Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

On ollut vähän huolestunut olo tänään. Toivottavasti kaikki on hyvin. <3

Olen hokenut tätä iät ajat vauvalla. Että niin ”huolestunut”!

Mä tiedän nyt miksi me kohdattiin silloin alun alkaenkin. Se oli mulle hyvin tärkeä oppitunti ja nyt alan olla sisäistänyt sen opettaman asian. Sun kannalta en osaa sanoa miksi kohdattiin, mutta itselle on vihdoinkin tullut rauha sen asian suhteen. Asiat meni ja menee just niin kuin niiden pitikin ja pitääkin. Se on tää ihmisyys ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin vastikään selvää ja sain vastauksen. Vastauksen jätän tietoisesti kertomatta. Kummallisen voimaannuttava kokemus. Nyt on olemassa vain mielenkiintoa tulevaa kohtaan. En silti osaa pysyä täältä poissa, koska sitten kaipaisin takaisin tänne ja kenelle siitä kaipauksesta kertoisin, jos en teille?

Terkkui naapureille! Onpas täällä tänään naapurirakkautta ilmassa.

No koska suomi on täynnä ihania naapureita! Tottahan tännekin eksyvät. Tai löytävät.

Jokainen elämäni naapurinpoika (ja aikuisena mies) on rakastunut minuun.

Olen ottanut sen kohteliaisuutena ja merkkinä siitä, että olen ihan hyvä tyyppi, koska pitkäaikainen naapuri tuntee paremmin kuin kukaan muu perheen ulkopuolinen poika/mies.:)

Naapuri näkee ja kuulee niin paljon, aidoimmillaan.

Harmi, etten itse ole rakastunut naapureihini.:/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tehnyt ja teen elämässäni asioita, joiden takia mua pidetään rohkeana. En pelkää mitään enkä ketään. Mutta kun olen nainen sun kanssa kahdestaan, mä jäädyn täysin. En tajua miksi. Joskus aikojen alussa ei ollut niin.

Minä pelkään kaikkea. Kestäsitkö sen?

Paljon kestän. Mutta tässä on nyt niin paljon ympäripyöreää, koska tuo "kaikki" on niin laaja käsite, että en pysty vastaamaan kysymykseesi jos en tiedä edes vähän tarkemmin. Mutta varmaan esititkin kysymyksen itsellesi. Siitä se lähtee. Itselle ne oikeat kysymykset on esitettävä.

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän nyt miksi me kohdattiin silloin alun alkaenkin. Se oli mulle hyvin tärkeä oppitunti ja nyt alan olla sisäistänyt sen opettaman asian. Sun kannalta en osaa sanoa miksi kohdattiin, mutta itselle on vihdoinkin tullut rauha sen asian suhteen. Asiat meni ja menee just niin kuin niiden pitikin ja pitääkin. Se on tää ihmisyys ihmeellistä.

Millainen asia oli kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi me ikinä kohdattiin sun kanssa? Niin paljon tunteita, mutta myös surua ja selvittämättömiä asioita, kaipausta johonkin mikä ei voi koskaan toteutua.

Koskaan on pitkä aika. Eikä koskaan pidä sanoa "ei koskaan". Uskon edelleen, että tavalla tai toisella meidän aika tulee vielä. Jos ei tässä elämässä, niin viimeistään seuraavassa. Se on niin, koska sen on pakko olla.

Rakastan sinua mies.

Terkut "entiselle naapurille"! Tuukko joskus tännepäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaivattunne teille elämänne rakkaus?

Ei, hän on vain ihastus. Voimakas, mutta vain sellainen. 

Oli. Hän oli elämäni rakkaus.

P.S. Sen jälkeen en ole enää uskonut, että ihmiset olisi " tarkoitettu" toisilleen. Se on sattumaa. Sattuipa huono tuuri.

En minäkään usko, että ketään on tarkoitettu kellekään.

Rakkauden mystifiointi kuuluu rakastumispsykoosiin, aivokemiat selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Varmasti ei kahville sun kanssasi lähde, olet todennäköisesti nimitellyt häntä uuvatiksi ihan irl kontaktissakin.

Vaikutat inhottavalle ihmiselle.

Minäkin olen käyttänyt täällä hänestä mm. sanoja uuvatti ja pösilö, ja jos hän sellaisesta loukkaantuisi, niin en olisi edes pahoillani vaan toteaisin, että olemme hieman eri puusta veistettyjä. Nuo sanat kirjoitetaan siis lämmöllä, mutta ilman muuta ne saa jokainen tulkita niin kuin haluaa.

