Lue keskustelun säännöt.
Opinto-oikeus päättyy yliopistossa. En saa gradua valmiiksi. Lisäaikaa ei saa, kun ainut syy etenemättömyydelle on työ ja perhe.
20.01.2019 |
Valmistuminen on gradua vaille valmis, mutta en tule saamaan sitä valmiiksi tänä keväänä. En ole edes aloittanutkaan. Asun nykyään Lapissa ja gradu pitäisi tehdä Helsingin yliopistoon, jossa pitäisi käydä graduseminaareissakin. Töiden takia se on äärimmäisen hankalaa järjestää.
Mitä tapahtuu, jos opinto-oikeus loppuu, eikä ole valmistunut? Jäänkö ikuisesti valmistumatta? Onko jollain kokemusta tällaisesta?
Kommentit (226)
Miten lisäaikaa myönnetään? Lukukaudeksi vai -vuodeksi kerrallaan? Seurataanko tekemisiä jotenkin? Jos esim. gradusta puuttuu osa, niin onko ok käydä vielä lisäksi kurssejakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minulla on vähän väärä asenne graduun, mutta ihmettelen tuota neuvoa, että pitää kirjoittaa joka päivä 1-2 sivua. Minulla ainakin suuri osa ajasta menee niiden lähteiden etsimiseen ja tutkimiseen ja menetelmien pohtimiseen ja aineiston keräämiseen. Sitten tuntuu, että työ ei etene ollenkaan, jos ei saa mitään näkyvää aikaan ja tekee taas mieli unohtaa koko homma. Ja sitten toisaalta tuntuu, että kun alkaa vain kirjoittamaan ilman tarkempia pohdiskeluja, se paketti ei pysy enää kasassa, vaan kirjoittaa vain kaikkea, mikä vähänkin liittyy asiaan ja sitten lähtee rönsyilemään. Minulle nimittäin kävi niin, että yritin hätäisesti saada kasaan väliraporttia ja monta päivää vain kirjoitin, kun ajattelin, että jotain ajatusta pitää saada paperille ja sitä sitten täydennellään muilla lähteillä ja omilla ajatuksilla. Sitten tajusin, että noin puolet kirjoittamastani on täysin turhaa. Sen jälkeen en ole koko graduun koskenut ja tästä on nyt 2 vuotta.
DI-työni aloitin ohjaajan neuvosta sisällysluettelon kirjoittamisella. Olin kuvitellut sen olevan viimeinen vaihe :D
Sisällysluettelosta aloitatmalla sain mietittyä työn rakenteen valmiiksi ja lähdin etsimään lähteitä teoriaan. Aluperäinen sisällysluettelo myös täydentyi työn edetessä ja oman näkemyksen kasvaessa.
Opinnäytetyön tekeminen on usein vain raakaa työtä, eikä mitään Einstein elämyksiä. Omaa rimaa ei myöskään kannata nostaa hirveän korkealle tai ei saa mitään aikaan. Nykyisillä tekstinkäsittelyohjelmilla voi työtä tarvittaessa muokata useaan kertaan.
En tarkoittanutkaan mitään Einstein elämyksiä vaan juuri sitä, että sitä asiaa tulee kirjoitettua täsmälleen oikeasta ja tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta eikä vain kirjoita, mitä mielenkiintoista sattuu vastaan tulemaan. Tämä asioiden rajaaminen vaatii minulta ainakin todella paljon työtä, kun omasta aiheesta on todella paljon materiaalia. Kaikista pitäisi osata rajata pois ne asiat, mitkä eivät varsinaisesti kuulu minun aiheeseeni, mutta toisaalta näissä lähteissä on todella paljon asiaa, jotka on pakko mainita, että se näkökulma tulee kunnolla ilmi. Siis esimerkiksi tutkin asiaa x ja siihen liittyvät asiat y ja z. Kun selitän asioita y ja z, niihin liittyvät teoriat a, b ja c. Omaan asiaani x liitty teoria a, joten kirjoitan siitä vähän laajemmin, mutta huomaan, että minun pitäisi mainita myös perusteet teorioista b ja c, että asiat y ja z tulevat ymmärretyiksi. Mutta sitten kun kirjoitan b:stä ja c:stä, en tiedä ollenkaan, ovatko ne tarpeellisia vai turhia.
