Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykoterapian kalleus
17.01.2019 |
Onko kenelläkään muulla ollut tilannetta, että jopa omavastuu on ylivoimainen maksaa kuntoutusterpiasta. Kuinka paljon se teillä noin yleensä on? Olen kuntoutustuella, mutta en toimeentulotukoasiakas, joten omavastuu todellakin on omavastuu. Tuntuuko muista, että koko genre on totaalisen ylihinnoiteltua versus ihan todennettavaankin tuloksellisuuteen? Henkilökohtaisesti pelottaa myös se, että leivästä nipistämällä viskaan rahani kankkulan kaivoon. Kaipaan sekä kokemuksia että neuvoja.
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Huh! Kauhuskenaarioni on juuri jotakin tuollaista. Puoli omaisuutta lykättynä toimimattomaan hoitoon ja ”palkaksi” täysi työkyvyttömyys. Miten tämä on edes mahdollista?
Tuntuu että alalle tulee kaikenlaista hiihtäjää, joista osaa kiehtoo työn helppous - jos siis päättää mennä siitä ylin missä aita on matalin, ja sehän helppoa, koska terapiasessioita ei valvota mitenkään, eikä potilaalla/asiakkaalla välttämättä ole voimia tai tietotaitoa ymmärtää mitä terapissa pitäisi tapahtua ja osata vaatia sitä. Sehän systeemissä onkin niin hullua, että kriisissä olevan potilaan pitäisi olla jotenkin pätevöitynyt alalle osatakseen tehdä oikeita ratkaisua terapian suhteen, ikään kuin samaa odotettaisiin vaikka syöpäsairaalta.
Oikea psykoterapeutti käy vuosien koulutuksen ja se maksaa kymmeniä tuhansia. Ei kovin helppo tie. Terapeutti-sana sen sijaan ei kerro vielä mitään.
Psykoterapiaa voi saada lääkinnällisenä kuntouksena. Sain itse ja nyt käyn omakustanteisesti...
Kerrotko millä diagnooseilla ja minkälaisella hoitopolulla sekä lausunnolla lääkinnällisenä kuntoutuksena tapahtuva terapiasi toteutettiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitto miten pimeetä porukkaa. Ksikki pitäisi saada ilmaiseksi tai tuettuna, ihan kamalaa jos itse joutuu ottamaa edistymisestään vastuun, ja ahne se terapeutti joka haluaa työstään vielä korvauksenkin! On ihan kaikkien onni, että ette sinne terapiaan pääse. Jää niille fiksummille, jotka hoidosta hyötyvät, enemmän tilaa.
Samaa mieltä.
Kaikista eniten apua tarvitsevat eivät millään tavalla ikinä kyseenlaista mielenterveyttään, tai mielipiteitään ;)
Kyllä jonkinlaisen keskusteluavun pitäisi oll pakollista kaikille. Terapia vaatii työtä! Sinä itse teet sen työn.
t. se BP2 + PTSD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Huh! Kauhuskenaarioni on juuri jotakin tuollaista. Puoli omaisuutta lykättynä toimimattomaan hoitoon ja ”palkaksi” täysi työkyvyttömyys. Miten tämä on edes mahdollista?
Tuntuu että alalle tulee kaikenlaista hiihtäjää, joista osaa kiehtoo työn helppous - jos siis päättää mennä siitä ylin missä aita on matalin, ja sehän helppoa, koska terapiasessioita ei valvota mitenkään, eikä potilaalla/asiakkaalla välttämättä ole voimia tai tietotaitoa ymmärtää mitä terapissa pitäisi tapahtua ja osata vaatia sitä. Sehän systeemissä onkin niin hullua, että kriisissä olevan potilaan pitäisi olla jotenkin pätevöitynyt alalle osatakseen tehdä oikeita ratkaisua terapian suhteen, ikään kuin samaa odotettaisiin vaikka syöpäsairaalta.
Oikea psykoterapeutti käy vuosien koulutuksen ja se maksaa kymmeniä tuhansia. Ei kovin helppo tie. Terapeutti-sana sen sijaan ei kerro vielä mitään.
Psykoterapiaa voi saada lääkinnällisenä kuntouksena. Sain itse ja nyt käyn omakustanteisesti...
