IS: Nyt puhuvat köyhtyvät kolmekymppiset: ”Olen oppinut pelkäämään silloinkin kun kaikki vaikuttaa menevän hyvin”

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kertonut, mikä heidän koulutuksensa on. Pelkkää valitusta. Itse olen farmaseutti ja aina on ollut töitä. Puolisoni on DI ja myös vakityöt pörssiyhtiöissä.

Veli on kemisti ja heti sai työtä lääkeyhtiössä, hänen vaimonsa kätilö ja sama juttu.

Mitä siis teette te valittajat? Ette asu pääkaupunkiseudulla?

Tätä on kysytty ketjussa jo monta kertaa, mutta kukaan ei halua kertoa. Ehkäpä vaikenemisen takaa löytyy syyt ikuiseen pätkään tai työttömyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kertonut, mikä heidän koulutuksensa on. Pelkkää valitusta. Itse olen farmaseutti ja aina on ollut töitä. Puolisoni on DI ja myös vakityöt pörssiyhtiöissä.

Veli on kemisti ja heti sai työtä lääkeyhtiössä, hänen vaimonsa kätilö ja sama juttu.

Mitä siis teette te valittajat? Ette asu pääkaupunkiseudulla?

No mitäpä luulet, että jos nyt kaikki työttömät haluaa farmaseuteiksi, kemisteiksi tai kätilöiksi, niin onnistuuko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kertonut, mikä heidän koulutuksensa on. Pelkkää valitusta. Itse olen farmaseutti ja aina on ollut töitä. Puolisoni on DI ja myös vakityöt pörssiyhtiöissä.

Veli on kemisti ja heti sai työtä lääkeyhtiössä, hänen vaimonsa kätilö ja sama juttu.

Mitä siis teette te valittajat? Ette asu pääkaupunkiseudulla?

No mitäpä luulet, että jos nyt kaikki työttömät haluaa farmaseuteiksi, kemisteiksi tai kätilöiksi, niin onnistuuko?

Ei, mutta kannattaa lopettaa löperöt puheet tuleville teineille itseensä uskomisesta ja unelmiensa seuraamisesta. Moni ymmärtää elämän realiteetit vasta monta vuotta turhaan opiskeltuaan. 

Vierailija kirjoitti:

Muistelen 60- ja 70-lukujen kolmekymppisiä eli niitä suuria ikäluokkia,jotka ei tyytyneet marmattamaan, vaan lähtivät töihin Ruotsiin. Jos he olisivat kaikki jääneet Suomeen, olisi meillä tilanne aivan toinen. Miksi nykyiset 30v ikäiset ei uskalla irrottautua tutusta ja turvallisesta.

Katselin työllisyysastekarttaa ja tajusin, että isossa osassa maata on Helsinkiä parempi työllisyys. Mutta Oopperatalon kupeesta ei haluta pois!

Jeesus kristus kun voi aikuinen ihminen olla

t yhmä. Joo minun äiti oli näitä jotka lähti ruotsiin, ei ollut ammattia eikä osannut kieltä. Koitappa tosiaan tänä päivänä tehdä sama. Vaikka on ammatti ja osaat ruotsin lisäksi englantia kyllä se työnhaku on sieläkin vaikeaa.

No entäs isäni, ei käynyt edes peruskoulua loppuun ja eläkkeelle jäi työnjohto hommista.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kertonut, mikä heidän koulutuksensa on. Pelkkää valitusta. Itse olen farmaseutti ja aina on ollut töitä. Puolisoni on DI ja myös vakityöt pörssiyhtiöissä.

Veli on kemisti ja heti sai työtä lääkeyhtiössä, hänen vaimonsa kätilö ja sama juttu.

Mitä siis teette te valittajat? Ette asu pääkaupunkiseudulla?

