Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks anomaailmassa tietyt tyypit aina vaatii selvitystä ja anteeksipyyntöä, kysyn vaan?

Todellisuus on onneksi nextillä levelillä ja mä elän siellä.

Ei pelkästään anomaailmassa, myös irl yllättävän yleistä. Esim. ns. "käytetty olo" on usein selvittämistarvetta synnyttävä tila. 

Se on kai viimeinen yritys päästä tuolla tekosyyllä tunnepitoisiin lähempiin tekemisiin ihastuksen kanssa. Viimeinen mahdollisuus laittaa kaikkensa peliin ja hurmata hänet. 

Surullistahan se on, kun tunteet eivät kohtaa ja joutuu sydän kipeänä ihastustaan ikävöimään. Mutta ei sillä takertumisella ja roikkumisella ole vielä koskaan taidettu kenenkään sydäntä valloittaa. Ainakin miehet tunnetusti ottaa jalat alleen epätoivoisten roikkujien kanssa.

Ei se nyt välttämättä ole tarkoitus hurmata ketään vaan oikeasti selvittää jokin kesken/epäselväksi jäänyt asia. Ikävöinniksi muovautunut epäselvyys ei jätä rauhaan ja siitä koituu tuskaa. Sen voi yksinkertaisesti haluta vaan käsitellä pois ja siivota elämästään, mikä edellyttää kenties myös kahdenkeskistä selvittelyä tai anteeksipyyntöä jos toinen on tahallaan satuttanut. 

Harvoin kukaan näissä asioissa tahallaan satuttaa. Asiat satuttavat. Jos vaikka tunteet ei kohtaa, niin se satuttaa, mutta ei ole kenenkään vika.

Vierailija kirjoitti:

Erikoisen näköinen kuulostaa oudolta

Uskoisin että ihastus nyt sentään olisi vähintään tavallisen näköinen.

Siis erikoisen näköinen verrattuna keihin/ mihin?

Jos ihastukseni toteaisi minun olevan " erikoisen näköinen" juoksisin kyllä karkuun sillä sekunnilla.

Sehän ei ollut erikoisen näköinen kuin aluksi. Siinä sanottiin, että alkoi sittemmin näyttää kivalta. Lukekaa koko viesti!

Kaikki eivät ihastu ensisilmäyksellä.

Siis totta kai nyt ihastus olisi varmaan normaalin näköinen.

Olisi aika traumaattista jos toista pidettäisiin erikoisen näköisenä.

Sitä ihmettelisi että mikähän minussa on vikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ennenkin naiset vetäneet herneet nenään siitä kun mahdollisesti se oma ihastus ei pidäkään itseä maailman kauneimpana. Tekisi mieli sanoa että hei haloo,  ette ole enää mitään pikkutyttöjä, olette aikuisia ihmisiä. Pitäis osata nähdä itsensä realistisesti jo.  Jos ette ole oikeasti maailman kauneimpia, niin tuskin se ihastuskaan teitä sellaisena pitää. Se ei silti tarkoita sitä etteikö se olisi oikeasti ihastunut. Ihmisessä on paljon muutakin kuin ulkonäkö.

Olen tuo "herneet vetänyt", enkä osallistu keskusteluun enempää tämän jälkeen. On eri asia, mitä ajatellaan ja mitä tuotetaan sanoiksi. Ja kuten sanoin, niin tokihan anonyymina voi laukoa verkossa vaikka mitä. Itse olen aina kokenut kaikki ihastukseni myös ulkonäöllisesti viehättävinä ja jos tyyppi on mahtava (juu, se luonne siis), niin lopulta on ollut hankala edes erottaa ulkonäköä luonteesta, yhtä upeata pakettia kaikki.

Jos irlissä kaipaamani mies kuvailisi minua noilla sanoilla, kuin erikoisen näköinen ja valju niin en enää katsoisi mieheen päinkään. Joku ehkä tykkää möläyttelevistä ihmisistä, minä en. En ikinä sano kenellekkään mitään mistä toinen voi loukkaantua, varsinkaan arvostele toisen ulkonäköä arveluttavin sanankääntein. Moukkamaisuutta osoittaa luonteessa tuollainen käytös. Moukat jääköön moukille.

Eihän se mitään möläyttelyä ollut, kerran ihmiset vastasivat esitettyyn kysymykseen! Jännä, miten jotkut ottavat tämän tilanteen kuin jengi olisi tuosta vaan tyhjästä alkanut kirjoittaa noita ulkonäköarvioita. *Kysymyshän* nimenomaan oli, että onko ihastus kaunis/komea vai ei, ja siihen on sitten vastattu.

