Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti ja ystävä, joka ei sitten ollutkaan ihan niin ymmärtänyt haluani olla lapseton
11.01.2019 |
Tuplaehkäisy päästi lävitseen vahingon.
Kerroin perheelliselle ystävälle, että on näin käynyt ja lääkkeellä hoituu nyt pois sitten. Tämä ihminen, joka ei ole kritisoinut ikinä haluani olla lapseton sekosi ihan täysin ja kaikki argumentit oli sellaisia, että hänen on täytynyt elää jossain ihan käsittämättömässä harhassa, johon kuuluu se että olen tahattomasti lapseton ja tyyliin keksinyt tämä vela-jutun siksi. Nyt kun kävi ilmi että näin ei ole niin kaikkea muutakin on saanut kuulla.
"Etkö sä aattele ja pelkää miten yksinäinen oot vanhana, ei se oo vaikeeta ja rankkaakin vaan hetken, vastuu kasvattaa"
Jne jne. Varmasti olen yksinäinen vanhana jos en siihen varaudu ja se voi pelottaakin, mutta en silti tee itselleni IHMISTÄ JOTA EN HALUA. Ja olen tehnyt vaikeita ja rankkoja asioita, miksi ne mua pelottaisi, silloin kun sitä asiaa haluan? Ei mitään saa ilman vaivaa. Mutta kun en halua lasta, niin olisi sama se vaikka saisin valtiolta sille hoitajan. Ja mihin ihmeeseen kasvan olemalla hänen tavallaan kotona vuosikausia? Hyvähän se niille lapsille varmaan on, mutta mitä minä sellaisella "kasvulla" teen?
Ilmeisesti ystävyys on ainakin osin perustunut siihen,että hän luulee minun kadehtivan häntä, tai ei kuulema ole nyt enää "varma mitä mieltä on tästä nyt kun tietää mun ja mun miehen aidot ajatukset lapsista". Ai että pidetään lapsista mutta ei haluta omia? Selvä... voi jumalauta.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Mina olen aiti, ehka vahan vastoin tahtoani tulin raskaaksi mutta rakastan lastani joka minulle kuitenkin suotiin.
Ymmarran vapaehtoisesti lapsettomien ajatuksia ja kunnioitan heidan paatostaan. Samoin kunnioitan monen lapsen vanhempien paatosta.
En kuitenkaan osaa hyvaksya sita, etta joku pysayttaa jo sykkivan sydamen. Mina henkilokohtaisesti uskon, ettei se ole meidan ihmisten asia paattaa toisen oikeudesta elaa. Olen ollut AP:n ystavan tilanteessa, ja vaikka en reaktiotani nayttanytkaan, en enaa pida kyseiseen kaveriin yhteytta. Asia ei liity millaan tavalla lapsihaaveisiin, vaan erilaisiin arvoihin.
Alle kuusi viikkoa vanhan alkion sydän ei edes lyö (ja yleensä raskaus siis havaitaan jo viikolla viisi kun kuukautiset jäävät pois). Sydän alkaa lyödä vasta viikon kuusi aikana, eikä sydän silloinkaan ole kokonaan kehittynyt eikä vielä pumppaa verta. Ihan vain ohiksena tähän ”en haluaisi pysäyttää sykkivää sydäntä” -shaibaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän on niin äidillinen ja lapset niin rakkaita, että pohjimmiltaan hän haluaisi sinullekin sitä hyvää. Asia tulee pintaan, kun sinulla tavallaan on nyt lapsi tulossa. Kannattaako tuosta ystävälle suuttua. Voithan lohduttaa häntä. Itse et varmaan ole tässä se, joka tarvitsee tukea (toisin kuin monet aborttia miettivät), koska asia on sinulle itsestään selvä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on niin äidillinen ja lapset niin rakkaita, että pohjimmiltaan hän haluaisi sinullekin sitä hyvää. Asia tulee pintaan, kun sinulla tavallaan on nyt lapsi tulossa. Kannattaako tuosta ystävälle suuttua. Voithan lohduttaa häntä. Itse et varmaan ole tässä se, joka tarvitsee tukea (toisin kuin monet aborttia miettivät), koska asia on sinulle itsestään selvä.
No toisaalta entä jos ap:lle lapsettomuus on niin rakasta, että ystävän pitäisi tajuta lohduttaa ap:ta siitä järkytyksestä että tuli raskaaksi? Mielestäni loogisempaa näin päin, mutta ei toimi koska ystävä oli niljakas valehtelija ja käärme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mina olen aiti, ehka vahan vastoin tahtoani tulin raskaaksi mutta rakastan lastani joka minulle kuitenkin suotiin.