Asun pääkaupunkiseudulla ja olen töissä IT-alalla. Kilpailu työpaikoista on kova. Kahdesta YT olen saanut lähteä ja työllistynyt noin puolen vuoden sisällä. Jos asuisin pienellä paikkakunnalla niin töitä ei olisi. Nykyään ei edes IT-alalla ole turvallista. Ainoastaan lääkäreille löytyy eläkkeelle asti kestäviä työpaikkoja. Rakenne elämä YT-neuvotteluiden varaan? Kolleegani on kokenut jo 10 YT neuvottelut viiden vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas minulla ollut tuuria elämässä. Olen 45-vuotias ja vain kerran olen ollut kuukauden työttömänä. Vakityössä tällä hetkellä kuten suurimman osan työelämästä. Työpaikkaakin olen vaihtanut yli nelikymppisenä vaikka tällä palstalla väitetään ettei nelikymppisiä palkata.

Harva myöntää tuuriksi. Yleensä kaikki ajattelevat että oma menestys on saavutettu kovalla työllä ja älyllä. Muiden menestys taas selitetään hyväksi tuuriksi.

Meinaat sitten, että kovalla työllä ja harkituilla valinnoilla ei ole mitään osuutta menestykseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kertonut, mikä heidän koulutuksensa on. Pelkkää valitusta. Itse olen farmaseutti ja aina on ollut töitä. Puolisoni on DI ja myös vakityöt pörssiyhtiöissä.

Veli on kemisti ja heti sai työtä lääkeyhtiössä, hänen vaimonsa kätilö ja sama juttu.

Mitä siis teette te valittajat? Ette asu pääkaupunkiseudulla?

Asun pääkaupunkiseudulla ja olen töissä IT-alalla. Kilpailu työpaikoista on kova. Kahdesta YT olen saanut lähteä ja työllistynyt noin puolen vuoden sisällä. Jos asuisin pienellä paikkakunnalla niin töitä ei olisi. Nykyään ei edes IT-alalla ole turvallista. Ainoastaan lääkäreille löytyy eläkkeelle asti kestäviä työpaikkoja. Rakenne elämä YT-neuvotteluiden varaan? Kolleegani on kokenut jo 10 YT neuvottelut viiden vuoden aikana.

Koulutuksen jätit silti mainitsematta.

Vierailija kirjoitti:

SaaTehdäPerässä kirjoitti:

Pakko kommentoida jo pelkästään otsikkoa: Median vaikutus siihen, kuinka paljon ihminen pelkää erilaisia tilanteita elämässään jo lähtökohtaisesti, on huomattava. Jos ihminen on yksinäinen ja seuraa paljon erilaisia somekanavia ym. ilman, että saa keskustella niistä kenenkään kanssa, pelot lisääntyvät suhteessa paljon enemmän kuin niihin objektiivisesti tarkasteltuna olisi aihetta.

Tämä oli vähän off-topic, mutta silti tärkeä muistutus siitä, että median kanssa saa olla tarkkana.

Olen itse nelikymppinen, koko elämäni pärjäämistä yrittänyt ja ahkera ihminen, joka ei omista mitään. Ei kannata sairastua eikä sitä ennen syntyä heikko-osaiseen perheeseen, jonka jäljiltä maksoin hanttihommilla terapiaa ja yritin samalla opiskella. 

Ei ole tarvinnut seurata mediaa pelätäkseni. Kyllä se pelko syntyy jo lapsena, kun näkee, että elämä ei kanna. Ei kaikkia. Sitä on vähän vaikeaa unohtaa. 

Koska sellainen kulta-aika on muka ollut, että kaikki saisivat kaiken haluamansa? Ei koskaan, päinvastoin aiemmin sairastuminen tarkoitti useammin ennenaikaista kuolemaa, ja varmaa nälkää. Samoin työttömyyskorvaus nykytasoisena on uusi ilmiö. Ympäristöäkin ajatellaan nyt paljon enemmän kun niinä "kultaisina vuosina", jolloin jätteet kaadettiin vesistöihin ja kaatopaikoille haisemaan.