Itse en loukkaantuisi noista sanavalinnoista, enkä etenkään vastauksena kysymykseen. Jos joku yrittäisi valehdella minusta jotenkin erityisen hyvännäköistä, niin sille saattaisin naurahtaa. Ja olihan noissakin molemmissa kommenteissa mainittu ihastus myös silmää miellyttävänä, vaikka nyt niihin yksittäisiin sanoihin asiakokonaisuuden sijaan takerruttekin...

Nyt minä kysyn, että miksi ulkonäkö on teille joillekin näin tärkeää?

Siksi, että siihen ihminen AINA ihan ENSIMMÄISEKSI tapaamassaan ihmisessä kiinnittää huomiota. Ulkonäköön ja sen jälkeen siihen, miten on pukeutunut ja miten ns. (niin sanotusti)  kantaa itseään. Vasta, kun alkaa tutustua, tulee se sisin sieltä ja luonne esiin ja se on se VIIMEINEN asia, joka lyö tapailun lopullisesti lukkoon joko loppuen siihen paikkaan, tai sitten jatkuen hamaan tulevaisuuteen saakka.

Vaikka mies olisi itse Jumalan luoma mestariteos ulkonäöltään, mutta jos luonne on paska ja tykkää loukata möläytellen esim naisen ulkonäöstä arveluttavin sanankääntein, niin se juttu loppuu siihen paikkaan. Ulkonäöllään ei siinä tapauksessa ole todellakaan enää mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ennenkin naiset vetäneet herneet nenään siitä kun mahdollisesti se oma ihastus ei pidäkään itseä maailman kauneimpana. Tekisi mieli sanoa että hei haloo,  ette ole enää mitään pikkutyttöjä, olette aikuisia ihmisiä. Pitäis osata nähdä itsensä realistisesti jo.  Jos ette ole oikeasti maailman kauneimpia, niin tuskin se ihastuskaan teitä sellaisena pitää. Se ei silti tarkoita sitä etteikö se olisi oikeasti ihastunut. Ihmisessä on paljon muutakin kuin ulkonäkö.

Olen tuo "herneet vetänyt", enkä osallistu keskusteluun enempää tämän jälkeen. On eri asia, mitä ajatellaan ja mitä tuotetaan sanoiksi. Ja kuten sanoin, niin tokihan anonyymina voi laukoa verkossa vaikka mitä. Itse olen aina kokenut kaikki ihastukseni myös ulkonäöllisesti viehättävinä ja jos tyyppi on mahtava (juu, se luonne siis), niin lopulta on ollut hankala edes erottaa ulkonäköä luonteesta, yhtä upeata pakettia kaikki.

Jos irlissä kaipaamani mies kuvailisi minua noilla sanoilla, kuin erikoisen näköinen ja valju niin en enää katsoisi mieheen päinkään. Joku ehkä tykkää möläyttelevistä ihmisistä, minä en. En ikinä sano kenellekkään mitään mistä toinen voi loukkaantua, varsinkaan arvostele toisen ulkonäköä arveluttavin sanankääntein. Moukkamaisuutta osoittaa luonteessa tuollainen käytös. Moukat jääköön moukille.

Eihän se mitään möläyttelyä ollut, kerran ihmiset vastasivat esitettyyn kysymykseen! Jännä, miten jotkut ottavat tämän tilanteen kuin jengi olisi tuosta vaan tyhjästä alkanut kirjoittaa noita ulkonäköarvioita. *Kysymyshän* nimenomaan oli, että onko ihastus kaunis/komea vai ei, ja siihen on sitten vastattu.

Itse en loukkaantuisi noista sanavalinnoista, enkä etenkään vastauksena kysymykseen. Jos joku yrittäisi valehdella minusta jotenkin erityisen hyvännäköistä, niin sille saattaisin naurahtaa. Ja olihan noissakin molemmissa kommenteissa mainittu ihastus myös silmää miellyttävänä, vaikka nyt niihin yksittäisiin sanoihin asiakokonaisuuden sijaan takerruttekin...

Nyt minä kysyn, että miksi ulkonäkö on teille joillekin näin tärkeää?

Siksi, että siihen ihminen AINA ihan ENSIMMÄISEKSI tapaamassaan ihmisessä kiinnittää huomiota. Ulkonäköön ja sen jälkeen siihen, miten on pukeutunut ja miten ns. (niin sanotusti)  kantaa itseään. Vasta, kun alkaa tutustua, tulee se sisin sieltä ja luonne esiin ja se on se VIIMEINEN asia, joka lyö tapailun lopullisesti lukkoon joko loppuen siihen paikkaan, tai sitten jatkuen hamaan tulevaisuuteen saakka.

