Onko mielestänne reilua, että yksikin nuoruuden hölmöily voi määritellä koko loppuelämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain nuorempana tuomion huumeiden hallussapidosta. Olin hakenut sillä huomiota ongelmiini (sekä huumeiden hankkimisella että kiinni jäämisellä), mutta eipä se paljoa auttanut. Tiedostin kuitenkin että tuollainen tuomio voi vaikuttaa tulevaisuuden työllisyys mahdollisuuksiin enkä enää uskaltanut haaveilla työllistymisestä. Sitä jotenkin menetti luottamuksen itseensäkin kun tajusi että aina voidaan nostaa tuo asia esiin menneisyydestä ja vedota siihen. Joten olen sitten työtön siihen asti kunnes olen asian psyykkisesti käsitellyt. Nyt on takana 6 vuotta asian käsittelyä, mutta en ole vieläkään kyennyt sisäistämään sitä että en ole enää samassa asemassa kuin ennen tuomiota ja että moneen työhön minulla ei ole enää asiaa. Huumeongelmaahan minulla ei ole koskaan ollut, se oli vain huomion etsimistä. Minulle on kuitenkin loogista että asiat ovat niinkuin, että "törttöilystä" on rangaistus, mutta halusin vain tuoda esiin näkökulman täältä toiseltakin puolelta. Siinä muuttuu oma yhteiskunnallinen identiteettikin kun tiedostaa että ei olekaan enää samalla viivalla muiden kanssa. On yhtäkkiä tavallista ja normaalia ihmistä alemmalla portaalla.

Toisin sanoen: "painakaa rikokseni villasella tai elättäkää minua loppuikäni".

Ainoa mitä tein oli että pyysin apua. Sitä ei kuultu eikä nähnyt lääkärissä, sosiaalitoimessa eikä psykologilla. Joten ostin huumeita netistä ja jäin odottamaan että ne jää tulliin kiinni. Ja niin tapahtui. Viimeinen toivoni olisi että poliisin kautta minut lähetettäisiin jonnekin hoitoon. Rikokseni muuten sisälsi ainoastaan itseni. En satuttanut enkä uhannut ketään muuta. Olin ja olen yhäkin psyykkisesti vaikeasti sairas enkä kadu sitä että olen yrittänyt tuoda sen ilmi. Ymmärsin vasta myöhemmin että minunkaltaisille ei ole resursseja ja siksi ongelmani painettiin villasella.

Suoraan et satuttanut tai uhannut, mutta asia ei todellakaan ollut pelkästään sinun käsissäsi.

Kaikki kysyntä lisää tarjontaa, diileripuolta ja mahdollisia salakuljettajia jne sidosryhmiä aktivoit nimenomaan sinäkin siinä missä muutkin tilaajat (et itse noutanut) ja sivulliset viattomat uhrit ovat aina mahdollisia.

Leikit tulella ilman tulipaloa, mutta se ei tekojasi pyhitä. Apua pitää pyytää oikealla tavalla ja jo ennen kuin napsahtaa. Entä keneltä jelppiä saa, jos liian monet ovat näitä avuntarvitsijoita? Raja häämöttää?

Alkoholismi/huumeiden käyttö tms riippuvuus ei koskaan ole vain kenenkään oma asia, ainakaan ellei elä yksin erakkona korvessa, vaan itsekästä kusipäisyyttä, joka koskettaa ja kuormittaa usein koko lähipiiriä.

Olen nyt lukenut että minun olisi pitänyt pyytää apua oikealla tavalla, aikaisemmin, ehkä myös ymmärtää että pyydän liikaa ja väärästä paikasta tai tietää että mikään määrä apua ei tule riittämään kuitenkaan joten miksi vaivautua. Tai että apua ei oikeasti saakaan kaikista lupauksista huolimatta (resurssit). Mistä minun pitäisi tämä kaikki tietää? Enkä minä osannut ajatella että olen toivoton tapaus ja että kukaan ei osaa auttaa koska olen liian omituinen tai erilainen. Se että huumeidenkäyttö on rikos ei ole minun vikani vaan se on sairaus ja terveysongelma ja sellaisena siihen pitäisi suhtautua. Diileröinti ja siihen liittyvä alamaailma on täysin yhteiskunnan itsensä kehittämä ongelma.

Ken ei joko oikeasti ymmärrä tai tahallaan tekeytyy tyhmäksi, on syytön ja syyntakeeton?

Vierailija kirjoitti:

Joku suunnittelee jonkun mielestä rikosta saa linnaa, toinen tekee rikoksen saa ehdollista?

Joku jonkun? Sössötisöö? Suunnitella ja toteuttaa todistettavasti on hiukan eri kaliiberia. Varminta pysyä kaidalla tiellä suunnittelematta/toteuttamatta rikoksia, niin pirun vaikea kenenk muuta näyttää toteen.

Linnaa tuskin tulee mielipiteestä vailla todistusaineistoa ja toisen tekemästä rikoksesta hänen pitäisi päästä kuin koira veräjästä, mutta toiselle samasta (tai vaikka muusta) ehdotonta? Millähän perusteella?Elinikäinen tuomio on Suomessa tapuskohtaisista seikoista riippuen kaiketi(?) 20-25v(?), eikä lähemmäs 100v, sillä harva (rikosteri;) edes elää niin kauan rikollisella elämäntyylillään pröystäillen.