Koskaan ennen ei ole ollut sellaista aikaa, että kaikki olisivat pystyneet hankkimaan nykytasoista elintasoa. Oli ihan tavallista, että esim 4 henkinen perhe asui kaksiossa, lomat tarkoittivat palkatonta työtä maalla ja matkustamisen huippu oli viikko valmismatkalla Kanarialla, jossa mentiin ryhmänä oppaan jäljessä possujuhliin. Näin vielä 80-luvun alussa, sitten tuli muutama hassu vuosi kun kaikki luulivat olevansa menestyjiä ja osteltiin velaksi vaikka mitä, ja sitten 90-luvun lamassa menetettiin kaikki, usein myös terveys ja työkyky.

Koska muka oli konkreettisesti paremmin, sen tahtoisin tietää. Tai hyvinvointi jakautunut niin tasaisesti kun nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen 60- ja 70-lukujen kolmekymppisiä eli niitä suuria ikäluokkia,jotka ei tyytyneet marmattamaan, vaan lähtivät töihin Ruotsiin. Jos he olisivat kaikki jääneet Suomeen, olisi meillä tilanne aivan toinen. Miksi nykyiset 30v ikäiset ei uskalla irrottautua tutusta ja turvallisesta.

Katselin työllisyysastekarttaa ja tajusin, että isossa osassa maata on Helsinkiä parempi työllisyys. Mutta Oopperatalon kupeesta ei haluta pois!

Jeesus kristus kun voi aikuinen ihminen olla

t yhmä. Joo minun äiti oli näitä jotka lähti ruotsiin, ei ollut ammattia eikä osannut kieltä. Koitappa tosiaan tänä päivänä tehdä sama. Vaikka on ammatti ja osaat ruotsin lisäksi englantia kyllä se työnhaku on sieläkin vaikeaa.

No entäs isäni, ei käynyt edes peruskoulua loppuun ja eläkkeelle jäi työnjohto hommista.

Aika tyhmää tosiaan olla huomaamatta, että yleinen koulutustaso on noussut hurjasti.

Miksi nykyään pitäisi saada töitä ilman ammattia ja kielitaitoa? Kun työt ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi, ellei selviä koulusta, ei selviä kyllä työstäkään. Miksi olisi ihanne aloittaa työelämä 14-15 vuotiaana, ilman mitään koulutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän jatkuva epävarmuus vaivaa jatkuvasti monia niin sanottuun y-sukupolveen kuuluvia.

– Olen miltei koko elämäni tehnyt pätkätöitä. Olen oppinut pelkäämään silloinkin kun kaikki vaikuttaa menevän hyvin, sillä seuraavana päivänä saattaa olla työtön, kertoo 38-vuotias Sami Ilta-Sanomille.

Y-sukupolveksi sanotaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa syntynyttä sukupolvea. Tilastojen perusteella tämän sukupolven tulokehitys ja sijoittuminen työelämässä on jäänyt jälkeen aiemmista sukupolvista.

Miten sinä koet köyhyyden. Uskallatko miettiä esim. lasten tekoa kun tulevaisuuden toimeentulosta ei ole varmuutta?

On kyllä nuorilla kummalliset huolenaiheet. Olen itsekin nuori (31) eikä todellakaan tulisi mieleeni ruveta valittamaan mistään tuollaisesta, kun minulla kuitenkin on edes niitä pätkätöitä. Jos minä huomenna jäisinkin työttömäksi, ei minulle tuota juuri mitään ongelmaa saada suht nopeasti uusi työpaikka, sillä olen aina hoitanut hommani kunnolla, asiallisesti ja saanut lämpimät suositukset. Tarvittaessa pystyn myös ihan hyvin laittamaan oman firman pystyyn ja työllistämään sitä kautta itseni. Missä ongelma? Niin, ei missään.

En ymmärrä, miiksi on jotenkin paha asia se, ettei saa muuta kuin pätkätöitä koko elämässä. Kyllähän pelkkiä pätkätöitäkin tekemällä voi ihan hyvin elättää itsensä ja perheensä. Hyvä ystävänikin tekee pätkäduuneja ja ihan hyvin pystyy elättämään itsensä ja kaksi lastaan, kun hänen miehensä lähti livohkaan. Lapset voi hankkia ihan hyvin myöhemmälläkin iällä, kun taloudellinen tilanne on parempi. Itse haluan kyllä lapsia ja siksi teenkin nyt mahdollisimman paljon töitä, jotta saisin tarpeeksi rahaa kasvattaakseni heidät. 

