Lue keskustelun säännöt.
80-luvun teinit ja vanhemmat poikaystävät
10.01.2019 |
Poistui ketju missä minusta hyvin nousi esille vanha asia eli moni oli seurustellut 80 luvulla yläasteella jopa 30 vuotiaiden miesten kanssa eikä sitä pidetty kovinkaan outona.
Minä jouduin vapaaehtoisesti hyväksikäytetyksi 14 vuotiaana, kun ystäväni kanssa sotkeuduttiin näihin vanhempiin miehiin.
Eikä kyse ollut yhdestä vaan useampia oli vuoden aikana.
Se oli olevinaan hienoa ja olimme niin aikuisia mielestämme, eikä ymmärretty ollenkaan olevamme uhreja.
Olen kärsinyt asiasta koko aikuisen elämäni jossain määrin ja häpeän sitä aikaa.
Olen hyvästä kodista eli siinä ei ollut syytä.
Toivoisin tämän ketjun pysyvän asiallisena, niin saisimme vertaistukea vanhoista asioista.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä asenne on jotenkin tosi outo. Ikään kuin se, että nämä "huonot" tytöt olivat "sosiaalisesti heikko-osaisista" perheistä tekisi asiasta jotenkin hyväksyttävän. Ei tee.
Tietenkään ei tee! Ei hyväosaisissa perheissä minun tuttavapiirissä tapahtunut tuollaista. Kyse oli nimenomaan näistä huono-osaisista ja heidän toimintaansa paheksuttiin ja kauhisteltiin.
Kyse ei todellakaan ollut mitään normaalista nuorisokulttuurista, kuten jotkut täällä yrittävät väittää! Kyllä sitä pidettiin hyvin epänormaalina jo silloin.
Siis kenen toimintaa te parempiosaiset paheksuitte: näiden huonojen tyttöjen vaiko niiden miesten, jotka olivat aikuisuutensa vuoksi vastuullisia? Mikä toiminta siis mielestänne oli epänörmaalia?
Juuri tässähän on asian traagisuus: paheksuttiin tyttöjä, jotka erilaisista syistä ajatuivat tähän, ei miehiä, jotka tilanteita käyttivät hyväkseen. Tosiaankaan kyse ei ole mistään nuorisokulttuurista, vaan aikuisten välinpitämättömyyden kulttuurista.
Jep. Vielä eilenkin täällä oli ketju, jossa joku ihmetteli miten Oulun tapauksessa teinit päätyivät miesten asunnolle. Asenne oli "mitäs läksi". Tällainen naisia ja lapsia miesten rikoksista syyllistävä asenne ulottuu laajalle. Perus on: "Miten uhri oli pukeutunut?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista, että kyse olisi ollut "heikko-osaisista" perheistä ja "lippalakkimiehistä". Eikä häpeästä. Ei se ollut mikään supistu ilmiö vaan ihan jokapäiväinen kaikkialla näkyvä normi, johon ei silloin kiinnitetty mitään huomiota.
Kyllä se pikemmin oli niin, että tuon ajan yhteiskunnan rakenteet/viihdekuvasto tuki sellaista nuorta tyttöä, joka (vähän 1920-luvun tapaan) "osasi olla" edeltävän sukupolven miesten kanssa. Se saatettiin lukea ihan tytön ansioksi, että hän lukion ekalla toi kotiin jonkun kolmevitosen diplomi-insinöörin sulhasenaan.
Silloin ajateltiin, että vanhempi mies on jopa turvakin. Tietää, missä tyttö menee. Ei sekoile ikäistensä kanssa!
Nykyään noi kuviot liittyy usein sosiaalisiin ongelmiin, mt-ongelmainen tai vaikka kotona pahoinpidelty lapsi hakee hyväksyntää ja usein ihan vain rahaa vanhemmilta sugardaddeilta. Pääsee hetkeks pois siitä kotikuviosta. Tuntee olevansa jotain tai saa edes huomiota.
Silloin aikoinaan ei ollut tuollaista, vaan kotikuvio oli ihan normaali ja se vanhempi mies tuli MUKAAN siihen. Se ei ollut kiellettyä vaan ihan OK kaikkien mielestä. (Paitsi tytön, sitten aikuisena naisena, kun hän jälkikäteen analysoi nuoruuttaan ja tajusi tulleensa hyväksikäytetyksi.)
