Miten voi olla niin köyhiä perheitä että jo 10€ ylimääräinen meno sekoittaa pakan täysin? Kuten Marian, 38, perhe

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole aitoa köyhyyttä, on vain huonoa rahankäyttöä.

Meilläkin on pakastimen ovi jäänyt auki, mut en mä nyt silti ruokaa roskikseen heitä.

Ärsyttäviä tollaset keksityt nyyhkytarinat.

Ai pakastatte sulaneet uudestaan?! Ei terveellistä. Toki osasta marjoja voi tehdä sopan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin vapaaehtoisesti hankkinut kaksi lasta, vaikka ammatti on koulunkäynninohjaaja.

Miksi ei?

Meitäkin oli kolme 5 vuoden sisällä syntynyttä lasta, äiti oli laitoskeittiössä töissä. Eli siis palkka ei päätä huimannut.

Lapsia hankkiessa tuskin ajatteli, että ero tulisi ja isä päättäisi hylätä lapsensa. Näin kuitenkin kävi.

Ei käyty lomamatkoilla eikä kallista materiaa saatu, mutta onnellisen lapsuuden saimme silti.

Itse olen työpaikan lounasravintolassa töissä. Ennen lapsia tein lisäksi iltatöitä ravintolassa. Asun alle 100 m päässä työpaikaltani ja ravintola, missä tein keikkaa , oli 200 m toiseen suuntaan.

Vieläkin teen, enää max kerran kk. Olen sopinut omistajan kanssa soittaa jos ei ketään muuta saa. Teen sitä harrastuksena.

Työsuhde-etuna otan myymättömät lounasruuan mukaan. Omistaja on sanonut ne pitää viedä bioon, mutta hän ei käy katsomassa roskiksesta. Otan joka päivä mukaan kaikki, lämpimät, salaatit ja leivät , mitkä olivat esillä. Hyvin harvoin tulen kotiin tyhjin käsin. Myös pakkanen tulee täyteen, mm viime kesänä saimme just ja just pakkasin tyhjäksi.

Tässä on syy laiskuus, ruoka tulee valmiina pöytään, ympäristöystävällisyys ja tietenkin taloudellisuus.

Meillä kaupasta haetaan esim maitoa, margariniä, kahvia, teetä jne, 2 aikuista, 3 lasta ja meidän ruokaostokset ovat kk alle 100 e.

Olemme miehen kanssa ostaneet ensimmäinen asunnon 21 vuotiaana. Sitten isomman ja isomman. Nyt, lähes 25 v myöhemmin meillä on velaton 5 k ja kk ja yhtiövastike on pieni.

Minä en ollut lukuihmisiä. Tiesin se näkyy palkassa.

Jos jämähtää koulunkäyntiavustajaksi, silloin palkka tulee aina olemaan huono. Siihen yhtälöön jos lisää vielä lapsia, ei käy ainakaan hyvin.

Ohi aiheen, käytätkö jotain automaattikääntäjöä vai miksi teksteistäsi jää aina sana ”että” pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomen tuilla tuo on harvinaista. Se on sitten eri asia jos on vaikkapa useampi osamaksuhankinta lisäksi maksettavana, tai jos ei ole calmis tinkimään esim. liian kalliista asumisesta tai muusta.

Voi olla myös ihan työssäkäyvälläkin ongelma, jos on vaikka iso asuntolaina, kahden asunnon loukku, maksettavana yllättäviä perintöveroja edesmenneiden vanhempien asunnosta, joka ei mene kaupaksi, osamaksuja tms.

Asuntolaina, 2 asunnon loukku ja osamaksut jos on ongelma, niin ei voi kuin peiliin katsoa. Alakoulun matikkaa, että jääkö muihin menoihin riittävästi vai ei ...

No tämähän se on lähes aina Suomessa, jos ei muka ole varaa maksaa 20 euron sähkölaskua. Valintoihin perustuvia liian isoja menoja, joista ei millään suostuta luopumaan. Ihan inhimillistä usein, kyllä itseäkin kirpaisisi myydä perheen omistama koti tai lopettaa lapsen liian kallis harrastus. Mutta nekin ovat valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut sekä vakavarainen että pienituloinen. Toki olen lapseton, mutta en kyllä silti samaistu yhtään noihin.