Olen melko varmasti äitisi ikäinen ja jotenkin hellyttävän äidilliset tunteet nousi pintaan kommenttiasi lukiessa. Nuorille niin tyypillistä tuollainen huoleton suuri uskominen itseensä ja omaan osaamiseen ja siihen että itsestänihän se on kiinni, työllistynkö ja missä. Olet 31v, siihen neljäänkymppiin ei enää kauan ole ja sitten voitkin olla pulassa pätkätöiden saamisen kanssa. Hyvin moni tässä maassa on aina hoitanut hommansa kunnolla ja asiallisesti ja saanut myös kiitosta ja lämpimiä suositteluja. Siitä huolimatta, kun tarjolla on se 25v vuotias kokematon, sinä jäät ilman työtä, sillä se nuorempi on halvempi tyontekijä. En halua masentaa mutta tämä on vain totuus tämän päivän työmarkkinoista. Valmistaudu siihen, se päivä tulee kyllä. Nuoremmat saa vakipaikat, sinä sitä pätkätyötä jos sitäkään. Tyly kysymys: Miksi muuten olet edelleen pätkätöissä jos olet niin hyvä työntekijä? Kannattaa miettiä sitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kalu kukkaro kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ties minkä sukupolven edustaja kirjoitti:

Ihmettelin tuota juttua suuresti. Olen itse 70-luvun alussa syntynyt. Me valmistuimme pahimmassa 90-luvun lamassa. Luokatani valmistui 30 oppilasta, joista kahdella oli työpaikka odottamassa.  En kertakaikkiaan suostu uskomaan, että näillä 20 vuotta myöhemmin syntyneillä synkempää olisi. 

Sen seurauksena olen ollut myös koko aikuisikäni aivan helvetin huolissani työpaikastani ja taloudellisesta pärjäämisestäni.

90-luvun lama kesti vain muutamia vuosia ja monilla säilyi toivo ja usko tulevaisuuteen. Nyt ei ole toivoa eikä uskoa paremmasta huomisesta. On vain epävarmuus, joka tulee ehkä kestämään vuosikymmeniä.

Mielikuvat ja tilastot eivät tue toisiaan.

Iso osa esim. osa-aikaisista haluaisi enemmän tunteja muttei saa. Työsuhteista ajetaan pakolla tietyn alan ihmisiä freelancereiksi, koska se on firmoille halvempaa. "Yrittäjät" pyörittävät mm. Woltin tapaisia bisneksiä, joissa "työnantajan" puolesta ei tarjota edes vakuutuksia työskentelyn ajaksi. Tutkijoiden ennustusten mukaan kymmeniä prosentteja ammateista tulee automatisaation takia häviämään tulevaisuudessa. 

Maailma on hyvin erilainen nykyisin kuin 1990-luvulla.

Automaatio tappoi työpaikkoja jo 90-luvullakin. Samaten tappoin 1890 luvulla, Samate 1770-1800 luvuilla... Ja kas kummaa aina on ollut (uusia) töitä jopa enemmän kuin murrosta. Mikään ei osoita että miksi juuri nyt olisi toisin.

Et taida ymmärtää, että enää ei ole paikkaa mihin siirtyä. Ihmiset siirtyivät maataloudesta tehtaisiin ja sieltä joihinkin valkokaulushommiin koulutuksen myötä. Nyt ei ole enää mitään tämän jälkeen tarjolla ellei perän tyrkyttämistä instassa lasketa. Kerro sinä, mitkä ovat ne valtaisat määrät uutta työtä, joihin toimistorotat siirtyvät tekoälyn tieltä. Taitaa tulla pankin markkina-analyytikostakin pian pyllytyrkky.

Viihdeteollisuus, erilaiset korkean osaaminen ammatit jne. Kyllähän näitä on.

