Lue keskustelun säännöt.
Miten Suomessa voi olla niin iso ero eri yliopistojen ja AMK:n välillä?
16.01.2019 |
Ainahan puhutaan siitä, että ei sillä ole mitään väliä missä opiskelee, vaan sillä miten aktiivinen itse on. En myöskään usko, että se pelkkä opinahjon nimi cv:ssä saa työtarjouksia satelemaan mutta olen tehnyt muutamissa eri AMK:ssa ja yliopistoissa kursseja ja huomaa kuinka iso ero tasossa voi olla.
Olen opiskellut kauppatiedettä yliopistossa ja käynyt mm. liiketalouden kursseilla AMK:ssa. En nyt sano kouluja nimeltä mutta eräässäkin maakuntayliopistossa niin hyvä, jos markkinointikursseilla edes sivuttiin käsitettä sosiaalinen media. Sitten erässä AMK:ssa sai jopa tentitkin tehdä halutessaan ryhmätyönä. Vielä kun katsoo näitä kyseisessä koulussa tehtyjä opinnäytetöitä, niin ihmettelen, että sellaiset tuotokset ovat voineet mennä edes läpi.
Eräässä toisessa AMK:ssa taas koulu teki paljon yritysyhteistöitä ja opiskelijat saavat jo opiskeluaikaan paljon kokemusta ja kontakteja. Ihmettelen, että ensinnäkin vaatimustaso voi olla hyvin erilainen ja samoin koulun luomat mahdollisuudet. Toki hyvin paljon on omasta aktiivisuudesta kiinni mutta kyllä väitän silti, että "laadukkaammista" kouluista on helpompi päästä työelämään kiinni kuin jostakin koulusta, jossa opinnot koostuvat lähinnä verkko-opiskelusta ja ryhmätöiden väsäämisestä. Oletteko huomanneet samaa?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikkaukset on aina suuret ollu koulutuksissa jos et ole mediaa seurannut niin ihmettelen. Syy ei ole itse koulussa vaan siinä että leikkausten myötä resursseja on vähennetty ja täten ei yksinkertaisesti pystytä tekemään ja opettamaan kaikkea mitä pitäisi.
Opiskelijoiden vika se ei ole eikä opettajien yksinään vaan yhteiskunnan ongelma. Koulutus on viimeinen paikka lasten ja nuortenkin kannalta josta pitäisi leikata. Sen seurauksia kun ei helposti korjata.
Kyllä olen tietoinen leikkauksista mutta varhaisin AMK- muisto on melkein 10 vuoden takaa ja silloin jo kiinnitin huomiota surkeaan tasoon. Kyse oli nimenomaan siitä, että miten vaatimustaso ja puitteet voivat olla niin erilaisia. Tämä ei kai kaikki selity resursseilla.
Halusitko nyt vertailla AMK vs. AMK ja yliopisto vs. maalaisyliopisto?
Vierailija kirjoitti:
Halusitko nyt vertailla AMK vs. AMK ja yliopisto vs. maalaisyliopisto?
Oma kokemus surkeasta AMK:sta oli ihan isosta kaupungista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ammattikorkeakoulu on entinen opisto, johon laitetiin AMK nimi eteen ja samalla kurssien eteen laitettiin hihasta vetäen määrä opintopisteitä. Samalla vähennettiin käytännön harjoittelujaksoja ja muutenkin heikennettiin opetuksen tasoa.
Vierailija kirjoitti:
No ammattikorkeakoulu on entinen opisto, johon laitetiin AMK nimi eteen ja samalla kurssien eteen laitettiin hihasta vetäen määrä opintopisteitä. Samalla vähennettiin käytännön harjoittelujaksoja ja muutenkin heikennettiin opetuksen tasoa.
Joo, mutta tämä ei selitä sitä miksi erot eri AMK:n välillä voivat olla niin suuret. Toisessa vaatimustasona voi olla verkko-opinnot ja ryhmätyöt, jopa tentit voi tehdä ryhmissä. Toisessa taas vaatimustaso on täysin eri luokkaa ja myös koulun luomat puitteet työelämään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusitko nyt vertailla AMK vs. AMK ja yliopisto vs. maalaisyliopisto?
