Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni ei saa ikinä perintöä ja miksi?
13.01.2019 |
Palstalla tuntuu olevan paljon tyyppejä, jotka perivät jopa kuusinumeroisia summia. Voi olla valetta ja osa onkin, mutta vain osa. Jotkut tosiaan saavat. Ei kukaan tai harva perittävän kuolemaa odottaa, mutta onhan se sellainen alitajuinen turva siellä taustalla, sitä tuskin kukaan kieltää.
Entä me, jotka emme saa mitään ja miksi näin? Kai meitäkin on, vai onko kaikkien omaiset niin vauraita, että jättävät perintöä? Itse en saanut senttiäkään, koska vanhempani olivat rappiojuoppoja. Muut perimyssuhteen sukulaiset on myös olleet sellaista köyhälistöä, että ei ole tullut koskaan sieltäkään. Asia ei ole merkinnyt minulle mitään, koska en ole muutenkaan saanut elämässäni mitään ilmaiseksi, mutta nyt, kun monien vanhemmat alkavat lähestyä vanhuutta, on osa kavereista vaivihkaa maininnut että "kai se sen keskustakolmio tulee minun murheekseni joskus" yms peiteltyä kehuskelua. Se on saanut itseni miettimään, että ei hemmetti olen todellakin köyhä. Tai no on minulla asuntolaina, mutta pankinhan se on ja vielä pitkään. Mitään säästöjä en ole pienestä palkasta onnistunut tekemään.
Mites muut köyhät ja kurjat? Onko teitä olemassa vai olenko Etelä-Suomen ainoa todellinen "perinnöttömäksi tehty"?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kuusinumeroisia summia?
Aika keskinkertainen tai pienehkökin perintö piireissä, jossa vanhemmat ovat suuten ikäluokkien hyvin koulutettuja ja työelämässä menestyneitä ihmisiä.
Tuttava sai juuri kolme miljoonaa ja rapiat. Osa on täysin realisoimatta, joten tarkka summa ei tiedossa. Turun saariston kesähuvila, Helsingin kantakaupungin perheasunto n. 160 m2 ja loppu osakesijoituksina ja ihan käteisenä.
Vanhempani erosivat aikoinaan ja minulla jää selvästi pienemmäksi. Tätä huippua eli kuusinumeroista nyt kuitenkin on tulossa.
Kyllä tuollainen on jo kohtalaisen harvinaista. Helsingin keskusta-asunnon omistaa vain marginaalinen vähemmistö kaikista suomalaisista, ja näistäkin varmasti suurimmalla osalla on enemmän kuin yksi perijä, jolloin perinnön arvosta menee kullekin perijälle vain murto-osa.
Olet oikein hyvässä asemassa itse, jos kuusinumeroisen perinnön tulet saamaan.
Ohis...pääkaupunkiseudulla jo kerrostaloyksiö maksaa miltei kuusinumeroisen summan. Helsingissä taitaa jo jokainen kerrostaloyksiö maksaa vähintään sen sijainnista riippumatta.
Tiedän, koska omistan sellaisen. Mutta suurin osa suomalaisista ei omista. Suomalaisia kun asuu muuallakin kuin Helsingin keskustassa. Ja useimmilla on tosiaan enemmän kuin yksi henkilö perimässä, jolloin se kuusinumeroinen summa jää vasta yli 200 000 euron arvoisista perinnöistä.
t. Sama
Niin ja näitä asuntoja on pääkaupunkiseutu täynnä, samoin monet muutkin Suomen isommat kaupungit. Ei siis pelkästään Helsingin keskusta, josta sä saat tuolla summalla ehkä kerrostalokaksion jos sitäkään. Näkyy olevan vanhat rivitaloasunnot Hyvinkäälläkin jo parinsadantonnin molemmin puolin. Sellaisestakin tulee kahdelle perilliselle kuusinumeroinen summa per lätty.
