Pälli leviää mun opiskelijaan! Mistä korillinen varapäreitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat sankaritarinat/urbaanilegendat kuultiin kymmeniä kertoja, vain paikkakunta ja elottomuuteen johtanut kylmettymisen syy vaihtui kerrasta toiseen.

Loppuiko lanssista polttoainekin samalla reissulla? Kuulostaa niin tutulta, että Kotkassa taisit koulusi käydä. Vai onko sama tarina laajemmallekin levinnyt?

Jos tuosta saa joku sankaritarinan aikaiseksi niin kyllä on taas aivan uskomatonta touhua ja ylimielisyyttä.

Jos ambulanssista loppuu polttoaine niin silloin kyseessä on vakava tarkkaamattomuus/välinpitämättömyys kuljettajan taholta ja ollaan sankaruudesta kaukana kun ei saada edes perusasioita huolehdittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat sankaritarinat/urbaanilegendat kuultiin kymmeniä kertoja, vain paikkakunta ja elottomuuteen johtanut kylmettymisen syy vaihtui kerrasta toiseen.

Loppuiko lanssista polttoainekin samalla reissulla? Kuulostaa niin tutulta, että Kotkassa taisit koulusi käydä. Vai onko sama tarina laajemmallekin levinnyt?

Jos tuosta saa joku sankaritarinan aikaiseksi niin kyllä on taas aivan uskomatonta touhua ja ylimielisyyttä.

Jos ambulanssista loppuu polttoaine niin silloin kyseessä on vakava tarkkaamattomuus/välinpitämättömyys kuljettajan taholta ja ollaan sankaruudesta kaukana kun ei saada edes perusasioita huolehdittua.

Se polttoaine taisi tietenkin olla jonkun muun moka, ehkä ei sillä kertaa kuitenkaan osastolla työskentelevän hoitajan. Tai sitten se vain korosti sankarillista elvytystä. En enää oikein muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samat sankaritarinat/urbaanilegendat kuultiin kymmeniä kertoja, vain paikkakunta ja elottomuuteen johtanut kylmettymisen syy vaihtui kerrasta toiseen.

Loppuiko lanssista polttoainekin samalla reissulla? Kuulostaa niin tutulta, että Kotkassa taisit koulusi käydä. Vai onko sama tarina laajemmallekin levinnyt?

Minä olen samansisältöistä tarinaa kuullut toisessa koulussa. Ja sitä, jossa joku elvytetty tuli vaatimaan pelastuslaitokselta korvauksia leikatusta nahkatakistaan. Sekin lienee aika laajalle levinnyt 'tositarina'?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä eh-opiskelijoiden ylimielinen asenne on kyllä hyvin yleistä, saatika sitten jo valmistuneiden lanssikuskien kusipäisyys. En tiedä mikä siinä on; hakeutuuko alalle jo lähtökohtaisesti näitä vai muuttuvatko he opiskelujen alettua. Mukaviakin tyyppejä tiedän, ei siinä, mutta luvattoman paljon pissipäitä on tullut vastaan. Terv. sh

Opiskelujen aikana opettajiltahan se asenne todennäköisesti tarttuu, kyllä kai siinä väkisin muutamassa vuodessa muuttuu itse kukin jos ympäristö jossa päivät viettää on täynnä tietynlaista asennetta.

Ihminen sosiaalistuu uskomattoman nopeasti omaan viiteryhmäänsä tai muuhun kiinteään sosiaaliseen ryhmään. Ja ensihoitajaopinnot ovat aika kiinteitä ja ryhmäyttäviä. Asenne todellakin opitaan koulussa.

