Lue keskustelun säännöt.
Työssänne uupuneet tai uupumisen partaalla olevat, mitä teette työksenne?
Kommentit (295)
Ei yhtään juristia poliisia eikä isompaa virkamiestä. Ei taiteilijoita ei kirjailijoita. Ei edes sanomalehtimiestä tai toimittajaa. Ei kansanedustajaa eikä meppiä,
Keltaliivit tästä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuntosali. Suunnittelin ja ohjasin ryhmäliikuntatunnit, siivosin koko kuntosalin, hoidin sähköposti-, puhelin- ja liveasiakaspalvelun, huolehdin sosiaalisen median markkinoinnista, selvitin milloin mitäkin talonmiestehtävää (ilmastointi rikki, musiikkilaitteet rikki, lamput palanut jne). Kaiken lisäksi työsopimukseni oli osa-aikainen. Todellisuudessa tein tuntikaupalla ilmaista työtä kotoa käsin varsinaisten työpäivien lisäksi.
En enää ikinä allekirjoita työsopimusta, joka sisältää lauseen "ja kaikki muut työnantajan määräämät tehtävät". Kyllä se niin on, että sopimuksessa pitää selvästi lukea, mitä työhön kuuluu, ja niillä tehtävillä mennään.
Pitää osata sanoa ei. Jos aina sanot kyllä niin varmasti saat jatkossakin tehdä yötä myöten töitä omalla ajalla. Jos jotain ei ehdi tehdä työajalla, se jää tekemättä. Jos pomo tulee hösöttämään jostain tärkeästä kiirehommasta, kysy mikä muu tehtävä jätetään tekemättä.
Työsopimuksen lause ei tarkoita että kaikkeen pitäisi suostua vaikka ei ehdi tai pysty, se ei ohita työsopimuksessa sovittua työaikaa eikä varsinkaan kumoa työaikalakia.
Vierailija kirjoitti:
Viestintä ja markkinointi. Jatkuva kiire, deadlinet, paineet, odotukset ja vastuu. Palautetta ei saa - tai jos saa, se on negatiivista. Resurssit minimaaliset, joten täytyy tehdä paljon ja osattava valtavasti. Jatkuvia muutoksia, eikä mitään pysyvyyttä. Päälle vielä huono työyhteisö.
Sama. Pitäisi olla luova koko ajan ja tehdä mahtavia kamppiksia. Kiireessä ei välttämättä ideat kukoista. Mietit työasioita kotonakin.
Vihaan somea ja koko sitä pintaliitopaskaa niissä. Ei yhtään nappaa seurata FB:ia, Instaa ja Twiittailla joitain alan kuivia juttuja. Jatkuvasti tulee uusia muutoksia (”parannuksia”) ja omaksua uutta digiä. Hallita jatkuvasti enemmän ja lisää uusia ohjelmia ja järjestelmiä, vääntää videoita, editoida, tehdä visuaalisia juttuja vaikkei olekaan graafikko... huoh :-(
Maanantaita pelätessä.
Lastentarhanopettaja/varhaiskasvatuksen opettaja. Työajalla ei ehdi suunnitella lainkaan toimintaa, kaikki suunnittelu jää kotiin - tai tekemättä. Kumpi sitten parempi tai pahempi, huono fiilis kummastakin vaihtoehdosta. JA vanhemmat ihmettelevät, miksi meillä ei ole tarpeeksi "virikkeellistä" kasvatusta ja opetusta. Kannattaisi valittaa päättäjille, jotka eivät huolehdi resursseja kuntoon ja huolehdi, että olisi tarpeeksi työntekijöitä ja aikaa tehdä työt.
Olen sairaanhoitaja. Työ hyvin raskasta ja kiireistä ja lääkäri määrää tahdin. Hoitajia ei arvosteta ja työilmapiiri on tosi huono. Paljon muita hoitajia on lähtenyt ja minä sitten teen muidenkin hommia kun ei ole tekijöitä. Olen niin väsynyt että itken joka ilta ja näen unia joissa teen itsemurhan. Ja syynä vain työstressi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhepäivähoitaja. Itse työ on mitä ihaninta, mutta todella v-mäinen esimies, joka kohtelee ns. pärstäkertoimen mukaan ja tietyille ihmisille, kuten itselleni todella inhottava. Olen ollut mm. liittoon sekä työsuojeluun yhteydessä ja heidän taholta tätä selvitellään ja koitetaan saada jotain muutosta.