Lisään vielä, että terapeutti ei tee ihmeitä. Asiakas joutuu silti tekemääm itse työn. Sitten jos siihen ei olla valmiita, haukutaan terapeutti paskaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen typeryyksissäni laittanut elämäni aikana noin 10 000 euroa psykodynaamiseen terpiaan, ja sen ohella terpautiin/ihmiseen, jolla ei mitä luultavimmin ole minkäänlaista empatiakykyä tai tunne-elämää yleensäkään. Nyt eläkkeellä, ja voin sanoa, että mitään en niin paljon kadu kuin terapiaani.
Joo, jos hoidosta ei tunnu olevan apua niin pitää vaihtaa terapeuttia, kuten ei kaikki lääkäritkään osaa auttaa, jolloin mennään toiselle lääkärille.
Missä kohtaa ja miten tämä pitäisi havannoida että on väärällä terapeutilla? Ovatko kaikki potilaat maagisen intuitionsa varassa? t.eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Huh! Kauhuskenaarioni on juuri jotakin tuollaista. Puoli omaisuutta lykättynä toimimattomaan hoitoon ja ”palkaksi” täysi työkyvyttömyys. Miten tämä on edes mahdollista?
Tuntuu että alalle tulee kaikenlaista hiihtäjää, joista osaa kiehtoo työn helppous - jos siis päättää mennä siitä ylin missä aita on matalin, ja sehän helppoa, koska terapiasessioita ei valvota mitenkään, eikä potilaalla/asiakkaalla välttämättä ole voimia tai tietotaitoa ymmärtää mitä terapissa pitäisi tapahtua ja osata vaatia sitä. Sehän systeemissä onkin niin hullua, että kriisissä olevan potilaan pitäisi olla jotenkin pätevöitynyt alalle osatakseen tehdä oikeita ratkaisua terapian suhteen, ikään kuin samaa odotettaisiin vaikka syöpäsairaalta.
Oikea psykoterapeutti käy vuosien koulutuksen ja se maksaa kymmeniä tuhansia. Ei kovin helppo tie. Terapeutti-sana sen sijaan ei kerro vielä mitään.
Psykoterapiaa voi saada lääkinnällisenä kuntouksena. Sain itse ja nyt käyn omakustanteisesti...
Kerrotko millä diagnooseilla ja minkälaisella hoitopolulla sekä lausunnolla lääkinnällisenä kuntoutuksena tapahtuva terapiasi toteutettiin?
Tästä on jo useampi vuosi, mutta ensin kävin 3 vuotta Kelan tukemana. Psykiatri kirjoitti lausunnon. Yhtenä tärkeänä tekijänä halu kuntoutua sekä se, että olin jo osa-aikatyössä. Tarkkaa diagnoosia en muista siihen, mutta ne on vaihdelleet keskivaikeasta masennuksesta toistuvaan, ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko millä diagnooseilla ja minkälaisella hoitopolulla sekä lausunnolla lääkinnällisenä kuntoutuksena tapahtuva terapiasi toteutettiin?
Oletko tutustunut tähän Kelan sivuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko millä diagnooseilla ja minkälaisella hoitopolulla sekä lausunnolla lääkinnällisenä kuntoutuksena tapahtuva terapiasi toteutettiin?
Oletko tutustunut tähän Kelan sivuun?
Joo olen. Olen myös (useita kertoja) hakenut terapiaa lääkinnällisenä kuntoutuksena. Siksi kysyin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Huh! Kauhuskenaarioni on juuri jotakin tuollaista. Puoli omaisuutta lykättynä toimimattomaan hoitoon ja ”palkaksi” täysi työkyvyttömyys. Miten tämä on edes mahdollista?
Tuntuu että alalle tulee kaikenlaista hiihtäjää, joista osaa kiehtoo työn helppous - jos siis päättää mennä siitä ylin missä aita on matalin, ja sehän helppoa, koska terapiasessioita ei valvota mitenkään, eikä potilaalla/asiakkaalla välttämättä ole voimia tai tietotaitoa ymmärtää mitä terapissa pitäisi tapahtua ja osata vaatia sitä. Sehän systeemissä onkin niin hullua, että kriisissä olevan potilaan pitäisi olla jotenkin pätevöitynyt alalle osatakseen tehdä oikeita ratkaisua terapian suhteen, ikään kuin samaa odotettaisiin vaikka syöpäsairaalta.
Oikea psykoterapeutti käy vuosien koulutuksen ja se maksaa kymmeniä tuhansia. Ei kovin helppo tie. Terapeutti-sana sen sijaan ei kerro vielä mitään.
