IS: Nyt puhuvat köyhtyvät kolmekymppiset: ”Olen oppinut pelkäämään silloinkin kun kaikki vaikuttaa menevän hyvin”

Vierailija kirjoitti:

Eli onneksi asiaan voi vaikuttaa itse.

Tuossa on valhetta vähintään toinen puoli. Minä olen introvertti kääntäjä. Viihdyn yksikseni ja välttelen seuraa. Käytännössä minun on hyvin vaikea verkostoitua, koska luonne pistää vastaan. Jos yritän, niin yrittämisestä tulee mekaanista ja kömpelöä, koska luontaisia ominaisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen ei ole.

Väitänkin, että pystyn hyvin lyhyellä tuntemisella nimeämään yliopiston aloittavista opiskelijoista helposti työllistyvät ja vaikeasti työllistyvät. Kysymys ei ole siitä, kuka saa opintonsa loppuun tai mitä kukakin opiskelee, vaan siitä, millaisia persoonallisuuksia he ovat ja millainen karisma heillä on.

Virkeät, rohkeasti ja eloisasti kontaktia ottavat ja arkailematta esiin nousevat pärjäävät elämässä. Perusluonteella on suuri vaikutus siihen, millaisia tilaisuuksia elämä tarjoaa.

Teatterikorkeakoulun rehtorina toiminut Vesa Vierikko totesi radiohaastattelussa, että kouluun pääsemisessä oleellinen merkitys on karismalla, jota joko on tai ei ole. Sama koskee monilta osin työelämää. Ihmisen täytyy vaikuttaa uskottavalta ja joukkoon mahtuvalta. Silloin hän työllistyy.

Työvoimapulaa on hehkutettu niin kauan kun muistan, eikä sitä oikeasti koskaan ole tullut. Suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä, eli se juna meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli onneksi asiaan voi vaikuttaa itse.

Tuossa on valhetta vähintään toinen puoli. Minä olen introvertti kääntäjä. Viihdyn yksikseni ja välttelen seuraa. Käytännössä minun on hyvin vaikea verkostoitua, koska luonne pistää vastaan. Jos yritän, niin yrittämisestä tulee mekaanista ja kömpelöä, koska luontaisia ominaisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen ei ole.

Väitänkin, että pystyn hyvin lyhyellä tuntemisella nimeämään yliopiston aloittavista opiskelijoista helposti työllistyvät ja vaikeasti työllistyvät. Kysymys ei ole siitä, kuka saa opintonsa loppuun tai mitä kukakin opiskelee, vaan siitä, millaisia persoonallisuuksia he ovat ja millainen karisma heillä on.

Virkeät, rohkeasti ja eloisasti kontaktia ottavat ja arkailematta esiin nousevat pärjäävät elämässä. Perusluonteella on suuri vaikutus siihen, millaisia tilaisuuksia elämä tarjoaa.

Teatterikorkeakoulun rehtorina toiminut Vesa Vierikko totesi radiohaastattelussa, että kouluun pääsemisessä oleellinen merkitys on karismalla, jota joko on tai ei ole. Sama koskee monilta osin työelämää. Ihmisen täytyy vaikuttaa uskottavalta ja joukkoon mahtuvalta. Silloin hän työllistyy.

Työelämässä ei pelkkä karisma riitä (jos ei nyt puhuta vain näyttelijöistä), ja sosiaalisia taitoja voi opetella sellainenkin, joka ei niin kauheasti perustaisi työpaikan sosiaalisista kuvioista. Kuten minä.

Toki uskottavuus on plussaa, mutta uskottavuus koostuu mm esiintymistaidosta, joka kehittyy harjoittelemalla, ei ole synnynnäinen ominaisuus. Siksi vahvoilla ovat ne, jotka ovat tajunneet asia harjoitella jo opiskeluaikana.

Ylipäätään opiskeluaika ja heti valmistumisen jälkeen saatu työpaikka ohjaa kyllä pitkälti, mihin suuntaan ura lähtee kehittymään. Mukana on toki onneakin, mutta onni tulee useammin sille joka aktiivisesti yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Toki uskottavuus on plussaa, mutta uskottavuus koostuu mm esiintymistaidosta, joka kehittyy harjoittelemalla, ei ole synnynnäinen ominaisuus. Siksi vahvoilla ovat ne, jotka ovat tajunneet asia harjoitella jo opiskeluaikana.

