Abortti ja ystävä, joka ei sitten ollutkaan ihan niin ymmärtänyt haluani olla lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, että miksi piti mennä kertomaan tälle perheelliselle ystävälle? Ei tuo reaktio ollut minusta mitenkään yllättävä. Jospa opit nyt sen että jos et jatkossakaan osaa ehkäistä ja hupsista taas tarvitaan sitä yhtä pilleriä niin pidät sen t*rpasi kiinni, tai korkeintaan lässytät muiden velojen kanssa asiasta.

No voin rehellisesti sanoa, että olen äärimmäisen tyytyväinen että kerroin. Eihän hän järkyttynyt abortista, vaan siitä että en halua elää elämää, jota olen hyvin selvästi sanonut olevani haluton elämään. Kerrotko minulle miksi meidän olisi pitänyt jatkaa ystävinä? Hänhän on vähätellyt koko keskeisimmän elämänvalintani ja ehkä odottanut että minusta tulee äiti. Kyllä nyt oli korkea aika päättää tai muuttaa todella radikaalisti ystävyyttämme.

Kyllä olet itseriittoinen hölmö. Mutta eihän siinä mitään jos olet tyytyväinen valintaasi. Muista jatkossa pysyä kaltaistesi seurassa ettei vaan käy kipeästi sisimpään koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, että miksi piti mennä kertomaan tälle perheelliselle ystävälle? Ei tuo reaktio ollut minusta mitenkään yllättävä. Jospa opit nyt sen että jos et jatkossakaan osaa ehkäistä ja hupsista taas tarvitaan sitä yhtä pilleriä niin pidät sen t*rpasi kiinni, tai korkeintaan lässytät muiden velojen kanssa asiasta.

No voin rehellisesti sanoa, että olen äärimmäisen tyytyväinen että kerroin. Eihän hän järkyttynyt abortista, vaan siitä että en halua elää elämää, jota olen hyvin selvästi sanonut olevani haluton elämään. Kerrotko minulle miksi meidän olisi pitänyt jatkaa ystävinä? Hänhän on vähätellyt koko keskeisimmän elämänvalintani ja ehkä odottanut että minusta tulee äiti. Kyllä nyt oli korkea aika päättää tai muuttaa todella radikaalisti ystävyyttämme.

Kyllä olet itseriittoinen hölmö. Mutta eihän siinä mitään jos olet tyytyväinen valintaasi. Muista jatkossa pysyä kaltaistesi seurassa ettei vaan käy kipeästi sisimpään koskaan.

Kiitos, erittäin tyytyväinen olen ettei tarvitse enää valheita puhuvan ihmisen ystävyyteen uskoa. Kaltaiseni ihmiset = rehelliset, eli pysyn rehellisten seurassa. Heissä on perheellisiä ja perheettömiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on ok, ehkäisy on ok, sterilisaatio on erittäin ok. Mutta abortti minusta ei ole. Siinä päätetään jo alkanut elämä. Joten olisi minullekin vaikea paikka, varsinkin, jos puhut aiheesta kevyesti ymmärtämättä, että toisille abortti ei ole mikään kevyt toimenpide.

Itse antaisin lapsen adoptioon, mikäli en lasta haluaisi, ja sellaista odottaisin.

On aina kovin kevyt puhua että ”antaisin adoptioon”, vaikka silloin nainen joutuu läpikäymään raskauden hormoneineen, synnytyksen etc...

Adoptio on lisäksi lähestulkoon aina jonkinasteinen sosiaalinen itsemurha. Tiedän tapauksen, jossa liian myöhään raskauden havainnut nainen päätti antaa lapsensa adoptioon ja seurauksena suku käänsi hänelle selkänsä. Oli kuulemma "vastuutonta" antaa oma lapsi pois. En oikein ymmärrä tätä, että abortti on vastuutonta, adoptioon antaminen on vastuutonta mutta ei-toivotun lapsen väkisin kasvattaminen olisi sitä oikeaa vastuunkantoa? Vaikka lapsen perustarpeista huolehdittaisiin, niin kyllä hän vaistoaa, jos on vanhemmilleen taakka ja riesa, jota ei alunperin edes haluttu.

