Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti ja ystävä, joka ei sitten ollutkaan ihan niin ymmärtänyt haluani olla lapseton
11.01.2019 |
Tuplaehkäisy päästi lävitseen vahingon.
Kerroin perheelliselle ystävälle, että on näin käynyt ja lääkkeellä hoituu nyt pois sitten. Tämä ihminen, joka ei ole kritisoinut ikinä haluani olla lapseton sekosi ihan täysin ja kaikki argumentit oli sellaisia, että hänen on täytynyt elää jossain ihan käsittämättömässä harhassa, johon kuuluu se että olen tahattomasti lapseton ja tyyliin keksinyt tämä vela-jutun siksi. Nyt kun kävi ilmi että näin ei ole niin kaikkea muutakin on saanut kuulla.
"Etkö sä aattele ja pelkää miten yksinäinen oot vanhana, ei se oo vaikeeta ja rankkaakin vaan hetken, vastuu kasvattaa"
Jne jne. Varmasti olen yksinäinen vanhana jos en siihen varaudu ja se voi pelottaakin, mutta en silti tee itselleni IHMISTÄ JOTA EN HALUA. Ja olen tehnyt vaikeita ja rankkoja asioita, miksi ne mua pelottaisi, silloin kun sitä asiaa haluan? Ei mitään saa ilman vaivaa. Mutta kun en halua lasta, niin olisi sama se vaikka saisin valtiolta sille hoitajan. Ja mihin ihmeeseen kasvan olemalla hänen tavallaan kotona vuosikausia? Hyvähän se niille lapsille varmaan on, mutta mitä minä sellaisella "kasvulla" teen?
Ilmeisesti ystävyys on ainakin osin perustunut siihen,että hän luulee minun kadehtivan häntä, tai ei kuulema ole nyt enää "varma mitä mieltä on tästä nyt kun tietää mun ja mun miehen aidot ajatukset lapsista". Ai että pidetään lapsista mutta ei haluta omia? Selvä... voi jumalauta.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.
Ei niitä "pitkälle kehittyneen lapsen" abortteja tehdä kuin lääketieteellisistä syistä, joten turha olla niistä ja niiden eettisyydestä huolissaan. Niissä ei ole ollut vaihtoehtona adoptio, vaan sikiön ja/tai naisen hengen vaarantuminen tai mahdollisesti loppuelämän laitoshoito.
Minun silmissäni sikiö on "pitkälle kehittynyt" jo rv 12 tienoilla viimeistään. Mutta tilanteita on toki monia. Miksei saa sanoa, että osa aborttipäätöksistä ei kestä päivän valoa? Koska siitä tulee m u rhaajalle paha mieli? Kun joskus äidin itsemääräämisoikeuden ei enää yhteiskunnan tukemana pitäisi polkea lapsen oikeutta elämään.... anyways ihan sama, henkarithan siinä aina heiluisi ja näin varmaan., ei ole vaihtoehtoja......
Eihän abortteja edes tehdä tuon jälkeen... 12rv on raja. Paitsi jos on vammaa tai vaaraa, ei niitä paljoa vuodessa ole.
Rv 20 asti abortin saa valviran luvalla perusteella kuin perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin uskovana kristittynä seuraan mielenkiinnolla tällaisia keskusteluja. Haluan ymmärtää, miksi joku on valmis tekemään omalle lapselleen tuolla tavalla. Onko teillä elämässänne liikaa rakkaita ihmisiä, kun heisä hankkiudutte näin eroon? Pohjimmiltaan aika itsetuhoista käyttäytymistä...
Olen huomannut, että abortit, ehkäisy, vapaaehtoinen lapsettomuus on kovasti suosiossa ei-uskovaisissa piireissä. Uskovaisissa ja konservatiivisissa kodeissa kasvaa sitten Suomen uusi sukupolvi, kun juuri muita ei tunnu kasvatusvastuu kiinnostavan.
Ajattele joku asia mitä et halua, vaikka helvettiin joutuminen, ajattele se tunne. Sitä minä välttelin. Voit alkaa väitellä asioiden erosta, mutta ei ole mitään eroa kun ihminen tuntee syvää haluttomuutta ja kauhua jotain asiaa kohtaan.
Kysyisitkö mielummin kanssani, miksi alle 30v ei saa steriä? Minä olisin jo mennyt ajat sitten, jos saisi.
