Lue keskustelun säännöt.
Opinto-oikeus päättyy yliopistossa. En saa gradua valmiiksi. Lisäaikaa ei saa, kun ainut syy etenemättömyydelle on työ ja perhe.
20.01.2019 |
Valmistuminen on gradua vaille valmis, mutta en tule saamaan sitä valmiiksi tänä keväänä. En ole edes aloittanutkaan. Asun nykyään Lapissa ja gradu pitäisi tehdä Helsingin yliopistoon, jossa pitäisi käydä graduseminaareissakin. Töiden takia se on äärimmäisen hankalaa järjestää.
Mitä tapahtuu, jos opinto-oikeus loppuu, eikä ole valmistunut? Jäänkö ikuisesti valmistumatta? Onko jollain kokemusta tällaisesta?
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina sanotaan, että miehen pitää ottaa enemmän vastuuta perheestä? Entäs jos mies tekee jo enemmän kuin omansa osansa? Miten aiotte hyvittää sen?
Aikansa kutakin... yhdessä ollaan usein kymmeniä vuosia. Kun on tutkinto suoritettuna voi hakea töitä ja saada palkkaa... olisko siinä riittävä hyvitys ihan koko perheelle.
Ei ole.
Tuohan on täysin epämääräinen viittaus asioihin jotka saattavat tapahtua tulevaisuudessa - tai sitten eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on yliopiston etu että saat opintosi loppuun, joten kyllä sä sitä lisäikaa saat jos sitä tarvit. Olis täysin idioottimaista yliopistolta pistää sut tuossa vaiheessa pihalle, opinnot muuten valmiina mut gradu puuttuu. Ne saa susta rahaa kun valmistut joten se sun valmistuminen on niille ykkösprioriteetti.
Ota yhteyttä ja neuvottele. Saat ehkä jopa helpotusta niistä seminaari-istunnoista. Kunhan oikeesti osoitat että olet ne opinnot tekemässä loppuun. Että suhun kannattaa vielä panostaa tän vikan kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina sanotaan, että miehen pitää ottaa enemmän vastuuta perheestä? Entäs jos mies tekee jo enemmän kuin omansa osansa? Miten aiotte hyvittää sen?
Ai miksi sanotaan näin? No ehkä siksi, että se gradu tulisi tehtyä, haloo! Jos haluaa auttaa puolisoaan valmistumaan, niin silloin kannattaa tarjoutua auttamaan. Ja tämä toimii tietysti molempiin suuntiin. Miten sen sitten voisi hyvittää? Vaikka tukemalla sitten miestä vastavuoroisesti hänen opiskeluissaan tms asioissa. Tai vaikka saamalla valmistumisen jälkeen parempaa palkkaa.
Entä jos se tukeminen jääkin vain yksisuuntaiseksi niin kuin minun ja ex-vaimoni tapauksessa? En anna tuota lokkeilua ikinä anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset muka saisi lisäaikaa??
No luin jostain yliopiston sivuilta, että työ ei ole syy opintojen etenemättömyydelle. Eli pitäisi olla jotain vakavaa masennusta tai puoliso kuollut tai jotain muuta tosi vakavaa, että opinto-oikeutta jatkettaisiin.
Nyt tuntuu vain siltä, ettei ole yksinkertaisesti aikaa keskittyä graduun, kun arjessa on 15 minuuttia vapaata siellä ja 10 min täällä. Työ on hetkistä ja lapsia on kolme, mies tekee paljon reissutöitä.
Tekisin tosi mielelläni jonkun ihan kökkögradun, ykkösellä läpi, mutta kun en tunnu saavan edes sitä aikaan.
Niin ja tulin tänne palstalle mussuttamaan, koska itkin äsken gradumuistiinpanojeni äärellä, ettei tästä tule taaskaan yhtään mitään. En pysty keskittymään, kun samalla pitäisi laittaa pyykkiä, tiskiä, katsoa lasten läksyjä, etsiä suksia, käydä kaupassa..
ap
No kannattisiko miettiä niitä omia valintoja vähän? Oli oma valintasi muuttaa jonnekin hevonkorpeen ja tehdä 3 lasta kun opinnot ovat vielä kesken. Ensin opinnot loppuun , työelämään mukaan ja sitten tehdään niitä tenavia. Olet vienyt opiskelupaikan joltain toiselta, joka olisi jo valmistunut aikoja sitten ja päässyt työelämään hyödyttämään yhteiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Gradun kirjoittaa nykyään 2 viikossa. .
