Opinto-oikeus päättyy yliopistossa. En saa gradua valmiiksi. Lisäaikaa ei saa, kun ainut syy etenemättömyydelle on työ ja perhe.
Valmistuminen on gradua vaille valmis, mutta en tule saamaan sitä valmiiksi tänä keväänä. En ole edes aloittanutkaan. Asun nykyään Lapissa ja gradu pitäisi tehdä Helsingin yliopistoon, jossa pitäisi käydä graduseminaareissakin. Töiden takia se on äärimmäisen hankalaa järjestää.
Mitä tapahtuu, jos opinto-oikeus loppuu, eikä ole valmistunut? Jäänkö ikuisesti valmistumatta? Onko jollain kokemusta tällaisesta?
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Gradua ei kirjoiteta parissa viikossa. Ihme porukkaa täällä. Ette oo varmaan itse päivääkään yliopistossa opiskellu. Itse kirjoitin kandin parissa viikossa niin et tein sitä 8 tuntia päivässä arkena ja vkloppuna. Graduun menee useampi viikko/kuukausi vaikka sitä tekisi kellon ympäri.
Itse kirjoitin gradun parissa viikossa kirjoittamalla kuusi tuntia päivässä arkisin plus pari tuntia viikonloppuisin, seminaarin jälkeen vielä toiset pari (vähän laiskaa) muokkausta, mutta ilman sitäkin olisi selvinnyt. Ihan kelvollinen tuli, tähtäsin siinä vaiheessa enää valmistumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset muka saisi lisäaikaa??
No luin jostain yliopiston sivuilta, että työ ei ole syy opintojen etenemättömyydelle. Eli pitäisi olla jotain vakavaa masennusta tai puoliso kuollut tai jotain muuta tosi vakavaa, että opinto-oikeutta jatkettaisiin.
Nyt tuntuu vain siltä, ettei ole yksinkertaisesti aikaa keskittyä graduun, kun arjessa on 15 minuuttia vapaata siellä ja 10 min täällä. Työ on hetkistä ja lapsia on kolme, mies tekee paljon reissutöitä.
Tekisin tosi mielelläni jonkun ihan kökkögradun, ykkösellä läpi, mutta kun en tunnu saavan edes sitä aikaan.
Niin ja tulin tänne palstalle mussuttamaan, koska itkin äsken gradumuistiinpanojeni äärellä, ettei tästä tule taaskaan yhtään mitään. En pysty keskittymään, kun samalla pitäisi laittaa pyykkiä, tiskiä, katsoa lasten läksyjä, etsiä suksia, käydä kaupassa..
ap
Elämä on vähän sellaista valintojen maailmaa ja summaa.
Olet jättänyt tai jopa laiminlyönyt kokonaan urakehityksesi muuttamalla noin kauas opiskelupaikastasi ja perustamalla perheen. Lisäksi reissutyöläisen vaimona et todennäköisesti koskaan saakaan omaa aikaa paitsi lasten kasvettua isoiksi. Nyt on ison palaverin paikka - mies joustaa ja ottaa enemmän vastuuta, että saat gradun valmiiksi ja pääset rakentamaan uraa. Itse en edes miettisi kahta minuuttia kauempaa vaan yksinkertaisesti melkein muuttaisin opiskelupaikkakunnalle siksi aikaa että saan gradun tehtyä. Jossei yksikään lapsista ole imeväisikäinen, niin ainoa muutettava asia on asenne ja keskittymiskyky.
Tämä. Ensin tehdään tyhmiä valintoja ja sitten itketään kun ei saada tutkintoa kasaan. Vähän paha se on tehdä gradua kun kotityöt painavat päälle ja 3 lasta pyörii jaloissa. Nämä ovat taas näitä, jotka eivät koskaan valmistu, kunhan ovat kuluttaneet yhteiskunnan varoja ja saaneet ilmaisen koulutuksen kuitenkaan antamatta yhteiskunnalle mitään takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittamisen aikana rakastut aiheeseesi niin, että osaat sen ulkoa ja silloin valkenee, mitä siihen pitää lisätä, mitä ehkä karsia.
Tämä oli hupaisa kommentti, ottaen huomioon, että joidenkin mielestä gradun kirjoittaa kahdessa viikossa. Tapahtuukohan heillä rakastuminen aiheeseen viidentenä vai kenties kahdeksantena päivänä?