Sinä ja minä makaamme yhtä kuolleena 100 vuoden päästä kirkkomaassa ja päällämme voi juoksennella jälkeläisiämme, uskovaisia, afgaaneja tai vihreitä pikku ukkoja. Olemme yhtä kuolleita molemmat silti, eikä asialla ole mitään väliä. Minulle käy vallan hyvin, että uusi sukupolvi on konservatiiveja, miksi se minua haittaisi?
ap
Vierailija kirjoitti:
Näin uskovana kristittynä seuraan mielenkiinnolla tällaisia keskusteluja. Haluan ymmärtää, miksi joku on valmis tekemään omalle lapselleen tuolla tavalla. Onko teillä elämässänne liikaa rakkaita ihmisiä, kun heisä hankkiudutte näin eroon? Pohjimmiltaan aika itsetuhoista käyttäytymistä...
Olen huomannut, että abortit, ehkäisy, vapaaehtoinen lapsettomuus on kovasti suosiossa ei-uskovaisissa piireissä. Uskovaisissa ja konservatiivisissa kodeissa kasvaa sitten Suomen uusi sukupolvi, kun juuri muita ei tunnu kasvatusvastuu kiinnostavan.
Lestadilainen äitini synnytti 10 lasta eikä kaikesta päätellen olisi halunnut yhtäkään. Siinä oli kylliksi ehkäisyvalistusta.
Minäkin olisin valinnut ennemmin syntymättä jättämisen kuin rakkaudettoman elämän, jossa tunsi aina olevansa vain äidin tiellä ja liikaa.
Äideille elämä on pyhää mutta elämänlaatu samantekevää "mee terapiaan jos oli surkee lapsuus senkin nössykkä". Herää kysymys millaisia äitejä nämä ovat. Ehkä abortoijissa on enemmänkin empatiaa, ajatellaan aika pitkälle sitä miten hyvää voisi lapsille tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Mina olen aiti, ehka vahan vastoin tahtoani tulin raskaaksi mutta rakastan lastani joka minulle kuitenkin suotiin.
Ymmarran vapaehtoisesti lapsettomien ajatuksia ja kunnioitan heidan paatostaan. Samoin kunnioitan monen lapsen vanhempien paatosta.
En kuitenkaan osaa hyvaksya sita, etta joku pysayttaa jo sykkivan sydamen. Mina henkilokohtaisesti uskon, ettei se ole meidan ihmisten asia paattaa toisen oikeudesta elaa. Olen ollut AP:n ystavan tilanteessa, ja vaikka en reaktiotani nayttanytkaan, en enaa pida kyseiseen kaveriin yhteytta. Asia ei liity millaan tavalla lapsihaaveisiin, vaan erilaisiin arvoihin.
Olet varmaan vegaani etkä käytä nahkatuotteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
E lukenut kuin pari kommenttia ja tässä loppupäätelmä:
Ap:n kaveri tuohtui.
Ap tuohtui.
Ap:n mielestä hänen tuohtumuksensa on enemmän oikeutettua. Jopa niin paljon, että siitä on pakko tulla purkautumaan av:lle. Ei suinkaan niin, että hän (kun kerran on mielestään älykkäämpi ja enemmän oikeassa) voisi vain todeta, että tässä asiassa nyt olemme ystäväni kanssa eri linjoilla.
Ap on tyypillinen av-vela, eli trolli, jonka on pakko päästä kertomaan joka päivä, kuinka lapsia saavat ovat kamalia ihmisiä eivätkä ikinä ymmärrä herkkää vela-parkaa. Tässä aloituksessa yritettiin pehmentää tätä kovuutta "tuplaehkäisyn pettämisellä" eli kuvaamalla kuinka ap on mukamas tehnyt kaikkensa, ettei lasta tulisi, mutta "voi voi kun minulle nyt kävi näin huonosti" Kuitenkin "minun oli ihan pakko kertoa abortistasi juuri sellaiselle henkilölle, joka provoani varten paheksuu päätöstäni".
Oikeasti mitään ystävää ei ole, eikä ap ole tehnyt aborttia.
The End.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan, että miksi piti mennä kertomaan tälle perheelliselle ystävälle? Ei tuo reaktio ollut minusta mitenkään yllättävä. Jospa opit nyt sen että jos et jatkossakaan osaa ehkäistä ja hupsista taas tarvitaan sitä yhtä pilleriä niin pidät sen t*rpasi kiinni, tai korkeintaan lässytät muiden velojen kanssa asiasta.
