Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen, kun puran pahan oloni, turhautuneisuuteni yms. negat tunteeni todella voimakkaasti kumppaniini
12.01.2019 |
Miten tuntisin oloni ihan ok:ksi ilman sitä, että syyllistän heti kumppania? Se ei tarkoita hänen oikeaa, harkittua syyllistämistäön, vaan sitä, että asia ahdistaa ja tuottaa mulle niin pahan olon, että olisi aivan sietämätöntä keneltäkään vaatia, että mä kestän ne olot yksin, jos mun kanssani kerran elää toinen, jos ei, niin ei mulle niin vaikeaa ahdistusta edes epäonnistumisista tulekaan. (Niitähän ei silloin toiset näe, eikä ole niistä minua arvostelemassa edes teoriassa).
Mun mies ei aiemmin kuulemma satuttanut itseään vaikka mä purinkin vihaani häneen, mutta saatuamme lapsia olen onnistunut ilmeisesti satuttamaan häntä kuitenkin arvostelemalla hänen vanhemmuuttaan, ja kun hän ei ensin siitäkään välittänyt, niin nyt meillä on perhetyöntekijöitä, ja kun he ovat sanoneet samaa, kuin minäkin, niin oisko se sitten vaikuttanut, että mies on masentunut. Toisaalta hehän eivät ole sanoneet asioista mitenkään pahasti ja he koittavat tukea, eivät kiusata.
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan."
Mielen ihmeet-sivustolta, voisit ap käydä siellä lukemassa jos meidän sanomiset ärsyttää.
Minkä takia sinun pitää huomautella eli sheimata minua siitä, etten olisi aikuinen. Kuvitteletko, että minusta on jotenkin kasvattavaa tai kivaa kuunnella sellaista? Lisäksi, minkälaista apua sen kuvittelet olevan? Mitä? Ainoa tavoitteesi on asettua yläpuolelleni ja arvostella, kritisoida minua, kuin en olisikan ihn yhtä hyvä ihmisenä, kuin sinä.
ApÄläpä ohita aihetta ja vie keskustelua harhateille. Olet paljon purnannut sitä vastaan että et aio ottaa vastuuta tunteistasi jne niin tuossahan sinulle annettiin osoite jossa voit käydä lukemassa asiantuntijoiden tietoa kun täällä annetut eivät kelpaa.
Missä oon sanonut, etten aio ottaa vastuuta tunteistani??? En ole sanonut.
Ainoastaan oon sanonut, että se ei auta mua tuntemaan oloani mitenkään ok:ksi ja olemaan haluamatta purkaa pahan oloni toisiin. Tiedän, että se on väärin, mutta so what? Siihen kysyin juurikin neuvoja.
ApEihän se sekunnissa tapahdukaan, täällä puhutaan kasvusta, kasvu ottaa aina aikansa. Jos haluat jonkin ihmepikaratkaisun ei sellaista ole. Pikkuhiljaa alkaa tapahtua kun jaksaa tehdä töitä sen eteen.
Kyllä mä sen tiedän. Mites täällä sitten haukuttiin mua siinä mun ketjussa 2015? Miksei sanottu tuolleen?
Ap
En osallistunut siihen ketjuun enkä osaa sanoa muiden puolesta, eikä minun tarvitsekaan ottaa vastuuta siitä . Älä jää siihen kiinni vaan elä tätä päivää ja ota vastaan mitä sinulle nyt sanotaan. Nimenomaan hyvällä, me haluamme auttaa mutta jos asenteesi on vihamielinen ja kuulet kaiken vääristyneenä emme me sille mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Muhun purettiin se äidin raivo tuollaisissa tilanteissa. Myöhemmin väitti, että ei ollut raivonnut, eikä satuttanut minua, vaikka oli. Ja jos MÄ reagoin siihen samoin, syytettiin pahaksi! Miten niin, jos ei se hänkään siinä mitään ollut tehnyt!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
Ap
Lapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan."
Mielen ihmeet-sivustolta, voisit ap käydä siellä lukemassa jos meidän sanomiset ärsyttää.
