Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Mitä mahdat miettiä, rakas? Minä kaipaan sinua hurjan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaivattunne teille elämänne rakkaus?

Ei, hän on vain ihastus. Voimakas, mutta vain sellainen. 

Oli. Hän oli elämäni rakkaus.

P.S. Sen jälkeen en ole enää uskonut, että ihmiset olisi " tarkoitettu" toisilleen. Se on sattumaa. Sattuipa huono tuuri.

Sinä tiedät, mitä pelkään. Pystyisinkö voittamaan pelkoni kanssasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaivattunne teille elämänne rakkaus?

Ei, hän on vain ihastus. Voimakas, mutta vain sellainen. 

Oli. Hän oli elämäni rakkaus.

P.S. Sen jälkeen en ole enää uskonut, että ihmiset olisi " tarkoitettu" toisilleen. Se on sattumaa. Sattuipa huono tuuri.

Joo se on varmasti sattumaa löytääkö sen oman puoliskonsa vai ei. Sullakin se saattaa olla vielä edessä päin vaikket niin uskokaan.

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Tuskin me enää nähdään, mutta moikataan jos satutaan törmäämään.:)

Turha muistella pahalla, pilaa vain oman elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Pietu olin joskus aikoja sitten pihkassa suhun.

Halusin vaan kertoa sen.

Kumma, että sekin ihastus sitten meni ajan kanssa ohi. Vaikka vaikutti, että säkin tykkäsit musta. Käytiin ainakin kerran kaakaolla, kun olit armeijasta lomalla. Oisit kyl saanu, jos oisit edes yrittäny:") miehet on aina yhtä nössöjä. (olin kyl vasta 16, mutta silti)

Mä en oo koskaan saanu ketään kehen oon ollut ihastunut. Onko kukaan muu? Mua on ruvennut kauheesti häiritsee tää.

Sitte mietin, että onko mun koko elämä vaan itsepetosta? Tän hetkiseen mieheen ihastuin ajan kanssa. En heti. Ja nyt sitten semmonen katellaan vaihe. Oon miettinyt, että onko tämmönen ihastumispakkomielle sitä, että se oma kumppani ei ole oikea? Ihan kamala ajatus tiedän. Mutta onko loppupeleissä kukaan se oikea? Tai jos kuka vaan voi olla se oikea?

Tsemppiä kaikille kaipaajille <3

Mä en ole koskaan saanut sitä, kehen olen ollut ihastunut. Olen tosin ollut ihastunut vain pari kertaa elämässä, suurin osa miehistä kun kiinnostaa pelkällä kaveritasolla. Ja tyytymistempun tein minäkin, otin parikymppisenä ”jonkun vaan” että olis joku, kuka vaan, eikä siitä tullut muuta kuin pitkä ja ankea suhde. Enää en sellaiseen ala, olen ennemmin yksin ja kaipaan tässä ketjussa vaan (koska ihastukseni ei kerran ihastu takaisin).

Onneksi elämässä on muutakin kuin sydämen asiat. Tsemppiä kaipaajille!

Vierailija kirjoitti:

illassa sen raukeudessa

päivä mailleen painuneena

silloin on aika helliä sinua ja kysyä

huomasitkos miten taas lähenit itseäsi

eikö se tunnu hyvältä?

aivan kuten silitys, hyväily

minä, sinä…yksi, yhden kosketus

voit tehdä yhtä lailla hyvää itsellesi 

kuin minä voin tehdä sinulle

~

Jäi kesken eilen, kun uni vei ja minä vikisin. 

"Wherever we want to go, we go. That's what a ship is, you know. It's not just a keel and hull and a deck and sails. That's what a ship needs. But what a ship is...what the Black Pearl really is...is freedom."

Hyvilläni olen tämänpäiväisistä puheistasi Nuuskis.

Uuvattiko se siellä kirjoittaa vai naapuri. Ja juuri Minulle.

Vierailija kirjoitti:

Sinä tiedät, mitä pelkään. Pystyisinkö voittamaan pelkoni kanssasi?

Tiedän, että pystyisit. Pitäisin sinusta huolta.

Vierailija kirjoitti:

Sinä tiedät, mitä pelkään. Pystyisinkö voittamaan pelkoni kanssasi?

No en tiedä. Ehkä pystyisit ehkä et. Kysy itseltäsi sieltä se vastaus löytyy. Vai niinkö teitkin?

Vierailija kirjoitti:

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Tuskin me enää nähdään, mutta moikataan jos satutaan törmäämään.:)

Turha muistella pahalla, pilaa vain oman elämänsä.

Tosin pakko lisätä, etten tiedä mitä tunteita sellainen sattumalta näkeminen nostaisi, eli saattaisin jättää moikkaamattakin.

Pyrin nyt kuitenkin eteenpäin ja pois pahoista muistoista, ja jos esittäisin etten tuntisi, voisi syynä olla myös ihan vaan itsesuojelu.

En halua enää ns. työntää sormia p*skaan.

Olen tehnyt paljon tietoista työtä hänet unohtaakseni ja hyväksyäkseni tosiasiat, ja onnistunutkin siinä hyvin, mutta tosiasiassa ja itseni tuntien uskon, etten voisi ainakaan pysähtyä.

Parhaassa tapauksessa huikata ohimennessä sen moikan.

Mutta täytyy sanoa, etten varsinaisesti odota sitä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Sinä tiedät, mitä pelkään. Pystyisinkö voittamaan pelkoni kanssasi?

