Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko outoa jos 27.v asuu kotona?
Kommentit (172)
Äiti on mulle hyvä kaveri näin aikuisiällä. Asuin kymmenen vuotta omillani, muutin takaisin kotiin. Ollaan äidin kanssa kuin kämppiksiä, hoidetaan taloutta yhdessä, maksetaan kulut puoliksi, ym. Mukavaa elämää. Jos joku ihmettelee niin mikäs siinä. Ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
No kyllähän se tulee saatana halvemmaksi asua rakennuksessa, joka on velaton. Että niinku sua ei kiinnosta rahan kertyminen, vaan koet velvollisuudeksi maksaa sairasta huoneilmaneliöillä mitattua ja säädettyä vuokraa ihan vain maksamisen ilosta? Aivovamma.
Tietenkin se tulee halvemmaksi. Vielä halvemmaksi tulee asua vaikka sillan alla tai metsään rakennetussa majassa. Aivovammaista on mielestäni ajatella, että itsensä elättäminen ja normaaliin aikuiseen elämään siirtyminen on aivovammaista.
Jotkut eivät vaan koskaan itsenäisty ja kasva.
/23
Ei tässä ole mitään kasvamista. Käyn töissä. Pesen itse vaatteeni ja perseeni. Laitan ruokani ja imuroin joka viikko sekä vaihdan petivaatteet. Tein nämä samat askareet jo 14-vuotiaana työssäkäyntiä lukuunottamatta. Nämä vanhempien kanssa saman katon alla arvostelijat ovat ainoastaan kateellisia joko hyvästä suhteesta vanhempiin, tai siitä ettei tarvitse maksaa vuokraa. Ja toki maksaisin, jos tarvitsisi, mutta kun on se omistusasunto. Lä-llä-lää, brlöööööööh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Eläkää te vain niissä ylihintaisissa betonikuutioissanne, itkekää ja kiristelkää hampaitanne. Ei käy kateeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos on asunut jo omillaan mutta muuttanut jossain vaiheessa takaisin (väliaikainen ratkaisu) vanhempien luo, onko se outoa tai noloa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
No kyllähän se tulee saatana halvemmaksi asua rakennuksessa, joka on velaton. Että niinku sua ei kiinnosta rahan kertyminen, vaan koet velvollisuudeksi maksaa sairasta huoneilmaneliöillä mitattua ja säädettyä vuokraa ihan vain maksamisen ilosta? Aivovamma.
Tietenkin se tulee halvemmaksi. Vielä halvemmaksi tulee asua vaikka sillan alla tai metsään rakennetussa majassa. Aivovammaista on mielestäni ajatella, että itsensä elättäminen ja normaaliin aikuiseen elämään siirtyminen on aivovammaista.
Jotkut eivät vaan koskaan itsenäisty ja kasva.
/23
Ei tässä ole mitään kasvamista. Käyn töissä. Pesen itse vaatteeni ja perseeni. Laitan ruokani ja imuroin joka viikko sekä vaihdan petivaatteet. Tein nämä samat askareet jo 14-vuotiaana työssäkäyntiä lukuunottamatta. Nämä vanhempien kanssa saman katon alla arvostelijat ovat ainoastaan kateellisia joko hyvästä suhteesta vanhempiin, tai siitä ettei tarvitse maksaa vuokraa. Ja toki maksaisin, jos tarvitsisi, mutta kun on se omistusasunto. Lä-llä-lää, brlöööööööh!
Tämäkin oli kyllä nyt uutta, että vanhempiinsa takertuneet aikamiesihmiset ajattelevat muiden olevan kateellisia. Todella mielenkiintoista.
Mulla ainakin on todella hyvät välit vanhempiini, tavataan väh. kerran viikossa. Äidin kanssa matkustellaan, käydään leffassa ja teatterireissuilla. Jeesitään toinen toisiamme milloin missäkin.
Vuokraakin maksan oikein mielelläni. Saanhan sillä ihanan asunnon itselleni, kodin. Asuminen ei ole koskaan ilmaista.
Hyvät välit vanhempiin eivät mielestäni ole mikään tekosyy olla aikuistumatta ja itsenäistymättä. Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä.
Mutta hyvä että teillä sujuu elämä noin! :)
/23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Roskaviihteen ystävä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On.
