Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen, kun puran pahan oloni, turhautuneisuuteni yms. negat tunteeni todella voimakkaasti kumppaniini
12.01.2019 |
Miten tuntisin oloni ihan ok:ksi ilman sitä, että syyllistän heti kumppania? Se ei tarkoita hänen oikeaa, harkittua syyllistämistäön, vaan sitä, että asia ahdistaa ja tuottaa mulle niin pahan olon, että olisi aivan sietämätöntä keneltäkään vaatia, että mä kestän ne olot yksin, jos mun kanssani kerran elää toinen, jos ei, niin ei mulle niin vaikeaa ahdistusta edes epäonnistumisista tulekaan. (Niitähän ei silloin toiset näe, eikä ole niistä minua arvostelemassa edes teoriassa).
Mun mies ei aiemmin kuulemma satuttanut itseään vaikka mä purinkin vihaani häneen, mutta saatuamme lapsia olen onnistunut ilmeisesti satuttamaan häntä kuitenkin arvostelemalla hänen vanhemmuuttaan, ja kun hän ei ensin siitäkään välittänyt, niin nyt meillä on perhetyöntekijöitä, ja kun he ovat sanoneet samaa, kuin minäkin, niin oisko se sitten vaikuttanut, että mies on masentunut. Toisaalta hehän eivät ole sanoneet asioista mitenkään pahasti ja he koittavat tukea, eivät kiusata.
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Haluan, että joku, joka tajuaa, että muhun sattuu, ja kuinka paljon muhun sattuu, kuulee sen ja ottaa vastaan! Sen esiintuominen on hyvin vaikeaa, koska terapeuttihan saattaa kuvitella, että vihaan häntä ja saatanpa satuttaa. Sitä en tietenkään voisi tehdä, eli siihen ei kyllä se nojatuoliterapia ole ratkaisu :(
Ap
Terapeutti tuskin kuvittelee että vihaat häntä. Vaikka jossain vaiheessa terapiaa saatat vihatakin jos se sujuu kuten pitää, projisoit silloin tunteesi häneen. Mutta hän on koulutettu alalle ja tietää sinua paremmin kuinka psyyke toimii.
Satuttaa et saa, ketään, terapeuttiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä samaa kokeneita ihmisiä. Miksi väheksyt heitä ja väität että heidän lapsuutensa ei ole ollut yhtä traumatisoiva kuin sinun perusteella että he ovat selvinneet, sinä et?
Tuon voisi ymmärtää niin että omasta mielestäsi sinun lapsuutesi traumat ovat ihan omaa luokkaansa ja vaikka kyselet apua et oikeasti ajattele voivasi tervehtyä.
Ja etkö oikeasti huomaa että sinua ei haukuta mutta ollaan rehellisiä ja sinä suutut siitä ja alat nimitellä muita?
Peräänkuulutat ymmärrystä ja hyvää tahtoa mutta olet itse haluton ymmärtämään ja ilkeäkin.
Kyllä mulle on ilkeästi sanottu muissa ketjuissa, miten mussa on vikaa, koska kierin ongelmissa ti en kanna vastuuta, vaikka se ei ole totta ja kehuttu, miten itse ovat ottaneet vastuuta, ja nyt on niin onnellinen perhe-elämä ja hallitsevat tunteensa, mitä h*lvettiä mä teen sellaisella tiedolla? Eikö todella ole mitään kykyä asettua toisen asemaan? Että tuollaista EI KERRTOTA kehuen sille, joka kärsii ongelmistaan, jotka ovat aivan jonkun muun syytä? Aivan kuin raiska.uk sen uhrille mentäisiin kehumaan omaa estottomuutta ja haukkumaan toista estoistaan. Mitä se siis auttaa sitä uhria?
Ap
Miksi sinä edelleen roikut niissä vanhoissa ketjuissa?
Kun tässä ketjussa joku on kertonut että on päässyt irti vahingollisesta käyttäytymisestä ja on nyt onnellinen ei hän tee sitä kehuakseen itseään ja loukatakseen sinua vaan nimenomaan siksi että haluaa näyttää että muutos on mahdollista ja rohkaistakseen sinua.
