Onko mielestänne reilua, että yksikin nuoruuden hölmöily voi määritellä koko loppuelämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain nuorempana tuomion huumeiden hallussapidosta. Olin hakenut sillä huomiota ongelmiini (sekä huumeiden hankkimisella että kiinni jäämisellä), mutta eipä se paljoa auttanut. Tiedostin kuitenkin että tuollainen tuomio voi vaikuttaa tulevaisuuden työllisyys mahdollisuuksiin enkä enää uskaltanut haaveilla työllistymisestä. Sitä jotenkin menetti luottamuksen itseensäkin kun tajusi että aina voidaan nostaa tuo asia esiin menneisyydestä ja vedota siihen. Joten olen sitten työtön siihen asti kunnes olen asian psyykkisesti käsitellyt. Nyt on takana 6 vuotta asian käsittelyä, mutta en ole vieläkään kyennyt sisäistämään sitä että en ole enää samassa asemassa kuin ennen tuomiota ja että moneen työhön minulla ei ole enää asiaa. Huumeongelmaahan minulla ei ole koskaan ollut, se oli vain huomion etsimistä. Minulle on kuitenkin loogista että asiat ovat niinkuin, että "törttöilystä" on rangaistus, mutta halusin vain tuoda esiin näkökulman täältä toiseltakin puolelta. Siinä muuttuu oma yhteiskunnallinen identiteettikin kun tiedostaa että ei olekaan enää samalla viivalla muiden kanssa. On yhtäkkiä tavallista ja normaalia ihmistä alemmalla portaalla.

Toisin sanoen: "painakaa rikokseni villasella tai elättäkää minua loppuikäni".

Ainoa mitä tein oli että pyysin apua. Sitä ei kuultu eikä nähnyt lääkärissä, sosiaalitoimessa eikä psykologilla. Joten ostin huumeita netistä ja jäin odottamaan että ne jää tulliin kiinni. Ja niin tapahtui. Viimeinen toivoni olisi että poliisin kautta minut lähetettäisiin jonnekin hoitoon. Rikokseni muuten sisälsi ainoastaan itseni. En satuttanut enkä uhannut ketään muuta. Olin ja olen yhäkin psyykkisesti vaikeasti sairas enkä kadu sitä että olen yrittänyt tuoda sen ilmi. Ymmärsin vasta myöhemmin että minunkaltaisille ei ole resursseja ja siksi ongelmani painettiin villasella.

Tuo kuulostaa älyttömältä toiminnalta. Mutta et sentään hae poliisikouluun, joten en ymmärrä miten tuo liittyy aloitukseen.

Rikoksiin ei voi yhteiskunnassa suhtautua avunpyyntöinä vaan rikoksina. Miksi edes pitäisi, jos mikään määrä apua ei riitä?

Olin nuori. Pidin yhteiskunnan roolia suurempana ja tukevampana kuin se olikaan. Että apua saa kun sitä pyytää. Sitähän täälläkin sanotaan? Tosin itseltäni puuttui kunnollinen perhe, joten tavallaan odotin että ulkopuolella jokin voisi korvata sitä ja antaa parempaa esimerkkiä. Jos mietit tarkkaan niin oma toimintani saattoi olla jopa jotain myöhäistä teini-iän kapinointia yhdistettynä huomion hakuun. Täysin tervettä toimintaa, mutta liian myöhään ja väärältä taholta etsittynä. Mutta eipä kukaan muu välittänyt ja poliisiakin kiinnosti niin kauan kun tapaus oli auki. Ja luokittelen kaikki viralliset tahot samaksi rattaistoksi yhdessä yhteiskunnassa eli laki ei ole mikään irrallinen asia vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja että näiden rattaiden välillä tehdään vankkaa yhteistyötä. Tuo siis oli oma luuloni.

Saithan sinä apua, et vain riittävästi. Ymmärsin että 6 vuoden lepo ja ongelmien käsittelyyn paneutuminen, lääkäri ja psykologi eivät ole saaneet elämääsi kuntoon. Useimmille tuo todellakin riittää, vaikka olisi mitä traumoja taustalla. Sitten ei tietenkään mikään riitä, jos vain odottaa muiden hoitavan asiat kuntoon. Vaadit yhteiskunnalta aivan liikaa. Täällä on rajalliset resurssit, tuhansittain apua tarvitsevia, massatyöttömyys jne. Vastuuta pitää ottaa myös itse vaikka olisi nuori.

