Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen, kun puran pahan oloni, turhautuneisuuteni yms. negat tunteeni todella voimakkaasti kumppaniini
12.01.2019 |
Miten tuntisin oloni ihan ok:ksi ilman sitä, että syyllistän heti kumppania? Se ei tarkoita hänen oikeaa, harkittua syyllistämistäön, vaan sitä, että asia ahdistaa ja tuottaa mulle niin pahan olon, että olisi aivan sietämätöntä keneltäkään vaatia, että mä kestän ne olot yksin, jos mun kanssani kerran elää toinen, jos ei, niin ei mulle niin vaikeaa ahdistusta edes epäonnistumisista tulekaan. (Niitähän ei silloin toiset näe, eikä ole niistä minua arvostelemassa edes teoriassa).
Mun mies ei aiemmin kuulemma satuttanut itseään vaikka mä purinkin vihaani häneen, mutta saatuamme lapsia olen onnistunut ilmeisesti satuttamaan häntä kuitenkin arvostelemalla hänen vanhemmuuttaan, ja kun hän ei ensin siitäkään välittänyt, niin nyt meillä on perhetyöntekijöitä, ja kun he ovat sanoneet samaa, kuin minäkin, niin oisko se sitten vaikuttanut, että mies on masentunut. Toisaalta hehän eivät ole sanoneet asioista mitenkään pahasti ja he koittavat tukea, eivät kiusata.
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Haistakaakin paska kaikki minua ei-hyväksyneet p*skiaiset. Ei se, että joku toimii väärin tarkoita sitä, etteikö se olisi ihan inhimillistä, s aatanan luuserit.
Ap
Kuka on sanonut -tässä ketjussa- että se ei olisi inhimillistä tai demonisoinut käytöstäsi?
Ei yksikään kommentoija.
Miksi olet noin vihamielinen, haukut muita tyhmiksi etkä itse joko tajua mitä sinulle vastataan tai et halua tajuta, vääristelet tahallasi jotta olisit pelkkä väärinymmärretty/kohdeltu uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta en ymmärrä ap:n selityksistä yhtään mitään. Onko suomi sinulle vieras kieli vai miten sinulla tuo itseilmaisu on noin tavattoman sekavaa?
Mutta jos nyt siis kommentoin otsikkoa - jonka ymmärsin sentään - niin itsehillintää voi harjoitella missä iässä tahansa. Ennen kaikkea se vaatii kumppanin kunnioittamista ja sen tajuamista, ettei oman ahdistuksen kaataminen toisen niskaan ole a) millään tasolla hyväksyttävissä, b) reilua ja c) ei edes kohenna oikeasti sitä omaa oloakaan.
Ahdistukselle pitäisi löytää paljon parempi purkautumisväylä kuin puolisolle/kumppanille ilkeily ja melttoaminen. Ammattiapu voi olla tarpeen, mutta jos kyse ei ole sairaudeksi luokiteltavasta ahdistuksesta, voisi myös miettiä ihan vaan hetken yksinoloa vaikkapa liikunnan merkeissä aina työpäivän päätyttyä - tai milloin se vitutus nyt yleensä ilmaantuu ja tuppaa purkautumaan veetuiluna kumppanille.
Eli jos vaikkapa sinulla on tapana nalkuttaa ja ilkeillä puolisolle töistä palattuasi - otakin tavaksi tehdä pieni kävelylenkki ja kotiin tultuasi käydä yksin rentouttavassa suihkussa, puhumatta puolisolle mitään. Olisiko olosi suihkusta tultuasi jo parempi?
Työstressi tuppaa purkautuessaan altistamaan äksyilylle. Ja kun sen yhdistää siihen, että kotiintultuaan vaikkapa huomaa, ettei siippa olekaan käynyt kaupassa, vaikka lupasi, mieliala voi hyvin levitä kuin ne kuuluisat jokisen eväät....
