Lapset 4v ja 6v ja arki yhtä tappelua

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat heitti meidät ulos ja ovi kiinni. Siellä tapeltiin keskenämme ja istuivat kahvilla.

Odotan tälle jatkoa.

Sitä se on tuon ikäsillä. Meillä nyt jo 6 ja 8 ikäiset ja voi sanoa et on helpottunut paljon tuosta.. Ihan jo unohtanut mitä se tosiaan oli tuohon aikaan, kunnes luin tämän viestisi. Koita jaksaa, kyllä se siitä ohi menee.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei ole sinussa vikaa, se on varma! Yleisempää se on, että tilanne on tuo, kuin että olisi täydellisen rauhalliset lapset. Et ainakaan nyt syytä itseäsi. Kausia tulee ja menee. Kokemusta on.

Välimuotojakin on olemassa. Ei ole täydellisen rauhallisia lapsia olemassakaan, eikä joka sekunti riehuvia.  Jos lapsia tehdään, ne myös hoidetaan, eikä narista pikku asioista. Tai puoli päivää tuijotetaan kännykkää. .Olkaa onnellisia, jos ovat muutoin terveitä.

Ei ole loppunut vielä meillä. Iät 10v ja 8v. Aamu alkaa tappelulla kun toisen naama ärsyttää tmv.ihme touhua. En meinaa jaksaa ja tekisi mieli lähettää molemmat raketilla kuuhun.

Vierailija kirjoitti:

Sitä pelkäänkin että se on nyt tätä sitten seuraavat 10-15 vuotta. Millä hemmetillä sitä jaksaa?

Ekat 2-3 vuotta oli meillä hyvinkin seesteistä. Tunnen riittämättömyyttä ja huonoa omaatuntoa ja mietin mitä olen tehnyt väärin, kun tämä elämä mennyt tämmöiseksi.

ap

Väärin on valittaa ja miettiä 10-15v asioita eteenpäin. Et taida olla oikein kypsä äidiksi.

Tahdon nyt tuoda tämän helpotuksen.

minä ratkon asian näin.

Kaikki lusikat samanlaisia ja satua ei tule jos siitä tulee riitaa. Se mistä riidellään eikä osata sopia sitten se jää silloin pois. Ja neuvottelut pystyy mikä tänää ja mikä huomenna ennakoi Yms.(kirjoita ylös aina)mun muisti ei ole niin hyvä, sitten taas unohdan kirjoittaankin väliin.😁

Hammasharjan valitsevat kaupassa itse(ei tarvitse riidellä kotona)

Se että sopimista pitää harjoitella uskotko pärjäävän vanhempana, jos nyrkein sopisi kaiken.

Kyllä tuttuja tilanteita kasvatus on luovaa ja osata keksiä ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, taasko keskustelu eskaloitui eipäs juupas -väittelyyn.

Voin vannoa, että yksin kasvavasta lapsestani tulee upea nuori, vaikka hänellä ei sisaruksia olekaan. Sosiaalisia suhteita ja vuorovaikutustaitoja saa ja kannattaa opettaa muissa ympäristöissä.

Itse sain huomattavasti epätasapainoisemman lapsuuden kahden sisarukseni kanssa. Että siinäpä av-mammoille mutusteltavaa, kun sisarukset eivät tuoneetkaan sitä auvoista tasapainoa ja vaikutustaitoja. :D

Mitään et voi tässä elämässä vannoa, mutusteleppa asiaa hetken. Ehkä olet ollut ilkeä sisaruksillesi. äkkiseltään saa sen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Siskon 4v ja 6v tappelee aamusta iltaan, järkyttävä mökä päällä koko ajan. Äitinsä vaan makaa sohvalla ja koko ajan somessa. Isänsä pysyttelee mahdollisimman paljon erossa lapsistaan. Minäkin olen alkanut vältellä tämän perheen seuraa koska en kestä heitä. Itselle on kohta tulossa lapsi 2v ikäerolla, katsotaan pärjäänkö yhtään paremmin. Lähtökohtaisesti, meillä molemmat vanhemmat osallistuu lasten kasvatukseen, eikä kukaan makaa sohvalla känny kädessä ja perse homeessa.