Kuka sen näkökulman valitsee? Sinä?
Oletko kirjoittamassa 50 sivun vai 200 sivun opusta? Eikö sinua ohjaa kukaan?
Vierailija kirjoitti:
Miten lisäaikaa myönnetään? Lukukaudeksi vai -vuodeksi kerrallaan? Seurataanko tekemisiä jotenkin? Jos esim. gradusta puuttuu osa, niin onko ok käydä vielä lisäksi kurssejakin?
Käytännöt vaihtelevat eri yliopistoissa, mutta yleensä lisäaikaa myönnetään ainakin ensimmäisellä kerralla 1-2 vuodeksi. Jos olet saanut lisäaikaa gradun loppuuntekemiseen, niin ei kukaan kiellä sinua suorittamasta kursseja samalla. Mutta jos et saakaan gradua loppuun myönnetyn lisäajan puitteissa, niin syyksi ei kelpaa se, että olet suorittanut kursseja, joita ei ollut opintosuunnitelmassasi. Tällä on merkitystä silloin, kun pohditaan, saatko uutta lisäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minulla on vähän väärä asenne graduun, mutta ihmettelen tuota neuvoa, että pitää kirjoittaa joka päivä 1-2 sivua. Minulla ainakin suuri osa ajasta menee niiden lähteiden etsimiseen ja tutkimiseen ja menetelmien pohtimiseen ja aineiston keräämiseen. Sitten tuntuu, että työ ei etene ollenkaan, jos ei saa mitään näkyvää aikaan ja tekee taas mieli unohtaa koko homma. Ja sitten toisaalta tuntuu, että kun alkaa vain kirjoittamaan ilman tarkempia pohdiskeluja, se paketti ei pysy enää kasassa, vaan kirjoittaa vain kaikkea, mikä vähänkin liittyy asiaan ja sitten lähtee rönsyilemään. Minulle nimittäin kävi niin, että yritin hätäisesti saada kasaan väliraporttia ja monta päivää vain kirjoitin, kun ajattelin, että jotain ajatusta pitää saada paperille ja sitä sitten täydennellään muilla lähteillä ja omilla ajatuksilla. Sitten tajusin, että noin puolet kirjoittamastani on täysin turhaa. Sen jälkeen en ole koko graduun koskenut ja tästä on nyt 2 vuotta.
DI-työni aloitin ohjaajan neuvosta sisällysluettelon kirjoittamisella. Olin kuvitellut sen olevan viimeinen vaihe :D
Sisällysluettelosta aloitatmalla sain mietittyä työn rakenteen valmiiksi ja lähdin etsimään lähteitä teoriaan. Aluperäinen sisällysluettelo myös täydentyi työn edetessä ja oman näkemyksen kasvaessa.
Opinnäytetyön tekeminen on usein vain raakaa työtä, eikä mitään Einstein elämyksiä. Omaa rimaa ei myöskään kannata nostaa hirveän korkealle tai ei saa mitään aikaan. Nykyisillä tekstinkäsittelyohjelmilla voi työtä tarvittaessa muokata useaan kertaan.
