Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Ylevää niin ylevää. Eikö?
Ylevyys voittaa aina petturuuden. Myös sosiaalisessa mielessä.
Todellakin. Ylevyys on kaunista. Ja kukaan ei ilkeile jos on aidosti hyvä olla.
Ylevät ihmiset on yleensä ainakin luotettavia. Tuntee arvonsa, niin ei tarvitse perseillä ja poukkoilla miten sattuu.
Huonon itsetunnon omaavat nähdään helpommin symppiksinä, mutta tekevät enemmän pahaa.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea palstapsykologin juttuja, mutta tulen aina hyvälle tuulelle, kun paikalle ilmestyy se mainio tyyppi, joka puhuu "juontajasta" ja "kohahtavasta yleisöstä". Terkkuja hänelle.
Hassua, miten ihmiset luulevat vain yhden tai kahden henkilön kirjoittelevan täällä. Kyllä täällä on vähän useampi kuin yksi ”palstapsykologi”.
Itse tykkään eniten aidosta kaipauksesta. Läppä ja trollaus on kaikkein epäkiinnostavinta, luen jankkaustakin mieluummin.
Naamapalmu ymmärretty. Sinä se jaksat jatkaa. Yritän olla sinulle armollinen. Mitä haluat minun tekevän kun/jos et lopeta. Kyllähän minulle sanottiin että kannattaa perustaa uusi tili. Ajattelin kuitenkin että osaat lopettaa lapsellisuudet. Eikä minulla ole salattavaa. Mutta ketä kiinnostaa toisen elämä noin paljon.
Oletko toiminut ns. "palstapsykologina" tai "kyökkipsykologina" eli esim. pohtinut asioita tai yrittänyt auttaa muita tässä ketjussa? Nuoli ylös jos kyllä, nuoli alas jos et.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea palstapsykologin juttuja, mutta tulen aina hyvälle tuulelle, kun paikalle ilmestyy se mainio tyyppi, joka puhuu "juontajasta" ja "kohahtavasta yleisöstä". Terkkuja hänelle.
Minä käytin täällä hetki sitten ensi kertaa sanoja "kohahtaa" ja "yleisö", mutta toisaalta juontajasta en ole puhunut koskaan. Hyvin moni voi kirjoittaa samalla poljennolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Ylevää niin ylevää. Eikö?
Ylevyys voittaa aina petturuuden. Myös sosiaalisessa mielessä.
Todellakin. Ylevyys on kaunista. Ja kukaan ei ilkeile jos on aidosti hyvä olla.
Ylevät ihmiset on yleensä ainakin luotettavia. Tuntee arvonsa, niin ei tarvitse perseillä ja poukkoilla miten sattuu.
Huonon itsetunnon omaavat nähdään helpommin symppiksinä, mutta tekevät enemmän pahaa.Huono itsetunto ei välttämättä todellakaan tarkoita sitä, että tekisi pahaa. Se ei mene niin, että kaikki tekisivät samoin, vaikka toiset huonon itsetunnon omaavat kyllä yrittävät nostaa itseään alistamalla muita ja tekemällä pahoja asioita.
Tähänkin voin yhtyä. Ei todellakaan voi yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Naamapalmu ymmärretty. Sinä se jaksat jatkaa. Yritän olla sinulle armollinen. Mitä haluat minun tekevän kun/jos et lopeta. Kyllähän minulle sanottiin että kannattaa perustaa uusi tili. Ajattelin kuitenkin että osaat lopettaa lapsellisuudet. Eikä minulla ole salattavaa. Mutta ketä kiinnostaa toisen elämä noin paljon.
Ois hirveen kiva kuulla tällasten tekstien taustat. Jään aina miettimään et mitäköhän draamaa on tuollakin kirjoittajalla. 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen puhdasta halua sinua kohtaan mies juuri nyt. Oltaisiinpa lähekkäin.
Minulla samat tuntemukset sinua kohtaan nainen, odotan parempia aikoja jolloin saat sinut omaksein-toivottavasti pian.
Oletko varattu?
En ole. Vapaa kuin lintu taivaan.
