Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikeasti aikuisia, jotka eivät osaa lukea nuotteja?
11.01.2019 |
Nuottien lukeminen on ihan yhtä helppoa kuin vaikkapa tämän tekstin lukeminen ja lapsikin sen helposti oppii. Lukunopeus saattaa vain vaihdella.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se riittä että tietää mikä nuotti on. Pitää myös tietää missä tahdissa ja tyylillä se pitää soittaa.
Tiedän kyllä nuotit, mutta tahdit ja aika-arvot(?) olen unohtanut. Vähän ongelmia tulee jos edes ralli-englanti ei taivu....
Jos tunnistat sävelkorkeudet mutta et kestoja, et osaa lukea nuotteja. Vähän sama kuin "kyllä mä osaan lukea mutten tunnista konsonantteja".
Ei oo sama, shame you
Ei näköjään taivu englantikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuotit on tarkoitettu kommunikointiin kun tehdään yhdessä musiikkia muiden muusikoiden kanssa. Musikaalisuus taas on synnynnäinen lahja, jota joko on tai sitä ei ole.
Lahjakkuus ja älykkyys ei ole synnynnäistä. Ei ole olemassa lahjakkuusgeeniä, vaan kaikki on harjoteltavissa. Jos ajatellaan että suku on musikaalinen, perityy vauvalle arvot ja kiinnostus ympäristöstä. Tämä on tieteen linja tällä hetkellä, ja allekirjoitan myös itse. Kyse on aina kiinnostuksesta, motivaatiosta ja varallisuudesta harrastaa ja kehittyä.
Nuottien lukeminen sujuu hienosti, mutta niistä soittaminen ei oikein onnistu.
Ei meille aikoinaan nuotteja opetettu enkä niitä ole itse viitsinyt opetella. Mun tyttö osaa nuotit, muttei oikein hallitse niistä soittamista. Hän opettelee mieluummin biisit korvakuulolta. Musiikki on kymppi, vaikkei nuoteista osaa soittaa.
Meille opetettiin doremifasollasido, ei muuta. Nuo muistan, jos on opetettu jotain muuta, en muista, koska ei ole tarvinnut. En ole musikaalinen, joten en näe sen olevan perustaito. Saavat soittimia soittaa ne, jotka osaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, osaan tottakai lukea nuotteja. Samoin matemaattis-loogisesti lahjakas lapseni oppi 11-vuotiaana lukemaan nuotit nopeasti. - Nuorempi lapsi ei osaa lukea nuotteja, koska hän ei ole koskaan kiinnostunut pianon tai muun instrumentin soittamsesta.
Mutta nuottien lukeminen on mielestäni vain ”tekniikkaa”.
Itse osaan soittaa pianolla musiikkikappaleita ILMAN NUOTTEJA ja/tai silmät kiinni ”sokkona”. Se vaatii musiikkikorvaa ja musikaalista lahjakkuutta tai sitten erittäin paljon harjoittelua jos synnynnäinen lahjakkuus puuttuu.
Jos kuulen sävelmän, osaan kirjoittaa sen nuoteiksi nuottiviivastolle.
Olisipa kiva tietää, mitä kenellekin tarkoittaa "lukea nuotteja"? Onko se taito tunnistaa nuotin nimi ja kesto nuottiviivastolta, tuottaa nuotti jollain soittimella vai sävellajin perusäänen (tai alkuäänen) saatuaan laulaa melodia suoraan nuoteista? Nämä esimerkkeinä kolmesta eri tavasta tunnistaa ja lukea nuotteja. Itselleni se lauluharrastuksesta johtuen on tuo viimeinen, enkä ole siinä kovin hyvä. Pianosta sitten pimputtelen melodian ja opin siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tajunnut mitään nuoteista eikä musiikin opiskelu ole täten kiinnostanut millään tavalla.
Kuuntelen kyllä musiikkia, mutten hahmota sävelkorkeuksia ja olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka sanovat havaitsevansa jonkin menneen nuotin vierestä.
