Onko mielestänne reilua, että yksikin nuoruuden hölmöily voi määritellä koko loppuelämän?

Pitänee hakeutua jollekin muulle alalle, ei tässä kaikkien muidenkaan kaikki unelmat ole toteutuneet. Olisiko muutenkaanlopulrta edes päässyt poliisikouluun? Paljon jää porukkaa ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain nuorempana tuomion huumeiden hallussapidosta. Olin hakenut sillä huomiota ongelmiini (sekä huumeiden hankkimisella että kiinni jäämisellä), mutta eipä se paljoa auttanut. Tiedostin kuitenkin että tuollainen tuomio voi vaikuttaa tulevaisuuden työllisyys mahdollisuuksiin enkä enää uskaltanut haaveilla työllistymisestä. Sitä jotenkin menetti luottamuksen itseensäkin kun tajusi että aina voidaan nostaa tuo asia esiin menneisyydestä ja vedota siihen. Joten olen sitten työtön siihen asti kunnes olen asian psyykkisesti käsitellyt. Nyt on takana 6 vuotta asian käsittelyä, mutta en ole vieläkään kyennyt sisäistämään sitä että en ole enää samassa asemassa kuin ennen tuomiota ja että moneen työhön minulla ei ole enää asiaa. Huumeongelmaahan minulla ei ole koskaan ollut, se oli vain huomion etsimistä. Minulle on kuitenkin loogista että asiat ovat niinkuin, että "törttöilystä" on rangaistus, mutta halusin vain tuoda esiin näkökulman täältä toiseltakin puolelta. Siinä muuttuu oma yhteiskunnallinen identiteettikin kun tiedostaa että ei olekaan enää samalla viivalla muiden kanssa. On yhtäkkiä tavallista ja normaalia ihmistä alemmalla portaalla.

Toisin sanoen: "painakaa rikokseni villasella tai elättäkää minua loppuikäni".

Ei ole reilua, noin pitkän ajan jälkeen. Ihmetyttää kyllä sekin, jos kovin nuorena sössii talousasiat ja vaikka joutuu ulosottoon ja saa merkinnän luottotietoihin, niin monesti siinä menee 15-20v ennekuin vanhenee. Hankaloittaa noinkin pitkän ajan kaikkea tekemistä. En puolustele, mutta kohtuutonta kymmeniä vuosia rangaista.

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla vähän tyhmä. Kuvittelin, että palstailijoilla voisi olla viisaitakin mielipiteitä. Mutta vaikea on kauhalla vaatia kun on sormustimella annettu. Mammojen keskimääräinen äo lienee 85 kieppeillä?

Pirun tyhmä olet, ei ole sulle annettu edes pipetillä.

Lain noudattaminen onneksi ole mielipidekysymys, varsinkaan jos törkestä rattijuopumuksesta näyttö vailla epäilystäkään ja tuomio. Jonkun vieraamman 18v juipin varmasti lynkkaisit itsekin vastaavasta?

Muiden äon vähättely syystä, että sinua ei mielistelty (voi voi surku;) eikä hyysätty kännikuskia, ei ole kovin älykästä. Itse kysyit, niin kestä nyt tomerat ja järkevät vastaukset. Faktoja ei hyysäritkään voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain nuorempana tuomion huumeiden hallussapidosta. Olin hakenut sillä huomiota ongelmiini (sekä huumeiden hankkimisella että kiinni jäämisellä), mutta eipä se paljoa auttanut. Tiedostin kuitenkin että tuollainen tuomio voi vaikuttaa tulevaisuuden työllisyys mahdollisuuksiin enkä enää uskaltanut haaveilla työllistymisestä. Sitä jotenkin menetti luottamuksen itseensäkin kun tajusi että aina voidaan nostaa tuo asia esiin menneisyydestä ja vedota siihen. Joten olen sitten työtön siihen asti kunnes olen asian psyykkisesti käsitellyt. Nyt on takana 6 vuotta asian käsittelyä, mutta en ole vieläkään kyennyt sisäistämään sitä että en ole enää samassa asemassa kuin ennen tuomiota ja että moneen työhön minulla ei ole enää asiaa. Huumeongelmaahan minulla ei ole koskaan ollut, se oli vain huomion etsimistä. Minulle on kuitenkin loogista että asiat ovat niinkuin, että "törttöilystä" on rangaistus, mutta halusin vain tuoda esiin näkökulman täältä toiseltakin puolelta. Siinä muuttuu oma yhteiskunnallinen identiteettikin kun tiedostaa että ei olekaan enää samalla viivalla muiden kanssa. On yhtäkkiä tavallista ja normaalia ihmistä alemmalla portaalla.

