Lue keskustelun säännöt.
Mies on edennyt urallaan pitkälle. Joudun nykyään jatkuvasti tilanteisiin, jossa ihmiset pelkästään kehuvat miestäni, jättävät minut huomiotta.
11.01.2019 |
Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä lukiosta asti. Meillä on hyvin samanlainen, keskiluokkainen tausta, kummallakin yliopistokoulutus. Kumpikaan ei siis nainut "ylös- tai alaspäin". Mentiin melko nuorena naimisiin ja minä olin pitkään kotona neljän lapsen kanssa. Omakin ura lähti kotiäitivuosista huolimatta hyvään nousuun ja olen saanut vakituisen työpaikan, mikä ei tässä taloustilanteessa omalla alallani ja 10 vuoden kotiäitinä olemisen jälkeen ole todellakaan itsestäänselvyys.
Mies on edennyt tasaisesti omalla urallaan ja on nykyään omalla alallaan korkeassa asemassa. Me olemme kotona tasa-arvoisia, vaikka työelämässä ollaankin kaukana toisistamme.
Olen aivan totaalisen kyllästynyt siihen, että nykyään sukulaisia, ystäviä ja erityisesti puolituttuja tavatessa kaikki haluavat vain puhua mieheni työstä ja siitä, miten on nyt niin korkeassa asemassa. Julkisuudesta ei ole kyse, kukaan teistä ei todennäköisesti tunne puolisoani. Ketään ei kiinnosta se, miten meillä menee perheellä, mitä lapsille kuuluu, mitä minulle kuuluu, mitä ME aiotaan tehdä vaikka ensi kesän lomamatkalla tai muuta - kaikki puhe kääntyy koko ajan puolisoni työhön.
Tämä on rasittavaa. Kotona mies on se sama kuin aiemmin. Yhdessä pestään vessanpönttöjä ja kuskataan lapsia harrastuksiin, kotona miehen "korkea asema työelämässä" ei näy mitenkään. Siksi se, että se näkyy - ja VAIN se - muita ihmisiä tavatessa on alkanut häiritä todella paljon.
Olen täysin statisti, sivuhenkilö mieheni elämässä. Mitä teen? En halua lukkiutua kotiin, vaan haluaisin nähdä muitakin ihmisiä. Rasittavaa vaan kutsua edes meille ketään syömään, kun puheenaiheita tuntuu olevan tasan yksi.
Niin ja tärkein melkein unohtui: mies tietenkin paistattelee norsunluutornissaan tyytyväisenä, kun muut ylistävät. Se tässä ehkä eniten rassaa, ettei mieskään ota minua huomioon. Olen tästä sanonut, mutta ei ymmärrä.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap:n ukko joku rokkistara vai onko lähipiiri muuten vaan vähän erikoista sakkia kun jaksavat samasta aiheesta jauhaa? Mutta joo, nykyään tuntuu olevan aika tavallista, että kuukaan ei juurikaan kysele mitä oikeasti kuuluu ja miten menee.
Oon tavannu rokkistarojen vaimoja.
Täyspäisiä ihmisiä..elävät normiarkea ,kun mies ulkomailla.
eivät saa ahdistuskohtausta jos puolitutut hehkuttaa aviopuolisoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap:n ukko joku rokkistara vai onko lähipiiri muuten vaan vähän erikoista sakkia kun jaksavat samasta aiheesta jauhaa? Mutta joo, nykyään tuntuu olevan aika tavallista, että kuukaan ei juurikaan kysele mitä oikeasti kuuluu ja miten menee.
Oon tavannu rokkistarojen vaimoja.
Täyspäisiä ihmisiä..elävät normiarkea ,kun mies ulkomailla.
eivät saa ahdistuskohtausta jos puolitutut hehkuttaa aviopuolisoa
Kiitos tästä. Näitä viestejä lukiessa tajuan, että a) olen kateellinen ja harmissani mieheni saamasta huomiosta, b) mieheni tulisi itsekin havahtua tähän epätasapainoon ja ohjata keskustelua myös muihinkin asioihin kuin jatkaa itsestään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mies saa vip kohtelua..mutta SIIVOOTTE KOTINNE ITSE? daa?