Tämä on puppua. Harrastan improvisaatioteatteria. Uusista peruskurssit käyneistä aloittelijoista näkee pian, mihin heidän kykynsä riittävät. Harjoitteleminen lisää varmuutta ja uskallusta, mutta silti erot ihmisten välillä ovat merkittäviä.

Hyvät ovat hyviä jo ensi hetkistä lähtien, kun taas huonot pysyvät huonoina.

Itse olen jonkin verran keskitason alapuolella. Harrastus on minulle rakas, mutta vaikka kuinka harjoittelen ja käyn esiintymässä, niin silti pysyn jonkin verran keskitason alapuolella.

Monet ihmisen ominaisuudet ovat samankaltaisia kuin älykkyys, jota joko on tai ei ole. Älykkyysosamäärää pystyy nostamaan vain hyvin vähän harjoittelemalla. Se on biologian determinoima niin kuin liki kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet.

Yksilöllisyyttä korostavassa nykymaailmassa ihmisille luodaan aivan harhaisia kuvia siitä, mihin he voivat harjoittelemalla pystyä. Biologian rajoittava tausta unohdetaan surutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä hanttejakaan tahdo saada Suomesta. Kaveri on kiertänyt läpi kaikki kassat, siivojat, puhelinmyyjät sun muut. Aina ollut järjestään 100-200 hakijaa..

Höpsis. Suomalainen, normaali, työtä pelkäämätön henkilö voi marssia mihin tahansa suureen tai keskisuureen siivousfirmaan ja aloittaa työt seuraavana päivänä. Hyvistä työntekijöistä on huutava pula tuolla ja monella muullakin alalla, mutta eihän kukaan nyt "paskahommia" mene tekemään, kun pienemmällä vaivalla voi loikoilla kotona ja ruikuttaa netissä kuinka epäreilua elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä hanttejakaan tahdo saada Suomesta. Kaveri on kiertänyt läpi kaikki kassat, siivojat, puhelinmyyjät sun muut. Aina ollut järjestään 100-200 hakijaa..

Höpsis. Suomalainen, normaali, työtä pelkäämätön henkilö voi marssia mihin tahansa suureen tai keskisuureen siivousfirmaan ja aloittaa työt seuraavana päivänä. Hyvistä työntekijöistä on huutava pula tuolla ja monella muullakin alalla, mutta eihän kukaan nyt "paskahommia" mene tekemään, kun pienemmällä vaivalla voi loikoilla kotona ja ruikuttaa netissä kuinka epäreilua elämä on.

Enpä nyt sanoisi 100-200 hakijaa ruikuttajiksi jotka joutuvat odottamaan seuraavaa vapautuvaa paikkaa ja hakemaan siihen..

Jonkun läheisen pitäisi uskaltaa myös kertoa työnhakijalle, jos hänelle selkeästi on joku sellainen maneeri jota ulkopuolinen voi pitää luotaantyöntävänä. Meillä suvussa on työtön, joka hymyilee hyvin ylimielisen oloisesti lähes aina kun joku toinen puhuu. En ole niin läheinen, että tietäisin onko oikeasti ylimielinen vai eikö tiedosta ilmeitään. Mutta kun minuakin ärsyttää sukujuhlissa se ainainen ylimielinen virnistely, niin mitäköhän työhaastatteluissa hänestä ajatellaan?? Rekrytoija kertoo yrityksestä ja toinen vastapäätä näyttää maailman omistajalta ja siltä kuin olisi tehnyt suurenkin palveluksen rekrytoijalle paikalle ilmestymisellään....

Kekkosen julistamasta hätätilasta on jo 45 vuotta, joten ei kovin tuore tapaus. Silloin moni lähti töihin Ruotsiin, eikä hätäaputyöt ollet mitään kivaa puuhastelua yleishyödyllisissä yhdistyksissä vaan mm. metsätöitä. Naisista paljon suurempi osa oli vielä kotona ja esimerkiksi meillä oli nuori nainen kotiapulaisena. Olen ymmärtänyt, ettei nykyajan työttömiä risusavotta tai piikominen kiinnosta vaan kansalaispalkalla makaaminen.[/quote]

Nykyään päiväkodeissa on muutama työntekijä, jotka huolehtii kymmenistä lapsista. Ruoka tulee keskuskeittiöiltä, joissa myös muutama työntekijä huolehtii kymmenien/satojen lasten ruoanvalmistuksesta. Ei ole ollut piian hommia AIKOIHIN. Risusavotat hoitaa yksi ihminen koneella. Risusavotat jne on lähinnä -70 luvulle jämähtäneiden mielikuvituksessa ja poliitikkojen puheissa.

