Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen, kun puran pahan oloni, turhautuneisuuteni yms. negat tunteeni todella voimakkaasti kumppaniini
12.01.2019 |
Miten tuntisin oloni ihan ok:ksi ilman sitä, että syyllistän heti kumppania? Se ei tarkoita hänen oikeaa, harkittua syyllistämistäön, vaan sitä, että asia ahdistaa ja tuottaa mulle niin pahan olon, että olisi aivan sietämätöntä keneltäkään vaatia, että mä kestän ne olot yksin, jos mun kanssani kerran elää toinen, jos ei, niin ei mulle niin vaikeaa ahdistusta edes epäonnistumisista tulekaan. (Niitähän ei silloin toiset näe, eikä ole niistä minua arvostelemassa edes teoriassa).
Mun mies ei aiemmin kuulemma satuttanut itseään vaikka mä purinkin vihaani häneen, mutta saatuamme lapsia olen onnistunut ilmeisesti satuttamaan häntä kuitenkin arvostelemalla hänen vanhemmuuttaan, ja kun hän ei ensin siitäkään välittänyt, niin nyt meillä on perhetyöntekijöitä, ja kun he ovat sanoneet samaa, kuin minäkin, niin oisko se sitten vaikuttanut, että mies on masentunut. Toisaalta hehän eivät ole sanoneet asioista mitenkään pahasti ja he koittavat tukea, eivät kiusata.
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Itsekin olin kauan menneisyyteni vanki (seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessa), terapiassa ymmärsin nykyisyyden merkityksen.
Äitisi on ilmeisesti satuttanut sinua. Hän on voinut pilata lapsuutesi. Mutta kun siihen et voi enää vaikuttaa. Tähän päivään ja huomiseen voit. Annatko hänen pilata tulevaisuutesi?
Pahan olon syy voi olla äidissäsi. Ratkaisu ei ole kuitenkaan syyttää häntä tunteistasi, vaikka oikeutetulta se tuntuisikin.
Kysyit ratkaisua, joka auttaa teitä eteenpäin.
Minua on auttanut tunteideni tunnistaminen.
Perheeni ei ole henkinen roskakorini. En syytä heitä pahasta olostani, koska he eivät sitä ansaitse. Tiedostan, mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi ja pyrin lisäämään näitä asioita elämääni. Mindfullness ja jooga rauhoittavat itseäni kun olen tunteita täynnä.Vaihtoehtosi ovat nähdäkseni yksinkertaiset. Uhriudu tai selviydy. Huomaan myös, että olet oppinut äidiltäsi käytösmallin, joka vahingoittaa itseäsi ja läheisiäsi. Tiedostamalla tunteesi saat hyvän alun, mutta paraneminen on prosessi. Toivoa, valoa ja parempaa huomista.
Mä elän ja asun nyt yksin. Työkavereille en voi enää kertoa käytännössä mitään elämästäni, he luulevat, että asumme koko perhe täällä jne. Äitiini en pidä enää yhteyttä. Isäni valtasi eräs ännmä, joka on hänen nykyinen vimonsa. Isoäitini kuoli. Ystäväni ovat jääneet synnyinkotikaupunkiini ajat sitten. En ole "äitinä" halunnut tutustua muihin äiteihin, millaisiakohan juoruja minusta leviteltäisiin? Jokunen sukulainen oli/on, jotka tietävät tilanteestani, yksi purkikin äskettäin vihaansa minuun, ja sitä en katsele, ei pahoitellut tai sano ut tehneensä väärin, se oli moro sitten, eli millaisissa oloissa ajattelit minun käsitteleväni tunteitani?
Olen elänyt yksin myös ikävuodet 20-34. Eli ei tod ole eka kerta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
Ap"Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu." Tämä antaa ymmärtää, että susta tuntuu paremmalta, kun satutat muita.
Nii-in, ja vain se kohta, että itseä helpottaa, ei tietenkään se kohta, että siinäpä toinen sitten kärsii. Se on ihan hirveää, kun ei oo vaan saanut apua ;'( Vielä.