Toisin sanoen: "painakaa rikokseni villasella tai elättäkää minua loppuikäni".

Ainoa mitä tein oli että pyysin apua. Sitä ei kuultu eikä nähnyt lääkärissä, sosiaalitoimessa eikä psykologilla. Joten ostin huumeita netistä ja jäin odottamaan että ne jää tulliin kiinni. Ja niin tapahtui. Viimeinen toivoni olisi että poliisin kautta minut lähetettäisiin jonnekin hoitoon. Rikokseni muuten sisälsi ainoastaan itseni. En satuttanut enkä uhannut ketään muuta. Olin ja olen yhäkin psyykkisesti vaikeasti sairas enkä kadu sitä että olen yrittänyt tuoda sen ilmi. Ymmärsin vasta myöhemmin että minunkaltaisille ei ole resursseja ja siksi ongelmani painettiin villasella.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole reilua, noin pitkän ajan jälkeen. Ihmetyttää kyllä sekin, jos kovin nuorena sössii talousasiat ja vaikka joutuu ulosottoon ja saa merkinnän luottotietoihin, niin monesti siinä menee 15-20v ennekuin vanhenee. Hankaloittaa noinkin pitkän ajan kaikkea tekemistä. En puolustele, mutta kohtuutonta kymmeniä vuosia rangaista.

On muitakin keinoja kuin odottaa vanhenemista. Velat voi vaikka maksaa, kuten velat kuuluu. Jos niitä ei pysty maksamaan edes 5-10 vuodessa, ei ole kyse nuoruuden sössimisestä vaan pysyvästä ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ainakin johdonmukaista. Virkanimitys perusteita on kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto. Minusta olisi väärin jos rikoksesta tuomittu otettaisiin poliisiopistoon. Rangaistuksen suorittaminen ei tee kenestäkään nuhteetonta. Teoilla on muitakin seurauksia kuin rangaistus. Maine menee. Se voi vaikuttaa koko elämän ajan.

No vit tu kun sinne otetaan vaikka mitä huorintekijöitä. On kyllä tekopyhyyden huippu tällaiset ketjut, joihin pelmahtaa aina se kansakunnan kerma, jolla on puhtaat jauhot pussissa (minigrip), ja muutenkin kaikki kirkasotsaiset partiolaiset joita elämä on kohdellut silkkihansikkain. Minun kirjoissani joku pettävä juonittelijanarsisti on huonompi valinta vaikka poliisikouluun kuin joku teininä vahingon tehnyt, tapansa parantanut nuori mies.

Suurin osa suomalaisista on tavalla tai toisella moraalittomia, mutta niin kauan heidän on helppoa ilkkua ja potea paremmuudentuntoa kun laki on mitä on. Tässä maassa voi juridisesti joutua tuomituksi yllättävän heppoisin perustein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain nuorempana tuomion huumeiden hallussapidosta. Olin hakenut sillä huomiota ongelmiini (sekä huumeiden hankkimisella että kiinni jäämisellä), mutta eipä se paljoa auttanut. Tiedostin kuitenkin että tuollainen tuomio voi vaikuttaa tulevaisuuden työllisyys mahdollisuuksiin enkä enää uskaltanut haaveilla työllistymisestä. Sitä jotenkin menetti luottamuksen itseensäkin kun tajusi että aina voidaan nostaa tuo asia esiin menneisyydestä ja vedota siihen. Joten olen sitten työtön siihen asti kunnes olen asian psyykkisesti käsitellyt. Nyt on takana 6 vuotta asian käsittelyä, mutta en ole vieläkään kyennyt sisäistämään sitä että en ole enää samassa asemassa kuin ennen tuomiota ja että moneen työhön minulla ei ole enää asiaa. Huumeongelmaahan minulla ei ole koskaan ollut, se oli vain huomion etsimistä. Minulle on kuitenkin loogista että asiat ovat niinkuin, että "törttöilystä" on rangaistus, mutta halusin vain tuoda esiin näkökulman täältä toiseltakin puolelta. Siinä muuttuu oma yhteiskunnallinen identiteettikin kun tiedostaa että ei olekaan enää samalla viivalla muiden kanssa. On yhtäkkiä tavallista ja normaalia ihmistä alemmalla portaalla.