Sitäpaitsi, oletko varma että sinua pilkattiin niissä vanhoissa ketjuissa vai tulkitsitko kaiken omien vääristymiesi kautta?
Olet varmaan kuullut termin "ajatusvinouma"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApTämä on hyvä esimerkki siitä miksi se ajatusten ja tunteiden hallinta olisi niin tärkeää. Jotta toimisit vastuullisesti, et reagoisi tunteiden pohjalta.
Ja muista, tunteet eivät ole hyviä tai pahoja, ne ovat neutraaleja, tapa miten reagoit taas ei ole.
Mutta jos en reagoi, en voi sitten reagoida. Jos mua satuttaa ja loukkaa, on täysin mahdotonta reagoida kukkaiskielellä tai edes hyvin. Se tuntuisi väärältä kun juuri on saanut tavallaan köniin. Eli kenties se lapsen erhe liimautuu ikäänkuin itseen, eli että nonni, ootpa paska vanhempi, kun ei tääkään ole mennyt perille tms.
ApLapsen mieli ja muisti toimii toisin kuin aikuisen. Harva lapsi nopeasti oppii jättämään kengät oikealle paikalleen eikä se ole ilkeyttä, uhmaa tms vaan lapsesta ne eivät ole mitenkään väärässä paikassa keskellä lattiaa.
Toistoa, toistoa ja kärsivällisyyttä.
Tarvitsisit todella ajatusten ja asenteiden "uudelleenohjelmointia".
Et tajua koko ongelmasta yhtään mitään, s aatana pässi. Kuvitteletko sä, etten mä tiedä tuota? Kerrotko vielä, miksei se auta? Koska mä en tiedä.
Ap
Ehkä tajuat mutta et tilanteissa muista. Älä nimittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan, että joku, joka tajuaa, että muhun sattuu, ja kuinka paljon muhun sattuu, kuulee sen ja ottaa vastaan! Sen esiintuominen on hyvin vaikeaa, koska terapeuttihan saattaa kuvitella, että vihaan häntä ja saatanpa satuttaa. Sitä en tietenkään voisi tehdä, eli siihen ei kyllä se nojatuoliterapia ole ratkaisu :(
ApTerapeutti tuskin kuvittelee että vihaat häntä. Vaikka jossain vaiheessa terapiaa saatat vihatakin jos se sujuu kuten pitää, projisoit silloin tunteesi häneen. Mutta hän on koulutettu alalle ja tietää sinua paremmin kuinka psyyke toimii.
Satuttaa et saa, ketään, terapeuttiakaan.
En tietenkään satuttaisikaan, ja on todella vaikeaa purkaa mitenkään vihaa kun tietää, että se ihminen haluaa auttaa. Mutta ehkä keskusteluissa saan apua siihen, että hyväksyn vaan enemmän ja enemmän ja jonain päivänä mä voin hyväksyttävästi purkaa sitä vihaa, en vain tiedä miten missä ja milloin. Ja miten saan tukea, ettei sit hylätä. Hassua kyllä en mieti silleen sitä hylätyksitulemista suhteessani, oon tavallaan koko ajan varautunut siihen. En todellakaan luota yhtään, että miestäni kiinnostaisi tietääkään minusta. Kai sekin on tavallaan "ongelma".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
Ap
Se itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApTämä on hyvä esimerkki siitä miksi se ajatusten ja tunteiden hallinta olisi niin tärkeää. Jotta toimisit vastuullisesti, et reagoisi tunteiden pohjalta.
Ja muista, tunteet eivät ole hyviä tai pahoja, ne ovat neutraaleja, tapa miten reagoit taas ei ole.
Mutta jos en reagoi, en voi sitten reagoida. Jos mua satuttaa ja loukkaa, on täysin mahdotonta reagoida kukkaiskielellä tai edes hyvin. Se tuntuisi väärältä kun juuri on saanut tavallaan köniin. Eli kenties se lapsen erhe liimautuu ikäänkuin itseen, eli että nonni, ootpa paska vanhempi, kun ei tääkään ole mennyt perille tms.
ApLapsen mieli ja muisti toimii toisin kuin aikuisen. Harva lapsi nopeasti oppii jättämään kengät oikealle paikalleen eikä se ole ilkeyttä, uhmaa tms vaan lapsesta ne eivät ole mitenkään väärässä paikassa keskellä lattiaa.
