Lue keskustelun säännöt.
Miksi konmaritus herättää niin paljon mielipiteitä?
20.01.2019 |
Miksi konmaritus ärsyttää? Konmaritus ei ole pelkkää siivoamista vaan elämän filosofiaa.
Kommentit (58)
No en saa kiinni tosta ideasta että hävitetään kaikki mikä ei tuota iloa. En saa iloa imurista tai tiskiharjasta mutta ei niitä hävittääkään voi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just se, että se ei ole vain siivousta, vaan filosofia.
En nyt sinällään jaksa kauheasti kiinnostua siitä, miten ihmiset kotinsa järjestävät, mutta mun mielestä tuo johtaa siihen, että omat tavarat siirretään toisten vastuulle (kirpputorille). Tavarar on ostettu, ja sitten ne heitetään pois. Esim. joku on ostanut isot määrät lakanoita ja sitten konmarittaa ne pois. Meillä on käytössä vain yhdet lakanat, hehkutetaan. No, jos tätä asiaa ajattelee hieman enemmän, tulee mieleen, että jos lakanat ovat jatkuvassa käytössä, nehän kuluvat nopeasti. Mistäs sitten saadaan lakanat tilalle? Ostetaan uudet, sen sijaan, että olisi heitetty kuluneet pois ja seuraavat lakanat rotaatioon. Sama hyvin pienen vaatevaraston kanssa: vaatteet ja etenkin kengät kuluvat helpommin, jos käyttää koko ajan samoja.
Siinä, että haluaa ympärilleen vähemmän tavaraa, ei tavallaan ole mitään vikaa. On tosi hyvä juttu, jos kuluttaa vähemmän ja esim. voi asua pienemmässä asunnossa, jolloin energiaa kuluu vähemmän. Mutta mun mielestä hyvin minimalistinen suhtautuminen ei kestä välttämättä lähempää tarkastelua, koska jos reserviä ei ole, on kertakäyttö tai rikkoutuneen korvaaminen uudella tavaralla korjaamisen sijaan todennäköisempää. Jos koti järjestetään ideologian eikä tarpeenmukaisuuden mukaan, ideologia päättää siitä, mitä tarvitaan ja mitä ei.
Tämä mahdollisimman minimalistisesti eläminen on noussut yhteiskunnassa prestiisi-ilmiöksi: vähällä tavaralla eläviä ihannoidaan, runsaamman tavaran keskellä eläjät näyttäytyvät helposti elämänhallintaongelmaisina. Tämä ei ole tietenkään yksittäisestä kodonraivaajasta lähtöisin, mutta jo asiaa tarkastelee median kautta, se näyttäytyy juuri näin. Vähällä tavaralla eläjiä ihannoidaan kritisoimatta, vaikka ratkaisut kuulostaisivat oudoiltakin (esim. meillä ei ole kotona lääkkeitä varalla, vaan jos sairastutaan, on edessä apteekkireissu – tämä oli tämän päivän Hesarissa).
Kirjoitin tämän, koska kysyit. Ei tarvitse nyt siis ruveta uhriutumaan siitä, että konmaritus herättää mielipiteitä, kun itse kysyit.
Vierailija kirjoitti:
No en saa kiinni tosta ideasta että hävitetään kaikki mikä ei tuota iloa. En saa iloa imurista tai tiskiharjasta mutta ei niitä hävittääkään voi
Etkö tosiaan saa iloa tiskiharjasta silloin kun astiat pitäisi tiskata ja tajuat että kas, minullahan on tässä siihen oiva väline?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en saa kiinni tosta ideasta että hävitetään kaikki mikä ei tuota iloa. En saa iloa imurista tai tiskiharjasta mutta ei niitä hävittääkään voi
Etkö tosiaan saa iloa tiskiharjasta silloin kun astiat pitäisi tiskata ja tajuat että kas, minullahan on tässä siihen oiva väline?
En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa. Miksi se ärsyttää muita jos minä haluan elää tietyllä tavalla ja se tekee minut onnelliseksi? Yleisimmät kommentit on ”No toi on ihan typerää ja sua kaduttaa myöhemmin.”kaduttaa se että siivosin kotiani ja hävitin roskaa 🤔 epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en saa kiinni tosta ideasta että hävitetään kaikki mikä ei tuota iloa. En saa iloa imurista tai tiskiharjasta mutta ei niitä hävittääkään voi
Etkö tosiaan saa iloa tiskiharjasta silloin kun astiat pitäisi tiskata ja tajuat että kas, minullahan on tässä siihen oiva väline?