Vaikka mies olisi itse Jumalan luoma mestariteos ulkonäöltään, mutta jos luonne on paska ja tykkää loukata möläytellen esim naisen ulkonäöstä arveluttavin sanankääntein, niin se juttu loppuu siihen paikkaan. Ulkonäöllään ei siinä tapauksessa ole todellakaan enää mitään merkitystä.

Ei ole möläyttelyä, kun vastaa KYSYMYKSEEN. Älä kysy kysymyksiä, joiden vastauksia et välttämättä halua kuulla, niin ongelmasi on ratkaistu.

Ei kaikki ihastu ensisilmäyksellä. Sitä voi olla vaikka kuinka pitkään tekemisissä (työt, harrstukset, kaveripiiri) ja sitten vasta ihastua, kun tutustuu toiseen. Silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäinen tekijä toisessa. Elämä kun ei ole mikään pelkkä tinder, jossa ulkonäkö ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Siis totta kai nyt ihastus olisi varmaan normaalin näköinen.

Olisi aika traumaattista jos toista pidettäisiin erikoisen näköisenä.

Sitä ihmettelisi että mikähän minussa on vikana?

Nimenomaan. On miehiä, jotka pelaavat valtapeliä eli yrittävät pitää naisen tossunsa alla niittaamalla naista arvostellen ulkonäköä juurikin kommentein olet erikoisen näköinen, näytä meikittä valjulta, ja onpahan sulla paksut pohkeet jne. Kertoo siitä, että mies on päätään pahasti heilahtanut,mustasukkainen, haluaa mollaten varmistella ettei naisella olisi kanttia lähteä suhteesta huonommuuden tunteensa vuoksi.

Tuollainen luonteeltaan pipi mies kelpaa kumppaniksi vain kaltaiselleen moukalle.

Ja sekin, jos ihastus möläyttää toisen olevan " persoonallinen"

ei herätä muita kuin negatiivisia tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan tarpeeksi älykäs sinulle mies?

Olet. Joskus mietin, olenko tarpeeksi älykäs sinulle.

Kyllä olet. Minusta on ihanaa, kun olemme molemmat älyllisesti aika samalla tasolla - kummallakin toki omat vahvuutensa. Helppoa puhua mistä vaan.

Tervehdys.

Tämä on valitus.

Virallinen valitus sinulle.

Kulunut viikko on ollut kauhea.

Sinun takiasi se on ollut sellainen kauhea.

Oikeastaan ihan omien ajatusteni takia, mutta silti.

Sinä sait aikaan jonkin peruuttamattoman prosessin elämässäni.

Prosessin, joka sai minut näkemään kaikki ihan uudessa valossa. Vähitellen.

Oikeastaan kylvit vain siemenen. Se sai kuitenkin itää, sillä kökkö parisuhde lannoitti sitä.

Siemen iti taimeksi, taimesta kasvoi puu. Lopulta puu alkoi kantaa hedelmää. Makeaa ja hapanta.

Näitä totuuden ja valaistumisen hedelmiä mutustelin aikani, enkä voinut enää välttää näkemästä olevaista.

Kuvitelmat rapisivat maahan paloina ja muruina kuin rappaukseen taiteiltu fresko ja totuus paljastui.

Totuuden tiilenpäitä luettuani ymmärsin eläneeni vankilassa, poutapilvitaivas mureni pölyksi. 

Aioin paeta vankilastani. Niin päätin jokin aika sitten. Vaan silloin muistin siemenen.

Olinhan sinut aina muistanut, mutta nyt palailit mieleeni alati ja vimmalla.

Siemenen antajana olit elämäni hyväntekijä joka tapauksessa.

Olisin sinulle velkaa kaikkeni. Kiitollisuuteni ainakin.

Mutta nousi mieleeni muutakin. Huvilasi.

Sain terassillasi piipahtaa, ihanaa.

Peittoaa se kaikki vankilat.

Sitä vain mietin.

Työt kärsi.

Sinua.

No erikoisen näköiseksi saattaa joku tietynlainen yksilö luonnehtia toista ihan siksi, jos ihminen ei ole yleisen mittapuun mukaan mikään superbeibe.

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan tarpeeksi älykäs sinulle mies?

Sinussa on kaikki, mitä voisin toivoa. Olet älykäs ja kaunis ja kaikin puolin ihana..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks anomaailmassa tietyt tyypit aina vaatii selvitystä ja anteeksipyyntöä, kysyn vaan?

Todellisuus on onneksi nextillä levelillä ja mä elän siellä.

Ei pelkästään anomaailmassa, myös irl yllättävän yleistä. Esim. ns. "käytetty olo" on usein selvittämistarvetta synnyttävä tila. 