Tämä on mielestäni se avainasia. Rauhallisissa perheissä molemmat vanhemmat osallistuvat lastenhoitoon tai sitten on mummeja, kummeja ja muuta lastenhoitoapua ja auttavia silmiä 24/7 tarjolla. Lasten jatkuva tappelu johtuu häiriintyneestä perhedynamiikasta. Yleensä joko isä tai äiti puuttuu kokonaan tai ei pane tikkua ristiin. Lasten tappelu on vallankäyttöä ja on ihan mahdollista, että lapset vihaavat aidosti toisiaan. Tiedän lapsuudestani perheen, jossa alakouluikäiset veljekset ihan oikeasti yrittivät tappaa toisensa. Perheen äiti oli kuollut eikä isä ollut ainakaan emotionaalisesti läsnä oleva. 

Kiinnittäkää huomiota siihen, miten vanhempina puhutte toisillenne ja kohtelette toisianne lasten nähden. Kuka teillä hoitaa kotityöt? Yksi aikuinen ei vain repeä joka paikkaan ja lapset taistelevat vanhempien huomiosta ja rakkaudesta. 

Jos perheessä esim. iskä tekee pitkää päivää ja äiti on hänestä taloudellisesti riippuvainen kynnysmatto, sisarukset eivät taatusti leiki seesteisesti keskenään. He kilpailevat isän huomiosta, testauttavat äidillä rajojaan, koska tietävät, ettei äiti osaa pitää rajojaan isänkään kanssa.

Kohta 7lapsen äiti kirjoitti:

Tahdon nyt tuoda tämän helpotuksen.

minä ratkon asian näin.

Kaikki lusikat samanlaisia ja satua ei tule jos siitä tulee riitaa. Se mistä riidellään eikä osata sopia sitten se jää silloin pois. Ja neuvottelut pystyy mikä tänää ja mikä huomenna ennakoi Yms.(kirjoita ylös aina)mun muisti ei ole niin hyvä, sitten taas unohdan kirjoittaankin väliin.😁

Hammasharjan valitsevat kaupassa itse(ei tarvitse riidellä kotona)

Se että sopimista pitää harjoitella uskotko pärjäävän vanhempana, jos nyrkein sopisi kaiken.

Kyllä tuttuja tilanteita kasvatus on luovaa ja osata keksiä ratkaisuja.

Lapsiani kehutaan kaikkialla rakentava keskustelu on kehittävää.

Liikaa energiaa, vie ulos, siellä' on nyt hiihtokelit, luistelemaan, leivo lasten kanssa, yhdessä tekemistä jne

Joku sano säälivänsä lapsia. Kasvata. Normaali rytmi elämässä. Kerrostalossa kyllä valitetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat heitti meidät ulos ja ovi kiinni. Siellä tapeltiin keskenämme ja istuivat kahvilla.

Odotan tälle jatkoa.

Hienoa, tässä tulee :

Yleensä tappelu vaihtui leikiksi ja kun ruoka-aika koitti niin ei haluttu enää takaisin.

Joskus ei vaihtunut ja joko mökötettiin pihan eri nurkissa, tai sitten palattiin/jompikumpi palasi itkien sisälle.

Ei nyt mikään paras mahdollinen ratkaisu muttei huonoinkaan. :D

Lapsia pitää kasvattaa ja ohjata toimimaan oikein. Jep, raskasta on ja kaikkiin lapsiin ei päde samat konstit.

Ja aikuinen päättää isot asiat. Mistään nukkumaanmenoista ja iltapaloista ei pidä tapella yhtään. Lapset yrittävät valtataistelua ja kokeilevat rajoja. Rajattomuus tekee kuitenkin lapsen olon turvattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon 4v ja 6v tappelee aamusta iltaan, järkyttävä mökä päällä koko ajan. Äitinsä vaan makaa sohvalla ja koko ajan somessa. Isänsä pysyttelee mahdollisimman paljon erossa lapsistaan. Minäkin olen alkanut vältellä tämän perheen seuraa koska en kestä heitä. Itselle on kohta tulossa lapsi 2v ikäerolla, katsotaan pärjäänkö yhtään paremmin. Lähtökohtaisesti, meillä molemmat vanhemmat osallistuu lasten kasvatukseen, eikä kukaan makaa sohvalla känny kädessä ja perse homeessa.

