Mies on edennyt urallaan pitkälle. Joudun nykyään jatkuvasti tilanteisiin, jossa ihmiset pelkästään kehuvat miestäni, jättävät minut huomiotta.

Mikset ole panostanut omaan uraasi kun selvästi kadehdit miestäsi ja haluaisit itse olla tuttavien hehkuttama ja valokiilassa? Vai pitäisikö kaikkien kehua sinua ja vessan jynssäämistäsi ettet pahoita mieltäsi?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kuule moni kuvittelee että pitäisitte heitä kateellisina, jos eivät kyselisi mieheltäsi "onko mick jagger oikeasti lyhyt" tai "onko bush oikeasti tyhmä".

Niin. Ehkä en osaa ajatella tätä asiaa ulkopuolisena, vaan olen oikeasti sitten jotenkin kateellinen miehen asemasta ja huomiosta, en tiedä.

Juuri tuollaista se on ystävien ja sukulaisten kesken. Kysellään tuollaisia, eikä minusta, lapsista tai omasta työstäni yhtään mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.

Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut. 

ap

Ylellinen elämä työelämässä? Minä reissaan pitkin maailmaa, matkapäiviä kertyy noin 120 vuodessa enkä todellakaan osaa ajatella, että tässä olisi jotain ylellistä, vaikka oman alani guruja usein tapaankin. Työelämässä ne elämykset eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, ellei miehesi sitten ole joku taideasiantuntija, joka pääsee näkemään Picasson tuntemattomia maalauksia, jotka on roudattu jostain autotallista esille.

Hotellikin on vain hotelli. Kun on nukkunut sadassa erilaisessa, ei se sadasensimmäinen ole enää elämys.

Tuntuu siltä, että olet joko äärettömän kateellinen tai sitten sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on tehdä töitä matkapäivinä. Siellä kun ollaan tekemässä tulosta, ei hankkimassa elämyksiä.

Mies on itse hehkuttanut kotona näitä elämyksiään. Kun on päässyt kokemaan sellaista, mitä ei muuten koskaan pääsisi (siis omalla rahalla). Eivät ne ylelliset elämykset ole hänellekään pelkkiä elämyksiä elämysten joukossa. Ja on nimenomaan päässyt kuvailemiisi tilanteiisin, jossa "on kaivettu autotallista Picasso esille" juuri häntä varten.

Ja siksi juuri ymmärrän, että muitakin saattaa nämä kiinnostaa, mutta silti alkaa jo ottaa päähän. Kyllä muillekin ihmisille tapahtuu asioita, vaikkei lennetäkään yksityiskoneella jonkun Irgutsztanin sultaanin kanssa hakemaan Hguyevlandin kuningasta pelaamaan golfia autiomaassa.

ap

Oudointa tässä on se, miten miehesi kertoo sulle, muista puhumattakaan, tuollaisista työasioistaan!

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän ap:ta, koska olen vähän samankaltaisessa tilanteessa. Jostain syystä uraäidit eivät saa suitsutusta, kun hoitavat normaalit kotihommat ja lapsiin liittyvät jutut, mutta miehet saavat. Isyysvapaakin oli niin awww, vaikka minä laitoin urani tauolle paljon pidemmäksi ajaksi kuin mies.

AAMEN! Ja tämän lisäksi uraäidit joutuvat puolustelemaan työssäkäyntiään ja asemaansa, miesten ei tarvitse. Nainen saa olla töissä, kunhan hoitaa myös lapset. Uramiehiltä tätä ei edes kysytä - niillähän on vaimo, jonka tehtävä on hoitaa koti ja lapset, kun mies tekee uraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi yhyy. On se kauheaa, jos maailma ei pyöri jatkuvasti huomiohupakon navan ympärillä.

Toivoisin, että huomio jakautuisi vähän tasaisemmin kuin niin, että 100% ihmisistä haluaa keskustella vain puolisostani.

ap

Hyväksy tilanne, ei sille voi mitään, että ihmiset kiinnostuvat miehestäsi hänen tilanteittensa takia enemmän.

Unohda se oma huomion tarve, keskity olemiseen, elämiseen ja nauttimiseen.

Älä anna egosi pilata fiilistäsi sillä, että jäät "miehesi" varjoon, näe asian pinnallisuus. ;)

Ei normaalisti ylennyksistä ja muista puhuta, saati asiakkaista ja työkokemuksista. Tasapainoinen ihminen ei koe tarpeelliseksi, kokee jopa kiusalliseksi jos työasioista puhutaan vapaalla. Varsinkin jos joku seurueesta ei ole kyseisessä työpaikassa niin huomioidaan asia kyselemällä hänen työstään tasavertaisuuden vuoksi.

