Opinto-oikeus päättyy yliopistossa. En saa gradua valmiiksi. Lisäaikaa ei saa, kun ainut syy etenemättömyydelle on työ ja perhe.

Eroa miehestä ja anna hänelle lapset. Lopeta työt ja tee grady sossun tuella.

Tai sitten menet sinne koulun toimistoon juttelemaan ja mietit että mitä itse keksittyjä kiireitä on elämässä. Kaikkihan sulla hemmetin hyvin kun on  koti,mies ja ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittamisen aikana rakastut aiheeseesi niin, että osaat sen ulkoa ja silloin valkenee, mitä siihen pitää lisätä, mitä ehkä karsia.

Tämä oli hupaisa kommentti, ottaen huomioon, että joidenkin mielestä gradun kirjoittaa kahdessa viikossa. Tapahtuukohan heillä rakastuminen aiheeseen viidentenä vai kenties kahdeksantena päivänä?

Vierailija kirjoitti:

Jos kirjoitat tiiviisti mahdollisimman valmista, mahdollisimman lyhyessä ajassa, syntyy varmasti hyvä kokonaisuus (lähes) kerrallakin, kun ajatukset pysyvät asian ytimessä.

Riippuu ihan alasta, aiheesta, metodeista ja ihmisestäkin, pystyykö kirjoittamaan suoraan. Ei sitä käsittääkseni edes kellekään suositella. Monelta jää ihan varmasti paljon luettua ymmärtämättä ja käsittelemättä tuollaisella tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisit suorittanut ensiksi opiskelut ja sitten vasta lapset.

Ihmiset kuvittelevat, että on ihan cool ettei tee asioita siinä järjestyksessä kuin ne on järkevä tehdä ja että kyllä se luonnistaa muutenkin. 

Samanlainen juttu on sekin käsitys, että pitää valita opiskelualaksi sellainen, josta itse tykkää kaikkein eniten eikä sellainen josta työllistyy hyvin.

Ap:n tehtävänä ei ole ratkaista Suomen sosiaalipolitiikan kaikkia ongelmia, vaan kannattaa ottaa gradun aiheeksi joku sellainen, joka on helppo rajata eikä ole syöpäkasvaimen mallinen eli etäpesäkkeitä kaikkialla.

Tässä menee nyt jollakulla puurot ja vellit sekaisin. Minä olin tuo, joka puhui sosiaalipolitiikasta ja minä en siis ole ap. Ja aiheeni ei ole sosiaalipolitiikka, vaan tuo oli esimerkki, miten se aihe voi rönsyillä. Joillakin aloilla vain ei ole mahdollista tehdä gradua, jonka aihepiiri ei lainkaan sisällä tällaisia sivupolkuja.

Silti vastaus pätee. Aiheeksi sellainen, joka on helppo rajata

Et ilmeisesti lukenut viestiäni tai et ymmärtänyt sitä. Joillakin aloilla on lähes mahdotonta valita aihetta, jonka rajaaminen olisi helppoa ja yksinkertaista. Rajaaminen ei tietenkään ole mahdotonta, mutta se vaatii vähän enemmän työtä, jos se tulee jokaisessa lähteessä vastaan tavalla tai toisella.

Hyvin todennäköisesti saat ensimmäisellä hakukerralla lisäaikaa, niin kuin moni onkin jo todennut. Mitä pidemmälle saat gradusi ennen opintoajan loppumista, sen parempi. Valmistuneiden määrä on nykyään yksi yliopistojen tärkeä rahoitusperuste, joten yliopistolla on kaikki intressit saada sinut(kin) valmistumaan. 

Ota hyvissä ajoin (=nyt heti) yhteyttä oman koulutusohjelmasi suunnittelijaan ja käy tilanteesi hänen kanssaan läpi. Parhaassa tapauksessa saat hyviä neuvoja esim. sen suhteen, voiko niihin gradusemmoihin osallistumisesta joustaa. Lisäksi, jos gradun tekeminen tuntuu kovin vaikealta, ota yhteyttä yliopistosi opintopsykologeihin, he osaavat auttaa tässä parhaiten. 