Ymmarran vapaehtoisesti lapsettomien ajatuksia ja kunnioitan heidan paatostaan. Samoin kunnioitan monen lapsen vanhempien paatosta.
En kuitenkaan osaa hyvaksya sita, etta joku pysayttaa jo sykkivan sydamen. Mina henkilokohtaisesti uskon, ettei se ole meidan ihmisten asia paattaa toisen oikeudesta elaa. Olen ollut AP:n ystavan tilanteessa, ja vaikka en reaktiotani nayttanytkaan, en enaa pida kyseiseen kaveriin yhteytta. Asia ei liity millaan tavalla lapsihaaveisiin, vaan erilaisiin arvoihin.Alle kuusi viikkoa vanhan alkion sydän ei edes lyö (ja yleensä raskaus siis havaitaan jo viikolla viisi kun kuukautiset jäävät pois). Sydän alkaa lyödä vasta viikon kuusi aikana, eikä sydän silloinkaan ole kokonaan kehittynyt eikä vielä pumppaa verta. Ihan vain ohiksena tähän ”en haluaisi pysäyttää sykkivää sydäntä” -shaibaan.
Älä puhu shaibaa, jos et tiedä aiheesta tarpeeksi. Sydän voi sykkiä jo aiemminkin. Mun esikoisella sydän sykki jo rv 5+3.
Itse uskon siihen, että ihmiselämä alkaa hedelmöittymisestä.
Minä tein nuorena yhden abortin. En kadu sitä. Aika ja mies oli väärä.
Nykyisin minulla on yksi lapsi mieheni kanssa. Jos olisin tiennyt että tällä lapsella diagnosoidaan vakava sairaus joka ei ole helppo, ja lapsi on vammainen ja sairas, niin olisin abortoinut tämänkin. Mutta kun sairaus diagnosoitiin kahden kuukauden iässä, niin vaikea enää abortoida. En minä sairasta lasta halunnut. Olisinpa pysynyt lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ap siltä, että ystäväsi on loukkaantunut, kun hänen elämäntyylinsä (eli perheellisyys) ei "kelpaakaan" sinulle ja kokee sen loukkauksena itseään kohtaan, siksi hirveä raivoaminen. Joillain voi olla syynä myös kateus siitä, että jotkut naiset osaavat ajatella omilla aivoillaan ja tehdä omannäköisensä elämän, johon ei satu kuulumaan lapsia - koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Pitkäaikainen ystävä paljasti sisällään asuvan ahdasmielisen hirmun kun kerroin saaneeni viimeinkin ajan sterilisaatioon. Hirveä hämmennys iski kun olin aina pitänyt kaveria mukavana ja sitten tuo raivostuikin. Olen aina ollut kysyttäessä avoin siitä että vaikka pidänkin lapsista, en halua omia. Kaveri oli ilmeisesti vain myhäillyt mielessään noille jutusteluille sillä ajatuksella että niin niin ja kylläpä kohta mieli muuttuu. Aika samanlaista settiä sain kuulla kuin aloittajakin plus sen että kaveri kertoi vetoavasti että hän oli jo suunnitellut miten lapsemme viettäisivät yhdessä aikaa jne. Ehkä näiden synnynnäisten äitien on vaikea sisäistää sitä etteivät kaikki katso elämää samasta vinkkelistä ja pidä perheellistymistä sinä ultimaattisena elämän tavoitteena.
Minkähän ikäisiä nämä kaverit on, joiden mielestä toisten lisääntymisasiat jotenkin kuuluu heille, tai on jotenkin loukkaantumisen aiheita? Veikkaan että aika nuoria. Kypsymätöntä tuollainen ajattelu joka tapauksessa. Itsellä ei olisi tullut mieleenkään jollain tapaa arvostella ystävieni tai edes tuttavieni ratkaisuja. Hankkikaa parempia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on niin äidillinen ja lapset niin rakkaita, että pohjimmiltaan hän haluaisi sinullekin sitä hyvää. Asia tulee pintaan, kun sinulla tavallaan on nyt lapsi tulossa. Kannattaako tuosta ystävälle suuttua. Voithan lohduttaa häntä. Itse et varmaan ole tässä se, joka tarvitsee tukea (toisin kuin monet aborttia miettivät), koska asia on sinulle itsestään selvä.
No toisaalta entä jos ap:lle lapsettomuus on niin rakasta, että ystävän pitäisi tajuta lohduttaa ap:ta siitä järkytyksestä että tuli raskaaksi? Mielestäni loogisempaa näin päin, mutta ei toimi koska ystävä oli niljakas valehtelija ja käärme.