Sä kun oot niin hyvä jynssäämään niitä vessoja niin täällä ois yks pytty paskaisena. Haluutko tulla harjaa?
Luulen, että etäisesti tajuan, mitä ap tarkoittaa, vaikka mitään kokemusta aiheesta ei ole. Tulee vain mieleeni vuosia sitten katsomani haastattelu jostain Hollywood-tähdestä jollakin punaisella matolla (en yhtään muista, kenestä oli kyse) ja tähti vastasi kohteliaasti mutta lyhyehkösti toimittajien kysymyksiin ja kun kysyttiin parasta kokemusta tämän uuden elokuvansa (tai ehkä jokin muu vastaava) puitteissa, niin vastasi, että parasta on ollut ne päivät, kun on päässyt kotiin ja on saanut viettää aikaa vaimonsa kanssa, joka on ollut tukena ja apuna ja kestänyt miehen poissaolot. Ilman vaimon tukea hän ei olisi tässä.
Muistan ajatelleeni, että olipas kivasti tehty. Ei vain kehuskellut omalla erinomaisuudellaan vaan otti mukaan tuon me-ajattelun, että tämä saavutus on yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samantapainen tilanne, paitsi että puolisoni on myös jonkin verran julkisuudessa. Onhan se todella tylsää jutella vaikka illallispöydässä, kun kukaan ei kuuntele edes yhtä lausetta minulta, vaikka kuinka huisi juttuni olisikin. Sen sijaan puolisoni tarinoita jengi kuuntelee lähes pateettisen näköisenä. Ja sitä mielistelyn määrää, jessus. Minä olen tulkinnut niin, että he kuvittelevat itse jotenkin hyötyvänsä puolisoni tuntemisesta, ja keskittyvät siksi tekemään itseään niin tykö. Olen nimittäin tuntenut samalta alalta muita jo ”eläkkeelle siirtyneitä”, jotka ovat lakanneet kiinnostamasta muita ihmisiä välittömästi poistuessaan julkisuuden valokeilasta. Voihan olla, että ap:n miehestä kuvitellaan olevan jotain hyötyä, oli se sitten todellista tai ei.
Tämä..oota et äijä jää eläkkeelle ja alkaa ryyppäämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonteesi on heikko
Vertaa itseäsi työkavereihisi
Puhu omalla työpaikallasi saavutuksistasi suu vaahdossa.
eikö..?
Kaipaisit siis mieheltäsi julkista kiitosta siitä, että uhrasit oman urasi suurperheen ( jota et edes itse koskaan halunnut vaan mies halusi ) ja miehesi uran vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä selvästi nyt kaksi porukkaa: he, jotka tietävät mistä puhutaan ja he, jotka kuvittelevat tietävänsä.
Suurin osa keskittyy selittämään aplle, miten hänen pitää muuttua (itsetunto, kateus, mitättömyys, jne) tai selittämään, miten pitää suhtautua siihen, mitä toiset sanovat (keksi muita aiheita, väärät kaverit, bonotkin on vaan ihmisiä, jne). Kun tästä ei ole kyse.
Kyse on - edelleen - APn ja miehensä suhteesta. Siitä, millainen APn miehestä tulee näissä tilanteissa ja miten se vaikuttaa APn käsitykseen heidän suhteesta ja miehestään.
Jos te luulette, että oli jokin mukava herätys huomata nämä asiat itsestään, kun mieheni ne viimein perille sai, erehdytte. Juuri se, että vika ei ole miehessäni, hänen itsetunnossaan, ammatissaan, elämässään. Eikä meidän kavereissa, joita juttuni kiinnostivat. Vaan minussa! Minä nautin siitä huomiosta. Minä nautin siitä, että olin se tyyppi. Minäkin saatoin kuunnella miestäni hieman kärsimättömällä ilmeellä. Minä en ollut innostunut oikein enää niistä pikkutekemisistä kotona. Minä kuvittelin ansaitsevani myös kotoa vähän enemmän kunnioitusta eikä vessaharjaa käteen.