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusitko nyt vertailla AMK vs. AMK ja yliopisto vs. maalaisyliopisto?
Kyllä.
Itse opiskelin yliopistokeskuksessa maakunnassa. Ison kaupungin amk oli mielestäni vaativampi kuin nämä suorittamani yliopisto-opinnot. Yliopistokurssien kirjatentit olivat verrattain helppo tapa suorittaa opintoja verrattuna työläisiin ja laajoihin kurssitöihin ammattikorkeakoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa voi olla myös toiseen suuntaan. Parhaat päättötyöt ovat vaativampia kuin keskitasoiset tai jopa parhaat gradut. Vain taivas on rajana, kun opiskeltava aihe kiinnostaa, oppii kaiken mitä kursseihin on sisällytetty ja omaehtoisesti vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
No ammattikorkeakoulu on entinen opisto, johon laitetiin AMK nimi eteen ja samalla kurssien eteen laitettiin hihasta vetäen määrä opintopisteitä. Samalla vähennettiin käytännön harjoittelujaksoja ja muutenkin heikennettiin opetuksen tasoa.
Muutostyöhön käytettiin valtavasti aikaa ja työtä.
Opettajat kouluttautuivat ja kehittyivät.
Työelämäsuhteita hankittiin jatkuvasti.
Kansainvälisiä korkeakoulu verkostoja syntyi paljon.
Amk-koulutus on ollut dynaamisten opettajien työn tulosta.
Nyt toivon kiinteämpää yhteyttä yliopistojen ja AMK:n välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ammattikorkeakoulu on entinen opisto, johon laitetiin AMK nimi eteen ja samalla kurssien eteen laitettiin hihasta vetäen määrä opintopisteitä. Samalla vähennettiin käytännön harjoittelujaksoja ja muutenkin heikennettiin opetuksen tasoa.
Muutostyöhön käytettiin valtavasti aikaa ja työtä.
Opettajat kouluttautuivat ja kehittyivät.
Työelämäsuhteita hankittiin jatkuvasti.
Kansainvälisiä korkeakoulu verkostoja syntyi paljon.
Amk-koulutus on ollut dynaamisten opettajien työn tulosta.
Nyt toivon kiinteämpää yhteyttä yliopistojen ja AMK:n välille.
Mutta tämäkään ei selitä sitä miksi eri AMK:n välillä on niin suuri ero. Ikään kuin mikään taho ei valvoisi koulutuksen laatua.
Opiskelen sairaanhoitajaksi viimeistä vuotta. Itse en kokenut oppivani kouluissa pahemmin mitään erityistä.. no tottakai jotain, mutta en mitään erityisempää käytäntöä ajatellen.
Hakeuduin alan töihin jo varhaisessa vaiheessa. Heti kun opintopisteitä oli tarpeeksi päätin hakea sh sijaisuuksiin ja niitä teinkin, vaikka aluksi olin tosi epävarma ja ajattelin ettei musta varmaan ole mihinkään. No hyvinhän ne meni. Tämä ala opitaan käytännössä, nimenomaan niissä sijaisuuksissa mä koin oppivani kunnolla hän sairaanhoitaja- ammatin ytimeen. Olin paikoissa missä potilaat vaihtui parin päivän tai jopa päivän välein. Lähes joka vuorossa oli eri potilaat uusine vaivoinensa. Siinä oppi ja näki ihan älyttömästi. Aina jos en tiennyt jotain tai olin epävarma, kysyin joltain toiselta. Niin ne valmiitkin ammattilaiset tekee, kysyy toiselta jos eivät osaa.
Eli itse neuvon hakeutumaan alan töihin heti kun mahdollista. Koulussa ei oikeasti opi mitään verrattuna siihen mitä opit työelämässä. Näin paljon sellaista mitä en todellakaan ole koskaan koulussa päässyt harjoittelemaan tai sellaisista edes kuulemaan.