En tarkoittanutkaan mitään Einstein elämyksiä vaan juuri sitä, että sitä asiaa tulee kirjoitettua täsmälleen oikeasta ja tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta eikä vain kirjoita, mitä mielenkiintoista sattuu vastaan tulemaan. Tämä asioiden rajaaminen vaatii minulta ainakin todella paljon työtä, kun omasta aiheesta on todella paljon materiaalia. Kaikista pitäisi osata rajata pois ne asiat, mitkä eivät varsinaisesti kuulu minun aiheeseeni, mutta toisaalta näissä lähteissä on todella paljon asiaa, jotka on pakko mainita, että se näkökulma tulee kunnolla ilmi. Siis esimerkiksi tutkin asiaa x ja siihen liittyvät asiat y ja z. Kun selitän asioita y ja z, niihin liittyvät teoriat a, b ja c. Omaan asiaani x liitty teoria a, joten kirjoitan siitä vähän laajemmin, mutta huomaan, että minun pitäisi mainita myös perusteet teorioista b ja c, että asiat y ja z tulevat ymmärretyiksi. Mutta sitten kun kirjoitan b:stä ja c:stä, en tiedä ollenkaan, ovatko ne tarpeellisia vai turhia.
Kuka sen näkökulman valitsee? Sinä?
Oletko kirjoittamassa 50 sivun vai 200 sivun opusta? Eikö sinua ohjaa kukaan?
Kyllä, minä ihan itse valitsen näkökulman. Ohjaaja ei tule sanomaan etukäteen, miten pitkälti minun pitää mitäkin aihetta käsitellä ja mitkä asiat pitää jättää kokonaan mainitsematta. Hän lähinnä hyväksyy ne minun ehdottamani näkökulmat ja sitten lukee sen, mitä olen saanut valmiiksi. En tiedä, miten sinä graduasi teet, jos sinulle ei tule missään vaiheessa tilannetta, jossa sinun pitää itse miettiä, miten laajasti mitäkin aihetta käsittelet ja pitäisikö jotain jättää pois.
Vierailija kirjoitti:
Gradua ei kirjoiteta parissa viikossa. Ihme porukkaa täällä. Ette oo varmaan itse päivääkään yliopistossa opiskellu. Itse kirjoitin kandin parissa viikossa niin et tein sitä 8 tuntia päivässä arkena ja vkloppuna. Graduun menee useampi viikko/kuukausi vaikka sitä tekisi kellon ympäri.
Mistä sinä voit tietää miten kauan muilla menee gradun kirjoittamiseen. Eihän se varsinainen kirjoitustyö nyt aikaa vievää ollut kun oli hyvät lähdemateriaalit ja itseä kiinnostava aihe. Kirjoitin oikeasti gradun kuukaudessa. Menin aamulla yliopistolle kirjoittamaan koska kotona oli liikaa muita juttuja joita olisin voinut tehdä ja olin vuokrannut yliopiston kirjastosta lukollisen kärryn lähdemateriaaleja varten. Tein päivästä riippuen töitä gradun eteen n. 4-8h. Itse en taas ymmärrä miten joku saa vuodenkin kulumaan yhteen graduun. Jokainen meistä on erilainen. Olen monissa asioissa aika suorittajaluonne ja kun ryhdyn johonkin teen sen nopeasti ja tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä lisäaikaa saa, jos valmistuminen on enää vain gradusta kiinni. Yliopistot saavat päärahoituksensa loppuun suoritettujen tutkintojen perusteella, joten olisi täyttä typeryyttä potkia pihalle valmistumisen kynnyksellä olevia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gradua ei kirjoiteta parissa viikossa. Ihme porukkaa täällä. Ette oo varmaan itse päivääkään yliopistossa opiskellu. Itse kirjoitin kandin parissa viikossa niin et tein sitä 8 tuntia päivässä arkena ja vkloppuna. Graduun menee useampi viikko/kuukausi vaikka sitä tekisi kellon ympäri.
Mistä sinä voit tietää miten kauan muilla menee gradun kirjoittamiseen. Eihän se varsinainen kirjoitustyö nyt aikaa vievää ollut kun oli hyvät lähdemateriaalit ja itseä kiinnostava aihe. Kirjoitin oikeasti gradun kuukaudessa. Menin aamulla yliopistolle kirjoittamaan koska kotona oli liikaa muita juttuja joita olisin voinut tehdä ja olin vuokrannut yliopiston kirjastosta lukollisen kärryn lähdemateriaaleja varten. Tein päivästä riippuen töitä gradun eteen n. 4-8h. Itse en taas ymmärrä miten joku saa vuodenkin kulumaan yhteen graduun. Jokainen meistä on erilainen. Olen monissa asioissa aika suorittajaluonne ja kun ryhdyn johonkin teen sen nopeasti ja tehokkaasti.