Korkean osaamisen ammatit vaativat älyä ja viihdeteollisuus voi käsittää myös pornoalan jossa kaikkien henkinen kanttia ei kestä. Onhan meillä nytkin ihmisiä jotka joutuvat myymään itseään mielenterveytensä uhalla. Tämäkö on haluttua? Joku oli listannut velana oman teoriansa, miksi syntyvyyttä halutaan lisätä. Listaus alkaa hiljalleen pitämään paikkansa, koska nähtävästi tarvitaan etenevissä määrin tarpeeksi tyhmia täyttämään itsekkäiden tarpeita. Aluksi pidin sitä salaliittoteoriana, mutta nyt alan uskomaan siihen.

En tarkoittanut tuollaista viihdettä :D

Vaan vapaan lisääntyessä ihmiset kuluttavat viihdettä enemmän ja enemmän. Pelit, elokuvat, musiikki, taide eri muodoissa, netti.. Tämä on jo nähtävissä, mutta jatkossa erilaisia ammatteja, joissa tuotetaan viihdettä on paljon enemmän. Ja tätä on vaikea roboteilla korvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kertonut, mikä heidän koulutuksensa on. Pelkkää valitusta. Itse olen farmaseutti ja aina on ollut töitä. Puolisoni on DI ja myös vakityöt pörssiyhtiöissä.

Veli on kemisti ja heti sai työtä lääkeyhtiössä, hänen vaimonsa kätilö ja sama juttu.

Mitä siis teette te valittajat? Ette asu pääkaupunkiseudulla?

No mitäpä luulet, että jos nyt kaikki työttömät haluaa farmaseuteiksi, kemisteiksi tai kätilöiksi, niin onnistuuko?

Omassa tuttavapiirissä työttöminä on kemistejä, biotieteilijöitä, proviisori, fyysikkoja muutama, DI:tä... Kemiassa on monia osa-alueita, joita en suosittele kenellekään, työttömyys ihan hirveää. Lääkeyhtiön paikkaa hakee 150-200.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aika on epävarmaa kaikille. Me 40+ vuotiaat pelkäämme työpaikkojen puolesta ja ikää on kohta sen verran, että uuteen paikkaan työllistyminen on epävarmaa. Mutta moni asia on kuitenkin aika paljon paremmin kuin muutama kymmenen vuotta taaksepäin.

Voisin yhtyä tähän. Olen 45 ja vakituinen työ ollut 6 vuotta. Firmassa on tänä aikana ollut viidet yt:t. Jos kenkää tulisi, olisi jo iän puolesta vaikea kilpailla töistä nuorten kanssa. Onneksi olen aika säästeliäästi elänyt, joten ihan heti ei olisi työttämänäkään hätää.

Ja koulutusta kun haluttiin tietää, olen DI ja työskentelen digitalisaatioon liittyvissä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SaaTehdäPerässä kirjoitti:

Pakko kommentoida jo pelkästään otsikkoa: Median vaikutus siihen, kuinka paljon ihminen pelkää erilaisia tilanteita elämässään jo lähtökohtaisesti, on huomattava. Jos ihminen on yksinäinen ja seuraa paljon erilaisia somekanavia ym. ilman, että saa keskustella niistä kenenkään kanssa, pelot lisääntyvät suhteessa paljon enemmän kuin niihin objektiivisesti tarkasteltuna olisi aihetta.

Tämä oli vähän off-topic, mutta silti tärkeä muistutus siitä, että median kanssa saa olla tarkkana.

Olen itse nelikymppinen, koko elämäni pärjäämistä yrittänyt ja ahkera ihminen, joka ei omista mitään. Ei kannata sairastua eikä sitä ennen syntyä heikko-osaiseen perheeseen, jonka jäljiltä maksoin hanttihommilla terapiaa ja yritin samalla opiskella. 

Ei ole tarvinnut seurata mediaa pelätäkseni. Kyllä se pelko syntyy jo lapsena, kun näkee, että elämä ei kanna. Ei kaikkia. Sitä on vähän vaikeaa unohtaa. 

