Mitä mä teen, kun puran pahan oloni, turhautuneisuuteni yms. negat tunteeni todella voimakkaasti kumppaniini
Miten tuntisin oloni ihan ok:ksi ilman sitä, että syyllistän heti kumppania? Se ei tarkoita hänen oikeaa, harkittua syyllistämistäön, vaan sitä, että asia ahdistaa ja tuottaa mulle niin pahan olon, että olisi aivan sietämätöntä keneltäkään vaatia, että mä kestän ne olot yksin, jos mun kanssani kerran elää toinen, jos ei, niin ei mulle niin vaikeaa ahdistusta edes epäonnistumisista tulekaan. (Niitähän ei silloin toiset näe, eikä ole niistä minua arvostelemassa edes teoriassa).
Mun mies ei aiemmin kuulemma satuttanut itseään vaikka mä purinkin vihaani häneen, mutta saatuamme lapsia olen onnistunut ilmeisesti satuttamaan häntä kuitenkin arvostelemalla hänen vanhemmuuttaan, ja kun hän ei ensin siitäkään välittänyt, niin nyt meillä on perhetyöntekijöitä, ja kun he ovat sanoneet samaa, kuin minäkin, niin oisko se sitten vaikuttanut, että mies on masentunut. Toisaalta hehän eivät ole sanoneet asioista mitenkään pahasti ja he koittavat tukea, eivät kiusata.
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Ap. Älä nyt pillastu. Ole rehellinen ja mieti, mitä oikeasti haluat. Haluatko voida hyvin (ja ottaa sen monesti mainitun vastuun käytöksestäsi) vai haluatko olla syytön uhri jolla on oikeus valittaa, riehua ja -ihan totta- demonisoida muita oman traumansa takia?
Tämän ketjun perusteella annat vaikutelman jälkimmäisestä.
Tahdotko oikeasti päästä vapaaksi, olla aikuinen vai pysyä haavoittuneena ja kaltoinkohdeltuna lapsena?
Jälkimmäinen ei ole mukavaa mutta helppoa, ensimmäiseen kun liittyy tosiaan se vastuu. Todellista vapautta ei ole ilman vastuuta, nythän et pidä itseäsi vastuullisena koska olet uhri.
Usko pois moni sinulle vastannut on elänyt rankkoja asioita ja suostunut tuskaan jonka niiden selvittäminen aiheuttaa, hetkellisesti.
Emme me niin tyhmiä ja kokemattomia ole mitä luulet.
Mikä vastuu, voitko avata vähän? Ja haluan vapaaksi ja olla sitä kautta onnellinen, mun mielestä nää neuvot tässä eivät ole vapautuneisuutta nähneetkään. Vaan sellaista itsen pakottamista. Se ei tarkoita tervehtymistä minulle. Jos sillä saavuttaisi jotain. En tarvitse sellaisia saavutuksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen, kuka hoitaa lapset? Et pysty vastaamaan totuudellisesti. Kaikkeen muuhun kyllä huutelet.
Miten niin totuudellisesti en pysty vastaamaan? Mitäpä luulet?
Ap
Ethän sä ole vastannut siihen kysymykseen kuka hoitaa lapset :D
Oi luoja sie oot sekasin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän palstalaiset voineet tietenkään tietää, että minulla on tällainen trauma, mutta itse varon koskaan syyttelemästä ketään, jos näen inhimillistä väärintoimintaa. Koitan auttaa ja tukea ihmistä siitä pois, toimimaan fiksummin. Ja jos hän ei ole valmis siihen, eli ei kykene, arvaan taustalla heti olevn ei-hänen-syytään olevan trauman, ja koitan kannustaa etsimään apua. Täällä sen sijaan pilkattiin ja vaikka mitä.
ApToimitko omasta mielestäsi noin, tässä keskustelussa?
Kun mulla on mun oma ketju, mulla on pahoinvointini aiheena, en ajattele vastaajien voimia ja jaksamista, koska he vastaavat ketjuun omalla vastuullaan, eikä ideana olekin alkaa hoitaa heitä, jos heillä on traumoja, joiden takia pitää olla ymmärtämättä esim. minua. Jos avaan jonkun muun ketjun, jolla on inhimillisestä viallisuudesta johtuva ongelma, silloin ei ole kyse minusta, ainakaan, jos osaan auttaa. Tai tukea. Joskus tuki on jo se, että kertoo omasta kokemuksestaan. Jos jonkun toisen ketjun ap sitten loukkaantuisi mun kertomuksesta, en suuttuisi hänelle, vaan surisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen, kuka hoitaa lapset? Et pysty vastaamaan totuudellisesti. Kaikkeen muuhun kyllä huutelet.
Miten niin totuudellisesti en pysty vastaamaan? Mitäpä luulet?
ApEthän sä ole vastannut siihen kysymykseen kuka hoitaa lapset :D
Oi luoja sie oot sekasin.
En olekaan. Miten se totuudellisuus tähän liittyy? En ole vastannut, niin miten niin en totuudellisesti pysty vastaaman?