Onkohan tämä aloitus nyt ihan vakavissaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä lukiosta asti. Meillä on hyvin samanlainen, keskiluokkainen tausta, kummallakin yliopistokoulutus. Kumpikaan ei siis nainut "ylös- tai alaspäin". Mentiin melko nuorena naimisiin ja minä olin pitkään kotona neljän lapsen kanssa. Omakin ura lähti kotiäitivuosista huolimatta hyvään nousuun ja olen saanut vakituisen työpaikan, mikä ei tässä taloustilanteessa omalla alallani ja 10 vuoden kotiäitinä olemisen jälkeen ole todellakaan itsestäänselvyys.

Mies on edennyt tasaisesti omalla urallaan ja on nykyään omalla alallaan korkeassa asemassa. Me olemme kotona tasa-arvoisia, vaikka työelämässä ollaankin kaukana toisistamme.

Olen aivan totaalisen kyllästynyt siihen, että nykyään sukulaisia, ystäviä ja erityisesti puolituttuja tavatessa kaikki haluavat vain puhua mieheni työstä ja siitä, miten on nyt niin korkeassa asemassa. Julkisuudesta ei ole kyse, kukaan teistä ei todennäköisesti tunne puolisoani. Ketään ei kiinnosta se, miten meillä menee perheellä, mitä lapsille kuuluu, mitä minulle kuuluu, mitä ME aiotaan tehdä vaikka ensi kesän lomamatkalla tai muuta - kaikki puhe kääntyy koko ajan puolisoni työhön.

Tämä on rasittavaa. Kotona mies on se sama kuin aiemmin. Yhdessä pestään vessanpönttöjä ja kuskataan lapsia harrastuksiin, kotona miehen "korkea asema työelämässä" ei näy mitenkään. Siksi se, että se näkyy - ja VAIN se - muita ihmisiä tavatessa on alkanut häiritä todella paljon.

Olen täysin statisti, sivuhenkilö mieheni elämässä. Mitä teen? En halua lukkiutua kotiin, vaan haluaisin nähdä muitakin ihmisiä. Rasittavaa vaan kutsua edes meille ketään syömään, kun puheenaiheita tuntuu olevan tasan yksi.

Niin ja tärkein melkein unohtui: mies tietenkin paistattelee norsunluutornissaan tyytyväisenä, kun muut ylistävät. Se tässä ehkä eniten rassaa, ettei mieskään ota minua huomioon. Olen tästä sanonut, mutta ei ymmärrä.

Tässä ei ole muuta ongelmaa kuin se, että miehelläsi on noussut pissi päähän :) Aloita hänestä, ehkä alkaa tulla sosiaalisessa elämässä vähän muitakin puheenaiheita, kun mies suvaitsee laskeutua norsunluutornistaan käsittelemään myös sinun ja perheesi asioita muiden kanssa :D

No, mulla ei ole miestä eikä lapsia eikä kukaan huomioi minuakaan mitenkään tai kysy mitä kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän ap:ta, koska olen vähän samankaltaisessa tilanteessa. Jostain syystä uraäidit eivät saa suitsutusta, kun hoitavat normaalit kotihommat ja lapsiin liittyvät jutut, mutta miehet saavat. Isyysvapaakin oli niin awww, vaikka minä laitoin urani tauolle paljon pidemmäksi ajaksi kuin mies.

AAMEN! Ja tämän lisäksi uraäidit joutuvat puolustelemaan työssäkäyntiään ja asemaansa, miesten ei tarvitse. Nainen saa olla töissä, kunhan hoitaa myös lapset. Uramiehiltä tätä ei edes kysytä - niillähän on vaimo, jonka tehtävä on hoitaa koti ja lapset, kun mies tekee uraa. 

Tämä! Isosiskoni on luonut ja luo edelleen uraansa JA on äiti kahdelle lapselle. Siskolla on muutama ulkomaantyömatka vuodessa, ja sitten pitkiä päiviä töissä.

Olen itsekin todistanut monta kymmentä kertaa, miten siskon mieheltä kysytään että miten hän jaksaa kun sisko on ulkomailla! Ja siskoltani on kysytty, että miten hänen miehensä suostuu tuollaiseen (että välillä arki on 99% miehen vastuulla). Ja sukulaisten kanssa puhe kääntyy siskon työstä nopeasti siihen, miten hieno mues hänellä on.