Kerro tarkemmin. Ehditkö sinä etsiä tarvittavan määrän kirjallisuutta (kaikkea löytämääsi et varmasti voi käyttää), löytää sieltä oleellisimmat asiat, kirjoittaa, tutkia ja tehdä päätelmät tosiaan vain kahdessa viikossa? En usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina sanotaan, että miehen pitää ottaa enemmän vastuuta perheestä? Entäs jos mies tekee jo enemmän kuin omansa osansa? Miten aiotte hyvittää sen?
Ai miksi sanotaan näin? No ehkä siksi, että se gradu tulisi tehtyä, haloo! Jos haluaa auttaa puolisoaan valmistumaan, niin silloin kannattaa tarjoutua auttamaan. Ja tämä toimii tietysti molempiin suuntiin. Miten sen sitten voisi hyvittää? Vaikka tukemalla sitten miestä vastavuoroisesti hänen opiskeluissaan tms asioissa. Tai vaikka saamalla valmistumisen jälkeen parempaa palkkaa.
Entä jos se tukeminen jääkin vain yksisuuntaiseksi niin kuin minun ja ex-vaimoni tapauksessa? En anna tuota lokkeilua ikinä anteeksi.
Mene terapiaan käsittelemään angstisi. Elämä ei ole aina reilua. Aina on joku, jolle on käynyt vielä kurjemmin kuin sinulle ja hän on pystynyt jatkamaan eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina sanotaan, että miehen pitää ottaa enemmän vastuuta perheestä? Entäs jos mies tekee jo enemmän kuin omansa osansa? Miten aiotte hyvittää sen?
Aikansa kutakin... yhdessä ollaan usein kymmeniä vuosia. Kun on tutkinto suoritettuna voi hakea töitä ja saada palkkaa... olisko siinä riittävä hyvitys ihan koko perheelle.
Ei ole.
Tuohan on täysin epämääräinen viittaus asioihin jotka saattavat tapahtua tulevaisuudessa - tai sitten eivät.
Yleensä puolisot ovat ilahtuneita kun kumppani menestyy. Toisaalta on huonolla itsetunnolla varustettuja puolisoja, joille toisen menestys on uhka... lähinnä vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko jo saanut monta kertaa lisäaikaa vai miksi kuvittelet, että et saisi lisäaikaa?
Voin kertoa, että jokaisessa Suomen yliopistossa saa käytännössä aina lisäaikaa vähintään vuoden ensimmäisellä hakukerralla, jos opinnot ovat kuitenkin edenneet ja toimittaa järkevän suunnitelman siitä, miten saa opinnot loppuun. Toisella hakukerralla voidaan sitten syynätä aika tarkastikin, että suunnitelma on toteutunut.
Hae opintovapaata niille päiville, kun sinun pitää osallistua graduseminaariin.
Yliopistonlehtori
Ensimmäistä kertaa hakisin. Opiskelin ekana maisterivuonna 100op. Sitten muutettiin tänne Pohjoiseen, tein esseinä parikymmentä opintopisteitä lisää ja tutkinto on nyt gradua vaille valmis.
En ole kahteen vuoteen tehnyt yhtään mitään, mutta hölmönä olen kuluttanut opinto-oikeuttani, kun olen kuvitellut voivani kirjoittaa sitä gradua. Eli tämä on nyt neljäs vuosi ja opinto-oikeus päättyy 31.7.
