Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Ihanaa kun meillä on taas ollut niin paljon yhteistä aikaa. Rakastun sinuun syvemmin koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan tarpeeksi älykäs sinulle mies?
Ei naisen tarvitse olla älykäs.
Ei tarvitsekaan, jos ei välitä vaikka siittäisikin tyhmiä lapsia.
Näin joskus artikkelin jossa oli juttua siitä, että älykkyys periytyy erityisesti äidin puolelta. Ja äidin koulutustaso periytyy myös lapsille.
Kyllä, joidenkin tutkimusten mukaan älykkäät naiset synnyttävät älykkäitä lapsia ja älykkäiden naisten puolisot elävät onnellisemman ja pidemmän elämän, kuin tyhmempien kanssasisarten puolisot.
Muistaakseni siinä ei kyetty osoittamaan kuin korrelaatio, ei kausaliteettia. Eli kyse ei ole välttämättä siitä, että älykkyys nimenomaan periytyisi äidiltä, vaan älykkäiden naisten jälkikasvu oli yleisesti ottaen älykkäämpää kuin tyhmempien naisten, mutta syy voi olla muukin kuin biologia. Älykäs nainenhan voi saada järjestettyä jälkeläiselle esimerkiksi paremmat kasvuolosuhteet, joiden ansiosta tämä pääsee elämässä pitemmälle kuin heikomman äitiaineksen jälkikasvu.
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan tehnyt sun kaipailustasi itselleni tarkoituksen tähän tyhjältä ja turhalta tuntuvaan elämääni? Aika karmiva ajatus. Täytyy varmaan miettiä asiaa ja keksiä joku muu tarkoitus. Sen jälkeen kaipaus joko jää tai häviää.
Olisitko valmis riskinottoon kaipauksen korvaamisella toimenpiteillä suhteeni? Olisiko sekin karmivaa?
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan tarpeeksi älykäs sinulle mies?
Olet. Eihän se ole edes tärkeintä, mutta epäsuorasti pääteltynä varmasti olet. Tärkeintä on kyky ja halu kommunikoida ja ymmärtää. Äly tuskin muodostuu siinä rajoitteeksi ihan helposti yleensä saati meidän kesken. Ethän ole edes mikään tollo.
Vierailija kirjoitti:
Draamaa ja Tabermannia, nyt kahvit tippumaan ;)
Juuri kotiuduin! Kagåhviacsaatavilla. Sä voit lukea Tabermannia. Poltellaan kynttilöitä . Istutaan sylikkäin. Suudellaan❤️
Vierailija kirjoitti:
Edessä on mulle viimeinen surullinen päivä ja ilta, jolloin vielä odotan sulta yhteydenottoa ja anteeksipyyntöä. Sitten suljen sulta sydämeni lopullisesti. Tämä ei ole mikään vaatimus ja uhkaus, vaan onnettoman naisen valinta kohti onnellisempaa elämää. Tämän pidemmälle en aio olla tyhmyri, joka tuhlaa tunteitaan mieheen, joka ei näe mua tarpeeksi arvokkaana pitääkseen kiinni, vaan kohtelee mua kuin hätävaraa.
Miksi juuri tämä on se viimeinen päivä, jolloin odotat häneltä yhteydenottoa ja anteeksipyyntöä? Mitä anteeksipyydettävää hänellä on?
Jos suhde sinuun ei ole ollut hänen näkökulmastaan mahdollinen, niin sehän ei varsinaisesti anteeksipyyntöä edellytä. Se vaan on niin. Vaikka sinä ymmärrettävästi tuntisitkin itsesi hätävaraksi.
Vielä näistä ulkonäköasioista, koska pakkohan sitä on jokin asia saada tänäkin päivänä jankkauksen aiheeksi. En siis pysty näkemään ihastustani muuna kuin kaikin puolin fyysisesti(kin) viehättävänä, vaikka tiedän, ettei hän varmaankaan lääninsä komeustitteliä voittaisikaan.
Vaikka kaikki osat eivät välttämättä olisikaan niin kuin joku ne piirtäisi, niin ne ovat hänessä juuri niin kuin pitääkin. Siksi ihmettelen, miten pystytte ihastuneina toteamaan, että toinen ei ole niin sitä, tätä tai tota, mutta kuitenkin jotain. Toisaalta tämä nyt on ollut niin sekopäinen ihastus muutenkin, vaikka mielestäni en enää niin pöllyssä edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa kun meillä on taas ollut niin paljon yhteistä aikaa. Rakastun sinuun syvemmin koko ajan.
Tarkentaisitko?