Minä olen valitettavasti tällaisen "ei voi tehdä aborttia, ei voi antaa adoptioon, pakko pitää"-asenteen lapsi. Tuli jo hyvin pienenä selväksi, ettei ollut oikeasti toivottu tai haluttu, kunhan pidettiin suvun painostuksesta. Emme pidä yhteyttä käytännössä lainkaan enää. 

Vanhemmat saavat selvitä vanhuutensa yksinään vaivoinensa. Minä aion olla yhtä välinpitämätön heitä kohtaan mitä he olivat minua kohtaan. 

Olen pahoillani :( joskus tuntuu että se abortintekemättömyys on synninpäästö ennen kaikkea sille äidille. Abortti rikkoisi jotain äidissä. Siksi voidaan tehdä lapsi josta ei välitetä tai annetaan adoptioon. Ei se ole oikein sekään. Mielestäni olemassa olevat lapset ovat ykkösasia maailmassa. Meillä on paljon huonosti voivia, lastensuojelua tai poliisiakin tarvitsevia perheitä. Miksi se ei kiinnosta tai huolestuta?

vela

Tuo on se oleellisin ristiriita abortissa. Milloin elämä alkaa ja lapsi on olemassa? Ei ainakaan raskausviikolla 35+, ei välttämättä vasta rv 20:kaan... Pidän Suomen aborttilainsäädäntöä ihan asianmukaisena, mutta vallitsevaa yltiöpositiivista suhtautumista abortteihin en ymmärrä. Ei nyt sinulle henkilökohtaisesti suunnattua pohdintaa, mutta pohdintaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.

Itse en usko että voisin antaa lasta pois. Siksi tekisin kyllä abortin koska muuten Sitten  sen lapsen kanssa elämässä elämää, mitä en halua. Olen paha suustani, varmasti lapsi joutuisi kuulemaan joskus kun äkkipikaistuksissani sanon, että ois pitänyt antaa sut pois kuten aattelin. Kaverini äiti sanoi näin - en unohda sitä koskaan..

Tein abortin tuossa muutama vuosi sitten. Kaverikin teki, mutta alkoi jostain syystä katumaan sitä ja on nykyään kiihkeää abortinvastustaja. Emme juurikaan puhu toisillemme, koska hänestä tuntuu kuoriutuneen lähes uskonnollinen tuon aatteensa kanssa. Tuplajauhot saisin varmaan pussiin kertoessani tehneeni abortin sekä antaneeni muutaman kerran munasolujani tarvitseville. Jep, hän vastustaa myöskin keinohedelmöityksiä... Jännä miten pitkäaikainen ystävyys voi murentua yhdestä tai jopa kahdesta virheestä jonka tämä toinenkin teki kertaalleen elämässään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.

Itse en usko että voisin antaa lasta pois. Siksi tekisin kyllä abortin koska muuten Sitten  sen lapsen kanssa elämässä elämää, mitä en halua. Olen paha suustani, varmasti lapsi joutuisi kuulemaan joskus kun äkkipikaistuksissani sanon, että ois pitänyt antaa sut pois kuten aattelin. Kaverini äiti sanoi näin - en unohda sitä koskaan..