Mutta miten on, rakkaat AV-siskot: oletteko sitä mieltä, että mieheni olisi pitänyt pitää kateelliset mölynsä mahassaan ja olla iloinen siitä, että hänellä on menestynyt vaimo? Onko mieheni teidän mielestänne siis ollut aivan väärässä halutessaan minulta toisenlaista käytöstä? Onko mulla nyt syytä uhriutua??
Sinä nostat itsesi jalustalle tässäkin. oikein korostat kuinka SINÄ tiedät mikä on oikein ja väärin. Vaikka SINÄ olisitkin kusipää, ei se tee ap:n miehestä automaattisesti sellaista.
Ehkä keskustelussa voisi joskus kuunnella toisenlaisia näkökantoja, eikä julistaa itsevaltiaan lailla, että eri mieltä olevat ovat väärässä.
Et taida olla muuttunut niistä ajoista kuitenkaan...
Ap on tyypillinen me-ihminen. Kaiken pitäisi olla me, me, me jotta ap olisi tyytyväinen. Tuollainen ihminen on uuvuttava kumppani enkä yhtään ihmettele, jos kenelläkään ei ole hänen kanssaan keskusteltavaa. Olisko aika hankkia jotain omaa, ei kukaan pakota olemaan miehen varjossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo nyt ole ihan luonnollinen asia, jos perheessä vain toisella on ura, koska kotiäidin arki ei juuri kiinnosta ja ihan samanlaista se on muillakin - siivousta, pyykinpesua, lastenhoitoa jne. Ei mitään ihmeellistä taivaan rannan alla.
Ihan sama valtakunnan huipulla esim. presidenttiparilla.
Eeva Ahtisaari oli kotiäiti, eikä hänen kotiäitiys ketään kiinnostanut tai aiheuttanut keskustelua ja sai elää presidentin varjossa.
Toisin kuin Jenni Haukio ja Sylvi Kekkonen on/oli julkisuudessa omana itsenään ja omalla urallaan kirjallisuuden parissa ja molemmat saanut paljon huomiota ja julkisuutta.
Tai Tellervo Koivisto, poliittisella urallaan ja naisasianaisena.
Tai Pentti Arajärvi professorina ja luennoitsijana.
Kyllä jokaisen on itse tehtävä ja ansaittava oma arvostus ja kunnioitus, eikä sitä saa puolison tai vanhempien kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap:n ukko joku rokkistara vai onko lähipiiri muuten vaan vähän erikoista sakkia kun jaksavat samasta aiheesta jauhaa? Mutta joo, nykyään tuntuu olevan aika tavallista, että kuukaan ei juurikaan kysele mitä oikeasti kuuluu ja miten menee.
Oon tavannu rokkistarojen vaimoja.
Täyspäisiä ihmisiä..elävät normiarkea ,kun mies ulkomailla.
eivät saa ahdistuskohtausta jos puolitutut hehkuttaa aviopuolisoaKiitos tästä. Näitä viestejä lukiessa tajuan, että a) olen kateellinen ja harmissani mieheni saamasta huomiosta, b) mieheni tulisi itsekin havahtua tähän epätasapainoon ja ohjata keskustelua myös muihinkin asioihin kuin jatkaa itsestään.
ap
En ymmärrä lainkaa b. kohtaa. Miksi se olisi miehesi tehtävä, saada sinut mielenkiintoiseksi, karismaattiseksi, sosiaaliseksi jne. muiden kuulijoiden silmissä?
Eikö se ole sinun vastuulla ja tehtävä?
Tuskin kannettu vesi kaivossa pysyy kauan, sen tiesi jo vanhakansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
Ylellinen elämä työelämässä? Minä reissaan pitkin maailmaa, matkapäiviä kertyy noin 120 vuodessa enkä todellakaan osaa ajatella, että tässä olisi jotain ylellistä, vaikka oman alani guruja usein tapaankin. Työelämässä ne elämykset eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, ellei miehesi sitten ole joku taideasiantuntija, joka pääsee näkemään Picasson tuntemattomia maalauksia, jotka on roudattu jostain autotallista esille.