Etkö lukenut ollenkaan, viestiä, johon kommentoit? Tuossahan sanottiin, ettei gradua tee parissa viikossa. Et sinäkään tehnyt. Tuossa sanottiin, että menee useampi viikko. Niin sinultakin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein oman kandini kolmen viikonlopun aikana ja käymättä kertaakaan yliopistolla ja vain kerran kirjastossa. Mies oli viikot töissä aamusta iltaan asti mutta viiikonloppuisin oli vuoden ikäisen lapsen kanssa ja hoiti myös la-su yön. Viimeisenä viikonloppuna kirjoitin la klo 14 su klo 9 aamulla enrrgiajuoman voimalla.
Lähteet valitsin kirjaston parin perusteoksen lisäksi e-aineistona. Aiheen siten että siitä löytyy e-aineistoa. Ohjaajalle ilmoitin että teen kandin kuukaudessa. Kirjoitti arviossaan että kandi oli käytettyyn aikaan nähden hyvä.
Mitään muuta tavoitteita ei ollut kuin papereiden saaminen virkaa varten. Ja takana oli joku maisterin paperit joten tiesin että arvosana ei kiinnosta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Gradua ei kirjoiteta parissa viikossa. Ihme porukkaa täällä. Ette oo varmaan itse päivääkään yliopistossa opiskellu. Itse kirjoitin kandin parissa viikossa niin et tein sitä 8 tuntia päivässä arkena ja vkloppuna. Graduun menee useampi viikko/kuukausi vaikka sitä tekisi kellon ympäri.
Kyllä voi kirjoittaa parissa viikoissa ja useimmista tapauksessa se voi olla fiksuinta. Kyseessä on opinnäyte eikä elämäntyö.
T. Dosentuuri yliopistolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lainaa, palkkaa lasten- ja kodinhoitaja kuukaudeksi / kahdeksi ja tee gradu valmiiksi. Sijoitus itseesi joka maksaa itsensä takaisin. Ilman papereita ei ole hyvä ihmisen olla. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minulla on vähän väärä asenne graduun, mutta ihmettelen tuota neuvoa, että pitää kirjoittaa joka päivä 1-2 sivua. Minulla ainakin suuri osa ajasta menee niiden lähteiden etsimiseen ja tutkimiseen ja menetelmien pohtimiseen ja aineiston keräämiseen. Sitten tuntuu, että työ ei etene ollenkaan, jos ei saa mitään näkyvää aikaan ja tekee taas mieli unohtaa koko homma. Ja sitten toisaalta tuntuu, että kun alkaa vain kirjoittamaan ilman tarkempia pohdiskeluja, se paketti ei pysy enää kasassa, vaan kirjoittaa vain kaikkea, mikä vähänkin liittyy asiaan ja sitten lähtee rönsyilemään. Minulle nimittäin kävi niin, että yritin hätäisesti saada kasaan väliraporttia ja monta päivää vain kirjoitin, kun ajattelin, että jotain ajatusta pitää saada paperille ja sitä sitten täydennellään muilla lähteillä ja omilla ajatuksilla. Sitten tajusin, että noin puolet kirjoittamastani on täysin turhaa. Sen jälkeen en ole koko graduun koskenut ja tästä on nyt 2 vuotta.
DI-työni aloitin ohjaajan neuvosta sisällysluettelon kirjoittamisella. Olin kuvitellut sen olevan viimeinen vaihe :D
Sisällysluettelosta aloitatmalla sain mietittyä työn rakenteen valmiiksi ja lähdin etsimään lähteitä teoriaan. Aluperäinen sisällysluettelo myös täydentyi työn edetessä ja oman näkemyksen kasvaessa.