Toisin sanoen: "painakaa rikokseni villasella tai elättäkää minua loppuikäni".

Ainoa mitä tein oli että pyysin apua. Sitä ei kuultu eikä nähnyt lääkärissä, sosiaalitoimessa eikä psykologilla. Joten ostin huumeita netistä ja jäin odottamaan että ne jää tulliin kiinni. Ja niin tapahtui. Viimeinen toivoni olisi että poliisin kautta minut lähetettäisiin jonnekin hoitoon. Rikokseni muuten sisälsi ainoastaan itseni. En satuttanut enkä uhannut ketään muuta. Olin ja olen yhäkin psyykkisesti vaikeasti sairas enkä kadu sitä että olen yrittänyt tuoda sen ilmi. Ymmärsin vasta myöhemmin että minunkaltaisille ei ole resursseja ja siksi ongelmani painettiin villasella.

Tuo kuulostaa älyttömältä toiminnalta. Mutta et sentään hae poliisikouluun, joten en ymmärrä miten tuo liittyy aloitukseen.

Rikoksiin ei voi yhteiskunnassa suhtautua avunpyyntöinä vaan rikoksina. Miksi edes pitäisi, jos mikään määrä apua ei riitä?

En ole varma onko reilua, mutta tuli mieleen että tällä tulevaisuuden "menettämisellä" voisi pelotella nuoria kuskeja laajemmin. Voisi säästyä henkiä.

Mä en äitinä pelkää oikeastaan mitään niin paljon kuin rattijuoppoja ja hurjastelijoita.

"Hakijan elämäntapojen tulee olla poliisin ammatin kannalta sopivat. Tämä tarkoittaa, että kaikki tehdyt rikokset voivat heikentää sopivuutta poliisialalle. Mahdollisten rikkomusten merkitys arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Opiskelijavalintaan kuuluu se, että Poliisiammattikorkeakoulu teettää hakijasta perusmuotoisen turvallisuusselvityksen. Selvityksen tekee Suojelupoliisi."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voisi olla vaikka rikkoontunut kortsu, nainen raskaaksi, nainen muuttaa toiselle puolelle suomea ja sinä maksat. Oikeuksia sopii odotella.

Jos oikeasti haluaisit  olla mukana lapsesi elämässä, niin ei se välimatka mikään este ole, vaatii vain vähän enemmän vaivannäköä. Ja voisithan itsekin etsiä töitä jostain lähempänä lastasi. Mutta kun ei oikeasti kiinnosta muu kuin netissä parkuminen ja uhriutuminen.

Nainen voi käytännössä evätä miehen osallistumisen lapsen elämään vuosiksi lapsen syntymästä. Eli nuoruuden panosta, saat muuttaa toiselle paikkakunnalle, maksaa elatusmaksuja lapsesta jota et saa tavata kuin valvotuissa olosuhteissa ennen kuin hän täyttää jotakin viisi. Ei tässä ole uhriutumista vain faktoja oikeuksista. Minä kasvatan omia lapsiani ja siksi olenkin perehtynyt isän oikeuksiin jotka valitettavasti eivät vieläkään ole lähelläkään tasa-arvoa.

Hankintakyky ja vastuu missä? Liittyy aloitukseen miten?