Mieti aina, millaista kohtelua itse odotat ja haluat puolisoltasi, ja kohtele häntä kuten haluat itseäsi kohdeltavan. Tämä lienee Raamatun oppi, mutta pätee oikeastaan ihan kaikkeen inhimilliseen kanssakäymiseen ideaalina. Aina ei tietenkään kykene, mutta se on silti hyvä pitää tavoitteena.
Lässynläpälää, jos et tajua suomen kiletä, niin mene itse opiskelemaan vaan. Kirjoitin äidinkielen aineesta L:n 92/100 pisteellä, niin että on ihan hyvin hallussa tää suomi. Vaikutat vain fakki-i diootilta, joka ei tajua keskustelun aihetta.
ApAlahan laputta täältä jo, mikä olet haukkumaan ihmisiä. SINÄ tulit palstalle kyselemään, ei kukaan muu. Kolulumenstys ei liity tähän mitenkään, kirjoitat ihan sekavia. Kuka teidän lapset hoitaa, kysyn vaan?
Laputa itse, vankilasi määrä oksettaa mua. Kuka sulle on valehdellut, että sä elät yhtään mitään hyvää elämää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haistakaakin paska kaikki minua ei-hyväksyneet p*skiaiset. Ei se, että joku toimii väärin tarkoita sitä, etteikö se olisi ihan inhimillistä, s aatanan luuserit.
ApKuka on sanonut -tässä ketjussa- että se ei olisi inhimillistä tai demonisoinut käytöstäsi?
Ei yksikään kommentoija.
Miksi olet noin vihamielinen, haukut muita tyhmiksi etkä itse joko tajua mitä sinulle vastataan tai et halua tajuta, vääristelet tahallasi jotta olisit pelkkä väärinymmärretty/kohdeltu uhri.
Ei varmaan kukaan, mutta koska mulla on tämä trauma, kaikki juontaa yhteen ketjuun täällä kesältä 2015. Silloin koin, että toimintaani demonisoitiin, samoin minua (siis heille jotka kyseisen ketjun muistavat, tarkoitan että jo ennen kuin aloin itse ketjussa raivota koin, että demonisoitiin) koska minulla ei ollut tervettä leväperäisyyttä hyväksyä itsessäni mitään vikoja. Siksi olisin tarvinnut vastaajia, jotka varovat syyttelemästä minua. Ei ollut sitäpaitsi mitään syytä.
Ap
Jätä se sika, koska miehen syytähän kaikki on kuitenkin.
Eihän palstalaiset voineet tietenkään tietää, että minulla on tällainen trauma, mutta itse varon koskaan syyttelemästä ketään, jos näen inhimillistä väärintoimintaa. Koitan auttaa ja tukea ihmistä siitä pois, toimimaan fiksummin. Ja jos hän ei ole valmis siihen, eli ei kykene, arvaan taustalla heti olevn ei-hänen-syytään olevan trauman, ja koitan kannustaa etsimään apua. Täällä sen sijaan pilkattiin ja vaikka mitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko tosissasi sä olet traumatisoitunut jostain mammapalstan ketjusta neljä vuotta sitten?
No huhhuh.
Ap sä oot ihan hassu :D Hei mä käyn välillä kaupassa ja lenkillä ja tuun illalla poppareitten kanssa seuraamaan!
Kumppanisi (jos sellainen on), juoskoon mahdollisimman kauas. Et pääse siitä, että syyllistät kaikkia muita lopun eläämääsi. Kukaan ei sellaista jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän palstalaiset voineet tietenkään tietää, että minulla on tällainen trauma, mutta itse varon koskaan syyttelemästä ketään, jos näen inhimillistä väärintoimintaa. Koitan auttaa ja tukea ihmistä siitä pois, toimimaan fiksummin. Ja jos hän ei ole valmis siihen, eli ei kykene, arvaan taustalla heti olevn ei-hänen-syytään olevan trauman, ja koitan kannustaa etsimään apua. Täällä sen sijaan pilkattiin ja vaikka mitä.