Ja viimeisestä jäi sellaiset traumat, että olisit mieluummin jättänyt syntymättä? Mutta kuitenkin sinut löytää av:sta. Ja kyse on kuitenkin toisesta ihmisestä, hänen halunsa elää voi olla lujempi. Mutta anyways, onneksi noita myöhäisten viikkojen abortteja tehdään verrattain vähän ja on maailmassa muutakin pahaa. Usein niissäkin kysymys on sikiön vakavasta sairaudesta tms., joten kyllähän abortteihin liittyy aina tapauskohtaisestikin paljon pohdittavaa, ei pitäisi mennä yleistämään liikaa. En itsekään kykenisi antamaan lasta pois, mutten ole niin surkea äiti ollutkaan, että olisi ollut tarpeellista. Jos olisin, olisi joka tapauksessa vastuullisempaa antaa lapsi adoptioon kuin vältellä omaa mielipahaa lapsen poisantamisesta. Mutta siihen ei kuitenkaan moni ryhdy, mutta selitykset eivät välttämättä oikeuta asiaa.

Ap voi alkaa toimia kuten ystävänsä. Minusta voisit nyt vakaasti ottaa sen asenteen, että ystäväsi on tehnyt abortteja joita katuu. Ehkäpä kymmeniä. Rietas nuoruus ja huumeita. Säälit häntä pikkaisen aina ja esität että ihan normaalina pidät. Parempihan sä olet kuin tommonen lunpuntin... :) sitten joskus tarjoat maksamaan terapian lukuisten aborttien aiheuttamiin traumoihin. Jos hän suuttuu niin tukea saa täältä, koska mikään logiikka ei vauvapalstalla päde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.

Itse en usko että voisin antaa lasta pois. Siksi tekisin kyllä abortin koska muuten Sitten  sen lapsen kanssa elämässä elämää, mitä en halua. Olen paha suustani, varmasti lapsi joutuisi kuulemaan joskus kun äkkipikaistuksissani sanon, että ois pitänyt antaa sut pois kuten aattelin. Kaverini äiti sanoi näin - en unohda sitä koskaan..

Ja viimeisestä jäi sellaiset traumat, että olisit mieluummin jättänyt syntymättä? Mutta kuitenkin sinut löytää av:sta. Ja kyse on kuitenkin toisesta ihmisestä, hänen halunsa elää voi olla lujempi. Mutta anyways, onneksi noita myöhäisten viikkojen abortteja tehdään verrattain vähän ja on maailmassa muutakin pahaa. Usein niissäkin kysymys on sikiön vakavasta sairaudesta tms., joten kyllähän abortteihin liittyy aina tapauskohtaisestikin paljon pohdittavaa, ei pitäisi mennä yleistämään liikaa. En itsekään kykenisi antamaan lasta pois, mutten ole niin surkea äiti ollutkaan, että olisi ollut tarpeellista. Jos olisin, olisi joka tapauksessa vastuullisempaa antaa lapsi adoptioon kuin vältellä omaa mielipahaa lapsen poisantamisesta. Mutta siihen ei kuitenkaan moni ryhdy, mutta selitykset eivät välttämättä oikeuta asiaa.

Tietenkin olisin mielummin jäänyt syntymättä kuin ollut äitini halveksima. Ja ei mua syntymättömyys mitenkään haittaisi, vai haittasko sua esim. sillon 1800-luvulla että et ollut syntynyt? Aika erikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.

Itse en usko että voisin antaa lasta pois. Siksi tekisin kyllä abortin koska muuten Sitten  sen lapsen kanssa elämässä elämää, mitä en halua. Olen paha suustani, varmasti lapsi joutuisi kuulemaan joskus kun äkkipikaistuksissani sanon, että ois pitänyt antaa sut pois kuten aattelin. Kaverini äiti sanoi näin - en unohda sitä koskaan..