Vierailija kirjoitti:

Työllistymiseen vaikuttavat valmistumisen jälkeen:

-tuuri

-tuhteet

-opiskelujen aikaiset harjoittelut, onko saanut hyviä paikkoja

-persoonallisuus, joka on eri asia kuin osaaminen

Tutkimusten mukaan korkeakoulutetuillakin työurasta tulee rikkinäinen, jos nopeasti opiskelujen jälkeen ei saa pitkäaikaista työpaikkaa.

Työllistymiseen vaikuttaa keski-iässä:

-suhteet

Muutama vuosi työttömänä reiluna nelikymppisenä ja se tuppaa sitten olemaan siinä, jos on keskiverto perusosaaja.

Minä olen kielenkääntäjä (venäjän maisteri), eikä minulla ole koskaan ollut vakituista työtä. Nettotuloni ovat pyörineet jo vuosikausia tonnin molemmin puolin.

Opiskelun aloittaessani minulle väitettiin, että venäjän osaajista on kova pula.

http://katiilomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131598-suomessa-on-riittava…

Kaltaisesi venäjänosaaja voisi pienellä lisäkoulutuksella, (esim. merkonomi) työllistyä suhteellisen helposti esim. vientiyrityksiin tai vakuutusyhtiöön. Et ole tällaista harkinnut? Sellaisista osaajista ON pulaa. Nykyään yhdellä koulutuksella/ammatilla ei koko työuraa yleensä mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä hanttejakaan tahdo saada Suomesta. Kaveri on kiertänyt läpi kaikki kassat, siivojat, puhelinmyyjät sun muut. Aina ollut järjestään 100-200 hakijaa..

Höpsis. Suomalainen, normaali, työtä pelkäämätön henkilö voi marssia mihin tahansa suureen tai keskisuureen siivousfirmaan ja aloittaa työt seuraavana päivänä. Hyvistä työntekijöistä on huutava pula tuolla ja monella muullakin alalla, mutta eihän kukaan nyt "paskahommia" mene tekemään, kun pienemmällä vaivalla voi loikoilla kotona ja ruikuttaa netissä kuinka epäreilua elämä on.

Enpä nyt sanoisi 100-200 hakijaa ruikuttajiksi jotka joutuvat odottamaan seuraavaa vapautuvaa paikkaa ja hakemaan siihen..

Onko nimenomainen pakko odottaa, että siitä avoimesta paikasta ilmoitetaan jossain ennen kuin sitä hakee? Miksei voi lähettää esim avointa hakemusta? Jos hakijalla on motivaatio ja taidot kunnossa, hänet kyllä palkataan heti vaikkei avoimesta työpaikasta olisikaan ilmoitettu. Tai vaikkapa jos yrityksellä ei ole tarvetta työntekijöille, ei se tarkoita että he kieltäytyvät hyvästä työntekijästä, joka on yritykselle hyödyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä hanttejakaan tahdo saada Suomesta. Kaveri on kiertänyt läpi kaikki kassat, siivojat, puhelinmyyjät sun muut. Aina ollut järjestään 100-200 hakijaa..

Höpsis. Suomalainen, normaali, työtä pelkäämätön henkilö voi marssia mihin tahansa suureen tai keskisuureen siivousfirmaan ja aloittaa työt seuraavana päivänä. Hyvistä työntekijöistä on huutava pula tuolla ja monella muullakin alalla, mutta eihän kukaan nyt "paskahommia" mene tekemään, kun pienemmällä vaivalla voi loikoilla kotona ja ruikuttaa netissä kuinka epäreilua elämä on.

Juuri näin. Naapurina on suomalais-etiopilainen perhe. Rouva on jo oppinut aika hyvin suomea ja nyt kun lapsi on kaksivuotias, niin halusi mennä töihin. Hän on englanninkielen opettaja, mutta sanoi haluavansa ensin työskennellä ihmisten parissa. Koska hän oli ollut tarjoilijana opiskeluaikoinaan, niin meni Kamppiin kyselemään ravintolasta töitä ja sai sen. Olisi voinut aloittaa heti, mutta kesti viikon saada lapselle päiväkotipaikka.