Esitin miten pienellä nuoruuden vahingolla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Sinulla on ajo-oikeus ja kuljettajana vastuu ajokunnostasi, ja se on tuomittavaa jos et siitä piittaa ja ajat jonkun päälle. Elämässä voit myös joutua kärsimään ilman oikeuksia, ja se ei ole reilua.

Pitämällä pippelisi visusti housuissasi voit kuitenkin melko suurella todennäköisyydellä välttyä VAHINGOSSA saattamasta ketään raskaaksi. Elämä on valintoja ja niistä seuraavaa vastuuta.

Ethän sinä tahtonutkaan ymmärtää, tai et ehkä vain ymmärrä, samapa tuo. Muista tuo elämä on valintoja kun valitat naisten palkkauksesta.

Vierailija kirjoitti:

En kestä näitä oma valinta urpoja. 

Ei tarvikaan, mutta kestätkö vastuusi kantaen kitisemättä ne omat valintasikaan? Hetimullekaikkinyt, vaikka miten törttöilen selkärangattomasti, muille vaan silti rankaisu? Nykyainestako tälläinen velttoilu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain nuorempana tuomion huumeiden hallussapidosta. Olin hakenut sillä huomiota ongelmiini (sekä huumeiden hankkimisella että kiinni jäämisellä), mutta eipä se paljoa auttanut. Tiedostin kuitenkin että tuollainen tuomio voi vaikuttaa tulevaisuuden työllisyys mahdollisuuksiin enkä enää uskaltanut haaveilla työllistymisestä. Sitä jotenkin menetti luottamuksen itseensäkin kun tajusi että aina voidaan nostaa tuo asia esiin menneisyydestä ja vedota siihen. Joten olen sitten työtön siihen asti kunnes olen asian psyykkisesti käsitellyt. Nyt on takana 6 vuotta asian käsittelyä, mutta en ole vieläkään kyennyt sisäistämään sitä että en ole enää samassa asemassa kuin ennen tuomiota ja että moneen työhön minulla ei ole enää asiaa. Huumeongelmaahan minulla ei ole koskaan ollut, se oli vain huomion etsimistä. Minulle on kuitenkin loogista että asiat ovat niinkuin, että "törttöilystä" on rangaistus, mutta halusin vain tuoda esiin näkökulman täältä toiseltakin puolelta. Siinä muuttuu oma yhteiskunnallinen identiteettikin kun tiedostaa että ei olekaan enää samalla viivalla muiden kanssa. On yhtäkkiä tavallista ja normaalia ihmistä alemmalla portaalla.

Toisin sanoen: "painakaa rikokseni villasella tai elättäkää minua loppuikäni".

Ainoa mitä tein oli että pyysin apua. Sitä ei kuultu eikä nähnyt lääkärissä, sosiaalitoimessa eikä psykologilla. Joten ostin huumeita netistä ja jäin odottamaan että ne jää tulliin kiinni. Ja niin tapahtui. Viimeinen toivoni olisi että poliisin kautta minut lähetettäisiin jonnekin hoitoon. Rikokseni muuten sisälsi ainoastaan itseni. En satuttanut enkä uhannut ketään muuta. Olin ja olen yhäkin psyykkisesti vaikeasti sairas enkä kadu sitä että olen yrittänyt tuoda sen ilmi. Ymmärsin vasta myöhemmin että minunkaltaisille ei ole resursseja ja siksi ongelmani painettiin villasella.

Tuo kuulostaa älyttömältä toiminnalta. Mutta et sentään hae poliisikouluun, joten en ymmärrä miten tuo liittyy aloitukseen.

Rikoksiin ei voi yhteiskunnassa suhtautua avunpyyntöinä vaan rikoksina. Miksi edes pitäisi, jos mikään määrä apua ei riitä?