Ja viimeisestä jäi sellaiset traumat, että olisit mieluummin jättänyt syntymättä? Mutta kuitenkin sinut löytää av:sta. Ja kyse on kuitenkin toisesta ihmisestä, hänen halunsa elää voi olla lujempi. Mutta anyways, onneksi noita myöhäisten viikkojen abortteja tehdään verrattain vähän ja on maailmassa muutakin pahaa. Usein niissäkin kysymys on sikiön vakavasta sairaudesta tms., joten kyllähän abortteihin liittyy aina tapauskohtaisestikin paljon pohdittavaa, ei pitäisi mennä yleistämään liikaa. En itsekään kykenisi antamaan lasta pois, mutten ole niin surkea äiti ollutkaan, että olisi ollut tarpeellista. Jos olisin, olisi joka tapauksessa vastuullisempaa antaa lapsi adoptioon kuin vältellä omaa mielipahaa lapsen poisantamisesta. Mutta siihen ei kuitenkaan moni ryhdy, mutta selitykset eivät välttämättä oikeuta asiaa.

Miten pohdintasi nyt koski huonoa äitiä joka pitää lapsen vaikka ei halua? Kun siitä oli kyse. Ihan kiva että oot superäiti tai että antaisit lapsen pois jos olisit huono äiti. Mutta on kuitenkin helkkaristi todennäköisempää että huonokin äiti hormooneissaan lapsen pitää. Ja sitten se lapsi onkin tyrannin armoilla. Mut hei tosi supermamaa ja ihQ, kuhan vaan lapsen pyhästi pukkaa ni sit sitä voi vaik piestä ja olla parempi silti ku aborttityhmeliinit <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.

Itse en usko että voisin antaa lasta pois. Siksi tekisin kyllä abortin koska muuten Sitten  sen lapsen kanssa elämässä elämää, mitä en halua. Olen paha suustani, varmasti lapsi joutuisi kuulemaan joskus kun äkkipikaistuksissani sanon, että ois pitänyt antaa sut pois kuten aattelin. Kaverini äiti sanoi näin - en unohda sitä koskaan..

Ja viimeisestä jäi sellaiset traumat, että olisit mieluummin jättänyt syntymättä? Mutta kuitenkin sinut löytää av:sta. Ja kyse on kuitenkin toisesta ihmisestä, hänen halunsa elää voi olla lujempi. Mutta anyways, onneksi noita myöhäisten viikkojen abortteja tehdään verrattain vähän ja on maailmassa muutakin pahaa. Usein niissäkin kysymys on sikiön vakavasta sairaudesta tms., joten kyllähän abortteihin liittyy aina tapauskohtaisestikin paljon pohdittavaa, ei pitäisi mennä yleistämään liikaa. En itsekään kykenisi antamaan lasta pois, mutten ole niin surkea äiti ollutkaan, että olisi ollut tarpeellista. Jos olisin, olisi joka tapauksessa vastuullisempaa antaa lapsi adoptioon kuin vältellä omaa mielipahaa lapsen poisantamisesta. Mutta siihen ei kuitenkaan moni ryhdy, mutta selitykset eivät välttämättä oikeuta asiaa.

Tietenkin olisin mielummin jäänyt syntymättä kuin ollut äitini halveksima. Ja ei mua syntymättömyys mitenkään haittaisi, vai haittasko sua esim. sillon 1800-luvulla että et ollut syntynyt? Aika erikoista.

Olen pahoillani, että äitisi oli niin hirveä ihminen. Koita pärjäillä, aikuisena vastaat kuitenkin jo omasta onnestasi, terapiasta on varmasti apua, katkeruus ei kaunista ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.

Itse en usko että voisin antaa lasta pois. Siksi tekisin kyllä abortin koska muuten Sitten  sen lapsen kanssa elämässä elämää, mitä en halua. Olen paha suustani, varmasti lapsi joutuisi kuulemaan joskus kun äkkipikaistuksissani sanon, että ois pitänyt antaa sut pois kuten aattelin. Kaverini äiti sanoi näin - en unohda sitä koskaan..