Kovasti tsemppiä loppumetreille!

t. entinen opintojen suunnittelija eräästä yliopistosta :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gradu on muutakin kuin tekstin kirjoittamista. Suurin osa ajasta menee itse tutkimukseen, kuten haastatteluaineiston hankintaan, litterointiin, kategorisointiin ja tarkasteluun analyyttisesti.

Jengi puhuu kuin gradu olisi joku 50-sivuinen essee, joka vain kirjoitetaan ilman tutkimustyötä.

Varmaan tässä on tiedekuntakohtaisia eroja, mutta voisi olettaa, että 50-sivun kirjallisuuskatsauksella saa hyväksytyn arvosanan

Sekö on ihan läpihuutojuttu vain? Eikö tarvitse lukea, ymmärtää ja sisäistää, mitä niissä kirjoissa sanotaan? Tuossa edellä joku kirjoitti "Jos heti aluksi tiedät, mikä on tärkeää, se on huono merkki." Olet ilmeisesti siitä eri mieltä. Saadakseen riittävän määrän lähteitä (esim. 50) tarvitsee yleensä käydä läpi enemmän kuin 50 opusta. Kaikki käsiisi ottamasi kirjat eivät ole välttämättä sopivia. 

Mulla oli sama tilanne, oltiin ulkomailla ja oli tosi vaikeaa lähteä purkamaan.

Laitoin ainoalle tutulle viestiä, jonka tunsin yliopistosta.

Tämä laittoi pyörän pyörimään ja sain yhteydenoton yliopistolta.

Ei tarvinnut käydä Suomessa ja pidettiin tapaamiset netissä. Sain tukea tosi paljon.

Esitykseksi tulin Suomeen ja sain kakkosen.

Tärkeintä on nyt ottaa yliopistoon yhteyttä.

Oot sitten valmistumatta. Miksi sinun opintojesi vuoksi pitäisi muiden joustaa kun itse et saa edes järjestettyä osallistumistasi pakollisiin seminaareihin. 

Vierailija kirjoitti:

Yliopistonopettajan työhön kuuluu tutkintojen räätälöinti. Siitä ei voi luistaa vaikka haluaisi, joten trolli on pitänyt hauskaa 11 sivun edestä.  

Ei se opettajan (professorin) hommiin kuulu vaan siellä on erikseen suunnittelijat tjsp. sitä varten, lisäksi yleensä joku ryhmä joka sanoo epäselvissä tapauksissa viimeisen sanan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset muka saisi lisäaikaa??

No luin jostain yliopiston sivuilta, että työ ei ole syy opintojen etenemättömyydelle. Eli pitäisi olla jotain vakavaa masennusta tai puoliso kuollut tai jotain muuta tosi vakavaa, että opinto-oikeutta jatkettaisiin.

Nyt tuntuu vain siltä, ettei ole yksinkertaisesti aikaa keskittyä graduun, kun arjessa on 15 minuuttia vapaata siellä ja 10 min täällä. Työ on hetkistä ja lapsia on kolme, mies tekee paljon reissutöitä. 

Tekisin tosi mielelläni jonkun ihan kökkögradun, ykkösellä läpi, mutta kun en tunnu saavan edes sitä aikaan.

Niin ja tulin tänne palstalle mussuttamaan, koska itkin äsken gradumuistiinpanojeni äärellä, ettei tästä tule taaskaan yhtään mitään. En pysty keskittymään, kun samalla pitäisi laittaa pyykkiä, tiskiä, katsoa lasten läksyjä, etsiä suksia, käydä kaupassa.. 

ap

Elämä on vähän sellaista valintojen maailmaa ja summaa.

Olet jättänyt tai jopa laiminlyönyt kokonaan urakehityksesi muuttamalla noin kauas opiskelupaikastasi ja perustamalla perheen. Lisäksi reissutyöläisen vaimona et todennäköisesti koskaan saakaan omaa aikaa paitsi lasten kasvettua isoiksi. Nyt on ison palaverin paikka - mies joustaa ja ottaa enemmän vastuuta, että saat gradun valmiiksi ja pääset rakentamaan uraa. Itse en edes miettisi kahta minuuttia kauempaa vaan yksinkertaisesti melkein muuttaisin opiskelupaikkakunnalle siksi aikaa että saan gradun tehtyä. Jossei yksikään lapsista ole imeväisikäinen, niin ainoa muutettava asia on asenne ja keskittymiskyky.  

