Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen, kun puran pahan oloni, turhautuneisuuteni yms. negat tunteeni todella voimakkaasti kumppaniini
12.01.2019 |
Miten tuntisin oloni ihan ok:ksi ilman sitä, että syyllistän heti kumppania? Se ei tarkoita hänen oikeaa, harkittua syyllistämistäön, vaan sitä, että asia ahdistaa ja tuottaa mulle niin pahan olon, että olisi aivan sietämätöntä keneltäkään vaatia, että mä kestän ne olot yksin, jos mun kanssani kerran elää toinen, jos ei, niin ei mulle niin vaikeaa ahdistusta edes epäonnistumisista tulekaan. (Niitähän ei silloin toiset näe, eikä ole niistä minua arvostelemassa edes teoriassa).
Mun mies ei aiemmin kuulemma satuttanut itseään vaikka mä purinkin vihaani häneen, mutta saatuamme lapsia olen onnistunut ilmeisesti satuttamaan häntä kuitenkin arvostelemalla hänen vanhemmuuttaan, ja kun hän ei ensin siitäkään välittänyt, niin nyt meillä on perhetyöntekijöitä, ja kun he ovat sanoneet samaa, kuin minäkin, niin oisko se sitten vaikuttanut, että mies on masentunut. Toisaalta hehän eivät ole sanoneet asioista mitenkään pahasti ja he koittavat tukea, eivät kiusata.
Kommentit (394)
Mun äiti ei lisäksi kannusta mua ollenkaan paranemisprosessissani, jos kerron hänelle asioista, jotka terapeutti ihan hyvillä mielin sallii mulle, kuten huutaa miehelleni, jos mua suututtaa, niin äitini rupeaa heti paheksumaan. Ei tajua, että jokainen väsyy joskus ja alkaa huutaa toisille. Tai jos korkeintaan haluaa asiaa muuttaa, niin eihän siitä nyt paheksua saa! Vaan pitää olla huolissaan ja miettiä, että millaista apua tarvitset, tai kuka on sinua loukannut ja satuttanut (sinä), että käyttäydyt noin pahasti? Se olisi apua. Jos lastaan (tai kuka siinä onkaan) rakastaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei lisäksi kannusta mua ollenkaan paranemisprosessissani, jos kerron hänelle asioista, jotka terapeutti ihan hyvillä mielin sallii mulle, kuten huutaa miehelleni, jos mua suututtaa, niin äitini rupeaa heti paheksumaan. Ei tajua, että jokainen väsyy joskus ja alkaa huutaa toisille. Tai jos korkeintaan haluaa asiaa muuttaa, niin eihän siitä nyt paheksua saa! Vaan pitää olla huolissaan ja miettiä, että millaista apua tarvitset, tai kuka on sinua loukannut ja satuttanut (sinä), että käyttäydyt noin pahasti? Se olisi apua. Jos lastaan (tai kuka siinä onkaan) rakastaa.
Ap
Tämmöinen olisi tukea. Ottakaa oppia, palstalaiset. Ihmisten aloituksiin vastaatte tästä lähin näin. Jos haluatte auttaa. Tietenkin jos haluatte olla vain perseläpiä, niin arvostelette, tuomitsette ja haukutte entiseen malliin tietenkin sitten vaan.
Ap
Surettaa kun sulla on ilmiselvästi tosi paha olla, mutta oot niin sekasin ettet tiedä mitä tehdä.
Mutta se miehes ei ole sun äiti. Vaikka kaadat äitisi aiheuttaman pahan olon miehen niskaan niin se ei voi eikä ole velvollinen sitä korjaamaan.
Olet vihainen äidillesi kun on kohdellut sua huonosti, se on ihan ymmärrettävää. Suosittelisin kuitenkin että pikkuhiljaa koitat työstää tuota katkeruutta ja vihaa pois. Se ei auta asiaa, äitisi ei pyydä anteeksi ja vaikka pyytäisi niin mitä se auttaisi? Eikö sua itse harmita kun on saanut sut tuohon kuntoon? Sä purat vihaasi mammapalstalla ja vastailet itsellesi! Älä odota äidiltäsi sitä anteeksi pyyntöä, mutta anna anteeksi ihan itsesi takia, tuo viha ja katkeruus pilaa sun elämän. Jossain vaiheessa miehes lähtee ja sä syytät varmaan siitäkin äitiäsi. Älä anna sen mutsin vaikuttaa enää vaan ota itse elämäsi haltuun ja jätä menneisyys taakse. Äläkä pura oloasi miesparan niskaan. Joku sussa vaan triggeröityy miehen kautta.