Vierailija kirjoitti:

Virheistä oppii jne. on maailman typerimpiä sanontoja. Kaikissa ammateissa ei ole lupa tehdä yhden yhtä virhettä, poliisin ammatti on yksi niistä. Eli vain virheettömille! Muut tehkööt muuta.

Kirurgin ammatti on toinen. Kommentti näköjään jää filtteriin jos arvostelee poliiseja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole linjassa sen kanssa, että poliiseja ei näemmä saada erotetuksi millään. Poliisi kun pahoinpitelee vaikka portsarin niin ei eroteta, poliisi kun diilaa hormoneja niin ei eroteta, poliisi kun sitä ja poliisi kun tätä niin ei eroteta; virka säilyy.

Mutta auta armias, olet joskus teininä alkoholin (laillinen päihde) sumentamana erehtynyt auton rattiin. Kukaan ei kuollut (onneksi). Ei mahiksia enää koskaan, sori!

V M P.

V M P = kypsää hyvinperusteltua argumentointia vs. keskenkasvuisen mukulan viukurointia?

Mitä sitten? Toiset tolvanat ovat ehkä osanneet sen verran suitsia ja hillitä sen näkyvän typerehtimisensä, että ovat päässeet niihin hyvävelisisarpiireihin ja saaneet uransa.

Tai sitten siellä ei töppäillä, mutta katkerat rannalle jääneet ja päänsilittelijänsä vain kaunoissaan luulevat ja väittävät niin. 

Maltti on valttia ja maltettuaan mahd. saakin töpeksiä rauhassa. Tätä valitettavasti varmaan jonkin verran tapahtuu, mutta tämä aines pitäisi kokonaan kitkeä pois eikä lisätä.

Taas yhden epäpätevän kännikaaharin pitäisi päästä poliisiksi, koska mussukka nyt sattuu haluamaan ja kun byääh muutkin sielläkin töpeksii, niin tottahan pitäisi seurauksetta saada myös ko. bimbon toilailla ja edetä ihan mihin vain haluaa, ilman edellytyksiä ja kykyjä.

Pöyristyttävää, pösilöt päänsilittelijät!

Tuskin se poliisin ura ainoa mahdollisuus on elämässä. Menköön muualle opiskelemaan.

Riippuu törttöilystä. 

On mielestäni esimerkiksi aika kohtuutonta jos nuori aikuinen jää kiinni jostain kannabiksen kokeilusta ja saa papereihin pysyvän huumemerkinnän, joka ei tosiaan erittele mitenkään millaisesta huumeesta on kysymys ja joka voi estää tietyillä aloilla työskentelyn, tiettyihin maihin menemisen tai niissä työskentelyn ja niin edespäin. 

Omenavarkaus, spraymaalilla uimarannan pukukopin töhriminen ja postilaatikon rikkominen ovat nuoruuden hölmöilyjä.

Törkeä rattijuopumus ei ole nuoruuden hölmöilyjä, vaan vakava rikos, jossa vaarannetaan ihmishenkiä.

Se ja sama onko jonkun tai kenenkään mielestä REILUA, mutta säännöt on nämä ja näin on näreet!

Lillukanvarsiin ja epäolennaisuuksiin takertuminen voi toki helpottaa pyrkyrin ja hännystelijöidensä oloa.

Heikompi aines karsiutuu tai aktiivisesti töppäilemällä karsii itse itsensä. Yleensä se näin aina menee, oikein. 

Mihin vetäisit rajan?

Jos yksi nuorena tehty humalassa autolla ajaminen on OK niin missä vaiheessa teko olisi niin vakava, ettei sitä voi katsoa läpi sormien? Olisiko nuoruudessa tehty murha sellainen rikos? Entä seksuaalinen hyväksikäyttö? Tuskin sentään näihin syyllistynyttä haluaisit poliisiksi päästää. Entä tuomio eläinrääkkäyksestä? Voisiko sen jo tulkita pelkäksi "nuoruuden hölmöilyksi".