Suonensisäisesti lääkkeitä en olisi suostunut vielä ottamaan vastuulleni enkä onneksi saanutkaan ottaa. Niissä meni mulla se raja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusitko nyt vertailla AMK vs. AMK ja yliopisto vs. maalaisyliopisto?
Kyllä.
Itse opiskelin yliopistokeskuksessa maakunnassa. Ison kaupungin amk oli mielestäni vaativampi kuin nämä suorittamani yliopisto-opinnot. Yliopistokurssien kirjatentit olivat verrattain helppo tapa suorittaa opintoja verrattuna työläisiin ja laajoihin kurssitöihin ammattikorkeakoulussa.
Tämä on myös oma kokemukseni. Yliopisto-opinnot olivat käytännössä huomattavasti helpompia kuin AMK-opinnot omalla kohdallani. Opiskelin ulkomailla yliopistossa, jonka taso vastaa Helsingin yliopistoa.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen sairaanhoitajaksi viimeistä vuotta. Itse en kokenut oppivani kouluissa pahemmin mitään erityistä.. no tottakai jotain, mutta en mitään erityisempää käytäntöä ajatellen.
Hakeuduin alan töihin jo varhaisessa vaiheessa. Heti kun opintopisteitä oli tarpeeksi päätin hakea sh sijaisuuksiin ja niitä teinkin, vaikka aluksi olin tosi epävarma ja ajattelin ettei musta varmaan ole mihinkään. No hyvinhän ne meni. Tämä ala opitaan käytännössä, nimenomaan niissä sijaisuuksissa mä koin oppivani kunnolla hän sairaanhoitaja- ammatin ytimeen. Olin paikoissa missä potilaat vaihtui parin päivän tai jopa päivän välein. Lähes joka vuorossa oli eri potilaat uusine vaivoinensa. Siinä oppi ja näki ihan älyttömästi. Aina jos en tiennyt jotain tai olin epävarma, kysyin joltain toiselta. Niin ne valmiitkin ammattilaiset tekee, kysyy toiselta jos eivät osaa.
Eli itse neuvon hakeutumaan alan töihin heti kun mahdollista. Koulussa ei oikeasti opi mitään verrattuna siihen mitä opit työelämässä. Näin paljon sellaista mitä en todellakaan ole koskaan koulussa päässyt harjoittelemaan tai sellaisista edes kuulemaan.
Suonensisäisesti lääkkeitä en olisi suostunut vielä ottamaan vastuulleni enkä onneksi saanutkaan ottaa. Niissä meni mulla se raja.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä tai outoja lauseita. Automaattiteksti ja kirjoitin niin innoissani etten hoksannut oikolukea.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen sairaanhoitajaksi viimeistä vuotta. Itse en kokenut oppivani kouluissa pahemmin mitään erityistä.. no tottakai jotain, mutta en mitään erityisempää käytäntöä ajatellen.
Hakeuduin alan töihin jo varhaisessa vaiheessa. Heti kun opintopisteitä oli tarpeeksi päätin hakea sh sijaisuuksiin ja niitä teinkin, vaikka aluksi olin tosi epävarma ja ajattelin ettei musta varmaan ole mihinkään. No hyvinhän ne meni. Tämä ala opitaan käytännössä, nimenomaan niissä sijaisuuksissa mä koin oppivani kunnolla hän sairaanhoitaja- ammatin ytimeen. Olin paikoissa missä potilaat vaihtui parin päivän tai jopa päivän välein. Lähes joka vuorossa oli eri potilaat uusine vaivoinensa. Siinä oppi ja näki ihan älyttömästi. Aina jos en tiennyt jotain tai olin epävarma, kysyin joltain toiselta. Niin ne valmiitkin ammattilaiset tekee, kysyy toiselta jos eivät osaa.
Eli itse neuvon hakeutumaan alan töihin heti kun mahdollista. Koulussa ei oikeasti opi mitään verrattuna siihen mitä opit työelämässä. Näin paljon sellaista mitä en todellakaan ole koskaan koulussa päässyt harjoittelemaan tai sellaisista edes kuulemaan.
Suonensisäisesti lääkkeitä en olisi suostunut vielä ottamaan vastuulleni enkä onneksi saanutkaan ottaa. Niissä meni mulla se raja.
