Abortti ja ystävä, joka ei sitten ollutkaan ihan niin ymmärtänyt haluani olla lapseton

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, että miksi piti mennä kertomaan tälle perheelliselle ystävälle? Ei tuo reaktio ollut minusta mitenkään yllättävä. Jospa opit nyt sen että jos et jatkossakaan osaa ehkäistä ja hupsista taas tarvitaan sitä yhtä pilleriä niin pidät sen t*rpasi kiinni, tai korkeintaan lässytät muiden velojen kanssa asiasta.

Tiesitkö, että yksi yleisin abortintekijöiden joukko on äidit? Ilmeisesti lapsia ei haluta enempää tai on tultu raskaaksi imetyksestä huolimatta liian pian. Joten sinänsä vertaisryhmää voisi ennemmin hakea äideistä.

vai pyhät ja täydelliset äidit....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, että miksi piti mennä kertomaan tälle perheelliselle ystävälle? Ei tuo reaktio ollut minusta mitenkään yllättävä. Jospa opit nyt sen että jos et jatkossakaan osaa ehkäistä ja hupsista taas tarvitaan sitä yhtä pilleriä niin pidät sen t*rpasi kiinni, tai korkeintaan lässytät muiden velojen kanssa asiasta.

Tiesitkö, että yksi yleisin abortintekijöiden joukko on äidit? Ilmeisesti lapsia ei haluta enempää tai on tultu raskaaksi imetyksestä huolimatta liian pian. Joten sinänsä vertaisryhmää voisi ennemmin hakea äideistä.

vai pyhät ja täydelliset äidit....

Niin, tuo on suurin ryhmä abortintekijöissä.

Myyteissä elää jotkut vastuuttomat seksinnälkäiset teinit, joita pitää hurjana rangaista seksistä, mutta todellisuus on äidit, joiden resurssit (henkiset, fyysisest, taloudelliset) ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vaan, että miksi piti mennä kertomaan tälle perheelliselle ystävälle? Ei tuo reaktio ollut minusta mitenkään yllättävä. Jospa opit nyt sen että jos et jatkossakaan osaa ehkäistä ja hupsista taas tarvitaan sitä yhtä pilleriä niin pidät sen t*rpasi kiinni, tai korkeintaan lässytät muiden velojen kanssa asiasta.

Tiesitkö, että yksi yleisin abortintekijöiden joukko on äidit? Ilmeisesti lapsia ei haluta enempää tai on tultu raskaaksi imetyksestä huolimatta liian pian. Joten sinänsä vertaisryhmää voisi ennemmin hakea äideistä.

vai pyhät ja täydelliset äidit....

Niin, tuo on suurin ryhmä abortintekijöissä.

Myyteissä elää jotkut vastuuttomat seksinnälkäiset teinit, joita pitää hurjana rangaista seksistä, mutta todellisuus on äidit, joiden resurssit (henkiset, fyysisest, taloudelliset) ei riitä.

Mielenkiintoista..... tosiaan... vai äiti-ihmiset... vie elämän toisilta ja toisille antaa... jännä...

Äitien abortit sai kritisoijat häipymään vähin äänin takavasemmalle....

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ehkäisyn pettämisestä... Minä tulin 16-vuotiaana raskaaksi vaikka söin e-pillereitä ja lääkäri  suunilleen haukkui minut idiootiksi teiniksi, joka ei muista syödä pillereitään ! Mutta minä otin sen  joka päivä, en ollut edes sairastanut mitään  mahatautia. Ne vain pettivät. Tein abortin.

22-vuotiaana petti kierukka, jonka olin hankkinut kun en luottanut pillereihin ja  lisäksi poikakaveri käytti kumia. Tulin raskaaksi ja lääkäri tyrmäsi että Ei Mitenkään Mahdollista tuollainen tuplaehkäisyn pettäminen.

Tein abortin.

Ja 34-vuotiaana, strilisaation läpikäyneenä tulin yllättäen raskaaksi vaikka luotin siihen ettei enää niin kävisi. Tässä vaiheessa oli 2 lasta ja lapsiluku täynnä . Päätin kuitenkin pitää vauvan ja mies oli samaa mieltä. Terve poika tuli.

Luulen, että seksistä luopuminen olisi minulle  takuuvarma ehkäisykeino!