Ihan uskomatonta. Ja minä olen kaikkea muuta kuin uraäiti, ja joskus sisko sivuutetaan ja minulta aletaan tivata että koska oikein palaan töihin.

En ymmärrä ihmisten logiikkaa, mutta ymmärrän ap:ta kyllä hyvin. Meilläkin mies vie huomion ja jos meillä on ollut remonttia, mies saa siitä kaiken kunnian, vaikka a) osan työstä on tehnyt ammattilainen ja b) osan työstä ja kaiken suunnittelun olen tehnyt minä.

Ja muuten, vanhempiemme naapurit ovat samaa ikäluokkaa minun ja siskoni kanssa, ja heidät tunnetaan nimillä lääkäri ja lääkärin vaimo.

Jos on oikeasti tuollainen työ, siitä ei puhuta ulkopuolisille, ei edes perheen sisällä. Saattaa uraputki katketa hyvin pian jos leviää tarina siitä ettei henkilöön voi luottaa vaan hän viihdyttää omia vieraitaan kertomuksilla miten jollain turkmenistanin sulttaanilla on picassoja autotallissa. Tai Mick Jaggerilla on kukalliset kalsarit.

Tai sitten mies on huomionkipeä kuspiä ja keksii noita tarinoita niin kauan kuin joku niitä uskoo ja jaksaa kuunnella. Sen tyyppinen, joka ei sano ”olin autolla liikenteessä”vaan ”olin Audilla liikenteessä”. Vielä kun kotona on ihaileva hiukan yksinkertainen vaimo mahdollistamassa tuon mahtailun niin hyvähän siinä on pasteerailla ihailevien katseiden ristitulessa

Mun mielestä voisit jutella sille miehellesi, että kun käy vieraita tms niin puhuttaisiin muusta kuin työasioista. En edes ymmärrä miksi joku suostuu puhumaan kotona työasioista. Minusta ne kuuluvat vain työpaikalle eikä niistä edes saa puhua kotona saati kaikille tuttaville. Vaikka se heitä kiinnostaisikin. Vai onks se niin, että e sun mies on niin hurmaantunut ylennyksistään, että ruokkii tärä muiden uteliaisuutta ja on imarreltu huomiosta? Hänelle sun kannattaa jutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän ap:ta, koska olen vähän samankaltaisessa tilanteessa. Jostain syystä uraäidit eivät saa suitsutusta, kun hoitavat normaalit kotihommat ja lapsiin liittyvät jutut, mutta miehet saavat. Isyysvapaakin oli niin awww, vaikka minä laitoin urani tauolle paljon pidemmäksi ajaksi kuin mies.

AAMEN! Ja tämän lisäksi uraäidit joutuvat puolustelemaan työssäkäyntiään ja asemaansa, miesten ei tarvitse. Nainen saa olla töissä, kunhan hoitaa myös lapset. Uramiehiltä tätä ei edes kysytä - niillähän on vaimo, jonka tehtävä on hoitaa koti ja lapset, kun mies tekee uraa. 

Tämä! Isosiskoni on luonut ja luo edelleen uraansa JA on äiti kahdelle lapselle. Siskolla on muutama ulkomaantyömatka vuodessa, ja sitten pitkiä päiviä töissä.

Olen itsekin todistanut monta kymmentä kertaa, miten siskon mieheltä kysytään että miten hän jaksaa kun sisko on ulkomailla! Ja siskoltani on kysytty, että miten hänen miehensä suostuu tuollaiseen (että välillä arki on 99% miehen vastuulla). Ja sukulaisten kanssa puhe kääntyy siskon työstä nopeasti siihen, miten hieno mues hänellä on.

Ihan uskomatonta. Ja minä olen kaikkea muuta kuin uraäiti, ja joskus sisko sivuutetaan ja minulta aletaan tivata että koska oikein palaan töihin.

En ymmärrä ihmisten logiikkaa, mutta ymmärrän ap:ta kyllä hyvin. Meilläkin mies vie huomion ja jos meillä on ollut remonttia, mies saa siitä kaiken kunnian, vaikka a) osan työstä on tehnyt ammattilainen ja b) osan työstä ja kaiken suunnittelun olen tehnyt minä.

Ja muuten, vanhempiemme naapurit ovat samaa ikäluokkaa minun ja siskoni kanssa, ja heidät tunnetaan nimillä lääkäri ja lääkärin vaimo.