Ihan ensinnäkin, shampoo... kun käteen jäi 1500e pakollisten jälkeen ostin silti shampoot ja saippuat lidlistä. Ei tullut mieleenkään että tätä pitäisi hävetä. Jos se 50senttiä kalliimpi shampoo on oikeasti niin iso juttu että tuntuu hemmottelulta, niin keräisi vaikka pari pulloa kauppamatkalta. Kyllä on ihmisellä ongelmat.

Ja mitä helvettiä, koko pakastimellinen ruokaa roskiin??? Oikein suututtaa ajatella, kyllä noista olisi voinut pelastaa suuren osan pienellä vaivannäöllä. Esim. marjat kiisseliksi, leivistä krutonkeja tai köyhiä ritareita..... Uusavuttomuus vahva tässäkin kohtaa.

Nuo lasten lahja/harrastusasiat kyllä ymmärrän hyvin.

"Hävettää ostaa kirpparilta". Ei tsiisus.... totta helvetissä kannattaa katsoa ensin olisiko fb/kivijalkakirpparilla halvempia, 50e on pienituloisellekkin iso säästö! Tää alkoi oikeasti ärsyttämään. Jos vaatteet ja kengät ovat ehjiä ja hyväkuntoisia, ketä kiinnostaa? Kyllähän suvussakin kierrätetään lastenvaatteita.

Kiivit kalliita.... huoh. Niitähän on välillä 500g/1e hinnoissa isoissa kaupoissa. Seuraisi tarjouksia.

Lopputulos: naisella on ihmeellinen käsitys siitä mitä keski/hyvätuloisen elämä on. Melkein kaikissa perheissä luetaan tarjouslehtiset, ostetaan vaatteita ja huonekaluja käytettynä, pidetään pakastimentyhjennyspäiviä ja ostetaan markettien omien merkkien hygieniatuotteita. Lisäksi noihin "pakollisiin" menee erikoisen paljon jos käteen jää vain parisataa.

Haluaisin olla empaattisempi häntä kohtaan mutta en oikein pysty.

Ilmeisesti hän ei sitten itsekään myy lasten pieneksi jääneitä vaatteita eteenpäin, kun asenne kirppareita kohtaan on tuo?

Lasten kaverilahjojen kohdalla mietin myös, että jos jonain kuukautena synttäreitä on useammat, niin luulisi, että on myös kuukausia, jolloin synttäreitä ei ole ollenkaan. 

Useampikin puolituttu "köyhä" lahjoittaa kaikki vanhat lastentarvikkeet ja vaatteet eteenpäin sillä "köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan". Sitten kuitenkin valitetaan kaikille halukkaille kuulijoille kuinka on tiukkaa rahasta ja taas on lapsen kengät liian pienet eikä rahaa ostaa uusia ja voi kun on taas lapsi kasvanutkin niin että nilkat vaan vilkkuu pakkasella kun ei ole rahaa uusiin toppahousuihin...

Typerää oman kruunun kiillotusta "olen hyvä ihminen, lahjoitan rahanarvoista tavaraa muille" jos ei ole varaa hankkia omilleen sitten kuitenkaan tilalle mitään. Ilmeisesti ollaan vaan niin laiskoja että ei viitsitä nähdä sitä kirpparikauppaamiseen vaivaa, helpompaa laittaa esim. ne vaatteet yhteen säkkiin ja antaa yhdelle kotoa noutavalle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut sekä vakavarainen että pienituloinen. Toki olen lapseton, mutta en kyllä silti samaistu yhtään noihin.

Ihan ensinnäkin, shampoo... kun käteen jäi 1500e pakollisten jälkeen ostin silti shampoot ja saippuat lidlistä. Ei tullut mieleenkään että tätä pitäisi hävetä. Jos se 50senttiä kalliimpi shampoo on oikeasti niin iso juttu että tuntuu hemmottelulta, niin keräisi vaikka pari pulloa kauppamatkalta. Kyllä on ihmisellä ongelmat.

Ja mitä helvettiä, koko pakastimellinen ruokaa roskiin??? Oikein suututtaa ajatella, kyllä noista olisi voinut pelastaa suuren osan pienellä vaivannäöllä. Esim. marjat kiisseliksi, leivistä krutonkeja tai köyhiä ritareita..... Uusavuttomuus vahva tässäkin kohtaa.

Nuo lasten lahja/harrastusasiat kyllä ymmärrän hyvin.