Olen tuon sitä edellisen kirjoittaja. Yritän sanoa, että onhan selvää, että tuolla kaverilla on ongelma asian kanssa. Ap:lla on ongelma siitä, että asia on kaverille ongelma, ei itse abortista. Joten voihan sitä myös tavallaan nousta kaverin yläpuolelle ja antaa hänen käsitellä ongelmansa itsekseen.
Toinen vaihtoehto on, että oikeasti myöskään ap ei ole ihan aidosti varma siitä, haluaako abortin, ja kaipaisi tukea sen tekemiseen ja perusteluja sille, miksi se on hyvä asia. Ja on pettynyt siihen, kun ei sitä saa kaveriltaan, joka on lapsistaan onnellinen.
Provoilulle ei selkeesti mikään asia ole vierasta. Hyi hemmetti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamala, puhut omasta lapsestasi "ihminen jota en halua!."
Siis jotain ihan järkkyä.
Hurmosmamma hei, kaikki eivät todellakaan halua lapsia - eivät ikinä, koskaan, missään tilanteessa. Yritä painaa se kalloosi, jos sinne mahtuu muutakin paskavaippojen ja ihmelapsesi lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ystävyys on ainakin osin perustunut siihen,että hän luulee minun kadehtivan häntä, tai ei kuulema ole nyt enää "varma mitä mieltä on tästä nyt kun tietää mun ja mun miehen aidot ajatukset lapsista". Ai että pidetään lapsista mutta ei haluta omia? Selvä... voi jumalauta.
En jaksa lukea koko ketjua, joten vastaan vain ap:lle.
---
Se on hyvin todennäköistä, että ystävyys on hänen äidiksi tulonsa jälkeen perustunut tuolle kateellisuusolettamalle.
Ikävää. Tyhmää. Lapsellista.
---
Olen itse äiti, mutten halunnut lasta ennen kuin olin n. 33-v.
Ymmärrän oikein hyvin sen, ettei halua olla vanhempi, ottaa vastuuta, leikkiä jotain ----:n leikkejä ja lässyttää hiekkalaatikon reunalla.
En ole koskaan pitänyt lapsista.
Tuo hiekkalaatikon reunalla istuminen ja typerien leikkien leikkiminen vuosien ajan ja siitä seuraava henkinen taantuminen kuulostavat niin painajaiselta, että minun on vaikeaa ymmärtää miksi kukaan aikuinen haluaisi sellaista elämää itselleen. Lisätään tuohon vielä vuosien vakava univaje, jatkuva itku, rääky ja parku +kaikki kotityöt ym. niin painajainen on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nainen synnyttää, tuleeko sieltä omatkin aivot pihalle samalla?
No kuinka äidillesi kävi?
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Pitkäaikainen ystävä paljasti sisällään asuvan ahdasmielisen hirmun kun kerroin saaneeni viimeinkin ajan sterilisaatioon. Hirveä hämmennys iski kun olin aina pitänyt kaveria mukavana ja sitten tuo raivostuikin. Olen aina ollut kysyttäessä avoin siitä että vaikka pidänkin lapsista, en halua omia. Kaveri oli ilmeisesti vain myhäillyt mielessään noille jutusteluille sillä ajatuksella että niin niin ja kylläpä kohta mieli muuttuu. Aika samanlaista settiä sain kuulla kuin aloittajakin plus sen että kaveri kertoi vetoavasti että hän oli jo suunnitellut miten lapsemme viettäisivät yhdessä aikaa jne. Ehkä näiden synnynnäisten äitien on vaikea sisäistää sitä etteivät kaikki katso elämää samasta vinkkelistä ja pidä perheellistymistä sinä ultimaattisena elämän tavoitteena.
Mä en ymmärrä tätä itsekeskeisyyttä :o Enkä nyt tarkoita sinua vaan "ystävääsi". Ihmisillä ylipäätään tuntuu olevan vaikeuksia erottaa lapsivihamielisyys vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Miksi itselle ei tule mieleenkään, että joku vela piilottelisi lapsettomuuttaan keksimällä vela- meingit. Olen hämmästynyt näistä. En usko hetkeäkään, että kukaan kadehtii minuakaan kun lykin tuolla kaksivuotiasta rattaissa "pitkän lapsettomuuden" jälkeen. Sitä paitsi taustalla on vaiettu totuus - moni lapsen saanut ihminen on paljon lapsivihamielisempi kuin vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi vela joka ei tajua itsekään missä paasa ja vaahtoaa samasta asiasta kaverissaan. Tämä on ennen kaikkea Vauva-palsta ja täällä on paljon äitejä ja isiä, joiden ajatusmaailmaan ei sovi abortilla retostelu. Ihmekös tuo jos saat kitkeriä vastauksia.