Se tapahtuu tietenkin jo silloin, kun aiheen valitsee. Ja silloin kirjoittaminen sujuukin melkein itsestään. Itse ajattelen ja kirjoitan myös työkseni, joten 2 viikon gradu ei ollut vaikea saavutus. Jos ei ole niin tottunut ajattelemaan ja kirjoittamaan, niin voi tietty mennä enemmän. Kummallista, että tähän niin takerrutaan, tarkoitus oli kuitenkin kannustaa ap:tä valmistumaan jo kevään aikana osoittamalla, että homman voi hoitaa nopeasti, eikä niinkään kehuskella nopeudella. Koska oli se aikoinaan myös aika intensiivinen puristus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset muka saisi lisäaikaa??
No luin jostain yliopiston sivuilta, että työ ei ole syy opintojen etenemättömyydelle. Eli pitäisi olla jotain vakavaa masennusta tai puoliso kuollut tai jotain muuta tosi vakavaa, että opinto-oikeutta jatkettaisiin.
Nyt tuntuu vain siltä, ettei ole yksinkertaisesti aikaa keskittyä graduun, kun arjessa on 15 minuuttia vapaata siellä ja 10 min täällä. Työ on hetkistä ja lapsia on kolme, mies tekee paljon reissutöitä.
Tekisin tosi mielelläni jonkun ihan kökkögradun, ykkösellä läpi, mutta kun en tunnu saavan edes sitä aikaan.
Niin ja tulin tänne palstalle mussuttamaan, koska itkin äsken gradumuistiinpanojeni äärellä, ettei tästä tule taaskaan yhtään mitään. En pysty keskittymään, kun samalla pitäisi laittaa pyykkiä, tiskiä, katsoa lasten läksyjä, etsiä suksia, käydä kaupassa..
ap
Elämä on vähän sellaista valintojen maailmaa ja summaa.
Olet jättänyt tai jopa laiminlyönyt kokonaan urakehityksesi muuttamalla noin kauas opiskelupaikastasi ja perustamalla perheen. Lisäksi reissutyöläisen vaimona et todennäköisesti koskaan saakaan omaa aikaa paitsi lasten kasvettua isoiksi. Nyt on ison palaverin paikka - mies joustaa ja ottaa enemmän vastuuta, että saat gradun valmiiksi ja pääset rakentamaan uraa. Itse en edes miettisi kahta minuuttia kauempaa vaan yksinkertaisesti melkein muuttaisin opiskelupaikkakunnalle siksi aikaa että saan gradun tehtyä. Jossei yksikään lapsista ole imeväisikäinen, niin ainoa muutettava asia on asenne ja keskittymiskyky.
Tämä. Ensin tehdään tyhmiä valintoja ja sitten itketään kun ei saada tutkintoa kasaan. Vähän paha se on tehdä gradua kun kotityöt painavat päälle ja 3 lasta pyörii jaloissa. Nämä ovat taas näitä, jotka eivät koskaan valmistu, kunhan ovat kuluttaneet yhteiskunnan varoja ja saaneet ilmaisen koulutuksen kuitenkaan antamatta yhteiskunnalle mitään takaisin.
En ymmärrä viimeistä lausetta. Miten ap on saanut ilmaisen koulutuksen antamatta mitään takaisin? Ap:han on töissä (tuomassa verorahoja). Se graduseminaarissa istuminenko on nyt yhteiskunnan kannalta tärkein panos, kun se on nyt nähdäkseni ainoa, mitä ap ei ole tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset muka saisi lisäaikaa??
No luin jostain yliopiston sivuilta, että työ ei ole syy opintojen etenemättömyydelle. Eli pitäisi olla jotain vakavaa masennusta tai puoliso kuollut tai jotain muuta tosi vakavaa, että opinto-oikeutta jatkettaisiin.
Nyt tuntuu vain siltä, ettei ole yksinkertaisesti aikaa keskittyä graduun, kun arjessa on 15 minuuttia vapaata siellä ja 10 min täällä. Työ on hetkistä ja lapsia on kolme, mies tekee paljon reissutöitä.
Tekisin tosi mielelläni jonkun ihan kökkögradun, ykkösellä läpi, mutta kun en tunnu saavan edes sitä aikaan.