Taidat olla niin hedelmällinen, että oiskohan sekään riittänyt. Ehkä jos elelisit jossain nunnaluostarissa johon miehiltä kokonaan pääsy kielletty, ettei kukaan edes pääsisi livauttamaan lemmekästä katsetta suuntaasi :)

nosto

Hienosti keskustelijat takertuvat tuplaehkäisyn pettämiseen ja siihen miten aloittajan on pakko olla vastuuton tumpelo, vaikka aloitus koski aloittajan ystävän töykeää käytöstä. On se lapsia haluamaton nainen vain yhä niin paha olento että viis siitä miten törkyisesti muut käyttäytyy.

rererw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuplaehkäisy päästi lävitseen vahingon.

Kerroin perheelliselle ystävälle, että on näin käynyt ja lääkkeellä hoituu nyt pois sitten. Tämä ihminen, joka ei ole kritisoinut ikinä haluani olla lapseton sekosi ihan täysin ja kaikki argumentit oli sellaisia, että hänen on täytynyt elää jossain ihan käsittämättömässä harhassa, johon kuuluu se että olen tahattomasti lapseton ja tyyliin keksinyt tämä vela-jutun siksi. Nyt kun kävi ilmi että näin ei ole niin kaikkea muutakin on saanut kuulla.

"Etkö sä aattele ja pelkää miten yksinäinen oot vanhana, ei se oo vaikeeta ja rankkaakin vaan hetken, vastuu kasvattaa"

Jne jne. Varmasti olen yksinäinen vanhana jos en siihen varaudu ja se voi pelottaakin, mutta en silti tee itselleni IHMISTÄ JOTA EN HALUA. Ja olen tehnyt vaikeita ja rankkoja asioita, miksi ne mua pelottaisi, silloin kun sitä asiaa haluan? Ei mitään saa ilman vaivaa. Mutta kun en halua lasta, niin olisi sama se vaikka saisin valtiolta sille hoitajan. Ja mihin ihmeeseen kasvan olemalla hänen tavallaan kotona vuosikausia? Hyvähän se niille lapsille varmaan on, mutta mitä minä sellaisella "kasvulla" teen?

Ilmeisesti ystävyys on ainakin osin perustunut siihen,että hän luulee minun kadehtivan häntä, tai ei kuulema ole nyt enää "varma mitä mieltä on tästä nyt kun tietää mun ja mun miehen aidot ajatukset lapsista". Ai että pidetään lapsista mutta ei haluta omia? Selvä... voi jumalauta.

Jos nyt ylipäänsä kasvu kiinnostaa, niin eihän mikään kasvata niin kuin toisesta ihmisestä vastuun ottaminen. Mikä sinusta sitten on sitä hyödyllistä kasvua? Se, että makailet jossain rannalla margaritaa ryystämässä?

Jos et halua lasta niin et halua, mutta älä selittele, se ei ole tarpeellista

Kasvan sellaisten asioiden parissa, joita haluan. Kuteni urani, kesämökin remontointi, toisen vanhempani kuntoutus (liittyy työhöni myös) ja työ. En käytä alkoholia, mutta kyllä en pääse arjestani sen useammin särpimään minkään sortin juomia muutenkaan, kuin nämä lapsiperheet. Ihan samat loma-ajat tässä on minullakin.

Mulla tuli sama mieleen .

Sen jälkeen kun sain keskenmenon niin en vaan voi sietää ihmisiä joille ”abortti on pikkujuttu”, ”menee ne kesken usein muutenkin ” jne. Koen että perustavanlaatuisesti olen henkisesti niin erilainen ihmisen kanssa, joka voi suhtautua aborttiin tai keskenmenoon kevyesti, että vaikea kuvitella olevansa sellaisten ihmisten ystävä.

Ja kaikilla on oikeus valita ystävänsä.

Vierailija kirjoitti:

On hieman eri asia olla vapaaehtoisesti lapseton kun tehdä abortti. Vapaaehtoisessa lapsettomuudessa ei useimpien mielestä ole mitään vikaa, sen sijaan abortti voi olla monelle vaikea hyväksyä jos ainoa syy sille on se että no minä nyt en vaan halua lasta. Kaikki kuitenkin tietävät että kaikki ehkäisyt voivat pettää. Ehkä ystäväsi ajattelee näin ja on siksi järkyttynyt päätöksestäsi tehdä abortti.

Eihän ystävä aborttia vastustanut, vaan ap:n vapaaehtoista lapsettomuutta. Luuli tosiaan varmaan, ettei kukaan ole lapseton omasta tahdostaan. Ja ettei ihminen ilman lasta ole aikuinen.

rererw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuplaehkäisy päästi lävitseen vahingon.