Toistoa, toistoa ja kärsivällisyyttä.
Tarvitsisit todella ajatusten ja asenteiden "uudelleenohjelmointia".
Et tajua koko ongelmasta yhtään mitään, s aatana pässi. Kuvitteletko sä, etten mä tiedä tuota? Kerrotko vielä, miksei se auta? Koska mä en tiedä.
ApEhkä tajuat mutta et tilanteissa muista. Älä nimittele.
Anteeksi, en nimittele.
Niin no mutta vaikka muistaisinkin, sillä ei ole merkitystä, koska se turhautuneisuus tai veetutus on niin kovaa, että hajoan ihan tasan, jos en saa huutaa, miten hirveä lapsi on. Ja siis siksi en asukaan enää lasten kanssa. Turha taas jonkun ketjussa kaakatella siitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kanssa sitä mielen ihmeet tai jotain vastaavaa sivustoa, siellä et ainakaan voi väittää että kukaan yrittää sinua mollata vaikka samoja asioita siellä lukeekin kuin tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
Ap
Mitä sinä selität? Muilla aikuisilla on vastuu itsestään, sinulla ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksi. Yritä hyväksyä se että et voi muuttaa menneisyyttä. Kaikki paska joka siellä on tulee aina myöskin olemaan siellä. Se mihin pitää kiinnittää huomio on miten elää nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Menneisyys on tärkeä osa meitä jokaista sillä se muokkaa meidät niiksi keitä me olemme. Niin hyvät kuin pahatkin asiat. Sinun on vaan opittava elämään niiden kanssa, antamaan anyeeksi ja ehkä jopa opetella atvostamaan sitä. Näin minä olen onnistunut tekemään koulukiusatun taustoillani. Pitkään kannoin kaunaa koko peruskoulun kestänyttä luokkaa kohtaan. En enää. Olen enemmänkin heille kiitollinen siitä että ne kokemukset ocat kasvattaneet minut siksi kuka olen. On hienoa että tiedostat tekeväsi asioita joita et haluaisi tehdä. Se mitä itse tein oli yrittää alkaa ajatella paskan tunteen keskellä sen hetkisiä positiivisia asioita. Valittaminen kun on niin helppoa ja miellyttävämpää, niin koin että sillä hetkellä on tehtävä juuri sitä mikä tuntuisi silloin kaikkein hankalimmalta ja ”paskimmalta”. Eli ajatella positiivisesti. Sanoa itselleen ”tämä valittava paskako sinä haluat olla? Niinhän ne muutkin kuitenkin ajattelee”. Se ei ole helppoa, mutta kun siinä kerran onnistuu, tulee se helpommaksi ajan myötä. Mutta tämä on vain oma henk. koht. kokemukseni. Kannattaa silti kokeilla. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä samaa kokeneita ihmisiä. Miksi väheksyt heitä ja väität että heidän lapsuutensa ei ole ollut yhtä traumatisoiva kuin sinun perusteella että he ovat selvinneet, sinä et?
Tuon voisi ymmärtää niin että omasta mielestäsi sinun lapsuutesi traumat ovat ihan omaa luokkaansa ja vaikka kyselet apua et oikeasti ajattele voivasi tervehtyä.
Ja etkö oikeasti huomaa että sinua ei haukuta mutta ollaan rehellisiä ja sinä suutut siitä ja alat nimitellä muita?
Peräänkuulutat ymmärrystä ja hyvää tahtoa mutta olet itse haluton ymmärtämään ja ilkeäkin.
Kyllä mulle on ilkeästi sanottu muissa ketjuissa, miten mussa on vikaa, koska kierin ongelmissa ti en kanna vastuuta, vaikka se ei ole totta ja kehuttu, miten itse ovat ottaneet vastuuta, ja nyt on niin onnellinen perhe-elämä ja hallitsevat tunteensa, mitä h*lvettiä mä teen sellaisella tiedolla? Eikö todella ole mitään kykyä asettua toisen asemaan? Että tuollaista EI KERRTOTA kehuen sille, joka kärsii ongelmistaan, jotka ovat aivan jonkun muun syytä? Aivan kuin raiska.uk sen uhrille mentäisiin kehumaan omaa estottomuutta ja haukkumaan toista estoistaan. Mitä se siis auttaa sitä uhria?
