Miksi konmaritus herättää niin paljon mielipiteitä?

Onko mielipiteen herättäminen sama kuin ärsyttäminen? Minusta ei. Mitä kysymykseesi tulee, niin minulle, ja taatusti sadoille muillekin, konmaritus on aivan yhdentekevää, eikä herätä sen enempää kiinnostusta kuin ärsytystäkään.

Vierailija kirjoitti:

En nyt sinällään jaksa kauheasti kiinnostua siitä, miten ihmiset kotinsa järjestävät, mutta mun mielestä tuo johtaa siihen, että omat tavarat siirretään toisten vastuulle (kirpputorille). Tavarar on ostettu, ja sitten ne heitetään pois. Esim. joku on ostanut isot määrät lakanoita ja sitten konmarittaa ne pois. Meillä on käytössä vain yhdet lakanat, hehkutetaan. No, jos tätä asiaa ajattelee hieman enemmän, tulee mieleen, että jos lakanat ovat jatkuvassa käytössä, nehän kuluvat nopeasti. Mistäs sitten saadaan lakanat tilalle? Ostetaan uudet, sen sijaan, että olisi heitetty kuluneet pois ja seuraavat lakanat rotaatioon. Sama hyvin pienen vaatevaraston kanssa: vaatteet ja etenkin kengät kuluvat helpommin, jos käyttää koko ajan samoja.

Siinä, että haluaa ympärilleen vähemmän tavaraa, ei tavallaan ole mitään vikaa. On tosi hyvä juttu, jos kuluttaa vähemmän ja esim. voi asua pienemmässä asunnossa, jolloin energiaa kuluu vähemmän. Mutta mun mielestä hyvin minimalistinen suhtautuminen ei kestä välttämättä lähempää tarkastelua, koska jos reserviä ei ole, on kertakäyttö tai rikkoutuneen korvaaminen uudella tavaralla korjaamisen sijaan todennäköisempää. Jos koti järjestetään ideologian eikä tarpeenmukaisuuden mukaan, ideologia päättää siitä, mitä tarvitaan ja mitä ei.

Tämä mahdollisimman minimalistisesti eläminen on noussut yhteiskunnassa prestiisi-ilmiöksi: vähällä tavaralla eläviä ihannoidaan, runsaamman tavaran keskellä eläjät näyttäytyvät helposti elämänhallintaongelmaisina. Tämä ei ole tietenkään yksittäisestä kodonraivaajasta lähtöisin, mutta jo asiaa tarkastelee median kautta, se näyttäytyy juuri näin. Vähällä tavaralla eläjiä ihannoidaan kritisoimatta, vaikka ratkaisut kuulostaisivat oudoiltakin (esim. meillä ei ole kotona lääkkeitä varalla, vaan jos sairastutaan, on edessä apteekkireissu – tämä oli tämän päivän Hesarissa).

Kirjoitin tämän, koska kysyit. Ei tarvitse nyt siis ruveta uhriutumaan siitä, että konmaritus herättää mielipiteitä, kun itse kysyit.

Miksi sitä reserviä pitää omassa asunnossa hillota?

Yhtä hyvin ne kamppeet tulevat käytettyä jos joku muu ne käyttää.

Konmarissahan se idea on että pois vaan kaikki mitä ei itse todellisuudessa käytä, ei siinä ehdoteta kierrättämään tai tuppaamaan muille niitä omia romuja.

Minä olen vasta löytänyt konmarituksen. Aikaisemmin en ole jaksanut perehtyä vaikka siittä on ollut joka puolella juttua. Katsoin netflixista marie kondon ohjelmaa, ja kokeilin ekaa kertaa hänen viikkaustapaa. Yllätyin kuin mukavaa se oli, ennen kun viikkasin miten sattuu( ikinä en ole mitään mallia katsonut) se oli vain pakollinen tuska, joka pitkittyi, puhtaat pyykit odotti ikean kasseissa viikkausta, vaatekaapissa viikatut kasat oli miten sattui kun koitti etsiä sieltä sitä oikeaa paitaa.