Koska sellainen kulta-aika on muka ollut, että kaikki saisivat kaiken haluamansa? Ei koskaan, päinvastoin aiemmin sairastuminen tarkoitti useammin ennenaikaista kuolemaa, ja varmaa nälkää. Samoin työttömyyskorvaus nykytasoisena on uusi ilmiö. Ympäristöäkin ajatellaan nyt paljon enemmän kun niinä "kultaisina vuosina", jolloin jätteet kaadettiin vesistöihin ja kaatopaikoille haisemaan.

Koskaan ennen ei ole ollut sellaista aikaa, että kaikki olisivat pystyneet hankkimaan nykytasoista elintasoa. Oli ihan tavallista, että esim 4 henkinen perhe asui kaksiossa, lomat tarkoittivat palkatonta työtä maalla ja matkustamisen huippu oli viikko valmismatkalla Kanarialla, jossa mentiin ryhmänä oppaan jäljessä possujuhliin. Näin vielä 80-luvun alussa, sitten tuli muutama hassu vuosi kun kaikki luulivat olevansa menestyjiä ja osteltiin velaksi vaikka mitä, ja sitten 90-luvun lamassa menetettiin kaikki, usein myös terveys ja työkyky.

Koska muka oli konkreettisesti paremmin, sen tahtoisin tietää. Tai hyvinvointi jakautunut niin tasaisesti kun nyt.

Olet oikeassa, mitään parempia aikoja ei vaan ole. Nyt on useimmilla mittareilla asiat paremmin kuin koskaan.

Joo, toki on epävarmuutta tulevasta (koskapa ei) ja moni asia on eri lailla kuin ennen. Mutta hyvällä tavalla eri lailla. Väitän, että kukaan noin 30v ei oikeasti haluaisi elää vaikkapa 80-lukua tai mitään muutakaan aikaa ennen tätä. Poimivat vaan jotain yksittäisiä juttuja, kuten eläkekehityksen, ja maalaavat sen nimissä koko elämästään vaikeaa ja kurjaa.

Setämies79 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kertonut, mikä heidän koulutuksensa on. Pelkkää valitusta. Itse olen farmaseutti ja aina on ollut töitä. Puolisoni on DI ja myös vakityöt pörssiyhtiöissä.

Veli on kemisti ja heti sai työtä lääkeyhtiössä, hänen vaimonsa kätilö ja sama juttu.

Mitä siis teette te valittajat? Ette asu pääkaupunkiseudulla?

Asun pääkaupunkiseudulla ja olen töissä IT-alalla. Kilpailu työpaikoista on kova. Kahdesta YT olen saanut lähteä ja työllistynyt noin puolen vuoden sisällä. Jos asuisin pienellä paikkakunnalla niin töitä ei olisi. Nykyään ei edes IT-alalla ole turvallista. Ainoastaan lääkäreille löytyy eläkkeelle asti kestäviä työpaikkoja. Rakenne elämä YT-neuvotteluiden varaan? Kolleegani on kokenut jo 10 YT neuvottelut viiden vuoden aikana.

Koulutuksen jätit silti mainitsematta.

Koulutus DI, IT-alalla minullekin osunut kohdalle jo useita YT:tä. Yritykset tekevät työntekijöilleen nykyään mitä huvittaa ja hallitus tarjoilee vaan uusia työkaluja tämän mielivallan toteuttamiseen.

Olin aikaisemmin keskustan äänestäjä, seuraavissa vaaleissa ei äänet mene ainakaan Sipilän tai Orpon laariin.

En usko saavani Suomesta töitä. Sitten, kun valmistun yliopistosta, muutamme miehen kanssa ulkomaille töihin. Silloin lapsikin saisi ehkä tulla. Suomeen en lapsia tekisi tähän politiikkaan ja taloudelliseen tilanteeseen.

N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän jatkuva epävarmuus vaivaa jatkuvasti monia niin sanottuun y-sukupolveen kuuluvia.

