Lue keskustelun säännöt.
Opinto-oikeus päättyy yliopistossa. En saa gradua valmiiksi. Lisäaikaa ei saa, kun ainut syy etenemättömyydelle on työ ja perhe.
20.01.2019 |
Valmistuminen on gradua vaille valmis, mutta en tule saamaan sitä valmiiksi tänä keväänä. En ole edes aloittanutkaan. Asun nykyään Lapissa ja gradu pitäisi tehdä Helsingin yliopistoon, jossa pitäisi käydä graduseminaareissakin. Töiden takia se on äärimmäisen hankalaa järjestää.
Mitä tapahtuu, jos opinto-oikeus loppuu, eikä ole valmistunut? Jäänkö ikuisesti valmistumatta? Onko jollain kokemusta tällaisesta?
Kommentit (226)
Jokainen lapsi lisää opiskeluoikeutta kahdella vuodella, tai näin minulle ainakin on väitetty. t. opiskelijaäiti itsekin (ja on muuten paras ratkaisuni ikinä; pikkulapsiarjen ja opiskelun yhdistäminen on paljon helpompaa kuin pikkulapsiarjen ja työnteon)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä että gradun voi kirjoittaa parissa viikossa. Ihmettelen miten kukaan akateeminen kehtaa haukkua amk:ta jos on itse opiskellut laitoksessa, josta valmistuu kirjoittamalla paskaa.
Tein gradua samaan aikaan kun tein 30 opintopisteen edestä normikursseja ja osa-aikaisesti töitä. Gradu valmistui neljän kuukauden aikana, jos katsotaan aikaa siitä kun loin työtiedoston siihen kun lähetin viimeisen version tarkistukseen. Noina neljänä kuukautena graduun käytetty aika olisi mennyt kahteen viikkoon 8h/päivä. Tosin tein gradun samasta aiheesta kuin kandin, laajensin vain tutkimusta. Taustakirjallisuus oli kuitenkin jo hyvin tuttua ja lisäksi olin tehnyt kandin vasta hieman ennen gradua, joten kaikki oli vielä tuoreessa muistissa. Jos haluaa pitää kiirettä opintojen kanssa, suosittelen ehdottomasti tätä tyyliä. Ja arvosana 4.
Ap, ota huomioon näitä kommentteja lukiessasi että niiden kirjoittajiin mahtuu monenlaista tylyttäjää sekä pätijää joista suuri osa ei tiedä yliopistossa opiskelusta mitään. Pääasia on päästä haukkumaan ja louskuttamaan leukoja.
1. Sisäänpääseminen on vaikeinta, ulos pääsee aina. Laitos saa jokaisesta maisterista rahaa useita kymppitonneja joten heidän intresseissään on että sinä saat maisterin tutkinnon tehtyä.
2. Lisäaikaa myönnetään aina jos opinnot ovat edenneet (tai etenemisen puutteeseen joku selitys) ja on asiallinen HOPS. Siitä on turha stressata. Ei ole mitenkään poikkeuksellista että opintoaika ei riitä, ja suurimmalla osalla syy on työ ja/tai perhe-elämä. Ota yhteyttä laitoksesi HOPS-vastaavaan tai opinto-ohjauksesta vastaavaan opettajaan, kerro mikä on opintojesi tilanne ja hän neuvoo eteenpäin. Jatkoajan hakeminen on kahden lomakkeen täyttäminen ja lähettäminen tdk opintopäällikölle, ei sen kummempi juttu. Tärkeintä on että olet tämän kevään gradusemmassa tai jonkun opettajan yksityisohjauksessa tänä keväänä.
3. LUE joku hyvä graduopas, esim Maukas gradu (Karisto ja Seppälä), Iso gee - gradua ei jätetä (Kinnunen ja Löytty) ja googleta Gradutakuu. Sitten teet itsellesi suunnitelman millä aikataululla teet gradun valmiiksi ja pidät siitä kiinni. Lapsien ja työn kanssa realistinen arvio on jouluun mennessä. Unohda kaikki kahden viikon graduntekijät, muutamassa viikossa ei gradua tee kukaan vaikka netissä moni niin väittääkin.