Vierailija kirjoitti:
Olipa kerran nuori nainen, joka kantoi aina mukanaan pussukkaa. Pussukassa hän säilytti saksia ja villasta huovutettua sydäntä. Hän oli saanut sen lahjaksi äidiltään. Äiti oli neuvonut säilyttämään lahjan kunnes kohtaisi miehen, joka olisi sydämen arvoinen. Sydän alkaisi hehkua lämpöä oikean miehen kohdalla. Vuodet kuluivat ja vaikka nainen tapasi miehiä, ei kukaan heistä saanut sydäntä hehkumaan. Sitten päivänä jona nainen vähiten odotti, alkoi sydän yllättäen hehkua. Hän oli vihdoin tavannut odottamansa miehen. Tästä ilahtuneena nainen leikkasi puolet huovutetusta sydämestä ja antoi sen miehelle. Mies lupasi vaalia sitä, kunnes he kohtaisivat jälleen. Valitettavasti aika ei ollut heidän puolellaan, sillä pian kohtaamisen jälkeen aurinko piiloutui ja pimeys laskeutui maan ylle. Pimeys oli niin läpitunkevaa, ettei mikään valo kyennyt läpäisemään sitä. Lämpötila laski ja ihmiset hakeutuivat kylmissään toistensa läheisyyteen. Siinä väkijoukon keskellä seisoessaan nainen tiesi kaivattunsa olevan jossain lähellä, muttei kyennyt pimeyden ja äänien läpi saamaan ääntänsä kuuluviin, kuin hetkeksi. Samoin hän kykeni kuulemaan hetkittäin miehen äänen, mutta se sekottui nopeasti muihin ääniin. Tuskastuneena nainen ymmärsi, että ainoa keino päästä miehen luo, olisi erottautua joukon ulkopuolelle. Nainen tiesi, että sydämen puolikas lämmittäisi häntä niin, että hän hetken pärjäisi yksin, mutta ei kauaa. Hän tarvisi miehen ja toisen puolikkaan sydämestä voidakseen pysytellä joukon ulkopuolella. Yksinäisyys pelotti naista, mutta kaipaus oli vielä suurempi. Niinpä hän rohkaisi itsensä ja hakeutui joukon ulkopuolelle. Siinä pimeässä kylmässä seisoessaan hän ei voinut, kuin toivoa ja odottaa, että mies ymmärtäisi myös irtautua joukosta, tuntisi lämmön huokuvan ja sen johdattamana löytäisi takaisin naisen luokse. (Miten tarina jatkuu?)
Eli menikö tarina näin:
- Luit täältä sanotaan nyt vaikka Hopeaketun juttuja ja keksit olettaa, että irl-kaivattuhan se täällä kirjoittelee hempeitä ja siteeraa Nerudaa kyyneleet poskilla.
- Dumppasit irl-puolisosi
- Ja nyt sitten tuijottelet laiturilla jotain partasuista kalamiestä, että eikös se nyt iskekään kimppuun Neruda takataskussa ja villasukka etutaskussa pullottaen. Eikö tosiaan, vaikka yhä viestittelette
päevittäin vaavipalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sydämenpuolikas, vaikka vain osa huopasydäntä olikin, tunsi aivan syntyjään tarvetta olla kokonainen. Olihan se toisiinsa lomittuvista ja kietoutuvista villan säikeistä huovutettu, kokoon kasattu. Säikeet haluavat päästä takaisin yhteyteen ja muodostaa taas sen, miksi puolikkaat oli luotukin, kokonaisuuden ja yhden. Hippuisen puolikkaita ne tosiaan olivatkin yksin, vain jännä muoto - kaarta ja suoraa. Ehkä rosoistakin reunaa, jos sakset eivät olleet tarkat. Mutta yhdessä aivan selvä sydän, rakkauden kuvajainen ja ilmentymä. Ne säikeetkin olivat vähän torsoja ilman, hapuilevia, kun puolikkaassa oli niin paljon useampia pätkiä vailla jatkumoa kuin kokonaisessa. Samasta materiaalista olivat, mutta kussakin puolikkaassa oli silti omat sykkyränsä ja sitten olivat ne villasäikeiden päät, jotka toisiaan niin täydentäisivät saumattomasti.