Samoin tytär huomasi kirjoitusten jälkeen lapun kaupan ikkunassa, jossa etsittiin myyjää. Rohkeasti sisään, juttelua esimiehen kanssa ja paikka oli hänen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas minulla ollut tuuria elämässä. Olen 45-vuotias ja vain kerran olen ollut kuukauden työttömänä. Vakityössä tällä hetkellä kuten suurimman osan työelämästä. Työpaikkaakin olen vaihtanut yli nelikymppisenä vaikka tällä palstalla väitetään ettei nelikymppisiä palkata.

Harva myöntää tuuriksi. Yleensä kaikki ajattelevat että oma menestys on saavutettu kovalla työllä ja älyllä. Muiden menestys taas selitetään hyväksi tuuriksi.

Minä myönnän tuuriksi. Valmistuin 1990 ylioppilaaksi, kävin intin ja 2v ammattikoulun. 2 kk työttömyyttä ja pääsin peruutuspaikalla AMK:hon. 3 vuoden opiskelun jälkeen Tradenomin paperit. Valmistumiskeväänä -96 hain hulluna töitä, vaikka ilmoituksia työpaikoista ei ollutkaan. Kävin Helsingissä ison konsernin työpaikkahaastattelussa ja paluumatkalla junassa tuumin, että tuskinpa ottavat.

Ylättäen soittivat ja palkkasivat minut. Olin onnesta soikeana. Jälkikäteen ajateltuna ja työkavereita haastattelemalla selvisi, että palkkasivat ehkä siksi,  koska a) en tajunnut pyytää yhtä kovaa liksaa kun muut hakijat b) minua pystyi höynäyttämään muutenkin (nuori ja kokematon kun olin). Lupauduin mm. 24/7 varallaoloon ilman eri korvausta (silloin kukaan ei tullut mulle puhumaan mistään tesseistä tai ammattiliittoon kuulumisista). Silloin tuntui niin hienolta, kun sain oikein firman maksaman kännykän ja nettiliittymän (siihen varallaoloon, tietty).

Noh, en viipynyt kuin 15 kk tuolla. Irtisanoutumisesta kertoessani pomo yllättäen lupasi usean sadan markan palkankorotusta. Ei kiitos, luottamus oli jo mennyt.

Pääsin muualle töihin ja sillä tiellä ollaan; 19 vuotta vakituista työtä ja tämän hetken palkka yli 4500€/kk.

Mutta siis; ilman tuota ensimmäistä 15kk duunia tuskin olisin tullut valittua myöhempiin työpaikkoihin ja eka duuni osui ajankohtaan kun suomessa alkoi Nokian vedolla nousukausi. Myönnän että tuuria siis oli, ainakin alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen työmarkkinat on rikki monestakin syystä. Varmaa on, ettei työehtoja ja palkkoja polkemalla saada mitään hyvää aikaiseksi vaan verotulojen laskua ja kasvavaa köyhyyttä ja tukien räjähdysmäistä kasvua Kelassa edelleen. Ei ole näköpiirissä puoluetta, joka aidosti ajaisin työnantajien sijaan työntekijöiden erua. Ns.markkinavoimat hallitsevat politiikkaa, medioiden asiantuntijalaartia ja hallitsevaa totuutta. Olemme noidankehässä.

Oikeiston ajamat asiat kuten yleissitovuuden poisto, ay-liikkeen romuttaminen ja vapaa sopiminen edistävät nimenomaan matalapalkkamarkkinoiden syntyä. Ja sitten halutaan vielä tuoda ulkomailta lisää halpatyövoimaa, joka ei elä palkallaan. Samaan aikaan koulutetuille työnsaanti on todella vaikeaa. Vaikka olisit asiantuntija ja kaikin puolin fiksu ja osaava ihminen et saa uutta paikkaa ellei sinulla ole juuri tietyn kapean alan osaamista ja näyttöjä. Ennemmin ollaan vaikka palkkaamatta ketään. Ja nämä asiat pätevät muihinkin kuin kolmikymppisiin.