Mutta jos vaimo olisi vaikka astronautti niin varmaan nimet olisi astronautti ja astronautin mies.

Onpa teillä lapsellisia sukulaisia ja tuttuja. Ketä oikeasti kiinnostaa ns. korkea asema työelämässä? Koittavatko kompensoida omaa huonoa itsetuntoaan, luulevat saavana osinkoa miehesi lähellä? Kyllä ovat idiootteja :D

Kaikki rehellinen työ on yhtä arvokasta, tietenkään ette ole "kaukana toisistanne"! Siivoaja ja pomo, samanlaisia ihmisiä iloineen suruineen <3 Täytyy ihmisen olla yksinkertainen, jos jotain gloriaa hakee pomon seurassa.

Millä tavalla haluaisit miehesi ylistävän ja ottavan huomioon sinua? Siis ammatillisesti vai muuten? 

Minä ymmärrän täsmälleen, mistä AP puhuu, sillä olen kokenut tuon, vaikkakin luulen, että APlla asiat ovat hieman "pahemmin" kuin meillä oli = miehellä vielä "hienompi duuni". Yleensäkin kun ihminen tekee jotain poikkeavaa, "hienoksi" katsottua, totta kai se kiinnostaa niin lähipiiriä kuin vähän kaukaisempiakin. Meillä meni tilanne juuri tuohon: puhuttiin toisen upeista kokemuksista, kyseltiin niistä, toinen puhui niistä itsekin, ja mielellään. Toinen kuunteli vieressä ja yritti saada sanaa väliin omistakin jutuista, jotka tietysti olivat hänelle tärkeitä ja tapahtuneet juuri nyt. Asia ohitettiin aha, joo, mutta mites, kävitkö todellakin sielläkin...Kun kaupassa tavattiin tuttuja, toinen ohitettiin ja toiselta kyseltiin, että oletkos nyt matkustellut tms.

Minä olin tuo toinen ja kesti vähän aikaa, ennen kuin ymmärsin, miten kurjalta toisesta tuo tuntui. On totta, että  hotellista tulee vain hotelli, kun aikansa matkustaa. Huolimatta siitä sviitti NY Hotel Astorissa on sellainen, että sitä tulee hehkutettua kotona, vaikka siellä ei viettänyt kuin kaksi yötä. Huolimatta paljosta matkustelusta 8 lajin illallinen ranskalaisessa linnassa on juttu, josta tuli kotona puhuttua. Tällä välin toinen oli kotona hoitamassa taloa, setvimässä putken räjähtämistä ja luomassa lunta. Piti huolta, että öljy on tilattu ja tietysti kämppä puts, kun väsynyt raskaan työn raataja saapuu kotiin.

Ihan itse minun piti tähän havahtua ja lakata justiin se yläilmoissa patsastelu ja kääntää puhe muualle kuin minuun ja minun erinomaisuuteeni. Sanoa joskus vähän napakastikin, että ei, ei kiinnosta puhua töistä nyt. Ja kas kummaa: oma elämänlaatuni parani. Saatoin oikeasti jättää ne työt jauhamatta ja siten mielestäni ja keskittyä kivaan iltaan hyvien kavereiden kanssa ihan vaan minuna. Ei minään työminänä.

Ja olen nainen, jos sillä on tälle merkitystä. Meillä ei (onneksi) ollut lapsia, mutta jos toinen olisi vielä joutunut heidätkin huolehtimaan, meille olisi varmasti tullut ero ja sen olisin kuspäisyyteni vuoksi jopa ansainnut.

Mies on sinun miehesi. Ole ylpeä hänestä, aivan varmasti hänkin on ylpeä sinusta! Rakkautta edelleenkin <3

ps. koita vaihtaa puheenaihe muuhun, kyllä aiheita riittää!

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.

Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut. 

ap

No tietenkin tuollainen kiinnostaa. Mitä oikein odotit? Millaista sinun työ on? Siis oletko samassa konttorissa päivästä toiseen? 

Tuollaisista asioista on helppo keskustella ja ihmetellä. 

Olet ilmeisen kateellinen miehellesi ja tämä nyt rassaa kovasti. 

Nro 34  jatkaa vielä: niin että teille, jotka ihmettelette, että voiko noin olla ja taitaa olla höpöä, ei ole. Ei se paljon vaadi, että ihmiset pitävät jotain hommaa hienona ja haluavat kuulla siitä enemmän. Vielä vähemmän vaatii heittäytyä tähän intoon mukaan ja alkaa itsekin kuvittelemaan olevansa jotain hienoa ja että toisella on ikään kuin vaatimus sitä hienoutta pönkittää.