Ap
Annat itsesi purkautua siinä tilanteessa vihaisena, joten kaikkiin osapuoliin sattuu. Raivostut, purkaudut, tunnet mielihyvää kun sait purkautua - mutta samalla satutat itseäsi ja toista. Tämän takia ihmiset tässä ketjussa yrittävät kertoa sinulle opettelemaan kärsivällisyyttä, että voit ilmaista itseäsi rakentavasti. Mahdollisesti se aluksi menee sillä tavalla, että lähdet ovet paukkuen ja palaat takaisin rauhallisempana selittämään mikä suututti ja tästä toinen oppiikin jotain ja hän saa mahdollisuuden pyytää anteeksi - ja sinä saat paremman mielen, että sinua on kuunneltu, ymmärretty ja pyydetty anteeksi. Ajan kuluessa toivottavasti pystyt rauhoittumaan tuossa tilanteessa ja kertomaan mikä sinua suututtaa ilman huutamista ja raivoamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
ApMitä sinä selität? Muilla aikuisilla on vastuu itsestään, sinulla ei?
On mullakin. Ei mun nenälle kuule kukaan hypi.
ApVastuu itsestään tarkoittaa myös sitä että ei tahallaan aiheuta vahinkoa muille. Etkä voi olla varma että joku johon moskasi purat on kykenevä itseään puolustamaan, olet vastuussa siitä mitä teet muille.
Enhän mä tahallaan aiheitakaan, vaan traumojeni takia. Minä niistä kärsin. Muut tekevät ratkaisunsa itse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
ApEi ole oikeutta purkaa muihin. Se on väkivaltaa ja toisten hyväksikäyttöä. Yksikään itseään arvostava ihminen ei katsois tuollaista touhua päivääkään. Kyllä de on niin että sinun pitäisi itse kantaa kipusi, ja syödä vaikka lääkkeitä samalla kun käyt terapiassa.
Mä tein jo noin 27-33-vuotiaana. Mitä se auttoi?
Ap
Itselläni tulee helposti uutta miesystävää kohtaan ikäviä tunteita helposti. Minulle tuli poskiontelotulehdus ja uusi mies vihjasi että lintsaan töistä, kysyi oonko oikeesti kipeä. Suhde päättyi siihen. Sain viimein antibiootit ja paranin päivässä, mutta en enää ottanut mieheen yhteyttä.
Ehkä mieheltä vaan odotetaan enemmän kuin kavereilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissa, tuo läheistensä rääkkäämisen mestari on todella myrkyllinen ihminen.
Koitapa keskustella olematta myrkyllinen, jooko?
Ap
Hemmetti sä ap olet aivan sekaisin. Oletkohan mun entinen naapuri josta ei pystynyt sanomaan onko se hullu vai narkkari vai molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
Ap"Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu." Tämä antaa ymmärtää, että susta tuntuu paremmalta, kun satutat muita.
Nii-in, ja vain se kohta, että itseä helpottaa, ei tietenkään se kohta, että siinäpä toinen sitten kärsii. Se on ihan hirveää, kun ei oo vaan saanut apua ;'( Vielä.
ApAnnat itsesi purkautua siinä tilanteessa vihaisena, joten kaikkiin osapuoliin sattuu. Raivostut, purkaudut, tunnet mielihyvää kun sait purkautua - mutta samalla satutat itseäsi ja toista. Tämän takia ihmiset tässä ketjussa yrittävät kertoa sinulle opettelemaan kärsivällisyyttä, että voit ilmaista itseäsi rakentavasti. Mahdollisesti se aluksi menee sillä tavalla, että lähdet ovet paukkuen ja palaat takaisin rauhallisempana selittämään mikä suututti ja tästä toinen oppiikin jotain ja hän saa mahdollisuuden pyytää anteeksi - ja sinä saat paremman mielen, että sinua on kuunneltu, ymmärretty ja pyydetty anteeksi. Ajan kuluessa toivottavasti pystyt rauhoittumaan tuossa tilanteessa ja kertomaan mikä sinua suututtaa ilman huutamista ja raivoamista.