On myös paljon ihmisiä, jotka kirjoittavat ja puhuvat vain salonkikelpoisia sanoja, mutta onnistuvat paljon pahemmin loukkaamaan, eivätkä välttämättä edes itse ymmärrä sitä. (sivusta)

Kertoo ihmisestä paljon negatiivista, jos ei löydä kauniimpia sanoja jos on ihan pakko nimitellä muulla kuin kutsumanimellä. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla kaapia sopinee suhun ja kaltaisiisi tympiöihin.

Kaipailin sua yks päivä. Mietin, että on sinulla hyvä vaimo. Antoi kaikki ne kymmenet ja kymmenet kerrat anteeksi, kun panit toisen kanssa. Liekkös ollut itselläkään ihan puhtaat aineet pussissa, kun niin helpolla sinut päästi. Kun ei se sitä munaakaan koskaan saanut/halunnut sinulta niin varmasti muualla vehtasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Varmasti ei kahville sun kanssasi lähde, olet todennäköisesti nimitellyt häntä uuvatiksi ihan irl kontaktissakin.

Vaikutat inhottavalle ihmiselle.

Minäkin olen käyttänyt täällä hänestä mm. sanoja uuvatti ja pösilö, ja jos hän sellaisesta loukkaantuisi, niin en olisi edes pahoillani vaan toteaisin, että olemme hieman eri puusta veistettyjä. Nuo sanat kirjoitetaan siis lämmöllä, mutta ilman muuta ne saa jokainen tulkita niin kuin haluaa.

On myös paljon ihmisiä, jotka kirjoittavat ja puhuvat vain salonkikelpoisia sanoja, mutta onnistuvat paljon pahemmin loukkaamaan, eivätkä välttämättä edes itse ymmärrä sitä. (sivusta)

Kertoo ihmisestä paljon negatiivista, jos ei löydä kauniimpia sanoja jos on ihan pakko nimitellä muulla kuin kutsumanimellä. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla kaapia sopinee suhun ja kaltaisiisi tympiöihin.

Ei se välttämättä kerro mitään sen syvempää ihmisestä, joillain vaan on semmonen ”ronski huumori”.

En itsekään sitä suuresti liputa, mutta ystävissä on pari sellaista ja kyllä ne inhottavat jutut nielee, kun muuten on hyviä tyyppejä.

Näillä on ainakin perhekulttuurin peruja tuo huumori.

Sä et vastannut siihen että ollaanko me oltu yhteydessä mitenkään sen jälkeen kun tiemme erosivat.

Vierailija kirjoitti:

Kaipailin sua yks päivä. Mietin, että on sinulla hyvä vaimo. Antoi kaikki ne kymmenet ja kymmenet kerrat anteeksi, kun panit toisen kanssa. Liekkös ollut itselläkään ihan puhtaat aineet pussissa, kun niin helpolla sinut päästi. Kun ei se sitä munaakaan koskaan saanut/halunnut sinulta niin varmasti muualla vehtasi.

Oletkos varma, että se vaimo tietää? Tai että se tietää enemmän kuin yhdestä hairahduksesta? Ja mistä toisaalta tiedät, kuinka helpolla päästi?

Vierailija kirjoitti:

Ei me sitten koskaan nähdä, kun kumpikaan ei halua laittaa sitä ensimmäistä viestiä? :( mitähän järkeä tässä sitten enää on?

Ystävän neuvo, laita sinä se ensimmäinen viesti. Jos täälläkin häntä mietit, hän merkitsee sinulle jotain saavuttamisen arvoista. Saisit ainakin selvyyden tunteillesi, ei tarvitse ikuisesti häntä muistella ja haaveilla millaisen elämän olisit hänen kanssaan saanut. Minä olen siihen sortunut ja nyt on sydämessä vain surua. Yksin jäin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaipailin sua yks päivä. Mietin, että on sinulla hyvä vaimo. Antoi kaikki ne kymmenet ja kymmenet kerrat anteeksi, kun panit toisen kanssa. Liekkös ollut itselläkään ihan puhtaat aineet pussissa, kun niin helpolla sinut päästi. Kun ei se sitä munaakaan koskaan saanut/halunnut sinulta niin varmasti muualla vehtasi.