Nyt se on rentouttavaa, vähän kuin korttitalon teko, siihen keskittyy ja se kun testaa pysyykö viikkaus pystyssä. :D

En ole vielä siis edes karsinut mitään, kokeilin vain viikkausta. Enkä malta odottaa että on sopiva väli kipata kaikki vaatteet kasaan ja käydä läpi. Tosin teen niin että käyn vain vanhat kasat läpi, pyykistä tulleet ja uudella tapaa viikatut on jo niitä jota käytän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt sinällään jaksa kauheasti kiinnostua siitä, miten ihmiset kotinsa järjestävät, mutta mun mielestä tuo johtaa siihen, että omat tavarat siirretään toisten vastuulle (kirpputorille). Tavarar on ostettu, ja sitten ne heitetään pois. Esim. joku on ostanut isot määrät lakanoita ja sitten konmarittaa ne pois. Meillä on käytössä vain yhdet lakanat, hehkutetaan. No, jos tätä asiaa ajattelee hieman enemmän, tulee mieleen, että jos lakanat ovat jatkuvassa käytössä, nehän kuluvat nopeasti. Mistäs sitten saadaan lakanat tilalle? Ostetaan uudet, sen sijaan, että olisi heitetty kuluneet pois ja seuraavat lakanat rotaatioon. Sama hyvin pienen vaatevaraston kanssa: vaatteet ja etenkin kengät kuluvat helpommin, jos käyttää koko ajan samoja.

Siinä, että haluaa ympärilleen vähemmän tavaraa, ei tavallaan ole mitään vikaa. On tosi hyvä juttu, jos kuluttaa vähemmän ja esim. voi asua pienemmässä asunnossa, jolloin energiaa kuluu vähemmän. Mutta mun mielestä hyvin minimalistinen suhtautuminen ei kestä välttämättä lähempää tarkastelua, koska jos reserviä ei ole, on kertakäyttö tai rikkoutuneen korvaaminen uudella tavaralla korjaamisen sijaan todennäköisempää. Jos koti järjestetään ideologian eikä tarpeenmukaisuuden mukaan, ideologia päättää siitä, mitä tarvitaan ja mitä ei.

Tämä mahdollisimman minimalistisesti eläminen on noussut yhteiskunnassa prestiisi-ilmiöksi: vähällä tavaralla eläviä ihannoidaan, runsaamman tavaran keskellä eläjät näyttäytyvät helposti elämänhallintaongelmaisina. Tämä ei ole tietenkään yksittäisestä kodonraivaajasta lähtöisin, mutta jo asiaa tarkastelee median kautta, se näyttäytyy juuri näin. Vähällä tavaralla eläjiä ihannoidaan kritisoimatta, vaikka ratkaisut kuulostaisivat oudoiltakin (esim. meillä ei ole kotona lääkkeitä varalla, vaan jos sairastutaan, on edessä apteekkireissu – tämä oli tämän päivän Hesarissa).

Kirjoitin tämän, koska kysyit. Ei tarvitse nyt siis ruveta uhriutumaan siitä, että konmaritus herättää mielipiteitä, kun itse kysyit.

Mutta ei konmaritus ole sama kuin minimalismi. Meillä todella on enemmän kuin yhdet lakanat ja ne tuottavat myös iloa kun lapsi oksentaa yöllä kolmatta kertaa.

No, kuitenkin näitä yhdet lakanat -konmarittajia on. Ihmiset tulkitsevat asiat eri tavoilla.

Olen myös ihmetellyt thmisiä, jotka ajattelevat pärjäävänsä yksillä kengillä ja muutamalla vaatteella. Varmaan on niin, että joillakuilla on mennyt vähän överiksi tämä sinänsä ihan järkevä turhan tavaran karsiminen.

Itse inhoan minimalismia, joka tekee asunnon mielestäni kalseaksi, mutta toisaalta kaapeissani on turhaa roinaa, jonka olen ajatellut karsia tilaa viemästä.

Kohtuus kaikessa.