No ei todellakaan ole mennyt. Jos mieheni toiminta on suututtanut tai loukannut minua, hänestä se ilmeisesti jo on niin kurjaa, että mitään pahoitteluja en ole ikinä saanut. Mun terapeuttinikin sanoi, että mies ei välitä mun tunteistani. Ei välitäkään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap pyydätkö itse koskaan anteeksi raivoamistasi? Vaikka sen olisi kuinka inhimillistä on se silti väärin uhrejasi kohtaan.
Ja joku mainitsi tunteiden tunnistamisen, olen ajatellut tätä ketjua lukiessani että vaikka sinä puhut paljon vihan tunteista ja oikeudestasi niihin niin mahtaisiko niihin kätkeytyä jotain ihan muuta?
Surua, pelkoa, pettymystä, kauhua, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, yksinäisyyttä...
Sitä ajatusten ja tunteiden tutkintaa ja hallitsemaan opettelua suosittelen minäkin.
Eikä siihen tarvita sukua tai ystäviä, älä käytä sitä verukkeena ettet voisi niin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
ApMitä sinä selität? Muilla aikuisilla on vastuu itsestään, sinulla ei?
On mullakin. Ei mun nenälle kuule kukaan hypi.
ApVastuu itsestään tarkoittaa myös sitä että ei tahallaan aiheuta vahinkoa muille. Etkä voi olla varma että joku johon moskasi purat on kykenevä itseään puolustamaan, olet vastuussa siitä mitä teet muille.
Enhän mä tahallaan aiheitakaan, vaan traumojeni takia. Minä niistä kärsin. Muut tekevät ratkaisunsa itse.
Ap
No kuule, kyllä sun läheisilläskin on tainnu aika helvettiä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap pyydätkö itse koskaan anteeksi raivoamistasi? Vaikka sen olisi kuinka inhimillistä on se silti väärin uhrejasi kohtaan.
Ja joku mainitsi tunteiden tunnistamisen, olen ajatellut tätä ketjua lukiessani että vaikka sinä puhut paljon vihan tunteista ja oikeudestasi niihin niin mahtaisiko niihin kätkeytyä jotain ihan muuta?
Surua, pelkoa, pettymystä, kauhua, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, yksinäisyyttä...
Sitä ajatusten ja tunteiden tutkintaa ja hallitsemaan opettelua suosittelen minäkin.
Eikä siihen tarvita sukua tai ystäviä, älä käytä sitä verukkeena ettet voisi niin tehdä.
En minä sitä verukkeena käyttänytkään, vaan ihan vain ihmettelin, että miten se siinä yksin ollessa tapahtuu? Jos mulla silloin käy vastoinkäyminen, ei tule samaa tunnepuuskaa, koska kukaan ei pääse (tavallaan tiedostamattomissani tai alitajuisissa kuvitelmissani) pilkkaamaan mua tai nauramaan mulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
ApMitä sinä selität? Muilla aikuisilla on vastuu itsestään, sinulla ei?
On mullakin. Ei mun nenälle kuule kukaan hypi.
ApVastuu itsestään tarkoittaa myös sitä että ei tahallaan aiheuta vahinkoa muille. Etkä voi olla varma että joku johon moskasi purat on kykenevä itseään puolustamaan, olet vastuussa siitä mitä teet muille.
Enhän mä tahallaan aiheitakaan, vaan traumojeni takia. Minä niistä kärsin. Muut tekevät ratkaisunsa itse.
Ap
Kertomasi perusteella aiheutat kärsimystä muillekin. Nyt: Ota vastuu itsestäsi ja käytöksestäsi, älä sysää sitä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
ApMitä sinä selität? Muilla aikuisilla on vastuu itsestään, sinulla ei?
On mullakin. Ei mun nenälle kuule kukaan hypi.
ApVastuu itsestään tarkoittaa myös sitä että ei tahallaan aiheuta vahinkoa muille. Etkä voi olla varma että joku johon moskasi purat on kykenevä itseään puolustamaan, olet vastuussa siitä mitä teet muille.