Minulla on tuttava joka on nyt 35v ja asuu vanhempiensa luona.
Äiti passaa kaiken naaman eteen, mitään ei tarvitse tehdä itse.
Kokeilihan tuo vuosia sitten yksin asumista, kuukauden sisällä muutti takas vanhempiensa helmoihin.Kuka haluaa olla tosielämän Kalle Laitela tai Kari Taalasmaa? 😂
Ei varmaan kukaan. Vaikka asuisi vanhempien kanssa niin silti ihmisen kuuluu aikuistua. Auttaa siivoamisessa, maksaa laskuja, vuokraa ym. kuluja, tehdä ruokaa jne. Semmoiset aikuiset jotka ovat täysihoidossa ovat kamalia :D
Kyllä varmaan suurin osa joka vanhempiensa luona asuu osaa hoitaa itsenäisesti asiansa. Eihän se mitään rakettitiedettä ole. Ei minulle ainakana vanhemmat opettaneet yhtään mitään asioita maailmasta. Itse olen kaiken hokaissut ihan ensimmäisellä kerralla. Elämässä ei tarvitse tehdä virheitä.
27 v. iässä pitäisi olla valmistunut, töissä ja parisuhteessa. Ainakin etsiä parisuhdetta. Mut jotkut aina jäävät naimisiin äiteensä kanssa loppuiäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
No kyllähän se tulee saatana halvemmaksi asua rakennuksessa, joka on velaton. Että niinku sua ei kiinnosta rahan kertyminen, vaan koet velvollisuudeksi maksaa sairasta huoneilmaneliöillä mitattua ja säädettyä vuokraa ihan vain maksamisen ilosta? Aivovamma.
Tietenkin se tulee halvemmaksi. Vielä halvemmaksi tulee asua vaikka sillan alla tai metsään rakennetussa majassa. Aivovammaista on mielestäni ajatella, että itsensä elättäminen ja normaaliin aikuiseen elämään siirtyminen on aivovammaista.
Jotkut eivät vaan koskaan itsenäisty ja kasva.
/23
Ei tässä ole mitään kasvamista. Käyn töissä. Pesen itse vaatteeni ja perseeni. Laitan ruokani ja imuroin joka viikko sekä vaihdan petivaatteet. Tein nämä samat askareet jo 14-vuotiaana työssäkäyntiä lukuunottamatta. Nämä vanhempien kanssa saman katon alla arvostelijat ovat ainoastaan kateellisia joko hyvästä suhteesta vanhempiin, tai siitä ettei tarvitse maksaa vuokraa. Ja toki maksaisin, jos tarvitsisi, mutta kun on se omistusasunto. Lä-llä-lää, brlöööööööh!
Tämäkin oli kyllä nyt uutta, että vanhempiinsa takertuneet aikamiesihmiset ajattelevat muiden olevan kateellisia. Todella mielenkiintoista.
Mulla ainakin on todella hyvät välit vanhempiini, tavataan väh. kerran viikossa. Äidin kanssa matkustellaan, käydään leffassa ja teatterireissuilla. Jeesitään toinen toisiamme milloin missäkin.
Vuokraakin maksan oikein mielelläni. Saanhan sillä ihanan asunnon itselleni, kodin. Asuminen ei ole koskaan ilmaista.
Hyvät välit vanhempiin eivät mielestäni ole mikään tekosyy olla aikuistumatta ja itsenäistymättä. Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä.
Mutta hyvä että teillä sujuu elämä noin! :)
/23
Miten vanhempien samassa taloudessa asuminen estää itsenäistymisen ja aikuistumisen? Miksi sinulla on niin rajallinen näkemys perhe- ja ihmissuhteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
27 v. iässä pitäisi olla valmistunut, töissä ja parisuhteessa. Ainakin etsiä parisuhdetta. Mut jotkut aina jäävät naimisiin äiteensä kanssa loppuiäksi.