En.
No sittenhän et sitä tarvitsekaan jos et ikinä tiskaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt sinällään jaksa kauheasti kiinnostua siitä, miten ihmiset kotinsa järjestävät, mutta mun mielestä tuo johtaa siihen, että omat tavarat siirretään toisten vastuulle (kirpputorille). Tavarar on ostettu, ja sitten ne heitetään pois. Esim. joku on ostanut isot määrät lakanoita ja sitten konmarittaa ne pois. Meillä on käytössä vain yhdet lakanat, hehkutetaan. No, jos tätä asiaa ajattelee hieman enemmän, tulee mieleen, että jos lakanat ovat jatkuvassa käytössä, nehän kuluvat nopeasti. Mistäs sitten saadaan lakanat tilalle? Ostetaan uudet, sen sijaan, että olisi heitetty kuluneet pois ja seuraavat lakanat rotaatioon. Sama hyvin pienen vaatevaraston kanssa: vaatteet ja etenkin kengät kuluvat helpommin, jos käyttää koko ajan samoja.
Siinä, että haluaa ympärilleen vähemmän tavaraa, ei tavallaan ole mitään vikaa. On tosi hyvä juttu, jos kuluttaa vähemmän ja esim. voi asua pienemmässä asunnossa, jolloin energiaa kuluu vähemmän. Mutta mun mielestä hyvin minimalistinen suhtautuminen ei kestä välttämättä lähempää tarkastelua, koska jos reserviä ei ole, on kertakäyttö tai rikkoutuneen korvaaminen uudella tavaralla korjaamisen sijaan todennäköisempää. Jos koti järjestetään ideologian eikä tarpeenmukaisuuden mukaan, ideologia päättää siitä, mitä tarvitaan ja mitä ei.
Tämä mahdollisimman minimalistisesti eläminen on noussut yhteiskunnassa prestiisi-ilmiöksi: vähällä tavaralla eläviä ihannoidaan, runsaamman tavaran keskellä eläjät näyttäytyvät helposti elämänhallintaongelmaisina. Tämä ei ole tietenkään yksittäisestä kodonraivaajasta lähtöisin, mutta jo asiaa tarkastelee median kautta, se näyttäytyy juuri näin. Vähällä tavaralla eläjiä ihannoidaan kritisoimatta, vaikka ratkaisut kuulostaisivat oudoiltakin (esim. meillä ei ole kotona lääkkeitä varalla, vaan jos sairastutaan, on edessä apteekkireissu – tämä oli tämän päivän Hesarissa).
Kirjoitin tämän, koska kysyit. Ei tarvitse nyt siis ruveta uhriutumaan siitä, että konmaritus herättää mielipiteitä, kun itse kysyit.
Mutta ei konmaritus ole sama kuin minimalismi. Meillä todella on enemmän kuin yhdet lakanat ja ne tuottavat myös iloa kun lapsi oksentaa yöllä kolmatta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sinällään jaksa kauheasti kiinnostua siitä, miten ihmiset kotinsa järjestävät, mutta mun mielestä tuo johtaa siihen, että omat tavarat siirretään toisten vastuulle (kirpputorille). Tavarar on ostettu, ja sitten ne heitetään pois. Esim. joku on ostanut isot määrät lakanoita ja sitten konmarittaa ne pois. Meillä on käytössä vain yhdet lakanat, hehkutetaan. No, jos tätä asiaa ajattelee hieman enemmän, tulee mieleen, että jos lakanat ovat jatkuvassa käytössä, nehän kuluvat nopeasti. Mistäs sitten saadaan lakanat tilalle? Ostetaan uudet, sen sijaan, että olisi heitetty kuluneet pois ja seuraavat lakanat rotaatioon. Sama hyvin pienen vaatevaraston kanssa: vaatteet ja etenkin kengät kuluvat helpommin, jos käyttää koko ajan samoja.
Siinä, että haluaa ympärilleen vähemmän tavaraa, ei tavallaan ole mitään vikaa. On tosi hyvä juttu, jos kuluttaa vähemmän ja esim. voi asua pienemmässä asunnossa, jolloin energiaa kuluu vähemmän. Mutta mun mielestä hyvin minimalistinen suhtautuminen ei kestä välttämättä lähempää tarkastelua, koska jos reserviä ei ole, on kertakäyttö tai rikkoutuneen korvaaminen uudella tavaralla korjaamisen sijaan todennäköisempää. Jos koti järjestetään ideologian eikä tarpeenmukaisuuden mukaan, ideologia päättää siitä, mitä tarvitaan ja mitä ei.