Enhän mä tahallaan aiheitakaan, vaan traumojeni takia. Minä niistä kärsin. Muut tekevät ratkaisunsa itse.
ApNo kuule, kyllä sun läheisilläskin on tainnu aika helvettiä olla.
Ihan vapaaehtoisesti. Kuvitteletko sä, että mä asuin äitini kanssa vapaaehtoisesti?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
ApMitä sinä selität? Muilla aikuisilla on vastuu itsestään, sinulla ei?
On mullakin. Ei mun nenälle kuule kukaan hypi.
ApVastuu itsestään tarkoittaa myös sitä että ei tahallaan aiheuta vahinkoa muille. Etkä voi olla varma että joku johon moskasi purat on kykenevä itseään puolustamaan, olet vastuussa siitä mitä teet muille.
Enhän mä tahallaan aiheitakaan, vaan traumojeni takia. Minä niistä kärsin. Muut tekevät ratkaisunsa itse.
ApKertomasi perusteella aiheutat kärsimystä muillekin. Nyt: Ota vastuu itsestäsi ja käytöksestäsi, älä sysää sitä muille.
Ei. Mä haluan heidän kantavan vastuun itsestään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
Ap"Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu." Tämä antaa ymmärtää, että susta tuntuu paremmalta, kun satutat muita.
Nii-in, ja vain se kohta, että itseä helpottaa, ei tietenkään se kohta, että siinäpä toinen sitten kärsii. Se on ihan hirveää, kun ei oo vaan saanut apua ;'( Vielä.
ApAnnat itsesi purkautua siinä tilanteessa vihaisena, joten kaikkiin osapuoliin sattuu. Raivostut, purkaudut, tunnet mielihyvää kun sait purkautua - mutta samalla satutat itseäsi ja toista. Tämän takia ihmiset tässä ketjussa yrittävät kertoa sinulle opettelemaan kärsivällisyyttä, että voit ilmaista itseäsi rakentavasti. Mahdollisesti se aluksi menee sillä tavalla, että lähdet ovet paukkuen ja palaat takaisin rauhallisempana selittämään mikä suututti ja tästä toinen oppiikin jotain ja hän saa mahdollisuuden pyytää anteeksi - ja sinä saat paremman mielen, että sinua on kuunneltu, ymmärretty ja pyydetty anteeksi. Ajan kuluessa toivottavasti pystyt rauhoittumaan tuossa tilanteessa ja kertomaan mikä sinua suututtaa ilman huutamista ja raivoamista.
No ei todellakaan ole mennyt. Jos mieheni toiminta on suututtanut tai loukannut minua, hänestä se ilmeisesti jo on niin kurjaa, että mitään pahoitteluja en ole ikinä saanut. Mun terapeuttinikin sanoi, että mies ei välitä mun tunteistani. Ei välitäkään.
Ap
Onko terapeuttisi puhunut miehesi kanssa vai vain sinun?
Ja kuinka paljon sinä välität miehesi tunteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
ApMitä sinä selität? Muilla aikuisilla on vastuu itsestään, sinulla ei?
On mullakin. Ei mun nenälle kuule kukaan hypi.
ApVastuu itsestään tarkoittaa myös sitä että ei tahallaan aiheuta vahinkoa muille. Etkä voi olla varma että joku johon moskasi purat on kykenevä itseään puolustamaan, olet vastuussa siitä mitä teet muille.
Enhän mä tahallaan aiheitakaan, vaan traumojeni takia. Minä niistä kärsin. Muut tekevät ratkaisunsa itse.
ApKertomasi perusteella aiheutat kärsimystä muillekin. Nyt: Ota vastuu itsestäsi ja käytöksestäsi, älä sysää sitä muille.
Ei. Mä haluan heidän kantavan vastuun itsestään.
Ap
Se ei poissulje sitä että sinä olet vastuussa siitä kuinka heitä kohtelet. Miten et tätä tahdo käsittää tai hyväksyä?