Pystyisit. Tiedän sen.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tehnyt ja teen elämässäni asioita, joiden takia mua pidetään rohkeana. En pelkää mitään enkä ketään. Mutta kun olen nainen sun kanssa kahdestaan, mä jäädyn täysin. En tajua miksi. Joskus aikojen alussa ei ollut niin.

Minä pelkään kaikkea. Kestäsitkö sen?

Otin vastikään selvää ja sain vastauksen. Vastauksen jätän tietoisesti kertomatta. Kummallisen voimaannuttava kokemus. Nyt on olemassa vain mielenkiintoa tulevaa kohtaan. En silti osaa pysyä täältä poissa, koska sitten kaipaisin takaisin tänne ja kenelle siitä kaipauksesta kertoisin, jos en teille?

Terkkui naapureille! Onpas täällä tänään naapurirakkautta ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Tuskin me enää nähdään, mutta moikataan jos satutaan törmäämään.:)

Turha muistella pahalla, pilaa vain oman elämänsä.

Tosin pakko lisätä, etten tiedä mitä tunteita sellainen sattumalta näkeminen nostaisi, eli saattaisin jättää moikkaamattakin.

Pyrin nyt kuitenkin eteenpäin ja pois pahoista muistoista, ja jos esittäisin etten tuntisi, voisi syynä olla myös ihan vaan itsesuojelu.

En halua enää ns. työntää sormia p*skaan.

Olen tehnyt paljon tietoista työtä hänet unohtaakseni ja hyväksyäkseni tosiasiat, ja onnistunutkin siinä hyvin, mutta tosiasiassa ja itseni tuntien uskon, etten voisi ainakaan pysähtyä.

Parhaassa tapauksessa huikata ohimennessä sen moikan.

Mutta täytyy sanoa, etten varsinaisesti odota sitä päivää.

Pitääkö sitä niin kovasti vakuutella?

– Oliko hän teidän vaimonne?

– Ei suinkaan, vastasin. – Hän on hyvä ystäväni.

Beata.

– Ah, olen pahoillani.

– Syyttä suotta, sanoin. – Lienee korkea aika

selittää, jatkoin ja otin esiin postikortin,

jota säilytin Tähtivaeltajan välissä.

– Mikä väriloisto, hän sanoi ja vilkaisi

sitten kortin taustapuolta. Näin hänen otsansa

rypistyvän.

– Ruusuparaati Pasadenassa, Kaliforniassa,

sanoin. – Tiemme erkanivat jo joitain vuosia

sitten, jatkoin. – Mutta hän on pitänyt

yhteyttä veljeensä.

– Vai niin, hän sanoi ja laski kortin käsistään.

– Siinä siis syy, sanoin. – Miksi aika ajoin

hieman mustuneet purjeet.

– Ymmärrän.

– Mutta hänen viimeisin kirjeensä tuli New

Yorkista, sanoin hetken mielijohteesta. – Ja hän

kertoi siinä veljelleen, että hän laulaa tätä

nykyä Säde-nimisessä sekakuorossa.

– Aivan.

– Kaikki tämän kuoron jäsenet ovat suomensukuisia,

täsmensin. – Ja itse asiaan mennäkseni: hän on

löytänyt uuden rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Tuskin me enää nähdään, mutta moikataan jos satutaan törmäämään.:)

Turha muistella pahalla, pilaa vain oman elämänsä.

Tosin pakko lisätä, etten tiedä mitä tunteita sellainen sattumalta näkeminen nostaisi, eli saattaisin jättää moikkaamattakin.

Pyrin nyt kuitenkin eteenpäin ja pois pahoista muistoista, ja jos esittäisin etten tuntisi, voisi syynä olla myös ihan vaan itsesuojelu.

En halua enää ns. työntää sormia p*skaan.

Olen tehnyt paljon tietoista työtä hänet unohtaakseni ja hyväksyäkseni tosiasiat, ja onnistunutkin siinä hyvin, mutta tosiasiassa ja itseni tuntien uskon, etten voisi ainakaan pysähtyä.

Parhaassa tapauksessa huikata ohimennessä sen moikan.

Mutta täytyy sanoa, etten varsinaisesti odota sitä päivää.

Pitääkö sitä niin kovasti vakuutella?

Nää on mun tunteita, ei vakuuttelua (mitä tuossa edes vakuuteltaisiin?)

Vierailija kirjoitti:

Uuh 🌬T

Aah P

" Muistatko olin vaiti vain..." Hyvä yötä sulle sinne jonnekin. Ikävä. 🌒

Vierailija kirjoitti:

Miksi me ikinä kohdattiin sun kanssa? Niin paljon tunteita, mutta myös surua ja selvittämättömiä asioita, kaipausta johonkin mikä ei voi koskaan toteutua.

Niinpä. Olen miettinyt sitä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Otin vastikään selvää ja sain vastauksen. Vastauksen jätän tietoisesti kertomatta. Kummallisen voimaannuttava kokemus. Nyt on olemassa vain mielenkiintoa tulevaa kohtaan. En silti osaa pysyä täältä poissa, koska sitten kaipaisin takaisin tänne ja kenelle siitä kaipauksesta kertoisin, jos en teille?

Terkkui naapureille! Onpas täällä tänään naapurirakkautta ilmassa.

No koska suomi on täynnä ihania naapureita! Tottahan tännekin eksyvät. Tai löytävät.