Tämä mahdollisimman minimalistisesti eläminen on noussut yhteiskunnassa prestiisi-ilmiöksi: vähällä tavaralla eläviä ihannoidaan, runsaamman tavaran keskellä eläjät näyttäytyvät helposti elämänhallintaongelmaisina. Tämä ei ole tietenkään yksittäisestä kodonraivaajasta lähtöisin, mutta jo asiaa tarkastelee median kautta, se näyttäytyy juuri näin. Vähällä tavaralla eläjiä ihannoidaan kritisoimatta, vaikka ratkaisut kuulostaisivat oudoiltakin (esim. meillä ei ole kotona lääkkeitä varalla, vaan jos sairastutaan, on edessä apteekkireissu – tämä oli tämän päivän Hesarissa).
Kirjoitin tämän, koska kysyit. Ei tarvitse nyt siis ruveta uhriutumaan siitä, että konmaritus herättää mielipiteitä, kun itse kysyit.Mutta ei konmaritus ole sama kuin minimalismi. Meillä todella on enemmän kuin yhdet lakanat ja ne tuottavat myös iloa kun lapsi oksentaa yöllä kolmatta kertaa.
No, kuitenkin näitä yhdet lakanat -konmarittajia on. Ihmiset tulkitsevat asiat eri tavoilla.
Minä innostuin Konmarista heti kirjan ilmestyttyä . Karsin kotoa ehkä 80% irtotavarasta. Myin ne kirppiksillä, eli kannoin tavarasta vastuun.
Saan ostaa yhden tavaran per kk, viime vuonna ostin 10.
Meni vuosi, kunnes sain käytettyä loput shampoot, hoitoaineet jne.
Nyt suihkussa on vain muutama purkki ja uutta saa kaupasta.
Siivoamiseen menee päivittäin vartti, koti on aina siisti.
Jos pitää jotain hoitaa, teen sen viikon sisällä. Ennen asioihin meni kuukausia.
Yksi suuri hyöty on rahan säästäminen. Tarvitsen uuden repun, haluaminen tapahtuu vasta silloin, kun vanha on ihan lopussa, en osta varalle. Olen silmät auki kaupungilla, katson nettitarjonnasta . Yritän ensisijaisesti ostaa kivijalkakaupasta.
Nyt olen löytänyt sopivan. Mietin sitä vielä viikon, jonka jälkeen ostan.
Tämän vuoden ensimmäinen ostos ja mahdollisesti myös vika.
Esim anoppini on töissä Lumenella. Saan aina syntymäpäivälahjaksi Lumenen kosmetiikkaa. Kuluvaa ja tulee käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt sinällään jaksa kauheasti kiinnostua siitä, miten ihmiset kotinsa järjestävät, mutta mun mielestä tuo johtaa siihen, että omat tavarat siirretään toisten vastuulle (kirpputorille). Tavarar on ostettu, ja sitten ne heitetään pois. Esim. joku on ostanut isot määrät lakanoita ja sitten konmarittaa ne pois. Meillä on käytössä vain yhdet lakanat, hehkutetaan. No, jos tätä asiaa ajattelee hieman enemmän, tulee mieleen, että jos lakanat ovat jatkuvassa käytössä, nehän kuluvat nopeasti. Mistäs sitten saadaan lakanat tilalle? Ostetaan uudet, sen sijaan, että olisi heitetty kuluneet pois ja seuraavat lakanat rotaatioon. Sama hyvin pienen vaatevaraston kanssa: vaatteet ja etenkin kengät kuluvat helpommin, jos käyttää koko ajan samoja.
Siinä, että haluaa ympärilleen vähemmän tavaraa, ei tavallaan ole mitään vikaa. On tosi hyvä juttu, jos kuluttaa vähemmän ja esim. voi asua pienemmässä asunnossa, jolloin energiaa kuluu vähemmän. Mutta mun mielestä hyvin minimalistinen suhtautuminen ei kestä välttämättä lähempää tarkastelua, koska jos reserviä ei ole, on kertakäyttö tai rikkoutuneen korvaaminen uudella tavaralla korjaamisen sijaan todennäköisempää. Jos koti järjestetään ideologian eikä tarpeenmukaisuuden mukaan, ideologia päättää siitä, mitä tarvitaan ja mitä ei.
