Pälli leviää mun opiskelijaan! Mistä korillinen varapäreitä?
Olen sairaanhoitaja ja minulle on sattunut nyt peräkkäin kaksi ensihoitajaopiskelijaa ohjattavaksi. Edellinenkin oli rasittava, mutta nykyisen kanssa en meinaa jaksaa millään. Asenne on pyllystä ja osaaminen vielä enemmän. Periaatteessa tälläkin pitäisi olla sama osaamistaso kuin yhtä pitkään opiskelleilla sh-opiskelijoilla, mutta siinä missä työkavereiden opiskelijat osaavat jo kaikenlaista, tämä minun oma vain hokee ABCDE:tä ja ISBAR:ia ja sydänkohtausta ja ei se niistäkään oikeasti taida mitään ymmärtää; ainakin hemodynamiikasta on ihan pihalla - Ringeriä vaan lorottamaan aina hänen mielestään.
Tämä on kirurginen osasto ja kirurgisista potilaista on aivan pihalla paitsi sairaanhoidollisilta osilta niin myös ensihoidollisilta osilta. Samaa ongelmaa oli edelliselläkin eh-opiskelijalla. Tämä nykyinen ei tunnistaisi massiivivuotoa, vaikka se vuotaisi hänen päälleen. Pahinta kuitenkin, että kuvittelee osaavansa, eikä kuuntele. Tekee, vaikka ei osaa, eikä kysy. Aivan vahdittava.
Periaatteessa nämä eh-opiskelijat ovat tässä vaiheessa käyneet samat kurssit kuin yhtäaikaa aloittaneet sh-opiskelijat, mutta osaamisen ero on järkyttävä. Koulukin on pääasiassa kaikilla meidän opiskelijoilla sama, joten asenteesta se ero kai tulee.
Mutta miten minä selviän vielä neljästä viikosta kuristamatta tuota opiskelijaa ja saisin sen vielä oppimaankin edes jotain?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta tuo systeemi on todella hieno, toisaalta aika karsea, kun ajattelee kuinka tärkeistä asioista on kyse ja kuinka se lepää yksittäisten alan ihmisten tunnollisuuden varassa.
Se on sekä hieno että karsea. Missään enkä koskaan ole saanut yhtä hyvää ja minun oppimiseeni paneutuvaa opetusta kuin eri vaiheissa opintoja minua ohjanneilta vanhemmilta kollegoilta. Toisaalta oli sitten nekin päivät amanuenssina, kun pyörin pitkin sairaalaa kyselemässä "onks Viljoo näkynyt?", kun ohjaajani teki taas katoamistempun eikä vastannut puhelimeen. Pahimmillaan vastaus saattoi jossain olla, että hän just soitti "Viljolle" ja oli siellä tai täällä, eli minä olin ilmeisesti ainoa, jolle ei viitsinyt vastata.
No niin, aloin tänään kokeilla teidän vinkkejänne, kun vielä sattui melko rauhallinen päivä. Otin pojan vierihoitoon ja pidin käden ulottuvilla koko päivän. Kerroin, mitä pitäisi tehdä ja kysyin, miten tekisi. Hoitotilanteiden jälkeen kysyin, mitä pani merkille ja kyselin potilaasta sellaisia asioita, joita olisi hyvä aina panna merkille. Pihallahan se on kuin lumiukko.
Päivän lopuksi käytiin vielä keskustelu siitä, mitä tänään oli tehty ja mitä hän oli oppinut. Puutteita on sen verran paljon, että niistä en ihan hirveästi viitsinyt lähteä huomauttelemaan, vaan mentiin kuitenkin posin kautta, eli kerrattiin niitä opittuja asioita ja jotain kehuttavaakin löysin.
Oikein kaivamalla alkoi sentään valjeta, että on hän jollain teoriatunnillakin joskus ollut, sillä lypsämällä ja oikeat vastaukset lähes syöttämällä niitä alkoi löytyä. Reilusti vihjailemalla ja näitä tosiasioita toistamalla keksi esimerkiksi, miksi reilusti turvokkeista sydämen vajaatoimintamummoa ei voi nesteyttää lorottamalla, vaikka onkin ravinnotta. Se, että yhdistäisi näkemänsä teoriaan on vielä aika kaukana. Mutta on meillä se neljä viikkoa aikaa ja tämän päivän jälkeen ei ehkä niin toivottomalta tunnu.
Mutta minä kyllä tarvitsen sen hermoloman tämän opiskelijan jälkeen, koska vähän näyttää siltä, että tämä menee ihan kädestä pitelyksi koko harkka.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No niin, aloin tänään kokeilla teidän vinkkejänne, kun vielä sattui melko rauhallinen päivä. Otin pojan vierihoitoon ja pidin käden ulottuvilla koko päivän. Kerroin, mitä pitäisi tehdä ja kysyin, miten tekisi. Hoitotilanteiden jälkeen kysyin, mitä pani merkille ja kyselin potilaasta sellaisia asioita, joita olisi hyvä aina panna merkille. Pihallahan se on kuin lumiukko.
Päivän lopuksi käytiin vielä keskustelu siitä, mitä tänään oli tehty ja mitä hän oli oppinut. Puutteita on sen verran paljon, että niistä en ihan hirveästi viitsinyt lähteä huomauttelemaan, vaan mentiin kuitenkin posin kautta, eli kerrattiin niitä opittuja asioita ja jotain kehuttavaakin löysin.