Haloo! Ei nyt muutaman seminaarin takia muuteta toiselle puolen Suomea. Ehkä pariksi viikoksi voi majoittua, että saa pakolliset seminaarit alta pois ja sen ajan käytettyä tehokkaasti hyödyksi, mutta kyllä ohjaajan kanssa pystyy kommunikoimaan sähköpostitsekin.

Vierailija kirjoitti:

Haloo! Ei nyt muutaman seminaarin takia muuteta toiselle puolen Suomea. Ehkä pariksi viikoksi voi majoittua, että saa pakolliset seminaarit alta pois ja sen ajan käytettyä tehokkaasti hyödyksi, mutta kyllä ohjaajan kanssa pystyy kommunikoimaan sähköpostitsekin.

Seminaarit kokoontuvat yleensä kerran viikossa koko lukuvuoden ajan. Osallistuminen pakollista. Niitä ei todellakaan järjestetä minään 2 viikon pikakursseina aapeetä varten eikä muutenkaan, koska niiden on tarkoitus tukea graduntekoa koko sen ajan kun gradua tehdään (ja useimmat tekevät sitä niin kuin on tarkoitus, viimeisen opintovuoden aikana muiden syventävien opintojen rinnalla 2-3 päivää viikossa) En sitten tiedä, onko ap jo suorittanut seminaarin, jos kerran "vain gradu" puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haloo! Ei nyt muutaman seminaarin takia muuteta toiselle puolen Suomea. Ehkä pariksi viikoksi voi majoittua, että saa pakolliset seminaarit alta pois ja sen ajan käytettyä tehokkaasti hyödyksi, mutta kyllä ohjaajan kanssa pystyy kommunikoimaan sähköpostitsekin.

Seminaarit kokoontuvat yleensä kerran viikossa koko lukuvuoden ajan. Osallistuminen pakollista. Niitä ei todellakaan järjestetä minään 2 viikon pikakursseina aapeetä varten eikä muutenkaan, koska niiden on tarkoitus tukea graduntekoa koko sen ajan kun gradua tehdään (ja useimmat tekevät sitä niin kuin on tarkoitus, viimeisen opintovuoden aikana muiden syventävien opintojen rinnalla 2-3 päivää viikossa) En sitten tiedä, onko ap jo suorittanut seminaarin, jos kerran "vain gradu" puuttuu.

No ei ainakaan meillä ollut kuin pari pakollista yhteistä seminaaria ja näiden lisäksi oma esityskerta ja opponointi. Mitä noissa viikottaisissa seminaareissa sitten tapahtuu? Ei kai esityksiäkään koko ajan ole?

Mulla on monta kaveria jotka hakivat lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen, kaikki myös lisäaikaa saivat. En tosin tiedä puuttuiko keneltäkään heistä pelkästään gradu vaiko muitakin opintosuorituksia. Ottaen huomioon että yliopistot saavat valmistuneista opiskelijoista rahaa, niillä yleensä on intresseissä pitää opiskelijat kirjoilla JOLLEI näytä siltä, ettei opiskelijaa ollenkaan kiinnosta. Eli tartu toimeen niin voit osoittaa että teet töitä gradun eteen. Itsehän vitkuttelin jo kandin kanssa monta vuotta, mutta sitten kun sain itseäni niskasta kiinni tein kandin ja gradun peräperään parissa kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haloo! Ei nyt muutaman seminaarin takia muuteta toiselle puolen Suomea. Ehkä pariksi viikoksi voi majoittua, että saa pakolliset seminaarit alta pois ja sen ajan käytettyä tehokkaasti hyödyksi, mutta kyllä ohjaajan kanssa pystyy kommunikoimaan sähköpostitsekin.

Seminaarit kokoontuvat yleensä kerran viikossa koko lukuvuoden ajan. Osallistuminen pakollista. Niitä ei todellakaan järjestetä minään 2 viikon pikakursseina aapeetä varten eikä muutenkaan, koska niiden on tarkoitus tukea graduntekoa koko sen ajan kun gradua tehdään (ja useimmat tekevät sitä niin kuin on tarkoitus, viimeisen opintovuoden aikana muiden syventävien opintojen rinnalla 2-3 päivää viikossa) En sitten tiedä, onko ap jo suorittanut seminaarin, jos kerran "vain gradu" puuttuu.