Ap
"Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan."
Mielen ihmeet-sivustolta, voisit ap käydä siellä lukemassa jos meidän sanomiset ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
"Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan."
Mielen ihmeet-sivustolta, voisit ap käydä siellä lukemassa jos meidän sanomiset ärsyttää.
Tuohan ei ole ollenkaan kohdistettu mun tilanteeseeni kun se siellä lukee tuo lause, miksi se minua mitenkään v*tuttaisi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan."
Mielen ihmeet-sivustolta, voisit ap käydä siellä lukemassa jos meidän sanomiset ärsyttää.
Minkä takia sinun pitää huomautella eli sheimata minua siitä, etten olisi aikuinen. Kuvitteletko, että minusta on jotenkin kasvattavaa tai kivaa kuunnella sellaista? Lisäksi, minkälaista apua sen kuvittelet olevan? Mitä? Ainoa tavoitteesi on asettua yläpuolelleni ja arvostella, kritisoida minua, kuin en olisikan ihn yhtä hyvä ihmisenä, kuin sinä.
Ap
Ap haluaa pelkän vapauden, ilman vastuuta. Se ei vain ole mahdollista eikä se ole meidän ilkeyttä tai kyvyttömyyttä ymmärtää häntä.
Hyvä vertauskuva on perhosentoukka joka ponnistelee kotelosta ulos ja saa siipensä auki ja niihin voimaa lentää vapauteen.
Sekään ei ole helppoa eikä kivutonta mutta sillä saavutetaan jotain paljon enemmän kuin jäämällä kotelon vangiksi.
Jos en ole kuten aikuinen, niiin so????!!!!! Mitä sä siitä saat, sen minulle sanoja? Kerropa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vähän sekavaa.
Ai vähän...
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaa pelkän vapauden, ilman vastuuta. Se ei vain ole mahdollista eikä se ole meidän ilkeyttä tai kyvyttömyyttä ymmärtää häntä.
Hyvä vertauskuva on perhosentoukka joka ponnistelee kotelosta ulos ja saa siipensä auki ja niihin voimaa lentää vapauteen.
Sekään ei ole helppoa eikä kivutonta mutta sillä saavutetaan jotain paljon enemmän kuin jäämällä kotelon vangiksi.
Miksi kuvittelet, ettei mulla ois vastuuta? Kerropa nyt juurta jaksaen se, miten se mun vastuun puute, jos tästä vielä vapautisin, näkyy.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan."
Mielen ihmeet-sivustolta, voisit ap käydä siellä lukemassa jos meidän sanomiset ärsyttää.
Minkä takia sinun pitää huomautella eli sheimata minua siitä, etten olisi aikuinen. Kuvitteletko, että minusta on jotenkin kasvattavaa tai kivaa kuunnella sellaista? Lisäksi, minkälaista apua sen kuvittelet olevan? Mitä? Ainoa tavoitteesi on asettua yläpuolelleni ja arvostella, kritisoida minua, kuin en olisikan ihn yhtä hyvä ihmisenä, kuin sinä.
Ap
Ei tuosta ole kyse. Vaan siitä että ihan oikeasti henkisesti ja emotionaalisesti aikuinen kykenee ja haluaa hallita käytöstään ja ottamaan vastuun itsestään, sinähän et omien sanojesi mukaan sitä halua tehdä.
En aseta ketään paremmuusjärjestykseen.
Sen voin kertoa että itse olin kolmikymppiseksi asti tunteiden raadeltavissa ja vain reagoin asioihin, olin hyvin dramaattinen ja ajattelin että sellainen persoona vain olen.
No, onnekseni -ja lähipiirin- aloin ajatella että ei se ehkä olekaan oikein ja ainoa tapa elää, onnettomana.
Tajusin että ei asioita vain tapahdu ja minä vain joudun tuntemaan sitä sun tätä.
Nyt olen tasapainoinen ja tyytyväinen elämääni. Narsistisesta äidistä ja kovasta lapsuudesta huolimatta.
Ap hei, ei me täällä sua voida auttaa. Äitis on varmaan pilannut koko elämäsi etkä sä voi sille mitään tehdä etkä parantua. Kai se pitää vaan hyväksyä ja koko loppu elämä purkaa aggressiota viattomiin ja pilata oma elämä sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan."
Mielen ihmeet-sivustolta, voisit ap käydä siellä lukemassa jos meidän sanomiset ärsyttää.
Minkä takia sinun pitää huomautella eli sheimata minua siitä, etten olisi aikuinen. Kuvitteletko, että minusta on jotenkin kasvattavaa tai kivaa kuunnella sellaista? Lisäksi, minkälaista apua sen kuvittelet olevan? Mitä? Ainoa tavoitteesi on asettua yläpuolelleni ja arvostella, kritisoida minua, kuin en olisikan ihn yhtä hyvä ihmisenä, kuin sinä.
Ap
Aika epäkypsää, jos alapeukuttaja ei halua perustella mielipiteeni perusteettomuutta tai virheellisyyttä. Ole hyvä vain. Ai, anteeksi, että sanoin epäkypsäksi.