Psykoterapiaa voi saada lääkinnällisenä kuntouksena. Sain itse ja nyt käyn omakustanteisesti...
Kerrotko millä diagnooseilla ja minkälaisella hoitopolulla sekä lausunnolla lääkinnällisenä kuntoutuksena tapahtuva terapiasi toteutettiin?
Tästä on jo useampi vuosi, mutta ensin kävin 3 vuotta Kelan tukemana. Psykiatri kirjoitti lausunnon. Yhtenä tärkeänä tekijänä halu kuntoutua sekä se, että olin jo osa-aikatyössä. Tarkkaa diagnoosia en muista siihen, mutta ne on vaihdelleet keskivaikeasta masennuksesta toistuvaan, ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö.
Kiitos!
Ajatteletko, että suurin tekijä oli kuitenkin tuo mahdollinen työkykysi säilyminen?
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimentulotuessa maksetaan kelanpsykoterapian kulut.
Eli terapiaa saa vain toimeentulotukeen oikeutettu tai varakas.
Pienehköä palkkaa nauttiva perheellinen on taas väliinputoaja.
En ole kumpiakaan ja käyn terapiassa. Pihistän muussa. Käyn osa-aikatyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Huh! Kauhuskenaarioni on juuri jotakin tuollaista. Puoli omaisuutta lykättynä toimimattomaan hoitoon ja ”palkaksi” täysi työkyvyttömyys. Miten tämä on edes mahdollista?
Tuntuu että alalle tulee kaikenlaista hiihtäjää, joista osaa kiehtoo työn helppous - jos siis päättää mennä siitä ylin missä aita on matalin, ja sehän helppoa, koska terapiasessioita ei valvota mitenkään, eikä potilaalla/asiakkaalla välttämättä ole voimia tai tietotaitoa ymmärtää mitä terapissa pitäisi tapahtua ja osata vaatia sitä. Sehän systeemissä onkin niin hullua, että kriisissä olevan potilaan pitäisi olla jotenkin pätevöitynyt alalle osatakseen tehdä oikeita ratkaisua terapian suhteen, ikään kuin samaa odotettaisiin vaikka syöpäsairaalta.
Oikea psykoterapeutti käy vuosien koulutuksen ja se maksaa kymmeniä tuhansia. Ei kovin helppo tie. Terapeutti-sana sen sijaan ei kerro vielä mitään.
Psykoterapiaa voi saada lääkinnällisenä kuntouksena. Sain itse ja nyt käyn omakustanteisesti...
Kerrotko millä diagnooseilla ja minkälaisella hoitopolulla sekä lausunnolla lääkinnällisenä kuntoutuksena tapahtuva terapiasi toteutettiin?
Tästä on jo useampi vuosi, mutta ensin kävin 3 vuotta Kelan tukemana. Psykiatri kirjoitti lausunnon. Yhtenä tärkeänä tekijänä halu kuntoutua sekä se, että olin jo osa-aikatyössä. Tarkkaa diagnoosia en muista siihen, mutta ne on vaihdelleet keskivaikeasta masennuksesta toistuvaan, ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö.
Kiitos!
Ajatteletko, että suurin tekijä oli kuitenkin tuo mahdollinen työkykysi säilyminen?
Kyllä mä luulen, että oli ainakin suuri tekijä. Lisäksi näyttö siitä, että olin edistynyt. Valitettavasti esimerkiksi eläkkeellä olevien kohdalla katsotaan, ettei ole enää syytä kuntouttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kallista. Yksi haastattelukin olis ollu 100 euroa.
Eikä edes takeita jatkosta? Pelkästä löpinästä satanen?
Se olis ollu plussaa terapeutille, mulle mahdollisesti pelkkää satasen menetys.
Onko totta, että jotkut joutuvat sijoittamaan jopa useita satoja euroja (huonokuntoisina, köyhinä) ennen kuin edes jollakin tasolla sopiva ihminen löytyy?
Niin tai näin, niin joka tapauksessa häviää .Pelkäsin just rahan hukkaamista sopivan terapeutin etsimiseen, joten tein valintani nopeasti - ja pieleenhän sekin meni. Melko ok tyyppi, mutte terapiasuuntaus minun ongelmiin täysin väärä, mitä en tiennyt eikä terapeutti (ehkä vähän epäpätevänä?) kertonut, joten aikalailla kolmen vuoden terapia meni sittenkin hukkaan.