Minkä takia sinun pitää huomautella eli sheimata minua siitä, etten olisi aikuinen. Kuvitteletko, että minusta on jotenkin kasvattavaa tai kivaa kuunnella sellaista? Lisäksi, minkälaista apua sen kuvittelet olevan? Mitä? Ainoa tavoitteesi on asettua yläpuolelleni ja arvostella, kritisoida minua, kuin en olisikan ihn yhtä hyvä ihmisenä, kuin sinä.
ApÄläpä ohita aihetta ja vie keskustelua harhateille. Olet paljon purnannut sitä vastaan että et aio ottaa vastuuta tunteistasi jne niin tuossahan sinulle annettiin osoite jossa voit käydä lukemassa asiantuntijoiden tietoa kun täällä annetut eivät kelpaa.
Missä oon sanonut, etten aio ottaa vastuuta tunteistani??? En ole sanonut.
Ainoastaan oon sanonut, että se ei auta mua tuntemaan oloani mitenkään ok:ksi ja olemaan haluamatta purkaa pahan oloni toisiin. Tiedän, että se on väärin, mutta so what? Siihen kysyin juurikin neuvoja.
ApEihän se sekunnissa tapahdukaan, täällä puhutaan kasvusta, kasvu ottaa aina aikansa. Jos haluat jonkin ihmepikaratkaisun ei sellaista ole. Pikkuhiljaa alkaa tapahtua kun jaksaa tehdä töitä sen eteen.
Kyllä mä sen tiedän. Mites täällä sitten haukuttiin mua siinä mun ketjussa 2015? Miksei sanottu tuolleen?
ApEn osallistunut siihen ketjuun enkä osaa sanoa muiden puolesta, eikä minun tarvitsekaan ottaa vastuuta siitä . Älä jää siihen kiinni vaan elä tätä päivää ja ota vastaan mitä sinulle nyt sanotaan. Nimenomaan hyvällä, me haluamme auttaa mutta jos asenteesi on vihamielinen ja kuulet kaiken vääristyneenä emme me sille mitään voi.
Niin no sen kuuleminen tuntuu hyvälle, jos edes joku voi sanoa haluavansa auttaa. Kiitos ihan tosi paljon. Koko ajanhan mä yritän. Minusta tämän naisen antama asia on oivallus. Toki hidas sellainen, mutta silti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksi niistä piirteistä, jotka määrittelevät aikuisen, on juurikin kyky ottaa vastuu omista tunteistaan ja toimistaan."
Mielen ihmeet-sivustolta, voisit ap käydä siellä lukemassa jos meidän sanomiset ärsyttää.
Minkä takia sinun pitää huomautella eli sheimata minua siitä, etten olisi aikuinen. Kuvitteletko, että minusta on jotenkin kasvattavaa tai kivaa kuunnella sellaista? Lisäksi, minkälaista apua sen kuvittelet olevan? Mitä? Ainoa tavoitteesi on asettua yläpuolelleni ja arvostella, kritisoida minua, kuin en olisikan ihn yhtä hyvä ihmisenä, kuin sinä.
ApÄläpä ohita aihetta ja vie keskustelua harhateille. Olet paljon purnannut sitä vastaan että et aio ottaa vastuuta tunteistasi jne niin tuossahan sinulle annettiin osoite jossa voit käydä lukemassa asiantuntijoiden tietoa kun täällä annetut eivät kelpaa.
Missä oon sanonut, etten aio ottaa vastuuta tunteistani??? En ole sanonut.
Ainoastaan oon sanonut, että se ei auta mua tuntemaan oloani mitenkään ok:ksi ja olemaan haluamatta purkaa pahan oloni toisiin. Tiedän, että se on väärin, mutta so what? Siihen kysyin juurikin neuvoja.
ApEihän se sekunnissa tapahdukaan, täällä puhutaan kasvusta, kasvu ottaa aina aikansa. Jos haluat jonkin ihmepikaratkaisun ei sellaista ole. Pikkuhiljaa alkaa tapahtua kun jaksaa tehdä töitä sen eteen.