Ja viimeisestä jäi sellaiset traumat, että olisit mieluummin jättänyt syntymättä? Mutta kuitenkin sinut löytää av:sta. Ja kyse on kuitenkin toisesta ihmisestä, hänen halunsa elää voi olla lujempi. Mutta anyways, onneksi noita myöhäisten viikkojen abortteja tehdään verrattain vähän ja on maailmassa muutakin pahaa. Usein niissäkin kysymys on sikiön vakavasta sairaudesta tms., joten kyllähän abortteihin liittyy aina tapauskohtaisestikin paljon pohdittavaa, ei pitäisi mennä yleistämään liikaa. En itsekään kykenisi antamaan lasta pois, mutten ole niin surkea äiti ollutkaan, että olisi ollut tarpeellista. Jos olisin, olisi joka tapauksessa vastuullisempaa antaa lapsi adoptioon kuin vältellä omaa mielipahaa lapsen poisantamisesta. Mutta siihen ei kuitenkaan moni ryhdy, mutta selitykset eivät välttämättä oikeuta asiaa.

Tietenkin olisin mielummin jäänyt syntymättä kuin ollut äitini halveksima. Ja ei mua syntymättömyys mitenkään haittaisi, vai haittasko sua esim. sillon 1800-luvulla että et ollut syntynyt? Aika erikoista.

Olen pahoillani, että äitisi oli niin hirveä ihminen. Koita pärjäillä, aikuisena vastaat kuitenkin jo omasta onnestasi, terapiasta on varmasti apua, katkeruus ei kaunista ketään.

Ja sinä olet aikuisena vastuussa luetun ymmärtämisestä.

ohis

Ap:n ystävä on id.i.ootti

T. Perheellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.

Itse en usko että voisin antaa lasta pois. Siksi tekisin kyllä abortin koska muuten Sitten  sen lapsen kanssa elämässä elämää, mitä en halua. Olen paha suustani, varmasti lapsi joutuisi kuulemaan joskus kun äkkipikaistuksissani sanon, että ois pitänyt antaa sut pois kuten aattelin. Kaverini äiti sanoi näin - en unohda sitä koskaan..

Ja viimeisestä jäi sellaiset traumat, että olisit mieluummin jättänyt syntymättä? Mutta kuitenkin sinut löytää av:sta. Ja kyse on kuitenkin toisesta ihmisestä, hänen halunsa elää voi olla lujempi. Mutta anyways, onneksi noita myöhäisten viikkojen abortteja tehdään verrattain vähän ja on maailmassa muutakin pahaa. Usein niissäkin kysymys on sikiön vakavasta sairaudesta tms., joten kyllähän abortteihin liittyy aina tapauskohtaisestikin paljon pohdittavaa, ei pitäisi mennä yleistämään liikaa. En itsekään kykenisi antamaan lasta pois, mutten ole niin surkea äiti ollutkaan, että olisi ollut tarpeellista. Jos olisin, olisi joka tapauksessa vastuullisempaa antaa lapsi adoptioon kuin vältellä omaa mielipahaa lapsen poisantamisesta. Mutta siihen ei kuitenkaan moni ryhdy, mutta selitykset eivät välttämättä oikeuta asiaa.

Miksi sinä jankkaat jostain myöhäisten viikkojen abortista? Ap:n raskaus on vasta ihan alussa. Ja vaikka et kysynytkään minulta, niin kyllä, olisin ollut ennemmin syntymättä kuin syntyä perheeseen, missä lapsia vihataan ja elämää varjostaa väkivalta lähes kaikissa sen muodoissa sekä alkoholismi. Olisin ennemmin vaikka kuollut pienenä vauvana, kuin kasvanut aikuiseksi. Traumataustan kanssa eläminen on hiton vaikeaa, haaveilin kuolemasta jo ala-asteella ja jätin tarkoituksella turvavyön laittamatta kiinni, jotta kuolisin jos sattuisi kolari. Teininä ja varhaisaikuisena yritin itsemurhaa ja olen muutenkin vahingoittanut itseäni traumataustan takia.

Jokainen lapsi ansaitsee syntyä vain ja ainoastaan rakastavaan, riittävän tasapainoiseen kotiin. Lapsi ansaitsee sen, ei yhtään vähempää.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rererw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuplaehkäisy päästi lävitseen vahingon.