Kerroin perheelliselle ystävälle, että on näin käynyt ja lääkkeellä hoituu nyt pois sitten. Tämä ihminen, joka ei ole kritisoinut ikinä haluani olla lapseton sekosi ihan täysin ja kaikki argumentit oli sellaisia, että hänen on täytynyt elää jossain ihan käsittämättömässä harhassa, johon kuuluu se että olen tahattomasti lapseton ja tyyliin keksinyt tämä vela-jutun siksi. Nyt kun kävi ilmi että näin ei ole niin kaikkea muutakin on saanut kuulla.

"Etkö sä aattele ja pelkää miten yksinäinen oot vanhana, ei se oo vaikeeta ja rankkaakin vaan hetken, vastuu kasvattaa"

Jne jne. Varmasti olen yksinäinen vanhana jos en siihen varaudu ja se voi pelottaakin, mutta en silti tee itselleni IHMISTÄ JOTA EN HALUA. Ja olen tehnyt vaikeita ja rankkoja asioita, miksi ne mua pelottaisi, silloin kun sitä asiaa haluan? Ei mitään saa ilman vaivaa. Mutta kun en halua lasta, niin olisi sama se vaikka saisin valtiolta sille hoitajan. Ja mihin ihmeeseen kasvan olemalla hänen tavallaan kotona vuosikausia? Hyvähän se niille lapsille varmaan on, mutta mitä minä sellaisella "kasvulla" teen?

Ilmeisesti ystävyys on ainakin osin perustunut siihen,että hän luulee minun kadehtivan häntä, tai ei kuulema ole nyt enää "varma mitä mieltä on tästä nyt kun tietää mun ja mun miehen aidot ajatukset lapsista". Ai että pidetään lapsista mutta ei haluta omia? Selvä... voi jumalauta.

Jos nyt ylipäänsä kasvu kiinnostaa, niin eihän mikään kasvata niin kuin toisesta ihmisestä vastuun ottaminen. Mikä sinusta sitten on sitä hyödyllistä kasvua? Se, että makailet jossain rannalla margaritaa ryystämässä?

Jos et halua lasta niin et halua, mutta älä selittele, se ei ole tarpeellista

Tiesitkö että ihmiset eivät ole jumahtaneet siihen sinun teinielämääsi jota elit ennen lapsia? Et vain tajua että (sinäkin onneksi!) ihmiset kasvaisi ihan ilman niitä lapsiakin. Hassu jako ajatella, että lapseton on vastuuton ja lapsellinen ei. Jokainen meistä tuntee kuitenkin molempia.

Ihminen varmaan omalla henkilökohtaisella janallaan kasvaa paremmaksi. Mutta olen mä hemmetisti vastuullisempi jo ennen lapsien hankkimista, kuin naapurin kahden lapsen äiti joka kännää ja ravaa turkissa miesten perässä!

Kannattaisi alkaa määrittää ihmisiä jonkun muunkin asian kautta kun sen että onko sillä lapsia..................................................................

rererw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuplaehkäisy päästi lävitseen vahingon.

Kerroin perheelliselle ystävälle, että on näin käynyt ja lääkkeellä hoituu nyt pois sitten. Tämä ihminen, joka ei ole kritisoinut ikinä haluani olla lapseton sekosi ihan täysin ja kaikki argumentit oli sellaisia, että hänen on täytynyt elää jossain ihan käsittämättömässä harhassa, johon kuuluu se että olen tahattomasti lapseton ja tyyliin keksinyt tämä vela-jutun siksi. Nyt kun kävi ilmi että näin ei ole niin kaikkea muutakin on saanut kuulla.

"Etkö sä aattele ja pelkää miten yksinäinen oot vanhana, ei se oo vaikeeta ja rankkaakin vaan hetken, vastuu kasvattaa"

Jne jne. Varmasti olen yksinäinen vanhana jos en siihen varaudu ja se voi pelottaakin, mutta en silti tee itselleni IHMISTÄ JOTA EN HALUA. Ja olen tehnyt vaikeita ja rankkoja asioita, miksi ne mua pelottaisi, silloin kun sitä asiaa haluan? Ei mitään saa ilman vaivaa. Mutta kun en halua lasta, niin olisi sama se vaikka saisin valtiolta sille hoitajan. Ja mihin ihmeeseen kasvan olemalla hänen tavallaan kotona vuosikausia? Hyvähän se niille lapsille varmaan on, mutta mitä minä sellaisella "kasvulla" teen?