Niin ja tulin tänne palstalle mussuttamaan, koska itkin äsken gradumuistiinpanojeni äärellä, ettei tästä tule taaskaan yhtään mitään. En pysty keskittymään, kun samalla pitäisi laittaa pyykkiä, tiskiä, katsoa lasten läksyjä, etsiä suksia, käydä kaupassa..
ap
Jos sulla on jo työpaikka niin mihin enää tarvitset gradua tai yliopistotutkintoa.
Sen vahvistamiseen, että on työpaikka jatkossakin. Kyllä sitä katsotaan, onko tutkintoja vai onko elämäm koululainen siinä vaiheessa, kun YT:t ovat päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisit suorittanut ensiksi opiskelut ja sitten vasta lapset.
Ihmiset kuvittelevat, että on ihan cool ettei tee asioita siinä järjestyksessä kuin ne on järkevä tehdä ja että kyllä se luonnistaa muutenkin.
Samanlainen juttu on sekin käsitys, että pitää valita opiskelualaksi sellainen, josta itse tykkää kaikkein eniten eikä sellainen josta työllistyy hyvin.
Ap:n tehtävänä ei ole ratkaista Suomen sosiaalipolitiikan kaikkia ongelmia, vaan kannattaa ottaa gradun aiheeksi joku sellainen, joka on helppo rajata eikä ole syöpäkasvaimen mallinen eli etäpesäkkeitä kaikkialla.
Tässä menee nyt jollakulla puurot ja vellit sekaisin. Minä olin tuo, joka puhui sosiaalipolitiikasta ja minä en siis ole ap. Ja aiheeni ei ole sosiaalipolitiikka, vaan tuo oli esimerkki, miten se aihe voi rönsyillä. Joillakin aloilla vain ei ole mahdollista tehdä gradua, jonka aihepiiri ei lainkaan sisällä tällaisia sivupolkuja.
Silti vastaus pätee. Aiheeksi sellainen, joka on helppo rajata
Et ilmeisesti lukenut viestiäni tai et ymmärtänyt sitä. Joillakin aloilla on lähes mahdotonta valita aihetta, jonka rajaaminen olisi helppoa ja yksinkertaista. Rajaaminen ei tietenkään ole mahdotonta, mutta se vaatii vähän enemmän työtä, jos se tulee jokaisessa lähteessä vastaan tavalla tai toisella.
Ap on sentään ollut töissä, joten varmasti joku aiheeseen sopiva käytännön asia löytyy. Edellyttäen, että tekee koulutukseensa liittyvää duunia. Ei gradun tarkoitus ole tehdä maailmaa mullistavia uusia keksintöjä, vaikka jotkut niitä ovatkin saaneet aikaiseksi. Yksi tuttu esimerkiksi kehitti uuden maalipigmentin diplomityönsä tuloksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset muka saisi lisäaikaa??
No luin jostain yliopiston sivuilta, että työ ei ole syy opintojen etenemättömyydelle. Eli pitäisi olla jotain vakavaa masennusta tai puoliso kuollut tai jotain muuta tosi vakavaa, että opinto-oikeutta jatkettaisiin.
Nyt tuntuu vain siltä, ettei ole yksinkertaisesti aikaa keskittyä graduun, kun arjessa on 15 minuuttia vapaata siellä ja 10 min täällä. Työ on hetkistä ja lapsia on kolme, mies tekee paljon reissutöitä.
Tekisin tosi mielelläni jonkun ihan kökkögradun, ykkösellä läpi, mutta kun en tunnu saavan edes sitä aikaan.
Niin ja tulin tänne palstalle mussuttamaan, koska itkin äsken gradumuistiinpanojeni äärellä, ettei tästä tule taaskaan yhtään mitään. En pysty keskittymään, kun samalla pitäisi laittaa pyykkiä, tiskiä, katsoa lasten läksyjä, etsiä suksia, käydä kaupassa..
ap
Jos sulla on jo työpaikka niin mihin enää tarvitset gradua tai yliopistotutkintoa.
Sen vahvistamiseen, että on työpaikka jatkossakin. Kyllä sitä katsotaan, onko tutkintoja vai onko elämäm koululainen siinä vaiheessa, kun YT:t ovat päällä.
Riippuu alasta. Äijä aloilla tollasilla yliopiston lappusilla pyyhitään persettä ja sen jälkeen mennään takas oikeisiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset muka saisi lisäaikaa??