En nyt tiedä missä ympyröissä olet liikkunut mutta itse olin yläasteella 80-luvulla pikkukaupungissa eikä se ollut mitenkään yleisesti hyväksyttävää edes ikätoverien parissa että yläasteikäinen seurustelisi yli 20-vuotiaan kanssa. Juuri ja juuri saattoi mennä jos tyttö oli vaikka 15 v ja poikaystävä 18-19 v. Jos sitten taas tyttö oli jo lukiolainen ja täyttänyt 18 v, niin lähemmäs kolmekymppinenkin saattoi mennä jos mies oli hyvinkoulutettu ja hyvätapainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa tapahtu 2000-luvun alussa minunkin kaveripiirissä, mutta tytöt pitivät tuon silloin salaisena. Ei varmasti oltaisi hyväksytty kummeksuen, jos olisi tullut ilmi. Miehet neuvoivat ystäviäni vaikenemaan.
Jokin aika sitten tuli televisiosta suomalainen dokumentti seksuaalisen hyväksikäytön uhreista. Osa uhreista oli ollut tekojen aikaan lapsia ja osa teinejä. Siinä oli yksi nainen, joka oli joutunut muistaakseni 12-14v hyväksikäytetyksi aikuisen miehen toimesta. Dokumentissa luettiin teinin vanhoja päiväkirjapätkiä joissa tunnustetaan ihastusta tuohon hyväksikäyttäjään. Sitten se sama nainen nyt aikuisena kerto kuinka on kärsinyt koko akkuiselämänsä ymmärrettyään tulleensa hyväksikäytetyksi, ja oli hän tehnyt rikosilmoituksenkin. Muistan kohdan kuinka nainen kerto, että mies oli selvinnyt vähällä ellei peräti rangaistuksitta, kun oli todettu, että lapsi oli ollut suostuvainen eikä suoraa pakottamista ollut ollut mukana. Sairasta ja yököttävää. Tuo nainen oli arvaten kuitenkin 40-50v, että ehkä Suomessa on asiat nykyään paremmin, ja yksikään tuomari ei katso, että lapsi voisi mitenkään olla suostuvainen seksiin eli tässä tapauksessa hyväksikäyttöön, vaikka siinä iässä sillä henkisellä kapasiteetilla suostumuksensa antaisikin. Senhän takia kyseessä on juuri hyväksikäyttö. Silloin aikuisen miehen toimesta hyväksikäytetään lapsen naiiviutta ja kehittymättömyyttä. Ihan eri asia jos kaksi 13-vuotiasta lasta yhdessä tutustuu seksiin.
Kylläpäs muijilla on outo ajatusmaailma kun kestää vuosia kunnes ne keksii tulleensa hyväksikäytetyiksi. Ja vasta sen jälkeen kun ne keksii sen ne alkavat kärsimään?? Jos se muija ei olisi keksinyt tota niin siinä tapauksessa se ei olisikaan ollut hyväksikäyttöä?
Ja tapahtumaan aikaan se tyttö oli ihastunut ja näköjään tykännyt myös seksistä kun sitä pakottamista ei tapahtunut. Eli mistä ne traumat nyt sitten tulivat??
Niin, hyväksikäytetyillä lapsillakin on varmaan mielestäsi outo ajatusmaailma kun tajuavat lähes aina vasta aikuisena tulleensa pedofiilien uhreiksi? Saattavat jopa defenssinä sulkea koko asian pois mielestään, kunnes trauma nostaa jatkuvasti päätään?
Siinä ei ole mitään outoa, että lapsella ei ole samanlaista älyllistä kapasiteettia kuin aikuisilla. Senhän takia nämä lapsiin ja teiniin sekaantujat ottavatkin he kohteekseen.
Pedofiilien ja teineihin laittomasti sekaantuvien harrastama grooming on tehokas psykologinen ase, jolla usein juuri pyritään saamaan uhri ihastumaan ja luottamaan hyväksikäyttäjään. Olkaa tietoisia.
Vierailija kirjoitti:
Nythän on useaan otteeseen ehdotettu että lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö ei vanhenisi koskaan.
Mitä kansanedustaja Hänninen mahtaa äänestää...?
Vaikka tällainen lakimuutos tulisi voimaan niin se ei koskisi jo vanhenneita tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu normalisoi teinien ja aikuisten välisiä suhteita. Tällainen pitäisi ehdottomasti tuomita, mutta vauva palstalla tällainen keskustelu on ihan ok?