Ilmeisesti ystävyys on ainakin osin perustunut siihen,että hän luulee minun kadehtivan häntä, tai ei kuulema ole nyt enää "varma mitä mieltä on tästä nyt kun tietää mun ja mun miehen aidot ajatukset lapsista". Ai että pidetään lapsista mutta ei haluta omia? Selvä... voi jumalauta.

Jos nyt ylipäänsä kasvu kiinnostaa, niin eihän mikään kasvata niin kuin toisesta ihmisestä vastuun ottaminen. Mikä sinusta sitten on sitä hyödyllistä kasvua? Se, että makailet jossain rannalla margaritaa ryystämässä?

Jos et halua lasta niin et halua, mutta älä selittele, se ei ole tarpeellista

Paha mennä yleistämään mutta meikäläisen tuttavapiirissä janoisimmat margaritan ryystäjät ovat heitä, jotka ovat jalomielisesti ottaneet vastuun toisesta ihmisestä :D Kun katsoo vaikka näiden sanojensa mukaan rakastavien ja uhrautuvien tiikeriäitien facebookia, niin todellisuus on aika lailla toista kuin puheet. Lapsivapaat viikonloput tuntuvat olevan parasta elämässä ja ne tietty vietetään ryypäten, bilettäen ja toisinaan milloin minkäkin henkan kanssa sekoillen.  Arkipäivityksetkin ovat usein mallia "huoh meillä taas pikkuneiti on niin veemäinen, äippä kaataa nyt lasin viiniä!" Poistin kavereistani useamman tällaisen, kun en enää jaksanut sitä tekopyhyyttä.

Vierailija kirjoitti:

rererw kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuplaehkäisy päästi lävitseen vahingon.

Kerroin perheelliselle ystävälle, että on näin käynyt ja lääkkeellä hoituu nyt pois sitten. Tämä ihminen, joka ei ole kritisoinut ikinä haluani olla lapseton sekosi ihan täysin ja kaikki argumentit oli sellaisia, että hänen on täytynyt elää jossain ihan käsittämättömässä harhassa, johon kuuluu se että olen tahattomasti lapseton ja tyyliin keksinyt tämä vela-jutun siksi. Nyt kun kävi ilmi että näin ei ole niin kaikkea muutakin on saanut kuulla.

"Etkö sä aattele ja pelkää miten yksinäinen oot vanhana, ei se oo vaikeeta ja rankkaakin vaan hetken, vastuu kasvattaa"

Jne jne. Varmasti olen yksinäinen vanhana jos en siihen varaudu ja se voi pelottaakin, mutta en silti tee itselleni IHMISTÄ JOTA EN HALUA. Ja olen tehnyt vaikeita ja rankkoja asioita, miksi ne mua pelottaisi, silloin kun sitä asiaa haluan? Ei mitään saa ilman vaivaa. Mutta kun en halua lasta, niin olisi sama se vaikka saisin valtiolta sille hoitajan. Ja mihin ihmeeseen kasvan olemalla hänen tavallaan kotona vuosikausia? Hyvähän se niille lapsille varmaan on, mutta mitä minä sellaisella "kasvulla" teen?

Ilmeisesti ystävyys on ainakin osin perustunut siihen,että hän luulee minun kadehtivan häntä, tai ei kuulema ole nyt enää "varma mitä mieltä on tästä nyt kun tietää mun ja mun miehen aidot ajatukset lapsista". Ai että pidetään lapsista mutta ei haluta omia? Selvä... voi jumalauta.

Jos nyt ylipäänsä kasvu kiinnostaa, niin eihän mikään kasvata niin kuin toisesta ihmisestä vastuun ottaminen. Mikä sinusta sitten on sitä hyödyllistä kasvua? Se, että makailet jossain rannalla margaritaa ryystämässä?

Jos et halua lasta niin et halua, mutta älä selittele, se ei ole tarpeellista

Paha mennä yleistämään mutta meikäläisen tuttavapiirissä janoisimmat margaritan ryystäjät ovat heitä, jotka ovat jalomielisesti ottaneet vastuun toisesta ihmisestä :D Kun katsoo vaikka näiden sanojensa mukaan rakastavien ja uhrautuvien tiikeriäitien facebookia, niin todellisuus on aika lailla toista kuin puheet. Lapsivapaat viikonloput tuntuvat olevan parasta elämässä ja ne tietty vietetään ryypäten, bilettäen ja toisinaan milloin minkäkin henkan kanssa sekoillen.  Arkipäivityksetkin ovat usein mallia "huoh meillä taas pikkuneiti on niin veemäinen, äippä kaataa nyt lasin viiniä!" Poistin kavereistani useamman tällaisen, kun en enää jaksanut sitä tekopyhyyttä.

