Mies on edennyt urallaan pitkälle. Joudun nykyään jatkuvasti tilanteisiin, jossa ihmiset pelkästään kehuvat miestäni, jättävät minut huomiotta.
Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä lukiosta asti. Meillä on hyvin samanlainen, keskiluokkainen tausta, kummallakin yliopistokoulutus. Kumpikaan ei siis nainut "ylös- tai alaspäin". Mentiin melko nuorena naimisiin ja minä olin pitkään kotona neljän lapsen kanssa. Omakin ura lähti kotiäitivuosista huolimatta hyvään nousuun ja olen saanut vakituisen työpaikan, mikä ei tässä taloustilanteessa omalla alallani ja 10 vuoden kotiäitinä olemisen jälkeen ole todellakaan itsestäänselvyys.
Mies on edennyt tasaisesti omalla urallaan ja on nykyään omalla alallaan korkeassa asemassa. Me olemme kotona tasa-arvoisia, vaikka työelämässä ollaankin kaukana toisistamme.
Olen aivan totaalisen kyllästynyt siihen, että nykyään sukulaisia, ystäviä ja erityisesti puolituttuja tavatessa kaikki haluavat vain puhua mieheni työstä ja siitä, miten on nyt niin korkeassa asemassa. Julkisuudesta ei ole kyse, kukaan teistä ei todennäköisesti tunne puolisoani. Ketään ei kiinnosta se, miten meillä menee perheellä, mitä lapsille kuuluu, mitä minulle kuuluu, mitä ME aiotaan tehdä vaikka ensi kesän lomamatkalla tai muuta - kaikki puhe kääntyy koko ajan puolisoni työhön.
Tämä on rasittavaa. Kotona mies on se sama kuin aiemmin. Yhdessä pestään vessanpönttöjä ja kuskataan lapsia harrastuksiin, kotona miehen "korkea asema työelämässä" ei näy mitenkään. Siksi se, että se näkyy - ja VAIN se - muita ihmisiä tavatessa on alkanut häiritä todella paljon.
Olen täysin statisti, sivuhenkilö mieheni elämässä. Mitä teen? En halua lukkiutua kotiin, vaan haluaisin nähdä muitakin ihmisiä. Rasittavaa vaan kutsua edes meille ketään syömään, kun puheenaiheita tuntuu olevan tasan yksi.
Niin ja tärkein melkein unohtui: mies tietenkin paistattelee norsunluutornissaan tyytyväisenä, kun muut ylistävät. Se tässä ehkä eniten rassaa, ettei mieskään ota minua huomioon. Olen tästä sanonut, mutta ei ymmärrä.
Kommentit (234)
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
Todella jännää, että kukaan ei tiedä miehestäsi mitään, hän ei ole julkisuudessa ja silti puolitutut tietävät hänestä kaiken! Lisäksi muita ihmisiä tavatessa vain miehen asema on keskusteluissa, vain se näkyy jne. Jopa sukulaiset eli vanhempannekaan eivät puhu muusta kuin miehen asemasta, ei lapsista tai lomista. Eikä siitä, että 10 kotiäitivuoden jälkeen olet tehnyt saavutuksen eli mennyt töihin.
On sinulla melkoinen epeli miehenä, kun se vielä pesee kanssasi yhdessä vessanpönttöjä. Onko teillä yhteinen pönttöharja?
Onko miehesi saanu viime aikoin ylennyksen? Vai onko tätä kestänyt pitkäänkin? Jotenkin luulisi että ihmiset kyllästyisivät puhumaan samasta asiasta. Sullahan on kuitenkin asiat tosi hyvin. Oma ura ja ilmeisen hyvä mies, joka osallistuu kotitöihinkin. Ymmärrän kuitenkin harmistuksesi, mutta ei mulla oikein ratkaisuehdotuksia ole.
Vierailija kirjoitti:
Humblebrag much?
Ai miten? Ai että mies on korkeassa asemassa? Ei häntä kukaan tunne, on vain omalla alallaan tunnettu ja arvostettu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi saanu viime aikoin ylennyksen? Vai onko tätä kestänyt pitkäänkin? Jotenkin luulisi että ihmiset kyllästyisivät puhumaan samasta asiasta. Sullahan on kuitenkin asiat tosi hyvin. Oma ura ja ilmeisen hyvä mies, joka osallistuu kotitöihinkin. Ymmärrän kuitenkin harmistuksesi, mutta ei mulla oikein ratkaisuehdotuksia ole.
Saa ylennyksiä tasaisesti ja siksi kai asia on jatkuvasti "tapetilla". Viimeisin iso hyppy oli viime syksynä.
ap
Julkkikset nyt vain kiinnostavat ihmisiä.