Niin, mutta samaan aikaan alenevat myös verot, ja kansalaisen ostovoima pomppaakin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tulitko ajatelleeksi tätä? Etpä tietenkään.

Ja jos yhdellä palkalla ei elä, miksei silloin voisi tehdä useampaa työtä, jos parempaan vaihtaminen ei käy? Tarvitseeko työstä automaattisesti edes muka saada palkkaa, eikö työstä saatava kokemus riitä palkaksi ainakin näin alkajaisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä hanttejakaan tahdo saada Suomesta. Kaveri on kiertänyt läpi kaikki kassat, siivojat, puhelinmyyjät sun muut. Aina ollut järjestään 100-200 hakijaa..

Höpsis. Suomalainen, normaali, työtä pelkäämätön henkilö voi marssia mihin tahansa suureen tai keskisuureen siivousfirmaan ja aloittaa työt seuraavana päivänä. Hyvistä työntekijöistä on huutava pula tuolla ja monella muullakin alalla, mutta eihän kukaan nyt "paskahommia" mene tekemään, kun pienemmällä vaivalla voi loikoilla kotona ja ruikuttaa netissä kuinka epäreilua elämä on.

Enpä nyt sanoisi 100-200 hakijaa ruikuttajiksi jotka joutuvat odottamaan seuraavaa vapautuvaa paikkaa ja hakemaan siihen..

Onko nimenomainen pakko odottaa, että siitä avoimesta paikasta ilmoitetaan jossain ennen kuin sitä hakee? Miksei voi lähettää esim avointa hakemusta? Jos hakijalla on motivaatio ja taidot kunnossa, hänet kyllä palkataan heti vaikkei avoimesta työpaikasta olisikaan ilmoitettu. Tai vaikkapa jos yrityksellä ei ole tarvetta työntekijöille, ei se tarkoita että he kieltäytyvät hyvästä työntekijästä, joka on yritykselle hyödyksi.

No voihan höpöhöpö! :-D En usko, että olet tosissasi, mutta mikäli joku oikeasti on ylläolevaa mieltä, niin tässä vähän tosiasioita nykypäivän työnhausta:

1. Hain siivousfirmoihin (kaikki isot ja tunnetut ja pari pientä myös) avoimella hakemuksella pari vuotta sitten, kun olin hetken työttömänä. YKSIKÄÄN firma ei vaivautunut edes vastaamaan minulle! Minulla on jopa kokemusta siivouksesta nuoruusvuosiltani. En ole todellakaan ainoa, joka noihin on yrittänyt, eikä niistä edes vastata.

2. Yritin myös kauppojen kassalle, ei niistäkään vastattu yhtikäs mitään. Siitäkin työstä olisi ollut runsaasti kokemusta kesätyövuosilta, mutta nuoret opiskelijat kai menevät nelikymppisen korkeakoulutetun edelle aina vaan.

3. Lopulta sain aivan ihmeellisen yhteensattuman takia määräaikaisen työn, aivan siis moukan tuurilla. Satuin olemaan oikeassa paikassa juuri oikealla kellonlyömällä. 5 min tämän jälkeen ja työtä ei olisi ollut enää tarjolla. Määräaikainen on onneksi jatkunut toisella pätkällä tämän jälkeenkin.

Tulevaisuus on silti ihan auki.

On ihan sama, miten ahkerasti yritin ja hain, lopulta järjetön onnenpotku toi työpaikan. Muille en kelvannut ahkeruudestani ja hyvästä työhistoriastani huolimatta.

Tätä on nykypäivän työnhaku.

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan että Suomi on pohjiltaan köyhä siirtomaa.

Saattaa olla että palaamme juurillemme ja tämä väliaikainen vaurauden vaihe jää lähinnä ulkoa tulleiden shokkien aiheuttamaksi pompuksi maamme aikajanalla. Maailmanhistorian suurvaltapolitiikan aiheuttaman myllerryksen sivutuotteeksi.

Jos suomalaisilla ei olekaan geneettisiä edellytyksiä menestyä!?

V*ttu tällä ole geenien kanssa mitään tekemistä! Ihan ihme uskomuksia joillain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki uskottavuus on plussaa, mutta uskottavuus koostuu mm esiintymistaidosta, joka kehittyy harjoittelemalla, ei ole synnynnäinen ominaisuus. Siksi vahvoilla ovat ne, jotka ovat tajunneet asia harjoitella jo opiskeluaikana.