Kerroin perheelliselle ystävälle, että on näin käynyt ja lääkkeellä hoituu nyt pois sitten. Tämä ihminen, joka ei ole kritisoinut ikinä haluani olla lapseton sekosi ihan täysin ja kaikki argumentit oli sellaisia, että hänen on täytynyt elää jossain ihan käsittämättömässä harhassa, johon kuuluu se että olen tahattomasti lapseton ja tyyliin keksinyt tämä vela-jutun siksi. Nyt kun kävi ilmi että näin ei ole niin kaikkea muutakin on saanut kuulla.

"Etkö sä aattele ja pelkää miten yksinäinen oot vanhana, ei se oo vaikeeta ja rankkaakin vaan hetken, vastuu kasvattaa"

Jne jne. Varmasti olen yksinäinen vanhana jos en siihen varaudu ja se voi pelottaakin, mutta en silti tee itselleni IHMISTÄ JOTA EN HALUA. Ja olen tehnyt vaikeita ja rankkoja asioita, miksi ne mua pelottaisi, silloin kun sitä asiaa haluan? Ei mitään saa ilman vaivaa. Mutta kun en halua lasta, niin olisi sama se vaikka saisin valtiolta sille hoitajan. Ja mihin ihmeeseen kasvan olemalla hänen tavallaan kotona vuosikausia? Hyvähän se niille lapsille varmaan on, mutta mitä minä sellaisella "kasvulla" teen?

Ilmeisesti ystävyys on ainakin osin perustunut siihen,että hän luulee minun kadehtivan häntä, tai ei kuulema ole nyt enää "varma mitä mieltä on tästä nyt kun tietää mun ja mun miehen aidot ajatukset lapsista". Ai että pidetään lapsista mutta ei haluta omia? Selvä... voi jumalauta.

Jos nyt ylipäänsä kasvu kiinnostaa, niin eihän mikään kasvata niin kuin toisesta ihmisestä vastuun ottaminen. Mikä sinusta sitten on sitä hyödyllistä kasvua? Se, että makailet jossain rannalla margaritaa ryystämässä?

Jos et halua lasta niin et halua, mutta älä selittele, se ei ole tarpeellista

Paha mennä yleistämään mutta meikäläisen tuttavapiirissä janoisimmat margaritan ryystäjät ovat heitä, jotka ovat jalomielisesti ottaneet vastuun toisesta ihmisestä :D Kun katsoo vaikka näiden sanojensa mukaan rakastavien ja uhrautuvien tiikeriäitien facebookia, niin todellisuus on aika lailla toista kuin puheet. Lapsivapaat viikonloput tuntuvat olevan parasta elämässä ja ne tietty vietetään ryypäten, bilettäen ja toisinaan milloin minkäkin henkan kanssa sekoillen.  Arkipäivityksetkin ovat usein mallia "huoh meillä taas pikkuneiti on niin veemäinen, äippä kaataa nyt lasin viiniä!" Poistin kavereistani useamman tällaisen, kun en enää jaksanut sitä tekopyhyyttä.

Luulen, että juuri siksi lapsettomille heitetään näitä ryypiskelyjuttuja, kun vanhempien silmissä lapseton on aina vapaa ryyppäämään -> tottahan se nyt ryyppää!! Ehkä kun ei tarvitse luopua mistään niin ei tarvitse myöskään henkihieverissä olla kiskomassa sitä keittoa. Viimeksi olin huppelissa vappuna 2013. Oi tätä villiä vela-elämää :D !

:D Tää vela ei ole koskaan ollut kännissä tai harrastanut bilettämistä, ei edes teininä. 

Mieluummin nukun, luen kirjoja ja pelaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.