Mitä järkeä koko AMK:lla sitten on, jos mielestäsi mitään ei opita koulussa, vaan pitäisi mahdollisimman nopeasti hakeutua töihin oppimaan taitoja. Eikö saman asian aja sitten oppimisopimuskoulutus? Jos AMK- tutkinto on olemassa, niin eikö vähintä ole, että sillä on joku merkitys- valmistaa opiskelijoita työelämään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen sairaanhoitajaksi viimeistä vuotta. Itse en kokenut oppivani kouluissa pahemmin mitään erityistä.. no tottakai jotain, mutta en mitään erityisempää käytäntöä ajatellen.
Hakeuduin alan töihin jo varhaisessa vaiheessa. Heti kun opintopisteitä oli tarpeeksi päätin hakea sh sijaisuuksiin ja niitä teinkin, vaikka aluksi olin tosi epävarma ja ajattelin ettei musta varmaan ole mihinkään. No hyvinhän ne meni. Tämä ala opitaan käytännössä, nimenomaan niissä sijaisuuksissa mä koin oppivani kunnolla hän sairaanhoitaja- ammatin ytimeen. Olin paikoissa missä potilaat vaihtui parin päivän tai jopa päivän välein. Lähes joka vuorossa oli eri potilaat uusine vaivoinensa. Siinä oppi ja näki ihan älyttömästi. Aina jos en tiennyt jotain tai olin epävarma, kysyin joltain toiselta. Niin ne valmiitkin ammattilaiset tekee, kysyy toiselta jos eivät osaa.
Eli itse neuvon hakeutumaan alan töihin heti kun mahdollista. Koulussa ei oikeasti opi mitään verrattuna siihen mitä opit työelämässä. Näin paljon sellaista mitä en todellakaan ole koskaan koulussa päässyt harjoittelemaan tai sellaisista edes kuulemaan.
Suonensisäisesti lääkkeitä en olisi suostunut vielä ottamaan vastuulleni enkä onneksi saanutkaan ottaa. Niissä meni mulla se raja.
Mitä järkeä koko AMK:lla sitten on, jos mielestäsi mitään ei opita koulussa, vaan pitäisi mahdollisimman nopeasti hakeutua töihin oppimaan taitoja. Eikö saman asian aja sitten oppimisopimuskoulutus? Jos AMK- tutkinto on olemassa, niin eikö vähintä ole, että sillä on joku merkitys- valmistaa opiskelijoita työelämään. Ap
Ehkä se valmistaa, ehkä en itse edes ymmärrä sitä.. :)
Mutta lähinnä tarkoituksena oli vaan sanoa, että kannattaa hakeutua alan töihin. Koulun harjoittelijaksoilla ei pääse ihan samalla tavalla harjoittelemaan vastuun ottamista kuin töitä tehdessä. Kun saa paperit koulusta niin on paljon itsevarmempi olo.
Yksi asia muuten AMK:ssa hoitunut ihan mielettömästi: esiintymiskammo kadonnut täysin. AMK:ssa on saanut kyllä todella paljon rohkeutta ja itsevarmuutta. En tiedä miten yliopistossa tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen sairaanhoitajaksi viimeistä vuotta. Itse en kokenut oppivani kouluissa pahemmin mitään erityistä.. no tottakai jotain, mutta en mitään erityisempää käytäntöä ajatellen.
Hakeuduin alan töihin jo varhaisessa vaiheessa. Heti kun opintopisteitä oli tarpeeksi päätin hakea sh sijaisuuksiin ja niitä teinkin, vaikka aluksi olin tosi epävarma ja ajattelin ettei musta varmaan ole mihinkään. No hyvinhän ne meni. Tämä ala opitaan käytännössä, nimenomaan niissä sijaisuuksissa mä koin oppivani kunnolla hän sairaanhoitaja- ammatin ytimeen. Olin paikoissa missä potilaat vaihtui parin päivän tai jopa päivän välein. Lähes joka vuorossa oli eri potilaat uusine vaivoinensa. Siinä oppi ja näki ihan älyttömästi. Aina jos en tiennyt jotain tai olin epävarma, kysyin joltain toiselta. Niin ne valmiitkin ammattilaiset tekee, kysyy toiselta jos eivät osaa.
