Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykoterapian kalleus
17.01.2019 |
Onko kenelläkään muulla ollut tilannetta, että jopa omavastuu on ylivoimainen maksaa kuntoutusterpiasta. Kuinka paljon se teillä noin yleensä on? Olen kuntoutustuella, mutta en toimeentulotukoasiakas, joten omavastuu todellakin on omavastuu. Tuntuuko muista, että koko genre on totaalisen ylihinnoiteltua versus ihan todennettavaankin tuloksellisuuteen? Henkilökohtaisesti pelottaa myös se, että leivästä nipistämällä viskaan rahani kankkulan kaivoon. Kaipaan sekä kokemuksia että neuvoja.
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Huh! Kauhuskenaarioni on juuri jotakin tuollaista. Puoli omaisuutta lykättynä toimimattomaan hoitoon ja ”palkaksi” täysi työkyvyttömyys. Miten tämä on edes mahdollista?
Tuntuu että alalle tulee kaikenlaista hiihtäjää, joista osaa kiehtoo työn helppous - jos siis päättää mennä siitä ylin missä aita on matalin, ja sehän helppoa, koska terapiasessioita ei valvota mitenkään, eikä potilaalla/asiakkaalla välttämättä ole voimia tai tietotaitoa ymmärtää mitä terapissa pitäisi tapahtua ja osata vaatia sitä. Sehän systeemissä onkin niin hullua, että kriisissä olevan potilaan pitäisi olla jotenkin pätevöitynyt alalle osatakseen tehdä oikeita ratkaisua terapian suhteen, ikään kuin samaa odotettaisiin vaikka syöpäsairaalta.
Oikea psykoterapeutti käy vuosien koulutuksen ja se maksaa kymmeniä tuhansia. Ei kovin helppo tie. Terapeutti-sana sen sijaan ei kerro vielä mitään.
Psykoterapiaa voi saada lääkinnällisenä kuntouksena. Sain itse ja nyt käyn omakustanteisesti...
Kerrotko millä diagnooseilla ja minkälaisella hoitopolulla sekä lausunnolla lääkinnällisenä kuntoutuksena tapahtuva terapiasi toteutettiin?
Olen eri, mutta Kelan lääkinnällisessä kuntoutuksessa, kuuluu psykoterapia. Olen opiskelija, menin opiskelijaterveydenhuoltoon koska opintoni eivät edenneet ja elämässä oli vaikeaa, olin todella uupunut. Todettiin keskivaikea masennus, yleislääkärin toimesta, aloitettiin lääkitys. Ohjasi myös psykologille. Tunsin, ettei lääkitys ole tarpeeksi, oli iso tarve puhua. En kokenyt psykologin harvojen käyntien olevan tarpeeksi. Sain mennä juttelemaan psykiatrille ja häneltä lähetteen terapiaan ja Kela myönsi kuntoutuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto tälle hyväksikäytöllehän olisi se, että ihmiset kertakaikkisesti boikotoisivat yksityisiä psykoterapeutteja.
Ai kuolisin masennukseen, että säästäisin rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Huh! Kauhuskenaarioni on juuri jotakin tuollaista. Puoli omaisuutta lykättynä toimimattomaan hoitoon ja ”palkaksi” täysi työkyvyttömyys. Miten tämä on edes mahdollista?
Tuntuu että alalle tulee kaikenlaista hiihtäjää, joista osaa kiehtoo työn helppous - jos siis päättää mennä siitä ylin missä aita on matalin, ja sehän helppoa, koska terapiasessioita ei valvota mitenkään, eikä potilaalla/asiakkaalla välttämättä ole voimia tai tietotaitoa ymmärtää mitä terapissa pitäisi tapahtua ja osata vaatia sitä. Sehän systeemissä onkin niin hullua, että kriisissä olevan potilaan pitäisi olla jotenkin pätevöitynyt alalle osatakseen tehdä oikeita ratkaisua terapian suhteen, ikään kuin samaa odotettaisiin vaikka syöpäsairaalta.
Oikea psykoterapeutti käy vuosien koulutuksen ja se maksaa kymmeniä tuhansia. Ei kovin helppo tie. Terapeutti-sana sen sijaan ei kerro vielä mitään.
Psykoterapiaa voi saada lääkinnällisenä kuntouksena. Sain itse ja nyt käyn omakustanteisesti...
Kerrotko millä diagnooseilla ja minkälaisella hoitopolulla sekä lausunnolla lääkinnällisenä kuntoutuksena tapahtuva terapiasi toteutettiin?