Huh! Kauhuskenaarioni on juuri jotakin tuollaista. Puoli omaisuutta lykättynä toimimattomaan hoitoon ja ”palkaksi” täysi työkyvyttömyys. Miten tämä on edes mahdollista?
Tuntuu että alalle tulee kaikenlaista hiihtäjää, joista osaa kiehtoo työn helppous - jos siis päättää mennä siitä ylin missä aita on matalin, ja sehän helppoa, koska terapiasessioita ei valvota mitenkään, eikä potilaalla/asiakkaalla välttämättä ole voimia tai tietotaitoa ymmärtää mitä terapissa pitäisi tapahtua ja osata vaatia sitä. Sehän systeemissä onkin niin hullua, että kriisissä olevan potilaan pitäisi olla jotenkin pätevöitynyt alalle osatakseen tehdä oikeita ratkaisua terapian suhteen, ikään kuin samaa odotettaisiin vaikka syöpäsairaalta.
Oikea psykoterapeutti käy vuosien koulutuksen ja se maksaa kymmeniä tuhansia. Ei kovin helppo tie. Terapeutti-sana sen sijaan ei kerro vielä mitään.
Psykoterapiaa voi saada lääkinnällisenä kuntouksena. Sain itse ja nyt käyn omakustanteisesti...
Kerrotko millä diagnooseilla ja minkälaisella hoitopolulla sekä lausunnolla lääkinnällisenä kuntoutuksena tapahtuva terapiasi toteutettiin?
Tästä on jo useampi vuosi, mutta ensin kävin 3 vuotta Kelan tukemana. Psykiatri kirjoitti lausunnon. Yhtenä tärkeänä tekijänä halu kuntoutua sekä se, että olin jo osa-aikatyössä. Tarkkaa diagnoosia en muista siihen, mutta ne on vaihdelleet keskivaikeasta masennuksesta toistuvaan, ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö.
Kiitos!
Ajatteletko, että suurin tekijä oli kuitenkin tuo mahdollinen työkykysi säilyminen?
Kyllä mä luulen, että oli ainakin suuri tekijä. Lisäksi näyttö siitä, että olin edistynyt. Valitettavasti esimerkiksi eläkkeellä olevien kohdalla katsotaan, ettei ole enää syytä kuntouttaa.
Ei pelkästään eläkeläisten, vaan myös kuntoutustukilaisten, joiden _oletetaan_ kuntoutuvan. Tämä on täysin absurdia, koska terapiaan ei ole varaa, mutta lääkinnällisenä kuntoutuksenakaan sitä ei korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimentulotuessa maksetaan kelanpsykoterapian kulut.
Eli terapiaa saa vain toimeentulotukeen oikeutettu tai varakas.
Pienehköä palkkaa nauttiva perheellinen on taas väliinputoaja.En ole kumpiakaan ja käyn terapiassa. Pihistän muussa. Käyn osa-aikatyössä.
Erikoista, että tätä alapeukutetaan. Luulis olevan ihan jo veronmaksajille hyvä, että pystyn kuntouttamaan itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimentulotuessa maksetaan kelanpsykoterapian kulut.
Eli terapiaa saa vain toimeentulotukeen oikeutettu tai varakas.
Pienehköä palkkaa nauttiva perheellinen on taas väliinputoaja.En ole kumpiakaan ja käyn terapiassa. Pihistän muussa. Käyn osa-aikatyössä.
Erikoista, että tätä alapeukutetaan. Luulis olevan ihan jo veronmaksajille hyvä, että pystyn kuntouttamaan itseäni.
En ole yksi alapeukuttajistasi, mutta voisin kuvitella että sairaalle ihmiselle ei ole ideaalia alentaa muuta elämänlaatua että saisi hoitoa. Toki hienoa jos itse olet onnistunut tasapainottamaan oman elämäntilanteesi niin että homma toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimentulotuessa maksetaan kelanpsykoterapian kulut.
Eli terapiaa saa vain toimeentulotukeen oikeutettu tai varakas.
Pienehköä palkkaa nauttiva perheellinen on taas väliinputoaja.En ole kumpiakaan ja käyn terapiassa. Pihistän muussa. Käyn osa-aikatyössä.
Erikoista, että tätä alapeukutetaan. Luulis olevan ihan jo veronmaksajille hyvä, että pystyn kuntouttamaan itseäni.