Ensin siinä ihmisjoukossa puolikas oli tarpeeksi lähellä, mutta naisen lähdettyä kauemmas, hän olikin sydämenpuolikkaineen aivan liian kaukana. Miehen puolikas oli yhtä lailla lämmin, ja kun hän sitä kämmenissään piti, saattoi hän tuntea kumman vedon kasvavan kämmeniensä välissä. Hän ajatteli, että miksipä ei seuraisi sitä, sillä pimeää ja kylmää oli joka puolella kuitenkin. Eikä oikein ollut ketään kenen kanssa lämmitellä. Mihinkähän seuraaminen veisi? Ajatuksensa sivusivat sitä naistakin ja hän mietti, miksi kummassa hän juuri miehelle antoi tämän lahjan, josta näin tuntui apua olevan? Ja olikohan naisen tarkoituskin auttaa häntä tässä pimeässä tällä tavoin, tahattomasti tai ihan tarkoituksella? Niin mies seurasi. Ja pitihän huovan läikkivä lämpö lämpimänä ja sitä oli kiva käsissä hypistellä. Se toi lohtua kylmään. Sitä paitsi, hän oli luvannut vaalia sitä. Lahjaansa hellästi katselemalla vaikkei sen pintaa näkemään kyennytkään, arvostamalla ja pitelemällä hän niin teki.
Mistä mies sitä olisi tiennyt, että otti riskin lähtiessään samoilemaan ihmisistä kauemmas, toisista lämmönlähteistä vieläkin harvemmille teille. Eihän hän tiennyt, että ilman toista ei lämpö riittäisi hänenkään puolikkaassaan iäsyyksiin. Mies vain luotti ettei ainakaan pahempaa olisi luvassa. Niinhän siinä kävi, kaikkien kunnollisten toivoa antavien tarinoiden tapaan, että hapuilu ja pimeässä kiviinkin kaatuminen kuitenkin ajan kanssa johtivat miehen ihan juuri sinne minne puolikas tahtoikin. Ei nainen niin kauas kuitenkaan ollut ehinyt värjöttelemään. Helpottuneet hymyt yhtä lailla löysivät tiensä parivaljakon kasvoille. Eivät he tienneet, mitä sydämenpuolikkaiden yhdistämisestä seuraisi, mutta ainakin se tuntui oikealta toimelta ja olihan vieressä nyt joka tapauksessa toinen. Kumpaisellekin vähän hassustikin ajatuksissaan tärkeäksi muodostunut niinä hetkinä, kun värjötteli, kompasteli ja mietti milloin ja miten ihmeessä pimeys väistyy. Eiväthän he niin kovin hyvin tunteneet kuitenkaan, sillä aikaa ei oltu annettu sellaiseen.
Mies ja nainen yhdistivät kätensä ja samalla puolikkaat. Niiden hehku laajeni ympäristöön ja syttyi valo. Kuin aineen tuleminen näkyväksi aikojen alussa. Valo valaisi naisen ja miehen. He näkivät toisensa kunnolla ensi kerran, sillä se valo lopulta ei ollut vain tavallista valoa. Se kaunisti heitä, vaikka se paljastikin asioita, joita jotkut sanoisivat virheiksi. Mutta siinä valossa näki nyt, mistä kohtaa silittää ja siten vaalia niitä virheitäkin, sillä kaikki heissä tarvitsi vaalimista. Osan saattoi jopa hellällä pois pyyhkiä. Niin he silittivätkin, koska siinä lämmössä saattoi niin tehdä. Ei tarvinnut epäröidä sen kanssa voiko takin ja vanttuut ottaa pois. Yhdessä he päättivät viedä valonsa takaisin ihmisjoukkoon ja siten auttaa ja tuoda valoa muillekin. Avustaa heitä näkemään ympäristöänsä ja löytämään välineitä, joilla tuoda taas valoa ja lämpöä lisää maailmaan. Ehkäpä jopa löytämään villaa ja jonkun, joka opettaisi huovuttamaan.
.