Itse näen konmarituksen ongelman siinä, että se tuppaa pureutumaan oireeseen, ei ongelmaan. Jos on tarkoitus tosiaan pitää käytännöllisyyden nimissä vain ne tavarat, jotka "tuottavat iloa" ( eli tulkitsen niin, että niitä tarvitaan, hyötyyn tai hupiin,) pitäisi ensin miettiä, miksi minulle kertyy turhaa tavaraa. Koska se tavara ei ole ongelma, vaan tyypillisesti sen tavaran hankkija. Muussa tapauksessa mukavan väljät kaapit täyttyvät taas turhalla roinalla.

Pitäisi olla toinen filosofia, että kaupassa miettii, tuottaako tämä tavara minulle iloa siihen asti, että se on kulunut loppuun. Onko se todella, todella välttämätön? Hankkisinko sen vaikka rahat olisivat vähissä? Mistä kaikesta olisin valmis luopumaan, jotta pystyn ostamaan tämän tavaran? Eiköhän kaapit pysy väljinä 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nykypäivän yltäkylläisessä ja kaupallisessa maailmassa elävien ihmisten trendi tällä hetkellä. Kun tiedetään, että kaikkea on koko ajan saatavilla ja ostettavissa, ei tarvitse itse niitä säilyttää. Jos maailma ja Suomi olisi köyhempi, ja tavarasta olisi pulaa, ei konmaritusta olisi. Tämä konmaritus siis ruokkii yltäkylläistä maailmaa ja sitä, että kauppojen ja apteekkien pitää olla aina auki. Lääkkeiden hinnat nousee kun apteekit auki kellon ympäri. Lehtijutussakin nainen sanoi, että ei pidä lääkkeitä kotona, vaan hakee apteekista kun tarvitsee. Juuri tämä, toisen osapuolen pitää turvata näiden marittajien elämä. 

Näillä ihmisillä ei ole mitään varmuusvarastoa. Ei radioita paristokasalla, ei useita taskulamppuja varaparistoineen, ei kynttilöitä, ei kuivamuonaa, ei mitään. Kun hätätila ja pula tavarasta tulee, nämä marittajat rohmuavat ensimmäisenä kaikki kaupat. Mahtavatko sen jälkeen enää hävittää kaikkea? Kun kirjastot ovat kiinni, ei ole kirjoja, kun apteekit on kiinni, ei ole lääkkeitä.

Höpöhöpö. Ei kannattaisi puhua asiasta josta ei tiedä yhtään mitään.

Kerro sinä siis enemmän. Mielestäni oivia pointteja tuolla edellisellä kirjoittajalla.

Konmarissa on kyse siitä että hävitetään tarpeeton tavara. Minulle burana esim päänsäryn yllättäessä on tarpeellinen, tietenkään en siis hävitä sitä. Pattereitakin tarvitsen kotona. Sitten taas vanhat lääkkeet ja ne pakkaukseen räjähtäneet patterit, mitä niillä tekee? Ei kukaan mitään, mutta monilla niitäkin on kaapit täynnä. Älä yleistä maritukseen minimalismia ja silkkaa typeryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Esim anoppini on töissä Lumenella. Saan aina syntymäpäivälahjaksi Lumenen kosmetiikkaa. Kuluvaa ja tulee käyttöön.

Ihan kiva, mutta jos sinulla ei olisi anoppia, niin sitten ilmeisesti ostaisit kosmetiikkasi, etkä pääsisi lesoamaan, että vuoden ainoa ostos on reppu. 

Minusta tuo asenne just kertoo negatiivisesti sinusta. Kehut vähäistä ostamista, mutta saat ilmaiseksi tavaraa. Ei kaikilla ole mahdollisuutta samaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim anoppini on töissä Lumenella. Saan aina syntymäpäivälahjaksi Lumenen kosmetiikkaa. Kuluvaa ja tulee käyttöön.

Ihan kiva, mutta jos sinulla ei olisi anoppia, niin sitten ilmeisesti ostaisit kosmetiikkasi, etkä pääsisi lesoamaan, että vuoden ainoa ostos on reppu. 

Minusta tuo asenne just kertoo negatiivisesti sinusta. Kehut vähäistä ostamista, mutta saat ilmaiseksi tavaraa. Ei kaikilla ole mahdollisuutta samaan. 

Niin...? Mitä sitten? Sitten täytyy ostaa enemmän jos ei mitään ilmaiseksi saa, miksi pahoitit mielesi siitä että joku kuitenkin saa syntymäpäivälahjoja...?