ApMiksi sinä edelleen roikut niissä vanhoissa ketjuissa?
Kun tässä ketjussa joku on kertonut että on päässyt irti vahingollisesta käyttäytymisestä ja on nyt onnellinen ei hän tee sitä kehuakseen itseään ja loukatakseen sinua vaan nimenomaan siksi että haluaa näyttää että muutos on mahdollista ja rohkaistakseen sinua.
Sitäpaitsi, oletko varma että sinua pilkattiin niissä vanhoissa ketjuissa vai tulkitsitko kaiken omien vääristymiesi kautta?
Olet varmaan kuullut termin "ajatusvinouma"?
On osassa ollut ihan kiusaamisprovoamista, joskaan se nyt ei niin hetkauta. Ja jos on ollutkin niin, että ymmärrän väärin, niin toinen osapuoli uhriutuu heti siitä, ja on töykeä takaisin. Olkoot, mutta ei sellaisten kanssa keskustelemisesta mitään tule.
Ja siis en näe jonkun päässeen irti samasta, minkä kanssa mä nyt painin, johan se on ihan eri tilanne, jos piti edes joskus toimintansa hyväksyttävänä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApTämä on hyvä esimerkki siitä miksi se ajatusten ja tunteiden hallinta olisi niin tärkeää. Jotta toimisit vastuullisesti, et reagoisi tunteiden pohjalta.
Ja muista, tunteet eivät ole hyviä tai pahoja, ne ovat neutraaleja, tapa miten reagoit taas ei ole.
Mutta jos en reagoi, en voi sitten reagoida. Jos mua satuttaa ja loukkaa, on täysin mahdotonta reagoida kukkaiskielellä tai edes hyvin. Se tuntuisi väärältä kun juuri on saanut tavallaan köniin. Eli kenties se lapsen erhe liimautuu ikäänkuin itseen, eli että nonni, ootpa paska vanhempi, kun ei tääkään ole mennyt perille tms.
ApLapsen mieli ja muisti toimii toisin kuin aikuisen. Harva lapsi nopeasti oppii jättämään kengät oikealle paikalleen eikä se ole ilkeyttä, uhmaa tms vaan lapsesta ne eivät ole mitenkään väärässä paikassa keskellä lattiaa.
Toistoa, toistoa ja kärsivällisyyttä.
Tarvitsisit todella ajatusten ja asenteiden "uudelleenohjelmointia".
Et tajua koko ongelmasta yhtään mitään, s aatana pässi. Kuvitteletko sä, etten mä tiedä tuota? Kerrotko vielä, miksei se auta? Koska mä en tiedä.
ApEhkä tajuat mutta et tilanteissa muista. Älä nimittele.
Anteeksi, en nimittele.
Niin no mutta vaikka muistaisinkin, sillä ei ole merkitystä, koska se turhautuneisuus tai veetutus on niin kovaa, että hajoan ihan tasan, jos en saa huutaa, miten hirveä lapsi on. Ja siis siksi en asukaan enää lasten kanssa. Turha taas jonkun ketjussa kaakatella siitä.
Ap
Se on hyvä että asetat lapsesi etusijalle takaamalla heille rauhallisemman elämän, se on heistä välittämistä. Itsestä toki myös jos tietää että hermot eivät kestä.