Lapsuus on siitä ahterista, että jos sillon menee asiat huonosti niin se jättää jäljen koko loppu elämään. Se on kuitenkin aikuisuudessa jo itsestä kiinni antaako sen pilata kaiken. Ja ymmärrä että ne äidit ja isätkin on vaan ihmisiä. Nekin voi olla vaan todella väsyneitä eivätkä tiedä miten toimia ja purkavat pahaa oloaan lähimmäisiin, se on inhimillistä. Niinkun on inhimillistä että säkin olet sekaisin etkä tiedä miten toimia oikein ja sen takia tylytät miestäs.
Enkä sano tätä vittui-luna mutta ehkä tarviisit osastohoitoa että pääset lepäämään, tapat vielä itses tolla.
Sulla ei kannattas olla lapsia, purat pahan olos niihin.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että olen käynyt terapioissa vuosia, mutta edelleenkin esim. tämän tasoiset asiat ovat ratkaisematta. En varmasti kokisi niin valtavaa tarvetta purkaa oloani kehenkään, ellei se äitini olisi ollut minua kohtaan niin hirveä. Hän purki minuun aina kaiken pahan olonsa ja syyllisti minua, ja jälkeenpäin asioista ja tilanteista keskutsellessamme, siis kun minä muistutin häntä hänen kamalasta käytöksestään minua kohtaan hän väitti ettei mitään sellaista ollut tapahtunut! Ettei muka ollut käyttäytynyt huonosti vanhempana! Eli sillä hän mahdollisti sen hirveän käytöksensä minua kohtaan, että hän ei ilmeisesti kyennyt kokemaan olleeensa paikalla kun se tapahtui, ja jälkikäteen kielsi kaiken, eli siis itselleen täysin vääristelevässä maailmassa.
Se kaikki vaikeutti minun elämääni, ja teki hänen omaansa helpommaksi. Se valehtelu.
Ap
Se on sinun valintasi syytteletkö koko elämästäsi muita, aina ja ikuisesti, amen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei lisäksi kannusta mua ollenkaan paranemisprosessissani, jos kerron hänelle asioista, jotka terapeutti ihan hyvillä mielin sallii mulle, kuten huutaa miehelleni, jos mua suututtaa, niin äitini rupeaa heti paheksumaan. Ei tajua, että jokainen väsyy joskus ja alkaa huutaa toisille. Tai jos korkeintaan haluaa asiaa muuttaa, niin eihän siitä nyt paheksua saa! Vaan pitää olla huolissaan ja miettiä, että millaista apua tarvitset, tai kuka on sinua loukannut ja satuttanut (sinä), että käyttäydyt noin pahasti? Se olisi apua. Jos lastaan (tai kuka siinä onkaan) rakastaa.
ApTämmöinen olisi tukea. Ottakaa oppia, palstalaiset. Ihmisten aloituksiin vastaatte tästä lähin näin. Jos haluatte auttaa. Tietenkin jos haluatte olla vain perseläpiä, niin arvostelette, tuomitsette ja haukutte entiseen malliin tietenkin sitten vaan.
Ap
Sekavaa, itsekästä kirjoitusta. Nyt apua hankkimaan, eikä täällä huudella.
Vierailija kirjoitti:
Surettaa kun sulla on ilmiselvästi tosi paha olla, mutta oot niin sekasin ettet tiedä mitä tehdä.
Mutta se miehes ei ole sun äiti. Vaikka kaadat äitisi aiheuttaman pahan olon miehen niskaan niin se ei voi eikä ole velvollinen sitä korjaamaan.