Liekö ero sitten siinä että jollain aloilla vikan vuoden opiskelijat ei ole duunissa joten niille voi järjestää tuollaisia ihme pakkoseminaareja. Toisilla aloilla porukka jäisi valmistumatta jos yliopisto yrittää pakottaa jokaviikkoisiin tapaamisiin päiväsaikaan kun porukka on töissä lopputyötään tehdessä.

Muutenkin valinta on yleensä siinä että pidetäänkö palaveri jossa keskustellaan työntekemisestä vai tehdäänkö mieluummin se aika niitä töitä. 

Onko joillakin aloilla sitten vasta graduvaiheessa ne tutkimusmenetelmäopinnot vai miksi ihmeessä gradua varten pitää vielä erikseen järjestää kokoontumisia? Vai tehdäänkö näissä gradut jonain ryhmätyönä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä minulla on vähän väärä asenne graduun, mutta ihmettelen tuota neuvoa, että pitää kirjoittaa joka päivä 1-2 sivua. Minulla ainakin suuri osa ajasta menee niiden lähteiden etsimiseen ja tutkimiseen ja menetelmien pohtimiseen ja aineiston keräämiseen. Sitten tuntuu, että työ ei etene ollenkaan, jos ei saa mitään näkyvää aikaan ja tekee taas mieli unohtaa koko homma. Ja sitten toisaalta tuntuu, että kun alkaa vain kirjoittamaan ilman tarkempia pohdiskeluja, se paketti ei pysy enää kasassa, vaan kirjoittaa vain kaikkea, mikä vähänkin liittyy asiaan ja sitten lähtee rönsyilemään. Minulle nimittäin kävi niin, että yritin hätäisesti saada kasaan väliraporttia ja monta päivää vain kirjoitin, kun ajattelin, että jotain ajatusta pitää saada paperille ja sitä sitten täydennellään muilla lähteillä ja omilla ajatuksilla. Sitten tajusin, että noin puolet kirjoittamastani on täysin turhaa. Sen jälkeen en ole koko graduun koskenut ja tästä on nyt 2 vuotta. 

DI-työni aloitin ohjaajan neuvosta sisällysluettelon kirjoittamisella. Olin kuvitellut sen olevan viimeinen vaihe :D

Sisällysluettelosta aloitatmalla sain mietittyä työn rakenteen valmiiksi ja lähdin etsimään lähteitä teoriaan. Aluperäinen sisällysluettelo myös täydentyi työn edetessä ja oman näkemyksen kasvaessa.

Opinnäytetyön tekeminen on usein vain raakaa työtä, eikä mitään Einstein elämyksiä. Omaa rimaa ei myöskään kannata nostaa hirveän korkealle tai ei saa mitään aikaan. Nykyisillä tekstinkäsittelyohjelmilla voi työtä tarvittaessa muokata useaan kertaan.

En tarkoittanutkaan mitään Einstein elämyksiä vaan juuri sitä, että sitä asiaa tulee kirjoitettua täsmälleen oikeasta ja tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta eikä vain kirjoita, mitä mielenkiintoista sattuu vastaan tulemaan. Tämä asioiden rajaaminen vaatii minulta ainakin todella paljon työtä, kun omasta aiheesta on todella paljon materiaalia. Kaikista pitäisi osata rajata pois ne asiat, mitkä eivät varsinaisesti kuulu minun aiheeseeni, mutta toisaalta näissä lähteissä on todella paljon asiaa, jotka on pakko mainita, että se näkökulma tulee kunnolla ilmi. Siis esimerkiksi tutkin asiaa x ja siihen liittyvät asiat y ja z. Kun selitän asioita y ja z, niihin liittyvät teoriat a, b ja c. Omaan asiaani x liitty teoria a, joten kirjoitan siitä vähän laajemmin, mutta huomaan, että minun pitäisi mainita myös perusteet teorioista b ja c, että asiat y ja z tulevat ymmärretyiksi. Mutta sitten kun kirjoitan b:stä ja c:stä, en tiedä ollenkaan, ovatko ne tarpeellisia vai turhia. 

Kuka sen näkökulman valitsee? Sinä?

Oletko kirjoittamassa 50 sivun vai 200 sivun opusta? Eikö sinua ohjaa kukaan?