Opinnäytetyön tekeminen on usein vain raakaa työtä, eikä mitään Einstein elämyksiä. Omaa rimaa ei myöskään kannata nostaa hirveän korkealle tai ei saa mitään aikaan. Nykyisillä tekstinkäsittelyohjelmilla voi työtä tarvittaessa muokata useaan kertaan.
En tarkoittanutkaan mitään Einstein elämyksiä vaan juuri sitä, että sitä asiaa tulee kirjoitettua täsmälleen oikeasta ja tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta eikä vain kirjoita, mitä mielenkiintoista sattuu vastaan tulemaan. Tämä asioiden rajaaminen vaatii minulta ainakin todella paljon työtä, kun omasta aiheesta on todella paljon materiaalia. Kaikista pitäisi osata rajata pois ne asiat, mitkä eivät varsinaisesti kuulu minun aiheeseeni, mutta toisaalta näissä lähteissä on todella paljon asiaa, jotka on pakko mainita, että se näkökulma tulee kunnolla ilmi. Siis esimerkiksi tutkin asiaa x ja siihen liittyvät asiat y ja z. Kun selitän asioita y ja z, niihin liittyvät teoriat a, b ja c. Omaan asiaani x liitty teoria a, joten kirjoitan siitä vähän laajemmin, mutta huomaan, että minun pitäisi mainita myös perusteet teorioista b ja c, että asiat y ja z tulevat ymmärretyiksi. Mutta sitten kun kirjoitan b:stä ja c:stä, en tiedä ollenkaan, ovatko ne tarpeellisia vai turhia.
Kuka sen näkökulman valitsee? Sinä?
Oletko kirjoittamassa 50 sivun vai 200 sivun opusta? Eikö sinua ohjaa kukaan?
Kyllä, minä ihan itse valitsen näkökulman. Ohjaaja ei tule sanomaan etukäteen, miten pitkälti minun pitää mitäkin aihetta käsitellä ja mitkä asiat pitää jättää kokonaan mainitsematta. Hän lähinnä hyväksyy ne minun ehdottamani näkökulmat ja sitten lukee sen, mitä olen saanut valmiiksi. En tiedä, miten sinä graduasi teet, jos sinulle ei tule missään vaiheessa tilannetta, jossa sinun pitää itse miettiä, miten laajasti mitäkin aihetta käsittelet ja pitäisikö jotain jättää pois.
Olen tehnyt noin 150 sivuisen DI-työni noin 20 vuotta sitten, siinä tutkittiin teknistä ongelmaa jonka ratkaisuksi verrattiin eri kemikaalien käyttöä. Ei ollut ongelmia näkökulmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistot eivät jätä tuollaisessa tilanteessa olevaa opiskelijaa ilman tutkintoa, aivan varmasti saat lisäaikaa vielä. Jo senkin takia, että valmistuneista tulee rahoitusta. Huoli pois nyt oikeasti ja sitä gradua tekemään.
En tiedä minkä ikäiset lapset sulla ap on. Mutta kyllä esim. äitiysloman vuoksi venynyt opiskelu on ihan hyväksyttävä syy saada lisäaikaa opintoihin. Yleensä yliopisto kyllä toivoo, että valmistut, koska yliopisto saa rahaa valmistuneista opiskelijoista. Eli sinuna en olisi huolissaan. Kyllä ne sulle lisäaikaa antavat. Mun tuttu valmistui juuri ja hän on 12. vuoden opiskelija. Hän on saanut useamman lapsen tässä välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minulla on vähän väärä asenne graduun, mutta ihmettelen tuota neuvoa, että pitää kirjoittaa joka päivä 1-2 sivua. Minulla ainakin suuri osa ajasta menee niiden lähteiden etsimiseen ja tutkimiseen ja menetelmien pohtimiseen ja aineiston keräämiseen. Sitten tuntuu, että työ ei etene ollenkaan, jos ei saa mitään näkyvää aikaan ja tekee taas mieli unohtaa koko homma. Ja sitten toisaalta tuntuu, että kun alkaa vain kirjoittamaan ilman tarkempia pohdiskeluja, se paketti ei pysy enää kasassa, vaan kirjoittaa vain kaikkea, mikä vähänkin liittyy asiaan ja sitten lähtee rönsyilemään. Minulle nimittäin kävi niin, että yritin hätäisesti saada kasaan väliraporttia ja monta päivää vain kirjoitin, kun ajattelin, että jotain ajatusta pitää saada paperille ja sitä sitten täydennellään muilla lähteillä ja omilla ajatuksilla. Sitten tajusin, että noin puolet kirjoittamastani on täysin turhaa. Sen jälkeen en ole koko graduun koskenut ja tästä on nyt 2 vuotta.