"Hävettää ostaa kirpparilta". Ei tsiisus.... totta helvetissä kannattaa katsoa ensin olisiko fb/kivijalkakirpparilla halvempia, 50e on pienituloisellekkin iso säästö! Tää alkoi oikeasti ärsyttämään. Jos vaatteet ja kengät ovat ehjiä ja hyväkuntoisia, ketä kiinnostaa? Kyllähän suvussakin kierrätetään lastenvaatteita.

Kiivit kalliita.... huoh. Niitähän on välillä 500g/1e hinnoissa isoissa kaupoissa. Seuraisi tarjouksia.

Lopputulos: naisella on ihmeellinen käsitys siitä mitä keski/hyvätuloisen elämä on. Melkein kaikissa perheissä luetaan tarjouslehtiset, ostetaan vaatteita ja huonekaluja käytettynä, pidetään pakastimentyhjennyspäiviä ja ostetaan markettien omien merkkien hygieniatuotteita. Lisäksi noihin "pakollisiin" menee erikoisen paljon jos käteen jää vain parisataa.

Haluaisin olla empaattisempi häntä kohtaan mutta en oikein pysty.

Ilmeisesti hän ei sitten itsekään myy lasten pieneksi jääneitä vaatteita eteenpäin, kun asenne kirppareita kohtaan on tuo?

Lasten kaverilahjojen kohdalla mietin myös, että jos jonain kuukautena synttäreitä on useammat, niin luulisi, että on myös kuukausia, jolloin synttäreitä ei ole ollenkaan. 

Useampikin puolituttu "köyhä" lahjoittaa kaikki vanhat lastentarvikkeet ja vaatteet eteenpäin sillä "köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan". Sitten kuitenkin valitetaan kaikille halukkaille kuulijoille kuinka on tiukkaa rahasta ja taas on lapsen kengät liian pienet eikä rahaa ostaa uusia ja voi kun on taas lapsi kasvanutkin niin että nilkat vaan vilkkuu pakkasella kun ei ole rahaa uusiin toppahousuihin...

Typerää oman kruunun kiillotusta "olen hyvä ihminen, lahjoitan rahanarvoista tavaraa muille" jos ei ole varaa hankkia omilleen sitten kuitenkaan tilalle mitään. Ilmeisesti ollaan vaan niin laiskoja että ei viitsitä nähdä sitä kirpparikauppaamiseen vaivaa, helpompaa laittaa esim. ne vaatteet yhteen säkkiin ja antaa yhdelle kotoa noutavalle...

Meidän vaatteet on saaatuja. Ne yleensä ei ole myyntikunnossa vaikka olisivat käyttökunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse elin 5,5 vuotta yliopisto-opiskelujen aikana niin, että vuokran ja laskujen jälkeen jäi 60-80 euroa kuukaudessa. Yritin saada töitä, mutta sain vain kesäaikana. Elin hyvin 60-80 eurolla koko kuukauden. Valmustuin 2016, eli ei mikään 1950-luvun tarina. Vaikea ymmärtää näitä "vuokran ja laskujen jälkeen jää vain 500 euroa! -ihmisiä. Nyt saan palkkaa opettajana käteen 1890 euroa kuukaudessa. Vuokran ja laskujen jälkeen jää käteen 800 euroa, mutta saan säästöön ainakin 500 euroa kuukaudessa. Asun nyt Helsingissä, kun opettajien työtilanne on huono, mutta kunhan työkokemusta tulee, muutan pieneen kaupunkiin jonnekin, sillä silloin säästää Vuokatissa paljon. Elämää pitää suunnitella.

Muistan saman omalta opiskeluajaltani. Se ei silloin jostain syystä tuntunut. Nyt tuntuu. Silloin ehkä oli optimisti ja nyt pessimismi valtaa alaa. Ja on eri asia käyttää vähän omasta halusta, koska silloin voi kuitenkin käyttää sen minkä tarvitsee.

Oon nähnyt kiivipakkauksia alle eurolla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut sekä vakavarainen että pienituloinen. Toki olen lapseton, mutta en kyllä silti samaistu yhtään noihin.

Ihan ensinnäkin, shampoo... kun käteen jäi 1500e pakollisten jälkeen ostin silti shampoot ja saippuat lidlistä. Ei tullut mieleenkään että tätä pitäisi hävetä. Jos se 50senttiä kalliimpi shampoo on oikeasti niin iso juttu että tuntuu hemmottelulta, niin keräisi vaikka pari pulloa kauppamatkalta. Kyllä on ihmisellä ongelmat.