Tarkemmin ajatellen joo, olet oikeassa! :)
Olisi mielenkiintoista tehdä tarkempi selvitys, kuinka suurelle osalle suomalaisista on jäämässä kuusinumeroinen perintö tai suurempi. Tosin sitähän ei voi tietää ennen kuin se perintö tosiasiallisesti siirtyy, koska monella tulee menemään hoitokuluihin todella isoja summia viimeisinä elinvuosina. On kuulemma älyttömän kallista, ja hinnoittelu tapahtuu sen mukaan, millaiset tulot hoidettavalla on. Eli mahdollisimman suuri osuus pyritään niistämään hoivayrityksille ennen kuin joku saa sen perintönä. (Nämä ovat kuulopuheita, itsellä ei vielä kokemusta omien vanhempien hoitomaksuista.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tule saamaan. Isäni ei ole työelämässä, joi ja tuhlasi lähes 100 000 euroa periessään vanhempansa. Mitään pysyvää ei jäänyt käteen. Äitini asunnon arvo pikkukaupungissa on noin 50 000 euroa ja muuta omaisuutta ei ole. Ehkä muutama tonni voi tulla, tai sitten ei. Itsellä tulot pari tonnia kuussa ja sillä mennään varmaan loppuelämä.
Aion kieltäytyä, jos jotain tarjotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kuusinumeroisia summia?
Aika keskinkertainen tai pienehkökin perintö piireissä, jossa vanhemmat ovat suuten ikäluokkien hyvin koulutettuja ja työelämässä menestyneitä ihmisiä.
Tuttava sai juuri kolme miljoonaa ja rapiat. Osa on täysin realisoimatta, joten tarkka summa ei tiedossa. Turun saariston kesähuvila, Helsingin kantakaupungin perheasunto n. 160 m2 ja loppu osakesijoituksina ja ihan käteisenä.
Vanhempani erosivat aikoinaan ja minulla jää selvästi pienemmäksi. Tätä huippua eli kuusinumeroista nyt kuitenkin on tulossa.
Kyllä tuollainen on jo kohtalaisen harvinaista. Helsingin keskusta-asunnon omistaa vain marginaalinen vähemmistö kaikista suomalaisista, ja näistäkin varmasti suurimmalla osalla on enemmän kuin yksi perijä, jolloin perinnön arvosta menee kullekin perijälle vain murto-osa.
Olet oikein hyvässä asemassa itse, jos kuusinumeroisen perinnön tulet saamaan.
Ohis...pääkaupunkiseudulla jo kerrostaloyksiö maksaa miltei kuusinumeroisen summan. Helsingissä taitaa jo jokainen kerrostaloyksiö maksaa vähintään sen sijainnista riippumatta.
Tiedän, koska omistan sellaisen. Mutta suurin osa suomalaisista ei omista. Suomalaisia kun asuu muuallakin kuin Helsingin keskustassa. Ja useimmilla on tosiaan enemmän kuin yksi henkilö perimässä, jolloin se kuusinumeroinen summa jää vasta yli 200 000 euron arvoisista perinnöistä.
t. Sama
Niin ja näitä asuntoja on pääkaupunkiseutu täynnä, samoin monet muutkin Suomen isommat kaupungit. Ei siis pelkästään Helsingin keskusta, josta sä saat tuolla summalla ehkä kerrostalokaksion jos sitäkään. Näkyy olevan vanhat rivitaloasunnot Hyvinkäälläkin jo parinsadantonnin molemmin puolin. Sellaisestakin tulee kahdelle perilliselle kuusinumeroinen summa per lätty.
Tarkemmin ajatellen joo, olet oikeassa! :)
Olisi mielenkiintoista tehdä tarkempi selvitys, kuinka suurelle osalle suomalaisista on jäämässä kuusinumeroinen perintö tai suurempi. Tosin sitähän ei voi tietää ennen kuin se perintö tosiasiallisesti siirtyy, koska monella tulee menemään hoitokuluihin todella isoja summia viimeisinä elinvuosina. On kuulemma älyttömän kallista, ja hinnoittelu tapahtuu sen mukaan, millaiset tulot hoidettavalla on. Eli mahdollisimman suuri osuus pyritään niistämään hoivayrityksille ennen kuin joku saa sen perintönä. (Nämä ovat kuulopuheita, itsellä ei vielä kokemusta omien vanhempien hoitomaksuista.)