Hyvää iltapäivää E-naiselle E-mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Vielä näistä ulkonäköasioista, koska pakkohan sitä on jokin asia saada tänäkin päivänä jankkauksen aiheeksi. En siis pysty näkemään ihastustani muuna kuin kaikin puolin fyysisesti(kin) viehättävänä, vaikka tiedän, ettei hän varmaankaan lääninsä komeustitteliä voittaisikaan.
Vaikka kaikki osat eivät välttämättä olisikaan niin kuin joku ne piirtäisi, niin ne ovat hänessä juuri niin kuin pitääkin. Siksi ihmettelen, miten pystytte ihastuneina toteamaan, että toinen ei ole niin sitä, tätä tai tota, mutta kuitenkin jotain. Toisaalta tämä nyt on ollut niin sekopäinen ihastus muutenkin, vaikka mielestäni en enää niin pöllyssä edes ole.
Mutta sepä just, kun noissa kommenteissa ei todettukaan niin! Esimerkiksi se ”erikoisen näköinen” oli sitä vain ensivaikutelmalta, jonka jälkeen alkoi näyttää kivalta. Niin siinä luki, jos oikeasti luki sen koko viestin, eikä irroittanut siitä vain sitä yhtä sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan tarpeeksi älykäs sinulle mies?
Ei naisen tarvitse olla älykäs.
Ei tarvitsekaan, jos ei välitä vaikka siittäisikin tyhmiä lapsia.
Näin joskus artikkelin jossa oli juttua siitä, että älykkyys periytyy erityisesti äidin puolelta. Ja äidin koulutustaso periytyy myös lapsille.
Lähipiirin tarkastelu osoittaa tämän mahdollisesti olevan totta. Joissakin tapauksissa onneksi, joissakin valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Miks anomaailmassa tietyt tyypit aina vaatii selvitystä ja anteeksipyyntöä, kysyn vaan?
Todellisuus on onneksi nextillä levelillä ja mä elän siellä.
Ei pelkästään anomaailmassa, myös irl yllättävän yleistä. Esim. ns. "käytetty olo" on usein selvittämistarvetta synnyttävä tila.
Se on kai viimeinen yritys päästä tuolla tekosyyllä tunnepitoisiin lähempiin tekemisiin ihastuksen kanssa. Viimeinen mahdollisuus laittaa kaikkensa peliin ja hurmata hänet.
Surullistahan se on, kun tunteet eivät kohtaa ja joutuu sydän kipeänä ihastustaan ikävöimään. Mutta ei sillä takertumisella ja roikkumisella ole vielä koskaan taidettu kenenkään sydäntä valloittaa. Ainakin miehet tunnetusti ottaa jalat alleen epätoivoisten roikkujien kanssa.
Menen saunaan. Laitan laukun naulaan. Tuletko saunaan? Sauna lämmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks anomaailmassa tietyt tyypit aina vaatii selvitystä ja anteeksipyyntöä, kysyn vaan?
Todellisuus on onneksi nextillä levelillä ja mä elän siellä.
Ei pelkästään anomaailmassa, myös irl yllättävän yleistä. Esim. ns. "käytetty olo" on usein selvittämistarvetta synnyttävä tila.
Se on kai viimeinen yritys päästä tuolla tekosyyllä tunnepitoisiin lähempiin tekemisiin ihastuksen kanssa. Viimeinen mahdollisuus laittaa kaikkensa peliin ja hurmata hänet.
Surullistahan se on, kun tunteet eivät kohtaa ja joutuu sydän kipeänä ihastustaan ikävöimään. Mutta ei sillä takertumisella ja roikkumisella ole vielä koskaan taidettu kenenkään sydäntä valloittaa. Ainakin miehet tunnetusti ottaa jalat alleen epätoivoisten roikkujien kanssa.
Ei se nyt välttämättä ole tarkoitus hurmata ketään vaan oikeasti selvittää jokin kesken/epäselväksi jäänyt asia. Ikävöinniksi muovautunut epäselvyys ei jätä rauhaan ja siitä koituu tuskaa. Sen voi yksinkertaisesti haluta vaan käsitellä pois ja siivota elämästään, mikä edellyttää kenties myös kahdenkeskistä selvittelyä tai anteeksipyyntöä jos toinen on tahallaan satuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä näistä ulkonäköasioista, koska pakkohan sitä on jokin asia saada tänäkin päivänä jankkauksen aiheeksi. En siis pysty näkemään ihastustani muuna kuin kaikin puolin fyysisesti(kin) viehättävänä, vaikka tiedän, ettei hän varmaankaan lääninsä komeustitteliä voittaisikaan.