Eli itse neuvon hakeutumaan alan töihin heti kun mahdollista. Koulussa ei oikeasti opi mitään verrattuna siihen mitä opit työelämässä. Näin paljon sellaista mitä en todellakaan ole koskaan koulussa päässyt harjoittelemaan tai sellaisista edes kuulemaan.
Suonensisäisesti lääkkeitä en olisi suostunut vielä ottamaan vastuulleni enkä onneksi saanutkaan ottaa. Niissä meni mulla se raja.
Mitä järkeä koko AMK:lla sitten on, jos mielestäsi mitään ei opita koulussa, vaan pitäisi mahdollisimman nopeasti hakeutua töihin oppimaan taitoja. Eikö saman asian aja sitten oppimisopimuskoulutus? Jos AMK- tutkinto on olemassa, niin eikö vähintä ole, että sillä on joku merkitys- valmistaa opiskelijoita työelämään. Ap
Ehkä se valmistaa, ehkä en itse edes ymmärrä sitä.. :)
Mutta lähinnä tarkoituksena oli vaan sanoa, että kannattaa hakeutua alan töihin. Koulun harjoittelijaksoilla ei pääse ihan samalla tavalla harjoittelemaan vastuun ottamista kuin töitä tehdessä. Kun saa paperit koulusta niin on paljon itsevarmempi olo.
Yksi asia muuten AMK:ssa hoitunut ihan mielettömästi: esiintymiskammo kadonnut täysin. AMK:ssa on saanut kyllä todella paljon rohkeutta ja itsevarmuutta. En tiedä miten yliopistossa tämä.
Ohis. Luulisi, että esiintymiskammon selättäminen riippuu niin AMK:ssa kuin yliopistossa sekä siitä, että mitä opiskelee mutta myös opiskelijasta itsestään ja siitä kenen kanssa opiskelee.
Esimerkiksi toisaalta:
Osa oppii ajastaan tai tiedostaa "heti" ilman erityistä ohjausta ja opastusta toimimaan ryhmätyössä aktiivisena ja oman roolinsa nopeasti tiedostavana. Ja vastaavasti osa ei halua, eikä ole koskaan halukas toimimaan ryhmätyössä aktiivisena jäsenenä ja jättäytyy, tai pyrkii aina jättäytymään taka-alalle ja elämään siinä luulossa, ettei hänen tarvitse tehdä oikeastaan mitään, ellei joku erityisesti pakota tai vaadi.
Vastuu ryhmätyön onnistumisella on myös sen teettävällä opettajalla. Osa opettajista on kokemukseni mukaan sellaisia, että heille on aivan yhdentekevää se, miten kukin ryhmään kuuluva on itse työhön osallistunut. - Vastaavasti osa pyrkii aktiivisesti varmistamaan, että ryhmiin kuuluneista jokainen osallistuu ja toimii ryhmän mukana.
Vierailija kirjoitti:
Eroa voi olla myös toiseen suuntaan. Parhaat päättötyöt ovat vaativampia kuin keskitasoiset tai jopa parhaat gradut. Vain taivas on rajana, kun opiskeltava aihe kiinnostaa, oppii kaiken mitä kursseihin on sisällytetty ja omaehtoisesti vielä lisää.
Parhaat päättötyöt vaativampia kuin parhaat gradut? Oliko jotain kättä pidempää tälle?
Leikkaukset on aina suuret ollu koulutuksissa jos et ole mediaa seurannut niin ihmettelen. Syy ei ole itse koulussa vaan siinä että leikkausten myötä resursseja on vähennetty ja täten ei yksinkertaisesti pystytä tekemään ja opettamaan kaikkea mitä pitäisi.
Opiskelijoiden vika se ei ole eikä opettajien yksinään vaan yhteiskunnan ongelma. Koulutus on viimeinen paikka lasten ja nuortenkin kannalta josta pitäisi leikata. Sen seurauksia kun ei helposti korjata.