No voin rehellisesti sanoa, että olen äärimmäisen tyytyväinen että kerroin. Eihän hän järkyttynyt abortista, vaan siitä että en halua elää elämää, jota olen hyvin selvästi sanonut olevani haluton elämään. Kerrotko minulle miksi meidän olisi pitänyt jatkaa ystävinä? Hänhän on vähätellyt koko keskeisimmän elämänvalintani ja ehkä odottanut että minusta tulee äiti. Kyllä nyt oli korkea aika päättää tai muuttaa todella radikaalisti ystävyyttämme.
Niin, eikös tässä nyt käynyt niin, että AP:n ystävä oli päättänyt, millaista elämää AP haluaakin oikeasti omista tunteistaan huolimatta viettää? Kyllähän sitä saa salaa toivoa, että hyvä ystävä hankkisikin velattomuudestaan huolimatta lapsen "sitten joskus", mutta jos asiat ei mene toisen ihmisen elämässä niin kuin itse suunnittelee, niin eipä se ole mikään suuttumisen paikka.
AP:lle terkkuja: vaikutat äärimmäisen fiksulta ja kyvykkäältä ihmiseltä. Harvinaista täällä. Kaikkea hyvää elämääsi ja uudenlaisen ystävyyden muodostamiseen.
Minä olen omassa elämässäni kokenut, että monissa naisten välisissä ystävyyksissä tuppaa esiintymään se vitsaus, että toinen osapuoli kuvittelee sen toisen haluavan elämältä juuri samoja asioita kuin mitä itse haluaa. Tätä eri mieltä olevaa sitten kyseenalaistetaan joko suoraan tai selän takana myhäilemällä, "kyllä se vielä muuttaa mielensä kun vähän aikuistuu". Kun kohdalle osuu sitten asia, jonka myötä tämän vähättelijän on kohdattava se fakta, että ystävä on koko ajan ollut rehellinen ja vankkumaton kannassaan, seuraa parhaimmillaan närkästyminen ja pahimmillaan totaalinen flippaaminen.
Miesten ystävyyssuhteista en osaa sanoa, kuinka laajalti tätä kuviota niissä esiintyy. Eikä onneksi esiinny kaikissa naisten välisissä ystävyyssuhteissakaan. Liekö sitten joillekin jäänyt niin vahvasti päälle se teini-iän bestisvaihe, jolloin jo "väärä" suosikkijäsen yhteisesti fanitetussa poikabändissä oli kriisin paikka.
Tsemppiä jatkoon ap. Toivottavasti löydät fiksumpia ja elämänvalintojasi kunnioittavia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstatrolli, I aplaude to you - again. Vela-abortti-mamma-provot uppoavat aina.
Vierailija kirjoitti:
Palstatrolli, I aplaude to you - again. Vela-abortti-mamma-provot uppoavat aina.
Linkkaappas kiinnostaa. Ja se on I applaud you.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on tyypillinen av-vela, eli trolli, jonka on pakko päästä kertomaan joka päivä, kuinka lapsia saavat ovat kamalia ihmisiä eivätkä ikinä ymmärrä herkkää vela-parkaa. Tässä aloituksessa yritettiin pehmentää tätä kovuutta "tuplaehkäisyn pettämisellä" eli kuvaamalla kuinka ap on mukamas tehnyt kaikkensa, ettei lasta tulisi, mutta "voi voi kun minulle nyt kävi näin huonosti" Kuitenkin "minun oli ihan pakko kertoa abortistasi juuri sellaiselle henkilölle, joka provoani varten paheksuu päätöstäni".
Oikeasti mitään ystävää ei ole, eikä ap ole tehnyt aborttia.
The End.
Ethän sä nyt itekään ota tosta sekoilusta selvää :D mitä kovuutta ehkäisyllä nyt peitellään :D ahhahah
Ja kertoa abortista OMG ystävälleen joka tietää hänen vakaumuksensa, hyväksyy sen ja sitte pitäs olla kristallipallo että paheksuukin?? Ja ei edes paheksu aborttia vaan sitä ettei haluakaan lapsia! Sä oot uskomaton.