4. Realismia aikatauluun ja rima tarpeeksi alas. Tiukka aiheen rajaus ja fokus siihen että saat 60 sivua kasaan ja paperit ulos. Gradusta ei kannata tehdä elämää suurempaa projektia. Pääasia että työ etenee säännöllisesti. Liian tiukaksi vedettyä prosessia ei kukaan jaksa kuukautta pidempää. Jos tiedät olevasi kertarykäisyllä-tyyppiä niin sitten kuukauden kirjoitusrupeama ilman kunnon yöunia ja muuta elämää.
5. Tämän lukukauden seminaari on jo alkanut. Yhteys sen vetäjään asap, kukaan täysjärkinen yliopisto-opettaja ei oleta että lennät Rollosta Hkiin joka vko. Joko osallistut Skypellä tai neuvottelet että tulet vain opponointiin ja oman työsi esitykseen.
Tsemppiä! Itseäni auttoi kun ajattelin että gradu on 60 sivua eli käytännössä kuusi esseetä. Pala kerrallaan, luku kerrallaan, pääasia että pidät suunnitelmastasi ja aikataulusta kiinni etkä jää paniikkiin lillumaan.
Luonnontieteissä tyypillisestä* graduprosessista ei mitenkään voi selvitä kuukaudessa. Tutkimusaiheen valinta, kysymysten ja hypoteesien muotoilu, kokeen suunnitteleminen, aineiston keruu (mittaukset), aineiston tilastollinen analyysi, kirjoitus. Mutta jos aineisto on jo kasassa, niin tuo kirjoitusvaihe on mahdollista hoitaa hyvinkin laadukkaasti parissa viikossa, etenkin, jos johdantoon ja menetelmiin voi hyödyntää osioita tutkimussuunnitelmasta.
*Joku meta-analyysi saattaisi ehkä olla poikkeus, jos koko prosessi menee täysin putkeen ja kyseessä on todella tehokas ja älykäs henkilö, jolle menetelmä on tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joillakin aloilla sitten vasta graduvaiheessa ne tutkimusmenetelmäopinnot vai miksi ihmeessä gradua varten pitää vielä erikseen järjestää kokoontumisia? Vai tehdäänkö näissä gradut jonain ryhmätyönä?
Tiedätkö, mitä seminaari edes tarkoittaa?
No täytyy myöntää, että en tiedä tässä kontekstissa. Meillä ne ovat olleet niitä esityskertoja ja niistä keskustelua, mutta jos joillakin näitä on viikoittain ennen kuin mitään on saatu edes paperille, niin en kyllä tiedä. Ja asenteestasi päätellen sinäkään tuskin viitsit tätä kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä että gradun voi kirjoittaa parissa viikossa. Ihmettelen miten kukaan akateeminen kehtaa haukkua amk:ta jos on itse opiskellut laitoksessa, josta valmistuu kirjoittamalla paskaa.