Ap
Ja siis kun oon kokenut samanlaista käytöstä itseäni kohtaan irl. Siellä ei oikein voi räjähtää näiden itsehirskaiden naamalle, koska siinähän ainoa "näkyvästi" pahaa tekevä olet sitten sinä, ei se hurkas tuomitsija. Sikai päätin pikkuisen haukkua ihmisiä anonyyminä. Ahhh....
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että olen käynyt terapioissa vuosia, mutta edelleenkin esim. tämän tasoiset asiat ovat ratkaisematta. En varmasti kokisi niin valtavaa tarvetta purkaa oloani kehenkään, ellei se äitini olisi ollut minua kohtaan niin hirveä. Hän purki minuun aina kaiken pahan olonsa ja syyllisti minua, ja jälkeenpäin asioista ja tilanteista keskutsellessamme, siis kun minä muistutin häntä hänen kamalasta käytöksestään minua kohtaan hän väitti ettei mitään sellaista ollut tapahtunut! Ettei muka ollut käyttäytynyt huonosti vanhempana! Eli sillä hän mahdollisti sen hirveän käytöksensä minua kohtaan, että hän ei ilmeisesti kyennyt kokemaan olleeensa paikalla kun se tapahtui, ja jälkikäteen kielsi kaiken, eli siis itselleen täysin vääristelevässä maailmassa.
Se kaikki vaikeutti minun elämääni, ja teki hänen omaansa helpommaksi. Se valehtelu.
ApSe on sinun valintasi syytteletkö koko elämästäsi muita, aina ja ikuisesti, amen.
Eihän se ole mitenkään valinta, sinustako ei saisi todeta, jos joku on pilannut elämääsi, että hän pilasi?
Ap
Tottakai saa todeta ja pitääkin, asioiden kieltäminen ei auta. Mutta nyt onkin kyse siitä että olet jäänyt siihen jumiin etkä suostu siirtymään vapauteen (ja sen mukanaan tuomaan vastuuseen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumppanisi (jos sellainen on), juoskoon mahdollisimman kauas. Et pääse siitä, että syyllistät kaikkia muita lopun eläämääsi. Kukaan ei sellaista jaksa.
Eli sinä olet niin paljon vankilassa, ettet näe mun mahiksia. Mä tiedän kyllä, että mussa ne on. Olen sisäisesti toisinaan jo yhtä vapaa, kuin se 3-4-vuotias minäni, jota alettiin kahlita. Se vain pitää tuoda kaikkeen käytökseeni myös ulos, eli itsepuolustus, henkinen sellainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, että olen käynyt terapioissa vuosia, mutta edelleenkin esim. tämän tasoiset asiat ovat ratkaisematta. En varmasti kokisi niin valtavaa tarvetta purkaa oloani kehenkään, ellei se äitini olisi ollut minua kohtaan niin hirveä. Hän purki minuun aina kaiken pahan olonsa ja syyllisti minua, ja jälkeenpäin asioista ja tilanteista keskutsellessamme, siis kun minä muistutin häntä hänen kamalasta käytöksestään minua kohtaan hän väitti ettei mitään sellaista ollut tapahtunut! Ettei muka ollut käyttäytynyt huonosti vanhempana! Eli sillä hän mahdollisti sen hirveän käytöksensä minua kohtaan, että hän ei ilmeisesti kyennyt kokemaan olleeensa paikalla kun se tapahtui, ja jälkikäteen kielsi kaiken, eli siis itselleen täysin vääristelevässä maailmassa.
Se kaikki vaikeutti minun elämääni, ja teki hänen omaansa helpommaksi. Se valehtelu.
ApSe on sinun valintasi syytteletkö koko elämästäsi muita, aina ja ikuisesti, amen.
Eihän se ole mitenkään valinta, sinustako ei saisi todeta, jos joku on pilannut elämääsi, että hän pilasi?