Juoppokuskin uhrien omaisille muuten yksilysti onko teko harkittu, tahallinen, tahaton, vahinko, tapaturma, hölmöily, ajanviete, hupikruisailu, yllytysralli tmv tai tekijä nuori, vanha, opiskelija, työtön, työläinen, voittaja, häviäjä, wannabepoliisi, poliisi, liisitailasse, pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, tj, dj, bättrefolk jne.. Takaisin ei menetettyä henkeä saa, pysyvät vammat eivät parane toilailijan katumuksella, anteeksipyynnöillä eikä tapojensa parannuksellakaan silloin kun se on myöhäistä.

Poliisin tehtäviin kuuluu myös liikenneturvallisuuden valvominen ja ylläpitäminen eli pitäisi näitä riskejä karsia ja olla osaltaan esimerkkinä muille, eikä suinkaan aiheuttaa itse. Miten yhtään kellään missään voi olla tyhjä rikosrekisteri, kun kaikkihan me nuorena hölmöilemme, sehän on väistämätöntä! Oi mikä mysteeri, hyvin jännä!

Ap, ei se ystäväsi reppana juoppojonnepoikanen nyt pääse poliisiksi, koska ei täytä edes hakuvaatimuksia, joten hänestä ei siihen työhön ole. Uusi suunnitelma suosiolla kehiin?

ex-crimi kirjoitti:

Muutama vuosi sitten keinoälyohjelma analysoi erilaisia rikos-ja-rangaistus-malleja. Parhaaksi nousi rankaise-ja-unohda, jota kannatan itsekin. Unohtaminen meinaa sitä, ettei rikosrekisteriä pidetä. Se sopisi ensikertalaisen tapaukseen, koska taparikollisten kanssa se ei toimi.

Elän nykyään tosi streitisti, mutta kyllä nuorena tuli töppäiltyä. En vaan jäänyt kiinni mistään. En hakannut ketään, mutta sekoitin kaalia kaksin käsin ja käytin myös nahkavitosta ahkerasti eri butiikeissa. Lopetin sitten kuin seinään, kun pääsin järki-ikään.

Entinen criminalisti, nykyinen streitisti? Haluatko ja pyritköko sinäkin poliisikouluun?

Toivottavasti heillä on siinä tapauksessa keinonsa selvittää sinun ja kaltaistesi todelliset taustat paljastumattomuudesta huolimatta ja mahdolliset pinnan alla kytevät (uusinta)kolttoset ja niille todennäköisyydet. Psykologiset testit, joista vaikeaa tai mahdotonta luikerrella riskaabelin lööperistin. 

Lol, keinoälyohjelmaako käytettävä, jos itsellä umpinuppi? Rikoksia voisi vapaasti tehtailla, jos yleisesti olisi tiedossa, että ne kuitenkin lopulta unohdetaan. Ehei, unohdus kohdistukoon epärealistisiin haaveisiin!

Vierailija kirjoitti:

On se minusta jos puhutaan teineistä. Lapset eivät asuinpaikkaansa valitse ja voivat joutua ikävyyksiin vain siksi kun asuvat väärässä paikassa.

Tulee nyt mieleen lastenkotilapset.

On jotenkin kummallista, että hyväksikäytöstä saa ehdollista, mutta päästään sekaisin oleva teini saa vankilatuomion. Tai niin käsitin tässä uhkaavasti käyttäytyneen tytön tapauksessa käyneen.

Tai siis eikö lastensuojelu pelastakkaan lapsia?

Ihmisen saa tärvellä, mutta uhrista odotetaan kasvavan itsestään kunnollinen kansalainen.

Autetaanko lapsia oikeasti?

Ei jaksa.

Liittyy puolueellisen ap:n ystävän typerän 18v pojankoltiaisen ihan omaa tyhmyyttään törttöilemään rattijuopumukseen miten?

Kerrassaan kehnolaatuinen poika ap:n kaverilla ja/tai vanhemmat epäonnistuneet kasvatustyössään? 

Kauanko ap on tuntenut ko. tunarit (jne aasinsillat) ei olennaista, vaikka ap-raukka kovasti yrittää sepittää mustan valkoiseksi. Epätoivoista Esperöintiä, pääsi jo housuihin!

Kerta se on ekakin ja kaksi kertaa jo tapa.

Vierailija kirjoitti:

Se poika ois voinut myös jättää ajamatta kännissä. Se on aina oma valinta.

Kyllä, se on aina oma valinta. Jokainen tekee nuoruudessaan ja myös vanhempana virheitä. Jotkut ottavat virheistään opikseen ja kyseinen henkilö luultavasti näin teki. Mielestäni tälläisessä tapauksessa kuuluisi antaa mahdollisuus, mutta minä en lakia määrää.

Ei todellakaan pidä antaa uutta (.. ja uutta.. ) mahdollisuutta, koska myös täysin hölmöilemättömiäkin nuoria on ja heistäkään kaikki eivät joko edes hae tai muista syistä pääse poliisikouluun.

Estääkö muka poliisikouluun hakemisen noin kauan? Itse menetin vartija- ja jv-kortin kun jäin kiinni hampun kasvatuksesta. Poliisi sanoi että kolmen vuoden päästä voit mennä uudestaan vartijakurssille.

Vierailija kirjoitti:

Estääkö muka poliisikouluun hakemisen noin kauan? Itse menetin vartija- ja jv-kortin kun jäin kiinni hampun kasvatuksesta. Poliisi sanoi että kolmen vuoden päästä voit mennä uudestaan vartijakurssille.

Tragikoomista, että hamppuhemmo kuunaan toimisi vartijana/järjestyksenvalvojana turvaten mm- muidenkin hamputtomuuden ja huumeettomuuden.