Tauko: parisuhteen tuho vai pelastus?

Isoin ongelma on varmasti oma epävarmuus tunteista toista kohtaan.

Ja joo, joskus etenkin nuorempana oli kausittain jotain pakkoajatuksia, mutta koen päässeeni niistä eroon. Toki niillä voi olla osuutensa tässäkin, osittain ehkä tiedostamatta.

En tiedä miksi ajatus siitä, että olen ollut aina vain yhden ja saman ihmisen kanssa jotenkin kalvaa. Tilanne olisi varmasti helpompi, jos oltaisiin tavattu hieman vanhempina ja molemmat olisi jo hieman ehtineet itsenäistyä. Vähän naurettavaa spekulointia toki, koska tähän on mahdoton vaikuttaa.

Mutta ehkä osittain sen takia nyt kaipaisi sitä omaa vapautta ja itsenäisyyttä. Koko omakotitalokin velvollisuuksineen tuntuu raskaalta. Haluaisin asua viereisessä isommassa kaupungissa lähellä ihmisiä. Että voi välillä olla hankalaa omassa päässä, ajatukset vaan sinkoilee.

Jos ajatukset ovat sekavat, ei kannata sekavuudessa tehdä päätöksiä vaan selkeyttää ensin asia itselleen. Se voi onnistua toki pienen tauonkin kanssa, mutta se pitää tehdä tyylikkäästi vaikkapa niin, että kun on pidempi loma, lähtee itsekseen sukuloimaan reissuun tms. Ei mitään omia asuntoja ja muiden tapailua. Ja selkeä aikaraja.

Me pidimme exän kanssa määräämättömän pituisen tauon. Sillä tiellä ollaan edelleen 15 vuoden jälkeen. Kummallakin perhe tahoillaan.

Jos pitää miettiä taukoja niin sitten se parisuhde ei ole jatkamisen arvoinen. Ihan suosiolla ero ilman turhia mutinoita.

Parisuhteen pitäisi olla asia, joka tuo iloa ja onnea, nostaa elämänlaatua eikä laske sitä eikä siinä pitäisi olla mitään ihmettelemistä. Jos näin ei ole niin ero ja sitten miettimään, mitä sitä elämältä ja parisuhteelta jatkossa haluaa ja sitten vaan sitä etsimään. Ota tämä parisuhteesi oppimiskokemuksena, jatkossa tiedät myös millainen suhde EI ole hyvä. Esim. sellainen, jossa mietitään taukoja.

Tauko = nainen haluaa panna muita, ja on melkein aina valmiiksi katsonut kandidaatin. Haluaa kokeilla, jos toinen olisikin parempi ja myötäytyväinen suhteeseen. Menettämättä nykyisen antamaa turvaa, "aina voi palata".

Häpeällistä manipulointia, piittaamattomuutta, kunnian puutetta. No, onhan se kuitenkin parempi kuin pettäjä, kerran antaa toiselle mahdollisuuden tajuta missä mennään.

Omalla kohdalla on kyse ainakin vähän laajemmasta kuvasta kuin muiden panemisesta.

Mutta kyllä mieskin suoraan myönsi, että jotain kiihkoa hommasta puuttuu vaikka seksiä harrastetaankin. Sanoi suutuksissaan haluavansa tulisemman rakastajan. Ymmärrän kyllä tunteiden heittelyn häneltäkin kun ehkä vähän yllättäen otin asian omien tunteiden epävarmuudesta puheeksi.

En tiedä onko tästä apua koska tilanteemme oli tauon aikana aika erilainen kuin teillä. Meillä oli miehen kanssa todella raskasta aikaa yhteen väliin ja siinä vaiheessa kaksi pientä lasta. Mies oli perustanut yrityksen, joka ei lähtenyt raketin lailla nousuun ihan heti alkuun, joten minun silloin aika pienillä tuloilla kituutettiin ja makselin jopa miehen yrityksen miinusta (tosin itsekin halusin tukea miestä koska tiesin, että paremmat ajat olisivat tällä sijoituksella kyllä edessä ja kyllähän se lopuksi kannatti.) Mutta emme olleet kokeneet sellaista painetta ja epävarmuutta koskaan aiemmin, tuo aika oli aivan älyttömän stressaavaa ja riittelimme paljon. Ja se ei tosiaan auttanut asiaa sitten yhtään, kamalinta tilanteessa oli, että lapset joutuivat todistamaan riitelyämme, vihkisormuksetkin lentelivät. Lopulta tai oikeastaan aika piankin päädyimme pitämään taukoa. Mies muutti pois ja minä olin pääasiassa lasten kanssa, mies viikonloput ja keskittyi muuten yritykseensä. Arki oli yksinäistä, mutta rauhallisempaa ja viimein koitti sekin päivä, että huomasimme sietävämme toistemme naamaa, emme purkaneet toisiimme sitä stressiä ja pahaa oloa ja mies muutti takaisin kotiin. Meille tauko siis oli hyväksi, mutta kyse ei varmaan ole ihan samanlaisesta tauosta. Emme siis "minieronneet" katsellaksemme palaammeko yhteen tai tapailleet muita. Meillä oli vain tauko toistemme naaman katselusta, mutta tarkoituksena vain selvitä pahimman yli ja säästää lapsia meidän hullujen riitelyltä.