Kyllä mä sen tiedän. Mites täällä sitten haukuttiin mua siinä mun ketjussa 2015? Miksei sanottu tuolleen?
ApEn osallistunut siihen ketjuun enkä osaa sanoa muiden puolesta, eikä minun tarvitsekaan ottaa vastuuta siitä . Älä jää siihen kiinni vaan elä tätä päivää ja ota vastaan mitä sinulle nyt sanotaan. Nimenomaan hyvällä, me haluamme auttaa mutta jos asenteesi on vihamielinen ja kuulet kaiken vääristyneenä emme me sille mitään voi.
Niin no sen kuuleminen tuntuu hyvälle, jos edes joku voi sanoa haluavansa auttaa. Kiitos ihan tosi paljon. Koko ajanhan mä yritän. Minusta tämän naisen antama asia on oivallus. Toki hidas sellainen, mutta silti.
Ap
Siis sen perhetyöntekijän. Toki tämän kirjoittajan, joka uskaltaa(?) sanoa olevansa tässä halusta tai tarpeesta auttaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Tää on ihan vitsi tää kärsivällisyyden opettelu, koska kyseessä ei ole ongelma kärsivällisyydessä. Ihan muualla on ongelman syy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sä kuvittelet, että me osattaisiin auttaa, kun vuosien terapiatkaan eivät tunnu helpottavan sun raivoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
Ap
Sinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sä kuvittelet, että me osattaisiin auttaa, kun vuosien terapiatkaan eivät tunnu helpottavan sun raivoa?
Ajattelin, että jos jollain ois samanlaisia kokemuksia. Toisaalta kuten sanoin, yksi osa ongelmaa on ollut muiden ihmisten suhtautuminen minuun irl. Tietenkin osalla se on voinut olla täysin tiedostamatonta siitä, miten pahasti ovat loukanneet minua, mutta on myös äärimmäisen vaikeaa selittää kellekään niitä perusteluita, miksi he ovat olleet hyvin loukkaavia. Ja olen saanut ihan tarpeekseni siitä, että mua aina loukataan. Täällä annan niille, jotka sitä jatkavat, takaisin ja jos löytyy paremmin ymmärtäviä, heitäkin tarvitaan. Ei mun tilannetta tarvitse parantaa ollakseen joku, josta saan voimaa, tai tukea, riittää, että ymmärtää olla tuomitsematta (voi olla tietysti aina myös vaikka hiljaa, vaikkei se edes näy). Enkä mä edellytä keneltäkään ymmärtämistä, tähän vastailee jokainen omilla perusteillaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
Ap
Tämä on hyvä esimerkki siitä miksi se ajatusten ja tunteiden hallinta olisi niin tärkeää. Jotta toimisit vastuullisesti, et reagoisi tunteiden pohjalta.
Ja muista, tunteet eivät ole hyviä tai pahoja, ne ovat neutraaleja, tapa miten reagoit taas ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApTämä on hyvä esimerkki siitä miksi se ajatusten ja tunteiden hallinta olisi niin tärkeää. Jotta toimisit vastuullisesti, et reagoisi tunteiden pohjalta.
Ja muista, tunteet eivät ole hyviä tai pahoja, ne ovat neutraaleja, tapa miten reagoit taas ei ole.
Mutta jos en reagoi, en voi sitten reagoida. Jos mua satuttaa ja loukkaa, on täysin mahdotonta reagoida kukkaiskielellä tai edes hyvin. Se tuntuisi väärältä kun juuri on saanut tavallaan köniin. Eli kenties se lapsen erhe liimautuu ikäänkuin itseen, eli että nonni, ootpa paska vanhempi, kun ei tääkään ole mennyt perille tms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
Ap
"Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu." Tämä antaa ymmärtää, että susta tuntuu paremmalta, kun satutat muita.