Tämä on puppua. Harrastan improvisaatioteatteria. Uusista peruskurssit käyneistä aloittelijoista näkee pian, mihin heidän kykynsä riittävät. Harjoitteleminen lisää varmuutta ja uskallusta, mutta silti erot ihmisten välillä ovat merkittäviä.

Hyvät ovat hyviä jo ensi hetkistä lähtien, kun taas huonot pysyvät huonoina.

Itse olen jonkin verran keskitason alapuolella. Harrastus on minulle rakas, mutta vaikka kuinka harjoittelen ja käyn esiintymässä, niin silti pysyn jonkin verran keskitason alapuolella.

Monet ihmisen ominaisuudet ovat samankaltaisia kuin älykkyys, jota joko on tai ei ole. Älykkyysosamäärää pystyy nostamaan vain hyvin vähän harjoittelemalla. Se on biologian determinoima niin kuin liki kaikki muutkin ihmisen ominaisuudet.

Yksilöllisyyttä korostavassa nykymaailmassa ihmisille luodaan aivan harhaisia kuvia siitä, mihin he voivat harjoittelemalla pystyä. Biologian rajoittava tausta unohdetaan surutta.

Sitten työssäsi ei kauheasti tarvita improvisointia. Mutta kyllä normaali, selkeä ulosanti on jotakin jota nimenomaan voi ja kannattaa harjoitella.

Toki vaikuttaa millaista koulua käy ja millaisesta perheestä tulee (onko kotona esim keskustelukulttuuria, vai möllötetäänkö hiljaa murahdellen telkkarin edessä).

Mutta vakuuttava esiintymistaito tulee nimenomaan harjoittelemalla. Opiskeluajan yhdistystoiminnassa osa saa kokoustreeniä, oppii miten saa sen oman viestin perille kohteliaasti. Toki joku sitten voi tarvita enemmän harjoitusta kun toinen.

Suututtaa tämä geeneihin vetoaminen. Miksei voida myöntää, että työpaikkoja ei ole kaikille? Muistan kuinka jo lukiossa viisitoista vuotta sitten ihmettelin, kun kaverit kertoivat ammattihaaveitaan (opettaja, opettaja, opettaja, lääkäri, opettaja) että miten näille kaikille löytyy työpaikka. Robotiikka ja tietokoneet nyt vaan ovat kehittyneet sille tasolle, että korvaavat jo hyvin ihmistä, lisäksi globaalisaatio ajaa työt ulkomaille. Tarvittaisiin kokonaisvaltaisia muutoksia maailman talouspolitiikkaan. Lapsityöt kiellettävä ja orjuus, samoin minimipalkka joka kanin koloon. Lisäksi osakeyhtiöittäminen piltaisi poistaa  taas ja palauttaa yhtiön omistajuusmuoto vain yhden henkilön varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä hanttejakaan tahdo saada Suomesta. Kaveri on kiertänyt läpi kaikki kassat, siivojat, puhelinmyyjät sun muut. Aina ollut järjestään 100-200 hakijaa..

Höpsis. Suomalainen, normaali, työtä pelkäämätön henkilö voi marssia mihin tahansa suureen tai keskisuureen siivousfirmaan ja aloittaa työt seuraavana päivänä. Hyvistä työntekijöistä on huutava pula tuolla ja monella muullakin alalla, mutta eihän kukaan nyt "paskahommia" mene tekemään, kun pienemmällä vaivalla voi loikoilla kotona ja ruikuttaa netissä kuinka epäreilua elämä on.

Enpä nyt sanoisi 100-200 hakijaa ruikuttajiksi jotka joutuvat odottamaan seuraavaa vapautuvaa paikkaa ja hakemaan siihen..

Onko nimenomainen pakko odottaa, että siitä avoimesta paikasta ilmoitetaan jossain ennen kuin sitä hakee? Miksei voi lähettää esim avointa hakemusta? Jos hakijalla on motivaatio ja taidot kunnossa, hänet kyllä palkataan heti vaikkei avoimesta työpaikasta olisikaan ilmoitettu. Tai vaikkapa jos yrityksellä ei ole tarvetta työntekijöille, ei se tarkoita että he kieltäytyvät hyvästä työntekijästä, joka on yritykselle hyödyksi.