Ja mitä helvettiä, koko pakastimellinen ruokaa roskiin??? Oikein suututtaa ajatella, kyllä noista olisi voinut pelastaa suuren osan pienellä vaivannäöllä. Esim. marjat kiisseliksi, leivistä krutonkeja tai köyhiä ritareita..... Uusavuttomuus vahva tässäkin kohtaa.

Nuo lasten lahja/harrastusasiat kyllä ymmärrän hyvin.

"Hävettää ostaa kirpparilta". Ei tsiisus.... totta helvetissä kannattaa katsoa ensin olisiko fb/kivijalkakirpparilla halvempia, 50e on pienituloisellekkin iso säästö! Tää alkoi oikeasti ärsyttämään. Jos vaatteet ja kengät ovat ehjiä ja hyväkuntoisia, ketä kiinnostaa? Kyllähän suvussakin kierrätetään lastenvaatteita.

Kiivit kalliita.... huoh. Niitähän on välillä 500g/1e hinnoissa isoissa kaupoissa. Seuraisi tarjouksia.

Lopputulos: naisella on ihmeellinen käsitys siitä mitä keski/hyvätuloisen elämä on. Melkein kaikissa perheissä luetaan tarjouslehtiset, ostetaan vaatteita ja huonekaluja käytettynä, pidetään pakastimentyhjennyspäiviä ja ostetaan markettien omien merkkien hygieniatuotteita. Lisäksi noihin "pakollisiin" menee erikoisen paljon jos käteen jää vain parisataa.

Haluaisin olla empaattisempi häntä kohtaan mutta en oikein pysty.

1500€ käteen pakolliseen menojen jälkeen? Onpa tiukkaa. Jaxuhali.

Etkö osaa lukea? Tuossa kohdassa kerroin hyvätuloisesta ajassa jolloin kuitenkin ostin Lidlin shampoita sun muita. Pointti oli että halpistuotteiden käyttäminen ei ole mikään merkki köyhyydestä jota pitäisi hävetä.

T. Lainaamasi, nykyään oikeasti pienituloinen

Omassa tuttavapiirissä tiukinta arkea elää lapsiperheet. Esim. ruokamenot on heillä niin pienet että omat opiskeluajat tuntuu siihen nähden luksukselta. Yhdistävä tekijä näissä perheissä on aivan ylisuuri asuntolaina ja 1-2 autoa. Mies töissä ok-palkalla (kova veroprosentti) ja äiti kotona, mutta asuntolainan lyhennyksen ja auton kulujen jälkeen elämiseen jää muutama satanen, ja sillä elää koko perhe.

Peliriippuvaisesta äidistä joku puhui. Peliriippuvuus on sairaus, jota ihminen ei itse aina huomaa. Vaikka peleihin menisi paljonkin rahaa, sitä ei kykene hahmottamaan. Yleisiä ajatuksia on mm. se, että kyllä minä nämä.tappiot kuittaan kun saan vähän isomman voiton.Tällainen ihminen tarvitsisi riippuvuuteensa ystävällistä apua ja tukea ilman syyllistämistä. Esim. Peluurista saa vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Oon nähnyt kiivipakkauksia alle eurolla..

Itse syön sesongin mukaan. Appelsiinit ovat nyt tarjouksessa. Miksi en hyödyntäisi sesonkia? Porkkanat ostan syksyllä ja teen raasteeksi pakkaseen.

Vierailija kirjoitti:

Itse elin 5,5 vuotta yliopisto-opiskelujen aikana niin, että vuokran ja laskujen jälkeen jäi 60-80 euroa kuukaudessa. Yritin saada töitä, mutta sain vain kesäaikana. Elin hyvin 60-80 eurolla koko kuukauden. Valmustuin 2016, eli ei mikään 1950-luvun tarina. Vaikea ymmärtää näitä "vuokran ja laskujen jälkeen jää vain 500 euroa! -ihmisiä. Nyt saan palkkaa opettajana käteen 1890 euroa kuukaudessa. Vuokran ja laskujen jälkeen jää käteen 800 euroa, mutta saan säästöön ainakin 500 euroa kuukaudessa. Asun nyt Helsingissä, kun opettajien työtilanne on huono, mutta kunhan työkokemusta tulee, muutan pieneen kaupunkiin jonnekin, sillä silloin säästää Vuokatissa paljon. Elämää pitää suunnitella.