Eli miehen täytyy ottaa loparit ja mennä johonkin hanttihommaan jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Vierailija kirjoitti:
Todella jännää, että kukaan ei tiedä miehestäsi mitään, hän ei ole julkisuudessa ja silti puolitutut tietävät hänestä kaiken! Lisäksi muita ihmisiä tavatessa vain miehen asema on keskusteluissa, vain se näkyy jne. Jopa sukulaiset eli vanhempannekaan eivät puhu muusta kuin miehen asemasta, ei lapsista tai lomista. Eikä siitä, että 10 kotiäitivuoden jälkeen olet tehnyt saavutuksen eli mennyt töihin.
On sinulla melkoinen epeli miehenä, kun se vielä pesee kanssasi yhdessä vessanpönttöjä. Onko teillä yhteinen pönttöharja?
Ei kaikki korkeassa asemassa olevat, omalla alallaan erittäin tunnetut henkilöt ole koko kansan tuntemia ihmisiä. Et sinäkään esimerkiksi varmasti osaa nimetä maailman kuuluisinta autismitutkijaa tai maailman tunnetuimman hälytysjärjestelmän luojaa, tai maailman kuuluisinta ja arvostetuinta harpunsoittajaa?
Puolitutut eivät tarkoita tuntemattomia, jotka tulisivat kadulla pysäyttämään. Mieheni kun ei siis ole julkisuuden henkilö.
Pöntön siivouksella tarkoitin sitä, ettei miehen asema työelämässä heijastu kotiin millään tavalla. Ollaan ihan samat ihmiset, tasa-arvoiset kotona edelleen kuin 25 vuotta sitten. Kun tätäkin on joku joskus taivastellut, että mieheni oikeasti osallistuu perhe-elämään ja vie lapsia harrastuksiin ja käy kaupassa, vaikka minäkin olisin vapaana niihin hommiin. Ihan kuin minun pitäisi jotenkin palvella miestäni - en tajua.
ap
No voi yhyy. On se kauheaa, jos maailma ei pyöri jatkuvasti huomiohupakon navan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Eli miehen täytyy ottaa loparit ja mennä johonkin hanttihommaan jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Ei, vaan ehkä toivoisin sitä, että ihmisiä kiinnostaisi myös minun tekemiseni ja meidän tekemiset perheenä. Pitää aloittaa miehestä, että se huomaisi, miten paljon tämä häiritsee minua.
ap
Vierailija kirjoitti:
No voi yhyy. On se kauheaa, jos maailma ei pyöri jatkuvasti huomiohupakon navan ympärillä.
Toivoisin, että huomio jakautuisi vähän tasaisemmin kuin niin, että 100% ihmisistä haluaa keskustella vain puolisostani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
Ylellinen elämä työelämässä? Minä reissaan pitkin maailmaa, matkapäiviä kertyy noin 120 vuodessa enkä todellakaan osaa ajatella, että tässä olisi jotain ylellistä, vaikka oman alani guruja usein tapaankin. Työelämässä ne elämykset eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, ellei miehesi sitten ole joku taideasiantuntija, joka pääsee näkemään Picasson tuntemattomia maalauksia, jotka on roudattu jostain autotallista esille.
Hotellikin on vain hotelli. Kun on nukkunut sadassa erilaisessa, ei se sadasensimmäinen ole enää elämys.
Tuntuu siltä, että olet joko äärettömän kateellinen tai sitten sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on tehdä töitä matkapäivinä. Siellä kun ollaan tekemässä tulosta, ei hankkimassa elämyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
Itse juuri kerroit syyn. Valitettavaa.
Varmaan kuule moni kuvittelee että pitäisitte heitä kateellisina, jos eivät kyselisi mieheltäsi "onko mick jagger oikeasti lyhyt" tai "onko bush oikeasti tyhmä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella jännää, että kukaan ei tiedä miehestäsi mitään, hän ei ole julkisuudessa ja silti puolitutut tietävät hänestä kaiken! Lisäksi muita ihmisiä tavatessa vain miehen asema on keskusteluissa, vain se näkyy jne. Jopa sukulaiset eli vanhempannekaan eivät puhu muusta kuin miehen asemasta, ei lapsista tai lomista. Eikä siitä, että 10 kotiäitivuoden jälkeen olet tehnyt saavutuksen eli mennyt töihin.
On sinulla melkoinen epeli miehenä, kun se vielä pesee kanssasi yhdessä vessanpönttöjä. Onko teillä yhteinen pönttöharja?
Ei kaikki korkeassa asemassa olevat, omalla alallaan erittäin tunnetut henkilöt ole koko kansan tuntemia ihmisiä. Et sinäkään esimerkiksi varmasti osaa nimetä maailman kuuluisinta autismitutkijaa tai maailman tunnetuimman hälytysjärjestelmän luojaa, tai maailman kuuluisinta ja arvostetuinta harpunsoittajaa?
Puolitutut eivät tarkoita tuntemattomia, jotka tulisivat kadulla pysäyttämään. Mieheni kun ei siis ole julkisuuden henkilö.