Itsessäkin se sosiaalistuminen omaan porukkaan on havaittavissa, mutta vielä helpommin sen näkee muissa. Itsekin olen hoitaja ja aina huvittaa, kuinka nopeasti meidän uudet erikoistuvat lääkärit sosiaalistuvat senioreidensa tavoille. Siis aikuiset, fiksut, usein perheelliset ihmiset, joilla takuulla on reilusti muitakin sosiaalisia kontakteja, alkavat parissa kuukaudessa toistaa muutaman heitä ohjaavan seniorilääkärin tapoja ihan alkaen siitä, tervehditäänkö työpaikalla tuttuja ihmisiä vai ei. Olen töissä osastolla, jolla useampia erikoisaloja ja tiettyjen erikoisalojen lääkärit, niin seniorit kuin erikoistuvatkin, toivottavat niin osastolla kuin muualla sairalaassa minut nähdessään huomenta tai moikkaavat, toisten erikoisalojen seniorit eivät näin tee ja heidän erikoistuvansa lopettavat tervehtimisen yleensä n. 1-2 kuukauden kuluessa tänne tultuaan, vaikka muistaakseni joka ainoa on talossa aloittaessaan osannut peruskäytöstavat ja esimerkiksi tervehtinyt tuttuja ihmisiä. Tai yhdestä en ole ihan varma, osasiko alunperinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä eh-opiskelijoiden ylimielinen asenne on kyllä hyvin yleistä, saatika sitten jo valmistuneiden lanssikuskien kusipäisyys. En tiedä mikä siinä on; hakeutuuko alalle jo lähtökohtaisesti näitä vai muuttuvatko he opiskelujen alettua. Mukaviakin tyyppejä tiedän, ei siinä, mutta luvattoman paljon pissipäitä on tullut vastaan. Terv. sh

Opiskelujen aikana opettajiltahan se asenne todennäköisesti tarttuu, kyllä kai siinä väkisin muutamassa vuodessa muuttuu itse kukin jos ympäristö jossa päivät viettää on täynnä tietynlaista asennetta.

Ihminen sosiaalistuu uskomattoman nopeasti omaan viiteryhmäänsä tai muuhun kiinteään sosiaaliseen ryhmään. Ja ensihoitajaopinnot ovat aika kiinteitä ja ryhmäyttäviä. Asenne todellakin opitaan koulussa.

Itsessäkin se sosiaalistuminen omaan porukkaan on havaittavissa, mutta vielä helpommin sen näkee muissa. Itsekin olen hoitaja ja aina huvittaa, kuinka nopeasti meidän uudet erikoistuvat lääkärit sosiaalistuvat senioreidensa tavoille. Siis aikuiset, fiksut, usein perheelliset ihmiset, joilla takuulla on reilusti muitakin sosiaalisia kontakteja, alkavat parissa kuukaudessa toistaa muutaman heitä ohjaavan seniorilääkärin tapoja ihan alkaen siitä, tervehditäänkö työpaikalla tuttuja ihmisiä vai ei. Olen töissä osastolla, jolla useampia erikoisaloja ja tiettyjen erikoisalojen lääkärit, niin seniorit kuin erikoistuvatkin, toivottavat niin osastolla kuin muualla sairalaassa minut nähdessään huomenta tai moikkaavat, toisten erikoisalojen seniorit eivät näin tee ja heidän erikoistuvansa lopettavat tervehtimisen yleensä n. 1-2 kuukauden kuluessa tänne tultuaan, vaikka muistaakseni joka ainoa on talossa aloittaessaan osannut peruskäytöstavat ja esimerkiksi tervehtinyt tuttuja ihmisiä. Tai yhdestä en ole ihan varma, osasiko alunperinkään.

Tervetuloa psykiatrian puolelle! Meillä moniammatillinen tiimi, jolle muilla erikoisaloilla hymähdellään, toimii. Ap:lle, opiskelija kannattaa ottaa puhutteluun, suoraan ja tiukkaan sellaiseen. On tosi epäreilua, mikäli kärsivällisesti selvittelet ja lopulta annat murska-arvion. Myös itselläni on ollut opiskelijoita, joita ei psykiatria kiinnosta tai joilla on asenneongelma. Silloin pidän palautekeskustelua päivittäin, sanon, mikä toimii, mikä ei ja mitä edellytän jakson suorittamiseksi, kiinnosti psykiatrinen sairaanhoito tai ei.

Kannattaa kokeilla sitä, että annat palautetta jokaisena päivänä hyvin suoraan ja selkeästi. Yrität nyt ensi viikon ottaa ajan siihen, että käytte kahden kesken ja muiden kuulematta läpi päivänkulkua muutaman minuutin ajan jokaisen vuoron loppupuolella. Etsi joka kerralle jotain hyvääkin palautetta, mutta kerro myös hyvin selkeästi, mikä meni pieleen ja miten olisit halunnut hänen toimivan sen sijaan.