Tämä on mielestäni se avainasia. Rauhallisissa perheissä molemmat vanhemmat osallistuvat lastenhoitoon tai sitten on mummeja, kummeja ja muuta lastenhoitoapua ja auttavia silmiä 24/7 tarjolla. Lasten jatkuva tappelu johtuu häiriintyneestä perhedynamiikasta. Yleensä joko isä tai äiti puuttuu kokonaan tai ei pane tikkua ristiin. Lasten tappelu on vallankäyttöä ja on ihan mahdollista, että lapset vihaavat aidosti toisiaan. Tiedän lapsuudestani perheen, jossa alakouluikäiset veljekset ihan oikeasti yrittivät tappaa toisensa. Perheen äiti oli kuollut eikä isä ollut ainakaan emotionaalisesti läsnä oleva. 

Kiinnittäkää huomiota siihen, miten vanhempina puhutte toisillenne ja kohtelette toisianne lasten nähden. Kuka teillä hoitaa kotityöt? Yksi aikuinen ei vain repeä joka paikkaan ja lapset taistelevat vanhempien huomiosta ja rakkaudesta. 

Jos perheessä esim. iskä tekee pitkää päivää ja äiti on hänestä taloudellisesti riippuvainen kynnysmatto, sisarukset eivät taatusti leiki seesteisesti keskenään. He kilpailevat isän huomiosta, testauttavat äidillä rajojaan, koska tietävät, ettei äiti osaa pitää rajojaan isänkään kanssa.

Kyllä ne joskus osaa vaikka vanhemmissa tai heidän välisessä suhteessaan tai läsnä olossaan ei olisi mainittavaa vikaa (täydellinenhän kukaan ei ole). Meillä on 5- ja 7-vuotias lapset, ja tänä vuonna on jo paljon rauhallisempaa kuin viime vuonna, vaikka suurin haasteemme tähän mennessä on ollut semipysyvää lajia: Meillä on (jos on tarpeen lokeroida eikä kuvata monisivuisella tekstillä) lievästi aistiyliherkkä, introvertti, erityisherkkä lapsi joka kaipaa hoito- tai koulupäivän jälkeen rauhaa ja hiljaisuutta ja kuormittuu jos on jatkuvasti ääntä ja liikettä varsinkin väsyneenä yllättävä kosketus tuntuu lähes kipuna. Ja sitten meillä on supersosiaalinen duracell-pupu jonka innostus vie mukanaan niin että volyymi nousee, vauhtia riittää, ja lapsi saattaa päätyä tunkemaan pienestä välistä tai komuamaan vierestä tajuamatta että kaikki ei tykkää että tungetaan iholle. Molemmat ovat kehittyneet ihan hurjasti huomioimaan toisiaan, mutta silloin kun lapset oli 3+5 tai 4+6, niin voin sanoa että edes suurin piirtein sopuisan tunnelman järjestäminen vaati aika jumalattoman paljon sitä läsnäoloa ja lehmän hermoja ja ohjaamista ja mallia ja sanoittamista, eikä se silti välillä tuntunut riittävän ja sitten itkettiin kaikki vuoron perään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 4 ja 5 vee yrittävät samaa. Mutta lapsia saa kasvattaa ja systemaattisesti kiellämme tuollaisen käytöksen. Kyllä se tepsii, kun ei anna periksi ja on valmis asettamaan rajat.

Meillä ei esim. ruoasta saa kiukutella tai sitä ei saa ollenkaan. Yleensä riittää muistutus, että ruoasta ei saa valittaa, ei edes tarvitse uhkailla. Tavaroista jos tulee tappelua, ne laitetaan jäähylle. Yms.

Iltatoimia rauhoittaa, kun tekee peräkkäin lasten kanssa, ei yhtä aikaa.

Tsemppiä! Kannattaa asettaa rajat nyt, ettei tarvii yli kymmentä vuotta kärsiä.

Onko teillä siis teinejäkin tai nuoria aikuisia lapsia, kun tiedät, että noin varmuudella pärjää sitten kymmenen vuoden päästäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskon 4v ja 6v tappelee aamusta iltaan, järkyttävä mökä päällä koko ajan. Äitinsä vaan makaa sohvalla ja koko ajan somessa. Isänsä pysyttelee mahdollisimman paljon erossa lapsistaan. Minäkin olen alkanut vältellä tämän perheen seuraa koska en kestä heitä. Itselle on kohta tulossa lapsi 2v ikäerolla, katsotaan pärjäänkö yhtään paremmin. Lähtökohtaisesti, meillä molemmat vanhemmat osallistuu lasten kasvatukseen, eikä kukaan makaa sohvalla känny kädessä ja perse homeessa.