DI-työni aloitin ohjaajan neuvosta sisällysluettelon kirjoittamisella. Olin kuvitellut sen olevan viimeinen vaihe :D
Sisällysluettelosta aloitatmalla sain mietittyä työn rakenteen valmiiksi ja lähdin etsimään lähteitä teoriaan. Aluperäinen sisällysluettelo myös täydentyi työn edetessä ja oman näkemyksen kasvaessa.
Opinnäytetyön tekeminen on usein vain raakaa työtä, eikä mitään Einstein elämyksiä. Omaa rimaa ei myöskään kannata nostaa hirveän korkealle tai ei saa mitään aikaan. Nykyisillä tekstinkäsittelyohjelmilla voi työtä tarvittaessa muokata useaan kertaan.
En tarkoittanutkaan mitään Einstein elämyksiä vaan juuri sitä, että sitä asiaa tulee kirjoitettua täsmälleen oikeasta ja tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta eikä vain kirjoita, mitä mielenkiintoista sattuu vastaan tulemaan. Tämä asioiden rajaaminen vaatii minulta ainakin todella paljon työtä, kun omasta aiheesta on todella paljon materiaalia. Kaikista pitäisi osata rajata pois ne asiat, mitkä eivät varsinaisesti kuulu minun aiheeseeni, mutta toisaalta näissä lähteissä on todella paljon asiaa, jotka on pakko mainita, että se näkökulma tulee kunnolla ilmi. Siis esimerkiksi tutkin asiaa x ja siihen liittyvät asiat y ja z. Kun selitän asioita y ja z, niihin liittyvät teoriat a, b ja c. Omaan asiaani x liitty teoria a, joten kirjoitan siitä vähän laajemmin, mutta huomaan, että minun pitäisi mainita myös perusteet teorioista b ja c, että asiat y ja z tulevat ymmärretyiksi. Mutta sitten kun kirjoitan b:stä ja c:stä, en tiedä ollenkaan, ovatko ne tarpeellisia vai turhia.
Kuka sen näkökulman valitsee? Sinä?
Oletko kirjoittamassa 50 sivun vai 200 sivun opusta? Eikö sinua ohjaa kukaan?
Kyllä, minä ihan itse valitsen näkökulman. Ohjaaja ei tule sanomaan etukäteen, miten pitkälti minun pitää mitäkin aihetta käsitellä ja mitkä asiat pitää jättää kokonaan mainitsematta. Hän lähinnä hyväksyy ne minun ehdottamani näkökulmat ja sitten lukee sen, mitä olen saanut valmiiksi. En tiedä, miten sinä graduasi teet, jos sinulle ei tule missään vaiheessa tilannetta, jossa sinun pitää itse miettiä, miten laajasti mitäkin aihetta käsittelet ja pitäisikö jotain jättää pois.
Olen tehnyt noin 150 sivuisen DI-työni noin 20 vuotta sitten, siinä tutkittiin teknistä ongelmaa jonka ratkaisuksi verrattiin eri kemikaalien käyttöä. Ei ollut ongelmia näkökulmissa.