Lähipiiristä löytyy molemmat. Yksi pari päätyi tauon aikana lopulliseen eroon. Toinen pari palasi yhteen ja 20v ovat nyt jo olleet naimisissakin.

Erohan siitä tulee.

Vaimonikin mietti taukoa, häntä ahdisti ja tuntui viihtyvän kavereiden kanssa enemmän, kuten töissäkin.

Halusi taukoa, mutta syynä ei ollut miettiminen.

Taustalla oli suhde toisen miehen kanssa ja halusi taukoa, koska halusia katsoa, olisiko uudesta suhteesta loppuelämän ajaksi. Tauon aikana sai rauhassa järjestellä suhdettaan toisen miehen kanssa ja hoitaa asiat pankin, koulujen ja virastojen kanssa.

Veikkaanpa, että sinulla on sama tilanne. Olet tavannut jonkun kiinnostavan miehen ja oma elämä alkaa tuntua väljältä ja tylsältä. Vieras liha kiinnostaa ja elämä tuntuu kivemmalta aidan toiselta puolelta.

Miten ihmiset voivat olla niin pinnallisia ja itsekeskeisiä nykyään. Mikään ei ole enää pyhää.

Jos haluat asian kuntoon, jätä kaverit ja työ vähemmälle ja keskity mieheesi ja yhdessäoloon ja parisuhteen tärkeisiin asioihin. Tunteet heräävät kyllä, kun uskot siihen itse. Mutta on selvä, että saat pontta ajatuksillisesi, kun haluat muuta.

Vierailija kirjoitti:

Tauko = nainen haluaa panna muita, ja on melkein aina valmiiksi katsonut kandidaatin. Haluaa kokeilla, jos toinen olisikin parempi ja myötäytyväinen suhteeseen. Menettämättä nykyisen antamaa turvaa, "aina voi palata".

Häpeällistä manipulointia, piittaamattomuutta, kunnian puutetta. No, onhan se kuitenkin parempi kuin pettäjä, kerran antaa toiselle mahdollisuuden tajuta missä mennään.

juuri näin

 

Kyllä minulle tauko tarkoittaa samaa kuin ero. Siis jos kumppanini ehdottaa taukoa, niin eroan hänestä siinä sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Isoin ongelma on varmasti oma epävarmuus tunteista toista kohtaan.

Ja joo, joskus etenkin nuorempana oli kausittain jotain pakkoajatuksia, mutta koen päässeeni niistä eroon. Toki niillä voi olla osuutensa tässäkin, osittain ehkä tiedostamatta.

En tiedä miksi ajatus siitä, että olen ollut aina vain yhden ja saman ihmisen kanssa jotenkin kalvaa. Tilanne olisi varmasti helpompi, jos oltaisiin tavattu hieman vanhempina ja molemmat olisi jo hieman ehtineet itsenäistyä. Vähän naurettavaa spekulointia toki, koska tähän on mahdoton vaikuttaa.

Mutta ehkä osittain sen takia nyt kaipaisi sitä omaa vapautta ja itsenäisyyttä. Koko omakotitalokin velvollisuuksineen tuntuu raskaalta. Haluaisin asua viereisessä isommassa kaupungissa lähellä ihmisiä. Että voi välillä olla hankalaa omassa päässä, ajatukset vaan sinkoilee.

Suosittelen sinulle että juttelet jonkun ammattilaisen kanssa, pariterapeutin (voi mennä yksinkin), terapeutin tai psykiatrin kanssa. Saisit ajatuksia selvennettyä ja ahdistuskin lievenee. Jos sinulla on ollut taipumusta pakkoajatuksiin aiemmin niin kyllä harkitsisin aiemmin mainitsemaani ROCD vaihtoehtoa vakavasti. Älä usko näitä kommentteja, että jos tauko tulee mieleen, niin se on vääjämättä eron paikka. Mun mielestä 15 vuoden aikana voi tulla kaikenlaista mieleen, mutta ei se silti tarkoita, ettei suhde olisi hyvä tai ainakin korjattavissa. Toivon teille kaikkea hyvää ❤