No voihan höpöhöpö! :-D En usko, että olet tosissasi, mutta mikäli joku oikeasti on ylläolevaa mieltä, niin tässä vähän tosiasioita nykypäivän työnhausta:

1. Hain siivousfirmoihin (kaikki isot ja tunnetut ja pari pientä myös) avoimella hakemuksella pari vuotta sitten, kun olin hetken työttömänä. YKSIKÄÄN firma ei vaivautunut edes vastaamaan minulle! Minulla on jopa kokemusta siivouksesta nuoruusvuosiltani. En ole todellakaan ainoa, joka noihin on yrittänyt, eikä niistä edes vastata.

2. Yritin myös kauppojen kassalle, ei niistäkään vastattu yhtikäs mitään. Siitäkin työstä olisi ollut runsaasti kokemusta kesätyövuosilta, mutta nuoret opiskelijat kai menevät nelikymppisen korkeakoulutetun edelle aina vaan.

3. Lopulta sain aivan ihmeellisen yhteensattuman takia määräaikaisen työn, aivan siis moukan tuurilla. Satuin olemaan oikeassa paikassa juuri oikealla kellonlyömällä. 5 min tämän jälkeen ja työtä ei olisi ollut enää tarjolla. Määräaikainen on onneksi jatkunut toisella pätkällä tämän jälkeenkin.

Tulevaisuus on silti ihan auki.

On ihan sama, miten ahkerasti yritin ja hain, lopulta järjetön onnenpotku toi työpaikan. Muille en kelvannut ahkeruudestani ja hyvästä työhistoriastani huolimatta.

Tätä on nykypäivän työnhaku.

1&2. Olisit mennyt firmoihin paikan päälle kysymään töitä tai vähintäin soittanut sinne. Pelkkä hakemusten lähettäminen ei todellakaan riitä, sinun on osoitettava aktiivisuuttasi ja innokkuutasi muutenkin.

Et selkeästikään ollut tarpeeksi ahkera, jos hait yhdellä samalla hakemuksella kaikkiin firmoihin pari vuotta sitten. Tai sitten sinulla on vaan taidot hukassa. Sitäpaitsi, jos haet korkeakoulutettuna matalan tason duuniin, kuten vaikka siivooja tai kaupan kassa, mikä pakko sinun on CV:ssäsi tuoda sitä korkeakoulutustasi esille?

Tämä aiheuttaa vastustusta, mutta yhä edelleen pitää olla itse aktiivinen, ei vaan hakea jo avoimia paikkoja. Se aktiivisuus ei välttämättä ole sitä että marssii ovesta sisään mitään sopimatta, vaan että ottaa selvää firmasta kunnes pystyy perustelemaan, miksi olisi heille sopiva hakija.

Ja hakemus paikan mukaan, jos hakee kaupan kassalle voi laittaa CV:hen että on opiskelija, tai jättää tutkinnon pois. Rekrytoijat sitten päättelevät, että on oltu kotona lasten kanssa tms.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aiheuttaa vastustusta, mutta yhä edelleen pitää olla itse aktiivinen, ei vaan hakea jo avoimia paikkoja.

Yksilöiden välinen kilpailu ei kuitenkaan ratkaise perusongelmaa.

Jos töitä on viidelle opettajalle ja hakijoita on kymmenen, niin työt eivät lisäänny sillä, että hakijat kilpailevat keskenään. Päinvastoin se todennäköisesti kuluttaa vain yhteiskunnan resursseja, kun opettajat kilpakouluttautuvat toisiaan vastaan.

Entisen maailman ja nykyisen maailman välinen ero on siinä, että entisessä maailmassa töihin pääsivät heikommatkin ihmiset. Ei tarvittu pitkiä koulutuksia, ei dynaamista luonnetta, ei jäsenneltyä seeveetä ja niin edespäin.

Erityisesti monelle keski-ikäiselle näyttää tulevan yllätyksenä, että kun jää työttömäksi, eikä enää pärjääkään kilpailussa, niin siinä ei enää oma asenne auta. Pari vuotta työttömyyttä, keski-ikäisyys ja suuri pätevien nuorempien hakijoiden joukko pitää huolen siitä, että työllistymisestä tulee vaikeaa. Oma asenne ei näet työtä lisää.