Kirjoittaminen ei ole kuin se viimeinen vaihe graduprosessissa. Ainakin luonnontieteissä (ja varmaan teknisissä ym tieteissä) gradussa on se kokeellinen/empiirinen osuus joka ensin suunnitellaan ja sitten toteutetaan. Sen jälkeen aineisto analysoidaan ja tuloksista tuotetaan taulukot ja kuvat. Sitten tulee tuo kirjoittaminen. Jos on itse ollut aktiivisesti mukana aiheen suunnittelussa tuntee jo intron kirjallisuuden, kun on analysoinut aineistonsa itse on helppo kirjoittaa aineisto ja menetelmät ja tulokset. Tulosten tulkintaa on varmasti käyty läpi ohjaajan kanssa. Eli kyllä tuo loppu onnistuu hyvin nopeasti ilman tason laskua. Suurin ongelma on kokemattomuus tutkimusprosessissa, siinä ohjaajan apu auttaa. Mutta kun jakaa gradun kirjoittamisen pieniin paloihin, hahmottaa ne ja aloittaa helpommasta päästä niin onnistuu nopeastikin. Aikataulutus on erinomaisen hyvä juttu, jos kokee asian raskaaksi sitä siirtää mutta kun on selkeä tavoite eri osioiden valmistumisajankohdaksi pysyy paremmin itsekuri. Gradu ei ole mikään akateemisen uran loppuhuipennus, se on suhteellisen rajallinen opinnäyte ja sillä mitataan alan osaamista, asioiden hahmottamista ja laittamista laajempaan kokonaisuuteen. kaikkia noita taitoja tarvitsee akateemisissa ammateissa, kannattaa ottaa siltä kannalta, ei minään tieteen teon vakavasti otettavana näytetyönä, sitä varten on väikkäri.
Eikö tässä nyt puhuta koko prosessista eikä pelkästään kirjoittamisesta. Jos ap:lla ei ole vielä mitään gradun eteen tehty, niin ei siinä paljon auta, että joku on kirjoittanut gradun kahdessa viikossa, kun pohjatyöt on muuten tehty.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että isolla datasetillä se pelkkä virhekertymän laskeminen lukuarvoille jollekin pienimmän neliösumman menetelmää käyttävälle toimitukselle vie kokemattomalta mahdollisesti viikkoja, kun tekemänsä yrittää saada vielä luotettavasti dokumentoiduksi paperille.
No eihän tuo ole kuin ihan pari riviä koodia tilasto-ohjelmassa. Ei niitä käsin lasketa, eikä laskimella eikä edes excelillä. Ja koodia kun käyttää, niin ei mitään väliä onko aineiston koko 50 vai 5000 havaintoa.
Mutta siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että tehdyt laskelmat pitää dokumentoida ja ymmärtää, ja että kahdessa viikossa ei voi tehdä gradua alusta loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet lykännyt gradun näin myöhään? Olisi kannattanut ehkä aikatauluttaa homma. Asiat pitää suunnitella etukäteen.
Olis ja olis. Tämmönen ihmisryhmä on sitten niin peestä, jotka viitsii kommentoida näin. URPO!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa, että isolla datasetillä se pelkkä virhekertymän laskeminen lukuarvoille jollekin pienimmän neliösumman menetelmää käyttävälle toimitukselle vie kokemattomalta mahdollisesti viikkoja, kun tekemänsä yrittää saada vielä luotettavasti dokumentoiduksi paperille.
No eihän tuo ole kuin ihan pari riviä koodia tilasto-ohjelmassa. Ei niitä käsin lasketa, eikä laskimella eikä edes excelillä. Ja koodia kun käyttää, niin ei mitään väliä onko aineiston koko 50 vai 5000 havaintoa.
Mutta siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että tehdyt laskelmat pitää dokumentoida ja ymmärtää, ja että kahdessa viikossa ei voi tehdä gradua alusta loppuun.
Samaa minä ihmettelin, että kaikki tietämäni tilasto-ohjelmat, jopa excel osaa laskea ols:t.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko ottaa työstä vapaata ja sitten tehdä gradua.
Millaiset ihmiset täällä oikein syyllistävät perheen perustamisesta? Miksi haluatte vaikeuttaa kaikkien naisten elämää, kun tämä on todellinen epäkohta koko sukupuolelle? Itselläni ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaiset ihmiset täällä oikein syyllistävät perheen perustamisesta? Miksi haluatte vaikeuttaa kaikkien naisten elämää, kun tämä on todellinen epäkohta koko sukupuolelle? Itselläni ei ole lapsia.
Tämä ei olisi sukupuolisidonnaista, jos molemmat vanhemmat jäisivät vuorollaan kotiin.