Vierailija kirjoitti:
Ensiksi. Yritä hyväksyä se että et voi muuttaa menneisyyttä. Kaikki paska joka siellä on tulee aina myöskin olemaan siellä. Se mihin pitää kiinnittää huomio on miten elää nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Menneisyys on tärkeä osa meitä jokaista sillä se muokkaa meidät niiksi keitä me olemme. Niin hyvät kuin pahatkin asiat. Sinun on vaan opittava elämään niiden kanssa, antamaan anyeeksi ja ehkä jopa opetella atvostamaan sitä. Näin minä olen onnistunut tekemään koulukiusatun taustoillani. Pitkään kannoin kaunaa koko peruskoulun kestänyttä luokkaa kohtaan. En enää. Olen enemmänkin heille kiitollinen siitä että ne kokemukset ocat kasvattaneet minut siksi kuka olen. On hienoa että tiedostat tekeväsi asioita joita et haluaisi tehdä. Se mitä itse tein oli yrittää alkaa ajatella paskan tunteen keskellä sen hetkisiä positiivisia asioita. Valittaminen kun on niin helppoa ja miellyttävämpää, niin koin että sillä hetkellä on tehtävä juuri sitä mikä tuntuisi silloin kaikkein hankalimmalta ja ”paskimmalta”. Eli ajatella positiivisesti. Sanoa itselleen ”tämä valittava paskako sinä haluat olla? Niinhän ne muutkin kuitenkin ajattelee”. Se ei ole helppoa, mutta kun siinä kerran onnistuu, tulee se helpommaksi ajan myötä. Mutta tämä on vain oma henk. koht. kokemukseni. Kannattaa silti kokeilla. :)
Tää ois muuten ihan just näin mullekin ja ookoo, mutta mulla on lapsia. Pitäisi kyetä olemaan heillekin jotain muuta kuin äitini oli minulle ja rakastaa, ja jo se kaikki on vaikeaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApTämä on hyvä esimerkki siitä miksi se ajatusten ja tunteiden hallinta olisi niin tärkeää. Jotta toimisit vastuullisesti, et reagoisi tunteiden pohjalta.
Ja muista, tunteet eivät ole hyviä tai pahoja, ne ovat neutraaleja, tapa miten reagoit taas ei ole.
Mutta jos en reagoi, en voi sitten reagoida. Jos mua satuttaa ja loukkaa, on täysin mahdotonta reagoida kukkaiskielellä tai edes hyvin. Se tuntuisi väärältä kun juuri on saanut tavallaan köniin. Eli kenties se lapsen erhe liimautuu ikäänkuin itseen, eli että nonni, ootpa paska vanhempi, kun ei tääkään ole mennyt perille tms.
ApLapsen mieli ja muisti toimii toisin kuin aikuisen. Harva lapsi nopeasti oppii jättämään kengät oikealle paikalleen eikä se ole ilkeyttä, uhmaa tms vaan lapsesta ne eivät ole mitenkään väärässä paikassa keskellä lattiaa.
Toistoa, toistoa ja kärsivällisyyttä.
Tarvitsisit todella ajatusten ja asenteiden "uudelleenohjelmointia".
Et tajua koko ongelmasta yhtään mitään, s aatana pässi. Kuvitteletko sä, etten mä tiedä tuota? Kerrotko vielä, miksei se auta? Koska mä en tiedä.
ApEhkä tajuat mutta et tilanteissa muista. Älä nimittele.
Anteeksi, en nimittele.
Niin no mutta vaikka muistaisinkin, sillä ei ole merkitystä, koska se turhautuneisuus tai veetutus on niin kovaa, että hajoan ihan tasan, jos en saa huutaa, miten hirveä lapsi on. Ja siis siksi en asukaan enää lasten kanssa. Turha taas jonkun ketjussa kaakatella siitä.
ApSe on hyvä että asetat lapsesi etusijalle takaamalla heille rauhallisemman elämän, se on heistä välittämistä. Itsestä toki myös jos tietää että hermot eivät kestä.
Mua se mun hermojen menettäminen ei haitannut, se jo kertoo, miten nollasti oon saanut elää ympäristössä, joka ois terve. Mutta lasten takia se oli pakko ratkoa nin. Itseä se v*tuttaa, ei sen niin pitänyt mennä. En pysty edes töissä kertomaan kellekään. Ei sillä, et ois pakko, mutta siis eristäähän sekin sit ihmisistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä samaa kokeneita ihmisiä. Miksi väheksyt heitä ja väität että heidän lapsuutensa ei ole ollut yhtä traumatisoiva kuin sinun perusteella että he ovat selvinneet, sinä et?
Tuon voisi ymmärtää niin että omasta mielestäsi sinun lapsuutesi traumat ovat ihan omaa luokkaansa ja vaikka kyselet apua et oikeasti ajattele voivasi tervehtyä.
