Välilihan leikkaus synnytyksessä, kyllä vai ei?

Vierailija kirjoitti:

synnytin v-85 eikä kyselty, jos oikein muistan niin omepeleita oli aika lailla ja istuminen  sattui

Sama ,mutta ei tuntunut missään . Repeäminen kuulostaa paljon tuskaisemmalta.

Ihmistä ei ole luotu synnyttämään/lisäntymään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

synnytin v-85 eikä kyselty, jos oikein muistan niin omepeleita oli aika lailla ja istuminen  sattui

Sama ,mutta ei tuntunut missään . Repeäminen kuulostaa paljon tuskaisemmalta.

Mielikuvat eivät ole kuitenkaan faktoja.

Ei, mielummin paha repeämäkin. Itsellä leikattiin ja hups, kotona kaikki tikit aukesi. Nyt on elettävä ilman välilihaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä välilihan leikkausta ei kuule Sinulta kysellä, kun synnytät. Se tehdään kun se tehdään. Saadaan se lapsi ulos sieltä. Olisihan se kyllä naurettavaa jos siinä tilanteessa kun vauva puskee ulos, alkaa kyselemään äidiltä tehdäänkö viilto ja haluatteko poikkiviillon vai pystyviillon vai molemmat. Aikaa päätöksentekoon on puoli sekuntia tai lapsi menehtyy.

On nämä synnytysjutut ah niin ihania. 🥴

1980-luvulla episiotomia tehtiin rutiininomaisesti kaikille, nykyään vain pienelle vähemmistölle. Siltikään yhtään useampi vauva ei kuole. Äidit sen sijaan toipuvat paremmin.

Ihan tutkimusten mukaan luonnollinen repeämä paranee paremmin. Sama on myös oma kokemukseni.

Ensimmäisessä synnytyksessä tehtiin rutiinitoimenpiteenä episiotomia - sittemmin olen lukenut tilastoja että ko. sairaala on niitä joissa näitä tehdään maan eniten. Eli ei tarvi olla vauvalla eikä äidillä hätää, kätilöt ei kauheasti yritä luonnonkeinoja esim. yrittää estää repeämiä välilihan tukemisella, eppari vaan tehdään. Toipuminen oli todella kamalaa. Pissaaminen sattui järjettömästi, kakkaaminen sattui järjettömästi, suihkuttelu sattui. Istumaan ei pystynyt, koska haava kiristi ja sattui. Lisäksi jotenkin emättimen aukkoni ommeltiin operaation jälkeen liian tiukaksi, tai ehkä sinänsä vain "entiselleen", mutta kun siinä aukossa nyt oli arpikudosta normaalin kudoksen sijaan niin ei se joustanut vaan normaali yhdyntä sattui, ja tuli limakalvoon joka kerta kipeitä hankaumia sinne eppariarven alueelle. (Mutta jos se tiukkuus jollekin on tärkeää niin joo oli tiukka, tiukempi kuin edes koskaan nuorena ja synnyttämänä, tosin hinnalla että jokainen yhdyntä sattui minua pahasti)

Toisen synnytyksen aikana asuin eri sairaanhoitopiirin alueella, ja tässä paikassa eri näkemykset episiotomiasta. Minulle kerrottiin juurikin tuo että luonnollinen repeämä paranee paremmin ja episiotomia tehdään lähinnä jos tarvitaan imukuppia, vauva täytyy saada erityisen nopeasti ulos tms. No, repesin hieman episiotomiahaavan vierestä välilihan alueelta. Odotin ihan täysillä taas sitä kipuh*lvettiä ja istumiskyvyttömyyttä muutamaksi kuukaudeksi, mutta eipä tullut. Pissaaminen toki sattui jos virtsaa osui repeämään, mutta pystyin istumaan, eikä ollut mitään jatkuvaa kiristävää kipua siellä. No, ehkä ekat ihan muutama päivä oli jonkinasteista jatkuvaa alapääkipua mutta kun episiotomian jälkeen se jatkui pari kuukautta. Onneksi myös ilmeisesti vähän väljenin emättimen aukolta, koska yhdyntä ei ole enää ollut vaikeaa eikä tuskallista toisen synnytyksen jälkeen. Joskus epparihaavan alue kyllä hankautuu hiertymälle, mikä vähän sattuu, mutta ei enää tarvi onneksi ählätä ja sählätä että miten se vehje yleensä saadaan sisään kun ei tahdo mahtua ja minua satttuu.

Vierailija kirjoitti:

Sitä välilihan leikkausta ei kuule Sinulta kysellä, kun synnytät. Se tehdään kun se tehdään. Saadaan se lapsi ulos sieltä. Olisihan se kyllä naurettavaa jos siinä tilanteessa kun vauva puskee ulos, alkaa kyselemään äidiltä tehdäänkö viilto ja haluatteko poikkiviillon vai pystyviillon vai molemmat. Aikaa päätöksentekoon on puoli sekuntia tai lapsi menehtyy.

On nämä synnytysjutut ah niin ihania. 🥴

Hätätapauksessa ei tietenkään kysytä, mutta suurin osa episiotomioista ei ole hätätapauksia. Niissä voidaan pyrkiä noudattamaan esim. äidin etukäteen kertomaa toivetta siitä ettei haluaisi episiotomiaa, tai asiaa voidaan kysyä synnytyksen kuluessa.

Taitava kätilö pystyy normaalissa synnytyksessä muuten yllättävän hyvin vähentämään repeämien syntymistä tai vakavuutta, tarkkailemalla miten kudos venyy ja kestää, pyytämällä ponnistamaan hitaammin jos näyttää että kudos tarvitsee aikaa venyä, tukemalla käsin välilihaa jne. Jotenkin hassua, että suomalainen synnytyslääkäri ja kätilö ovat kiertäneet maailmallakin levittämässä ilosanomaa näistä menetelmistä, mutta Suomessa on vielä paljon synnytysosastoja joissa tällaisia ei käytetä, ja jossain jopa lähes puolet synnytyksistä päätyy episiotomiaan. Hätätapauksia ei varmasti ole niin paljon.

Ensimmäisellä kerralla repesin, toisella kerralla leikattiin. Repeämä parani nopeasti eikä ollut kipeä. En olisi varmaan edes huomannut sitä, jos kätilö ei olisi sanonut, että ompelee tikkejä. Leikkaushaava olikin sitten hieman kipeä jälkeenpäin ja parani hitaammin. Näiden kokemusten perusteella en haluaisi, että leikataan.