No luin jostain yliopiston sivuilta, että työ ei ole syy opintojen etenemättömyydelle. Eli pitäisi olla jotain vakavaa masennusta tai puoliso kuollut tai jotain muuta tosi vakavaa, että opinto-oikeutta jatkettaisiin.
Nyt tuntuu vain siltä, ettei ole yksinkertaisesti aikaa keskittyä graduun, kun arjessa on 15 minuuttia vapaata siellä ja 10 min täällä. Työ on hetkistä ja lapsia on kolme, mies tekee paljon reissutöitä.
Tekisin tosi mielelläni jonkun ihan kökkögradun, ykkösellä läpi, mutta kun en tunnu saavan edes sitä aikaan.
Niin ja tulin tänne palstalle mussuttamaan, koska itkin äsken gradumuistiinpanojeni äärellä, ettei tästä tule taaskaan yhtään mitään. En pysty keskittymään, kun samalla pitäisi laittaa pyykkiä, tiskiä, katsoa lasten läksyjä, etsiä suksia, käydä kaupassa..
ap
Elämä on vähän sellaista valintojen maailmaa ja summaa.
Olet jättänyt tai jopa laiminlyönyt kokonaan urakehityksesi muuttamalla noin kauas opiskelupaikastasi ja perustamalla perheen. Lisäksi reissutyöläisen vaimona et todennäköisesti koskaan saakaan omaa aikaa paitsi lasten kasvettua isoiksi. Nyt on ison palaverin paikka - mies joustaa ja ottaa enemmän vastuuta, että saat gradun valmiiksi ja pääset rakentamaan uraa. Itse en edes miettisi kahta minuuttia kauempaa vaan yksinkertaisesti melkein muuttaisin opiskelupaikkakunnalle siksi aikaa että saan gradun tehtyä. Jossei yksikään lapsista ole imeväisikäinen, niin ainoa muutettava asia on asenne ja keskittymiskyky.
Tämä. Ensin tehdään tyhmiä valintoja ja sitten itketään kun ei saada tutkintoa kasaan. Vähän paha se on tehdä gradua kun kotityöt painavat päälle ja 3 lasta pyörii jaloissa. Nämä ovat taas näitä, jotka eivät koskaan valmistu, kunhan ovat kuluttaneet yhteiskunnan varoja ja saaneet ilmaisen koulutuksen kuitenkaan antamatta yhteiskunnalle mitään takaisin.
En ymmärrä viimeistä lausetta. Miten ap on saanut ilmaisen koulutuksen antamatta mitään takaisin? Ap:han on töissä (tuomassa verorahoja). Se graduseminaarissa istuminenko on nyt yhteiskunnan kannalta tärkein panos, kun se on nyt nähdäkseni ainoa, mitä ap ei ole tehnyt?
Enpä huomannutkaan, että ap on myös töissä, pahoitteluni. En tarkoita pelkästään graduseminaarissa istumista, vaan valmistumista, jonka jälkeen olisi hyvä mahdollisuus päästä oman alan töihin ja hyödyttää yhteiskuntaa tällä tavalla. Sehän opiskelun tarkoitus on, ei se että revetään kymmeneen eri suuntaan elämässä (lapset ja työ opiskelun lisäksi) ja ihmetellään kun ei saada mitään tehtyä loppuun.
Minä tein gradun kahdessa kuukaudessa työn ohella. Viimeiset 2 viikkoa tein sitä yötä päivää, istuin vaan koneen ääressä. Viimeisen viikon nukuin tunnin yössä. Sain ihan ok arvosanankin, mutta voin kertoa että oli ihan kauhea kokemus, kannattaa hakea lisäaikaa kyllä sinä sitä saat jos vaan gradu puuttuu.
Pahin seikka on se, että maisterivaiheen kurssit vanhenee 10 vuodessa. Jos sellainen tilanne uhkaa, niin siteeraan Roope Ankkaa: lakkaa pyörimästä ja ala hommiin!
Maisteri kirjoitti:
Minä tein gradun kahdessa kuukaudessa työn ohella. Viimeiset 2 viikkoa tein sitä yötä päivää, istuin vaan koneen ääressä. Viimeisen viikon nukuin tunnin yössä. Sain ihan ok arvosanankin, mutta voin kertoa että oli ihan kauhea kokemus, kannattaa hakea lisäaikaa kyllä sinä sitä saat jos vaan gradu puuttuu.