Ap
Kukaan HY:ssä opiskeleva ei kirjoita pohjoista isolla alkukirjaimella - tai ei ainakaan pitäisi, ovatko pääsyvaatimukset äidinkielen osalta höllentyneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minulla on vähän väärä asenne graduun, mutta ihmettelen tuota neuvoa, että pitää kirjoittaa joka päivä 1-2 sivua. Minulla ainakin suuri osa ajasta menee niiden lähteiden etsimiseen ja tutkimiseen ja menetelmien pohtimiseen ja aineiston keräämiseen. Sitten tuntuu, että työ ei etene ollenkaan, jos ei saa mitään näkyvää aikaan ja tekee taas mieli unohtaa koko homma. Ja sitten toisaalta tuntuu, että kun alkaa vain kirjoittamaan ilman tarkempia pohdiskeluja, se paketti ei pysy enää kasassa, vaan kirjoittaa vain kaikkea, mikä vähänkin liittyy asiaan ja sitten lähtee rönsyilemään. Minulle nimittäin kävi niin, että yritin hätäisesti saada kasaan väliraporttia ja monta päivää vain kirjoitin, kun ajattelin, että jotain ajatusta pitää saada paperille ja sitä sitten täydennellään muilla lähteillä ja omilla ajatuksilla. Sitten tajusin, että noin puolet kirjoittamastani on täysin turhaa. Sen jälkeen en ole koko graduun koskenut ja tästä on nyt 2 vuotta.
DI-työni aloitin ohjaajan neuvosta sisällysluettelon kirjoittamisella. Olin kuvitellut sen olevan viimeinen vaihe :D
Sisällysluettelosta aloitatmalla sain mietittyä työn rakenteen valmiiksi ja lähdin etsimään lähteitä teoriaan. Aluperäinen sisällysluettelo myös täydentyi työn edetessä ja oman näkemyksen kasvaessa.
Opinnäytetyön tekeminen on usein vain raakaa työtä, eikä mitään Einstein elämyksiä. Omaa rimaa ei myöskään kannata nostaa hirveän korkealle tai ei saa mitään aikaan. Nykyisillä tekstinkäsittelyohjelmilla voi työtä tarvittaessa muokata useaan kertaan.
En tarkoittanutkaan mitään Einstein elämyksiä vaan juuri sitä, että sitä asiaa tulee kirjoitettua täsmälleen oikeasta ja tarkoituksenmukaisesta näkökulmasta eikä vain kirjoita, mitä mielenkiintoista sattuu vastaan tulemaan. Tämä asioiden rajaaminen vaatii minulta ainakin todella paljon työtä, kun omasta aiheesta on todella paljon materiaalia. Kaikista pitäisi osata rajata pois ne asiat, mitkä eivät varsinaisesti kuulu minun aiheeseeni, mutta toisaalta näissä lähteissä on todella paljon asiaa, jotka on pakko mainita, että se näkökulma tulee kunnolla ilmi. Siis esimerkiksi tutkin asiaa x ja siihen liittyvät asiat y ja z. Kun selitän asioita y ja z, niihin liittyvät teoriat a, b ja c. Omaan asiaani x liitty teoria a, joten kirjoitan siitä vähän laajemmin, mutta huomaan, että minun pitäisi mainita myös perusteet teorioista b ja c, että asiat y ja z tulevat ymmärretyiksi. Mutta sitten kun kirjoitan b:stä ja c:stä, en tiedä ollenkaan, ovatko ne tarpeellisia vai turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina sanotaan, että miehen pitää ottaa enemmän vastuuta perheestä? Entäs jos mies tekee jo enemmän kuin omansa osansa? Miten aiotte hyvittää sen?
Ai miksi sanotaan näin? No ehkä siksi, että se gradu tulisi tehtyä, haloo! Jos haluaa auttaa puolisoaan valmistumaan, niin silloin kannattaa tarjoutua auttamaan. Ja tämä toimii tietysti molempiin suuntiin. Miten sen sitten voisi hyvittää? Vaikka tukemalla sitten miestä vastavuoroisesti hänen opiskeluissaan tms asioissa. Tai vaikka saamalla valmistumisen jälkeen parempaa palkkaa.
Entä jos se tukeminen jääkin vain yksisuuntaiseksi niin kuin minun ja ex-vaimoni tapauksessa? En anna tuota lokkeilua ikinä anteeksi.