Ei niitä "pitkälle kehittyneen lapsen" abortteja tehdä kuin lääketieteellisistä syistä, joten turha olla niistä ja niiden eettisyydestä huolissaan. Niissä ei ole ollut vaihtoehtona adoptio, vaan sikiön ja/tai naisen hengen vaarantuminen tai mahdollisesti loppuelämän laitoshoito.

Näin uskovana kristittynä seuraan mielenkiinnolla tällaisia keskusteluja. Haluan ymmärtää, miksi joku on valmis tekemään omalle lapselleen tuolla tavalla. Onko teillä elämässänne liikaa rakkaita ihmisiä, kun heisä hankkiudutte näin eroon? Pohjimmiltaan aika itsetuhoista käyttäytymistä... 

Olen huomannut, että abortit, ehkäisy, vapaaehtoinen lapsettomuus on kovasti suosiossa ei-uskovaisissa piireissä. Uskovaisissa ja konservatiivisissa kodeissa kasvaa sitten Suomen uusi sukupolvi, kun juuri muita ei tunnu kasvatusvastuu kiinnostavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.

Itse en usko että voisin antaa lasta pois. Siksi tekisin kyllä abortin koska muuten Sitten  sen lapsen kanssa elämässä elämää, mitä en halua. Olen paha suustani, varmasti lapsi joutuisi kuulemaan joskus kun äkkipikaistuksissani sanon, että ois pitänyt antaa sut pois kuten aattelin. Kaverini äiti sanoi näin - en unohda sitä koskaan..

Ja viimeisestä jäi sellaiset traumat, että olisit mieluummin jättänyt syntymättä? Mutta kuitenkin sinut löytää av:sta. Ja kyse on kuitenkin toisesta ihmisestä, hänen halunsa elää voi olla lujempi. Mutta anyways, onneksi noita myöhäisten viikkojen abortteja tehdään verrattain vähän ja on maailmassa muutakin pahaa. Usein niissäkin kysymys on sikiön vakavasta sairaudesta tms., joten kyllähän abortteihin liittyy aina tapauskohtaisestikin paljon pohdittavaa, ei pitäisi mennä yleistämään liikaa. En itsekään kykenisi antamaan lasta pois, mutten ole niin surkea äiti ollutkaan, että olisi ollut tarpeellista. Jos olisin, olisi joka tapauksessa vastuullisempaa antaa lapsi adoptioon kuin vältellä omaa mielipahaa lapsen poisantamisesta. Mutta siihen ei kuitenkaan moni ryhdy, mutta selitykset eivät välttämättä oikeuta asiaa.

Miksi sinä jankkaat jostain myöhäisten viikkojen abortista? Ap:n raskaus on vasta ihan alussa. Ja vaikka et kysynytkään minulta, niin kyllä, olisin ollut ennemmin syntymättä kuin syntyä perheeseen, missä lapsia vihataan ja elämää varjostaa väkivalta lähes kaikissa sen muodoissa sekä alkoholismi. Olisin ennemmin vaikka kuollut pienenä vauvana, kuin kasvanut aikuiseksi. Traumataustan kanssa eläminen on hiton vaikeaa, haaveilin kuolemasta jo ala-asteella ja jätin tarkoituksella turvavyön laittamatta kiinni, jotta kuolisin jos sattuisi kolari. Teininä ja varhaisaikuisena yritin itsemurhaa ja olen muutenkin vahingoittanut itseäni traumataustan takia.

Jokainen lapsi ansaitsee syntyä vain ja ainoastaan rakastavaan, riittävän tasapainoiseen kotiin. Lapsi ansaitsee sen, ei yhtään vähempää.