Totta, olemme vauva.fi -sivustolla. Tämä palsta on Aihe vapaa, ei lastenhoito- ja kasvatuspalsta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Pitkäaikainen ystävä paljasti sisällään asuvan ahdasmielisen hirmun kun kerroin saaneeni viimeinkin ajan sterilisaatioon. Hirveä hämmennys iski kun olin aina pitänyt kaveria mukavana ja sitten tuo raivostuikin. Olen aina ollut kysyttäessä avoin siitä että vaikka pidänkin lapsista, en halua omia. Kaveri oli ilmeisesti vain myhäillyt mielessään noille jutusteluille sillä ajatuksella että niin niin ja kylläpä kohta mieli muuttuu. Aika samanlaista settiä sain kuulla kuin aloittajakin plus sen että kaveri kertoi vetoavasti että hän oli jo suunnitellut miten lapsemme viettäisivät yhdessä aikaa jne. Ehkä näiden synnynnäisten äitien on vaikea sisäistää sitä etteivät kaikki katso elämää samasta vinkkelistä ja pidä perheellistymistä sinä ultimaattisena elämän tavoitteena.
Mä en ymmärrä tätä itsekeskeisyyttä :o Enkä nyt tarkoita sinua vaan "ystävääsi". Ihmisillä ylipäätään tuntuu olevan vaikeuksia erottaa lapsivihamielisyys vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Miksi itselle ei tule mieleenkään, että joku vela piilottelisi lapsettomuuttaan keksimällä vela- meingit. Olen hämmästynyt näistä. En usko hetkeäkään, että kukaan kadehtii minuakaan kun lykin tuolla kaksivuotiasta rattaissa "pitkän lapsettomuuden" jälkeen. Sitä paitsi taustalla on vaiettu totuus - moni lapsen saanut ihminen on paljon lapsivihamielisempi kuin vela.
Niin, ei ne velat ole rikostilastoissa koskien lapsiväkivaltaa.
Ihan kotona niitä lapsia r*aiskataan, h*akataan, p*otkitaan ja k*idutetaan.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mina olen aiti, ehka vahan vastoin tahtoani tulin raskaaksi mutta rakastan lastani joka minulle kuitenkin suotiin.
Ymmarran vapaehtoisesti lapsettomien ajatuksia ja kunnioitan heidan paatostaan. Samoin kunnioitan monen lapsen vanhempien paatosta.
En kuitenkaan osaa hyvaksya sita, etta joku pysayttaa jo sykkivan sydamen. Mina henkilokohtaisesti uskon, ettei se ole meidan ihmisten asia paattaa toisen oikeudesta elaa. Olen ollut AP:n ystavan tilanteessa, ja vaikka en reaktiotani nayttanytkaan, en enaa pida kyseiseen kaveriin yhteytta. Asia ei liity millaan tavalla lapsihaaveisiin, vaan erilaisiin arvoihin.Alle kuusi viikkoa vanhan alkion sydän ei edes lyö (ja yleensä raskaus siis havaitaan jo viikolla viisi kun kuukautiset jäävät pois). Sydän alkaa lyödä vasta viikon kuusi aikana, eikä sydän silloinkaan ole kokonaan kehittynyt eikä vielä pumppaa verta. Ihan vain ohiksena tähän ”en haluaisi pysäyttää sykkivää sydäntä” -shaibaan.
Eikö olekkaan niin, että se syke täytyy ensin olla ja vasta sitten voi keskeyttää?
Minusta kuulostaa siltä, että kaveri on nimenomaan ollut rehellinen koko ajan siitä, että on lapsiperhe-elämästään onnellinen ja pitää lapsista. Joku ilkeä voisi ajatella niinkin, että jos kaveri järkyttyisi velka-kaverinsa raskausuutisesta ja alkaisi tukea aborttiin, se tarkoittaisi, että kaverin mielestä salaa vain hän kelpaa äidiksi, ei muut, ja nyt kaveria uhkaa tällaisen äiti-ylemmyysaseman menetys. Ap tässä on se, joka vaikuttaa loukkaantuneelta. Omasta mielestäni kunnon kaveri ei näin intiimissä asiassa ainakaan lähde tukemaan aborttiin, koska se voisi luoda mielikuvaa, että kaverin mielestä raskaaksi tullut ei olisi hyvä äiti tai että olisi parempi, jos tämän geenit eivät jatkuisi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa siltä, että kaveri on nimenomaan ollut rehellinen koko ajan siitä, että on lapsiperhe-elämästään onnellinen ja pitää lapsista. Joku ilkeä voisi ajatella niinkin, että jos kaveri järkyttyisi velka-kaverinsa raskausuutisesta ja alkaisi tukea aborttiin, se tarkoittaisi, että kaverin mielestä salaa vain hän kelpaa äidiksi, ei muut, ja nyt kaveria uhkaa tällaisen äiti-ylemmyysaseman menetys. Ap tässä on se, joka vaikuttaa loukkaantuneelta. Omasta mielestäni kunnon kaveri ei näin intiimissä asiassa ainakaan lähde tukemaan aborttiin, koska se voisi luoda mielikuvaa, että kaverin mielestä raskaaksi tullut ei olisi hyvä äiti tai että olisi parempi, jos tämän geenit eivät jatkuisi.