Taisit suhtautua ex-vaimosi opiskeluun ja etenemiseen lähinnä katkeruudella jo ennen eroa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina sanotaan, että miehen pitää ottaa enemmän vastuuta perheestä? Entäs jos mies tekee jo enemmän kuin omansa osansa? Miten aiotte hyvittää sen?
Aikansa kutakin... yhdessä ollaan usein kymmeniä vuosia. Kun on tutkinto suoritettuna voi hakea töitä ja saada palkkaa... olisko siinä riittävä hyvitys ihan koko perheelle.
Ei ole.
Tuohan on täysin epämääräinen viittaus asioihin jotka saattavat tapahtua tulevaisuudessa - tai sitten eivät.
Kaikilla ei ole parisuhdetta, joka perustuu merkantilistiseen ideologiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä urakaan! Mulla on vähän sama tilanne, paitsi että hidasteena on mt-ongelmat ja ohjaaja, joka on laiska neuvomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina sanotaan, että miehen pitää ottaa enemmän vastuuta perheestä? Entäs jos mies tekee jo enemmän kuin omansa osansa? Miten aiotte hyvittää sen?
Ai miksi sanotaan näin? No ehkä siksi, että se gradu tulisi tehtyä, haloo! Jos haluaa auttaa puolisoaan valmistumaan, niin silloin kannattaa tarjoutua auttamaan. Ja tämä toimii tietysti molempiin suuntiin. Miten sen sitten voisi hyvittää? Vaikka tukemalla sitten miestä vastavuoroisesti hänen opiskeluissaan tms asioissa. Tai vaikka saamalla valmistumisen jälkeen parempaa palkkaa.
Entä jos se tukeminen jääkin vain yksisuuntaiseksi niin kuin minun ja ex-vaimoni tapauksessa? En anna tuota lokkeilua ikinä anteeksi.
Aha. Hänhän on ex-vaimosi, joten eikö tuo ole teidän tapauksessanne loppuun käsitelty. Lapsellista itkeä nyt jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa kotona mitään tehtyä, mene kirjastoon. Olen huomannut että siellä on paras työrauha, kun ei ole muita velvoitteita ja ärsykkeitä ympärillä. Kotona töitä tulee tehtyä katkonaisesti ja puoliteholla.
Etkö tykkää kirjoista, vai miten voit sanoa, ettei kirjastossa ole ärsykkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina sanotaan, että miehen pitää ottaa enemmän vastuuta perheestä? Entäs jos mies tekee jo enemmän kuin omansa osansa? Miten aiotte hyvittää sen?
Ai miksi sanotaan näin? No ehkä siksi, että se gradu tulisi tehtyä, haloo! Jos haluaa auttaa puolisoaan valmistumaan, niin silloin kannattaa tarjoutua auttamaan. Ja tämä toimii tietysti molempiin suuntiin. Miten sen sitten voisi hyvittää? Vaikka tukemalla sitten miestä vastavuoroisesti hänen opiskeluissaan tms asioissa. Tai vaikka saamalla valmistumisen jälkeen parempaa palkkaa.
Entä jos se tukeminen jääkin vain yksisuuntaiseksi niin kuin minun ja ex-vaimoni tapauksessa? En anna tuota lokkeilua ikinä anteeksi.
Taisit suhtautua ex-vaimosi opiskeluun ja etenemiseen lähinnä katkeruudella jo ennen eroa...
Päinvastoin, minä olin se joka kannusti valmistumaan ja hankkimaan hyvän työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina sanotaan, että miehen pitää ottaa enemmän vastuuta perheestä? Entäs jos mies tekee jo enemmän kuin omansa osansa? Miten aiotte hyvittää sen?
Ai miksi sanotaan näin? No ehkä siksi, että se gradu tulisi tehtyä, haloo! Jos haluaa auttaa puolisoaan valmistumaan, niin silloin kannattaa tarjoutua auttamaan. Ja tämä toimii tietysti molempiin suuntiin. Miten sen sitten voisi hyvittää? Vaikka tukemalla sitten miestä vastavuoroisesti hänen opiskeluissaan tms asioissa. Tai vaikka saamalla valmistumisen jälkeen parempaa palkkaa.