Vierailija kirjoitti:
Ap pyydätkö itse koskaan anteeksi raivoamistasi? Vaikka sen olisi kuinka inhimillistä on se silti väärin uhrejasi kohtaan.
Ja joku mainitsi tunteiden tunnistamisen, olen ajatellut tätä ketjua lukiessani että vaikka sinä puhut paljon vihan tunteista ja oikeudestasi niihin niin mahtaisiko niihin kätkeytyä jotain ihan muuta?
Surua, pelkoa, pettymystä, kauhua, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, yksinäisyyttä...
Sitä ajatusten ja tunteiden tutkintaa ja hallitsemaan opettelua suosittelen minäkin.
Eikä siihen tarvita sukua tai ystäviä, älä käytä sitä verukkeena ettet voisi niin tehdä.
Ja siis kyllä pyydän. Varsinkin lapsilta, mutta myös mieheltä. En vain ehkä jaksa oikein luottaa siihen, että se riittää. Ja siis ei se riitäkään. Mutta siis mun äitihän vastaavassa tilanteessa alkoi huutaa uhrille, että mitä tämä oikein siinä kiukuttelee? Hän ei ole ikinä raivonnut. Toivottavasti se, etten oo ihan noin harhainen on parempi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
ApMitä sinä selität? Muilla aikuisilla on vastuu itsestään, sinulla ei?
On mullakin. Ei mun nenälle kuule kukaan hypi.
ApVastuu itsestään tarkoittaa myös sitä että ei tahallaan aiheuta vahinkoa muille. Etkä voi olla varma että joku johon moskasi purat on kykenevä itseään puolustamaan, olet vastuussa siitä mitä teet muille.
Enhän mä tahallaan aiheitakaan, vaan traumojeni takia. Minä niistä kärsin. Muut tekevät ratkaisunsa itse.
ApNo kuule, kyllä sun läheisilläskin on tainnu aika helvettiä olla.
Ihan vapaaehtoisesti. Kuvitteletko sä, että mä asuin äitini kanssa vapaaehtoisesti?
Ap
Tässä tuskin viitattiin äitiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
ApSe itseviha on kuule paljon parempi. Ei sulla oo oikeutta purkaa sitä muihin.
No minusta ei ole. On sillä perusteella parempi purkaa se toisiin (paitsi lapsiin), että toisilla on vastuu itsestään.
ApMitä sinä selität? Muilla aikuisilla on vastuu itsestään, sinulla ei?
On mullakin. Ei mun nenälle kuule kukaan hypi.
ApVastuu itsestään tarkoittaa myös sitä että ei tahallaan aiheuta vahinkoa muille. Etkä voi olla varma että joku johon moskasi purat on kykenevä itseään puolustamaan, olet vastuussa siitä mitä teet muille.
Enhän mä tahallaan aiheitakaan, vaan traumojeni takia. Minä niistä kärsin. Muut tekevät ratkaisunsa itse.
ApKertomasi perusteella aiheutat kärsimystä muillekin. Nyt: Ota vastuu itsestäsi ja käytöksestäsi, älä sysää sitä muille.
Ei. Mä haluan heidän kantavan vastuun itsestään.
ApSe ei poissulje sitä että sinä olet vastuussa siitä kuinka heitä kohtelet. Miten et tätä tahdo käsittää tai hyväksyä?
Olen, mutta en yksin. Aikuiset ovat aina vastuussa itsestään, kuitenkin. Jokainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buddha opettaa: "Kun on yksinkertaisesti tietoinen tunteesta reagoimatta siihen, epämieluisa tunne ei saa yhtään energiaa. Se tulee käymään yhä harvemmin ja jää lopulta kokonaan pois."
Mutta kun halusisi, että joku asia muuttuisi, olisi toisin. Jos lapsi vaikka aina jättää kengät keskelle eteistä, niin tuleepa hyvä mieli tuolla lailla, kun lapsi ei siitä toimi yhtään eri lailla.