Pöntön siivouksella tarkoitin sitä, ettei miehen asema työelämässä heijastu kotiin millään tavalla. Ollaan ihan samat ihmiset, tasa-arvoiset kotona edelleen kuin 25 vuotta sitten. Kun tätäkin on joku joskus taivastellut, että mieheni oikeasti osallistuu perhe-elämään ja vie lapsia harrastuksiin ja käy kaupassa, vaikka minäkin olisin vapaana niihin hommiin. Ihan kuin minun pitäisi jotenkin palvella miestäni - en tajua.
ap
En tunne nimeltä maailman kuuluisinta autismitutkijaa, mutta uskallan epäillä, että eivät sukulaisesikaan tiedä nimeltä miehesi erityisalan guruja ja osaa kysellä heistä! Se on ihan sama, kertooko miehesi tavanneensa Will Kovackin tai Peder Södergraadin, sukulaisilla ja puolitutuilla tuskin on aavistusta siitä, miten he liittyvät aivotutkimukseen.
Olette kotona tasa-arvoisia, parisuhdeongelmia ei ole, mies ei ole jättämässä. Missä ongelma? Anna ihmisten puhua, mitä väliä sillä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmennän vielä, miksi kaikkia tuntuu kiinnostavan puolisoni työ: mies pääsee paikkoihin ja tapaa kiinnostavia ja kuuluisia ihmisiä jatkuvasti. Lentelee pitkin maailmaa ja saa sellaisia elämyksiä, joihin meillä ei olisi rahalla varaa. Elää ylellistä elämää työelämässä ja se tuntuu kiinnostavan kaikkia.
Meillä ei ole mitään parisuhdeongelmia (no paitsi tämä), eikä siis ole pelkoa siitä, että mies jättäisi minut.
ap
Ylellinen elämä työelämässä? Minä reissaan pitkin maailmaa, matkapäiviä kertyy noin 120 vuodessa enkä todellakaan osaa ajatella, että tässä olisi jotain ylellistä, vaikka oman alani guruja usein tapaankin. Työelämässä ne elämykset eivät ole kovinkaan ihmeellisiä, ellei miehesi sitten ole joku taideasiantuntija, joka pääsee näkemään Picasson tuntemattomia maalauksia, jotka on roudattu jostain autotallista esille.
Hotellikin on vain hotelli. Kun on nukkunut sadassa erilaisessa, ei se sadasensimmäinen ole enää elämys.
Tuntuu siltä, että olet joko äärettömän kateellinen tai sitten sinulla ei ole mitään käsitystä siitä, millaista on tehdä töitä matkapäivinä. Siellä kun ollaan tekemässä tulosta, ei hankkimassa elämyksiä.
Mies on itse hehkuttanut kotona näitä elämyksiään. Kun on päässyt kokemaan sellaista, mitä ei muuten koskaan pääsisi (siis omalla rahalla). Eivät ne ylelliset elämykset ole hänellekään pelkkiä elämyksiä elämysten joukossa. Ja on nimenomaan päässyt kuvailemiisi tilanteiisin, jossa "on kaivettu autotallista Picasso esille" juuri häntä varten.
Ja siksi juuri ymmärrän, että muitakin saattaa nämä kiinnostaa, mutta silti alkaa jo ottaa päähän. Kyllä muillekin ihmisille tapahtuu asioita, vaikkei lennetäkään yksityiskoneella jonkun Irgutsztanin sultaanin kanssa hakemaan Hguyevlandin kuningasta pelaamaan golfia autiomaassa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli miehen täytyy ottaa loparit ja mennä johonkin hanttihommaan jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Ei, vaan ehkä toivoisin sitä, että ihmisiä kiinnostaisi myös minun tekemiseni ja meidän tekemiset perheenä. Pitää aloittaa miehestä, että se huomaisi, miten paljon tämä häiritsee minua.
ap
Mitäs kiinnostavaa niissä nyt on? Kaikilla meillä on omia tekemisiämme ja useilla on jopa oma perhe. Ja ne on kaikki samanlaisia. Sen sijaan harva meistä tapaa MBS:ia tai Putinia.
Jos mun on mahdollista lukea juttu siitä millainen Putin on oikeasti sotilastiedustelun raporttien mukaan tai siitä miten joku entisen urheilijan vaimo laskee pyllymäkeä lastensa kanssa ja rakastaa edelleen miestään, niin arvaapa kumman luen ensin?
Minä ymmärrän ap:ta, koska olen vähän samankaltaisessa tilanteessa. Jostain syystä uraäidit eivät saa suitsutusta, kun hoitavat normaalit kotihommat ja lapsiin liittyvät jutut, mutta miehet saavat. Isyysvapaakin oli niin awww, vaikka minä laitoin urani tauolle paljon pidemmäksi ajaksi kuin mies.
Humblebrag much?