Koska suomalaisten perinnöstä suurin osa tulee olemaan heidän vanhempiensa omistama asunto, oleellista ei ole vanhuksen tulot vaan se, joutuuko vanhus myymään asuntonsa kattaakseen hoitokulunsa. Ja asuntoahan ei voi edes myydä, jos vanhus on laitoksessa, mutta hänen puolisonsa asuu vielä kotona. Nykyisin on vielä niin, että yhä harvempi vanhus saa minkäänlaista palvelutalo- tai hoivakotipaikkaa ja kaikki pyritään asuttamaan mahdollisimman loppuun asti omissa kodeissaan kotihoidon turvin.
Polarisoitunutta on...
Tosiaan jokainen velattoman yksiön omistaja Helsingin kantakaupungista on jo yleisellä mittapuulla varakas.
Meillä liepieden lähiössäkin kaksion arvo on n. 150 000 eli kuusinumeroinen luku.
Sitten joku Kajaanin perheasunto voi olla pari kymppitonnia.
Karua...
Mua säälitti niin kauheasti tätini, joka oli minulle, "ihanalle pikkulinnulle" testamentannut lapsettomana rivarinpätkän Itä-Suomesta. Toki olin kiitollinen ja rakastin häntä. Siitä sai tasan 20 000 herran vuonna 2014. Ja vero päältä...
Ihan hirveää, että on tehty elämäntyö, säästetty ja säästetty ja omaisuus pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa mitään enkä tarvi. Isä jo kuollut velkaisena alkoholistina ja äiti on sanonut, että hautaisrahat on säästössä muuten laittaa kaiken meneen, mikä on mulle ok. Olen aina pärjännyt kovalla työnteolla ja säästänyt sekä maksanut oman asuntoni. Aioin vielä vanhuksena tehdä käänteisen asuntolainan niin saan enemmän eläkettä.
Useimpiin perheisiin osuu useampikin perintö periväthän pariskunnat kumpikin omat vanhempansa. Ja lapsia syntyy koko ajan vähemmän. Perijät vaurastuvat joka sukupolvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän närkästyksesi, tavallaan, mutta toimisitko itse niin, ettet antaisi (mahdolliselle) lapsellesi mitään, jos sinulla rahaa olisi. Sylkäisisitkö vain päälle ja sanoisit, että senkin kermappeppukakarani, et saa mitään, hähää!
Asioita kannattaa ajatella käänteisesti välillä. Eivät lapset voi vanhempiaan valita. Onko se väärin antaa, jos jotain yli jää? Omat vanhempani ovat köyhistä perheistä ja eläneet pihisti. Siksi minä todennäköisesti saan ainakin jonkin verran perintöä (tulevaisuuteen en kuitenkaan näe). [/quote]
Mulla ei ole lapsia eikä tule. Olen parin miehen kanssa seurustellessa tavannut näitä kermaperseaikuisia lapsia. Sekä muuallakin elämässä. Heissä ärsyttää se ylpeys asioista, joiden eteen eivät ole itse tehneet mitään. Ja harrastuksetkin on jotain luontoa saastuttavaa moottoriurheilua. Ja jos suvaitsee omilleen muuttamaan pitää heti omilleen alkaessa olla tietenkin omakotitalot ja autot. Kaikki niin itsestään selvänä saatu. No uskon, että kun ilmasto muuttuu muuttuu näidenkin todellisuus.