Katkerana täällä märiset, kun olet tullut antaneeksi varatulle äjälle pesää, etkä olekkaan pesäs avulla saanut äijää ittellesi. Ja jaksaapa sua kiinnostaa vaimonkin tekemiset ja tekemättä jättämiset, tai ainakin olettaa mitä vaimo on tehnyt. Huh huh, pipipää porukkaa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon tehnyt ja teen elämässäni asioita, joiden takia mua pidetään rohkeana. En pelkää mitään enkä ketään. Mutta kun olen nainen sun kanssa kahdestaan, mä jäädyn täysin. En tajua miksi. Joskus aikojen alussa ei ollut niin.

Minä pelkään kaikkea. Kestäsitkö sen?

Sitten et ole hän. Hän ei pelkää kaikkea. 🐊

Vierailija kirjoitti:

Taas se kaipaus iski.. Täysillä. Vähän aikaa tunsin jopa vihan tunteita. Koska tunsin itseni niin loukatuksi. Ajattelin että et pidä mua edes sen arvoisena että olisit jaksanut vastata viesteihini. Edes muutamalla sanalla. Se teki minut todella surulliseksi. Koska olit ainut johon kykenin turvautumaan sillä hetkellä. Ja tiesit sen. Miksi en kykene siltikään sua unohtamaan? Sydämeni itkee ikävää. Ehdin rakastua sinuun. Se tunne ei hetkessä poistu vaikka sitä toivoisinkin.

Kuinka kauan olet häntä rakastanut?918

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä uuvatti kirjoitti:

Muistan sua aina hyvällä. Hymyllä. Pidän nokkeluudestasi huumoristasi lämmöstäsi ja monesta asiasta sinussa. Tarjoan milloin vain kahvit jos pyörit täälläpäin. Nauti elämästä niin mäkin teen.

Varmasti ei kahville sun kanssasi lähde, olet todennäköisesti nimitellyt häntä uuvatiksi ihan irl kontaktissakin.

Vaikutat inhottavalle ihmiselle.

Minäkin olen käyttänyt täällä hänestä mm. sanoja uuvatti ja pösilö, ja jos hän sellaisesta loukkaantuisi, niin en olisi edes pahoillani vaan toteaisin, että olemme hieman eri puusta veistettyjä. Nuo sanat kirjoitetaan siis lämmöllä, mutta ilman muuta ne saa jokainen tulkita niin kuin haluaa.

On myös paljon ihmisiä, jotka kirjoittavat ja puhuvat vain salonkikelpoisia sanoja, mutta onnistuvat paljon pahemmin loukkaamaan, eivätkä välttämättä edes itse ymmärrä sitä. (sivusta)

Kertoo ihmisestä paljon negatiivista, jos ei löydä kauniimpia sanoja jos on ihan pakko nimitellä muulla kuin kutsumanimellä. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla kaapia sopinee suhun ja kaltaisiisi tympiöihin.

Minäkin olen varmaan sitten tympiö, kun olen sanonut kaivattuani ainakin hulluksi ja luultavasti pöljäksikin. Ei tuo vaikuttanut loukkaantuvan. Jaa, vai siksikö siitä ei sitten mitään tullutkaan? No olen sitten tympiö, joka ei ansainnut kaivattuaan. On kyllä niin hieno sana, että kannan sitä ylpeydellä.

Minuakin eräs lyhyen tapailun viimeisenä iltana nimitteli ikävästi, kun en suostunut tekemään kuin hän halusi. En antanut hänelle sitä tyydytystä, että olisin näyttänyt miten se satutti. Mutta eipä sen jälkeen enää juttu jatkunut, että kannattaa valita sanansa tarkoin, se mikä itsellesi on hauskaa läppää, ei ole sitä välttämättä toiselle. Minut on kasvatettu siihen, että pyritään olemaan ihmisiä kohtaan ystävällisiä ja kohteliaita. Kasvatuksen tulosta on se, miten sinä kohtelet ja puhuttelet muita. jokainen valitkoon seuransa sen mukaisesti. Näin itsekkin toimin.

Vierailija kirjoitti:

Sä et vastannut siihen että ollaanko me oltu yhteydessä mitenkään sen jälkeen kun tiemme erosivat.

Ollaan. Soitit mulle ja laitoit viestejä jostain oudosta numerosta, johon ei sitten saanut enään yhteyttä. Mäkin oon kirjotellu sulle.