Kyllä lukemaansa voi näköjään ymmärtää monella tavalla. Luin juuri ketjun läpi enkä havainnut, että yksikään keskustelija normalisoisi ilmiötä vaan pikemminkin kauhistelee sitä miten muutama vuosikymmen sitten tätä oli ilmiö, joka nähtiin varsin tavallisena asiana. Kukaan täällä ei ole haikaillut ilmiötä takaisin vaan ihan päinvastoin denormalisoinut mennyttä kulttuuria. On tuotu julki miten erilaista elämä ennen oli ja miten pielessä tietyt asiat olivat nykynäkökulmasta. Kulttuurinen asennemuutos arkaluontoisten asioiden suhteen on vähän tabu. Kun maailma on muuttunut niin monesti ollaan ja eletään kuin nykyisten normien vastaista toimintaa ei olisi ollutkaan. Sama näkyy esim. lasten ruumillisen kurituksen kohdalla. Nykyään se on väkivaltaa lasta kohtaan ja monet vitsaa ja remeliä reilusti aiemmin käyttäneet ikään kuin sivuuttavat asian ikään kuin eivät itse olisi osallistuneet menneen maailman mukaiseen lasten pahoinpitelyyn. Minusta on hyvä, jos tällaisista vaikeista asioista voidaan asiallisesti keskustella edes nimettömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa helpottavaa törmätä tähän ketjuun, että en ole ainoa. Mulla nimittäin on kokemusta tästä asiasta, se on vaivannut mua vaikka oon jo yli kolmekymmentä ja hävennyt niin että koskaan en ole kenellekkään tästä kertonut, en edes terapeutille jonka kanssa aikuisiällä olen käynyt läpi menneisyyden vaikeita asioita. Toki tunnen tyttöjä joilla ollut vanhempia poikaystäviä, yläasteellakin kun oltiin 13 niin kaveri seurusteli 26v miehen kanssa...
Mulla oli vaikeaa teininä, yläasteella mua kiusattiin ja sain ahdistusoireita ja masennuksen. Rippileirillä aloin seurustella ikäiseni pojan kanssa. Seuraavana keväänä pojan perhe kuitenkin muutti kauas ja samalla poika jätti mut kun ei nähnyt järkeä seurustella, ja otin sen tosi raskaasti. Pian tapasin 35v miehen, joka opetti mut polttamaan tupakkaa ja sain alkoholiakin ja pääsin jopa paikalliseen kapakkaan hänen mukana. Sitten täytinkin 16 eikä tässä vanhassa "poikaystävässä" sitten lain mukaan ollut mitään vikaa, mutta olihan se nyt aivan sairasta jälkeenpäin ajateltuna. Oksettaa ajatella että menetin neitsyyteni sille paskasäkille. Olin tosi sekaisin ja häiriintynyt. Oli sillä muuten ollut muitakin nuoria "tyttöystäviä"... Mulla kotona ei tästä tiedetty mitään, kun mua kuskattiin kylille viikonloppuna yökylään niin olin menossa muka mun tyttökaverille. Oikeastihan olin ryyppäämässä tuon mätisäkin kämpillä.
Tajusin kyllä jollain tasolla että tää ei ole ok, mutta olin niin tyhmä ja lapsellinen että olin silti edelleen sen kanssa koska mistä mä muuten olisin saanut tupakkaa ja koin itseni jotenkin cooliksi aikuisten porukassa. Onneksi lopulta pääsin irti tästä hyypiöstä ja sen yhtä hyypiöistä kavereista joista osa varmaan oli vaarallisia muutenkin kuin mielenterveydelle.
Jälkeenpäin olin tosi vihainen, lähinnä itselleni siitä miten tyhmä ja sekaisin olin ja samalla häpeissäni kun ei mua oltu edes raiskattu vaan olin vapaaehtoisesti tähän sairaaseen toimintaan suostunut. Ja olin vihainen siitäkin että ne aikuiset ihmiset jotka tästä tiesi ei tehneet mitään, vaikka toisaalta mitä ne olisi voineet tehdä kun olin jo 16. Sen ikäinen kuitenkin on vielä niin nuori, ja ainakin minä olin niin lapsellinen silloin että jonkun olisi pitänyt edes vakavasti keskustelemalla puuttua siihen paskaan.