Tämä on mielestäni se avainasia. Rauhallisissa perheissä molemmat vanhemmat osallistuvat lastenhoitoon tai sitten on mummeja, kummeja ja muuta lastenhoitoapua ja auttavia silmiä 24/7 tarjolla. Lasten jatkuva tappelu johtuu häiriintyneestä perhedynamiikasta. Yleensä joko isä tai äiti puuttuu kokonaan tai ei pane tikkua ristiin. Lasten tappelu on vallankäyttöä ja on ihan mahdollista, että lapset vihaavat aidosti toisiaan. Tiedän lapsuudestani perheen, jossa alakouluikäiset veljekset ihan oikeasti yrittivät tappaa toisensa. Perheen äiti oli kuollut eikä isä ollut ainakaan emotionaalisesti läsnä oleva. 

Kiinnittäkää huomiota siihen, miten vanhempina puhutte toisillenne ja kohtelette toisianne lasten nähden. Kuka teillä hoitaa kotityöt? Yksi aikuinen ei vain repeä joka paikkaan ja lapset taistelevat vanhempien huomiosta ja rakkaudesta. 

Jos perheessä esim. iskä tekee pitkää päivää ja äiti on hänestä taloudellisesti riippuvainen kynnysmatto, sisarukset eivät taatusti leiki seesteisesti keskenään. He kilpailevat isän huomiosta, testauttavat äidillä rajojaan, koska tietävät, ettei äiti osaa pitää rajojaan isänkään kanssa.

Kyllä ne joskus osaa vaikka vanhemmissa tai heidän välisessä suhteessaan tai läsnä olossaan ei olisi mainittavaa vikaa (täydellinenhän kukaan ei ole). Meillä on 5- ja 7-vuotias lapset, ja tänä vuonna on jo paljon rauhallisempaa kuin viime vuonna, vaikka suurin haasteemme tähän mennessä on ollut semipysyvää lajia: Meillä on (jos on tarpeen lokeroida eikä kuvata monisivuisella tekstillä) lievästi aistiyliherkkä, introvertti, erityisherkkä lapsi joka kaipaa hoito- tai koulupäivän jälkeen rauhaa ja hiljaisuutta ja kuormittuu jos on jatkuvasti ääntä ja liikettä varsinkin väsyneenä yllättävä kosketus tuntuu lähes kipuna. Ja sitten meillä on supersosiaalinen duracell-pupu jonka innostus vie mukanaan niin että volyymi nousee, vauhtia riittää, ja lapsi saattaa päätyä tunkemaan pienestä välistä tai komuamaan vierestä tajuamatta että kaikki ei tykkää että tungetaan iholle. Molemmat ovat kehittyneet ihan hurjasti huomioimaan toisiaan, mutta silloin kun lapset oli 3+5 tai 4+6, niin voin sanoa että edes suurin piirtein sopuisan tunnelman järjestäminen vaati aika jumalattoman paljon sitä läsnäoloa ja lehmän hermoja ja ohjaamista ja mallia ja sanoittamista, eikä se silti välillä tuntunut riittävän ja sitten itkettiin kaikki vuoron perään.

Meilläkin on autimipiirteinen ja tarkkaavuuden ja kielellistä erityisvaikeuksia oleva poika mutta koulussa on sitten niin vaikeaa, ettei pärjää.

Toisella pojalla tarkkaavuuden motorinenvaikeus kielellinen erityisvaikeus. Ja taas sosiaalisesti vahva ja melkei stipendin sai kun on taas vahva sosiaalisesti.

Sit tytöt on normaaleja ja pienin poika kielellinen erityisvaikeus.

Siinä saa olla ennakointia paljon kuntoutuksia kyllä sanon, että lapset on myös kaiken surkeuden pisteellä myös luovia ja hauskoja ja ne on unohtanut kaiken.

minä se monta päivää työstän aivoilla ratkaisua mietin ongelmaa ja aivotyöskentely teettää niin vahvat aivot selviytyä tänään tuntuu olisi lyönyt päätä seinää miljoonia kertoja en pysy edes rytmissä.

Saan niin kovin päänvaivaa esikoisen koulusta ja se että ei edes yksin ulkona käy koska on sen verta arvaaton mutta taas koulussa välitunnit on hyvin jumissa. Koen täysin koulu kiusaavan ei ne lapset kun ei saa apua ongelmiinsa missä tarvitsee tukea jatkuva resussi pula.

Poikani meni taas hyvin itsetuhoiseksi kun kokee tulleen kiusatuksi ja alkoi ärsyttää että se hakattaisiin ja joutuisi sairaalaan , ettei ole pakko kouluun mennä.