Sanoinko, että minulla on ongelmia näkökulman kanssa? Minä sanoin, että ongelmani on lähteiden rajaus, koska niissä tulee esiin sellaisia näkökulmia, jotka eivät varsinaisesti liity siihen omaan näkökulmaan, mutta ne pitäisi jotenkin selittää auki, että ymmärtää sen käytetyn lähteen.
Jos siis esim tutkin suomalaista sosiaalipolitiikkaa, pitää ymmärtää myös perusteita muiden maiden sosiaalipolitiikasta, joka taas edellyttää mm muiden maiden verotuksen ymmärtämistä. Muiden maiden verotus ei varsinaisesti liity suomalaiseen sosiaalipolitiikkaan, mutta jotta voi ymmärtää, miksi jossain muualla järjestelmä on erilainen, pitää myös tuoda esiin niihin vaikuttavat seikat. Ongelmaksi tulee, miten laajasti näitä pitäisi käsitellä, vai pitääkö ne vain kylmästi ohittaa. Katsos kun kaikkien aiheet eivät ole sellaista kyllä vai ei asioita, vaan erittäin monitahoisia.
Hmmm.. tähän keskusteluun peilattuna palstatappelu YAMK vs. yliopisto näyttäytyy ihan toiselta... Miten on niin syvällistä ja tieteellistä tutkimusta, vaikka moni toteaa tehneensä gradun parissa-neljässä viikossa....
Gradu on muutakin kuin tekstin kirjoittamista. Suurin osa ajasta menee itse tutkimukseen, kuten haastatteluaineiston hankintaan, litterointiin, kategorisointiin ja tarkasteluun analyyttisesti.
Jengi puhuu kuin gradu olisi joku 50-sivuinen essee, joka vain kirjoitetaan ilman tutkimustyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gradua ei kirjoiteta parissa viikossa. Ihme porukkaa täällä. Ette oo varmaan itse päivääkään yliopistossa opiskellu. Itse kirjoitin kandin parissa viikossa niin et tein sitä 8 tuntia päivässä arkena ja vkloppuna. Graduun menee useampi viikko/kuukausi vaikka sitä tekisi kellon ympäri.
Kyllä voi kirjoittaa parissa viikoissa ja useimmista tapauksessa se voi olla fiksuinta. Kyseessä on opinnäyte eikä elämäntyö.
T. Dosentuuri yliopistolla
Gradu parissa viikossa? Jos tämä on totta, ajat ovat todella muuttuneet. Aikaisemmin yksi opintoviikko tarkoitti noin 40 tunnin työmäärää. Jos joku tekee gradun kuukaudessa (ma-pe 8 tuntia), se tarkoittaa 4 opintoviikon työtä vanhassa systeemissä. Huh huh. Aikaisemmin esim. kielitieteellinen gradu ei olisi kyllä valmistunut näin nopeasti. Gradu vaati myös kypsyttelyä ja tutkimusaineiston keruuseenkin tarvittiin aikaa.
Pystyisitkö osallistumaan seminaariin etänä esim. Skypen tai puhelimen välityksellä. Missä kivikaudella nyt eletään? Meillä on kaikki pelit ja vermeet nykyään. Ja se olisi myös ilmastoteko, kun osallistuisit seminaariin sähköisesti Lapista kuin että vaihtoehtoisesti lentäisit Helsinkiin. Nyt soitat vain rohkeasti tiedekuntaan ja tiedustelet asiaa.
Mä olen varannut vuoden YAMK-opinnäytteelle. (työn ohessa tosin), sekin tuntuu hankalalta toteuttaa, kun ei ole aikaa ottaa aihetta rauhassa haltuun..
Mitkä rahat? Kyllä teillä on tainnut olla hieman muita ongelmia, kuin vaimon opiskelu. Ei tuo kyllä kuulosta kuulosta kovin kannustavalta, jos puhut lokkeilusta ja kotona makoilusta, kun vaimo on opiskellut.