Miten vanhempien kanssa asuminen estää valmistumisen, työt ja parisuhteen? No ehkä parisuhteen sellaisten kanssa, jotka ovat yhtä umpimielisiä kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on mulle hyvä kaveri näin aikuisiällä. Asuin kymmenen vuotta omillani, muutin takaisin kotiin. Ollaan äidin kanssa kuin kämppiksiä, hoidetaan taloutta yhdessä, maksetaan kulut puoliksi, ym. Mukavaa elämää. Jos joku ihmettelee niin mikäs siinä. Ei kiinnosta.
Toi on ihan ok jos kumpikaan teistä ei edes halua mitään vakituisempaa miessuhdetta. Kauanko toimisi jos jompikumpi haluaisi tuoda teidän pieneen idylliin miehen? Josta toinen ei mahdollisesti pidä. Istuisi siellä kalsarisillaan aamiaispöydässä ja röhnöttäisi lauantai-iltana sohvalla bisse kädessä lätkää tsiigaamassa. Nii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
No on! Kyl tuossa iässä pitäs jo yksin pärjätä, opiskeli tai ei. Ja olla halu itsenäistyä ja elää omillaan.
Itelläni oli tuon ikäsenä jo 4- ja 6-vuotiaat lapset..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
No kyllähän se tulee saatana halvemmaksi asua rakennuksessa, joka on velaton. Että niinku sua ei kiinnosta rahan kertyminen, vaan koet velvollisuudeksi maksaa sairasta huoneilmaneliöillä mitattua ja säädettyä vuokraa ihan vain maksamisen ilosta? Aivovamma.
Tietenkin se tulee halvemmaksi. Vielä halvemmaksi tulee asua vaikka sillan alla tai metsään rakennetussa majassa. Aivovammaista on mielestäni ajatella, että itsensä elättäminen ja normaaliin aikuiseen elämään siirtyminen on aivovammaista.
Jotkut eivät vaan koskaan itsenäisty ja kasva.
/23
Ei tässä ole mitään kasvamista. Käyn töissä. Pesen itse vaatteeni ja perseeni. Laitan ruokani ja imuroin joka viikko sekä vaihdan petivaatteet. Tein nämä samat askareet jo 14-vuotiaana työssäkäyntiä lukuunottamatta. Nämä vanhempien kanssa saman katon alla arvostelijat ovat ainoastaan kateellisia joko hyvästä suhteesta vanhempiin, tai siitä ettei tarvitse maksaa vuokraa. Ja toki maksaisin, jos tarvitsisi, mutta kun on se omistusasunto. Lä-llä-lää, brlöööööööh!
Tämäkin oli kyllä nyt uutta, että vanhempiinsa takertuneet aikamiesihmiset ajattelevat muiden olevan kateellisia. Todella mielenkiintoista.
Mulla ainakin on todella hyvät välit vanhempiini, tavataan väh. kerran viikossa. Äidin kanssa matkustellaan, käydään leffassa ja teatterireissuilla. Jeesitään toinen toisiamme milloin missäkin.
Vuokraakin maksan oikein mielelläni. Saanhan sillä ihanan asunnon itselleni, kodin. Asuminen ei ole koskaan ilmaista.
Hyvät välit vanhempiin eivät mielestäni ole mikään tekosyy olla aikuistumatta ja itsenäistymättä. Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä.
Mutta hyvä että teillä sujuu elämä noin! :)
/23
Miten vanhempien samassa taloudessa asuminen estää itsenäistymisen ja aikuistumisen? Miksi sinulla on niin rajallinen näkemys perhe- ja ihmissuhteista?
Ei ihminen voi olla itsenäinen jos ei koskaan edes itsenäisty. :D Mikähän tässä on hankala ymmärtää.
/23
Vierailija kirjoitti:
27 v. iässä pitäisi olla valmistunut, töissä ja parisuhteessa. Ainakin etsiä parisuhdetta. Mut jotkut aina jäävät naimisiin äiteensä kanssa loppuiäksi.
Miten niin pitäisi? Kuka sen määrää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on mulle hyvä kaveri näin aikuisiällä. Asuin kymmenen vuotta omillani, muutin takaisin kotiin. Ollaan äidin kanssa kuin kämppiksiä, hoidetaan taloutta yhdessä, maksetaan kulut puoliksi, ym. Mukavaa elämää. Jos joku ihmettelee niin mikäs siinä. Ei kiinnosta.