Ehkä aihe herättää paljon mielipiteitä ja tunteita, koska siitä on niin valtavasti tulkintoja ja sitten vielä niitä tulkitsijoita, jotka eivät tiedä aiheesta oikeasti mitään. Eli samaan konmaritukseen liitetään yksillä lakanoilla nukkujat, tavaraa kierrätyskeskuksiin muiden vaivoiksi raahajat, siivouksesta innostuneet, hurahtaneet muiden valistajat, mummonsa vanhat valokuvat hävittäneet, viikkauksesta tykkäävät, plus ne jotka eivät ole edes lukeneet Kondon kirjoja ja luulevat tietävänsä kaikkien konmarittajien asuvan puhtaan valkoisissa yksiöissä joissa ei ole mitään tavaraa. Tulee illuusio paljon mielipiteitä herättävästä metodista, vaikka oikeasti ihmiset puhuvat jokapäiväisen elämän hallinnasta tai hallitsemattomuudesta, joka on kulutuskeskeisen nykyihmisen yleinen dilemma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt sinällään jaksa kauheasti kiinnostua siitä, miten ihmiset kotinsa järjestävät, mutta mun mielestä tuo johtaa siihen, että omat tavarat siirretään toisten vastuulle (kirpputorille). Tavarar on ostettu, ja sitten ne heitetään pois. Esim. joku on ostanut isot määrät lakanoita ja sitten konmarittaa ne pois. Meillä on käytössä vain yhdet lakanat, hehkutetaan. No, jos tätä asiaa ajattelee hieman enemmän, tulee mieleen, että jos lakanat ovat jatkuvassa käytössä, nehän kuluvat nopeasti. Mistäs sitten saadaan lakanat tilalle? Ostetaan uudet, sen sijaan, että olisi heitetty kuluneet pois ja seuraavat lakanat rotaatioon. Sama hyvin pienen vaatevaraston kanssa: vaatteet ja etenkin kengät kuluvat helpommin, jos käyttää koko ajan samoja.

Siinä, että haluaa ympärilleen vähemmän tavaraa, ei tavallaan ole mitään vikaa. On tosi hyvä juttu, jos kuluttaa vähemmän ja esim. voi asua pienemmässä asunnossa, jolloin energiaa kuluu vähemmän. Mutta mun mielestä hyvin minimalistinen suhtautuminen ei kestä välttämättä lähempää tarkastelua, koska jos reserviä ei ole, on kertakäyttö tai rikkoutuneen korvaaminen uudella tavaralla korjaamisen sijaan todennäköisempää. Jos koti järjestetään ideologian eikä tarpeenmukaisuuden mukaan, ideologia päättää siitä, mitä tarvitaan ja mitä ei.

Tämä mahdollisimman minimalistisesti eläminen on noussut yhteiskunnassa prestiisi-ilmiöksi: vähällä tavaralla eläviä ihannoidaan, runsaamman tavaran keskellä eläjät näyttäytyvät helposti elämänhallintaongelmaisina. Tämä ei ole tietenkään yksittäisestä kodonraivaajasta lähtöisin, mutta jo asiaa tarkastelee median kautta, se näyttäytyy juuri näin. Vähällä tavaralla eläjiä ihannoidaan kritisoimatta, vaikka ratkaisut kuulostaisivat oudoiltakin (esim. meillä ei ole kotona lääkkeitä varalla, vaan jos sairastutaan, on edessä apteekkireissu – tämä oli tämän päivän Hesarissa).

Kirjoitin tämän, koska kysyit. Ei tarvitse nyt siis ruveta uhriutumaan siitä, että konmaritus herättää mielipiteitä, kun itse kysyit.

Miksi sitä reserviä pitää omassa asunnossa hillota?

Yhtä hyvin ne kamppeet tulevat käytettyä jos joku muu ne käyttää.

Konmarissahan se idea on että pois vaan kaikki mitä ei itse todellisuudessa käytä, ei siinä ehdoteta kierrättämään tai tuppaamaan muille niitä omia romuja.