Se on kai viimeinen yritys päästä tuolla tekosyyllä tunnepitoisiin lähempiin tekemisiin ihastuksen kanssa. Viimeinen mahdollisuus laittaa kaikkensa peliin ja hurmata hänet. 

Surullistahan se on, kun tunteet eivät kohtaa ja joutuu sydän kipeänä ihastustaan ikävöimään. Mutta ei sillä takertumisella ja roikkumisella ole vielä koskaan taidettu kenenkään sydäntä valloittaa. Ainakin miehet tunnetusti ottaa jalat alleen epätoivoisten roikkujien kanssa.

Kuulostaa kolmannen osapuolen vittuilulta 😂

Kyllä, olet oikeassa siinä ettei mies pidä siitä että häntä pakotetaan. Ei nainenkaan pidä!

Hyvässä suhteessa tuo on balanssissa ja siinä ei tarvitse painostaa eikä joustaa.

Mutta joka suhteessa tulee aikoja kun asiat ovat raskaita, ei se tarkoita että kumppani on yht'äkkiä väärä. Silloin parisuhdetta hoidetaan.

Kokemukseni mukaan, jos ihmistä pidetään " persoonallisena" ,

tai " erikoisena", ei tarkoita mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Tervehdys.

Tämä on valitus.

Virallinen valitus sinulle.

Kulunut viikko on ollut kauhea.

Sinun takiasi se on ollut sellainen kauhea.

Oikeastaan ihan omien ajatusteni takia, mutta silti.

Sinä sait aikaan jonkin peruuttamattoman prosessin elämässäni.

Prosessin, joka sai minut näkemään kaikki ihan uudessa valossa. Vähitellen.

Oikeastaan kylvit vain siemenen. Se sai kuitenkin itää, sillä kökkö parisuhde lannoitti sitä.

Siemen iti taimeksi, taimesta kasvoi puu. Lopulta puu alkoi kantaa hedelmää. Makeaa ja hapanta.

Näitä totuuden ja valaistumisen hedelmiä mutustelin aikani, enkä voinut enää välttää näkemästä olevaista.

Kuvitelmat rapisivat maahan paloina ja muruina kuin rappaukseen taiteiltu fresko ja totuus paljastui.

Totuuden tiilenpäitä luettuani ymmärsin eläneeni vankilassa, poutapilvitaivas mureni pölyksi. 

Aioin paeta vankilastani. Niin päätin jokin aika sitten. Vaan silloin muistin siemenen.

Olinhan sinut aina muistanut, mutta nyt palailit mieleeni alati ja vimmalla.

Siemenen antajana olit elämäni hyväntekijä joka tapauksessa.

Olisin sinulle velkaa kaikkeni. Kiitollisuuteni ainakin.

Mutta nousi mieleeni muutakin. Huvilasi.

Sain terassillasi piipahtaa, ihanaa.

Peittoaa se kaikki vankilat.

Sitä vain mietin.

Työt kärsi.

Sinua.

Kenelle?

Onko huvila vertauskuva vai todellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan tarpeeksi älykäs sinulle mies?

Sinussa on kaikki, mitä voisin toivoa. Olet älykäs ja kaunis ja kaikin puolin ihana..

Kerro jotain hänestä. Missä näet häntä,

Nuoret ihmiset ainakin tykkää, kun niitä sanoo erikoisiksi ja persoonallisiksi.

Minun kaivattuni on persoonallisen näköinen mies. En ymmärrä mitä pahaa on sanoa noin?

Voi ei tuota kyselijää. Luuleeko oikeasti narauttavansa puolisonsa tuolla tenttaamisella?

Vierailija kirjoitti:

No erikoisen näköiseksi saattaa joku tietynlainen yksilö luonnehtia toista ihan siksi, jos ihminen ei ole yleisen mittapuun mukaan mikään superbeibe.

Tai on vaan tyylillisesti erilainen kuin katsojan ihmistyyppi yleensä. Esimerkiksi joku gootti voisi olla erikoisen näköinen tavistallaajan silmiin, mutta tutustuessa sittenkin ihastuttava ja sitten se silmäkin alkaisi tottua katsomaan sitä ulkoista ”erikoisuutta”.

Näin minä sen kommentin tulkitsin.

Mutta jos jotakin miehet tästä keskustelusta voi oppia, niin valehdelkaa niin hemmetisti naisille, kun nämä kysyy miten kauniita ne on. Vaikka kyseessä olisi mikä tahansa loppuvastustaja, valehtele, että se on kauneinta mitä koskaan olet nähnyt.

Katselen paikkaa jossa viimeisen kerran halattiin... Muistan kuin eilisen.