Sairaalahoitojakso on tulossa mutta vieläkään en päivää tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Se on se ikäero se ikäero. Mutta kukaan ei kuuntele kun pienestä ikäerosta varoitellaan kun se numero kakkonen on saatava heti!

Tutkimukset suosittelevat vähintään 3v ikäeroa. Turhilta taisteluilta ja vanhempien uupumiselta vältyttäisiin jos useammat malttaisivat odottaa hetken.

No jaa... sisko 5v nuorempi... tappelua oli. Aluksi se oli tylsä kun ei sen kanssa voinut vielä leikkiä. Lopulta sitten kun itse olin 12v niin kyllästyin kun sisko aina ärsytti tahallaan ja kärtti leikkimään. Ja minä olin pahis kun en suostunut, leikkiminen kun ei tippaakaan huvittanut, sisko sai leikkiä sitten yksinään... mutta riitoja oli juuri tästä syystä paljon. Ei se iso ikäero mitään takaa...

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei ole sinussa vikaa, se on varma! Yleisempää se on, että tilanne on tuo, kuin että olisi täydellisen rauhalliset lapset. Et ainakaan nyt syytä itseäsi. Kausia tulee ja menee. Kokemusta on.

Vanhemmilla on iso mahdollisuus vaikuttaa lasten toimintaan, mutta ei sitä kaikilla riitä osaaminen siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on se ikäero se ikäero. Mutta kukaan ei kuuntele kun pienestä ikäerosta varoitellaan kun se numero kakkonen on saatava heti!

Tutkimukset suosittelevat vähintään 3v ikäeroa. Turhilta taisteluilta ja vanhempien uupumiselta vältyttäisiin jos useammat malttaisivat odottaa hetken.

No jaa... sisko 5v nuorempi... tappelua oli. Aluksi se oli tylsä kun ei sen kanssa voinut vielä leikkiä. Lopulta sitten kun itse olin 12v niin kyllästyin kun sisko aina ärsytti tahallaan ja kärtti leikkimään. Ja minä olin pahis kun en suostunut, leikkiminen kun ei tippaakaan huvittanut, sisko sai leikkiä sitten yksinään... mutta riitoja oli juuri tästä syystä paljon. Ei se iso ikäero mitään takaa...

Ei kukaan ole puhunut isosta ikäerosta vaan isommasta ikäerosta. 3-4v on aika ideaali. Mutta ei missään nimessä alle 3v. Se on hullun hommaa.

Tuttavapiirissä 3v ikäerolla leikitään vielä yhdessä, eikä tapella niin paljoa kun taas 2v ikäerolla tapellaan ja tapellaan vuositolkulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me aikuiset loppujen lopuksi olla niin paljon fiksumpia kuitenkaan.. Kyllä mekin osataan nahistella, kiukutella ja vierittää vastuuta muille kun olosuhteet ovat oikein suotuisat. Riitoja tulee aina siellä missä on ihmisiä.

Meillä ei aikuiset huuda, kiusaa, rähjää, tappele. Riidat selvitetään puhumalla ja sama malli näyttää olevan lapsillakin. Ei toisen kiusaaminen anna mitään hyviä eväitä aikuisuuteen, vaikka täällä miten yritetään väittää, että lasten jatkuva nahistelu olisi jotenkin normaalia. Se on vanhempien antaman mallin ja kasvatuksen tulos!  Jos alusta alkaen on hyväksytty se, että lapset ovat toistensa kimpussa, niin miksi lapset ei jatkaisi samalla kaavalla koko ikänsä?

Elämä on huomattavasti mukavampaa, kun lapset pyrkivät elämään sovussa ja riitoja tulee vain todellisista aiheista.

Meillä pojan 8v kaveri yritti kiusata meidän 5v tyttöä. Kielsin välittömästi ja kaveri vastasi, että me vain leikitään, omaakin pikkusisarusta saa tukistaa. Vastasin siihen, että meillä ei tuollaisia leikkejä leikitä, joten voit lähteä kotiin. Illalla kaverin äiti soitti ja ihmetteli, että mitä minä oikein tarkoitan, kun en anna lasten itse selvittää välejään. Sama äiti valittaa, kun heillä lapset on koko ajan toistensa kimpussa.

Liian pliisua. Ei se ole perhe eikä mikään, joka ei nahistele. Tappelu in ihan eri asia. Mitä ne todelliset aiheet lapsilla on?