Ja etkö oikeasti huomaa että sinua ei haukuta mutta ollaan rehellisiä ja sinä suutut siitä ja alat nimitellä muita?
Peräänkuulutat ymmärrystä ja hyvää tahtoa mutta olet itse haluton ymmärtämään ja ilkeäkin.
Kyllä mulle on ilkeästi sanottu muissa ketjuissa, miten mussa on vikaa, koska kierin ongelmissa ti en kanna vastuuta, vaikka se ei ole totta ja kehuttu, miten itse ovat ottaneet vastuuta, ja nyt on niin onnellinen perhe-elämä ja hallitsevat tunteensa, mitä h*lvettiä mä teen sellaisella tiedolla? Eikö todella ole mitään kykyä asettua toisen asemaan? Että tuollaista EI KERRTOTA kehuen sille, joka kärsii ongelmistaan, jotka ovat aivan jonkun muun syytä? Aivan kuin raiska.uk sen uhrille mentäisiin kehumaan omaa estottomuutta ja haukkumaan toista estoistaan. Mitä se siis auttaa sitä uhria?
ApMiksi sinä edelleen roikut niissä vanhoissa ketjuissa?
Kun tässä ketjussa joku on kertonut että on päässyt irti vahingollisesta käyttäytymisestä ja on nyt onnellinen ei hän tee sitä kehuakseen itseään ja loukatakseen sinua vaan nimenomaan siksi että haluaa näyttää että muutos on mahdollista ja rohkaistakseen sinua.
Sitäpaitsi, oletko varma että sinua pilkattiin niissä vanhoissa ketjuissa vai tulkitsitko kaiken omien vääristymiesi kautta?
Olet varmaan kuullut termin "ajatusvinouma"?
On osassa ollut ihan kiusaamisprovoamista, joskaan se nyt ei niin hetkauta. Ja jos on ollutkin niin, että ymmärrän väärin, niin toinen osapuoli uhriutuu heti siitä, ja on töykeä takaisin. Olkoot, mutta ei sellaisten kanssa keskustelemisesta mitään tule.
Ja siis en näe jonkun päässeen irti samasta, minkä kanssa mä nyt painin, johan se on ihan eri tilanne, jos piti edes joskus toimintansa hyväksyttävänä.
Ap
Kuulehan nyt. Sinä sanot että et pidä toimintaasi hyväksyttävänä ja kuitenkin annat itsellesi siihen luvan ja välillä jopa sanot sen ääneen.
Kannattaisikohan hiukan tutkiskella itseään ja olla rehellinen itselleen.
Ei täällä ole uhriuduttu eikä oltu töykeitä mutta harva jaksaa loputtomiin jankutusta tai tahatonta/tahallista väärinymmärrystä, itse otat lähes kaikki selitykset ja perustelut hyökkäyksenä itseäsi kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
ApMitä sinä selität? Muilla aikuisilla on vastuu itsestään, sinulla ei?
On mullakin. Ei mun nenälle kuule kukaan hypi.
Ap
Ymmärrän sinua. Itsekin olin kauan menneisyyteni vanki (seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessa), terapiassa ymmärsin nykyisyyden merkityksen.
Äitisi on ilmeisesti satuttanut sinua. Hän on voinut pilata lapsuutesi. Mutta kun siihen et voi enää vaikuttaa. Tähän päivään ja huomiseen voit. Annatko hänen pilata tulevaisuutesi?
Pahan olon syy voi olla äidissäsi. Ratkaisu ei ole kuitenkaan syyttää häntä tunteistasi, vaikka oikeutetulta se tuntuisikin.
Kysyit ratkaisua, joka auttaa teitä eteenpäin.
Minua on auttanut tunteideni tunnistaminen.
Perheeni ei ole henkinen roskakorini. En syytä heitä pahasta olostani, koska he eivät sitä ansaitse. Tiedostan, mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi ja pyrin lisäämään näitä asioita elämääni. Mindfullness ja jooga rauhoittavat itseäni kun olen tunteita täynnä.