Minäkin kaipaan toisen huopaisen viereen, mutta ei tässä ole hätää laisinkaan. Kaipuukin kaunistaa ja avustaa omalla matkallani. Kovasti odotan sitä, kun näen hänet "ensi" kerran. Ilman takkeja ja muita peitteitä jaetun tunteen valaisemana. Tiedän, että hän on vieläkin kauniimpi kuin mitä olen nähnyt. Tarinasta poiketen, ei tässä olossa nyt niin pimeää ole. Peltosirkkujen tepastelutkin näkee päiväseltään hyvin. Asioita näkee tehdä varmasti vieläkin paremmin, mitä enemmän aikaa kuluu ja mitä enemmän oppii asioista. Meidän kaikenlaisten Nuuskamuikkusten täytyykin talveksi mennä menojaan, kenen mistäkin syystä, mutta ei se ole ikuisuus. Koti-ikävä on, mutta niin on myös itsenäisyyden ja vapauden ikävä joskus. Ja sitten on niitä hetkiä ja paikkoja, kun tietää, että ne ovat tarpeellisia vaikkei oikeastaan olekaan ihan varma mitä varsinaisesti pitäisikään sillä hetkellä tehdä. Askel kerrallaan on kuitenkin aina sellainen hyvä ohjenuora. Niillä pääsee kotiinkin, kun opettavaisten seikkailujen jälkeen on sopiva suunnata lepäämään.
Löysinpäs sinut <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Valitettavasti aika ei ollut heidän puolellaan, sillä pian kohtaamisen jälkeen aurinko piiloutui ja pimeys laskeutui maan ylle. Pimeys oli niin läpitunkevaa, ettei mikään valo kyennyt läpäisemään sitä."
Pimeys kumpusi miehen peloista. Mitä jos nainen ei pitäisikään hänestä? Hän ei kestäisi ajatusta että tuo valo jättäisi hänen elämänsä. Miehestä tuntui turvallisemmalta vetäytyä. Vielä ei ollut aika.
Aurinko on tehnyt kierroksensa. Se palailee horisonttiin, nostaa hiljakseen säteitään lämmittäen jo niin voimakkaasti. Naiselle meinaa tulla kuuma ja hänen täytyy vetää henkeä, niin voimakas on auringon ihana säteily. Lämpö tuntuu välillä voimakkaampana ja välillä heikompana. Nainen ei enää hätäänny vaikka aurinko ei ole kokoajan näkyvissä. Hän pystyy tuntemaan sen lämmön sydämessään.
Mies ei ymmärtänyt, että hänen pelkonsa satuttaa naista. Kylmyys tunkeutui luihin ja ytimiin ja sai naisen tilan heikkenemään. Pärjätäkseen väkijoukon ulkopuolella nainen tarvii kipeästi miehen tuomaa lämpöä tai eheää sydäntä.
Ajoittainen auringonpaiste sai fyysisen olon kohenemaan, mutta odottaminen söi uskoa mieheen. Mies ei ymmärtänyt, että jos nainen menettää toivonsa, hän menettää naisen lopullisesti. Tilanteen ratkeamiseksi miehen olisi rohkaistava itsensä ja astuttava väkijoukon ulkopuolelle. Sen hän on velkaa naiselle. Niin on ollut pitkä naisen odotus kylmässä ja pimeässä. Aina on olemassa mahdollisuus, että nainen pitäisi miehestä vieläkin enemmän kun oppisi paremmin tuntemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Ylevää niin ylevää. Eikö?
Ylevyys voittaa aina petturuuden. Myös sosiaalisessa mielessä.
Todellakin. Ylevyys on kaunista. Ja kukaan ei ilkeile jos on aidosti hyvä olla.
Ylevät ihmiset on yleensä ainakin luotettavia. Tuntee arvonsa, niin ei tarvitse perseillä ja poukkoilla miten sattuu.
Huonon itsetunnon omaavat nähdään helpommin symppiksinä, mutta tekevät enemmän pahaa.Huono itsetunto ei välttämättä todellakaan tarkoita sitä, että tekisi pahaa. Se ei mene niin, että kaikki tekisivät samoin, vaikka toiset huonon itsetunnon omaavat kyllä yrittävät nostaa itseään alistamalla muita ja tekemällä pahoja asioita.
Ei tietenkään ole mustavalkoista ja koske kaikkia tai pahan tekeminen suoraa, mutta kyllä huonon itsetunnon omaava on enempi hukassa ja helpommin johdateltavissa - niin hyvässä kuin pahassakin.
Ja toisaalta ylevä, arvonsa tunteva henkilö voi olla omistautunut myös pahalle ja pitää sitä oikeana, vaikkei olekaan johdateltavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa, jolle tuo tarina tytöstä huopasydämineen ei resonoi yhtään?