Haluan, että joku, joka tajuaa, että muhun sattuu, ja kuinka paljon muhun sattuu, kuulee sen ja ottaa vastaan! Sen esiintuominen on hyvin vaikeaa, koska terapeuttihan saattaa kuvitella, että vihaan häntä ja saatanpa satuttaa. Sitä en tietenkään voisi tehdä, eli siihen ei kyllä se nojatuoliterapia ole ratkaisu :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
Ap"Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu." Tämä antaa ymmärtää, että susta tuntuu paremmalta, kun satutat muita.
Nii-in, ja vain se kohta, että itseä helpottaa, ei tietenkään se kohta, että siinäpä toinen sitten kärsii. Se on ihan hirveää, kun ei oo vaan saanut apua ;'( Vielä.
Ap
Onhan täällä samaa kokeneita ihmisiä. Miksi väheksyt heitä ja väität että heidän lapsuutensa ei ole ollut yhtä traumatisoiva kuin sinun perusteella että he ovat selvinneet, sinä et?
Tuon voisi ymmärtää niin että omasta mielestäsi sinun lapsuutesi traumat ovat ihan omaa luokkaansa ja vaikka kyselet apua et oikeasti ajattele voivasi tervehtyä.
Ja etkö oikeasti huomaa että sinua ei haukuta mutta ollaan rehellisiä ja sinä suutut siitä ja alat nimitellä muita?
Peräänkuulutat ymmärrystä ja hyvää tahtoa mutta olet itse haluton ymmärtämään ja ilkeäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApTämä on hyvä esimerkki siitä miksi se ajatusten ja tunteiden hallinta olisi niin tärkeää. Jotta toimisit vastuullisesti, et reagoisi tunteiden pohjalta.
Ja muista, tunteet eivät ole hyviä tai pahoja, ne ovat neutraaleja, tapa miten reagoit taas ei ole.
Mutta jos en reagoi, en voi sitten reagoida. Jos mua satuttaa ja loukkaa, on täysin mahdotonta reagoida kukkaiskielellä tai edes hyvin. Se tuntuisi väärältä kun juuri on saanut tavallaan köniin. Eli kenties se lapsen erhe liimautuu ikäänkuin itseen, eli että nonni, ootpa paska vanhempi, kun ei tääkään ole mennyt perille tms.
Ap
Lapsen mieli ja muisti toimii toisin kuin aikuisen. Harva lapsi nopeasti oppii jättämään kengät oikealle paikalleen eikä se ole ilkeyttä, uhmaa tms vaan lapsesta ne eivät ole mitenkään väärässä paikassa keskellä lattiaa.
Toistoa, toistoa ja kärsivällisyyttä.
Tarvitsisit todella ajatusten ja asenteiden "uudelleenohjelmointia".
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä samaa kokeneita ihmisiä. Miksi väheksyt heitä ja väität että heidän lapsuutensa ei ole ollut yhtä traumatisoiva kuin sinun perusteella että he ovat selvinneet, sinä et?
Tuon voisi ymmärtää niin että omasta mielestäsi sinun lapsuutesi traumat ovat ihan omaa luokkaansa ja vaikka kyselet apua et oikeasti ajattele voivasi tervehtyä.
Ja etkö oikeasti huomaa että sinua ei haukuta mutta ollaan rehellisiä ja sinä suutut siitä ja alat nimitellä muita?
Peräänkuulutat ymmärrystä ja hyvää tahtoa mutta olet itse haluton ymmärtämään ja ilkeäkin.
Kyllä mulle on ilkeästi sanottu muissa ketjuissa, miten mussa on vikaa, koska kierin ongelmissa ti en kanna vastuuta, vaikka se ei ole totta ja kehuttu, miten itse ovat ottaneet vastuuta, ja nyt on niin onnellinen perhe-elämä ja hallitsevat tunteensa, mitä h*lvettiä mä teen sellaisella tiedolla? Eikö todella ole mitään kykyä asettua toisen asemaan? Että tuollaista EI KERRTOTA kehuen sille, joka kärsii ongelmistaan, jotka ovat aivan jonkun muun syytä? Aivan kuin raiska.uk sen uhrille mentäisiin kehumaan omaa estottomuutta ja haukkumaan toista estoistaan. Mitä se siis auttaa sitä uhria?
Ap
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
Ap