Olen eri, mutta Kelan lääkinnällisessä kuntoutuksessa, kuuluu psykoterapia. Olen opiskelija, menin opiskelijaterveydenhuoltoon koska opintoni eivät edenneet ja elämässä oli vaikeaa, olin todella uupunut. Todettiin keskivaikea masennus, yleislääkärin toimesta, aloitettiin lääkitys. Ohjasi myös psykologille. Tunsin, ettei lääkitys ole tarpeeksi, oli iso tarve puhua. En kokenyt psykologin harvojen käyntien olevan tarpeeksi. Sain mennä juttelemaan psykiatrille ja häneltä lähetteen terapiaan ja Kela myönsi kuntoutuksen.
Kokonaan ilman omavastuuta? Keskivaikealla masennuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto tälle hyväksikäytöllehän olisi se, että ihmiset kertakaikkisesti boikotoisivat yksityisiä psykoterapeutteja.
Ai kuolisin masennukseen, että säästäisin rahaa?
Jokainen meistä kuolee joskus. Periaateidensa vuoksi joutuu ajoittain hieman kärsimään - etenkin jos edes ajoittain ajattelee hiukkasen muutakin kuin omaa napaansa. Joskus kuullut termin ”yhteinen hyvä”?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi oli varaa käydä ja sitten kertakaikkisesti loppui taloudelliset resurssit. Uskomattominta oli se, että asioiden käsittely täysin kesken, minut traumoineni rikki revitty, mutta mistään ei joustoa löytynyt jatkolle kun rahaa ei ollut - minä tipahdin niin pahasti tyhjän päälle että jouduin hetkellisesti osastohoitoon. En ikinä, koskaan uskaltaisi uudestaan, koska jos jotakin sattuu, sinä vaikka kuolet kadulle, mutta kukaan ei auta tai kanna vastuuta.
Todella pahoillani puolestasi. Toivon että löydät jostakin voimia, vaikka tiedänkin kuinka turhaa ja etenkin turhauttavaa kaikki toivottelu on.
Liipasit sanoillasi niin läheltä kipupistettä, että pakko jakaa omaa kokemusta. Minä käyn terapiassa, se on minulle paikka avautua ja peilata itseäni, minuuttani, eikä sitäkään, ihmisyyttä (?) Sen sijaan turvan tai luottamuksen paikka - sitä se ei ole. Tämän vuoksi myös suhteeni terapeuttiin on viha-rakkaussuhde, vuosien saatossa laimentunut pitämis-välinpitämättömyyssuhteeksi. Luotan häneen ainoastaan sen vuoksi, että tiedän lain olevan puolellani: hän vaikenee koska vaitiolovelvollisuus. Mutta _ihmisenä_ hän ei minun takanani seiso, ja siksi vuodan sydänverta joka kerta kun tullaan terapianäytelmässä kohtaan, jossa hän korkeaotsaisena paasaa rakastettavuudestani, ihanuudestani, arvostani. Eikä koskaan, ikinä seisoisi kovan paikan tullen selustanani. Ja jos seisoisikin, tekisi sen velvollisuudesta. Ihan rehellisesti: hän on viimeinen ihminen johon ottaisin yhteyttä jos todella ajattelisin päättää päiväni. Tunnen vastenmielisyyttä ja puistatusta hänen ”ammatillisesta rakkaudestaan” siinä kohtaa, kun minä taistelen olemassaolemiseni merkityksellisyydestä. Eri leveleiden sijaan olemma eri planeetoilta.
Nyt menen häpeämään nurkkaan tästä kiittämättömyyden purkauksesta.
Nyt sattui. 🙁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa erikoisia kommentteja. Psykoterapeutti voi ottaa päivässä 5-6 asiakasta. Käynnin pituus on yleensä 50 min ja siihen päälle tulee sitten valmistelutyöt ja jälkityöt kuten kirjaukset ja sellaiset, eli yhteen käyntiin kuluu aikaa reilu tunti. Oletetaan, että yhden käynnin hinta on 100 €. Eli tuntitaksa käytännössä silloin vähän alle satkun. Jokaisen erikoislääkärin tuntitaksa on noin 180 €, juristin tuntitaksi on 230-260 €. Halpoja nuo psykoterapeutit on.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto tälle hyväksikäytöllehän olisi se, että ihmiset kertakaikkisesti boikotoisivat yksityisiä psykoterapeutteja.
Ei ole psykoterapiaa julkisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Huh! Kauhuskenaarioni on juuri jotakin tuollaista. Puoli omaisuutta lykättynä toimimattomaan hoitoon ja ”palkaksi” täysi työkyvyttömyys. Miten tämä on edes mahdollista?
Tuntuu että alalle tulee kaikenlaista hiihtäjää, joista osaa kiehtoo työn helppous - jos siis päättää mennä siitä ylin missä aita on matalin, ja sehän helppoa, koska terapiasessioita ei valvota mitenkään, eikä potilaalla/asiakkaalla välttämättä ole voimia tai tietotaitoa ymmärtää mitä terapissa pitäisi tapahtua ja osata vaatia sitä. Sehän systeemissä onkin niin hullua, että kriisissä olevan potilaan pitäisi olla jotenkin pätevöitynyt alalle osatakseen tehdä oikeita ratkaisua terapian suhteen, ikään kuin samaa odotettaisiin vaikka syöpäsairaalta.