Tonnin seteli-ilme tuli kasvoille lukiessa.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, jolle tuo tarina tytöstä huopasydämineen ei resonoi yhtään?
Tonnin seteli-ilme tuli kasvoille lukiessa.
Et ole todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä niitä tunteita voi aina tuosta noin vain pläjäyttää toiselle, ei vaikka mieli tekisi. Kun on niitä häiriötekijöitä ja osapuolia.
Intohimoinen rakkaus, ja suunnaton pelko.🎭
Kai sitä joskus tulee tilaisuus olla ilman häiriötekijöitä? Tee tilaisuus. Pyydä sivuun jutulle.
Jos kohteesi on varattu, tuskin hän sun tunnustuksista nyt mitään suuttuu kuitenkaan. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä keskustella järkevästi tunneasioistakin. Eikä sitä tiedä, jos vaikka vastapuolella on silti tunnetta takaisinkin päin ja menee osapuolet vaihtoon (joo anteeks kun sohaisen tätä pesää, mutta tosiasia edelleenkin on se, että ihmiset saa ja voi erota).
Kerran sitä vaan eletään.
On todella säälittävää jos itselleen hommaa jonkun varatun, miksi tollanen joka odottaa "parempaa" kuin se jonka kanssa nyt elää ei joskus lähtisi uudestaan?
Eikö kannattaisi etsiä sellainen joka on vapaa?
Voi että sentään. Säälisi varmaan kiinnostaa kiviäkin. Se on sellainen juttu että rakastuminen ei kysele siviilisäätyä eikä se sillä lailla silloin mene, että etsitään ”joku muu” tilalle ja eletään onnellisina elämän loppuun saakka sen kanssa jos nyt jonkun nettitiukkapipon moraaliin ei satu omat tunteet.
Olen itse myös ihastunut. Toiseen, varattuun. Mutta en tee sille asialle mitään. En eroa nykyisestä vaan hoidan tätä liittoa.
Ei tämä ole mitään tiukkapipoisuutta, vaan toisten kunnioittamista.
Jos oma parisuhde olisi ontuva, pitäisi erota.
Tämän vuoksi en myöskään ymmärrä miksi pitäisi sotkea toisten ihmisten elämä ja vielä ajatella että olisi itse jotenkin oikeutettu elämään sen toisen nykyinen sijasta tuon kanssa johon on "sattunut" ihastumaan.Ällöttävää miten vähän ihmisiä kiinnostaa moraali. Kohta ihastuu taas uuteen ja dumppaa tuon puolison.
Minusta kyse ei ole edes (pelkästään) moraalista ja lapsettomilla moraali ei edes liity asiaan, lapsettomien erot on sillä tavalla pienempi juttu ja yhdentekevää, kun heidän ero ei tee kenestäkään juuretonta.
Mutta ihan itsensä vuoksi olisi typerää vaihdella kumppania, sillä silloin ei tule mitään todellista elämänkumppanuutta, erilaisten vaiheiden myötä yhteen hitsautumista, yhteisiä muistoja, kokemuksia, harjoittelua ja kasvamista ym.
Ei tule ketään, joka todella tuntee sinut ja on elänyt rinnalla kulkien sen kaiken, mikä teki sinusta sinut.
Ei pelkästään lapsi voi olla liima. Meillä on lapsia, samoin miehellä josta pidän.
Minun suhde ei ole yhtään tärkeämpi kuin jokin tuoreempi suhde jossa ei ole vielä lapsia.
Kaikkia pitää kunnioittaa, tämä minun suhde saattaa joskus tosiaan myös päättyä. Mutta minä en sitä ole päättämässä vaan tahdon tässä pysyä.
Olisi säälittävää jos oma kumppani päättää lähteä, että olisi ollut pitkään katsellut jotain toista naista ja päättäisi lähteä.
En itse tahdo tuollaista suhdetta, mielummin olisin yksin kuin olla tuossa tilanteessa.
Onneksi sinulla mies on niin hyvä itsekuri. On ollut muutama hetki, joina olisin voinut tehdä melkein mitä vaan, jos olisit antanut sen suuntaisen viestin. En ole varmaan koskaan ollut kehenkään näin ihastunut. Ja näin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, jolle tuo tarina tytöstä huopasydämineen ei resonoi yhtään?
Tonnin seteli-ilme tuli kasvoille lukiessa.