Tää kovertaa mua vielä tänäkin päivänä ajoittain, ja silloin tunnen olevani jotenkin saastunut. Onneksi olen kuitenkin saanut elämäni järjestykseen ja nykyään mulla menee hyvin, mutta tää on luuranko mun kaapissa joka kuitenkin onneksi kummittelee vain harvoin. Helpotti oloa kummasti että kirjoitin tästä vihdoin ja viimein.
Vierailija kirjoitti:
Muistan tämän ilmiön hyvin. Tästä ei ole paljoa julkisuudessa Suomessa puhuttu. Tämä ketju on tärkeä, toivottavasti ei poisteta.
Niille, jotka eivät ole eläneet tuota aikaa, voi olla vaikea selittää, miten se erosi nykyisistä sugar daddyistä ja muista. Yritän selittää:
1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella oli Suomessa paljon esim. tv-viihdettä, jossa tytönhupakko istui kesätöissä isän firmassa isän pomon polvella tai esim. vähän erilainen nuori tyttö karkasi vanhemman oman tien kulkija -miehen matkaan. Oli paljon kuvastoa, missä "vapaa" nuori tyttö meni "kokeneemman" miehen kanssa. Siitä ei puhuttu teiniinsekaantumisena, vaan se oli muka tytön valinta. Saatettiin jopa puhua, että tyttö käytti miestä eikä päinvastoin.
Muistan, että silloin oli jotenkin tabu, jos poikaystävä oli nuorempi. Tai ainakin pidettiin outona, jos "kokemuksenjanoinen" menokimma oli jonkun viiksenhaituvaa kasvattelevan teinirakkautensa kanssa.
Se taas ei ollut tabu eikä outoa, että poikaystävä oli paljon vanhempi. Mulla oli esim. lukioluokalla tyttö, jonka poikaystävä asui heillä. Se poikaystävä oli aikuinen mies, yli kolmekymppinen. Ei siis paljoa nuorempi tytön vanhempia! Jotenkin kaikki piti tuota normaalina. Nyt tuntuu ihan hullulta, että kolmekymppinen hakee teinimorsiamen autolla koulusta ja menevät tämän huoneeseen, missä asuvat. Vanhemmat tulee duunista ja kokkaa näille kyyhkyläisille päivällistä. Huh.
Voimakas autoistuminenkin ehkä vaikutti siihen, että poikaystävän piti olla vanhempi. Samoin viinanhaku. Monet ajan esteettiset ihanteet - ajellaan auringonlaskuun rööki huulessa, pistäydytään johonkin baariin, missä vanhempi seuralainen saa baarimikolta kunnioittavaa kohtelua - vaativat sen vanhan ukon.
Siihen aikaan vanhempi mies ei todellakaan maksanut tytölle kuten nykyään.
Jep. Esim. Priscilla Presley - tai mikä hän nyt olikaan tyttönimeltään - alkoi seurustella 14 vuotiaana 10 vuotta vanhemman Elviksen kanssa. Onneksi tällaisia suhteita ei enää pidetä hyväksyttävinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Väännän nyt rautalangasta: Siinä paheksuttiin niiden heikko-osaisten tyttöjen vanhempia, jotka eivät osanneet /halunneet suojella lapsiaan.
Sekä niitä lippalakkimiehiä, mutta hehän olivat taustoiltaan ihan samaa porukkaa.
Kyllä tytöt nähtiin uhreina, tosin heitäkin saatettiin kritisoida huonoista valinnoista. Olisi kannattanut keskittyä kouluun poikien kanssa vehtaamisen sijaan jne.
Mä olen eri mieltä niiden kanssa, joiden mielestä tällaiset suhteet olivat 80-luvulla ihan normaaleja ja tavanomaisia, saati että jopa vanhemmat olisivat hyväksyneet tällaisen touhun. Ei takuulla!
Väännänpä rautalangasta minäkin: niin, olikin erittäin yleistä, että "paremmissa piireissä" paheksuttiin kaikenlaista, mutta mitään ei myös itse tehty asioiden suhteen. Tarkoitan, että näitä ei nostettu minkäänlaiseen yleiseen keskusteluun, ei otettu koulussa yhteisissä (aikuisten) jutuissa mitenkään esille, ei siis yhteiskunnallisessa keskustelussa pyrittykään muuttamaan yhtikäs mitään. Puhuttiin vain kahvipöydissä pikkurilli pystyssä siitä virtasen sellaisesta tytöstä, jonka vanhemmatkin, voi mun maailmani.