No keksin aika montakin reserviä. Esim. ruoka-, lääke-, paristo- ja kynttiläreserviä niihin tilanteisiin, joissa ei pääse kotoa lähtemään sekä niihin, joissa sähköt katkeavat. Muita reservejä ovat sitten vaikkapa eri kulutustavaroista jo kertyneet reservit (kuten mainitsemani lakanat ja pyyhkeet – kun on jo niitä ostettu, olisi mielestäni kuluttajalla jonkinlainen velvollisuus käyttää niitä jo ostettuja juttuja, sen sijaan, että hetken mielijohteesta panee pois) ja vaikkapa vaatteiden ja muiden tavaroiden korjaamiseen käytettävät jutut.

Niin, on tosi helppo ajatella, että kamppeet tulevat yhtä hyvin käytettyä, jos ne pistää eteenpäin (kirpputorille), mutta se on sitten eri asia, tulevatko ne käytettyä. En tiedä, käytkö itse kirppareilla, mutta minä käyn. Esim. vuosi sitten kävin eräällä isolla SPR:n kirpparilla, missä oli aivan älyttömästi tavaraa, veikkaanpa, että juuri tavaranraivaajien sinne toimittamaa. Mun on vaikea kuvitella, että kaikelle löyty ottajansa, ja varmasti itsekin olet uutisista lukenut, että noiden isojen toimijoiden lahjoituksena saamista tavaroista jopa 40 % päätyy kaatopaikalle. Mun mielestä huoleton ostaminen ja huoleton "kiertoon" paneminen ovat saman ilmiön kaksi eri puolta.

Mun mielipiteeni kumpuaa ekologisuuden näkökulmasta, ja jos se ei itsellä ole mielessä, kirjoitukseni ei varmaankaan resonoi. Mä painotan vastuullisuutta tavaroiden suhteen. Sekä ostamisen, että myös pois panemisen. Kirpparit tai vastaavat systeemit ovat monen mielessä vähän sellainen musta aukko, johon voi syytää tavaraa ja lepytellä omatuntoa sillä, että on tehnyt ekoteon. Mun mielestä tällainen kierrättäminen itse kunkin kohdalla (myös mun) ei välttämättä kestä lähempää tarkastelua.

Nämä nyt ovat vain joitain ajatuksia konmarittamisesta, joita kirjoitin, kun kyseltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nykypäivän yltäkylläisessä ja kaupallisessa maailmassa elävien ihmisten trendi tällä hetkellä. Kun tiedetään, että kaikkea on koko ajan saatavilla ja ostettavissa, ei tarvitse itse niitä säilyttää. Jos maailma ja Suomi olisi köyhempi, ja tavarasta olisi pulaa, ei konmaritusta olisi. Tämä konmaritus siis ruokkii yltäkylläistä maailmaa ja sitä, että kauppojen ja apteekkien pitää olla aina auki. Lääkkeiden hinnat nousee kun apteekit auki kellon ympäri. Lehtijutussakin nainen sanoi, että ei pidä lääkkeitä kotona, vaan hakee apteekista kun tarvitsee. Juuri tämä, toisen osapuolen pitää turvata näiden marittajien elämä. 

Näillä ihmisillä ei ole mitään varmuusvarastoa. Ei radioita paristokasalla, ei useita taskulamppuja varaparistoineen, ei kynttilöitä, ei kuivamuonaa, ei mitään. Kun hätätila ja pula tavarasta tulee, nämä marittajat rohmuavat ensimmäisenä kaikki kaupat. Mahtavatko sen jälkeen enää hävittää kaikkea? Kun kirjastot ovat kiinni, ei ole kirjoja, kun apteekit on kiinni, ei ole lääkkeitä.

Höpöhöpö. Ei kannattaisi puhua asiasta josta ei tiedä yhtään mitään.

Kerro sinä siis enemmän. Mielestäni oivia pointteja tuolla edellisellä kirjoittajalla.

Konmarissa on kyse siitä että hävitetään tarpeeton tavara. Minulle burana esim päänsäryn yllättäessä on tarpeellinen, tietenkään en siis hävitä sitä. Pattereitakin tarvitsen kotona. Sitten taas vanhat lääkkeet ja ne pakkaukseen räjähtäneet patterit, mitä niillä tekee? Ei kukaan mitään, mutta monilla niitäkin on kaapit täynnä. Älä yleistä maritukseen minimalismia ja silkkaa typeryyttä.