Olen miehelleni todella kiitollinen siitä, miten hän on tukenut minua ja totta kai suoraan mahdollistanut urani. Hänkin on ihan vaativissa hommissa, tienaa lähes yhtä paljon kuin minä, mutta hänen hommiinsa eivät nimenomaan kuulu matkustelut tai elämykset, vaan hän puurtaa kotipaikkakunnalla muidenkin kuin minun hyväkseni. Pikkuisen aikaa kesti rouvalla ymmärtää tämä, ikävä kyllä.

Onneksi hän löysi sanat herättää minut, toivottavasti sinäkin AP löydät! Kaikkea hyvää toivoen, toivottavasti entinen kuspää.

Voi myös miettiä tuttavapiiriään. Onko oikeita ystäviä, vai pintaliitoihmisiä? Itse olen onnekas koska ympärillä on syvällisiä ihmisiä, emmekä tuijota titteleitä. Täsmälleen yhtä arvokkaita on erikoislääkäri ja pätkätyötön ystävä. Puhumme tasapuolisesti kaikkien asioista, suurimmaksi osaksi tietenkin kaikkea muuta kuin työjuttuja.

Eli jos on kovin pinnallinen, niin ehkä kannattaisi ottaa etäisyyttä? Tai sitten yrittää kaivella sitä syvällisempääkin puolta, yllättävän monista sekin sitten löytyy =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.

Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut. 

ap

No tietenkin tuollainen kiinnostaa. Mitä oikein odotit? Millaista sinun työ on? Siis oletko samassa konttorissa päivästä toiseen? 

Tuollaisista asioista on helppo keskustella ja ihmetellä. 

Olet ilmeisen kateellinen miehellesi ja tämä nyt rassaa kovasti. 

Kuten sanottua: joo, mieheni tosiaan on siinä samassa konttorissa päivästä toiseen. Siitä huolimatta en usko, että hän on kateellinen minulle, eikä se häntä rassannut. Häntä rassasi tunne, että hän on joutunut täysin sivullisen, statistin asemaan elämässämme. Lisäksi häntä rassasi, että kaikki huomio, myös minun huomioni, keskittyy vain minuun, vaikka hän oli henkilö, joka mahdollisti minun upean elämäni pitämällä yhteisen elämämme koossa, enimmäkseen.

Mutta eikös niin, että miehillehän tuollainen vähän erityisasema kuuluuu itsestään ja sitä ei saa kyseenalaistaa, siitä pitää olla vain ylpeä tai muuten on rassaantunut kateellinen...

Meillä sama juttu. Mies matkustaa ja edustaa työssään paljon ja minä täällä kotona vain kokkaan ja kuskaan lapsia ( olen myös töissä osa- aikaisesti). Lisäksi oma sukuni on lähes olematon ja miehellä on iso suku joka tietenkin on hänestä kiinnostunut ensisijaisesti. Tämän takia" näkymättömyyteni" on aika ymmärrettävää. Joskus se harmittaa, ei siksi että haluaisin puhua omista asioistani tai saada ihailua, vaan siksi että tuntuu että olen näkymätön, minusta ei piitata. Ja tottahan se onkin, miehen suku ei minusta paljon piittaa. Lisäksi suvun muutamaa menestyneempää jumaloidaan vähän kohtuuttomasti, yritetään imeä jotain glooriaa.

Oman kokemukseni myötä yritän itse ottaa kaikki huomioon. Anoppini elämä on ollut hyvin tavallinen kotiäidin elämä, silti hän aina tunkee framille kulttuuririennoistaan tauotta kertoen eikä appi saa sanotuksi mitään. Usein kyselenkin ihan tieten tahtoen appiukolta hänen vaiheistaan ja selvästi nautti nähdyksi tulemisesta.

Näen appivanhempia aika harvoin, mies usein kun vie lapsia ja käy lounaalla siellä. Silti silloin pari kertaa vuodessa kun olen siellä, he kyselevät miehen työstä( vaikka viikottain siitä puhuvat). Ja tuntuu että vilkuilevat oikein painokkaasti minuun että kyllä se meidän mika on niin tärkeä ihminen... Siis näyttävät jotenkin kaapin paikan.

Kohteliaaseen seurusteluun kuuluu että kaikki saavat osallistua ja vaihdella puheenaihetta.