Jos et viikossa näe mitään muutosta, ota esiin se, että hänen suorituksessaan on niin reilusti puutteita, että läpi päästäkseen on parannettava reilusti. Ota silloin yhteyttä myös ohjaavaan opettajaan. Hänelle jää silloin vielä kolme viikkoa aikaa muuttaa asennettaan ja parantaa, mikä on reilua. Kannattaqa siinä tapauksessa myös tehdä hyvin konkreettiset tavoitteet, johon hänen on päästävä, jotta voit hyväksyä harjoittelun.

Älä anna tämän mennä sormien läpi. Jos osaamispuutteet ovat niin isoja kuin annat ymmärtää, hänet on selvästi päästetty tähän asti harjoitteluista läpi ihan vain tavan vuoksi ja se on karhunpalvelus sekä hänelle että hänen tuleville potilailleen ja työtovereilleen.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla eh-opiskelijoiden tyypillinen "lastentauti", mitä olen juttuja kuullut. Ollaan kamalan nohevaa ja supersankaria ja ylenkatseellisesti hymähdellään perushoitotoimenpiteille, vaikka ne eivät itsellä hyppysissä olisikaan. Hakeutuuko ensihoitopuolelle poikkeuksellisen paljon egoistisia ihmisiä vai olisiko alan opettajillakin peiliin katsomisen paikka? Ei voi olla pelkkää sattumaa, että tämä on alan opiskelijoilla niin yleinen suhtautumistapa.

Täytyy sanoa että kyllä varmasti on kyse myös ihan siitä millaisia persoonia noille eri linjoille hakee. Olen kätilöopiskelija ja meillä on sh-vaiheessa (eli ne yhteiset opinnot n. 2 vuoden ajan ennen kuin lähdetään eriytymään th-, kätilö ja ensihoito-opintoihin) ollut jonkun verran yhteisiä kursseja th- ja eh-opiskelijoiden kanssa. Kyllä ihan todella erottaa missä mikäkin ryhmä on!

Enskariopiskelijat istuvat auditorion takarivissä, hihittelevät ja keskittyvät lähinnä puhelimiinsa ja häiritsevät kaikkia muitakin.

Terkkarit ovat todella keskittyneitä, tekevät paljon muistiinpanoja ja ovat jotenkin todella hyvin perillä teoriatiedosta.

Kätsyt on hieman enemmän käytännön tyyppejä, osa voi vähän pulista keskenään mutta yleensä aiheesta ja myös luennoitsijan kanssa.

T. Metropolia AMK

Kiitos vinkeistä. Täytyy keskittyä tuohon tehokkaaseen palautteen antoon. Kieltämättä korjaavan palautteen anto tuntuu aina vaikealta, jos opiskelija ei ole sille herkästi vastaanottavainen eli jos se, "kannattaa kokeilla tehdä näin tai noin" tai "jos on tällainen tapaus, niin usein toimii paremmin, jos teet x" ei mene perille. Tälle opiskelijalle olen kyllä paljon suoremminkin sanonut, mutta pitää vielä terävöittää ja selkeyttää palautteenantoa.

Sen vain tietää, että opiskelija herkästi ottaa tiukemman palautteen itseensä ja syyttää pissapäistä ohjaajaa kaikesta. Toisaalta eihän se minua liikuta, kuinka kauheana ja katkerana, vanhana kurppana hän minusta kavereilleen puhuu tai mielessään ajattelee. Sitä vain jotenkin aina haluaisi olla se kiva ja mukava tyyppi, mutta nyt ei taida olla sen aika.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkeistä. Täytyy keskittyä tuohon tehokkaaseen palautteen antoon. Kieltämättä korjaavan palautteen anto tuntuu aina vaikealta, jos opiskelija ei ole sille herkästi vastaanottavainen eli jos se, "kannattaa kokeilla tehdä näin tai noin" tai "jos on tällainen tapaus, niin usein toimii paremmin, jos teet x" ei mene perille. Tälle opiskelijalle olen kyllä paljon suoremminkin sanonut, mutta pitää vielä terävöittää ja selkeyttää palautteenantoa.

Sen vain tietää, että opiskelija herkästi ottaa tiukemman palautteen itseensä ja syyttää pissapäistä ohjaajaa kaikesta. Toisaalta eihän se minua liikuta, kuinka kauheana ja katkerana, vanhana kurppana hän minusta kavereilleen puhuu tai mielessään ajattelee. Sitä vain jotenkin aina haluaisi olla se kiva ja mukava tyyppi, mutta nyt ei taida olla sen aika.