Olet vihainen äidillesi kun on kohdellut sua huonosti, se on ihan ymmärrettävää. Suosittelisin kuitenkin että pikkuhiljaa koitat työstää tuota katkeruutta ja vihaa pois. Se ei auta asiaa, äitisi ei pyydä anteeksi ja vaikka pyytäisi niin mitä se auttaisi? Eikö sua itse harmita kun on saanut sut tuohon kuntoon? Sä purat vihaasi mammapalstalla ja vastailet itsellesi! Älä odota äidiltäsi sitä anteeksi pyyntöä, mutta anna anteeksi ihan itsesi takia, tuo viha ja katkeruus pilaa sun elämän. Jossain vaiheessa miehes lähtee ja sä syytät varmaan siitäkin äitiäsi. Älä anna sen mutsin vaikuttaa enää vaan ota itse elämäsi haltuun ja jätä menneisyys taakse. Äläkä pura oloasi miesparan niskaan. Joku sussa vaan triggeröityy miehen kautta.
Lapsuus on siitä ahterista, että jos sillon menee asiat huonosti niin se jättää jäljen koko loppu elämään. Se on kuitenkin aikuisuudessa jo itsestä kiinni antaako sen pilata kaiken. Ja ymmärrä että ne äidit ja isätkin on vaan ihmisiä. Nekin voi olla vaan todella väsyneitä eivätkä tiedä miten toimia ja purkavat pahaa oloaan lähimmäisiin, se on inhimillistä. Niinkun on inhimillistä että säkin olet sekaisin etkä tiedä miten toimia oikein ja sen takia tylytät miestäs.
Enkä sano tätä vittui-luna mutta ehkä tarviisit osastohoitoa että pääset lepäämään, tapat vielä itses tolla.
Mä oon oppinut selviytymään ja jaksamaan näillä voimavaroilla, käyn ihan töissäkin, eikä mua osastolle ottaisi kukaan. Mitenköhän eli millä lauseilla sä puhuisitmua sinne, ihan vilpittömästi kiinnostaa. Tai kuinka tietoinen olet osastoille pääsemisten kriteereistä tänä päivänä, kun minua ei ole sinne ainakaan ikinä huolittu, vaikka aikoinaan jaksamisteni rajoilla pahemmin olleena itse kyselinkin.
Mun mielestä mun äitini käytös EI ole inhimillistä. Eli tavallaan siis tervettä ja normaalia. Ei ole tervettä olla poissaoleva itse purkaessaan pahoinvointiaan lapseensa, niin että kieltää sen satuttavuuden lapselle eikä siten pysty lasta auttamaan eikä lapsen haavat parane.
Toisekseen sanoa kaikkea lapsen aivan inhimillistä reagointia siihen pahuudeksi, tahalliseksi ilkeydeksi ja siis epäinhimilliseksi. Vaikka siis lasta pitäisi ylistää siitä, ettei alistu ja nujerru. Missä se kiitos on?
Kolmanneksi pahimpia ovat kanssaihmiset, sellaiset, joita täälläkin kirjoittelee. Ja joita olen aikoinaan tavannut koulussa ja muualla, harrastuksissa. Kertakaikkisia persläpejä mukamas muiden arvostelun oikeutuksella. Muut ihmiset ovat äitini ohella olleet kaikkein pahimpia satuttajiani, ja paranemiseni taikka oman hyvinvointini esteenä olleita, ta esteitä rakentaneina tyyppeinä. Näin siis iso osa ihmisistä.
En sano, että kaikki. Ja näiden ihmisten seuraa ja "ystävyyttä" äitini kasvatti minua arvostamaan. Ei ihme, että en oikein ole löytänyt hyviä ystäviä. Äitini olisi pitänyt kannustaa minua etsimään oikeita ystäviä, ei itsensä kaltaisia feikkipaskoja. Jotka eivät tajua, mikä toisella on, ja silti kuvittelevat oikeudekseen sanoa pahaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti ei lisäksi kannusta mua ollenkaan paranemisprosessissani, jos kerron hänelle asioista, jotka terapeutti ihan hyvillä mielin sallii mulle, kuten huutaa miehelleni, jos mua suututtaa, niin äitini rupeaa heti paheksumaan. Ei tajua, että jokainen väsyy joskus ja alkaa huutaa toisille. Tai jos korkeintaan haluaa asiaa muuttaa, niin eihän siitä nyt paheksua saa! Vaan pitää olla huolissaan ja miettiä, että millaista apua tarvitset, tai kuka on sinua loukannut ja satuttanut (sinä), että käyttäydyt noin pahasti? Se olisi apua. Jos lastaan (tai kuka siinä onkaan) rakastaa.