Opiskeluaika on kyllä hyvä hetki hankkia lapsia, koska se on paljon joustavampaa kuin työelämä.
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä että gradun voi kirjoittaa parissa viikossa. Ihmettelen miten kukaan akateeminen kehtaa haukkua amk:ta jos on itse opiskellut laitoksessa, josta valmistuu kirjoittamalla paskaa.
En hauku amk:ta, mutta kyllä sellaisen lopputyön ja gradun ero yleensä on aika iso. Pystyisin kirjoittamaan lopputyön kasaan muutamassa illassa. Kokeellinen työ toki vie aikaa.
Sinänsä nämä, jotka sanovat, että gradun saa kasaan parissa viikossa, ovat sekä oikeassa että väärässä. Itse varmaan nyt kyhäisin säällisen gradun parissa viikossa (taas, kokeellinen työ vie toki aikaa), mutta ensikertalaisena siihen meni aika paljon kauemmin. Nyt on rautainen kirjoitusrutiini ja laskutaidot ja lähteidenhallinta ja muu tikissä. Moni ei laske niiden ja prosessin opetteluun menevää aikaa enää muistellessaan, millaista oli - ajattelee vain, että tuhlasi aikaa ympäriinsä ja itse kirjoitustyö oli paljon lyhyempi. Niin kuin olikin. Mutta se prosessikin pitää oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sitä mieltä että gradun voi kirjoittaa parissa viikossa. Ihmettelen miten kukaan akateeminen kehtaa haukkua amk:ta jos on itse opiskellut laitoksessa, josta valmistuu kirjoittamalla paskaa.
En hauku amk:ta, mutta kyllä sellaisen lopputyön ja gradun ero yleensä on aika iso. Pystyisin kirjoittamaan lopputyön kasaan muutamassa illassa. Kokeellinen työ toki vie aikaa.
Sinänsä nämä, jotka sanovat, että gradun saa kasaan parissa viikossa, ovat sekä oikeassa että väärässä. Itse varmaan nyt kyhäisin säällisen gradun parissa viikossa (taas, kokeellinen työ vie toki aikaa), mutta ensikertalaisena siihen meni aika paljon kauemmin. Nyt on rautainen kirjoitusrutiini ja laskutaidot ja lähteidenhallinta ja muu tikissä. Moni ei laske niiden ja prosessin opetteluun menevää aikaa enää muistellessaan, millaista oli - ajattelee vain, että tuhlasi aikaa ympäriinsä ja itse kirjoitustyö oli paljon lyhyempi. Niin kuin olikin. Mutta se prosessikin pitää oppia.
No kai sitä nyt saman gradun kirjoittaisi nopeastikin, kun tietää täsmälleen, millainen se lopullinen rakenne ja sisältö on. Ei siinä ole kyse mistään harjaantumisesta tai lasku- tai kirjoitustaidosta. Jos aloitat täysin uudesta aiheesta rajauksineen etkä vain kopioi samaa tutkimusongelmaa, kyllä siihen menee ihan varmasti lähes yhtä kauan. Ehkä datan käsittelyyn on tullut muutama niksi, joissa säästyy muutama tunti, mutta tuskin sen suurempaa taitoa.
Täällä vertaistuki! Neljä lasta ja vauva käpälissä. Gradu vähän pitemmällä kuin sinulla. Tavoite on kirjoittaa yhtäjaksoisesti edes tunti päivässä, mies hoitaa lapset sillä välin - tulos on sellainen kuin tällaisilla ajoilla ehdin saada aikaan.
Tsemppiä ja tartu toimeen! Se tulee valmiiksi!
Tekeehän jotkut vauva lomilla väikkäriä. Siellä sitten anoppi ja mies huseeraavat.