Tämä mahdollisimman minimalistisesti eläminen on noussut yhteiskunnassa prestiisi-ilmiöksi: vähällä tavaralla eläviä ihannoidaan, runsaamman tavaran keskellä eläjät näyttäytyvät helposti elämänhallintaongelmaisina. Tämä ei ole tietenkään yksittäisestä kodonraivaajasta lähtöisin, mutta jo asiaa tarkastelee median kautta, se näyttäytyy juuri näin. Vähällä tavaralla eläjiä ihannoidaan kritisoimatta, vaikka ratkaisut kuulostaisivat oudoiltakin (esim. meillä ei ole kotona lääkkeitä varalla, vaan jos sairastutaan, on edessä apteekkireissu – tämä oli tämän päivän Hesarissa).
Kirjoitin tämän, koska kysyit. Ei tarvitse nyt siis ruveta uhriutumaan siitä, että konmaritus herättää mielipiteitä, kun itse kysyit.Mutta ei konmaritus ole sama kuin minimalismi. Meillä todella on enemmän kuin yhdet lakanat ja ne tuottavat myös iloa kun lapsi oksentaa yöllä kolmatta kertaa.
No, kuitenkin näitä yhdet lakanat -konmarittajia on. Ihmiset tulkitsevat asiat eri tavoilla.
Toki, mutta ei sillä ole konmarin kanssa mitään tekemistä jos he pyrkivät minimalistisuuteen. Ei konmarissa ole kyse siitä.
Eniten ärsyttää valaistuneiden vimma julistaa ja tuputtaa filosofiaansa tai siis uskontoaan muille. Kiva juttu jos tavara-ahdistusta poteva löytää lääkkeen päänsä sisäisiin ongelmiin, mutta usein ei tajua että muilla ei ehkä ole alkuunkaan vastaavia murheita jotenka siis koko juttu epäkiinnostavaa ja turhaa hömppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä innostuin Konmarista heti kirjan ilmestyttyä . Karsin kotoa ehkä 80% irtotavarasta. Myin ne kirppiksillä, eli kannoin tavarasta vastuun.
Saan ostaa yhden tavaran per kk, viime vuonna ostin 10.
Meni vuosi, kunnes sain käytettyä loput shampoot, hoitoaineet jne.
Nyt suihkussa on vain muutama purkki ja uutta saa kaupasta.
Siivoamiseen menee päivittäin vartti, koti on aina siisti.
Jos pitää jotain hoitaa, teen sen viikon sisällä. Ennen asioihin meni kuukausia.Yksi suuri hyöty on rahan säästäminen. Tarvitsen uuden repun, haluaminen tapahtuu vasta silloin, kun vanha on ihan lopussa, en osta varalle. Olen silmät auki kaupungilla, katson nettitarjonnasta . Yritän ensisijaisesti ostaa kivijalkakaupasta.
Nyt olen löytänyt sopivan. Mietin sitä vielä viikon, jonka jälkeen ostan.
Tämän vuoden ensimmäinen ostos ja mahdollisesti myös vika.Esim anoppini on töissä Lumenella. Saan aina syntymäpäivälahjaksi Lumenen kosmetiikkaa. Kuluvaa ja tulee käyttöön.
Oletko minä? :D ilahdun suunnattomasti kun saan lahjaksi vaikka juuri shampoota tai vast. Ei tarvitse ostaa itse ja se on kuluvaa tavaraa! Ostan vain tarpeeseen ja nautin kun rahaa ja tilaa säästyy ☺️
Se on nykypäivän yltäkylläisessä ja kaupallisessa maailmassa elävien ihmisten trendi tällä hetkellä. Kun tiedetään, että kaikkea on koko ajan saatavilla ja ostettavissa, ei tarvitse itse niitä säilyttää. Jos maailma ja Suomi olisi köyhempi, ja tavarasta olisi pulaa, ei konmaritusta olisi. Tämä konmaritus siis ruokkii yltäkylläistä maailmaa ja sitä, että kauppojen ja apteekkien pitää olla aina auki. Lääkkeiden hinnat nousee kun apteekit auki kellon ympäri. Lehtijutussakin nainen sanoi, että ei pidä lääkkeitä kotona, vaan hakee apteekista kun tarvitsee. Juuri tämä, toisen osapuolen pitää turvata näiden marittajien elämä.