Toi on ihan ok jos kumpikaan teistä ei edes halua mitään vakituisempaa miessuhdetta. Kauanko toimisi jos jompikumpi haluaisi tuoda teidän pieneen idylliin miehen? Josta toinen ei mahdollisesti pidä. Istuisi siellä kalsarisillaan aamiaispöydässä ja röhnöttäisi lauantai-iltana sohvalla bisse kädessä lätkää tsiigaamassa. Nii?
Miksi oletat, ettei meillä kummallakaan ole miessuhteita? Tiedoksesi, meillä molemmilla on omat miesystävät. Kukaan meistä ei halua luoda perheidylliä jota sinä tässä ehkä ajat takaa. Kaikki olemme tyytyväisiä tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
No kyllähän se tulee saatana halvemmaksi asua rakennuksessa, joka on velaton. Että niinku sua ei kiinnosta rahan kertyminen, vaan koet velvollisuudeksi maksaa sairasta huoneilmaneliöillä mitattua ja säädettyä vuokraa ihan vain maksamisen ilosta? Aivovamma.
Tietenkin se tulee halvemmaksi. Vielä halvemmaksi tulee asua vaikka sillan alla tai metsään rakennetussa majassa. Aivovammaista on mielestäni ajatella, että itsensä elättäminen ja normaaliin aikuiseen elämään siirtyminen on aivovammaista.
Jotkut eivät vaan koskaan itsenäisty ja kasva.
/23
Ei tässä ole mitään kasvamista. Käyn töissä. Pesen itse vaatteeni ja perseeni. Laitan ruokani ja imuroin joka viikko sekä vaihdan petivaatteet. Tein nämä samat askareet jo 14-vuotiaana työssäkäyntiä lukuunottamatta. Nämä vanhempien kanssa saman katon alla arvostelijat ovat ainoastaan kateellisia joko hyvästä suhteesta vanhempiin, tai siitä ettei tarvitse maksaa vuokraa. Ja toki maksaisin, jos tarvitsisi, mutta kun on se omistusasunto. Lä-llä-lää, brlöööööööh!
Tämäkin oli kyllä nyt uutta, että vanhempiinsa takertuneet aikamiesihmiset ajattelevat muiden olevan kateellisia. Todella mielenkiintoista.
Mulla ainakin on todella hyvät välit vanhempiini, tavataan väh. kerran viikossa. Äidin kanssa matkustellaan, käydään leffassa ja teatterireissuilla. Jeesitään toinen toisiamme milloin missäkin.
Vuokraakin maksan oikein mielelläni. Saanhan sillä ihanan asunnon itselleni, kodin. Asuminen ei ole koskaan ilmaista.
Hyvät välit vanhempiin eivät mielestäni ole mikään tekosyy olla aikuistumatta ja itsenäistymättä. Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä.
Mutta hyvä että teillä sujuu elämä noin! :)
/23
Miten vanhempien samassa taloudessa asuminen estää itsenäistymisen ja aikuistumisen? Miksi sinulla on niin rajallinen näkemys perhe- ja ihmissuhteista?
Ei ihminen voi olla itsenäinen jos ei koskaan edes itsenäisty. :D Mikähän tässä on hankala ymmärtää.
/23
Alkaa kyllä tästä sinun jankkaamisestasi tulla vahvasti se fiilis, että ainoa asia mitä itse olet saanut aikaiseksi ja ainoa oman itsenäisyytesi mitta on se kotoa pois muuttaminen. Taitaakin olla niin että mamma ne sinun pyykkisi pesee ja kämppäsi siivoaa, mutta et sentään asu enää lapsuudenkodissa? Vai saatko vanhemmiltasi jokakuukautisen stipendin? Jokatapauksessa aika kapeakatseista tuo sinun ajattelusi ja on aika selvää että jotenkin nyt yrität omaa itseäsi pönkittää halveksimalla muiden ihmisten erilaisia valintoja.
Alue: Aihe vapaa
Ei minulla ole mitään tilastoja eikä linkkejä antaa, mutta kyllä se on huomattavasti harvinaisempaa että 3kymppiä puskeva nainen asuisi vanhempiensa luona kuin mies. Miehet on niitä essunhelmoissa roikkujia. Naiset haluaa jo nuorina oman kodin ja pois äidin valtapiiristä.