Olin nuori. Pidin yhteiskunnan roolia suurempana ja tukevampana kuin se olikaan. Että apua saa kun sitä pyytää. Sitähän täälläkin sanotaan? Tosin itseltäni puuttui kunnollinen perhe, joten tavallaan odotin että ulkopuolella jokin voisi korvata sitä ja antaa parempaa esimerkkiä. Jos mietit tarkkaan niin oma toimintani saattoi olla jopa jotain myöhäistä teini-iän kapinointia yhdistettynä huomion hakuun. Täysin tervettä toimintaa, mutta liian myöhään ja väärältä taholta etsittynä. Mutta eipä kukaan muu välittänyt ja poliisiakin kiinnosti niin kauan kun tapaus oli auki. Ja luokittelen kaikki viralliset tahot samaksi rattaistoksi yhdessä yhteiskunnassa eli laki ei ole mikään irrallinen asia vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ja että näiden rattaiden välillä tehdään vankkaa yhteistyötä. Tuo siis oli oma luuloni.

Haaveilin nuorena poliisun ammatista ja koska tiesin etta ovet ei aukene jos rikosrekisteri loytyy tarkoituksella valtin tilanteet joissa voisin ongelmiin joutua, mm humalaan juomisen ja huume tms kokeilut. Ihan pojan omaa syyta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voisi olla vaikka rikkoontunut kortsu, nainen raskaaksi, nainen muuttaa toiselle puolelle suomea ja sinä maksat. Oikeuksia sopii odotella.

Onko sulle käynyt? En tiedä miten liittyy rattijuopumukseen mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voisi olla vaikka rikkoontunut kortsu, nainen raskaaksi, nainen muuttaa toiselle puolelle suomea ja sinä maksat. Oikeuksia sopii odotella.

Jos oikeasti haluaisit  olla mukana lapsesi elämässä, niin ei se välimatka mikään este ole, vaatii vain vähän enemmän vaivannäköä. Ja voisithan itsekin etsiä töitä jostain lähempänä lastasi. Mutta kun ei oikeasti kiinnosta muu kuin netissä parkuminen ja uhriutuminen.

Nainen voi käytännössä evätä miehen osallistumisen lapsen elämään vuosiksi lapsen syntymästä. Eli nuoruuden panosta, saat muuttaa toiselle paikkakunnalle, maksaa elatusmaksuja lapsesta jota et saa tavata kuin valvotuissa olosuhteissa ennen kuin hän täyttää jotakin viisi. Ei tässä ole uhriutumista vain faktoja oikeuksista. Minä kasvatan omia lapsiani ja siksi olenkin perehtynyt isän oikeuksiin jotka valitettavasti eivät vieläkään ole lähelläkään tasa-arvoa.

Hankintakyky ja vastuu missä? Liittyy aloitukseen miten?

Esitin miten pienellä nuoruuden vahingolla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Sinulla on ajo-oikeus ja kuljettajana vastuu ajokunnostasi, ja se on tuomittavaa jos et siitä piittaa ja ajat jonkun päälle. Elämässä voit myös joutua kärsimään ilman oikeuksia, ja se ei ole reilua.

Pitämällä pippelisi visusti housuissasi voit kuitenkin melko suurella todennäköisyydellä välttyä VAHINGOSSA saattamasta ketään raskaaksi. Elämä on valintoja ja niistä seuraavaa vastuuta.

Ethän sinä tahtonutkaan ymmärtää, tai et ehkä vain ymmärrä, samapa tuo. Muista tuo elämä on valintoja kun valitat naisten palkkauksesta.

Yhteiskunnallisia epäkohtia voi ja pitää kritisoida sekä kommentoida ilman, että kukaan yrittää hiljentää kutsumalla sananvapauden omaavassa länsimaassa normikeskustelua valittamiseksi. Eikä se ole sama asia tai edes mitenkään verrannollinen. Hyvin kyllä pyrit uhriutumaan vailla ymmärrystä.

Naiseksi syntymiseen kun ei voi itse vaikuttaa, joten se ei ole kenenkään oma päätös, saati lailla kiellettyä, kun taas rattiin hyppääminen juopuneena (sukupuolesta tai mistään seliselistä riippumatta) on oma valinta/typeryys ja rangaistava törttöilyteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voisi olla vaikka rikkoontunut kortsu, nainen raskaaksi, nainen muuttaa toiselle puolelle suomea ja sinä maksat. Oikeuksia sopii odotella.

Onko sulle käynyt? En tiedä miten liittyy rattijuopumukseen mutta silti.