Tuli varmaan aikamoinen identiteettikriisi ystävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hieman eri asia olla vapaaehtoisesti lapseton kun tehdä abortti. Vapaaehtoisessa lapsettomuudessa ei useimpien mielestä ole mitään vikaa, sen sijaan abortti voi olla monelle vaikea hyväksyä jos ainoa syy sille on se että no minä nyt en vaan halua lasta. Kaikki kuitenkin tietävät että kaikki ehkäisyt voivat pettää. Ehkä ystäväsi ajattelee näin ja on siksi järkyttynyt päätöksestäsi tehdä abortti.
Tyhmä kaveri, ämpärityhmä. Varmaan itse vauvakuumeessa, ikä kohta täynnä ja ilman hedelmöittäjää.
Tsempit aloittajalle, sinun ruumiisi on sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mina olen aiti, ehka vahan vastoin tahtoani tulin raskaaksi mutta rakastan lastani joka minulle kuitenkin suotiin.
Ymmarran vapaehtoisesti lapsettomien ajatuksia ja kunnioitan heidan paatostaan. Samoin kunnioitan monen lapsen vanhempien paatosta.
En kuitenkaan osaa hyvaksya sita, etta joku pysayttaa jo sykkivan sydamen. Mina henkilokohtaisesti uskon, ettei se ole meidan ihmisten asia paattaa toisen oikeudesta elaa. Olen ollut AP:n ystavan tilanteessa, ja vaikka en reaktiotani nayttanytkaan, en enaa pida kyseiseen kaveriin yhteytta. Asia ei liity millaan tavalla lapsihaaveisiin, vaan erilaisiin arvoihin.Olet varmaan vegaani etkä käytä nahkatuotteita?
Pikemminkin kuuluu seurakuntaan ja omaa täydellisen kaksinaismoraalin.
Vierailija kirjoitti:
Näin uskovana kristittynä seuraan mielenkiinnolla tällaisia keskusteluja. Haluan ymmärtää, miksi joku on valmis tekemään omalle lapselleen tuolla tavalla. Onko teillä elämässänne liikaa rakkaita ihmisiä, kun heisä hankkiudutte näin eroon? Pohjimmiltaan aika itsetuhoista käyttäytymistä...
Olen huomannut, että abortit, ehkäisy, vapaaehtoinen lapsettomuus on kovasti suosiossa ei-uskovaisissa piireissä. Uskovaisissa ja konservatiivisissa kodeissa kasvaa sitten Suomen uusi sukupolvi, kun juuri muita ei tunnu kasvatusvastuu kiinnostavan.
Äitini on sekä konservatiivinen että uskossa ja teki silti abortin. Teki neljä lasta, joista kolme omasta vapaasta tahdostaan. Hänellä oli resurssit pitää heistä huolta ja ennen kaikkea toive hankkia lapsia. Äitini oli heille aidosti hyvä kasvattaja ja roolimalli. He saivat häneltä rakkautta, huomiota, neuvoa, huolenpitoa. Neljäs olin minä.
Synnyin sopivasti keskelle 90-luvun lamaa ei-toivottuna, ehkä jopa väkivallan tuloksena. Jos ilmaisin millään tavalla olevani olemassa, sain huudot tai lyömistä. Äitini piti huolen perustarpeistani (sikäli kun köyhyydessä oli mahdollista), tosin silloinkin hänen katseestaan huokui aina huonosti kätketty vihamielisyys, ikään kuin hän olisi aina miettinyt: "Siis hetkinen, mitä TUO tekee täällä?". Äitini ei jaksanut tai halunnut suojella minua väkivaltaiselta (konservatiivikristityltä) isältä kuten suojeli kolmea sisarustani. Tavallaan ymmärrän, että hänellä oli jo kolme lasta ja yksi lapsellinen narsisti elätettävänä, ja minä olin se korsi joka katkaisi kamelin selän. Mutta rakkauden puute tekee sairaaksi, joten ei varmaan yllätä, että olin jo teini-iässä moniongelmainen, itsetuhoinen ihmisraunio, jolle mikään määrä terapiaa ei enää riitä palauttamaan elämänhalua.