Luulen, että juuri siksi lapsettomille heitetään näitä ryypiskelyjuttuja, kun vanhempien silmissä lapseton on aina vapaa ryyppäämään -> tottahan se nyt ryyppää!! Ehkä kun ei tarvitse luopua mistään niin ei tarvitse myöskään henkihieverissä olla kiskomassa sitä keittoa. Viimeksi olin huppelissa vappuna 2013. Oi tätä villiä vela-elämää :D !

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi vela joka ei tajua itsekään missä paasa ja vaahtoaa samasta asiasta kaverissaan. Tämä on ennen kaikkea Vauva-palsta ja täällä on paljon äitejä ja isiä, joiden ajatusmaailmaan ei sovi abortilla retostelu. Ihmekös tuo jos saat kitkeriä vastauksia.

Täällä on paljon lapsettomia, ja myös joitakin lapsiaan katuvia.

Suuri osa aborteista tehdään äideille, joilla jo on ainakin yksi lapsi! Eli äitiys/isyys ei tarkoita abortin vastaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli sama mieleen .

Sen jälkeen kun sain keskenmenon niin en vaan voi sietää ihmisiä joille ”abortti on pikkujuttu”, ”menee ne kesken usein muutenkin ” jne. Koen että perustavanlaatuisesti olen henkisesti niin erilainen ihmisen kanssa, joka voi suhtautua aborttiin tai keskenmenoon kevyesti, että vaikea kuvitella olevansa sellaisten ihmisten ystävä.

Ja kaikilla on oikeus valita ystävänsä.

En nyt halua olla ilkeä, mutta jos ajattelet että ystävälläni voisi olla samaa kuin sinulla niin eikö olisi hieman hölmöä olla ystävä sellaisen kanssa, joka ei halua lapsia? Eikö ole aika loogista että sellaiselle voi tulla abortti eteen?

Ja minä koen olevani perustavanlaatuisesti erilainen ihminen kuin valehteleva ja vähättelevä ystäväni. Onneksi. Hän on kuitenkin itse soppansa keittänyt olemalla minun kanssa valheellisin perustein ystävä. Minuahan tässä on kuitenkin enimmikseen petetty ja kovalla kädellä. Eikö se häiritse sinua yhtään? Tai muita kritisoijia?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on ok, ehkäisy on ok, sterilisaatio on erittäin ok. Mutta abortti minusta ei ole. Siinä päätetään jo alkanut elämä. Joten olisi minullekin vaikea paikka, varsinkin, jos puhut aiheesta kevyesti ymmärtämättä, että toisille abortti ei ole mikään kevyt toimenpide.

Itse antaisin lapsen adoptioon, mikäli en lasta haluaisi, ja sellaista odottaisin.

On aina kovin kevyt puhua että ”antaisin adoptioon”, vaikka silloin nainen joutuu läpikäymään raskauden hormoneineen, synnytyksen etc...

Adoptio on lisäksi lähestulkoon aina jonkinasteinen sosiaalinen itsemurha. Tiedän tapauksen, jossa liian myöhään raskauden havainnut nainen päätti antaa lapsensa adoptioon ja seurauksena suku käänsi hänelle selkänsä. Oli kuulemma "vastuutonta" antaa oma lapsi pois. En oikein ymmärrä tätä, että abortti on vastuutonta, adoptioon antaminen on vastuutonta mutta ei-toivotun lapsen väkisin kasvattaminen olisi sitä oikeaa vastuunkantoa? Vaikka lapsen perustarpeista huolehdittaisiin, niin kyllä hän vaistoaa, jos on vanhemmilleen taakka ja riesa, jota ei alunperin edes haluttu.

Minä olen valitettavasti tällaisen "ei voi tehdä aborttia, ei voi antaa adoptioon, pakko pitää"-asenteen lapsi. Tuli jo hyvin pienenä selväksi, ettei ollut oikeasti toivottu tai haluttu, kunhan pidettiin suvun painostuksesta. Emme pidä yhteyttä käytännössä lainkaan enää. 

Vanhemmat saavat selvitä vanhuutensa yksinään vaivoinensa. Minä aion olla yhtä välinpitämätön heitä kohtaan mitä he olivat minua kohtaan. 