ApHuutamalla ja syyttelemälläkö se lapsi ne kengät sieltä oppisi siirtämään oikeaan paikkaan. Kärsivällisyys toimii paremmin, kun haluat lapselle opettaa jotain.
Joo, mutta kun se loukkaa, ettei lapsi tee oikein. Ja se taas raivostuttaa ja sen raivon haluaa purkaa muihin, vaikka se on väärin. Joten? Oska väärin se lapsikin tekee.
ApLapsi tuskin jättää kenkiä väärään paikkaan ollakseen ilkeä. Joten olemalla ilkeä lapselle sen takia, et opeta hänelle mitään. Siksi niissä tilanteissa sun pitäisi opetella kärsivällisyyttä ja olla syöttämättä vihallesi energiaa.
Ei minua olekaan opetettu että ollakseen ilkeä, vaan että hän on ilkeä, koska ei totellut. Ja siis se on se tunne, järki nyt ajattelee jotain muuta, mutta se ei auta.
ApSinä et tällä hetkellä hallitse tätä tunnetta, vaan se hallitsee sinua. Tilanteen kääntäminen toisin päin vaatii sinulta kärsivällisyyttä ja itsesi kuuntelemista tavalla, joka ei anna vihallesi valtaa. Ehkä toivoit jotain nopeaa niksiä noihin tilanteisiin, mutta tunteet eivät toimi sillä tavalla. Tietysti voit ostaa vaikka nyrkkeilysäkin ja kohdentaa vihan näin muualle kun oikein keittää.
No en hallitsekaan. Tunne kääntyy hyvin helposti itsevihaksi, ellen pura sitä toisiin. Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu.
Ap"Jonkun on pakko olla sen vastaanottajana, en koe mitään apua hakata jotain joka ei tajua, että muhun sattuu." Tämä antaa ymmärtää, että susta tuntuu paremmalta, kun satutat muita.
Nii-in, ja vain se kohta, että itseä helpottaa, ei tietenkään se kohta, että siinäpä toinen sitten kärsii. Se on ihan hirveää, kun ei oo vaan saanut apua ;'( Vielä.
ApAnnat itsesi purkautua siinä tilanteessa vihaisena, joten kaikkiin osapuoliin sattuu. Raivostut, purkaudut, tunnet mielihyvää kun sait purkautua - mutta samalla satutat itseäsi ja toista. Tämän takia ihmiset tässä ketjussa yrittävät kertoa sinulle opettelemaan kärsivällisyyttä, että voit ilmaista itseäsi rakentavasti. Mahdollisesti se aluksi menee sillä tavalla, että lähdet ovet paukkuen ja palaat takaisin rauhallisempana selittämään mikä suututti ja tästä toinen oppiikin jotain ja hän saa mahdollisuuden pyytää anteeksi - ja sinä saat paremman mielen, että sinua on kuunneltu, ymmärretty ja pyydetty anteeksi. Ajan kuluessa toivottavasti pystyt rauhoittumaan tuossa tilanteessa ja kertomaan mikä sinua suututtaa ilman huutamista ja raivoamista.
No ei todellakaan ole mennyt. Jos mieheni toiminta on suututtanut tai loukannut minua, hänestä se ilmeisesti jo on niin kurjaa, että mitään pahoitteluja en ole ikinä saanut. Mun terapeuttinikin sanoi, että mies ei välitä mun tunteistani. Ei välitäkään.
Ap
No tietenkin hän tuntee itsensäkin loukatuksi, kun sinä raivostut ja loukkaat häntä takaisin. Eli molemmat tuntevat olevansa loukattuja ja ilmeisesti täten tuntevat myös oikeutetuksi toisen loukkaamisen. Ei sitä anteeksi pyyntöä tällöin kuulu. Siksi ne tilanteet pitäisi opetella käsittelemään rauhallisemmin.
Vastuu itsestään tarkoittaa myös sitä että ei tahallaan aiheuta vahinkoa muille. Etkä voi olla varma että joku johon moskasi purat on kykenevä itseään puolustamaan, olet vastuussa siitä mitä teet muille.