Oikea psykoterapeutti käy vuosien koulutuksen ja se maksaa kymmeniä tuhansia. Ei kovin helppo tie. Terapeutti-sana sen sijaan ei kerro vielä mitään.
Psykoterapiaa voi saada lääkinnällisenä kuntouksena. Sain itse ja nyt käyn omakustanteisesti...
Kerrotko millä diagnooseilla ja minkälaisella hoitopolulla sekä lausunnolla lääkinnällisenä kuntoutuksena tapahtuva terapiasi toteutettiin?
Olen eri, mutta Kelan lääkinnällisessä kuntoutuksessa, kuuluu psykoterapia. Olen opiskelija, menin opiskelijaterveydenhuoltoon koska opintoni eivät edenneet ja elämässä oli vaikeaa, olin todella uupunut. Todettiin keskivaikea masennus, yleislääkärin toimesta, aloitettiin lääkitys. Ohjasi myös psykologille. Tunsin, ettei lääkitys ole tarpeeksi, oli iso tarve puhua. En kokenyt psykologin harvojen käyntien olevan tarpeeksi. Sain mennä juttelemaan psykiatrille ja häneltä lähetteen terapiaan ja Kela myönsi kuntoutuksen.
Kokonaan ilman omavastuuta? Keskivaikealla masennuksella?
Siis tottakai maksan omavastuun.
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoisia kommentteja. Psykoterapeutti voi ottaa päivässä 5-6 asiakasta. Käynnin pituus on yleensä 50 min ja siihen päälle tulee sitten valmistelutyöt ja jälkityöt kuten kirjaukset ja sellaiset, eli yhteen käyntiin kuluu aikaa reilu tunti. Oletetaan, että yhden käynnin hinta on 100 €. Eli tuntitaksa käytännössä silloin vähän alle satkun. Jokaisen erikoislääkärin tuntitaksa on noin 180 €, juristin tuntitaksi on 230-260 €. Halpoja nuo psykoterapeutit on.
Tiedätkö paljonko on minimi kuntoutustuki? Tässä ketjussa ei tiedusteltu suurituloisten mielipidettä palveluiden hinnoista, vaan lähes nälkärajoilla elävien mahdollisuudesta pärjätä omavastuisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitto miten pimeetä porukkaa. Ksikki pitäisi saada ilmaiseksi tai tuettuna, ihan kamalaa jos itse joutuu ottamaa edistymisestään vastuun, ja ahne se terapeutti joka haluaa työstään vielä korvauksenkin! On ihan kaikkien onni, että ette sinne terapiaan pääse. Jää niille fiksummille, jotka hoidosta hyötyvät, enemmän tilaa.
Sinusta työkyvyttömyyseläkkeet yms kustannukset yhteiskunnalle ovat sitten yhteiskunnankin onni? Oletko sitä mieltä että vaikka syöpähoitojen pitäisi olla kaikkien saatavilla, vai voisiko niitäkin jakaa vain niille, jotka ovat kykeneviä maksamaan ne omasta kukkarostaan ja lupaavat parantua tai olla ainakin valittamatta jos lääkäri annostelee sytostaatit väärin eikä muista että sinulla on aivokasvain eikä rintayöpä? Pitääkö sinusta lääkärin olla pätevä ja erikoisalansa asiantuntija, vai riittäisikö sinulle vaikka valelääkäri? Entäpä asiakaspalvelun taso, potilaan kohtaaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto tälle hyväksikäytöllehän olisi se, että ihmiset kertakaikkisesti boikotoisivat yksityisiä psykoterapeutteja.
Ai kuolisin masennukseen, että säästäisin rahaa?
Jokainen meistä kuolee joskus. Periaateidensa vuoksi joutuu ajoittain hieman kärsimään - etenkin jos edes ajoittain ajattelee hiukkasen muutakin kuin omaa napaansa. Joskus kuullut termin ”yhteinen hyvä”?
Ei ole asia jonka vuoksi uhraisin ihan näin paljon. :D En ole marttyyri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoisia kommentteja. Psykoterapeutti voi ottaa päivässä 5-6 asiakasta. Käynnin pituus on yleensä 50 min ja siihen päälle tulee sitten valmistelutyöt ja jälkityöt kuten kirjaukset ja sellaiset, eli yhteen käyntiin kuluu aikaa reilu tunti. Oletetaan, että yhden käynnin hinta on 100 €. Eli tuntitaksa käytännössä silloin vähän alle satkun. Jokaisen erikoislääkärin tuntitaksa on noin 180 €, juristin tuntitaksi on 230-260 €. Halpoja nuo psykoterapeutit on.