Ap

Ei negatiivisen palautteen antaminen päin naamaa ole kenestäkään myötätuntoon kykenevästä ihmisestä erityisen kivaa. Ei ole kivaa pahoittaa toisen mieltä. Mutta se nyt vain on niitä asioita, joita on tehtävä. Meillä on opetusvelvollisuus opiskelijoita kohtaan.

Ymmärrän kuitenkin hyvin tuskasi.

T. Kollega, jolla myös on joskus meinannut "pälli levitä" eh-opiskelijoiden kanssa

Täytyy kompata, että on todella tavallinen eh-opiskelijoiden ja varsinkin perustason jamppojen 'lastentauti.' Pidemmän päälle isolla osalla onneksi karisee, osasta valitettavasti jää reteitä jätkiä ja gimmoja loppuiäkseen.

Sinänsä se ei ihan opiskelijamateriaalista johdu, sillä lanssin ja päivystyksen lisäksihän se tyypillisin ensihoitajan, varsinkin ensihoitajamiesten, työpaikka on psykiatrisella puolella ja siellä yleensä inhimillistyvät.

Aika monella eh-opiskelijalla on aika väärä käsitys siitä ensihoitajan työstä ja opetus sankaritarinoineen ei sitä välttämättä ole omiaan poistamaan. Siksi monet kuvittelevat, että ne tavalliset sairaudet ja mummot ja papat eivät heille kuulu mitenkään. Todellisuus sitten opettaa - ja kyynistää. Mutta potilaiden kannalta tosiaan harmi, että monen ensihoitajan sairaanhoitopohja jää heikoksi. Tietysti on sitten niitä kunnianhimoisia, jotka käyvät jopa sairaanhoitajien syventäviä vapaavalintaisina opintoina.

Nythän on tuotu esille huolta juuri siitä, että kaksoistutkinnon suorittajien sairaanhoitajaosaaminen jää turhan vaatimattomaksi, kun eriytyvät ensihoitoon, terveydenhoitoon ja kätilöksi niin varhain. Moni heistä kuitenkin tekee sairaanhoitajan töitä ja silloin osaaminen ei yleensä ole riittävää. Ja vielä vähemmän se on riittävää, jos sairaanhoito-osuudet on suoritettu asennevammaisesti. Voisi olla parempi systeemi, että eh-, th- ja kätilökoulutuksiin valittaisiin vasta sairaanhoitajaksi valmistumisen jälkeen ja sitten tehtäisiin erikoistumisopinnot niihin. Ei jäisi pohja niin heikoksi ja asennevammaan ei olisi varaa.

Tuohon kuuntelemattomuuteen voisit kokeilla:

.

Kerrot opiskelijalle, kuinka toimenpide tehdään ja sen jälkeen opiskelija kertoo sinulle kuulemansa.

Toimenpide tehdään vasta sitten, kun ohjeesi tulee virheettömästi opiskelijan kertomana.

.

Itse olen harrastanut tätä lasten, jopa joo-joo-teinien kanssa, useimiten ihan hyvällä menestyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Tuohon kuuntelemattomuuteen voisit kokeilla:

.

Kerrot opiskelijalle, kuinka toimenpide tehdään ja sen jälkeen opiskelija kertoo sinulle kuulemansa.

Toimenpide tehdään vasta sitten, kun ohjeesi tulee virheettömästi opiskelijan kertomana.

.

Itse olen harrastanut tätä lasten, jopa joo-joo-teinien kanssa, useimiten ihan hyvällä menestyksellä.

Kiitos vinkistä, täytyy kokeilla! Pitää varmaan myös tentata poikaa enemmän ihan teorian perusteista ja korjata, jos on ymmärtänyt väärin. Minulla ei ole ikinä ennen ollut opiskelijaa, joka tulee tänne harkkaan näin huonosti valmistautuneena. Kai se sitten on mun homma opettaa teoriakin, kun koulu ei ole onnistunut. Jonkunhan se on pakko hänelle opettaa, ettei pääse vielä valmistumaankin näin vähillä tiedoilla.

Ap

Tuo on oikeastaan aika mielenkiintoista tuo hoitoalan jokaisen opetusvelvollisuus. Siis ihan jokainen ammattilainen lähihoitajista ylilääkäreihin on velvollinen ohjaamaan ja opettamaan opiskelijoita ja se on merkittävä osa alan uusien ammattilaisten koulutuksesta. Suuri osa opetuksesta on ihan kädestäpitäen opetusta.