Harva tahattomasti lapseton varmaan käyttäisi tuplaehkäisyä ellei elä sitten jossain erittäin avoimessa suhteessa... tuli vain mieleen tuosta ap:n ystävän väärinymmärryksestä, että ei taida olla muutenkaan mikään penaalin terävin kynä. Aborttiin en ota kantaa, toivon vain, että on todella varhaisessa vaiheessa, mutta sekin on ap:n ja miehensä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on ok, ehkäisy on ok, sterilisaatio on erittäin ok. Mutta abortti minusta ei ole. Siinä päätetään jo alkanut elämä. Joten olisi minullekin vaikea paikka, varsinkin, jos puhut aiheesta kevyesti ymmärtämättä, että toisille abortti ei ole mikään kevyt toimenpide.

Itse antaisin lapsen adoptioon, mikäli en lasta haluaisi, ja sellaista odottaisin.

On aina kovin kevyt puhua että ”antaisin adoptioon”, vaikka silloin nainen joutuu läpikäymään raskauden hormoneineen, synnytyksen etc...

Adoptio on lisäksi lähestulkoon aina jonkinasteinen sosiaalinen itsemurha. Tiedän tapauksen, jossa liian myöhään raskauden havainnut nainen päätti antaa lapsensa adoptioon ja seurauksena suku käänsi hänelle selkänsä. Oli kuulemma "vastuutonta" antaa oma lapsi pois. En oikein ymmärrä tätä, että abortti on vastuutonta, adoptioon antaminen on vastuutonta mutta ei-toivotun lapsen väkisin kasvattaminen olisi sitä oikeaa vastuunkantoa? Vaikka lapsen perustarpeista huolehdittaisiin, niin kyllä hän vaistoaa, jos on vanhemmilleen taakka ja riesa, jota ei alunperin edes haluttu.

Minä olen valitettavasti tällaisen "ei voi tehdä aborttia, ei voi antaa adoptioon, pakko pitää"-asenteen lapsi. Tuli jo hyvin pienenä selväksi, ettei ollut oikeasti toivottu tai haluttu, kunhan pidettiin suvun painostuksesta. Emme pidä yhteyttä käytännössä lainkaan enää. 

Vanhemmat saavat selvitä vanhuutensa yksinään vaivoinensa. Minä aion olla yhtä välinpitämätön heitä kohtaan mitä he olivat minua kohtaan. 

Olen pahoillani :( joskus tuntuu että se abortintekemättömyys on synninpäästö ennen kaikkea sille äidille. Abortti rikkoisi jotain äidissä. Siksi voidaan tehdä lapsi josta ei välitetä tai annetaan adoptioon. Ei se ole oikein sekään. Mielestäni olemassa olevat lapset ovat ykkösasia maailmassa. Meillä on paljon huonosti voivia, lastensuojelua tai poliisiakin tarvitsevia perheitä. Miksi se ei kiinnosta tai huolestuta?

vela

Vierailija kirjoitti:

Harva tahattomasti lapseton varmaan käyttäisi tuplaehkäisyä ellei elä sitten jossain erittäin avoimessa suhteessa... tuli vain mieleen tuosta ap:n ystävän väärinymmärryksestä, että ei taida olla muutenkaan mikään penaalin terävin kynä. Aborttiin en ota kantaa, toivon vain, että on todella varhaisessa vaiheessa, mutta sekin on ap:n ja miehensä asia.

No eiköhän se valopää aatellut senkin vaan peitetarinaksi.

Jos ei sukua tai muuta lähipiiriä miellytä adoptiopäätös niin sitten kyräilköön yksinään vihaisina ja happamina. Moraalisesti katsottuna oman lapsen pois antaminen adoption myötä on todella rohkeaa eikä siihen moni lapsen synnyttyä pysty mikäli kokee mitään tunteita lasta kohtaan. En ala aborttia demonisoimaan, mutta varsinkin myöhäisillä viikoilla tehty abortti on eettisesti vaikea ja ristiriitainen tilanne ja adoptioon päätyminen voi olla parempi ratkaisu. Sitä ei vain moni tule edes harkinneeksi kun abortit ovat niin rutiinijuttuja. Tietysti lapselle olisi paras syntyä rakastavaan perheeseen, mutta pitkälle kehittyneen lapsen voi olla parempi syntyä edes johonkin rakastavaan perheeseen kuin kuolla. Jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen niin muiden arvostelu olisi viimeinen asia mitä tarvitsisin, joten samoin heidän seuransa. Parempi vain sitten katkaista välitä sukuun kuin yrittää heitä miellyttää.