Saitteko nukuttua synnärillä hyvin vai hyvin huonosti?

Ihan hirveän huonosti. Ne sängyt on ihan toivottomia. Lähde lätkimään niin nopeasti kuin ikinä pääset, pyydä miestäsi neuvottelemaan kun et itse jaksa. Me jouduttiin olemaan viisi yötä! Vähäisen keltaisuusen vuoksi, ei mitään hengenhätää. Kuin vankina ois ollut. Lopulta pillitin meidät kotiin, muuten oltais siellä varmaan vieläkin, neljän vuoden jlk. Maitokaan ei noussut, ylläri. Ei nousekaan osastolla. Synnytys oli loistava, mut tuo osastolla olo, huhhuh.

Huonosti nukuin. Olin valvonut jo kotona supistusten takia ja synnytys kesti kauan, joten olin aika uupunut. Kolmen hengen huone oli lastenhoitohuoneen vieressä, jossa hoitajat hoitivat vauvoja, jos äiti ei pystynyt. Vauvojen parkumista kuului siis oman huoneen lisäksi lastenhoitohuoneesta. Olin ollut sairaalassa noin viisi yötä ja itkeskelin väsymyksen ja babybluesin kourissa ja toivoin pääseväni kotiin. Hoitaja arveli minun olevan masentunut ja minut lähetettiin psykiatriselle poliklinikalle, tai jonnekin, mutta siellä sanottiin, että olen vain väsynyt. Eivät päästäneet minua kotiin vieläkään, että saisin levätä sairaalassa. Järjestivät kuitenkin minulle yhden hengen huoneen, jossa oli parempi äänieristys, ottivat vauvan yöksi hoitoon ja antoivat rauhoittavaa lääkettä. Sen yön sainkin nukutuksi ja seuraavana päivänä pääsin kotiin.

Toisen kanssa lähdin jo 6 h synnytyksestä kotiin, kun tiesin etten saisi nukuttua ja kun synnytys oli niin helppo..

Huonosti. Sairaala näitä imetysmyönteisiä, joissa vauvalla ei omaa sänkyä eikä lisämaitoa anneta. Rinnanpäät verillä, hoitajilta ei myötätuntoa ja vauva joutui tutkimuksiin, koska oksensi verta. Yritä siinä sitten selittää, että maitoa ei tule, mutta verta rinnoista kyllä sai imettyä. Lapseni on vampyyri... 3 vrk lapsi huusi nälkäänsä, äiti itki ja hoitajat ihmetteli, että miksi et edes yritä (vaikka vauva oli rinnalla käytännössä koko ajan). Suihkuun en päässyt koko aikana (kyllä, haisin!) ja olin aika lailla epätoivoinen, kunnes anoppi tuli ja lupaa kysymättä tuikkasi vauvan suuhun tuttipullon ja syötti vastiketta.

Joten ota mukaan omat lisämaidot ja hyväksy se, että sinä et ole enää ihminen, sinä olet pelkkä tissi. Ainakin jos hoitajilta kysytään.

Pojan jäljiltä olin niin puhki että nukuin varmaan ekan vuorokauden putkeen. Vauvakin oli helppo ja veteli unia ja sitä piti herätellä syömään.

Tyttö karjui 24/7 ja nukkui pätkissä, joten kukaan ei nukkunut.

Synnytysten välillä oli 2 vuotta ja kyllä huomasi muutoksen asenteissa. 2001 sai apua paljon ja 2003 kaikki olisi pitänyt itse hoitaa.

2 synnytystä ja itse olen nukkunut hyvin molemmilla kerroilla. Synnärillä 2 hengen huoneet ja vaikka vieruskaveri on molemmilla kerroilla vaihtunut useasti, ei sen kummemmin ole sattunut ”häiriköitä” huoneeseen. Esikoisen kanssa vieressä oli hetken yksi todella itkuinen vauva, mutta en muista sen häirinneen sen kummemmin. Kuopuksen kanssa oikeasti nautin osastolla olosta! Kun tiesin että kotona odottaa vilkas 2-vuotias, niin osasto tuntui ihan hotellilomalta :D

Perhehuone. Nukuin oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin lainkaan. Sitten kun lopulta olisi saanut hiukan unen päästä kiinni (aamulla, päivällä) tuli kaikenlaisia keskytyksiä ):

Ja minun aikanani laitoksella oltiin 4-6 yötä. Vasta kotona sai levätä ja toipua.