Luultavasti joitakin tonneja saatan saada, jos mitään. Vanhempani ovat tehneet koko ikänsä kyllä töitä, mutta jotenkin ovat vaan saaneet kulumaan rahansa mm. matkusteluun ja alkoholiin. Asuntolainojaan makselevat vielä, eivät ehdi kokonaan maksaa niitä pois. Eli se mikä asunnot myytäessä sitten mahdollisesti jää jäljelle jaetaan ehkä minun ja kahden sisarukseni kanssa. En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään osaa sanoa, voisinko saada jotain. Meitä sisaruksia on kolme, vanhemmillani on ruma pieni asunto ja säästötilillä ehkä 20 000? Toivon että he käyttävät kaiken rahansa elämästä nauttimiseen eläkepäivinään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin,hyvin moni saa ja ihan kohtuullisen paljon. Se vaan on niin suhteellista,mikä on paljon. Usein nämä ahkerien vanhempien lapset on myöskin lukeneet hyvän ammatin ja ansaitsevat hyvin.vSilloin se esim. 200000 e perintö ei tunnu kummoiseltakaan.
No kyllä se nyt kummoiselta tuntuu.
T. Siinä tilanteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopa kuusinumeroisia summia?
Aika keskinkertainen tai pienehkökin perintö piireissä, jossa vanhemmat ovat suuten ikäluokkien hyvin koulutettuja ja työelämässä menestyneitä ihmisiä.
Tuttava sai juuri kolme miljoonaa ja rapiat. Osa on täysin realisoimatta, joten tarkka summa ei tiedossa. Turun saariston kesähuvila, Helsingin kantakaupungin perheasunto n. 160 m2 ja loppu osakesijoituksina ja ihan käteisenä.
Vanhempani erosivat aikoinaan ja minulla jää selvästi pienemmäksi. Tätä huippua eli kuusinumeroista nyt kuitenkin on tulossa.
No höpölöpö, "keskikertainen tai pienehkö". Ei kyllä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kuusinumeroisia summia?
Aika keskinkertainen tai pienehkökin perintö piireissä, jossa vanhemmat ovat suuten ikäluokkien hyvin koulutettuja ja työelämässä menestyneitä ihmisiä.
Tuttava sai juuri kolme miljoonaa ja rapiat. Osa on täysin realisoimatta, joten tarkka summa ei tiedossa. Turun saariston kesähuvila, Helsingin kantakaupungin perheasunto n. 160 m2 ja loppu osakesijoituksina ja ihan käteisenä.
Vanhempani erosivat aikoinaan ja minulla jää selvästi pienemmäksi. Tätä huippua eli kuusinumeroista nyt kuitenkin on tulossa.
No höpölöpö, "keskikertainen tai pienehkö". Ei kyllä ole.
En tunne ketään jonka vanhemmilta olisi tulossa kuusinumeroinen summa perintöä. Puhumattakaan miljoonista ja 160m2 asunnoista. Suurin osa vääntää perusduunia koko elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilta meni kaikki varallisuus 90-luvun lamassa, vaikka firma yritti rimpuilla monta vuotta, luottotappioita tappioiden perään, eikä tilauksia ja töitä tullut riittävästi.
Molemmilla vanhemmilla oli henkilötakaus pankkille ja muutamalle isolle tavarantoimittsjalle. Velat muuttuivat yhdessä yössä kolminkertaiseksi ja omaisuuden arvo aleni. Pörssikurssit laskivat.
Siinä meni kaikki, okt, autot, isovanhempien metsät ja kaikki mahdollinen mitä nyt rahaksi sai muutettua, jopa meidän lasten säästöt.
Menetetty perintö, elintason lasku ja köyhyys ei koskaan ole minua harmittanut, vaan kaikki se tuska, häpeä ja terveyden menettäminen mitä vanhempani saivat kokea ja edelleen kokevat, se tekee surulliseksi ja lisää tuskaa.
Äiti ryyppäsi kaiken mitä oli. Kuolinpesä oli reippaasti pakkasen puolella. Onneksi Suomessa ei peri velkoja, olisi muuten tuhonnut lastensakin elämän ja vienyt heiltä luottotiedot yms.