Toi on hengen vaarallista nukkua noin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset muka saisi lisäaikaa??
No luin jostain yliopiston sivuilta, että työ ei ole syy opintojen etenemättömyydelle. Eli pitäisi olla jotain vakavaa masennusta tai puoliso kuollut tai jotain muuta tosi vakavaa, että opinto-oikeutta jatkettaisiin.
Nyt tuntuu vain siltä, ettei ole yksinkertaisesti aikaa keskittyä graduun, kun arjessa on 15 minuuttia vapaata siellä ja 10 min täällä. Työ on hetkistä ja lapsia on kolme, mies tekee paljon reissutöitä.
Tekisin tosi mielelläni jonkun ihan kökkögradun, ykkösellä läpi, mutta kun en tunnu saavan edes sitä aikaan.
Niin ja tulin tänne palstalle mussuttamaan, koska itkin äsken gradumuistiinpanojeni äärellä, ettei tästä tule taaskaan yhtään mitään. En pysty keskittymään, kun samalla pitäisi laittaa pyykkiä, tiskiä, katsoa lasten läksyjä, etsiä suksia, käydä kaupassa..
ap
Elämä on vähän sellaista valintojen maailmaa ja summaa.
Olet jättänyt tai jopa laiminlyönyt kokonaan urakehityksesi muuttamalla noin kauas opiskelupaikastasi ja perustamalla perheen. Lisäksi reissutyöläisen vaimona et todennäköisesti koskaan saakaan omaa aikaa paitsi lasten kasvettua isoiksi. Nyt on ison palaverin paikka - mies joustaa ja ottaa enemmän vastuuta, että saat gradun valmiiksi ja pääset rakentamaan uraa. Itse en edes miettisi kahta minuuttia kauempaa vaan yksinkertaisesti melkein muuttaisin opiskelupaikkakunnalle siksi aikaa että saan gradun tehtyä. Jossei yksikään lapsista ole imeväisikäinen, niin ainoa muutettava asia on asenne ja keskittymiskyky.
Tämä. Ensin tehdään tyhmiä valintoja ja sitten itketään kun ei saada tutkintoa kasaan. Vähän paha se on tehdä gradua kun kotityöt painavat päälle ja 3 lasta pyörii jaloissa. Nämä ovat taas näitä, jotka eivät koskaan valmistu, kunhan ovat kuluttaneet yhteiskunnan varoja ja saaneet ilmaisen koulutuksen kuitenkaan antamatta yhteiskunnalle mitään takaisin.
En ymmärrä viimeistä lausetta. Miten ap on saanut ilmaisen koulutuksen antamatta mitään takaisin? Ap:han on töissä (tuomassa verorahoja). Se graduseminaarissa istuminenko on nyt yhteiskunnan kannalta tärkein panos, kun se on nyt nähdäkseni ainoa, mitä ap ei ole tehnyt?
Enpä huomannutkaan, että ap on myös töissä, pahoitteluni. En tarkoita pelkästään graduseminaarissa istumista, vaan valmistumista, jonka jälkeen olisi hyvä mahdollisuus päästä oman alan töihin ja hyödyttää yhteiskuntaa tällä tavalla. Sehän opiskelun tarkoitus on, ei se että revetään kymmeneen eri suuntaan elämässä (lapset ja työ opiskelun lisäksi) ja ihmetellään kun ei saada mitään tehtyä loppuun.
En kyllä vieläkään ymmärrä, millä tavalla se on nyt yhteiskunnalta pois, että ap tekee gradun nyt eikä 2-3 vuotta sitten, jos hän olisi tänä aikana joka tapauksessa ollut samassa työpaikassa ja tehnyt ja hoitanut samat lapset. Ja mitä hän on saanut nyt sellaista, mitä kukaan muu ei ole yliopistosta saanut?
Itse olen samassa tilanteessa, että olen roikkunut yliopiston kirjoilla ihan liian pitkään, mutta en ole kyllä kuluttanut siellä yhtään sen enempää resursseja kuin nekään, jotka valmistuivat ajallaan. Koska graduni on ihan alkutekijöissä, en ole luonnollisesti käyttänyt graduohjaustakaan tänä aikana eikä minun nimeni siellä listalla muutenkaan käsittääkseni ketään rasita. Ja samalla tavalla minun valmistumiseni hyödyttää heitä tänä vuonna kuin olisi hyödyttänyt silloin pari vuotta sittenkin. Se raha, mikä heiltä on silloin jäänyt saamatta, tulee heille tänä vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisit suorittanut ensiksi opiskelut ja sitten vasta lapset.