Lippalakkimiehiä harvemmin kyllä mainittiin, siinä taidat vähän kaunistella. Harvemmin nousi ääneen puheeksi se tammisen poika, joka kuljettelee niitä tyttöjä. Saatika jos kyseessä oli ukkomies (kuten usein muuten oli), siitä vähän kuiskailtiin.
Eli ongelma oli juuri tuo ajan henki, yleiset käsitykset siitä, että tälläinen on roskaväen puuhaa. Voin hyvin omalta kohdaltani kuvitella (miten tuolla yksi muukin sanoi), että hyvätuloisen, hyväosaisen perheeni statuksesta huolimatta tuo olisi voinut käydä minulle. Koska ainakaan miehet eivät olisi siinä mitään pahaa nähneet, jos likka kerran suostuu ja minähän siitä olisin maineeni menettänyt. Onneksi tajusin tämän. Kuten sen, että ei se olisi perheessämme vallinnutta kylmyyttä poistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu normalisoi teinien ja aikuisten välisiä suhteita. Tällainen pitäisi ehdottomasti tuomita, mutta vauva palstalla tällainen keskustelu on ihan ok?
Siis mit vit nyt taas? Ihan satasella tää ketju demonisoi noita suhteita ja sitten tuollainen kommentti.
Älkää siis puhuko suhteista, seurustelusta, seksistä ja huono-osaisista tytön hupakoista, vaan hyväksikäytöstä, manipuloimisesta, laittomuudesta ja lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nyt haluatte keskustella teinien ja aikuisten miesten välisistä suhteista?
Siksi, että kuinka sairasta se on ollut, että sitä on joskus pidetty ns. normaalina ja nyt vasta asiaan on herätty! Kuinka paljon on jäänyt ilmoittamatta hyväksikäyttöjä...
Aika ja käytännöt olivat erilaiset. Jotenkin tekopyhää kauhistella jonkin toisen aikakauden tapoja nykyisen aikakauden standardeilla.
Kaffepulla, vaikka sinulla ei ollut yläasteella vanhempaa poikaystävää, se ei tarkoita, etteikö surullisen monella muulla ole ollut.
Me ei myöskään keskustella tässä siitä, ketkä tytöt leikki "vielä" barbeilla ja ketkä "jo" meikkas. Eivät ne korreloi positiivisesti miessuhteiden kanssa tässä keskustelussa.
1980-luvussa tunsin tyttöjä, joilla oli nallet ja nukkekodit huoneessaan eikä meikistä tietoakaan. Silti vanhempi poikaystävä.
Nykyään tunnen oman lapseni kautta niitä nykyajan tyttöjä, jotka varmasti sinun mielestäsi ovat "sairaita", koska tykkäävät laittautua ja todellakin näyttävät meikkeineen ja "keikistelyineen" paljon vanhemmilta mitä ovat. Silti heistä yhdelläkään ei ole itseään vanhempia poikaystäviä. Itse asiassa harvalla edes on poikaystävä.
Kirjoitat huvittavasti, ettei DI vaarantaisi uraansa pedofiliasyytteen takia. Diplomi-insinööri ei ole pyhimys, vaan tietyn tutkinnon suorittanut ihminen, ja kuten tässä ketjussa on tullut ilmi, pedofiliasta ei puhuttu 1980-luvun teinityttö-mies-parien kohdalla lainkaan.
Tässä ketjussa on tuotu esiin vanha ilmiö, joka voidaan tunnistaa ja nimetä vasta nyt. Katso kasarikuvastoa, ajan mainoksia, ohjelmia, sitä sen ajan tarinaa. Bees & Honeyn kysymyksiä. Niitä virallisia dokumentteja, mistä tuo ilmiö ilmenee. Mulle tuo aika on läsnä esimerkiksi siinä, miten kotikaupunkini lehden kuolinilmoituksissa mun ikäisiltä naisilta kuolee nyt aviomiehiä vanhuuteen.
Koko homman pihvi on just tuo, että ne tyttö-mies-parit päätyi usein naimisiin. Se ei ollut mitään takapenkillä muhinointia pelkästään vaan ihan tavallista, jopa liittoon ja perheeseen johtavaa.