En usko että koko lukuvuotta pärjäsit alle 20€/viikko. Kuitenkin välillä on pakko ostaa muutakin kuin ruokaa. Ja ruokakin tuolla rahalla on pelkkää makaroonia ja juureksia, ja yksi paketti jauhelihaa. Ja näillä köyhillä jotka valittaa ettei rahat riitä, on yleensä jotain muita kuluja maksettavana kuten lääkkeitä tai velkoja, tai sitten on lapsia joihin menee rahaa, eikä itseen/ruokaan ole käytettävissä mitään viittäsataa euroa kuukaudessa. Köyhällehän jää vuokran ja sähkölaskun jälkeen, ja ehkä lääkkeiden, jälkeen se viisi sataa, ja siitä menee sitten kaikki muut laskuta ja menot sen ruuan lisäksi. Ja jos toimeentulotukea ei saa niin ei jää välttämättä sitä viittäsataa vuokran ja sähkön jälkeen.

Jos asuu kalliilla alueella ei voi valittaa että rahat ei riitä. Ei se ole veronmaksajien asia maksaa eläminen alueella, missä valtaosalla palkansaajistakin tekisi tiukkaa. Toki tähän pitää kaikin tavoin pyrkiä ja näin vältetään eriarvoistumista, mutta valittaa ei pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse elin 5,5 vuotta yliopisto-opiskelujen aikana niin, että vuokran ja laskujen jälkeen jäi 60-80 euroa kuukaudessa. Yritin saada töitä, mutta sain vain kesäaikana. Elin hyvin 60-80 eurolla koko kuukauden. Valmustuin 2016, eli ei mikään 1950-luvun tarina. Vaikea ymmärtää näitä "vuokran ja laskujen jälkeen jää vain 500 euroa! -ihmisiä. Nyt saan palkkaa opettajana käteen 1890 euroa kuukaudessa. Vuokran ja laskujen jälkeen jää käteen 800 euroa, mutta saan säästöön ainakin 500 euroa kuukaudessa. Asun nyt Helsingissä, kun opettajien työtilanne on huono, mutta kunhan työkokemusta tulee, muutan pieneen kaupunkiin jonnekin, sillä silloin säästää Vuokatissa paljon. Elämää pitää suunnitella.

Muistan saman omalta opiskeluajaltani. Se ei silloin jostain syystä tuntunut. Nyt tuntuu. Silloin ehkä oli optimisti ja nyt pessimismi valtaa alaa. Ja on eri asia käyttää vähän omasta halusta, koska silloin voi kuitenkin käyttää sen minkä tarvitsee.

niin, ja ei ollut lapsia.

Tuo pakastimen aukiolon takia sulien tuotteitten heitto roskiin oli kylä ikävää luettavaa. Ne kalapuikot olisi voinut laittaa hyvin sille päivälle ruuaksi ja marjoista keittää vaikka mehua ja hilloja ja heivata näin uusiksi pakkaseen käyttöö oottamaan... toki kaikkea ei voi pelastaa, mutta ison osan voisi.

Usein köyhemmillä tuntuu olevan rahan ohella puutetta arjenhallintaan liittyvissä asioissa. Siis vaikka juurikin esim ruuan suhteen että miten ruuat säilyvät, mitä pystyy tekemään jos pakastettu tuote sulaa, miten toimia päiväysvanhan hapanmaitotuotteen kanssa. Olisi hyvä jos järjestettäisiin ilmaisia kursseja joissa annettaisiin neuvontaa ja opastusta tämmöisiin, plus tietenkin rahankäyttöön. Toki kaikilla köyhillä ei rahan suhteen ole ongelmia, mutta niin monella on että hienoa olisi jos tämmöisiä pystyttäisiin järjestämään ja niin että ihmiset saataisiin havaitsemaan  jos heillä on puutetta näitten taitojen suhteen. Kun useinhan ihmiset eivät myönnä että parantamisen varaa olisi.

Ja kenki' jäin miettimään. Ne pieneksi jääneethän voisi laittaa myyntiin heti kun aiemmat on hankittu, jolloin tilanne olisi ainakin lähes nollattu eli vaikka hetkeksi rahaa menisi, saisi omansa myös takaisin. Toki artikkelissa ei mainittu tehtiinkö näin, mutta luulisi että useimmilla talous sen verran kestää että 15 euron kengät pystyy hankkimaan ilman ongelmia kunhan ne pieneksi jääneet on myyty muutaman päivän sisällä.