Ja oikein mitään koulutusta tai tukea tähän opetustehtävään ei taideta antaa, eikä oikein aikaa tai resurssejakaan. Homma perustuu lähinnä siihen, että ammattilaiset haluavat tehdä parhaansa tulevien hoitajien ja lääkärien osaamisen eteen. Ja suurin osa tietysti haluaakin, tunnollisia ihmisiä kun alalle valikoituu.

Toisaalta tuo systeemi on todella hieno, toisaalta aika karsea, kun ajattelee kuinka tärkeistä asioista on kyse ja kuinka se lepää yksittäisten alan ihmisten tunnollisuuden varassa.

Ensihoitajat on ensihoitajii, ei niitä osastotyö koske eikä nappaakaan. Ne vaan purkaa sydämen tamponaatioita ja avaa intraosseaaliyhteyksiä...

Vierailija kirjoitti:

Ensihoitajat on ensihoitajii, ei niitä osastotyö koske eikä nappaakaan. Ne vaan purkaa sydämen tamponaatioita ja avaa intraosseaaliyhteyksiä...

Jep! Haaveissaan

Mä teen usein opiskelijoiden kanssa niin että pyydän kertomaan mulle miten toimisi tilanteessa x. Siitä saa aika hyvän kuvan toisen tiedoista. Että uskaltaako päästää tekemään jotain vai ei.

Millä tavalla sinä pälli sitten leviät? Perseesi paisuu kuin pullataikina?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on oikeastaan aika mielenkiintoista tuo hoitoalan jokaisen opetusvelvollisuus. Siis ihan jokainen ammattilainen lähihoitajista ylilääkäreihin on velvollinen ohjaamaan ja opettamaan opiskelijoita ja se on merkittävä osa alan uusien ammattilaisten koulutuksesta. Suuri osa opetuksesta on ihan kädestäpitäen opetusta.

Ja oikein mitään koulutusta tai tukea tähän opetustehtävään ei taideta antaa, eikä oikein aikaa tai resurssejakaan. Homma perustuu lähinnä siihen, että ammattilaiset haluavat tehdä parhaansa tulevien hoitajien ja lääkärien osaamisen eteen. Ja suurin osa tietysti haluaakin, tunnollisia ihmisiä kun alalle valikoituu.

Toisaalta tuo systeemi on todella hieno, toisaalta aika karsea, kun ajattelee kuinka tärkeistä asioista on kyse ja kuinka se lepää yksittäisten alan ihmisten tunnollisuuden varassa.

Minäkin olen miettinyt tätä hoitoalan ohjaamiskulttuuria. Lähihoitajaksi opiskelin näyttötutkinnolla ja siinä on koko harjoittelun aikalailla yhden ihmisen armoilla. Olen tunnollinen opiskelija mutta kritiikin anto kuuluu silti jokaiselle ohjaajalle, ja huomasin että jokainen ohjaaja kritisoi minua eri asioista ja aina sellaisesta, jossa hänellä oli itsellään parantamisen varaa!

Nämä kritiikit olivat vielä keskenään räikeästi ristiriidassa, siinä missä toisessa harjoittelussa ohjaaja käski pitää puoliani työyhteisössä ja tuoda hanakammin omaa näkemystä esiin, toisessa näytössä ohjaaja sätti ettei minulla ole tarpeeksi nöyryyttä ja pitäisi arvostaa ammattilaisten näkemystä, vaikka jotain selkeästi jo ymmärränkin. Ensimmäinen näistä oli tietysti itse hissukka ja toinen päällepäsmäri. Ohjaustaitojen puutteesta minua syytti lähihoitaja, joka itse turvautui karjumaan ohjattavilleen, kun ei muuten saanut huomiota itseensä.

Mutta koska halusin hyvät numerot, tein työtä käskettyä ja "petrasin" jos nämä palautteet annettiin ajoissa, eikä vasta tutkintotilaisuuden arvioinnissa. Usko meni silti koko näyttötutkinto-järjestelmään, vaikka numerot todistuksessa ovatkin hyviä. Jos sairaanhoitajaopinnot olisi järjestetty samalla mallilla, en edes haaveilisi jatkavani.

Nostaa juoppoja ratikoista, sitä ne tekee :)