Oikein kaivamalla alkoi sentään valjeta, että on hän jollain teoriatunnillakin joskus ollut, sillä lypsämällä ja oikeat vastaukset lähes syöttämällä niitä alkoi löytyä. Reilusti vihjailemalla ja näitä tosiasioita toistamalla keksi esimerkiksi, miksi reilusti turvokkeista sydämen vajaatoimintamummoa ei voi nesteyttää lorottamalla, vaikka onkin ravinnotta. Se, että yhdistäisi näkemänsä teoriaan on vielä aika kaukana. Mutta on meillä se neljä viikkoa aikaa ja tämän päivän jälkeen ei ehkä niin toivottomalta tunnu.
Mutta minä kyllä tarvitsen sen hermoloman tämän opiskelijan jälkeen, koska vähän näyttää siltä, että tämä menee ihan kädestä pitelyksi koko harkka.
Ap
Toivottavasti lähtee sujumaan. Peruslastenkasvatuskeinot vain käyttöön: vahtiminen, uhkailu, lahjonta ja kiristys. Kyllä se siitä!
Onhan se hölmöä, että koulutuksesta tärkeä osa riippuu ihan sattumasta. Sattuu hyvä ohjaaja tai sitten huono
Kahden viikon vierihoito on auttanut aika paljon ja en nyt väliarvioinnissa ottanut hylkäytä esiin. Läpi voin päästää ainakin rimaa hipoen, jos ei nyt loppuaikana mitään aivan järjetöntä tee. Vaadin kuitenkin opettajan paikalle väliarviointiin ja aika tarkkaan käytiin läpi asioita, saattoi sekin herätellä lisää, ainakin kun tajusin, että muiden opiskelijoiden väliarviot olivat viiden minuutin "joo, hyvin menee"-keskusteluja.
Positiivisena asiana mainittakoon, että se ei tosiaan ole ihan tyhmä, vahdittava kyllä, mutta hiljalleen alkaa oppi tarttua.
Ap
Onko kaikkien tosiaan pakko ohjata opiskelijoita, jos ei yhtään tahdo eikä sovellu?
Tää sun ohjattava yrittää miellyttää ja olla tehokas! Tähän yhteiskunta ajaa. Pitäis osata ekana päivänä kaikki, kärjistäen. Teen ite ihan samaa työpaikoissa ja opiskellessa. Muuten tulee fudut. Ei saa myöntää että et osaa. Sanon vaan että Juu aivan! Ok! Koska muuten se hapankorppu huokaisee ärsyttävästi syvään ja tiedän aiheuttaneni mielipahaa tahtomattani. Tiedän että hänellä on muutaki tekemistä enkä halua olla tiellä ja vaivaksi. Sit teen saamani duunit niin hyvin ku pystyn. Heitän mukatietäviä kommentteja osoittaakseni aktiivisuuteni ja fiksuuteni, etten olisi vain riesa vain ehkä jopa ajatteleva toimeentuleva tyyppi! Myöhemmin joku ihmettelee työn jälkeä. En osannut, mut kukaan ei oikeesti jaksanu mua opettaa. En haluaisi olla vain riesa ja kuluerä.
Vierailija kirjoitti:
Tää sun ohjattava yrittää miellyttää ja olla tehokas! Tähän yhteiskunta ajaa. Pitäis osata ekana päivänä kaikki, kärjistäen. Teen ite ihan samaa työpaikoissa ja opiskellessa. Muuten tulee fudut. Ei saa myöntää että et osaa. Sanon vaan että Juu aivan! Ok! Koska muuten se hapankorppu huokaisee ärsyttävästi syvään ja tiedän aiheuttaneni mielipahaa tahtomattani. Tiedän että hänellä on muutaki tekemistä enkä halua olla tiellä ja vaivaksi. Sit teen saamani duunit niin hyvin ku pystyn. Heitän mukatietäviä kommentteja osoittaakseni aktiivisuuteni ja fiksuuteni, etten olisi vain riesa vain ehkä jopa ajatteleva toimeentuleva tyyppi! Myöhemmin joku ihmettelee työn jälkeä. En osannut, mut kukaan ei oikeesti jaksanu mua opettaa. En haluaisi olla vain riesa ja kuluerä.
Terveysala, tai mikään muukaan turvallisuussensitiivinen ala ei toimi noin. Ja se taotaan kyllä päähän kouluissakin.
Pitää olla aktiivinen ja oma-aloitteinen, mutta pitää ymmärtää rajansa, sen, mihin osaaminen riittää, mihin natsat riittävät ja ymmärtää, että se sinun tekemisistäsi vastaava ihminen haluaa myös tietää mitä teet ja olla varma, että osaat ne asiat, minkä antaa sinun tehdä itsenäisesti.
Kiire on kaikilla, mutta vastuuntunto ja perinne ovat sen verran vahvoja, että opiskelijoita todellakin ohjataan ihan kädestä pitäen.
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikkien tosiaan pakko ohjata opiskelijoita, jos ei yhtään tahdo eikä sovellu?
On.
Suurin osa ei nosta yhtään juoppoa ratikasta koko urallaan. Busseista sitten taas...
Vielä useammin tosin käyvät ojentamassa mummolle vesilasin ja kehottavat juomaan. Tai raijaavat sen saman hypervetiloijan taas kerran päivystykseen, kun rintaan koskee ja muljahtelee.
Ikävää on, että niitä vaativia keikkoja sattuu kohdalle harvoin ja silti pitäisi niihin olla aina valmis. Hankalaa, kun toistoja tulee rehellisesti sanoen todella vähän. Itse esimerkiksi olen elvyttänyt viimeiseen vuoteen kahdesti vai kolmesti. Aikanaan sisätautien härmässä tuli neljässä viikossa eteen yhtä monta elvytystä.
T. Ensihoitaja