ApTämmöinen olisi tukea. Ottakaa oppia, palstalaiset. Ihmisten aloituksiin vastaatte tästä lähin näin. Jos haluatte auttaa. Tietenkin jos haluatte olla vain perseläpiä, niin arvostelette, tuomitsette ja haukutte entiseen malliin tietenkin sitten vaan.
ApSekavaa, itsekästä kirjoitusta. Nyt apua hankkimaan, eikä täällä huudella.
Mä kirjoitan täällä just niin paljon kuin mua huvittaa, eikö oppi muiden ihmisten elintilasta mene sulle perille?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että olen käynyt terapioissa vuosia, mutta edelleenkin esim. tämän tasoiset asiat ovat ratkaisematta. En varmasti kokisi niin valtavaa tarvetta purkaa oloani kehenkään, ellei se äitini olisi ollut minua kohtaan niin hirveä. Hän purki minuun aina kaiken pahan olonsa ja syyllisti minua, ja jälkeenpäin asioista ja tilanteista keskutsellessamme, siis kun minä muistutin häntä hänen kamalasta käytöksestään minua kohtaan hän väitti ettei mitään sellaista ollut tapahtunut! Ettei muka ollut käyttäytynyt huonosti vanhempana! Eli sillä hän mahdollisti sen hirveän käytöksensä minua kohtaan, että hän ei ilmeisesti kyennyt kokemaan olleeensa paikalla kun se tapahtui, ja jälkikäteen kielsi kaiken, eli siis itselleen täysin vääristelevässä maailmassa.
Se kaikki vaikeutti minun elämääni, ja teki hänen omaansa helpommaksi. Se valehtelu.
ApSe on sinun valintasi syytteletkö koko elämästäsi muita, aina ja ikuisesti, amen.
Eihän se ole mitenkään valinta, sinustako ei saisi todeta, jos joku on pilannut elämääsi, että hän pilasi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että olen käynyt terapioissa vuosia, mutta edelleenkin esim. tämän tasoiset asiat ovat ratkaisematta. En varmasti kokisi niin valtavaa tarvetta purkaa oloani kehenkään, ellei se äitini olisi ollut minua kohtaan niin hirveä. Hän purki minuun aina kaiken pahan olonsa ja syyllisti minua, ja jälkeenpäin asioista ja tilanteista keskutsellessamme, siis kun minä muistutin häntä hänen kamalasta käytöksestään minua kohtaan hän väitti ettei mitään sellaista ollut tapahtunut! Ettei muka ollut käyttäytynyt huonosti vanhempana! Eli sillä hän mahdollisti sen hirveän käytöksensä minua kohtaan, että hän ei ilmeisesti kyennyt kokemaan olleeensa paikalla kun se tapahtui, ja jälkikäteen kielsi kaiken, eli siis itselleen täysin vääristelevässä maailmassa.
Se kaikki vaikeutti minun elämääni, ja teki hänen omaansa helpommaksi. Se valehtelu.
ApSe on sinun valintasi syytteletkö koko elämästäsi muita, aina ja ikuisesti, amen.
Sä et vain tajua, että niin kaun kuin ne toisen väärinkohtelun seuraukset haittaavat "uhrin" elämää, niin yhtä kauan uhrin on jaksettava kohdistaa syyllisyys sinne, missä se on. Eli ei itsessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä Ap tulit tänne avautumaan ja kysymään neuvoja mun sulla on vadtalause joka ikiseen neuvoo ..? Käyt päälle kuin yleinen syyttäjä ja haukut niitä jotka sanovat sulle suoraan ettet toimi oikein. Vihan pitää päästä prossesoimaan mutta tee se oman pään sisällä, et voi millään olettaa että muut pääsevät sun pään tai kokemustesi sisälle.
Tarvitset vihanhallintaa. Olet ehkä saanut lapsuudessasi äidiltäsi vääränlaisen tavan toimia ja nythän sinä toimit aivan muin äitisi.
Käyt päälle (verbaalisesti) ja syytät muita.Tulitko tänne vaan purkamaan huonoa oloasi? No, onhan se parempi kanava kuin se että syytät miestäsi ja lapsiasi. Kuule, kukaan aikuinen ei ole koskaan vapaa. Jokainen meistä kantaa sisällään jotain traumoja joten sinänsä sä et ole mikään poikkeus, jotkut vähemmän tai enemmän.