Tää on nykyään ihan täynnä kaikenlaista muka runollista shittii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä niitä tunteita voi aina tuosta noin vain pläjäyttää toiselle, ei vaikka mieli tekisi. Kun on niitä häiriötekijöitä ja osapuolia.
Intohimoinen rakkaus, ja suunnaton pelko.🎭
Kai sitä joskus tulee tilaisuus olla ilman häiriötekijöitä? Tee tilaisuus. Pyydä sivuun jutulle.
Jos kohteesi on varattu, tuskin hän sun tunnustuksista nyt mitään suuttuu kuitenkaan. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä keskustella järkevästi tunneasioistakin. Eikä sitä tiedä, jos vaikka vastapuolella on silti tunnetta takaisinkin päin ja menee osapuolet vaihtoon (joo anteeks kun sohaisen tätä pesää, mutta tosiasia edelleenkin on se, että ihmiset saa ja voi erota).
Kerran sitä vaan eletään.
On todella säälittävää jos itselleen hommaa jonkun varatun, miksi tollanen joka odottaa "parempaa" kuin se jonka kanssa nyt elää ei joskus lähtisi uudestaan?
Eikö kannattaisi etsiä sellainen joka on vapaa?
Voi että sentään. Säälisi varmaan kiinnostaa kiviäkin. Se on sellainen juttu että rakastuminen ei kysele siviilisäätyä eikä se sillä lailla silloin mene, että etsitään ”joku muu” tilalle ja eletään onnellisina elämän loppuun saakka sen kanssa jos nyt jonkun nettitiukkapipon moraaliin ei satu omat tunteet.
Olen itse myös ihastunut. Toiseen, varattuun. Mutta en tee sille asialle mitään. En eroa nykyisestä vaan hoidan tätä liittoa.
Ei tämä ole mitään tiukkapipoisuutta, vaan toisten kunnioittamista.
Jos oma parisuhde olisi ontuva, pitäisi erota.
Tämän vuoksi en myöskään ymmärrä miksi pitäisi sotkea toisten ihmisten elämä ja vielä ajatella että olisi itse jotenkin oikeutettu elämään sen toisen nykyinen sijasta tuon kanssa johon on "sattunut" ihastumaan.Ällöttävää miten vähän ihmisiä kiinnostaa moraali. Kohta ihastuu taas uuteen ja dumppaa tuon puolison.
Minusta kyse ei ole edes (pelkästään) moraalista ja lapsettomilla moraali ei edes liity asiaan, lapsettomien erot on sillä tavalla pienempi juttu ja yhdentekevää, kun heidän ero ei tee kenestäkään juuretonta.
Mutta ihan itsensä vuoksi olisi typerää vaihdella kumppania, sillä silloin ei tule mitään todellista elämänkumppanuutta, erilaisten vaiheiden myötä yhteen hitsautumista, yhteisiä muistoja, kokemuksia, harjoittelua ja kasvamista ym.
Ei tule ketään, joka todella tuntee sinut ja on elänyt rinnalla kulkien sen kaiken, mikä teki sinusta sinut.Ei pelkästään lapsi voi olla liima. Meillä on lapsia, samoin miehellä josta pidän.
Minun suhde ei ole yhtään tärkeämpi kuin jokin tuoreempi suhde jossa ei ole vielä lapsia.
Kaikkia pitää kunnioittaa, tämä minun suhde saattaa joskus tosiaan myös päättyä. Mutta minä en sitä ole päättämässä vaan tahdon tässä pysyä.
Olisi säälittävää jos oma kumppani päättää lähteä, että olisi ollut pitkään katsellut jotain toista naista ja päättäisi lähteä.
En itse tahdo tuollaista suhdetta, mielummin olisin yksin kuin olla tuossa tilanteessa.
Kyllä se sinun suhteesi nyt vaan on tällä hetkellä kokonaisuuden kannalta tärkeämpi kuin lapsettomien suhde, ei ole mielipideasia.
Teistä lähtee ketju.
Ketju on lukittu.
En jaksa lukea palstapsykologin juttuja, mutta tulen aina hyvälle tuulelle, kun paikalle ilmestyy se mainio tyyppi, joka puhuu "juontajasta" ja "kohahtavasta yleisöstä". Terkkuja hänelle.