Vanhentuneet lääkkeet ja vuotaneet patterit? Ei kai kukaan oikeustoimikelpoinen henkilö tarvitse erityistä filosofiaa heittääkseen käyttökelvotonta tavaraa pois? Eiköhän kyse ole enemmän rajatapauksista, esim. se joululahjakirja, joka on ollut vuosia lukematta, en varmaan tule lukemaan sitä koskaan. Tai se seinäkello, joka jäi yli, kun keittiöremontin yhteydessä ruokailutilaa muutettiin. Jos ei sille ole paikkaa nyt, ei todennäköisesti ole viiden vuoden päästäkään. Jos vaatekaappi tursuaa, miksi pitää siellä vaatteita, joita ei pidä. (Oma vaatekaappini on varsin väljä, heitän kyllä pois selvästi turhia vaatteita, mutta pidän kyllä pientä "hillovarastoa" josta voin sitten löytää "ihan uusia" vaatteita, käymättä kaupassa tai kirpparilla)

Ja eihän ole mikään ongelma pitää "liikaa" pyyheitä tai lakanoita, jos niiden säilytystila riittää. Ei sekään ole kovin käytännöllistä, että lakanahyllyltä raivataan tilaa ja sitten sinne saadaan... no, pesuaineita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nykypäivän yltäkylläisessä ja kaupallisessa maailmassa elävien ihmisten trendi tällä hetkellä. Kun tiedetään, että kaikkea on koko ajan saatavilla ja ostettavissa, ei tarvitse itse niitä säilyttää. Jos maailma ja Suomi olisi köyhempi, ja tavarasta olisi pulaa, ei konmaritusta olisi. Tämä konmaritus siis ruokkii yltäkylläistä maailmaa ja sitä, että kauppojen ja apteekkien pitää olla aina auki. Lääkkeiden hinnat nousee kun apteekit auki kellon ympäri. Lehtijutussakin nainen sanoi, että ei pidä lääkkeitä kotona, vaan hakee apteekista kun tarvitsee. Juuri tämä, toisen osapuolen pitää turvata näiden marittajien elämä. 

Näillä ihmisillä ei ole mitään varmuusvarastoa. Ei radioita paristokasalla, ei useita taskulamppuja varaparistoineen, ei kynttilöitä, ei kuivamuonaa, ei mitään. Kun hätätila ja pula tavarasta tulee, nämä marittajat rohmuavat ensimmäisenä kaikki kaupat. Mahtavatko sen jälkeen enää hävittää kaikkea? Kun kirjastot ovat kiinni, ei ole kirjoja, kun apteekit on kiinni, ei ole lääkkeitä.

Höpöhöpö. Ei kannattaisi puhua asiasta josta ei tiedä yhtään mitään.

Kerro sinä siis enemmän. Mielestäni oivia pointteja tuolla edellisellä kirjoittajalla.

Konmarissa on kyse siitä että hävitetään tarpeeton tavara. Minulle burana esim päänsäryn yllättäessä on tarpeellinen, tietenkään en siis hävitä sitä. Pattereitakin tarvitsen kotona. Sitten taas vanhat lääkkeet ja ne pakkaukseen räjähtäneet patterit, mitä niillä tekee? Ei kukaan mitään, mutta monilla niitäkin on kaapit täynnä. Älä yleistä maritukseen minimalismia ja silkkaa typeryyttä.

Vanhentuneet lääkkeet ja vuotaneet patterit? Ei kai kukaan oikeustoimikelpoinen henkilö tarvitse erityistä filosofiaa heittääkseen käyttökelvotonta tavaraa pois? Eiköhän kyse ole enemmän rajatapauksista, esim. se joululahjakirja, joka on ollut vuosia lukematta, en varmaan tule lukemaan sitä koskaan. Tai se seinäkello, joka jäi yli, kun keittiöremontin yhteydessä ruokailutilaa muutettiin. Jos ei sille ole paikkaa nyt, ei todennäköisesti ole viiden vuoden päästäkään. Jos vaatekaappi tursuaa, miksi pitää siellä vaatteita, joita ei pidä. (Oma vaatekaappini on varsin väljä, heitän kyllä pois selvästi turhia vaatteita, mutta pidän kyllä pientä "hillovarastoa" josta voin sitten löytää "ihan uusia" vaatteita, käymättä kaupassa tai kirpparilla)