Itse sain jatkoa gradun tekemiseen 1,5 vuotta juuri töiden takia ja olisin varmasti saanut enemmänkin. Nyt vaan haet sitä jatkoa vaikka puoli vuotta se riittää kyllä gradun tekoon ihan ok arvosanalla mikäli tavoitteenasi ei ole kiitettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minulla on vähän väärä asenne graduun, mutta ihmettelen tuota neuvoa, että pitää kirjoittaa joka päivä 1-2 sivua. Minulla ainakin suuri osa ajasta menee niiden lähteiden etsimiseen ja tutkimiseen ja menetelmien pohtimiseen ja aineiston keräämiseen. Sitten tuntuu, että työ ei etene ollenkaan, jos ei saa mitään näkyvää aikaan ja tekee taas mieli unohtaa koko homma. Ja sitten toisaalta tuntuu, että kun alkaa vain kirjoittamaan ilman tarkempia pohdiskeluja, se paketti ei pysy enää kasassa, vaan kirjoittaa vain kaikkea, mikä vähänkin liittyy asiaan ja sitten lähtee rönsyilemään. Minulle nimittäin kävi niin, että yritin hätäisesti saada kasaan väliraporttia ja monta päivää vain kirjoitin, kun ajattelin, että jotain ajatusta pitää saada paperille ja sitä sitten täydennellään muilla lähteillä ja omilla ajatuksilla. Sitten tajusin, että noin puolet kirjoittamastani on täysin turhaa. Sen jälkeen en ole koko graduun koskenut ja tästä on nyt 2 vuotta.
Ei työ ole turhaa – olet kirjoittaessasi oppinut jotakin ja voit perustella itsellesi ja tarvittessa muille, miksi tämä tekstinosa jäi pois. Siksi homman nimi on OPINnäyte. Et välttämättä tiedä mikä on oleellista, ennen kuin olet kirjoittanut raakatekstiä ja muokannut sitä. Jos kuvittelet että akateeminen tai muukaan kirjoittaminen on 100% hyötysuhde lopullisen tekstimäärän ja ajankäytön välillä, olet hakoteillä. Harva pystyy kirjoittamaan suoraan kaiken oleellisen. Väitöskirjani tekstimäärä oli lopulta ehkä 1/5 siitä tekstimassasta, minkä tuotin aiheestani. Nyt kun tekstiä katson muutaman vuoden jälkeen, huomaan, että vieläkin tiiviimmin olisi voinut monet asiat käsitellä.
DI-työni aloitin ohjaajan neuvosta sisällysluettelon kirjoittamisella. Olin kuvitellut sen olevan viimeinen vaihe :D
Sisällysluettelosta aloitatmalla sain mietittyä työn rakenteen valmiiksi ja lähdin etsimään lähteitä teoriaan. Aluperäinen sisällysluettelo myös täydentyi työn edetessä ja oman näkemyksen kasvaessa.
Opinnäytetyön tekeminen on usein vain raakaa työtä, eikä mitään Einstein elämyksiä. Omaa rimaa ei myöskään kannata nostaa hirveän korkealle tai ei saa mitään aikaan. Nykyisillä tekstinkäsittelyohjelmilla voi työtä tarvittaessa muokata useaan kertaan.
En tarkoittanutkaan mitään Einstein elämyksiä vaan juuri sitä, että sitä asiaa tulee kirjoitettua täsmälleen oikeasta ja tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta eikä vain kirjoita, mitä mielenkiintoista sattuu vastaan tulemaan. Tämä asioiden rajaaminen vaatii minulta ainakin todella paljon työtä, kun omasta aiheesta on todella paljon materiaalia. Kaikista pitäisi osata rajata pois ne asiat, mitkä eivät varsinaisesti kuulu minun aiheeseeni, mutta toisaalta näissä lähteissä on todella paljon asiaa, jotka on pakko mainita, että se näkökulma tulee kunnolla ilmi. Siis esimerkiksi tutkin asiaa x ja siihen liittyvät asiat y ja z. Kun selitän asioita y ja z, niihin liittyvät teoriat a, b ja c. Omaan asiaani x liitty teoria a, joten kirjoitan siitä vähän laajemmin, mutta huomaan, että minun pitäisi mainita myös perusteet teorioista b ja c, että asiat y ja z tulevat ymmärretyiksi. Mutta sitten kun kirjoitan b:stä ja c:stä, en tiedä ollenkaan, ovatko ne tarpeellisia vai turhia.