On aika höpsöä ruveta kiistämään toisten kokemus ja havainto. Vänkäätkö samalla tavalla jostain sodanjälkeisestä meiningistä, jossa 18-v. leski meni naapurin vanhalleisännälle? Suomen historiahan on pullollaan näitä tyttö-mies-juttuja. Tässä ketjussa keskustellaan siitä, miten nuo jutut on ilmenneet 1980-luvulla (ihastus/hyväksikäyttö) ja nykyään (tietoinen sugar daddy -asetelma).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väännänpä rautalangasta minäkin: niin, olikin erittäin yleistä, että "paremmissa piireissä" paheksuttiin kaikenlaista, mutta mitään ei myös itse tehty asioiden suhteen. Tarkoitan, että näitä ei nostettu minkäänlaiseen yleiseen keskusteluun, ei otettu koulussa yhteisissä (aikuisten) jutuissa mitenkään esille, ei siis yhteiskunnallisessa keskustelussa pyrittykään muuttamaan yhtikäs mitään. Puhuttiin vain kahvipöydissä pikkurilli pystyssä siitä virtasen sellaisesta tytöstä, jonka vanhemmatkin, voi mun maailmani.
Tässä olet ihan oikeassa. En usko, että lastensuojeluilmoituksia tehtiin, kunhan siunailtiin. Ja usein se häpeän kohteena oleva hahmo oli juuri se tyttö, uhri. Tästä kaikesta olen samaa mieltä.
Kritiikkini kärki kohdistui enemmänkin siihen, kun täällä ovat jotkut väittäneet, että tuo ilmiö olisi ollut 80-luvulla jotenkin yleisesti hyväksytty. Mä taas väitän, että ei takuulla ollut. Mutta se, tehtiinkö asioille oikeasti mitään, onkin ihan eri juttu.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nyt haluatte keskustella teinien ja aikuisten miesten välisistä suhteista?
Siksi, että kuinka sairasta se on ollut, että sitä on joskus pidetty ns. normaalina ja nyt vasta asiaan on herätty! Kuinka paljon on jäänyt ilmoittamatta hyväksikäyttöjä...
Aika ja käytännöt olivat erilaiset. Jotenkin tekopyhää kauhistella jonkin toisen aikakauden tapoja nykyisen aikakauden standardeilla.
Suojaikäraja oli kyllä voimassa jo tuolloin. Tuollaiset miehet tekivät siis rikoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nyt haluatte keskustella teinien ja aikuisten miesten välisistä suhteista?
Siksi, että kuinka sairasta se on ollut, että sitä on joskus pidetty ns. normaalina ja nyt vasta asiaan on herätty! Kuinka paljon on jäänyt ilmoittamatta hyväksikäyttöjä...
Aika ja käytännöt olivat erilaiset. Jotenkin tekopyhää kauhistella jonkin toisen aikakauden tapoja nykyisen aikakauden standardeilla.
Ei ole. Täällä on meitä monia, jotka olemme eläneet sen aikakauden, olleet sen ikäisiä, että tuo on joko tapahtunut itselle tai olisi hyvinkin voinut tapahtua itselle. Lähes jokainen meistä tuntee jonkun, kenelle se oikeasti tapahtui. Tämä on, kuten aloittaja sanoi, vertaistukea ja pohdiskelua, jonka tarkoitus on myös pitää keskustelussa menneisyydessä vaiettuja p*skoja juttuja.
Eikä tämäkään päivä ole vapaa kaksinaismoralismista, joka naisiin, nuoriin naisiin ja tyttöihin kohdistuu.
Vierailija kirjoitti:
Olipa helpottavaa törmätä tähän ketjuun, että en ole ainoa. Mulla nimittäin on kokemusta tästä asiasta, se on vaivannut mua vaikka oon jo yli kolmekymmentä ja hävennyt niin että koskaan en ole kenellekkään tästä kertonut, en edes terapeutille jonka kanssa aikuisiällä olen käynyt läpi menneisyyden vaikeita asioita. Toki tunnen tyttöjä joilla ollut vanhempia poikaystäviä, yläasteellakin kun oltiin 13 niin kaveri seurusteli 26v miehen kanssa...