Kaikilla on näköjään joku ihme käsitys poliiseista että ovat jotain siveyden sipuleja. Kuitenkin esimerkiksi ammattiryhmistä se joka eniten käyttää prostituoitujen palveluja, on juurikin poliisi. Tähän vielä päälle Jari Aarniot ja hänen tukiverkostonsa ym. tapaukset jotka ei koskaan näe päivänvaloa. Saattaa törkeä rattijuopumuskin jäädä kakkoseksi.

Ei ole kohtuullista.

Poliisikouluun on riittävän paljon hakijoita muutenkin. Miksi pitäisi tyytyä ottamaan entisiä rattijuoppoja kun on täysin nuhteettomia ehdokkaita tarjolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ainakin johdonmukaista. Virkanimitys perusteita on kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto. Minusta olisi väärin jos rikoksesta tuomittu otettaisiin poliisiopistoon. Rangaistuksen suorittaminen ei tee kenestäkään nuhteetonta. Teoilla on muitakin seurauksia kuin rangaistus. Maine menee. Se voi vaikuttaa koko elämän ajan.

No vit tu kun sinne otetaan vaikka mitä huorintekijöitä. On kyllä tekopyhyyden huippu tällaiset ketjut, joihin pelmahtaa aina se kansakunnan kerma, jolla on puhtaat jauhot pussissa (minigrip), ja muutenkin kaikki kirkasotsaiset partiolaiset joita elämä on kohdellut silkkihansikkain. Minun kirjoissani joku pettävä juonittelijanarsisti on huonompi valinta vaikka poliisikouluun kuin joku teininä vahingon tehnyt, tapansa parantanut nuori mies.

Suurin osa suomalaisista on tavalla tai toisella moraalittomia, mutta niin kauan heidän on helppoa ilkkua ja potea paremmuudentuntoa kun laki on mitä on. Tässä maassa voi juridisesti joutua tuomituksi yllättävän heppoisin perustein.

Huorintekeminen on moraalisesti väärin ja alhaista, mutta ei silti yhtä konkreettisesti vaaranna kenenkään henkeä kuin kännikaahailu. Absurdeja epäolennaisia sivuraiteilta haettuja vertailuja.

Sinä saat tottakai jatkaa uhriutumistasi, vastuunpakoiluasi ja yhteiskunnan ja muiden syyttämistä. Peilaat asiaa yksipuolisen itseriittoisesti itseesi käpertyen ja vain omasta kapeasta näkökulmastasi.

Elämä ei aina välttämättä kohtele fiksuja ja kunnollisiakaan (ketään ihmisiä) silkkihansikkain, mutta vahvat eivät vain luhistu, katkeroidu, mangu passiivisina ja vastuuttomina yhteiskuntaa apuun tai hölmöile peruuttamattomasti muut samalla vaarantaen. Tätä tuskin koskaan ymmärrät minäminäminäväärinkohdeltuonseniinväärinjaepäreilua -paatoksissasi.

Sinun mielipiteellä ei tästä syystä ole juuri mitään painoarvoa missään. Tiukat linjat on pidettävä, jotta haastava poliisityö pysyy kestävällä, toimivalla pohjalla ja siksi käytäntöjä ei tule muuttaa rakkikoirien räksyttämisen takia. Ymmärrettävää, että janoat yhä vertaistukea ja haet epätoivoisesti hyväksyntää.

Sekään ei olisi reilua, jos niistä nuoruuden törttöilyistä ei mitään seuraisi. Vähän sama kuin se että jos kymmenestä käskystä jätettäisiin se "älä"-kieltosana pois. Ainakin sanktioiden uhka täytyy olla olemassa.

Kuvauksen perusteella kyseinen kaveri pärjää varmasti, mutta onhan se vaikeampaa noin pitkän kaavan kautta.

Vierailija kirjoitti:

Tartuin tuohon "kaverin lapsi" ja kuitenkin kirjoitit "olin vedellä pitkin korvia". Olikohan kuitenkin oma poika? Ei nuin kirjoiteta kaverin lapsesta. Anteeksi oli pakko päästä sanomaan.:D

Parhaan ystäväni lapsi, ollaan tunnettu yli 40 vuotta. Lapsi on kyllä minulle melkein kuin oma poika. Ap

Poliisin uskottavuus on paljon tärkeämpää kuin täysi-ikäisenä törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen aikuisen mahdollisuus päästä poliisikouluun.