Ja eihän ole mikään ongelma pitää "liikaa" pyyheitä tai lakanoita, jos niiden säilytystila riittää. Ei sekään ole kovin käytännöllistä, että lakanahyllyltä raivataan tilaa ja sitten sinne saadaan... no, pesuaineita...

Oikeasti olet sitä mieltä ettei ihmisillä ole kaapeissa tarpeetonta ja käyttökelvotonta tavaraa? No, tunnet sitten vain todella valveutuneita siistejä ihmisiä. Minä tiedän paljonenemmän juuri noita jotka hilloavat kaikenlaista rikkinäistäkin kun ”joskus korjaan tai tarvitsen”. Ja sitten juuri niitä turhia mutta ehjiä tavaroita hillotaan myös, esim koriste esineet jossain kaapin perällä.

Kaikki kierrätykseen menevä ei ole menossa "toisten vaivoiksi", kuten täällä on moneen kertaan sanottu. Jotkut ostavat / saavat tavaraa kierrätyksestä ihan tarpeeseenkin. Kannattaa ottaa vähän selvää näistä kierrätyspaikoistakin. Jotkut niistä ottavat esim. vaatetavaraa, ja hyödyntävät niistä esim. vetskarit ja napit, vaikka vaate sinänsä olisi suht kulunutkin tai reikäinen. 

Minusta vaikuttaa, että etenkin vanhempi sukupolvi säilöö aivan järkyttäviä määriä tarpeetonta tavaraa. Iso ok-talo täynnä monen sukupolven roinaa, autotalliin ei välttämättä mahdu autoa ja ehkä mökilläkin vielä vuosikertoja jotain Valittuja paloja. Nuoremmat kai ovat päässeet jotenkin jo ylimääräisestä säilömisestä, osa ainakin? Ehkä konmaritus ärsyttää, koska se haastaa perinteet tavaran säilytyksessä. Täysi talo täynnä tuttuja tavaroita tuntuu kai turvalliselta tai jotain. Minimalismiin ei tarvitse pyrkiä, mutta ei kukaan tarvitse vaatevuoria, vanhoja tietokirjasarjoja tai niin monia leluja, että kaikilla ei edes ehdi leikkiä.

Mä olen seurannut mielenkiinnolla konmari fb ryhmää kuten myös muutamaa muutakin siivoukseen ja raivaukseen liittyvää. Monessa metodissa on tosi hyviä juttuja joita olen ottanut käyttöön. Sehän on ihan hyvä jos asioista keskustellaan, vaikka sitten jonkun aatteen varjolla jos kerta. Monelle tekisi hyvää herätä omaan ostoskäyttäytymiseen ja tavaran määrään kotona.

Minä ahdistuin tavarasta kun huomasin ison kotimme muuttuneen sukulaisten varastoksi. Veli, äiti ja serkut toi säilöön aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä ja vaikka sen piti olla tilapäistä, osa tavaroista taitaa vielä 20 vuoden kuluttuakin vielä siellä jossain olla. Äitini kuoleman jälkeen heräsin oikein kunnolla, jouduin selvittelemään äidin omaisuuden joka oli aika valtava ja piti sisällään eniten pitämätöntä vaatetta ja koriste-esineitä.

Siihen aikaan myös kuopuskin alkoi olla jo niin iso että sain hävitettyä kaiken vauvoihin liittyvän. Raivasin muutamaan vuoteen valehtelematta 200 jätesäkillistä hyvin sekalaista tavaraa. Laitoin varaston hyllylle ne mistä en ollut varma, monta vuotta meni kun niistäkin tavaroista lähti käyttöön vain pari. Meillä on 5 henkinen perhe ja kaikki harrastaa ja ulkoilee paljon, jos se perustavaran määrä on iso.