Ap
Kissaparka, sä oot jo avun ulottumattomissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan."
Mielen ihmeet-sivustolta, voisit ap käydä siellä lukemassa jos meidän sanomiset ärsyttää.
Minkä takia sinun pitää huomautella eli sheimata minua siitä, etten olisi aikuinen. Kuvitteletko, että minusta on jotenkin kasvattavaa tai kivaa kuunnella sellaista? Lisäksi, minkälaista apua sen kuvittelet olevan? Mitä? Ainoa tavoitteesi on asettua yläpuolelleni ja arvostella, kritisoida minua, kuin en olisikan ihn yhtä hyvä ihmisenä, kuin sinä.
Ap
Sinulla on nyt asennevamma. Kasvua ei tapahdu ilman kipua. Kukaan ei halua sinua sheimata eikä väheksyä mutta eihän sinua auta jos täällä vain lässytetään ja silitellään päätäsi JOS oikeasti haluat muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan."
Mielen ihmeet-sivustolta, voisit ap käydä siellä lukemassa jos meidän sanomiset ärsyttää.
Minkä takia sinun pitää huomautella eli sheimata minua siitä, etten olisi aikuinen. Kuvitteletko, että minusta on jotenkin kasvattavaa tai kivaa kuunnella sellaista? Lisäksi, minkälaista apua sen kuvittelet olevan? Mitä? Ainoa tavoitteesi on asettua yläpuolelleni ja arvostella, kritisoida minua, kuin en olisikan ihn yhtä hyvä ihmisenä, kuin sinä.
ApEi tuosta ole kyse. Vaan siitä että ihan oikeasti henkisesti ja emotionaalisesti aikuinen kykenee ja haluaa hallita käytöstään ja ottamaan vastuun itsestään, sinähän et omien sanojesi mukaan sitä halua tehdä.
En aseta ketään paremmuusjärjestykseen.
Sen voin kertoa että itse olin kolmikymppiseksi asti tunteiden raadeltavissa ja vain reagoin asioihin, olin hyvin dramaattinen ja ajattelin että sellainen persoona vain olen.
No, onnekseni -ja lähipiirin- aloin ajatella että ei se ehkä olekaan oikein ja ainoa tapa elää, onnettomana.
Tajusin että ei asioita vain tapahdu ja minä vain joudun tuntemaan sitä sun tätä.
Nyt olen tasapainoinen ja tyytyväinen elämääni. Narsistisesta äidistä ja kovasta lapsuudesta huolimatta.
No, tossa on jo todella monta kohtaa ihan erilailla kuin mulla. Mä en ole ikinä ajatellut, että sellainen persoona mä vain olen. Nimenomaan en ole, se persoona on äitini aiheuttamaa pahaa.
Toisekseen mulle ainakin asioita (raivostuminen ja pakko purkaa se muihin) kyllä vain tapahtuu, koska minusta lähisuhteessa ei kuulu esittää mitään.
Sä olitkin varmaan narsisti, mä olen narsistin uhri, mitä sä et ollut. Mun äitini esti mua kokemasta inhimillisiksi virheitäni, se on syy mun vaikeuksiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan."
Mielen ihmeet-sivustolta, voisit ap käydä siellä lukemassa jos meidän sanomiset ärsyttää.
Minkä takia sinun pitää huomautella eli sheimata minua siitä, etten olisi aikuinen. Kuvitteletko, että minusta on jotenkin kasvattavaa tai kivaa kuunnella sellaista? Lisäksi, minkälaista apua sen kuvittelet olevan? Mitä? Ainoa tavoitteesi on asettua yläpuolelleni ja arvostella, kritisoida minua, kuin en olisikan ihn yhtä hyvä ihmisenä, kuin sinä.
ApSinulla on nyt asennevamma. Kasvua ei tapahdu ilman kipua. Kukaan ei halua sinua sheimata eikä väheksyä mutta eihän sinua auta jos täällä vain lässytetään ja silitellään päätäsi JOS oikeasti haluat muutosta.
Mun ainoa kipuni kasvussani on se, mitä mulle on tehty. Mä olen reagoinut siihen inhimillisesti. Vikka se tuntuukin pahalle tietää, että se inhimillisyys on satuttanut toisia, en tunne siitä kipua, koska enhän olisi toiminut niin ilman sitä, että mua satutettiin. Se oli inhimillistä, mitä siitä seurasi. Sellaisesta ei tarvitse tuntea kipua. Sillä se toinen ihminen on vastuussa itse itsestään, en minä. Kun aikuisista puhutaan.
Ja miten se mua parantaisi, että kokisin nyt jotain kipua lasteni edestä? Eiköhän se seuraa paranemisen mukana, mutta ei mitenkään edistäisi sitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kissaparka, sä oot jo avun ulottumattomissa.
Ai sun tasoistesi avun? Ehkä, koska apusi on niin surkeaa.
Ap
Toimitko omasta mielestäsi noin, tässä keskustelussa?