Voiskohan sen tehdä asiallisesti eikä ilmaisemalla että sinähän se lapsenvihaaja olet ja minä olen kyllä vaan sisäisesti hehkuen säälinyt kun yritätte lasta ja esitätte vaan, että mitäs tämä tällainen totuus on?
Luulin tätä juttua provoksi mutta nää viestit tuonu esiin että näin höhliä äiti-ihmisiä tosiaan on, ja valitettavasti vielä sitten niitä joiden geenit juoksee tuolla jo uudessa polvessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin uskovana kristittynä seuraan mielenkiinnolla tällaisia keskusteluja. Haluan ymmärtää, miksi joku on valmis tekemään omalle lapselleen tuolla tavalla. Onko teillä elämässänne liikaa rakkaita ihmisiä, kun heisä hankkiudutte näin eroon? Pohjimmiltaan aika itsetuhoista käyttäytymistä...
Olen huomannut, että abortit, ehkäisy, vapaaehtoinen lapsettomuus on kovasti suosiossa ei-uskovaisissa piireissä. Uskovaisissa ja konservatiivisissa kodeissa kasvaa sitten Suomen uusi sukupolvi, kun juuri muita ei tunnu kasvatusvastuu kiinnostavan.
Äitini on sekä konservatiivinen että uskossa ja teki silti abortin. Teki neljä lasta, joista kolme omasta vapaasta tahdostaan. Hänellä oli resurssit pitää heistä huolta ja ennen kaikkea toive hankkia lapsia. Äitini oli heille aidosti hyvä kasvattaja ja roolimalli. He saivat häneltä rakkautta, huomiota, neuvoa, huolenpitoa. Neljäs olin minä.
Synnyin sopivasti keskelle 90-luvun lamaa ei-toivottuna, ehkä jopa väkivallan tuloksena. Jos ilmaisin millään tavalla olevani olemassa, sain huudot tai lyömistä. Äitini piti huolen perustarpeistani (sikäli kun köyhyydessä oli mahdollista), tosin silloinkin hänen katseestaan huokui aina huonosti kätketty vihamielisyys, ikään kuin hän olisi aina miettinyt: "Siis hetkinen, mitä TUO tekee täällä?". Äitini ei jaksanut tai halunnut suojella minua väkivaltaiselta (konservatiivikristityltä) isältä kuten suojeli kolmea sisarustani. Tavallaan ymmärrän, että hänellä oli jo kolme lasta ja yksi lapsellinen narsisti elätettävänä, ja minä olin se korsi joka katkaisi kamelin selän. Mutta rakkauden puute tekee sairaaksi, joten ei varmaan yllätä, että olin jo teini-iässä moniongelmainen, itsetuhoinen ihmisraunio, jolle mikään määrä terapiaa ei enää riitä palauttamaan elämänhalua.
Sain teini-iässä vahingossa tietää, että meidän neljän lapsen lisäksi oli ollut lapsi numero nolla. Vanhempieni nuoruuden moka. Aikana, jolloin ei ollut resursseja eikä halua kasvattaa lasta. Äiti teki abortin kaikessa hiljaisuudessa. Isäni ei ole koskaan antanut sitä äidilleni anteeksi - siksi minäkin varmaan olen nyt olemassa. Hänen mielestään se oli murha. Mutta minusta se abortti oli rakkauden ja armon teko. Minä nimittäin tiedän tasan tarkkaan, miltä siitä lapsi numero nollasta tuntuisi tänä päivänä, jos se olisi olemassa: raadolta, joka ei vaan ole vielä lakannut hengittämästä.
Olen todella pahoillani puolestasi. Toivon sinulle parempaa elämää jollain konstilla, mahdollisimman pian.
Alue: Aihe vapaa
Kun nainen synnyttää, tuleeko sieltä omatkin aivot pihalle samalla?