Samoin ihan hiljattain. 5 yötä perhehuoneessa synnärillä ja sitä ennen 5 osatolla. Olin ihan zombie aamuöistä syntymää edeltävästä ajasta, nukahtelin istualtanikin mutta istuminen sattui. Vauva syntyi kuukuden etuajassa, bilirubiiniarvoja mittailtiin yölläkin ja syöttää pitkin yötä tasaisen usein. Helpotti onneksi parin päivän päästä se pahin väsymyskooma, kun sai nukuttua päiväunia vauvan nukkuessa. Kotona nukuttiin sikäli paremmin, että oli oma sänky eikä enää bilirubiinimittauksia kesken unien.

En todellakaan hyvin.  Neljän hengen huone, milloin itki jonkun vauva ja milloin joku puhui puhelimessa tai hempeili ukkonsa kanssa.  Ja joka aamu kukonpierun aikaan siivooja läväytti oven auki ja valot päälle, eräs huonetoverini huomauttikin närkästyneenä "Täällä on  vauvoja!"

Naapurisängyn  hamenaista tuli moikkaamaan puoli sukua joka päivä ja huoneen kolmannessa sängyssä oli naamaansa tälläävä ja puhelimeen aamusta iltaa  puhuva äiti.  Öisinkin käytävillä liikkui porukkaa, summerit soi ym. Ei tosiaan mikään lepohotelli!

Esikoinen vietiin ensimmäisenä yönä lastenosastolle sokeritippaan, en ollut edes herännyt siihen kaksi vuorokautta synnytettyäni. Jouduttiin viikko olemaan sairaalassa, kun vauva tuli vielä keltaiseksikin. Sain nukkua, koska vauva tosiaan oli hoidossa muualla.

Toisen kanssa sitten olikin erilaista. Vauva halusi olla koko ajan tissillä ja itki ellei ollut. Maito ei noussut, enkä uskaltanut nukkua vauva vierellä. Ei puhettakaan, että olisin voinut käydä suihkussa ja ruokailujakin jäi väliin. Samassa huoneessa oli kolme muuta äitiä vauvoineen ja trafiikki sen mukainen. Naapurisängyn rouva kiekui vauvalleen koko ajan, ellei kiekunut puhelimessa. Itkin miehelle väsymystä, kun hän kävi. Onneksi päästiin parin vuorokauden kuluttua kotiin. Psykoosi oli lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö huutavia vauvoja ole syötetty vai mikä huudon aiheuttaa?

Noin pienellä ei ole vuorokausirytmiä, ja lisäksi ne saattaa saada rinnasta liian vähän maitoa aluksi, vaikka niitä syöttäisi 24/7. Huomaa, ettei sinulla ole lapsia.

Kyllä on lapsia. Mitä väliä vuorokausirytmillä on tässä asiassa? 

Kun minä olen ollut synnärillä, ainoa kerta kun jonkun vauva huusi, oli silloin kun tämän äiti oli kirjasta lukenut että imettää pitää neljän tunnin välein. Ei suostunut ottamaan vauvaa tissille yhtään aiemmin. Mietin vaan että onko tämmöistä enemmänkin. Meillä on tuhistu tyytyväisenä kainalossa ihokontaktissa alusta alkaen. 

Tosi huonosti koska

a) sängyt huonoja

b) vierustoverit, melu yms..

Ekana yönä hyvin ja muina öinä huonosti. Ekan yön vauva suurimmaksi osaksi nukkui ja seuraavina öinä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö huutavia vauvoja ole syötetty vai mikä huudon aiheuttaa?

Noin pienellä ei ole vuorokausirytmiä, ja lisäksi ne saattaa saada rinnasta liian vähän maitoa aluksi, vaikka niitä syöttäisi 24/7. Huomaa, ettei sinulla ole lapsia.

Kyllä on lapsia. Mitä väliä vuorokausirytmillä on tässä asiassa? 

Kun minä olen ollut synnärillä, ainoa kerta kun jonkun vauva huusi, oli silloin kun tämän äiti oli kirjasta lukenut että imettää pitää neljän tunnin välein. Ei suostunut ottamaan vauvaa tissille yhtään aiemmin. Mietin vaan että onko tämmöistä enemmänkin. Meillä on tuhistu tyytyväisenä kainalossa ihokontaktissa alusta alkaen. 

Mulle ja miehelle synnärillä opastettiin juottamaan 3 h välein. Meidän eka lapsi ja ite olin siellä jotenki ihan pihalla ja varmaan hormoneista sekaisin enkä tiennyt miten niitä vauvoja hoidetaan.

Imetys ei siellä onnistunut. Ja koska vain kolmen tunnin välein juotettiin niin vauvahan huusi sitten aina välillä eikä mitenkään saatu hiljaiseks.