En ole yksi alapeukuttajistasi, mutta voisin kuvitella että sairaalle ihmiselle ei ole ideaalia alentaa muuta elämänlaatua että saisi hoitoa. Toki hienoa jos itse olet onnistunut tasapainottamaan oman elämäntilanteesi niin että homma toimii.
Minä vähän epäilen, että monelle on täysin mahdotonta repiä omaavastuuosuutta mistään. Ja kun seinä on edessä, päädytään itsemurhaan. Ehkä se on tarkoituskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimentulotuessa maksetaan kelanpsykoterapian kulut.
Eli terapiaa saa vain toimeentulotukeen oikeutettu tai varakas.
Pienehköä palkkaa nauttiva perheellinen on taas väliinputoaja.En ole kumpiakaan ja käyn terapiassa. Pihistän muussa. Käyn osa-aikatyössä.
Erikoista, että tätä alapeukutetaan. Luulis olevan ihan jo veronmaksajille hyvä, että pystyn kuntouttamaan itseäni.
En ole yksi alapeukuttajistasi, mutta voisin kuvitella että sairaalle ihmiselle ei ole ideaalia alentaa muuta elämänlaatua että saisi hoitoa. Toki hienoa jos itse olet onnistunut tasapainottamaan oman elämäntilanteesi niin että homma toimii.
Minun mielestäni nimenomaan terapia nostaa elämänlaatua. Siksi käytän mieluusti rahaa tähän.
Toivon että löydät itsellesi apua. Kuten ketjusta näet, helppoa ei tule olemaan. Yrittäjä on yrittäjä vaikka voissa paistaisi, ja liiketoimintaan yhdistetty auttaminen aika kyseenalaista, toki hyvääkin löyty(nee). Tämän lisäksi alalla seikkailee jos jonkinlaista hyypiötä, osa ei todellakaan ole valmis myöntämään, että hoito ei ole sinulle sopivaa, vaan sinua tosiaan ”lypsetään” vuodesta toiseen.
Sopii myös kysyä, onko ”paranemista” lopulta olemassakaan. Sopeutumista. Normaalia.
Maksoin terapian opintolainalla ja opiskelin muita paljon hitaammin mutta opiskelin kuitenkin, taustalla vakavia traumoja, masennus ja ahdistushäiriö. Nyt on kiva kuunnella nelikymppisenä, miten olisi nuorena kannattanut ostaa asunto eikä vain pitkittää opiskelijaelämää, ei ihme että asun edelleen vuokralla ja olen pa. Harvoin asia edes tulee ilmi, entistä harvemmin kun tajusin miten pihalla ihmiset ovat siitä miten lapsesta asti vinoon mennyt elämä vaikuttaa silloinkin, kun itse tekee minkä pystyy ja on ulkoisesti ihan pärjäävä, akateemisesti koulutettu ja kivassa työssä oleva ihminen.
No, en ehdi liikaa pohtia kun rahaa menee terapiaan edelleen aika ajoin, että pysyn työkuntoisena. Maksan kaiken itse, en edes halua enää kelakorvausta koska sitten kärsisin kaikki kelakorvauksen lieveilmiöt kuten sen, että kaikki johtuu masennuksesta terveydenhoidossa.
En ole yleensä näin kitkerä, tänään vain on hirveän väsynyt olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menossa 2-vuosi ja olo vaan pahenee. Varmaan eläkettä hakemaan 3-vuoden jälkeen.
Mitä kummaa, tee jotakin muuta. Vaikka kouluun.
Ai jos olo vain pahenee niin pitäisi mennä kouluun vakavasti sairaan ihmisen? Ei todellakaan.
Shepherd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menossa 2-vuosi ja olo vaan pahenee. Varmaan eläkettä hakemaan 3-vuoden jälkeen.
Mitä kummaa, tee jotakin muuta. Vaikka kouluun.
Ai jos olo vain pahenee niin pitäisi mennä kouluun vakavasti sairaan ihmisen? Ei todellakaan.
Täällä on enemmänkin näitä aivopieruja. Jos hädin tuskin on kykenevä terapiaan, niin av-palstalla looginen vaihtoehto sille on koneistajaksi - metallialalla on työvoimapula!
Alue: Aihe vapaa
Oikea psykoterapeutti käy vuosien koulutuksen ja se maksaa kymmeniä tuhansia. Ei kovin helppo tie. Terapeutti-sana sen sijaan ei kerro vielä mitään.
Psykoterapiaa voi saada lääkinnällisenä kuntouksena. Sain itse ja nyt käyn omakustanteisesti...