Kyllä, minä ihan itse valitsen näkökulman. Ohjaaja ei tule sanomaan etukäteen, miten pitkälti minun pitää mitäkin aihetta käsitellä ja mitkä asiat pitää jättää kokonaan mainitsematta. Hän lähinnä hyväksyy ne minun ehdottamani näkökulmat ja sitten lukee sen, mitä olen saanut valmiiksi. En tiedä, miten sinä graduasi teet, jos sinulle ei tule missään vaiheessa tilannetta, jossa sinun pitää itse miettiä, miten laajasti mitäkin aihetta käsittelet ja pitäisikö jotain jättää pois. 

Olen tehnyt noin 150 sivuisen DI-työni noin 20 vuotta sitten, siinä tutkittiin teknistä ongelmaa jonka ratkaisuksi verrattiin eri kemikaalien käyttöä. Ei ollut ongelmia näkökulmissa.

Sanoinko, että minulla on ongelmia näkökulman kanssa? Minä sanoin, että ongelmani on lähteiden rajaus, koska niissä tulee esiin sellaisia näkökulmia, jotka eivät varsinaisesti liity siihen omaan näkökulmaan, mutta ne pitäisi jotenkin selittää auki, että ymmärtää sen käytetyn lähteen.

Jos siis esim tutkin suomalaista sosiaalipolitiikkaa, pitää ymmärtää myös perusteita muiden maiden sosiaalipolitiikasta, joka taas edellyttää mm muiden maiden verotuksen ymmärtämistä. Muiden maiden verotus ei varsinaisesti liity suomalaiseen sosiaalipolitiikkaan, mutta jotta voi ymmärtää, miksi jossain muualla järjestelmä on erilainen, pitää myös tuoda esiin niihin vaikuttavat seikat. Ongelmaksi tulee, miten laajasti näitä pitäisi käsitellä, vai pitääkö ne vain kylmästi ohittaa. Katsos kun kaikkien aiheet eivät ole sellaista kyllä vai ei asioita, vaan erittäin monitahoisia. 

Laita ne sivunäkökulmat ja selitykset alkuun alaviitteiksi. Työn kehittyessä näet sitten, minkä verran mitäkin tarvitset. Asioita voi siirrellä tarvittaviin paikkoihin.

Sinulta meni nyt pointti aika lujaa ohi. Tottakai minä tajuan, että niitä asioita voi muokata miten haluaa. Ongelma on kuitenkin se, että vaikka kirjoitan tällä viikolla sen 10 sivua, saattaa olla, että sitä en lopulliseen työhön olisi tarvinnut kuin pari riviä ja se harmittaa, koska yhden viikon työ meni täysin hukkaan. Siksi näitä pitää miettiä myös siinä kirjoittamisen aikana, ettei tekisi älyttömästi turhaa työtä. 

No, älä kirjoita kymmentä sivua epävarmoista asioista - lyhyet viitteet riittää alkuun. Kirjoittamisen aikana rakastut aiheeseesi niin, että osaat sen ulkoa ja silloin valkenee, mitä siihen pitää lisätä, mitä ehkä karsia.

Harva täysin valmista tekstiä ensikirjoittamalla saa. Ja nimenomaan kirjoittamisen aikana on mietittävä, mitäs muutakaan. Gradu tai mikä tahansa kirjoitustyö on prosessi, joka kehittyy edetessään. Jos kirjoitat tiiviisti mahdollisimman valmista, mahdollisimman lyhyessä ajassa, syntyy varmasti hyvä kokonaisuus (lähes) kerrallakin, kun ajatukset pysyvät asian ytimessä.

Itse jouduin kyllä lähes valmiista työstä miettimään joiden asioiden kohtaloa, eli ottaako omaksi alaluvuksi, osaksi toista alalukua, alaviitteeksi, kokonaan pois.