Hotellikin on vain hotelli. Kun on nukkunut sadassa erilaisessa, ei se sadasensimmäinen ole enää elämys.
Tuntuu siltä, että olet joko äärettömän kateellinen tai sitten sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on tehdä töitä matkapäivinä. Siellä kun ollaan tekemässä tulosta, ei hankkimassa elämyksiä.
Just näin.
Totta. Hassua kun monet ihmiset kuvittelevat, että työmatkat ovat jotain elämysmatkoja. Joo ehkä siinä tapauksessa jos kerran tai kaksi vuodessa käydään pyörähtämässä jossain messuilla Pariisissa tai Lontoossa.
Messumatkat ja kokousmatkat ovat tavallista työtä, mutta kyllä edustusmatkat jo valtion ylemmillä virkamiehillä ovat ihan toista. Etukäteen isännät selvittävät vieraasta kaikenlaista lempikappaleita myöten, ja maassa ollaan VIP-vieraana, kuljetetaan nähtävyydestä toiseen ja vieraan kunniaksi järjestetään päivällisiä, missä liveorkesteri soittaa niitä lempikappaleita. On ne mielenkiintoisia kokemuksia, ja välillä puolisokin pääsee mukaan.
Täytyy sanoa, että kuulostaa kyllä todella ahdistavalta :D Mun lempparibiisit on mun lempparibiisejä, haluan kuunnella niitä omassa rauhasa, enkä kestäis tuollaista pokkurointia. Eikä mun "kunniaksi" tarvitse mitään päivällisiä järkätä, syödään toki yhdessä kun nälkää pukkaa mutta että ihan kunniakseni... Puistatus mitä meininkiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap:n ukko joku rokkistara vai onko lähipiiri muuten vaan vähän erikoista sakkia kun jaksavat samasta aiheesta jauhaa? Mutta joo, nykyään tuntuu olevan aika tavallista, että kuukaan ei juurikaan kysele mitä oikeasti kuuluu ja miten menee.
Oon tavannu rokkistarojen vaimoja.
Täyspäisiä ihmisiä..elävät normiarkea ,kun mies ulkomailla.
eivät saa ahdistuskohtausta jos puolitutut hehkuttaa aviopuolisoaKiitos tästä. Näitä viestejä lukiessa tajuan, että a) olen kateellinen ja harmissani mieheni saamasta huomiosta, b) mieheni tulisi itsekin havahtua tähän epätasapainoon ja ohjata keskustelua myös muihinkin asioihin kuin jatkaa itsestään.
ap
En ymmärrä lainkaa b. kohtaa. Miksi se olisi miehesi tehtävä, saada sinut mielenkiintoiseksi, karismaattiseksi, sosiaaliseksi jne. muiden kuulijoiden silmissä?
Eikö se ole sinun vastuulla ja tehtävä?Tuskin kannettu vesi kaivossa pysyy kauan, sen tiesi jo vanhakansa.
No esim. vaikka siksi, että a) mies rakastaa vaimoaan b) mies ei halua olla koko ajan keskipiste c) on moukkamaista käytöstä olla huomioimatta muitakin d) rakkaan puolisonkin elämässä on varmasti monta jutunaihetta.
Karismaattinen ihminen, monet heistä on narsisteja, tiesitkö. Normaalit terveet ihmiset eivät halua että huomio on vain heissä koko ajan vaan vaikka ei edes oikeasti kiinnostaisi, niin edes kohteliaisuussyistä kysyvät, mitä muille kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo nyt ole ihan luonnollinen asia, jos perheessä vain toisella on ura, koska kotiäidin arki ei juuri kiinnosta ja ihan samanlaista se on muillakin - siivousta, pyykinpesua, lastenhoitoa jne. Ei mitään ihmeellistä taivaan rannan alla.
Ihan sama valtakunnan huipulla esim. presidenttiparilla.
Eeva Ahtisaari oli kotiäiti, eikä hänen kotiäitiys ketään kiinnostanut tai aiheuttanut keskustelua ja sai elää presidentin varjossa.