Sain teini-iässä vahingossa tietää, että meidän neljän lapsen lisäksi oli ollut lapsi numero nolla. Vanhempieni nuoruuden moka. Aikana, jolloin ei ollut resursseja eikä halua kasvattaa lasta. Äiti teki abortin kaikessa hiljaisuudessa. Isäni ei ole koskaan antanut sitä äidilleni anteeksi - siksi minäkin varmaan olen nyt olemassa. Hänen mielestään se oli murha. Mutta minusta se abortti oli rakkauden ja armon teko. Minä nimittäin tiedän tasan tarkkaan, miltä siitä lapsi numero nollasta tuntuisi tänä päivänä, jos se olisi olemassa: raadolta, joka ei vaan ole vielä lakannut hengittämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin uskovana kristittynä seuraan mielenkiinnolla tällaisia keskusteluja. Haluan ymmärtää, miksi joku on valmis tekemään omalle lapselleen tuolla tavalla. Onko teillä elämässänne liikaa rakkaita ihmisiä, kun heisä hankkiudutte näin eroon? Pohjimmiltaan aika itsetuhoista käyttäytymistä...
Olen huomannut, että abortit, ehkäisy, vapaaehtoinen lapsettomuus on kovasti suosiossa ei-uskovaisissa piireissä. Uskovaisissa ja konservatiivisissa kodeissa kasvaa sitten Suomen uusi sukupolvi, kun juuri muita ei tunnu kasvatusvastuu kiinnostavan.
Äitini on sekä konservatiivinen että uskossa ja teki silti abortin. Teki neljä lasta, joista kolme omasta vapaasta tahdostaan. Hänellä oli resurssit pitää heistä huolta ja ennen kaikkea toive hankkia lapsia. Äitini oli heille aidosti hyvä kasvattaja ja roolimalli. He saivat häneltä rakkautta, huomiota, neuvoa, huolenpitoa. Neljäs olin minä.
Synnyin sopivasti keskelle 90-luvun lamaa ei-toivottuna, ehkä jopa väkivallan tuloksena. Jos ilmaisin millään tavalla olevani olemassa, sain huudot tai lyömistä. Äitini piti huolen perustarpeistani (sikäli kun köyhyydessä oli mahdollista), tosin silloinkin hänen katseestaan huokui aina huonosti kätketty vihamielisyys, ikään kuin hän olisi aina miettinyt: "Siis hetkinen, mitä TUO tekee täällä?". Äitini ei jaksanut tai halunnut suojella minua väkivaltaiselta (konservatiivikristityltä) isältä kuten suojeli kolmea sisarustani. Tavallaan ymmärrän, että hänellä oli jo kolme lasta ja yksi lapsellinen narsisti elätettävänä, ja minä olin se korsi joka katkaisi kamelin selän. Mutta rakkauden puute tekee sairaaksi, joten ei varmaan yllätä, että olin jo teini-iässä moniongelmainen, itsetuhoinen ihmisraunio, jolle mikään määrä terapiaa ei enää riitä palauttamaan elämänhalua.
Sain teini-iässä vahingossa tietää, että meidän neljän lapsen lisäksi oli ollut lapsi numero nolla. Vanhempieni nuoruuden moka. Aikana, jolloin ei ollut resursseja eikä halua kasvattaa lasta. Äiti teki abortin kaikessa hiljaisuudessa. Isäni ei ole koskaan antanut sitä äidilleni anteeksi - siksi minäkin varmaan olen nyt olemassa. Hänen mielestään se oli murha. Mutta minusta se abortti oli rakkauden ja armon teko. Minä nimittäin tiedän tasan tarkkaan, miltä siitä lapsi numero nollasta tuntuisi tänä päivänä, jos se olisi olemassa: raadolta, joka ei vaan ole vielä lakannut hengittämästä.
Kyyneleet tulivat silmiin tätä lukiessa. Olen niin pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Haluan kuitenkin kiittää sinua siitä, että jaoit tarinasi tässä ketjussa. Kaikkien öyhöävien abortinvastustajien pitäisi lukea tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se abortti nyt tuli puheenaiheeksi?
Oliko ystävä niin läheinen että koit että asia on hälelle kiinnostava. Vai miksi ihmeessä kerroit miehesi ja sinun välisen asian?
Harmittiko sinua että olittekin niin hedelmällisiä että tulit raskaaksi tuplaehkäisystä huolimatta ja kerroit asian siinä harmityksessa?