ApTottakai saa todeta ja pitääkin, asioiden kieltäminen ei auta. Mutta nyt onkin kyse siitä että olet jäänyt siihen jumiin etkä suostu siirtymään vapauteen (ja sen mukanaan tuomaan vastuuseen).
Mihin vapauteen, kerrotko mitä sillä tarkoitat? Vapauteenko uskoa, että raivostuminen on vaan ihan inhimillistä, vaikka sillä satuttaisi toisia? Sitä on oikeasti hyvin vaikea uskoa. En tajua, millainen vastuu siitä seuraa? Koitan jo nyt olla satuttamatta KETÄÄN. Niin mikä lisävastuu mua siinä pelottaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissasi sä olet traumatisoitunut jostain mammapalstan ketjusta neljä vuotta sitten?
No huhhuh.
Ap sä oot ihan hassu :D Hei mä käyn välillä kaupassa ja lenkillä ja tuun illalla poppareitten kanssa seuraamaan!
En, voi että, etkö osaa lukea? En siitä traumatisoitunut, vaan, koska olin jo traumatisoitunut, se kohtelu alkoi v*tuttaa aivan sikana. Ja koska irl ihmisille ei voi antaa takaisin, siinä ketjussap annoin. Se vapautti itseäni vain lisää.
Ap
Edelleen, kuka hoitaa lapset? Et pysty vastaamaan totuudellisesti. Kaikkeen muuhun kyllä huutelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ao, ota rypäle niin verensokeri tasaantuu eikä ketuta niin paljon :)
Vierailija kirjoitti:
Edelleen, kuka hoitaa lapset? Et pysty vastaamaan totuudellisesti. Kaikkeen muuhun kyllä huutelet.
Miten niin totuudellisesti en pysty vastaamaan? Mitäpä luulet?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ao, ota rypäle niin verensokeri tasaantuu eikä ketuta niin paljon :)
Sehän ei tasaa verensokeria, siinäon todella surkea GI.
Ap
Ap. Älä nyt pillastu. Ole rehellinen ja mieti, mitä oikeasti haluat. Haluatko voida hyvin (ja ottaa sen monesti mainitun vastuun käytöksestäsi) vai haluatko olla syytön uhri jolla on oikeus valittaa, riehua ja -ihan totta- demonisoida muita oman traumansa takia?
Tämän ketjun perusteella annat vaikutelman jälkimmäisestä.
Tahdotko oikeasti päästä vapaaksi, olla aikuinen vai pysyä haavoittuneena ja kaltoinkohdeltuna lapsena?
Jälkimmäinen ei ole mukavaa mutta helppoa, ensimmäiseen kun liittyy tosiaan se vastuu. Todellista vapautta ei ole ilman vastuuta, nythän et pidä itseäsi vastuullisena koska olet uhri.
Usko pois moni sinulle vastannut on elänyt rankkoja asioita ja suostunut tuskaan jonka niiden selvittäminen aiheuttaa, hetkellisesti.
Emme me niin tyhmiä ja kokemattomia ole mitä luulet.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen, kuka hoitaa lapset? Et pysty vastaamaan totuudellisesti. Kaikkeen muuhun kyllä huutelet.
Asia ei kuulu sulle. Mietipä sitä. Lapset eivät liity tähän ketjuun mitenkään, eikä mun pahoinvointiini.
Ap
Kuulosti kyllä aika tyypilliseltä miehen osalta parisuhteessa.
Mulla ei ole persoonallisuushäiriötä, koska sehän on sellainen, jossa ihminen ei enää pysty erottamaan tervettä käytöstä sairaasta. Mä kyllä pystyn. Mun vääristymät ovat selkeästi äitini aiheuttamia tuotteita, eivät osa persoonaani. Niistä pystyy vapautumaan oikeanlaisella terapialla. Eikä vin selviytymään niistä huolimatta. Se ei olis mulle elämää, koska se en ois minä. Mä en ole se, joksi äitini minut valehdellen "kasvatti".
Ap