– Olen miltei koko elämäni tehnyt pätkätöitä. Olen oppinut pelkäämään silloinkin kun kaikki vaikuttaa menevän hyvin, sillä seuraavana päivänä saattaa olla työtön, kertoo 38-vuotias Sami Ilta-Sanomille.

Y-sukupolveksi sanotaan 80-luvulla ja 90-luvun alussa syntynyttä sukupolvea. Tilastojen perusteella tämän sukupolven tulokehitys ja sijoittuminen työelämässä on jäänyt jälkeen aiemmista sukupolvista.

Miten sinä koet köyhyyden. Uskallatko miettiä esim. lasten tekoa kun tulevaisuuden toimeentulosta ei ole varmuutta?

On kyllä nuorilla kummalliset huolenaiheet. Olen itsekin nuori (31) eikä todellakaan tulisi mieleeni ruveta valittamaan mistään tuollaisesta, kun minulla kuitenkin on edes niitä pätkätöitä. Jos minä huomenna jäisinkin työttömäksi, ei minulle tuota juuri mitään ongelmaa saada suht nopeasti uusi työpaikka, sillä olen aina hoitanut hommani kunnolla, asiallisesti ja saanut lämpimät suositukset. Tarvittaessa pystyn myös ihan hyvin laittamaan oman firman pystyyn ja työllistämään sitä kautta itseni. Missä ongelma? Niin, ei missään.

En ymmärrä, miiksi on jotenkin paha asia se, ettei saa muuta kuin pätkätöitä koko elämässä. Kyllähän pelkkiä pätkätöitäkin tekemällä voi ihan hyvin elättää itsensä ja perheensä. Hyvä ystävänikin tekee pätkäduuneja ja ihan hyvin pystyy elättämään itsensä ja kaksi lastaan, kun hänen miehensä lähti livohkaan. Lapset voi hankkia ihan hyvin myöhemmälläkin iällä, kun taloudellinen tilanne on parempi. Itse haluan kyllä lapsia ja siksi teenkin nyt mahdollisimman paljon töitä, jotta saisin tarpeeksi rahaa kasvattaakseni heidät. 

Olen melko varmasti äitisi ikäinen ja jotenkin hellyttävän äidilliset tunteet nousi pintaan kommenttiasi lukiessa. Nuorille niin tyypillistä tuollainen huoleton suuri uskominen itseensä ja omaan osaamiseen ja siihen että itsestänihän se on kiinni, työllistynkö ja missä. Olet 31v, siihen neljäänkymppiin ei enää kauan ole ja sitten voitkin olla pulassa pätkätöiden saamisen kanssa. Hyvin moni tässä maassa on aina hoitanut hommansa kunnolla ja asiallisesti ja saanut myös kiitosta ja lämpimiä suositteluja. Siitä huolimatta, kun tarjolla on se 25v vuotias kokematon, sinä jäät ilman työtä, sillä se nuorempi on halvempi tyontekijä. En halua masentaa mutta tämä on vain totuus tämän päivän työmarkkinoista. Valmistaudu siihen, se päivä tulee kyllä. Nuoremmat saa vakipaikat, sinä sitä pätkätyötä jos sitäkään. Tyly kysymys: Miksi muuten olet edelleen pätkätöissä jos olet niin hyvä työntekijä? Kannattaa miettiä sitäkin.

Jospa siksi, että maailma on muuttunut sellaiseksi, että vakitöiden sijaan on projekteja. Ja osa nuorista näkyy ymmärtäneen tämän, eikä stressaa tarpeettomasti etukäteen. Kun oikeasti kuka tahansa voi missä iässä tahansa jäädä työttömäksi tai vielä pahempaa, tulla työkyvyttömäksi. Ei ole enää olemassa vakitöitä nuoruudesta eläkkeelle, eikä kannata stressata asiaa omalla kohdallakaan.