On muuten jotenkin todella huonosti ehkäisyssä käynyt että sekä pillerit että kondomit pettää molemmat samalla kertaa, tai sitten on tullut käyttövirhe molemmissa molemmille.Tässä on niin paljon hassua höpötystä, että on miltei vaikea tarttua. Ilmeisesti sinulle on vierasta tällaisten asioiden puhuminen, joten ajattelet että se olisi minullekin? Liittyi keskusteluun lääkärissä käymisestä ja kuukautisista, ei ollut mulle "iso" asia. On tosiaan huonoa tuuria. Voidaanhan me sitäkin päivitellä. Mutta koska sataa pillerin ja sataa kondominkäyttäjää vuodessa kohden tule toistakymmentä raskautta, niin siksi teen testejä. On tämä silti eka kerta 10 vuoteen.
Mistä ihmeestä 100 pillerinkäyttäjää kohti on vuodessa toistakymmentä raskautta? Sehän on melkein yhtä paljon kuin raskauksia niille, jotka eivät ehkäise lainkaan.
Tässä taulukot todellistä ja täydellistä käyttöä vertaillen:
https://www.ehkaisynetti.fi/fi/ehkaisymenetelmat/ehkaisymenetelmien-teh…
Tämän mukaan hormonikierukka on pätevämpi kuin sterilisaatio. Ilmankos sitä suositellaan. Yhdessä ne on 1/500 000 varmoja.
Minulla petti kierukka, mutta sitä ei kuulemma lasketa tilastovirheisiin kun kyseessä oli asennusvirhe. Sama ilmeisesti jos kierukka valahtaisi paikoiltaan. Se siitä tilastollisesta varmuudesta, kyllä sterilisaatio, vasektomia etenkin, on varmin.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ystävyys on ainakin osin perustunut siihen,että hän luulee minun kadehtivan häntä, tai ei kuulema ole nyt enää "varma mitä mieltä on tästä nyt kun tietää mun ja mun miehen aidot ajatukset lapsista". Ai että pidetään lapsista mutta ei haluta omia? Selvä... voi jumalauta.
En jaksa lukea koko ketjua, joten vastaan vain ap:lle.
---
Se on hyvin todennäköistä, että ystävyys on hänen äidiksi tulonsa jälkeen perustunut tuolle kateellisuusolettamalle.
Ikävää. Tyhmää. Lapsellista.
---
Olen itse äiti, mutten halunnut lasta ennen kuin olin n. 33-v.
Ymmärrän oikein hyvin sen, ettei halua olla vanhempi, ottaa vastuuta, leikkiä jotain ----:n leikkejä ja lässyttää hiekkalaatikon reunalla.
En ole koskaan pitänyt lapsista.
Alue: Aihe vapaa
Täällä yksi abortti myöteinen. Ensinnäkin ymmärrän elämän realiteetit. Maailma ei ole kiva paikka. Lapselle voi käydä tosi pahasti täällä. Kuvittelen itseni siis lapsen asemaan tältä kannalta. Oletan että abortinvastustajat ajattelevat myös, mutta erittäin vaaleanpunaisten lasien kanssa, missä kaikki on kivaa ja onnellista tai lapsi vähintään päätyy taivaaseen jos asiat ei menekään kuin strömssössä.
Toisekseen en näe kuolemaa pahana asiana tai uhkana. Se on luonnollinen osa elämää. Olen jopa eutanasian puolella. Ei meidän turhaan kannata kärsiä varsinkaan aatteiden ja uskomusten vuoksi. Elämä ei myöskään automaattisesti ole hyvä asia vaan se vain on.
Kolmanneksi se että ei pysty tälläisia asioita lapsen puolesta päättämään aiheuttaa kohtuuttoman vastuun elämästä lapselle itselleen. Tuleehan se näissäkin keskusteluissa ilmi että omaa olemassa oloaan ei saa kyseenalaistaa, elämä on pyhää ja aina vanhempien virheet voi korjata terapiassa jälkikäteen.
Neljänneksi sallisin abortin itseni kohdalla jos se olisi mahdollista. En halua väkisin olla olemassa jos minua ei haluta. Arvostan perhettä todella paljon joten mieluummin olen syntymättä kuin että joudun huonoon perheeseen. Abortin vastustajilla ei selvästikään ole tätä tunneyhteyttä läheisiin tai sitten sukulaiset otetaan itsestäänselvyytenä.
Siinä jotain syitä.