Entä jos se tukeminen jääkin vain yksisuuntaiseksi niin kuin minun ja ex-vaimoni tapauksessa? En anna tuota lokkeilua ikinä anteeksi.
Aha. Hänhän on ex-vaimosi, joten eikö tuo ole teidän tapauksessanne loppuun käsitelty. Lapsellista itkeä nyt jälkikäteen.
Ei ole...ositus on vasta tulossa jossain vaiheessa. Tosin vaimo on tuhlannut kaikki rahat kotona maatessaan.
Onko sun todella pakko mennä sinne yliopistolle asti tapaamaan ohjaajaasi? Meillä ainakin on webexit ja skypet käytössä niin säästyy aikaa... Melkein kaiken voi tehdä jo etänä nykyään. Osa kurssikavereista on tehnyt gradunsa toiselta puolelta maailmaa.
Eihän se sivumääräkään ole nykyisin erityisen suuri, olen ymmärtänyt.
Ala nyt vain kirjoittaa. Onko millainen aihepiiri?
Lainaa kirja, missä ohjeet gradun kirjoittamiseen.
Kirjoitat ensin vaadittavat kappaleet aiheina. Sitten lähdet tekemään lyhyet tekstit, vaikka ranskalaisin viivoin, sitten laajennat käsittelyä. Tulee ihan hyvä gradu.
Jos sinne seminaariin oman aiheen esittelyyn pääset, fine.
Muiden esittelyjä kommentoit lyhyesti sähköpostissa, kommenttisi laitat kommentoitavalle ja ohjaajalle.
Se on nyt vaan revittävä niistä kymmenminuuttisista ja tingittävä siivouksista.
Mikä oli kandiaiheesi? Omani pohjautui siihen, parhaat kohdat kirjoitin laajemmiksi.
- Ja kukaan ei ole ikinä sitä arvosanaa edes kysynyt : ( Myöskin olin töissä ja lapsiperhe, tosin olivat jo isoja.
Rupeat nyt ja jatkat aamulla ja sitten illalla. Ruokiksella lukaiset mitä tuli kirjoitettua aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä aina sanotaan, että miehen pitää ottaa enemmän vastuuta perheestä? Entäs jos mies tekee jo enemmän kuin omansa osansa? Miten aiotte hyvittää sen?
Ai miksi sanotaan näin? No ehkä siksi, että se gradu tulisi tehtyä, haloo! Jos haluaa auttaa puolisoaan valmistumaan, niin silloin kannattaa tarjoutua auttamaan. Ja tämä toimii tietysti molempiin suuntiin. Miten sen sitten voisi hyvittää? Vaikka tukemalla sitten miestä vastavuoroisesti hänen opiskeluissaan tms asioissa. Tai vaikka saamalla valmistumisen jälkeen parempaa palkkaa.
Entä jos se tukeminen jääkin vain yksisuuntaiseksi niin kuin minun ja ex-vaimoni tapauksessa? En anna tuota lokkeilua ikinä anteeksi.
Aha. Hänhän on ex-vaimosi, joten eikö tuo ole teidän tapauksessanne loppuun käsitelty. Lapsellista itkeä nyt jälkikäteen.
Ei ole...ositus on vasta tulossa jossain vaiheessa. Tosin vaimo on tuhlannut kaikki rahat kotona maatessaan.
Terapian aloittamisen lisäksi suosittelen hoitamaan myös mielialalääkityksesi kuntoon.
Ai miksi sanotaan näin? No ehkä siksi, että se gradu tulisi tehtyä, haloo! Jos haluaa auttaa puolisoaan valmistumaan, niin silloin kannattaa tarjoutua auttamaan. Ja tämä toimii tietysti molempiin suuntiin. Miten sen sitten voisi hyvittää? Vaikka tukemalla sitten miestä vastavuoroisesti hänen opiskeluissaan tms asioissa. Tai vaikka saamalla valmistumisen jälkeen parempaa palkkaa.