Näillä ihmisillä ei ole mitään varmuusvarastoa. Ei radioita paristokasalla, ei useita taskulamppuja varaparistoineen, ei kynttilöitä, ei kuivamuonaa, ei mitään. Kun hätätila ja pula tavarasta tulee, nämä marittajat rohmuavat ensimmäisenä kaikki kaupat. Mahtavatko sen jälkeen enää hävittää kaikkea? Kun kirjastot ovat kiinni, ei ole kirjoja, kun apteekit on kiinni, ei ole lääkkeitä.
Ikänsä materian perässä juokseneet ärtyvät, kun heidän elämäntapansa ei yllättäen olekaan enää tavoiteltava. Sama juttu kuin ulkomailla matkustelu ja lihansyönti tunnustetaan nykyään ympäristöä saastuttaviksi. Änkyrät eivät niistä luovu tai vähennä, koska kokisivat menettävänsä jotain oleellista identiteetistään, joka tulee vastakkainasettelusta eettisemmin eläviin.
Vierailija kirjoitti:
Se on nykypäivän yltäkylläisessä ja kaupallisessa maailmassa elävien ihmisten trendi tällä hetkellä. Kun tiedetään, että kaikkea on koko ajan saatavilla ja ostettavissa, ei tarvitse itse niitä säilyttää. Jos maailma ja Suomi olisi köyhempi, ja tavarasta olisi pulaa, ei konmaritusta olisi. Tämä konmaritus siis ruokkii yltäkylläistä maailmaa ja sitä, että kauppojen ja apteekkien pitää olla aina auki. Lääkkeiden hinnat nousee kun apteekit auki kellon ympäri. Lehtijutussakin nainen sanoi, että ei pidä lääkkeitä kotona, vaan hakee apteekista kun tarvitsee. Juuri tämä, toisen osapuolen pitää turvata näiden marittajien elämä.
Näillä ihmisillä ei ole mitään varmuusvarastoa. Ei radioita paristokasalla, ei useita taskulamppuja varaparistoineen, ei kynttilöitä, ei kuivamuonaa, ei mitään. Kun hätätila ja pula tavarasta tulee, nämä marittajat rohmuavat ensimmäisenä kaikki kaupat. Mahtavatko sen jälkeen enää hävittää kaikkea? Kun kirjastot ovat kiinni, ei ole kirjoja, kun apteekit on kiinni, ei ole lääkkeitä.
Höpöhöpö. Ei kannattaisi puhua asiasta josta ei tiedä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on nykypäivän yltäkylläisessä ja kaupallisessa maailmassa elävien ihmisten trendi tällä hetkellä. Kun tiedetään, että kaikkea on koko ajan saatavilla ja ostettavissa, ei tarvitse itse niitä säilyttää. Jos maailma ja Suomi olisi köyhempi, ja tavarasta olisi pulaa, ei konmaritusta olisi. Tämä konmaritus siis ruokkii yltäkylläistä maailmaa ja sitä, että kauppojen ja apteekkien pitää olla aina auki. Lääkkeiden hinnat nousee kun apteekit auki kellon ympäri. Lehtijutussakin nainen sanoi, että ei pidä lääkkeitä kotona, vaan hakee apteekista kun tarvitsee. Juuri tämä, toisen osapuolen pitää turvata näiden marittajien elämä.
Näillä ihmisillä ei ole mitään varmuusvarastoa. Ei radioita paristokasalla, ei useita taskulamppuja varaparistoineen, ei kynttilöitä, ei kuivamuonaa, ei mitään. Kun hätätila ja pula tavarasta tulee, nämä marittajat rohmuavat ensimmäisenä kaikki kaupat. Mahtavatko sen jälkeen enää hävittää kaikkea? Kun kirjastot ovat kiinni, ei ole kirjoja, kun apteekit on kiinni, ei ole lääkkeitä.
Höpöhöpö. Ei kannattaisi puhua asiasta josta ei tiedä yhtään mitään.
Kerro sinä siis enemmän. Mielestäni oivia pointteja tuolla edellisellä kirjoittajalla.
Heh, koko konmaritushan on juuri materian perässä juosseiden uskonkappale. Jos on valmiiksi järkevä ja säästäväinen, tai köyhä, niin ei ole mitään tarvetta alkaa vähentämään tavaroita, kun turhaa ei ole ikinä ollutkaan.
Konmaritus kyseenalaistaa ostosriippuvaisen mielihyvän uudesta tavarasta.