Toisin kuin Jenni Haukio ja Sylvi Kekkonen on/oli julkisuudessa omana itsenään ja omalla urallaan kirjallisuuden parissa ja molemmat saanut paljon huomiota ja julkisuutta.
Tai Tellervo Koivisto, poliittisella urallaan ja naisasianaisena.
Tai Pentti Arajärvi professorina ja luennoitsijana.
Kyllä jokaisen on itse tehtävä ja ansaittava oma arvostus ja kunnioitus, eikä sitä saa puolison tai vanhempien kautta.
Nythän oli kyse ihan kohteliaista käytöstavoista. Ja jos ollaan ystäviä, niin ei kai siinä titteleitä mietitä... että nyt kun rakas vanha ystäväni olet kotiäiti, niin ei sussa mikään enää kiinnosta :D
Titteleiden perään olevat varmaan arvostaa ja kunnioittaa ja mielistelee vain silmäätekeviä ja nimekkäitä, mutta voi miten säälittävä tuollainen maailmankatsomus onkaan.
Luulen ymmärtäväni sinua. Ratkaisuehdotusta minulla ei tosin ole. Joskus nuorempana tapailin miestä jonka ura lähti yhtäkkiä hurjaan nousuun. Alkoi tulla Kiinan matkoja sun muuta. Tein nopeasti sen ratkaisun että jätin hänet. En tarkoita että sinun tulisi tehdä niin. Mutta tunsin itseni ja tiesin etten koskaan voisi olla onnellinen suhteessa jossa minä en ole mitään. Suhteessa jossa minä olen jotenkin kakkosluokan kansalainen. Kahden kesken olimme tasavertaiset ja hän kohteli minua hyvin. Mutta en jaksanut juuri sitä statistin roolia. Toisten silmissä emme olleet tasa-arvoiset. Nykyään tosin itsekin olen työelämässä hyvin pärjännyt ja pitkälle kouluttautunut. Ei silti kaduta. Toisista ei vain ole siihen. Monta kertaa olen ihmetellyt miksi en osaisi vain nauttia miehen menestyksestä ja sen tuomasta elintasosta kuten monet muut naiset tuntuvat tekevän. Minulle olisi kauhistus jos mies elättäisi. En voisi koskaan olla se joka kotona, miehen maksamassa lukaalissa odottelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap:n ukko joku rokkistara vai onko lähipiiri muuten vaan vähän erikoista sakkia kun jaksavat samasta aiheesta jauhaa? Mutta joo, nykyään tuntuu olevan aika tavallista, että kuukaan ei juurikaan kysele mitä oikeasti kuuluu ja miten menee.
Oon tavannu rokkistarojen vaimoja.
Täyspäisiä ihmisiä..elävät normiarkea ,kun mies ulkomailla.
eivät saa ahdistuskohtausta jos puolitutut hehkuttaa aviopuolisoaKiitos tästä. Näitä viestejä lukiessa tajuan, että a) olen kateellinen ja harmissani mieheni saamasta huomiosta, b) mieheni tulisi itsekin havahtua tähän epätasapainoon ja ohjata keskustelua myös muihinkin asioihin kuin jatkaa itsestään.
ap
En ymmärrä lainkaa b. kohtaa. Miksi se olisi miehesi tehtävä, saada sinut mielenkiintoiseksi, karismaattiseksi, sosiaaliseksi jne. muiden kuulijoiden silmissä?
Eikö se ole sinun vastuulla ja tehtävä?Tuskin kannettu vesi kaivossa pysyy kauan, sen tiesi jo vanhakansa.
No esim. vaikka siksi, että a) mies rakastaa vaimoaan b) mies ei halua olla koko ajan keskipiste c) on moukkamaista käytöstä olla huomioimatta muitakin d) rakkaan puolisonkin elämässä on varmasti monta jutunaihetta.
Karismaattinen ihminen, monet heistä on narsisteja, tiesitkö. Normaalit terveet ihmiset eivät halua että huomio on vain heissä koko ajan vaan vaikka ei edes oikeasti kiinnostaisi, niin edes kohteliaisuussyistä kysyvät, mitä muille kuuluu.