Ihmiset kuvittelevat, että on ihan cool ettei tee asioita siinä järjestyksessä kuin ne on järkevä tehdä ja että kyllä se luonnistaa muutenkin.
Samanlainen juttu on sekin käsitys, että pitää valita opiskelualaksi sellainen, josta itse tykkää kaikkein eniten eikä sellainen josta työllistyy hyvin.
Ap:n tehtävänä ei ole ratkaista Suomen sosiaalipolitiikan kaikkia ongelmia, vaan kannattaa ottaa gradun aiheeksi joku sellainen, joka on helppo rajata eikä ole syöpäkasvaimen mallinen eli etäpesäkkeitä kaikkialla.
Tässä menee nyt jollakulla puurot ja vellit sekaisin. Minä olin tuo, joka puhui sosiaalipolitiikasta ja minä en siis ole ap. Ja aiheeni ei ole sosiaalipolitiikka, vaan tuo oli esimerkki, miten se aihe voi rönsyillä. Joillakin aloilla vain ei ole mahdollista tehdä gradua, jonka aihepiiri ei lainkaan sisällä tällaisia sivupolkuja.
Silti vastaus pätee. Aiheeksi sellainen, joka on helppo rajata
Et ilmeisesti lukenut viestiäni tai et ymmärtänyt sitä. Joillakin aloilla on lähes mahdotonta valita aihetta, jonka rajaaminen olisi helppoa ja yksinkertaista. Rajaaminen ei tietenkään ole mahdotonta, mutta se vaatii vähän enemmän työtä, jos se tulee jokaisessa lähteessä vastaan tavalla tai toisella.
Ap on sentään ollut töissä, joten varmasti joku aiheeseen sopiva käytännön asia löytyy. Edellyttäen, että tekee koulutukseensa liittyvää duunia. Ei gradun tarkoitus ole tehdä maailmaa mullistavia uusia keksintöjä, vaikka jotkut niitä ovatkin saaneet aikaiseksi. Yksi tuttu esimerkiksi kehitti uuden maalipigmentin diplomityönsä tuloksena.
Jaa, mihinköhän tämä liittyi. Minä puhuin aiheen rajaamisesta ja sinä uusista keksinnöistä. Aiheen valinnastahan tässä ei ole missään vaiheessa ollut käsittääkseni kysymys.
Moni on täällä sitä mieltä että gradun voi kirjoittaa parissa viikossa. Ihmettelen miten kukaan akateeminen kehtaa haukkua amk:ta jos on itse opiskellut laitoksessa, josta valmistuu kirjoittamalla paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä että gradun voi kirjoittaa parissa viikossa. Ihmettelen miten kukaan akateeminen kehtaa haukkua amk:ta jos on itse opiskellut laitoksessa, josta valmistuu kirjoittamalla paskaa.
No, osa kun osaa kirjoittaa ihan kelvollista parissa viikossakin, kokemattomammat ehkä saavatkin aikaan pelkkää paskaa. Paljon riippuu siitä, miten on suunnitellut opintonsa aiemmin, miten paljon ne tukevat gradua/gradu voi tukeutua niihin , ja yksinkertaisesti siitä, miten hyvä on kirjoittamaan ja jäsentelemään tietoa.
Mikäli oot heti päässyt opiskelemaan niin yliopistossa kestää riippuen alasta n4-6 v. Eli aika nuori on ja sitten vasta ne lapset kun gradu on tehty ja mielellään vielä töitä jotta saa enemmän äitiyspvärahaa. Kannattaa laskelmoida.
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä että gradun voi kirjoittaa parissa viikossa. Ihmettelen miten kukaan akateeminen kehtaa haukkua amk:ta jos on itse opiskellut laitoksessa, josta valmistuu kirjoittamalla paskaa.