Tiedän tuollaisen tapauksen. Minulla on omat lapset ja olen joutunut ottamaan selvää isän oikeuksista. Ne ovat hurjasti parantuneet, mutta vielä on matkaa sinne missä tämän yhteiskunnan pitäisi olla. Ei voi olla niin että toinen osapuoli voi päättää syntyykö lapsi vai ei, ja toiselle jää velvollisuus maksaa esim 60 000€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voisi olla vaikka rikkoontunut kortsu, nainen raskaaksi, nainen muuttaa toiselle puolelle suomea ja sinä maksat. Oikeuksia sopii odotella.

Jos oikeasti haluaisit  olla mukana lapsesi elämässä, niin ei se välimatka mikään este ole, vaatii vain vähän enemmän vaivannäköä. Ja voisithan itsekin etsiä töitä jostain lähempänä lastasi. Mutta kun ei oikeasti kiinnosta muu kuin netissä parkuminen ja uhriutuminen.

Nainen voi käytännössä evätä miehen osallistumisen lapsen elämään vuosiksi lapsen syntymästä. Eli nuoruuden panosta, saat muuttaa toiselle paikkakunnalle, maksaa elatusmaksuja lapsesta jota et saa tavata kuin valvotuissa olosuhteissa ennen kuin hän täyttää jotakin viisi. Ei tässä ole uhriutumista vain faktoja oikeuksista. Minä kasvatan omia lapsiani ja siksi olenkin perehtynyt isän oikeuksiin jotka valitettavasti eivät vieläkään ole lähelläkään tasa-arvoa.

Hankintakyky ja vastuu missä? Liittyy aloitukseen miten?

Esitin miten pienellä nuoruuden vahingolla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Sinulla on ajo-oikeus ja kuljettajana vastuu ajokunnostasi, ja se on tuomittavaa jos et siitä piittaa ja ajat jonkun päälle. Elämässä voit myös joutua kärsimään ilman oikeuksia, ja se ei ole reilua.

Pitämällä pippelisi visusti housuissasi voit kuitenkin melko suurella todennäköisyydellä välttyä VAHINGOSSA saattamasta ketään raskaaksi. Elämä on valintoja ja niistä seuraavaa vastuuta.

Ethän sinä tahtonutkaan ymmärtää, tai et ehkä vain ymmärrä, samapa tuo. Muista tuo elämä on valintoja kun valitat naisten palkkauksesta.

Yhteiskunnallisia epäkohtia voi ja pitää kritisoida sekä kommentoida ilman, että kukaan yrittää hiljentää kutsumalla sananvapauden omaavassa länsimaassa normikeskustelua valittamiseksi. Eikä se ole sama asia tai edes mitenkään verrannollinen. Hyvin kyllä pyrit uhriutumaan vailla ymmärrystä.

Naiseksi syntymiseen kun ei voi itse vaikuttaa, joten se ei ole kenenkään oma päätös, saati lailla kiellettyä, kun taas rattiin hyppääminen juopuneena (sukupuolesta tai mistään seliselistä riippumatta) on oma valinta/typeryys ja rangaistava törttöilyteko.

Ei naiseksi syntyminen vie keltään mitään oikeuksia. Se on valitusta jos koko epäkohtaa ei ole. En myöskään ole kieltänyt, etteikö rattijuopolla olisi vastuuta.

Ikävää tietysti, jos kunnoton perhe, esimerkki ja kasvatus mahdollisesti puutteellinen, mutta vastuun ulkoistaminen omista hölmöyksistään ja yhteiskunnan apuun huutaminen on jokatauksessa epävarmaa ja huonompi vaihtoehto kuin itse itsensä kohtaaminen ja asioiden käsittely terveellä ja kestävällä tavalla, ilman typerää väkisinväännettyä draamaa ja huomiohakuisuutta. Oma apu paras apu.

Virheistä oppii jne. on maailman typerimpiä sanontoja. Kaikissa ammateissa ei ole lupa tehdä yhden yhtä virhettä, poliisin ammatti on yksi niistä. Eli vain virheettömille! Muut tehkööt muuta.