Opiskelija saa usein koulussa hyvin halvan ja monipuolisen lounaan. Jopa 1,50e/päivä.

Olen yrittänyt myydä käytettyjä lasten kenkiä netissä halvalla, ei niitä kukaan osta...

Vierailija kirjoitti:

Peliriippuvaisesta äidistä joku puhui. Peliriippuvuus on sairaus, jota ihminen ei itse aina huomaa. Vaikka peleihin menisi paljonkin rahaa, sitä ei kykene hahmottamaan. Yleisiä ajatuksia on mm. se, että kyllä minä nämä.tappiot kuittaan kun saan vähän isomman voiton.Tällainen ihminen tarvitsisi riippuvuuteensa ystävällistä apua ja tukea ilman syyllistämistä. Esim. Peluurista saa vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä.

Tiedän perheen, jossa isä usein pelannut ruokaraha. Tällöin ei muuta vaihtoehtoa kuin se, että puoliso ottaa kaikki tilit ja pankkikortit hallintaansa ja riippuvaiselle annetaan vain käteistä vähän kerrallaan.

Olemme köyhiä, mies työttömänä ja minä äitiyslomalla.

SILTI kyllä meillä syödään hyvin, kiivejäkin on tarjolla viikottain. Viime viikolla oli cittarissa 1 euron kiivirasioita. Pidetään kiinni siitä, että aina on laadukasta ruokaa ja lapset saa paljon hyvää ruokaa kasvamiseen.

Ostetaan palljon käytettynä. Lähes kaiken eikä se minusta ole noloa tai kamalaa. Pikemminkin ekologista ja positiivinen asia. Tänään löysin kirpparilta eurolla hyviä lasten vaatteita ja eilen mies haki 5 euron tori.fi ostoksen joka oli lasten lähes uusi koulupöytä.

Matkustellaan, kun löydetään superhalvat liput ja hotellit.

Eletään aika monipuolista ja kokemusten rikasta elämää.

Huomenna menen esikoisen kanssa elokuviin, ostettiin iso nippu tarjouslippuja syksyllä. Pienten kanssa lainattiin kirjastosta dvd jota ollaan tänään katseltu poppareiden kanssa. Ens viikolla miehen kanssa konserttiin jonne voitettiin liput kilpailusta.

Ollaan saatu avustusjärjestöistä apua lasten harrastusmaksuihin.

Rahankäyttö on niin suhteellista. Meillä ollaan aika tarkkoja rahan käytöstä, suunnitellaan ja vertaillaan, ei mene ns turhuuksiin ( ei tupakka/alkoholi, leikkaan miehen hiukset ja lastenkin jne).

Rennolla meiningillä kuljetaan köyhyydessä ja välillä nautitaan.

Moni on ihan puulla päähän lyötyjä kun kuulevat meidän rahatilanteesta, kun luulevat meitä ns rikkaiksi. Lapsilla hienoja vaatteita, kotimme on kuin sisustuslehdestä, järjestetään upeita lasten synttäreitä jne. Mutta kirppikset ovat niin meidän pelastus josta löydämme lähes kaiken lähes ilmaiseksi.

Tottakai eteen tulee välillä yllättäviä kuluja joiden kanssa saa mietiskellä että miten tästä selvitään, mutta kyllä kaiken on aina saanut järjestymään.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan työssäkäyvä ei ole köyhä. Ärsyttää, että työssä olevat valittavat.

Köyhä on minieläkkeellä oleva tai pitkäaikaistyötön.

matalapalkka-alalla, pienyrittäjällä tai osa-aikaisesti töitä tekevän tulotaso voi olla jopa huonommin turvattu kuin pitkäaikaistyöttömän.

Yrittäjävastaista porukkaa. Jos vaikka toimisi töiden tai työttömyyden lisäksi op:n kevyttyrittäjänä, vaikka 1h viikossa, niin saisi tuon 50e lisänä vaikka siivoamisella. Mutta ei. Kaikki pitää jonkun muun maksaa. Palveluyrittämisen vihaajia, ei voi edes sitä yhtä tuntia viikossa yrittää, eli tehdä töitä. Muiden palveleminen on kait niin kuvottavaa hommaa. Jos oma palkkaduuni ei riitä, niin silloin on tehtävä ekstratöitä. Yksi tuntikin viikossa ratkaisisi tuon köyhyyden.