No juuri näinhän minä teenkin. Pointti oli nimenomaan vain se turhautuminen, että a) tähän pähkäilyyn menee aikaa paljon ja tuntuu, että mitään ei tule valmiiksi, vaan edellisiäkin joutuu muokkaamaan b) jos vain kirjoittaa ilman sen kummempaa miettimistä, menee vain enemmän pieleen. Nämä sanoin jo tuossa ihan ensimmäisessä viestissäni. Sitten tuli joku insinööri selittämään, ettei hänen tarvinnut miettiä mitään, kunhan vain kirjoitti. Ihan siis vertaistukea hain ja purin turhautumistani näihin asioihin, joille ei vaan voi mitään ja jotka kuuluvat prosessiin, mutta vastaukseksi sain näitä "mikset tee niin ja näin, älä tee noin" -kommentteja, joista tuli nyt kyllä vain tyhmempi olo. Luulin, että suurin osa ymmärtäisi ja samaistuisi ongelmaan, mutta nyt joudunkin selittelemään, miksi näin käy. No peukuista päätellen jotkut samaistuivatkin, kiitos niistä. 

Sun ongelma liittyy nyt osin omiin vaatimuksiisi. Yksikään gradu ei jää menemättä läpi siksi, että siinä on sivuja asian vierestä - toki se arvosanaan vaikuttaa. Gradu ei myöskään jää menemättä läpi siksi, että et käsitellyt tarpeeksi laajasti sellaisia asioita, jotka ehkä ovat gradun aihetta tai ehkä eivät. Gradu jää menemättä läpi, jos et kirjoita sitä valmiiksi, koska mieluummin mietit viikkoja rajausta kuin kirjoitat sanaakaan, joka voi olla "turhaa".

Kirjoittamistasi voi auttaa, jos kirjoitat itsellesi rajaukset ylös. Esimerkiksi näin: Maiden erilaiseen sosiaalipolitiikkaan vaikuttaa erilainen verotus, mutta tässä työssä rajaan verotuksen pääsääntöisesti pois. Joitakin näistä rajauksista saatat joutua tarkastelemaan uudelleen työn edetessä, mutta se on normaalia. On myös ihan normaalia (ikävä kyllä) lamaantua tämän edessä, ja tästä syystä gradun kirjoittaminen on monelle niin vaikeaa. Se on se oma lamaannus ja päättämättömyys, ei mikään objektiivinen rajaamisen vaikeus (monella tapaa voi rajata, ja kun on valinnoissaan johdonmukainen, asia on ok) joka tekee työstä vaikeaa.

Kiitos tästä viestistäsi. Erittäin hyviä pointteja.

Kaiken ytimessä on tutkimuskysymys ja siihen vastaaminen. Gradussa ja ihan kaikessa tutkimuksessa pitää olla selkeä tutkimuskysymys, ja empirian ja kirjallisuuden käsittelyn pitää vastata siihen. Useimmiten tutkimuskysymys rajautuu ja tarkentuu tutkimuksen edetessä ja rönsyt karsiutuvat pois, mutta sekään ei tapahdu itsestään. Joskus pitää kirjoittaa se kymmenen sivua jostain aiheesta huomatakseen että se ei olekaan olennaista tutkimuskysymykseen vastaamisen kannalta. Se on osa sitä rajaamistyötä, joka ei ole irrallaan kirjoittamisesta. Kirjoittaminen on ajattelua, se olisi jokaisen opiskelijan ja tutkijan hyvä muistaa. Missään tutkimuksessa ei voida antaa kokonaisvastausta laajaan ongelmakenttään vaan parhaimmillaankin vain pieneen osaan siitä. Oman kokemukseni mukaan opinnäytetöiden ongelmana on tutkimusongelman liian lavea rajaus, jolloin siihen ei myöskään pystytä vastaamaan. Kuten sanoin, tämä rajaus pitää itse tehdä, ja siinä työssä tulee tuotetuksi tekstiä, joka ei lopulliseen työhön päädy. Turhaa työtä se ei kuitenkaan missään nimessä ole, päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gradusemmoja järjestetään monissa paikoissa suomeenkin että voit osallistua osaan verkon kautta (skypellä, AC:lla tai vastaavalla) eli välimatka on tekosyy. Hae lisäaika asap ja järjestä arkeen aikaa, ota vaikka taukoa töistä ja kokoa joku kyhäelmä kasaan parissa viikossa.