Minä haen kyllä ihan aktiivisesti uutta työpaikkaa, jos vaikka löytyis vakipaikka, vakityötä ei viitsis vaihtaa määräaikaseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on valtion virastossa asiantuntijatehtävissä. Siellä burnoutteja tuntuu tulevan useammallekin, ilmeisesti hommia tulee ovista ja ikkunoista ja kaikki pitäis tehdä heti nyt tai mielellään jo viime viikolla. Työjonot laahaa kuukausi- ja vuositolkulla perässä ja lisää väkeä ei voi palkata. Samalla pitää myös paikkailla muitten tekemiä virheitä. Palkka ei tietenkään ole kummoinen, päivät venyy ja ylityövapaitaan ei ehdi pitää.
Tutulta kuulostaa, sama tilanne täällä. Ja joku aiemmin sanoi, ettei juristeja joukossa, niin asiantuntijana valtiolla työskentelevät voivat olla myös juristeja. Minä esimerkiksi olen. Virastouudistuksen katson, sen jälkeen mietin, vaatiiko oma jaksaminen työpaikan vaihtamista. Tosin kaikkialla vaikuttaa nykyään olevan samaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnon opettaja isossa yläkoulussa. Oppilaita on noin 500 ja ylitunteja useampi. Lisäksi olen luonteeltani sellainen, että on "pakko" kehittää jotain uutta ja omaa koko ajan, että mielekkyys säilyy. Teen töitä ihan liikaa, vuorokauden ympäri. No osa ajasta menee uupuneena somea tuijotellessa. Tai pää pöydällä nukkuessa. Oppilaat ovat sekä voimavara että lannistaja, riippuen luokasta. Heidän takiaan tätä tekee, mutta se masentaa, että oppilaita on liikaa. En millään opi tuntemaan kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edunvalvonnassa on myös juristeja.
vtt:llä ennen ajettiin meidät alas , nyt eläkkeellä ei paha olo vieläkään helpottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole enää töissä tässä samassa, mutta puhelintyö asiakaspalvelussa, ei enää ikinä! 8 tuntia yhtä ja samaa, hankalia asiakkaita, uhkailua, huutamista jne jne. Ei kestänyt 3kk pidempään.......................
Sitähän se Eetu Virenkin teki kun lausui kohua herättäneen paskaduuni-sanan.
Myyjä. Liikaa kilpailijoita, kaikessa pitää olla ajanhermolla, uusimmat ohjelmat, mitään ei saa maksaa ja pomo huutaa, jos en saa kauppaa aikaiseksi.
Olen uutta työtä etsinyt jo yli vuoden. Nyt pidän taukoa, kun meillä oli yt-neuvottelut ja 2 kollegaa sai lähteä. Olisi heitä kohtaa nyt raakaa irtisanoutua. Haen vain paikkoja, joihin oikeasti haluan.
Onko kukaan pitänyt kirjaa ketjun lukuisista vastauksista, että onko mitään alaa, joka loistaisi poissaolollaan?
Määräaikaiset työsuhteet on ihan parhaita! Voi pitää huilitaukoa, kun sopimus loppuu. Ei pelkoa karenssista. Saa kerätä rauhassa voimia. En ole koskaan haaveillut vakituisesta työpaikasta ja olen entistä onnellisempi, että olen tehnyt aina määräaikaisia työsopimuksia. T: 30 vuotias määräaikainen
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan pitänyt kirjaa ketjun lukuisista vastauksista, että onko mitään alaa, joka loistaisi poissaolollaan?
Asiallisissa ja menestyneissä teollisuus/teknologiafirmoissa asiat ovat parhaiten työelämässä. Siis sellaisissa, missä on valtaosin kouluttautuneita ihmisiä ja firmalla menee hyvin. Parhaat työpaikat imevät parhaat tyypit ja kun firmalla menee hyvin, onnistuminen kertaantuu myös henkilökohtaisella tasolla eikä ole aikaa saati tarvetta nokitella tai syytellä työkavereita tai käyttäytyä huonosti.
Toki näissäkin talossa on burnout-tapauksia, mutta ainakin pohjavire on positiivinen ja turva siitä, että työpaikka säilyy. Pahinta on talossa, missä ollaan leikkaus/tappiokierteessä ja toiminta hiipuu pikku hiljaa. Pahinta on se, että pohjavire on pelko ja epävarmuus.
Kiinteistövälittäjä. Puhelin auki koko ajan, asiakkaat soittaa milloin sattuu ja suuttuvat, jos en vastaa lauantai-iltana heidän puheluihin. Palkka vaihtelee kaurapuuron ja kaviaarin väliltä ja vapaa-aika vähissä. Asiakashankinta työlästä ja jos saat diilin, niin kollegat on heti iholla kärkkymässä omia osuuksiaan.