Muutettiin uuteen kotiin joka on 3 kertaa isompi kuin edellinen kotimme. Muutossa raivasin taas paljon tavaraa ja osan vaihdoin sopivammaksi uuteen taloon. Isoksi taloksi täällä on todella vähän säilytystilaa. Mutta juuri nyt voin sanoa että eipä ole mitään ylimääräistäkään tavaraa. Kotona on juuri ne tavarat mitkä pitää, kaikille on paikkansa. Koti pysyy siistinä aina, ei ole tavaraa tasoilla. Kaikki on vaan mukavasti paikoillaan.

Otin mallia myös kapselivaatekaapista. En sen kummemmin perehtynyt asiaan, tein omannäköisen systeemin. Vaatekaappi on nykyään aina siisti ja ennenkaikkea selkeä.

Pakko myöntää että on todella vapauttavaa päästä irti siitä ostos ja siivosrumbasta. Kaikki on jotenkin niin paljon selkeämpää. Kannatti tehdä se työ vaikka siinä meni vuosia mutta ehdinpähän kasvaa mukaan. Kun koti on aina siisti, se vapauttaa energiaa kaikkeen muuhun. Jotenkin kaikki muukin loksahti samalla paikalleen. Laskuja ei enää makseta myöhässä, hankintoja ennakoidaan paljon , säästyy paljon rahaa kun kartoittaa tulevat tarpeet alesesonkien aikaan. Ei tule ostettua mitään turhaa.

Piti ihan googlettaa mitä koko konmaritus tarkottaa. Tuntu hassulta, koska ite oon eläny aikalailla juurikin niin koko elämäni ilman mtn suurempaa ideologiaa. Oon vaan aina ollu ihminen, joka ei arvosta esineitä/tavaroita/mtn ylimäärästä nurkissa pyörimässä. Nyt sille on näköjää nimityskin :) Toisaalta pidän vaan positiivisena, jos joku löytää tämmösen ideologian ja pitää sitä omanaan. Minulle se on vaan osamun omaa persoonallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää valaistuneiden vimma julistaa ja tuputtaa filosofiaansa tai siis uskontoaan muille. Kiva juttu jos tavara-ahdistusta poteva löytää lääkkeen päänsä sisäisiin ongelmiin, mutta usein ei tajua että muilla ei ehkä ole alkuunkaan vastaavia murheita jotenka siis koko juttu epäkiinnostavaa ja turhaa hömppää.

Just' näin ja sitäpaitsi juttu alkaa olla jo aika passé, joten eipä siitä enää näe keskustelua tai mielipiteitä juuri missään ja ihmettelen, että miksi sitä täälläkään nyt enää pitäisi alkaa elvytellä.

Good-bye Marie... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää valaistuneiden vimma julistaa ja tuputtaa filosofiaansa tai siis uskontoaan muille. Kiva juttu jos tavara-ahdistusta poteva löytää lääkkeen päänsä sisäisiin ongelmiin, mutta usein ei tajua että muilla ei ehkä ole alkuunkaan vastaavia murheita jotenka siis koko juttu epäkiinnostavaa ja turhaa hömppää.

Just' näin ja sitäpaitsi juttu alkaa olla jo aika passé, joten eipä siitä enää näe keskustelua tai mielipiteitä juuri missään ja ihmettelen, että miksi sitä täälläkään nyt enää pitäisi alkaa elvytellä.

Aika paljon on taas ollut kyllä ohjelman myötä.

Sarja kyllä toikin koko menetelmästä ja Mariesta paljon suvaitsevamman kuvan.

Kylläpä olivat (keksijälleen) helppoja miljoonia !

(Tiesi ja osasi  todellakin vetää siitä oikeasta  narusta...)

Ainoa ärsyttävä asia konmarituksessa on se, että siihen hurahtaneet tuputtavat ideologiaansa jatkuvasti muille. Minulla on paljon tavaraa, mutta kaikki ovat minulle tarpeellisia ja olen kyllä löytänyt sisäisen rauhan itseni ja omaisuuteni kanssa. En tarvitse ketään muuta ilmoittamaan, mitkä tavarat minun pitäisi hävittää. Keskittykää omiin kaappeihinne ja antakaa muiden elää omalla tavallaan.