Kuka sen näkökulman valitsee? Sinä?
Oletko kirjoittamassa 50 sivun vai 200 sivun opusta? Eikö sinua ohjaa kukaan?
Kyllä, minä ihan itse valitsen näkökulman. Ohjaaja ei tule sanomaan etukäteen, miten pitkälti minun pitää mitäkin aihetta käsitellä ja mitkä asiat pitää jättää kokonaan mainitsematta. Hän lähinnä hyväksyy ne minun ehdottamani näkökulmat ja sitten lukee sen, mitä olen saanut valmiiksi. En tiedä, miten sinä graduasi teet, jos sinulle ei tule missään vaiheessa tilannetta, jossa sinun pitää itse miettiä, miten laajasti mitäkin aihetta käsittelet ja pitäisikö jotain jättää pois.
Olen tehnyt noin 150 sivuisen DI-työni noin 20 vuotta sitten, siinä tutkittiin teknistä ongelmaa jonka ratkaisuksi verrattiin eri kemikaalien käyttöä. Ei ollut ongelmia näkökulmissa.
Sanoinko, että minulla on ongelmia näkökulman kanssa? Minä sanoin, että ongelmani on lähteiden rajaus, koska niissä tulee esiin sellaisia näkökulmia, jotka eivät varsinaisesti liity siihen omaan näkökulmaan, mutta ne pitäisi jotenkin selittää auki, että ymmärtää sen käytetyn lähteen.
Jos siis esim tutkin suomalaista sosiaalipolitiikkaa, pitää ymmärtää myös perusteita muiden maiden sosiaalipolitiikasta, joka taas edellyttää mm muiden maiden verotuksen ymmärtämistä. Muiden maiden verotus ei varsinaisesti liity suomalaiseen sosiaalipolitiikkaan, mutta jotta voi ymmärtää, miksi jossain muualla järjestelmä on erilainen, pitää myös tuoda esiin niihin vaikuttavat seikat. Ongelmaksi tulee, miten laajasti näitä pitäisi käsitellä, vai pitääkö ne vain kylmästi ohittaa. Katsos kun kaikkien aiheet eivät ole sellaista kyllä vai ei asioita, vaan erittäin monitahoisia.
Laita ne sivunäkökulmat ja selitykset alkuun alaviitteiksi. Työn kehittyessä näet sitten, minkä verran mitäkin tarvitset. Asioita voi siirrellä tarvittaviin paikkoihin.
Sinulta meni nyt pointti aika lujaa ohi. Tottakai minä tajuan, että niitä asioita voi muokata miten haluaa. Ongelma on kuitenkin se, että vaikka kirjoitan tällä viikolla sen 10 sivua, saattaa olla, että sitä en lopulliseen työhön olisi tarvinnut kuin pari riviä ja se harmittaa, koska yhden viikon työ meni täysin hukkaan. Siksi näitä pitää miettiä myös siinä kirjoittamisen aikana, ettei tekisi älyttömästi turhaa työtä.
Aika kokematon ja hidas tuo hyvä kirjoittaja, jos ei kuin "hirveällä mäihällä" kirjoita muuta kuin "jonkinlaisen kyhäyksen" gradun rungoksi kahdessa viikossa. Gradu on kuitenkin vielä suppea työ, ja jos suunnitelma ja taustatyö on valmiina, ensimmäisen version voi hyvin kirjoittaa päätyönään pariin viikkoon. Itse tosin päädyinkin alalle, jolla rutiininomaisesti luodaan pari sataa sivua tekstiä pariin viikkoon.