Vanehmpani ovat yli 70 ja itsekkin olen melkein 50. En minä heidän perintöjään odota, enkä myöskään tarvitse enää. Eikä sieltä kyllä mitään rahaa ole tulossa, vaan lähinnä kiinteistöjä. Olen aikaisemmin ajatellut että kieltäydyn lasteni hyväksi perinnöstä kun aika koittaa, mutta ei nuo nuoretkaan kyllä tee mitään noilla metsätilkuilla, mökeillä, taloilla ja asunnoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa muuhun, niin kuusinumeroinen summa perintöä tulee aika monellekin, jos vainajalla on omistusasunto kaupungissa tai muuten hyvällä paikalla sijaitseva hyväkuntoinen asunto/talo ja perillisiä 1-2.
Perinnön kertymistä auttaa jos vanhemmat ovat tehneet pitkän työuran, saaneet kohtuullisen eläkkeen ja käyttäneet rahansa järkevästi mm. hankkimalla omistusasunnon ja kesämökin ja heillä on ollut aina hyvät välit 1-2 lapsensa kanssa. Siinä vaiheessa kun ns. huoltosuhde muuttuu, on mukava käydä vanhojen vanhempien luona, kun he ovat aikoinaan tukeneet lapsiaan mm. opiskelujen suhteen.
Wanhaan hyvään aikaan vanhemmat myös pysyivät naimisissa kunnes kuolema heidät erotti. Lisäksi useimmat vanhemmat haluavat vaikuttaa siihen että omien lapsien elämä olisi helpompaa ja turvatumpaa vaikka nämän pärjäisivätkin muuten omillaan. Parhaimmillaan kyse on elinikäisestä ja sukupolvet ylittävästä talouden suunnittelusta aivan kuin kyse olisi "perheyrityksestä".
Juuri näin. Suuret ikäluokat olivat juuri niitä, jotka 1960- ja 1970-luvuilla muuttivat maalta kaupunkeihin. Olivat koko elämänsä töissä, monet jopa saman työnantajan palveluksessa koko työuransa. He ottivat nk arava-lainan, ostivat asunnon ja maksoivat sen loppuun jo hyvissä ajoin ennen eläkkeelle jäämistään. Monet hankkivat myös kesämökin. Lapsia he hankkivat vähemmän kuin vanhempansa eikä uusperhekuviot ole olleet heille vielä yhtä yleisiä kuin mitä on nykyään. Kun he kuolevat, perinnöksi jää ihan hyvin kuusinumeroinen summa jo pelkästä asunnosta ja kun jakajia ei ole montaa, on kunkin saama perintöosuuskin ihan kohtuullisen iso.
Ikävää vain, suurimmalla osasta kesämökeistä ei ole mitään arvoa, kun ovat tiettömien teiden takana, ei jätevesijärjestelmiä, sähköä jne.
Samoin suurten ikäluokkien asunnot, jotka 70-80-luvulla kohättiin kokoon elementeistä ja nykyään näitä jo puretaan, jopa Etelä-Suomessa. Eikös Mellunmäestä ole purettu useampi krs-talo ja lisää tulee koko ajan eli näiden varaan ei kannata toivoa isoa perintöä.
Keski-Suomesta rivi- ja krs-taloista saa 100-150m2 muutamalla kymmenellä tuhannella.
Tuttava myy maalta rivitalo asuntoa 4h ja keittiö 40.000€.
Perintö voi olla henkistä laatuakin. Sitä nykyajan tyypit ei noteeraa.
Tulen saamaan kohtuullisen perinnön, mutta todennäköisesti vasta, kun olen yli 70-vuotias. Sukuni on pitkäikäinen ja vanhempani olivat parikymppisiä, kun synnyin.
Normaalisti perintö saadaan vasta eläkeikäisenä.
Muissa tapauksissa peritään myös varhaiselle kuolemalle altistavat perintötekijät ja se ei paljoa lohduta. :D