Ehkä amusia on vain siunaus, kun voi nauttia musiikista, jossa yksikään nuotti ei osu kohdalleen.
En osaa yhtään lukea nuotteja eikä sillä oo niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan, mutta todella hitaasti. En pysty soittamaan pianoa prima vista enkä luotettavasti laulamaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta musiikki saatikka joku nuottien lukeminen. Täysin turhaa mulle.
Trollihan ap on, mutta sama kuin vaatisi muita opettelemaan ohjelmointikielen jota ei ikinä käytä: täysin turhaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Opetettiin koulussa jotain 30 vuotta sitten. En ole sen jälkeen lukenut. Kai se taito rapistuu kolmessa vuosikymmenessä.
Vierailija kirjoitti:
Nuottien lukeminen on vähän kuin ruotsin kieli. Kaikille sitä on koulussa opetettu, mutta toisiin oppi tarttuu paremmin kuin toisiin.
Nuotit on sentään yleisin "kieli", jota maailmassa kirjoitetaan ja luetaan. Oli sitten engelsmanni, venago tai giinalainen, äidinkielestä huolimatta osaavat lukea niitä samoja nuotteja.
Kohtuullinen arvosana musiikista todistuksessa, mutta nuottien lukua ei ainakaan meille vähemmän musikaalisille koulussa opetettu, mitä nyt piti osata piirtää c-duuri nuottiviivastolle, mutta ei sillä temppeliä rakenneta.
Onko tosiaan aikuisia, jotka eivät osaa sujuvasti ranskaa? Itse opin sen hetkessä ja se oli niin helppoa että opettelin perään monia muita vieraita kieliä. Olen todella hyvä myös matematiikassa. Ja totta kai, luen myös nuotteja, koska kerran satuin kiinnostumaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa kiva tietää, mitä kenellekin tarkoittaa "lukea nuotteja"? Onko se taito tunnistaa nuotin nimi ja kesto nuottiviivastolta, tuottaa nuotti jollain soittimella vai sävellajin perusäänen (tai alkuäänen) saatuaan laulaa melodia suoraan nuoteista? Nämä esimerkkeinä kolmesta eri tavasta tunnistaa ja lukea nuotteja. Itselleni se lauluharrastuksesta johtuen on tuo viimeinen, enkä ole siinä kovin hyvä. Pianosta sitten pimputtelen melodian ja opin siitä.
Ainakin minulle nuotinlukutaito = osaa soittaa sen jollakin instrumentilla oikein, myös nuotin kestot ja tauot ym. huomioiden ja tarvittaessa vapaa säestys pelkkien sointumerkkien avulla. Pelkkä nuotin nimen tunnistaminen nuottiviivastolla ei ole mikään kehuttava taito, sellainen opetetaan jo muskarissa ennen kouluikää.
Vierailija kirjoitti:
Kohtuullinen arvosana musiikista todistuksessa, mutta nuottien lukua ei ainakaan meille vähemmän musikaalisille koulussa opetettu, mitä nyt piti osata piirtää c-duuri nuottiviivastolle, mutta ei sillä temppeliä rakenneta.
Ainakin vielä 80-luvulla musiikin numero perustui pelkästään yksinlaulukokeeseen. Kun oli hyvä soittaja, mutta ei osannut tippaakaan laulaa, musiikin numero todistuksessa saattoi hyvinkin olla 5 tai 6. Laulaminen oli siitä erikoinen asia, että sitä ei ainakaan silloin opetettu peruskoulussa, mutta joka vuosi sitä testattiin. Sitä pidettiin itsestään selvänä taitona, ihan kuten kävelyä tai kengännauhojen sitomista.
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli vain laulukirjoja, joista laulettiin koulussa ollessa (80-luvulla). Jotain intervalleja piti korvakuulolta tunnistaa kokeessa, mutta ei nuotteja. Osaan vähän lukea pianotuntien ansioista, mutta en silti älyttömän hyvin..