Mulla oli vaikeaa teininä, yläasteella mua kiusattiin ja sain ahdistusoireita ja masennuksen. Rippileirillä aloin seurustella ikäiseni pojan kanssa. Seuraavana keväänä pojan perhe kuitenkin muutti kauas ja samalla poika jätti mut kun ei nähnyt järkeä seurustella, ja otin sen tosi raskaasti. Pian tapasin 35v miehen, joka opetti mut polttamaan tupakkaa ja sain alkoholiakin ja pääsin jopa paikalliseen kapakkaan hänen mukana. Sitten täytinkin 16 eikä tässä vanhassa "poikaystävässä" sitten lain mukaan ollut mitään vikaa, mutta olihan se nyt aivan sairasta jälkeenpäin ajateltuna. Oksettaa ajatella että menetin neitsyyteni sille paskasäkille. Olin tosi sekaisin ja häiriintynyt. Oli sillä muuten ollut muitakin nuoria "tyttöystäviä"... Mulla kotona ei tästä tiedetty mitään, kun mua kuskattiin kylille viikonloppuna yökylään niin olin menossa muka mun tyttökaverille. Oikeastihan olin ryyppäämässä tuon mätisäkin kämpillä.
Tajusin kyllä jollain tasolla että tää ei ole ok, mutta olin niin tyhmä ja lapsellinen että olin silti edelleen sen kanssa koska mistä mä muuten olisin saanut tupakkaa ja koin itseni jotenkin cooliksi aikuisten porukassa. Onneksi lopulta pääsin irti tästä hyypiöstä ja sen yhtä hyypiöistä kavereista joista osa varmaan oli vaarallisia muutenkin kuin mielenterveydelle.
Jälkeenpäin olin tosi vihainen, lähinnä itselleni siitä miten tyhmä ja sekaisin olin ja samalla häpeissäni kun ei mua oltu edes raiskattu vaan olin vapaaehtoisesti tähän sairaaseen toimintaan suostunut. Ja olin vihainen siitäkin että ne aikuiset ihmiset jotka tästä tiesi ei tehneet mitään, vaikka toisaalta mitä ne olisi voineet tehdä kun olin jo 16. Sen ikäinen kuitenkin on vielä niin nuori, ja ainakin minä olin niin lapsellinen silloin että jonkun olisi pitänyt edes vakavasti keskustelemalla puuttua siihen paskaan.
Tää kovertaa mua vielä tänäkin päivänä ajoittain, ja silloin tunnen olevani jotenkin saastunut. Onneksi olen kuitenkin saanut elämäni järjestykseen ja nykyään mulla menee hyvin, mutta tää on luuranko mun kaapissa joka kuitenkin onneksi kummittelee vain harvoin. Helpotti oloa kummasti että kirjoitin tästä vihdoin ja viimein.
Hyvä, että sait kirjoitettua. Hali!
Mua surettaa kovasti lukea tätä ketjua ja tiedostaa, että mä itse olen ihan teininä ollut tosi masentunut, kun eräs vanhempi kundi ei "tehnyt mitään", vaikka oli paikka ja humalatila. Siis niinku asetelma "kaikkia muita käytettiin hyväksi mutta ei mua, olenko niin tyhmä, olenko niin epäviehättävä". Se aika oli sitä, että vanhempien kundien huomio oli meriitti. Minä en sitä saanut. Muistan vieläkin sen kundin vakavan ilmeen. Se oli vastuullinen aikuinen eikä halunnut käyttää lasta, tajuan nyt.
Yläasteella mun kaveri seurusteli 12-15 -vuotiaana häntä 5 vuotta vanhemman pojan/miehen kans. Siis kutoselta ysille! Perheen äiti ei ollut moksiskaan vaan piti jätkää unelmavävynä. Tää tyttö oli mua vuotta nuorempi, ikäistään kypsemmän näköinen ja pitkä, joka meni siis aikaisemmin ekaluokalle. Isä oli häipynyt kuvioista jo vauva-aikana että luultavasti haki tästä äijänretaleesta turvaa.
Meillä oli riparilla vanhempien ilta, ja sinne tuli tämän työn poikaystävä ja äiti. Vanhempien naamasta näki että kauhuissaan olivat, koska tuosta miehestä näki että oli paljon vanhempi mitä 14-16-vuotias. Erään toisen kaverini äiti teki lasun tästä heti tuon vanhempainillan jälkeen. En tiedä kylläkait ne sossut tuon tytön ja äidin tykönä kävi, ja tuo suhde päättyi reilun puolen vuoden päästä lasusta.