Ohis

Siksi kun ihan yleiseen abortin pohdintaan osallistun, ei kiinnosta ap tai hänen ystävänsä tai onko tarina tosi. Ei myöskään kiinnosta kuunnella jokaisen pohjatonta katkeruutta vanhemmilleen ja valheellisia esimerkkejä surkeasta lapsuudestaan ja "mukavuusaborttien" oikeuttelua kun aiheesta ei selvästi sitten haluta käydä syvällistä keskustelua. Kuten itse olen sanonut, en ole anti-mitään tai pro-mitään, mutta pohdinpa vaan myös useammalta kuin yhdeltä kannalta. Itse olen psykoottisen alkoholistin lapsi ja oikein kiitollinen elämästäni. Mutta ilmeisesti moni "kovaakin kovempaa kokenut" on eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.

Ei niitä "pitkälle kehittyneen lapsen" abortteja tehdä kuin lääketieteellisistä syistä, joten turha olla niistä ja niiden eettisyydestä huolissaan. Niissä ei ole ollut vaihtoehtona adoptio, vaan sikiön ja/tai naisen hengen vaarantuminen tai mahdollisesti loppuelämän laitoshoito.

Minun silmissäni sikiö on "pitkälle kehittynyt" jo rv 12 tienoilla viimeistään. Mutta tilanteita on toki monia. Miksei saa sanoa, että osa aborttipäätöksistä ei kestä päivän valoa? Koska siitä tulee m u rhaajalle paha mieli? Kun joskus äidin itsemääräämisoikeuden ei enää yhteiskunnan tukemana pitäisi polkea lapsen oikeutta elämään.... anyways ihan sama, henkarithan siinä aina heiluisi ja näin varmaan., ei ole vaihtoehtoja......

Vierailija kirjoitti:

Näin uskovana kristittynä seuraan mielenkiinnolla tällaisia keskusteluja. Haluan ymmärtää, miksi joku on valmis tekemään omalle lapselleen tuolla tavalla. Onko teillä elämässänne liikaa rakkaita ihmisiä, kun heisä hankkiudutte näin eroon? Pohjimmiltaan aika itsetuhoista käyttäytymistä... 

Olen huomannut, että abortit, ehkäisy, vapaaehtoinen lapsettomuus on kovasti suosiossa ei-uskovaisissa piireissä. Uskovaisissa ja konservatiivisissa kodeissa kasvaa sitten Suomen uusi sukupolvi, kun juuri muita ei tunnu kasvatusvastuu kiinnostavan. 

Minä tunnen viisi uskovaista kristittyä, jotka ovat omasta tahdostaan lapsettomia. Osa naimisissa, osa sinkkuja. Naimisissa olevien kohdalla on vähintäänkin toiselta piuhat poikki.

Huvittaa hiukan tuo ilmaisu, että abortti olisi kovasti suosiossa. Jos se olisi tosiaan niin loistokas ja cool toimenpide, kuin abortinvastustajat kuvittelevat, niin silloinhan toivottujakin raskauksia keskeytettäisiin jatkuvalla syötöllä. Taitaisi aborttiluvut olla hieman korkeammat kuin se nykyinen n. 10 000/vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.

Ei niitä "pitkälle kehittyneen lapsen" abortteja tehdä kuin lääketieteellisistä syistä, joten turha olla niistä ja niiden eettisyydestä huolissaan. Niissä ei ole ollut vaihtoehtona adoptio, vaan sikiön ja/tai naisen hengen vaarantuminen tai mahdollisesti loppuelämän laitoshoito.

Minun silmissäni sikiö on "pitkälle kehittynyt" jo rv 12 tienoilla viimeistään. Mutta tilanteita on toki monia. Miksei saa sanoa, että osa aborttipäätöksistä ei kestä päivän valoa? Koska siitä tulee m u rhaajalle paha mieli? Kun joskus äidin itsemääräämisoikeuden ei enää yhteiskunnan tukemana pitäisi polkea lapsen oikeutta elämään.... anyways ihan sama, henkarithan siinä aina heiluisi ja näin varmaan., ei ole vaihtoehtoja......

Eihän abortteja edes tehdä tuon jälkeen... 12rv on raja. Paitsi jos on vammaa tai vaaraa, ei niitä paljoa vuodessa ole.