Muutama vuosi sitten keinoälyohjelma analysoi erilaisia rikos-ja-rangaistus-malleja. Parhaaksi nousi rankaise-ja-unohda, jota kannatan itsekin. Unohtaminen meinaa sitä, ettei rikosrekisteriä pidetä. Se sopisi ensikertalaisen tapaukseen, koska taparikollisten kanssa se ei toimi.

Elän nykyään tosi streitisti, mutta kyllä nuorena tuli töppäiltyä. En vaan jäänyt kiinni mistään. En hakannut ketään, mutta sekoitin kaalia kaksin käsin ja käytin myös nahkavitosta ahkerasti eri butiikeissa. Lopetin sitten kuin seinään, kun pääsin järki-ikään.

Hohhoijjaa! Yksikin lyönti on 1 liikaa. Ei se nyt kännihönön koko loppuelämää määritä, mutta ainakin mm. sen, että poliisiksi ei ole asiaa kun kerran edellytykset puuttuu.

18v on laillisesti täysi-ikäinen ja siten täydessä rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan, kuten kuuluukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tartuin tuohon "kaverin lapsi" ja kuitenkin kirjoitit "olin vedellä pitkin korvia". Olikohan kuitenkin oma poika? Ei nuin kirjoiteta kaverin lapsesta. Anteeksi oli pakko päästä sanomaan.:D

Parhaan ystäväni lapsi, ollaan tunnettu yli 40 vuotta. Lapsi on kyllä minulle melkein kuin oma poika. Ap

Jäävi? Puolueellinen? Tunnekuohon sumentama? Itsepetos luonnistuu?

Omasta mielestään parempien ihmisten törttöilytkin ovat "parempia" ja "vähemmän tuomittavia" kuin heidän hämärtyneissä mielissään huonompien ihmisten toikkaroinnit.  ;''D

Akateemisten röökarien mielestä heidän tupakointinsa on "ei yhtä paha tai silleen niinku tiäks" vaarattomampaa kuin kouluttamattomien sauhuttelu ja he myös arvioivat poltetut savukkeensa alakanttiin. ;''D

Vierailija kirjoitti:

"Hakijan elämäntapojen tulee olla poliisin ammatin kannalta sopivat. Tämä tarkoittaa, että kaikki tehdyt rikokset voivat heikentää sopivuutta poliisialalle. Mahdollisten rikkomusten merkitys arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Opiskelijavalintaan kuuluu se, että Poliisiammattikorkeakoulu teettää hakijasta perusmuotoisen turvallisuusselvityksen. Selvityksen tekee Suojelupoliisi."

"Alalle sopivuudesta" puhuvat kaikki hekin jotka itse eivät sovi oikein mihinkään.

Ei tuon ikäinen ole vielä määrittänyt elämäntapojaan kovin pysyvästi.

Kohtuutonta on jos leimataan 10 vuodeksi.   Pitää puhua onko taloudellista hukata kenenkään työpanosta, oikeasti pelkän pirullisuuden tähden.

Nähty että 20 vuotta jauhetaan pelkkiä sanomisia, henkilöä ei voitu syyttää mistään.

Vierailija kirjoitti:

Se ja sama onko jonkun tai kenenkään mielestä REILUA, mutta säännöt on nämä ja näin on näreet!

Lillukanvarsiin ja epäolennaisuuksiin takertuminen voi toki helpottaa pyrkyrin ja hännystelijöidensä oloa.

Heikompi aines karsiutuu tai aktiivisesti töppäilemällä karsii itse itsensä. Yleensä se näin aina menee, oikein. 

Se jos mikä on lillukanvarsiin ja epäolennaisuuksiin takertumista, että kaivetaan jotain parikymmentä vuotta vanhoja töppäilyjä, ja sanotaan että ai jaa, ei me voidakaan sua palkata ku tällanen löyty. Suomalaiset vain ovat niin verenhimoista ja naapurikateellista kansaa että kaikki kivet ja kannot täytyy kääntää jotta saataisiin jonkun elämä pilattua, kjäh kjäh.

Sairasta.