Vaihtoehtosi ovat nähdäkseni yksinkertaiset. Uhriudu tai selviydy. Huomaan myös, että olet oppinut äidiltäsi käytösmallin, joka vahingoittaa itseäsi ja läheisiäsi. Tiedostamalla tunteesi saat hyvän alun, mutta paraneminen on prosessi. Toivoa, valoa ja parempaa huomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä samaa kokeneita ihmisiä. Miksi väheksyt heitä ja väität että heidän lapsuutensa ei ole ollut yhtä traumatisoiva kuin sinun perusteella että he ovat selvinneet, sinä et?
Tuon voisi ymmärtää niin että omasta mielestäsi sinun lapsuutesi traumat ovat ihan omaa luokkaansa ja vaikka kyselet apua et oikeasti ajattele voivasi tervehtyä.
Ja etkö oikeasti huomaa että sinua ei haukuta mutta ollaan rehellisiä ja sinä suutut siitä ja alat nimitellä muita?
Peräänkuulutat ymmärrystä ja hyvää tahtoa mutta olet itse haluton ymmärtämään ja ilkeäkin.
Kyllä mulle on ilkeästi sanottu muissa ketjuissa, miten mussa on vikaa, koska kierin ongelmissa ti en kanna vastuuta, vaikka se ei ole totta ja kehuttu, miten itse ovat ottaneet vastuuta, ja nyt on niin onnellinen perhe-elämä ja hallitsevat tunteensa, mitä h*lvettiä mä teen sellaisella tiedolla? Eikö todella ole mitään kykyä asettua toisen asemaan? Että tuollaista EI KERRTOTA kehuen sille, joka kärsii ongelmistaan, jotka ovat aivan jonkun muun syytä? Aivan kuin raiska.uk sen uhrille mentäisiin kehumaan omaa estottomuutta ja haukkumaan toista estoistaan. Mitä se siis auttaa sitä uhria?
ApMiksi sinä edelleen roikut niissä vanhoissa ketjuissa?
Kun tässä ketjussa joku on kertonut että on päässyt irti vahingollisesta käyttäytymisestä ja on nyt onnellinen ei hän tee sitä kehuakseen itseään ja loukatakseen sinua vaan nimenomaan siksi että haluaa näyttää että muutos on mahdollista ja rohkaistakseen sinua.
Sitäpaitsi, oletko varma että sinua pilkattiin niissä vanhoissa ketjuissa vai tulkitsitko kaiken omien vääristymiesi kautta?
Olet varmaan kuullut termin "ajatusvinouma"?
On osassa ollut ihan kiusaamisprovoamista, joskaan se nyt ei niin hetkauta. Ja jos on ollutkin niin, että ymmärrän väärin, niin toinen osapuoli uhriutuu heti siitä, ja on töykeä takaisin. Olkoot, mutta ei sellaisten kanssa keskustelemisesta mitään tule.
Ja siis en näe jonkun päässeen irti samasta, minkä kanssa mä nyt painin, johan se on ihan eri tilanne, jos piti edes joskus toimintansa hyväksyttävänä.
ApKuulehan nyt. Sinä sanot että et pidä toimintaasi hyväksyttävänä ja kuitenkin annat itsellesi siihen luvan ja välillä jopa sanot sen ääneen.
Kannattaisikohan hiukan tutkiskella itseään ja olla rehellinen itselleen.
Ei täällä ole uhriuduttu eikä oltu töykeitä mutta harva jaksaa loputtomiin jankutusta tai tahatonta/tahallista väärinymmärrystä, itse otat lähes kaikki selitykset ja perustelut hyökkäyksenä itseäsi kohtaan.
Niin annankin, mutta kyllä mä tiedän, että se on silti väärin.
En pitänyt sitä inhimillisenä toimintana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
Ap
Ei ole oikeutta purkaa muihin. Se on väkivaltaa ja toisten hyväksikäyttöä. Yksikään itseään arvostava ihminen ei katsois tuollaista touhua päivääkään. Kyllä de on niin että sinun pitäisi itse kantaa kipusi, ja syödä vaikka lääkkeitä samalla kun käyt terapiassa.
Et tajua koko ongelmasta yhtään mitään, s aatana pässi. Kuvitteletko sä, etten mä tiedä tuota? Kerrotko vielä, miksei se auta? Koska mä en tiedä.
Ap