Vaikka kaikki osat eivät välttämättä olisikaan niin kuin joku ne piirtäisi, niin ne ovat hänessä juuri niin kuin pitääkin. Siksi ihmettelen, miten pystytte ihastuneina toteamaan, että toinen ei ole niin sitä, tätä tai tota, mutta kuitenkin jotain. Toisaalta tämä nyt on ollut niin sekopäinen ihastus muutenkin, vaikka mielestäni en enää niin pöllyssä edes ole.
Mutta sepä just, kun noissa kommenteissa ei todettukaan niin! Esimerkiksi se ”erikoisen näköinen” oli sitä vain ensivaikutelmalta, jonka jälkeen alkoi näyttää kivalta. Niin siinä luki, jos oikeasti luki sen koko viestin, eikä irroittanut siitä vain sitä yhtä sanaa.
Ehkäpä näitä ihastuksia on monenlaisia. Ehkä toisen voi nähdä heti ns. täydellisenä, siis sekä ennen että jälkeen tutustumisen, tai sitten käydä tuollaisen erikoisen näköinen -vaiheen läpi. Ei minulla ole vaikeutta ymmärtää, että ihastuksen pauloissa kohdekin alkaa näyttää ruusuiselta, mutta siitä ei nyt ollutkaan kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkohan tehnyt sun kaipailustasi itselleni tarkoituksen tähän tyhjältä ja turhalta tuntuvaan elämääni? Aika karmiva ajatus. Täytyy varmaan miettiä asiaa ja keksiä joku muu tarkoitus. Sen jälkeen kaipaus joko jää tai häviää.
Olisitko valmis riskinottoon kaipauksen korvaamisella toimenpiteillä suhteeni? Olisiko sekin karmivaa?
Olen oikeastaan tehnyt sen vähän, minkä tällä hetkellä koen mahdolliseksi. Jotain (edes pientä) pitäisi nyt tapahtua sinun suunnaltasi. Tai sitten odotellaan, että kohtalo suo meille paremman tilaisuuden. Eli kyllä, olisi karmivaa ja silkkaa hulluutta korvata kaipaus toimenpiteillä tässä tapauksessa.
Jos nyt kuitenkin oletetaan, että jotain tapahtuisi, niin ongelma olisi siltikin pian edessä taas. Olipa suhteemme mikä hyvänsä, se ei voi olla elämäni tarkoitus. Elämän tarkoitus on kai kuitenkin eri asia kuin elämän rakkaus. Ja elämän rakkauskin voi olla eri asia kuin elämänkumppani.
Ulkonäkökeskusteluun:
rakastun luonteeseen ja sen jälkeen ulkonäkö ikäänkuin muuttaa muotoaan rakastettavaksi ja ihanaksi. Joskus saavuttamattomissa ihastuksissa mietin, riittäisikö taika oikeasti seksuaalisella tasolla, jos vaikka ihastus kovin erilainen kuin mikä ulkonäöllisesti yleensä kiinnittää huomiota.
En ole kokeillut koskaan käytännössä, koska pitkä parisuhde ja hyvännäköinen puoliso. Mikä ei kyllä takaa mitään sekään, kun se luonne ei sit olekaan rakastettava. 😥
Elämän tarkoituksesta puhuminen varmasti on vähän suureellista näissä yhteyksissä joka tapauksessa. Kyseessä lienee abstraktimpi ja mittakaavaltaan suurempi asia kuin yksittäinen ihminen, suhde tai tunne. Itse pitäisin visusti sellaiset mietteet poissa mielestäni, että alkaisin yhtä kaivattua sovittelemaan elämän tarkoitus -lokeroon. Ihmissuhteen tapaiset voivat olla yksittäisiä elementtejä jossain isommassa kokonaisuudessa. Palikkatornissa, joka koettaa täyttää sitä elämän tarkoituksen suurta haamumallia, joka voi muuttaa muotoaan ja olla vaikea jahdattava. Mutta ne ihmissuhteet ja tunteet ovat ihan todellisia siitä huolimatta.
Erikoisen näköinen kuulostaa oudolta
Uskoisin että ihastus nyt sentään olisi vähintään tavallisen näköinen.
Siis erikoisen näköinen verrattuna keihin/ mihin?
Jos ihastukseni toteaisi minun olevan " erikoisen näköinen" juoksisin kyllä karkuun sillä sekunnilla.
Yleensä voi mennä, mutta ei ainakaan omalla kohdalla ole koskaan mennyt. Ne pari kertaa, kun olen elämässäni ihastunut johonkuhun, olen ihastunut nimenomaan mieleen. Se kuori on täysi sivuseikka.