Kalliiksi se tulee vääränlainen terapia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoisia kommentteja. Psykoterapeutti voi ottaa päivässä 5-6 asiakasta. Käynnin pituus on yleensä 50 min ja siihen päälle tulee sitten valmistelutyöt ja jälkityöt kuten kirjaukset ja sellaiset, eli yhteen käyntiin kuluu aikaa reilu tunti. Oletetaan, että yhden käynnin hinta on 100 €. Eli tuntitaksa käytännössä silloin vähän alle satkun. Jokaisen erikoislääkärin tuntitaksa on noin 180 €, juristin tuntitaksi on 230-260 €. Halpoja nuo psykoterapeutit on.
Tiedätkö paljonko on minimi kuntoutustuki? Tässä ketjussa ei tiedusteltu suurituloisten mielipidettä palveluiden hinnoista, vaan lähes nälkärajoilla elävien mahdollisuudesta pärjätä omavastuisen kanssa.
Ongelma ei ole se, että psykoterapeuttien taksat tai siis hinnat olisi liian korkeita vaan se, että valtio ja kunnat ei halua tarjota kunnollista hoitoa masentuneille, ahdistuneille jne mielenterveysongelmaisille. Poliittiset päättäjät eivät halua investoida siihen rahaa. Jos haluaisivat, niin psykoterapiaa tarjottaisiin jokaisen kunnan terveyskeskuksessa sen tavallisen terveyskeskuskäynnin hinnalla (jossa on vieläpä ilmeisesti vuosikatto).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto tälle hyväksikäytöllehän olisi se, että ihmiset kertakaikkisesti boikotoisivat yksityisiä psykoterapeutteja.
Ai kuolisin masennukseen, että säästäisin rahaa?
Jokainen meistä kuolee joskus. Periaateidensa vuoksi joutuu ajoittain hieman kärsimään - etenkin jos edes ajoittain ajattelee hiukkasen muutakin kuin omaa napaansa. Joskus kuullut termin ”yhteinen hyvä”?
Ei ole asia jonka vuoksi uhraisin ihan näin paljon. :D En ole marttyyri.
Tai Ihminen.
Kai te tiedätte, että soteuudistuksen myötä tarkoituksena ilmeisesti on, että kela ei enää jatkossa ollenkaan korvaa noita psykoterapioita, vaan se korvausvastuu siirtyy kelalta maakunnalle, ja vissiin voi korvauskriteerit ja korvaussummatkin siinä samalla joutua uudelleen tarkasteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto tälle hyväksikäytöllehän olisi se, että ihmiset kertakaikkisesti boikotoisivat yksityisiä psykoterapeutteja.
Ai kuolisin masennukseen, että säästäisin rahaa?
Jokainen meistä kuolee joskus. Periaateidensa vuoksi joutuu ajoittain hieman kärsimään - etenkin jos edes ajoittain ajattelee hiukkasen muutakin kuin omaa napaansa. Joskus kuullut termin ”yhteinen hyvä”?
Ei ole asia jonka vuoksi uhraisin ihan näin paljon. :D En ole marttyyri.
Tai Ihminen.
ihminen pienellä kirjaimellä kylläkin. Anteeksi tuntematon ihminen siellä näytön toisella puolella, en ole valmis uhraamaan itseäni vuoksesi.
Vierailija kirjoitti:
Kai te tiedätte, että soteuudistuksen myötä tarkoituksena ilmeisesti on, että kela ei enää jatkossa ollenkaan korvaa noita psykoterapioita, vaan se korvausvastuu siirtyy kelalta maakunnalle, ja vissiin voi korvauskriteerit ja korvaussummatkin siinä samalla joutua uudelleen tarkasteluun.
Mitäs arvelisit tiedämmekö me?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto tälle hyväksikäytöllehän olisi se, että ihmiset kertakaikkisesti boikotoisivat yksityisiä psykoterapeutteja.
Ai kuolisin masennukseen, että säästäisin rahaa?
Onko joku tosiaan näin riippuvainen terapeutista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto tälle hyväksikäytöllehän olisi se, että ihmiset kertakaikkisesti boikotoisivat yksityisiä psykoterapeutteja.
Ai kuolisin masennukseen, että säästäisin rahaa?
Onko joku tosiaan näin riippuvainen terapeutista?
On. Ihminen on itsekäs, addiktoituva, liskoaivoinen ja libidovetoinen kuvotus.
Alue: Aihe vapaa
Yksi vaihtoehto tälle hyväksikäytöllehän olisi se, että ihmiset kertakaikkisesti boikotoisivat yksityisiä psykoterapeutteja.