YT:tä on, mutta etenkin IT-alalla näkyy olevan myös jatkuvasti paljon paikkoja auki, eli osaaville töitä löytyy. Toki ikärasismi on ongelma, mutta eikö se aina ole ollut, koska muka on ollut se kulta-aika  jolloin 50-vuotiaat on olleet erityisen haluttuja työntekijöitä. Pari vuosikymmentä taaksepäin, niin  50 vuotiaat joutuivat suoraan eläkeputkeen, vaikka työkykyä olisi ollut jäljellä hyvinkin 20 v. Ja ne eläkkeet eivät ole huimia tuolla tulokertymällä.

Jokainen kokee omat ongelmansa suuriksi ja ainutlaatuiseksi, mutta kun haikaillaan jotakin olematonta kulta-aikaa, menee rutkasti pieleen. Aina työelämässä on ollut epävarmuutta, eivätkä edes nousukaudella kaikki ole työllistyneet, saati loppuiäksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 33, työhistoria pelkkää pätkätyötä ja määräaikaista. Yksi entisistä pomoista kehui kuinka olen hyvä työntekijä ja oikea löytö firmalle, mutta silti ei ollut tarjolla muuta sopparia kuin aina puoleksi vuodeksi kerrallaan. En usko koskaan saavani täysiaikaista pysyvää työsuhdetta joten ei myöskään kannata haaveilla talosta, autosta tai mistään muustakaan. Lapsia en onneksi ole koskaan halunnut joten ei harmita ettei niihin olisi rahaa. Opintolainan jos joskus saisin kuitattua pois niin olisin onnellinen, mutta senkin lyhentäminen pienistä tuloista tuntuu loppumattomalta suolta.

EI kannata kokonaan luopua siitä uskosta. Itse solmin ensimmäisen vakituisen työsuhteeni alan vaihdon jälkeen 43-vuotiaana. Sitä aikaisempi työhistoriani on täynnä pätkätyötä, kausityötä, projekteja, työkokeiluja sun muuta freelancerina räpeltämistä. Harkitsen jopa asunnon ostamista näin "vanhoilla päivillä", mutta luottamus tulevaisuuteen ei aivan ehkä siihen vielä riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole kertonut, mikä heidän koulutuksensa on. Pelkkää valitusta. Itse olen farmaseutti ja aina on ollut töitä. Puolisoni on DI ja myös vakityöt pörssiyhtiöissä.

Veli on kemisti ja heti sai työtä lääkeyhtiössä, hänen vaimonsa kätilö ja sama juttu.

Mitä siis teette te valittajat? Ette asu pääkaupunkiseudulla?

No mitäpä luulet, että jos nyt kaikki työttömät haluaa farmaseuteiksi, kemisteiksi tai kätilöiksi, niin onnistuuko?

Oma sisko on farmaseutti ja ei se noin vajaa ole ajatuksen tasollaan.

Voin kuvitella että tuo farmaseutti äänestää kokoomusta.

Todella köyhää järjenjuoksua ja oman nenänsä tuijottelua.

Taitaa olla kuitenkin provo.

Vierailija kirjoitti:

En usko saavani Suomesta töitä. Sitten, kun valmistun yliopistosta, muutamme miehen kanssa ulkomaille töihin. Silloin lapsikin saisi ehkä tulla. Suomeen en lapsia tekisi tähän politiikkaan ja taloudelliseen tilanteeseen.

N28

Suosittelen. Minäkin muutin mutta akateemiset haaveet sain heittää nurkkaan korkeastikoulutettuna ja menin ravintolaan tarjoiliaksi Brysseliin.

Sielä pari vuotta biletystä matalalla palkalla ja takaisin Suomeen. Nyt kolme korkeakoulututkintoa takana ja tarjolla olisi lähinnä tarjoilian hommia ja satunnaista siivoilua 8-10e tunti palkalla.

Nyt pitää vaan äänestää jatkossakin pelkkää vasemmistoa. Tarvitaan ostovoimaa ja minä haluaisin tehdä töitä kuin töitä, mutta en palkalla, jota saisin vaikkapa työttömänä opettajana pelkästään ansiosidonnaisena enemmän kuin siivoilusta kuukaudessa...