Miten sellainen ihminen voi missään alansa töissä olla, jos jo opiskeluaikana tekee "parin viikon kyhäelmiä" ja muutenkin menee mistä aita on matalin? Kyse ei niinkään tässä vaiheessa ole siitä, että saako gradua valmiiksi vai ei. Kyse on siitä, että tuollaisella ihmisellä on jotain perustavanlaatuisia motivaatio-ongelmia tai sitten on yksinkertaisesti ajanhallinnassa puutteita. Sellainen ihminen ei urallaan pitkälle pötki, joten gradu on tässä vaiheessa se ja sama.

Ei kukaan ole kiinnostunut työelämässä gradun arvosanasta, ainoastaan valmistumisesta. Paitsi jos haluaa tutkijaksi.

Kyllä se kertoo paljon ihmisestä, jos on jo opiskeluaikana ongelmia. Jos kestää 9 vuotta saada viidessä vuodessa suoritettava tutkinto kasaan, niin eihän se hyvältä näytä. Ensimmäisiin oikeisiin töihin hakiessa sillä tutkinnolla nyt vaan on väliä, jos ei muita meriittejä tai verkostoja ei ole. Pelkkä gradun arvosana tuskin merkitsee, mutta kyllä sen näkee kokonaisuutta tarkastellen, että onko tyypistä muuhun kuin vessojen harjaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset muka saisi lisäaikaa??

No luin jostain yliopiston sivuilta, että työ ei ole syy opintojen etenemättömyydelle. Eli pitäisi olla jotain vakavaa masennusta tai puoliso kuollut tai jotain muuta tosi vakavaa, että opinto-oikeutta jatkettaisiin.

Nyt tuntuu vain siltä, ettei ole yksinkertaisesti aikaa keskittyä graduun, kun arjessa on 15 minuuttia vapaata siellä ja 10 min täällä. Työ on hetkistä ja lapsia on kolme, mies tekee paljon reissutöitä. 

Tekisin tosi mielelläni jonkun ihan kökkögradun, ykkösellä läpi, mutta kun en tunnu saavan edes sitä aikaan.

Niin ja tulin tänne palstalle mussuttamaan, koska itkin äsken gradumuistiinpanojeni äärellä, ettei tästä tule taaskaan yhtään mitään. En pysty keskittymään, kun samalla pitäisi laittaa pyykkiä, tiskiä, katsoa lasten läksyjä, etsiä suksia, käydä kaupassa.. 

ap

Jos sulla on jo työpaikka niin mihin enää tarvitset gradua tai yliopistotutkintoa.

Jos olisi omalla kohdalla tuo tilanne, niin toimisin näin:

1. Lisäaika hakuun HETI. Et saa alkutekijöissään olevaa gradua pakettiin kevään aikana millään ihmeellä, jos et ole tähänkään mennessä edistynyt mitään poikkeusvauhtia. Tuo kahden viikon gradun legenda kiertää netissä, mutta käytännössä lähestulkoon kaikilla palaa siihen vuosi tai enemmän, että teksti on valmista kansiin. Puolen vuoden graduun jääkin jo häpeiltävää, jos puhutaan tavallisesta suomalaisesta gradusta jossa pitää olla merkittävää omaa panosta mukana.

2. Kontaktia graduohjaajaan ja neuvottelu, millä aikataululla etenette ja mikä on toimintasuunnitelma. Hän voi sitten allekirjoittaa paperin lisäaikahakemukseen suunnitelmastanne.

3. Omistat jokaisesta viikosta tietyn katkeamattoman ajan gradun tekoon ja sitten TEET. Esim. 3 päivää viikossa niin että lapset ovat isällään kotona (jolloin sinä kirjastossa tekemässä) tai hoidossa. Mistä resurssit tähän? Mieti, tarvitset ne nyt. Gradu ei valmistu "siinä sivussa" ikinä. Tarvitset monta tuntia jo alkuun pääsyyn.

4. Ilmoita miehelle ja työpaikalle, että sinun pitää päästä graduseminaareihin Helsinkiin 5 kertaa (tai miten monta pakollista läsnäoloa nyt onkaan) kevään aikana. Laitat kalenteriin, varaat junaliput ja menet. Mies hoitaa lapset tai jos ei pysty, sitten on palkattava hoitaja pariksi päiväksi. Niin muutkin joutuvat tekemään. Mistä varat lippuihin ja missä yövyt? Mieti ja ratkaise. Mutta jos varaat liput koko kevääksi nyt, säästät tosi paljon.