Vaikka mies sanoisi mitä, ei muita oikeasti aloittajan kaltainen vaimo kiinnosta läheskään samalla tavalla kuin hänen menestynyt miehensä. Voihan sitä kohteliaisuussyistä kysyä vaikka perheen koiralta, mitä sille kuuluu, mutta kuinka montaa oikeastaan kiinnostaa vastaus? Ap on ihan itse halunnut olla miehensä varjoon jäävä pikkuvaimo, joka synnyttää ja hoitaa lapsia sen sijaan, että olisi luonut oman uran tai edes elämän, josta olisi jotain muita kiinnostavaa kerrottavaa.
Onko sulla omia ystäviä ja kaveeita? Sellaisia, joita tapaat pääasiassa ilman miestäsi? Ovatko nämä miehesi menestyksestä ihastuneet sukulaiset sinun vai miehesi sukulaisia? Jos omiasi, oletko puhunut asiasta äitisi, isäsi, siskosi tai veljesi kanssa? Vai onko käynyt niin, että sun sosiaaliset suhteesi ovatkin kaikki miehen kautta ja sen vuoksi miehesi ja hänen elämänsä on heidän mielestään kiinnostavampaa kuin sinä ja sinun elämäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko ap:n ukko joku rokkistara vai onko lähipiiri muuten vaan vähän erikoista sakkia kun jaksavat samasta aiheesta jauhaa? Mutta joo, nykyään tuntuu olevan aika tavallista, että kuukaan ei juurikaan kysele mitä oikeasti kuuluu ja miten menee.
Oon tavannu rokkistarojen vaimoja.
Täyspäisiä ihmisiä..elävät normiarkea ,kun mies ulkomailla.
eivät saa ahdistuskohtausta jos puolitutut hehkuttaa aviopuolisoaKiitos tästä. Näitä viestejä lukiessa tajuan, että a) olen kateellinen ja harmissani mieheni saamasta huomiosta, b) mieheni tulisi itsekin havahtua tähän epätasapainoon ja ohjata keskustelua myös muihinkin asioihin kuin jatkaa itsestään.
ap
En ymmärrä lainkaa b. kohtaa. Miksi se olisi miehesi tehtävä, saada sinut mielenkiintoiseksi, karismaattiseksi, sosiaaliseksi jne. muiden kuulijoiden silmissä?
Eikö se ole sinun vastuulla ja tehtävä?Tuskin kannettu vesi kaivossa pysyy kauan, sen tiesi jo vanhakansa.
No esim. vaikka siksi, että a) mies rakastaa vaimoaan b) mies ei halua olla koko ajan keskipiste c) on moukkamaista käytöstä olla huomioimatta muitakin d) rakkaan puolisonkin elämässä on varmasti monta jutunaihetta.
Karismaattinen ihminen, monet heistä on narsisteja, tiesitkö. Normaalit terveet ihmiset eivät halua että huomio on vain heissä koko ajan vaan vaikka ei edes oikeasti kiinnostaisi, niin edes kohteliaisuussyistä kysyvät, mitä muille kuuluu.
Tuo onnistuu vain perheen sisällä, ei kutsulla, illallisella jne. jossa on kutsuvieraita, jossa ap. koki pahiten ongelmalliseksi, kun ei tule huomatuksi.
Millä ihmeellä ja konsteilla mies pitäisi ap. muiden silmissä mielenkiintoisena ja saisi keskustelua aikaiseksi, jos aloite ei tule muilta kutsuvierailta.
Aika moukkamaiselta kuulostaisi miehen käytös, jos hän ilmoittaisi muille, kuinka hänen rakkaansa haluaisi itselleen huomiota ja haluaisi saada keskustelua JaniPetterin korvatulehduksesta tai kotiäityidestä.
Yleensä tilaisuuksissa ja kutsuilla ihmiset rupattelevat keskenään mistä ovat kiinnostuneet, eikä kukaan kerjää huomiota itselleen ja jos sitä saa, niin tuskin siinä puolisolla on osaa tai arpaa, vaan tulee omilla avuillaan ja toiminnallaan.
Mies saa vip kohtelua..mutta SIIVOOTTE KOTINNE ITSE? daa?