Kirjoittaminen ei ole kuin se viimeinen vaihe graduprosessissa. Ainakin luonnontieteissä (ja varmaan teknisissä ym tieteissä) gradussa on se kokeellinen/empiirinen osuus joka ensin suunnitellaan ja sitten toteutetaan. Sen jälkeen aineisto analysoidaan ja tuloksista tuotetaan taulukot ja kuvat. Sitten tulee tuo kirjoittaminen. Jos on itse ollut aktiivisesti mukana aiheen suunnittelussa tuntee jo intron kirjallisuuden, kun on analysoinut aineistonsa itse on helppo kirjoittaa aineisto ja menetelmät ja tulokset. Tulosten tulkintaa on varmasti käyty läpi ohjaajan kanssa. Eli kyllä tuo loppu onnistuu hyvin nopeasti ilman tason laskua. Suurin ongelma on kokemattomuus tutkimusprosessissa, siinä ohjaajan apu auttaa. Mutta kun jakaa gradun kirjoittamisen pieniin paloihin, hahmottaa ne ja aloittaa helpommasta päästä niin onnistuu nopeastikin. Aikataulutus on erinomaisen hyvä juttu, jos kokee asian raskaaksi sitä siirtää mutta kun on selkeä tavoite eri osioiden valmistumisajankohdaksi pysyy paremmin itsekuri. Gradu ei ole mikään akateemisen uran loppuhuipennus, se on suhteellisen rajallinen opinnäyte ja sillä mitataan alan osaamista, asioiden hahmottamista ja laittamista laajempaan kokonaisuuteen. kaikkia noita taitoja tarvitsee akateemisissa ammateissa, kannattaa ottaa siltä kannalta, ei minään tieteen teon vakavasti otettavana näytetyönä, sitä varten on väikkäri.
Vierailija kirjoitti:
Onko joillakin aloilla sitten vasta graduvaiheessa ne tutkimusmenetelmäopinnot vai miksi ihmeessä gradua varten pitää vielä erikseen järjestää kokoontumisia? Vai tehdäänkö näissä gradut jonain ryhmätyönä?
Tiedätkö, mitä seminaari edes tarkoittaa?
Gradua ei tehdä kahdessa viikossa, se on mahdotonta. Jos joku tässä on oikeasti onnistunut, niin silloin tämän henkilön ohjaaja on pahan kerran luistanut tehtävästään. Ainakin kaikilla niillä aloilla on näin, mitkä minä tunnen.
Suomalainen gradu ei ole pelkkä kirjallisuuskatsaus. Sen pitää sisältää omaa tutkimusta. Esim. luonnontieteellisillä aloilla tutkimus voi tarkoittaa useana kesänä toistettavaa viikkojen mittaussarjaa tms. Siinä vaiheessa kun ne kokeet on tehty, tulokset pitää perata dataksi, perehtyä niiden tilastolliseen edustavuuteen, virhekertymään ja lopulta pohdiskella, onko aineistossa esiintyvät korrelaatiot riittävän merkittäviä kertomaan jostakin todellisesta ilmiöstä suuntaan tai toiseen.
Voin kertoa, että isolla datasetillä se pelkkä virhekertymän laskeminen lukuarvoille jollekin pienimmän neliösumman menetelmää käyttävälle toimitukselle vie kokemattomalta mahdollisesti viikkoja, kun tekemänsä yrittää saada vielä luotettavasti dokumentoiduksi paperille. Havainnollisten, painokelpoisten plottien aikaansaaminen on toinen viikkojen projekti, johon yleensä tulee väliin useita ohjaajan kommentointikierroksia. Eikä tässä vaiheessa tekstiä olla saatu aikaan vielä yhtään.
Taustaa ja tulkitsemista varten joutuu lukemaan ja omaksumaan tyypillisesti 50-150 vertaisarvioitua tiedeartikkelia. Miten helkkarissa joku ajattelee tuollaisen onnistuvan kahdessa viikossa kun samalla kirjoittaa?
Jos kaikki ajatustyö ja plotit on jo tehty, niin hirveällä mäihällä ehkä jonkinlaisen kyhäyksen sitten voi hyvä kirjoittaja saada kahdessa viikossa aikaan gradun rungoksi. Mutta ei sitä gradua silloin ole tehty kahdessa viikossa, kyllä siihen työmäärään pitää laskea ne kaikki muihinkin töihin menneet tunnit.
Hae lisäaikaa, jos et ole jo hakenut. Kyllä sitä myönnetään. Jos ei, niin sitten semman vetäjälle yhteydenottoa, kyllä ne seminaarit järjestyy jotenkin skype-pelillä jos et pääse joka kerta paikalle. Nyt on vuosi 2019. Ja sitten sole ku alat tekemään sitä gradua.