Lisäisin vielä että se vapaus tuo mukanaan vastuuta. Vaikka se kuinka ap:ta suututtaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tavallaan kamalaa pitää inhimillisenä väärää tai toisia satuttavaa käytöstä, mutta on aika vaikea elää maailmassa, jossa te kaikki muut pidätte omaa muita satuttavaa käytöstänne inhimillisenä, ja tuomitsette muut samasta.
Ap
Miksi ihmeessä sä mesoat täällä kaikkia vastaan, ketkä sua koittaa jotenkin auttaa ja ohjata? Sä itse kysyit apua, etkä suostu kuuntelemaan mitään, saati käsittelemään. Jos haluat empatiaa ja hyvyyttä itselles niin anna sitä muille äläkä vaan vingu huomiota ja sääliä itselles.
Jos ei kelpaa etkä mitään halua tehdä asioille että paranesit, niin pidä turpas kii ja lakkaa uikuttamasta. Ei se ole täällä kenenkään vika että valitset pahan olosi etkä suostu antamaan anteeksi äidillesi. Käy sääliksi niitä ihmisiä ketkä sun kanssa joutuu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä Ap tulit tänne avautumaan ja kysymään neuvoja mun sulla on vadtalause joka ikiseen neuvoo ..? Käyt päälle kuin yleinen syyttäjä ja haukut niitä jotka sanovat sulle suoraan ettet toimi oikein. Vihan pitää päästä prossesoimaan mutta tee se oman pään sisällä, et voi millään olettaa että muut pääsevät sun pään tai kokemustesi sisälle.
Tarvitset vihanhallintaa. Olet ehkä saanut lapsuudessasi äidiltäsi vääränlaisen tavan toimia ja nythän sinä toimit aivan muin äitisi.
Käyt päälle (verbaalisesti) ja syytät muita.Tulitko tänne vaan purkamaan huonoa oloasi? No, onhan se parempi kanava kuin se että syytät miestäsi ja lapsiasi. Kuule, kukaan aikuinen ei ole koskaan vapaa. Jokainen meistä kantaa sisällään jotain traumoja joten sinänsä sä et ole mikään poikkeus, jotkut vähemmän tai enemmän.
Lisäisin vielä että se vapaus tuo mukanaan vastuuta. Vaikka se kuinka ap:ta suututtaakin.
Sä et varmaan tajua vapaudesta oikein mitään, jos kuvittelet sen saamisen suututtavan minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kova halveksimaan ja nimittelemään muita
No aika halevksivasti mun äitiydestäni kirjoitellaan, niin halveksin sitä ihmistä kyllä.
Ap
Halveksit heitäkin jotka eivät äitiyteesi puutu mitenkään. Kukaan ei ilmeisesti saisi olla eri mieltä kanssasi jotta et halveksisi.
Täällä on puhuttu sinulle suoraan (koska on haluttua auttaa sinua) mutta kohteliaasti kuitenkin, useimmiten.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sä mesoat täällä kaikkia vastaan, ketkä sua koittaa jotenkin auttaa ja ohjata? Sä itse kysyit apua, etkä suostu kuuntelemaan mitään, saati käsittelemään. Jos haluat empatiaa ja hyvyyttä itselles niin anna sitä muille äläkä vaan vingu huomiota ja sääliä itselles.
Jos ei kelpaa etkä mitään halua tehdä asioille että paranesit, niin pidä turpas kii ja lakkaa uikuttamasta. Ei se ole täällä kenenkään vika että valitset pahan olosi etkä suostu antamaan anteeksi äidillesi. Käy sääliksi niitä ihmisiä ketkä sun kanssa joutuu elämään.
Mikä älyllisesti epärehellinen lause tääkin nyt taas on olevinaan? Anna muille? Wtf? Sit se joku on ihan että kiitti! Niin mitä siitä? Oon antanutkin, ei ole auttanut.
Ap
Tässä sulle ap. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kova halveksimaan ja nimittelemään muita
No aika halevksivasti mun äitiydestäni kirjoitellaan, niin halveksin sitä ihmistä kyllä.
