Jännää että oli joku 20 vuoden ajanjakso, jolloin musiikkivideot olivat oikeasti "tärkeitä"
Nykyisin ei ketään enää kiinnosta, ei varmaan videoiden tekijöitäkään.
Kommentit (7)
Kyllä ne erittäin hyvää runkkkumatskua olivat teininä.
Mua ne kiinnosti kunnes hävitettiin se biisin ja videon yhteys ja niistä tuli "making of" -dokkareita ja tanssiesityksiä.
Meatloaf, Billy Idol, Madonna+ muutama muu artisti osasivat kertoa tarinan tai palkata käsikirjoittajan joka sen osasi.
Jos haluan katsella bändiä meikkaamassa tai treenaamassa, hankin backstage-passin.
Niimpä! Musavideot olivat aikanaan iso bisnes! Kaiholla muistelen miten mukavia katseltavia ja kuunneltavia ne olikaan, puhumattakaan millaista näkyvyyttä artistit niillä saivatkaan tuotannolleen. Nykyään on vaikeaa yhdistää enää kasvoja bändeihin :/
Onko yliarvostetumpaa musiikkivideota kuin Michael Jacksonin Thriller.
Biisi on toki loistava.
Vierailija kirjoitti:
Mua ne kiinnosti kunnes hävitettiin se biisin ja videon yhteys ja niistä tuli "making of" -dokkareita ja tanssiesityksiä.
Meatloaf, Billy Idol, Madonna+ muutama muu artisti osasivat kertoa tarinan tai palkata käsikirjoittajan joka sen osasi.
Jos haluan katsella bändiä meikkaamassa tai treenaamassa, hankin backstage-passin.
Ja musiikkivideoiden ohjaajat olivat suuria nimiä omassa genressään.
Usea näyttelijä pääsi maineeseen videoista, esim. Liv Tyler.
Olivat kuin lyhytelokuvia. Se jonkun parjaama Thiller on lyhytelokuva.
Muistan kuinka sukulaisnainen päivitteli kyläilyreissulla, kun teini-ikäiset tyttäret olivat laittaneet aamuyöksi herätyskellon soimaan, kun silloin jokin tv-kanava esitti Spice Girlsin musiikkivideon. Idoleitaan ei päässyt näkemään eikä kappaleitakaan kuulemaan parilla klikkauksella kuten nykyisin, joten tuo on ollut niihin aikoihin tosi iso juttu, todellakin keskellä yötä heräämisen arvoinen. Veikkaan, että samalla nauhoittivat videon VHS-kasetille.
Villi veikkaus: musiikkivideo on jo aivan liian pitkä monien keskittymiskyvylle, etenkin kun oletus on että tuollaista sisältöä katsottaisiin puhelimesta. Vrt. 90-luku: sohva/nojatuoli/sänky johon asetuttiin katsomaan töllöä ilman mitään oheistoimintaa.