Muistan 2000-luvun alussa tällaisia vanha äijä 20-35-v ja nuori tyttö 16-13-v pareja ja aikuisten suhtautuminen oli ihan uskomatonta. Kuuluin itse tällaiseen "alempaan luokkaan", mutta kuvotti jo silloin ihan todella kyseinen "seurustelu". Näille tytöille oli tyypillistä huonot kotiolot ja tarve saada siideriä ja alkoholia, huomiota ja autokyytejä.
Säälittävin muistamani tilanne oli suljetulla osastolla, jossa kolme 13-15-v tyttöä puhuivat kotilomasta ja "poikaystävistään". Yksi juuri itsemurhaa yrittänyt, viiltelevä ja ilmeisesti alkoholisoitunut 13-vuotias tyttö puheli miten sen äijä 23-v on luvannut tulla hakemaan sen ajelulle heti kun se pääsee kotiin. On etukäteen sovittuna siideritölkkimäärät (3 isoa ja 3 pientä) ja laadut, sekä tupakka-aski, jotka se ostaa hänelle. Tyttö puheli tästä kuin lapsi joulusta. Menin samantien kertomaan naispuoliselle 40-60 v. henkilökunnalle näistä ja kysyin kannattaako sitä päästää lomalle ja eikö nyt joku vois tehdä rikosilmoituksen siitä äijstä? Tää 13-v oli ainut josta ilmoitusta ilmeisesti edes harkittiin.
Suhtautuminen oli et 14-v alkaen tällaiset huonommat ja kevytkenkäsemmät tytöt tehköön mitä lystäävät, eikä tollasia himojensa vietävissä olevia voi edes hyväksikäyttää. Nehän käyttää rakastuneita miehiä hyväkseen. Katsottiin jopa et 10-vuotta vanhemmat miehet voi antaa rakkautta ja turvallisuutta. Vaikka pikkutyttöjä jahtaavat on tyypillisesti väkivaltaisia, alistavia, luonnevikaisia, hulluja, tyhmiä tai pedofiilejä.
Positiivisena jäi mieleen nuorten poikien suhtautuminen näihin äijiin. Nekin pitivät tyyppejä yleisesti mulkkuina. Joskus yläasteella nuori isäni toi minua autolla kouluun ja kerran joukko vihaisia, entuudestaan tuntemattomia 9-luokkalasia poikia tuli kyselemään mikä se äijä on, jonka kanssa pyörin ja enkö ymmärrä miten kusipää se on? Rauhoittuivat kun selitin asian ja sitten haukuttiin yhdessä näitä pedofiiliäijiä.
Vierailija kirjoitti:
Mun oma kokemukseni menee kai normaalin rajoilla. Mulla oli nippa nappa täysi-ikäisenä itseäni 11 v vanhempi ihastus. Seurustelemaan en hänen kanssaan kuitenkaan alkanut, vaikka pitkään oli kaikenlaista viritystä ilmassa. Olin kiltti perhetyttö, ikäistäni lapsellisemman oloinen, ja mies liki 30-vuotias. Itseänikin tuo ikäero mietitytti jo silloin, joten otin etäisyyttä, kun mies alkoi olla liian tosissaan ja onneksi lähdin opiskelemaan toisella paikkakunnalle, niin pääsin miehestä lopullisesti eroon. Jälkeenpäin olen miettinyt, että mieskin oli varmaan jotenkin ikäisekseen kypsymätön, kun etsi kumppaniksi kaltaistani "pikkutyttöä" eikä ikäistään naista. (Edellä kommentoija sanoikin jotain syrjäytyneistä teineistä, olin sellainen ujo ja arka). Myöhemmin kuulin hänellä olleen itseään huomattavasti vanhemman naisystävän.
Voi luoja armahda! Nytkö jo täysi-ikäisetkin ovat hyväksikäytettyjä kun mies on ollut hyi yäk vanhempi? Ja näiden annetaan ajaa autoa ja äänestää *facepalm*
Eli on ihan ok että arabbit kyttää ostarilla teinejä, koska ennenkin tehtiin niin suomalaisten miesten toimesta. Raiskkaahan suomalaisetkin.
Niin, eihän täällä kukaan ole haukkunut sitä kun nää muualta tulleet tekee sitä. Ihan korostettu että kantasuomalaiset siat oli vauhdissa.