ApHalveksit heitäkin jotka eivät äitiyteesi puutu mitenkään. Kukaan ei ilmeisesti saisi olla eri mieltä kanssasi jotta et halveksisi.
Täällä on puhuttu sinulle suoraan (koska on haluttua auttaa sinua) mutta kohteliaasti kuitenkin, useimmiten.
Vaikea sanoa koska jo siitä kertominen, että "olen itse onnistunut äiti, koska kykenin käsittelemään asiani" on mua halveksivaa puhetta, koska kykenisin aivan samaan, jos mulla ois olleet samantasoiset ongelmat. Silti se ihminen pitää omiaan samantasoisin mun onglmien kanssa, vaikka ei ne voi olla, kun mä en ole päässyt niistä eroon ja hän on. Oon tehnyt varmasti viisi kertaa enemmän töitä asian kanssa, kuin kyseinen kirjoittaja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta en ymmärrä ap:n selityksistä yhtään mitään. Onko suomi sinulle vieras kieli vai miten sinulla tuo itseilmaisu on noin tavattoman sekavaa?
Mutta jos nyt siis kommentoin otsikkoa - jonka ymmärsin sentään - niin itsehillintää voi harjoitella missä iässä tahansa. Ennen kaikkea se vaatii kumppanin kunnioittamista ja sen tajuamista, ettei oman ahdistuksen kaataminen toisen niskaan ole a) millään tasolla hyväksyttävissä, b) reilua ja c) ei edes kohenna oikeasti sitä omaa oloakaan.
Ahdistukselle pitäisi löytää paljon parempi purkautumisväylä kuin puolisolle/kumppanille ilkeily ja melttoaminen. Ammattiapu voi olla tarpeen, mutta jos kyse ei ole sairaudeksi luokiteltavasta ahdistuksesta, voisi myös miettiä ihan vaan hetken yksinoloa vaikkapa liikunnan merkeissä aina työpäivän päätyttyä - tai milloin se vitutus nyt yleensä ilmaantuu ja tuppaa purkautumaan veetuiluna kumppanille.
Eli jos vaikkapa sinulla on tapana nalkuttaa ja ilkeillä puolisolle töistä palattuasi - otakin tavaksi tehdä pieni kävelylenkki ja kotiin tultuasi käydä yksin rentouttavassa suihkussa, puhumatta puolisolle mitään. Olisiko olosi suihkusta tultuasi jo parempi?
Työstressi tuppaa purkautuessaan altistamaan äksyilylle. Ja kun sen yhdistää siihen, että kotiintultuaan vaikkapa huomaa, ettei siippa olekaan käynyt kaupassa, vaikka lupasi, mieliala voi hyvin levitä kuin ne kuuluisat jokisen eväät....
Mieti aina, millaista kohtelua itse odotat ja haluat puolisoltasi, ja kohtele häntä kuten haluat itseäsi kohdeltavan. Tämä lienee Raamatun oppi, mutta pätee oikeastaan ihan kaikkeen inhimilliseen kanssakäymiseen ideaalina. Aina ei tietenkään kykene, mutta se on silti hyvä pitää tavoitteena.
Lässynläpälää, jos et tajua suomen kiletä, niin mene itse opiskelemaan vaan. Kirjoitin äidinkielen aineesta L:n 92/100 pisteellä, niin että on ihan hyvin hallussa tää suomi. Vaikutat vain fakki-i diootilta, joka ei tajua keskustelun aihetta.
Ap
Alahan laputta täältä jo, mikä olet haukkumaan ihmisiä. SINÄ tulit palstalle kyselemään, ei kukaan muu. Kolulumenstys ei liity tähän mitenkään, kirjoitat ihan sekavia. Kuka teidän lapset hoitaa, kysyn vaan?
Mutta sinänsä mulla on hyvä tulevaisuus edessä, koska suurin osa vioistani tullaan julistamaan inhimillisiksi, jolloin mun ei enää tarvitse niin varoa niitä, eikä syyllistyä niistä ja arkeni ja elämäni helpottuu. Mutta ei se ihan helppo tie tule olemaan, suurimmaksi osaksi siksi, että vikojen inhimillistäjäpersoonia ja ihmisiä rakastavia persoonia on ihmisissä niin vähän. Suurin osa on pelkuri-tuomareita.
Ap