Nyt kun jälkeen päin ajattelee niin nälkähän sillä varmaan oli. Käy oikeen sääliks vauvaa mitä joutu kestämään..

Todella huonosti. Se oli kaikkein kamalinta koko synnyttämisessä: unettomat yöt huonossa sängyssä muovin päällä hikoillen.

Huoneessa oli 6 tai 7 naista ja vauvoja kuskattiin koko yö syömään. Näin Naistenklinikalla vuosituhannen alussa.

Odottelemme kolmattamme ja haluaisin todella perhehuoneen, aiemmilla kerroilla ei olla saatu ja pelottaa ettei tälläkään kertaa. (Jos synnytys sujuu yhtä hyvin kuin aiemmat niin vanhemmat lapset pärjäävät varmasti mummin kanssa yhden yön.) Vauvat ovat meillä siis syntyneet pikaisesti yöllä ja mies on passitettu kotiin ja olen jäänyt yksin vauvan kanssa kärsimään jälkisupistuksista ja itkevästä vauvasta kun maito ei ole noussut vielä ensimmäisinä päivinä (ehkä siihen rentoutuminenkin auttaisi, mutta on ollut paha rentoutua "synnytyskipujen", veristen rintojen ja rajallisen yksityisyyden kanssa kun huone on ollut täynnä muitakin äitejä ja vauvoja).

Joten: Onko totta, että Jorvissa on vain yksityishuoneita? Olen myös kuullut, että Naisten klinikalla olisi jokin potilashotelli?

Pääseekö sinne jos lapsi on terve, mutta vähän kellakka? (aiemmmat ovat olleet keltaisia, kolmaskin siis saattaa olla minun kanssani eri veriryhmää)

Voisimme synnytyksen lähestyessä lähteä sukulaisille pk-seudulle ja synnyttää noista jommassa kummassa. Olen aika varma, ettei perhehuonetta täältä meille riitä taaskaan sillä perusteella, että se olisi äidistä kiva. Asumme kuitenkin lähellä sairaalaa eikä lapsi ole ensimmäinen... joten yksityishuoneen perässä olisin valmis matkustamaan jos vain kerkeää.

Täytyy sanoa että äidin unella ei ole mitään väliä osastolla. En ymmärrä että raskausaikana ja synnytyksessä hoito on ensiluokkaista ja synnytyksen jälkeen sekä vauva ja äiti ovat kuin likarätit nurkassa. Saa kohdella ala-arvoisesti ja pitää tahallaan hereillä. En ymmärrä kuinka se saa nopeammin kuntoon niinkuin monesti kuuluu puolustelu.

Monessa maassa synnyttänyttä äitiä ja vauvaa kohdellaan kuin kultaa, ei vaan Suomessa. Kesällä pitäisi taas mennä ja synnyttekään ei pelota niin paljoa kun osastolla olo. Mutta se kestetään vauvan vuoksi.

Ottakaa kuitenkin evästä mukaan, olin viimeksi niin nälkäinenkin että itketti jo se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö huutavia vauvoja ole syötetty vai mikä huudon aiheuttaa?

Noin pienellä ei ole vuorokausirytmiä, ja lisäksi ne saattaa saada rinnasta liian vähän maitoa aluksi, vaikka niitä syöttäisi 24/7. Huomaa, ettei sinulla ole lapsia.

Kyllä on lapsia. Mitä väliä vuorokausirytmillä on tässä asiassa? 

Kun minä olen ollut synnärillä, ainoa kerta kun jonkun vauva huusi, oli silloin kun tämän äiti oli kirjasta lukenut että imettää pitää neljän tunnin välein. Ei suostunut ottamaan vauvaa tissille yhtään aiemmin. Mietin vaan että onko tämmöistä enemmänkin. Meillä on tuhistu tyytyväisenä kainalossa ihokontaktissa alusta alkaen. 

Mulle ja miehelle synnärillä opastettiin juottamaan 3 h välein. Meidän eka lapsi ja ite olin siellä jotenki ihan pihalla ja varmaan hormoneista sekaisin enkä tiennyt miten niitä vauvoja hoidetaan.

Imetys ei siellä onnistunut. Ja koska vain kolmen tunnin välein juotettiin niin vauvahan huusi sitten aina välillä eikä mitenkään saatu hiljaiseks.

Nyt kun jälkeen päin ajattelee niin nälkähän sillä varmaan oli. Käy oikeen sääliks vauvaa mitä joutu kestämään..

Ei vastasyntyneellä välttämättä niinkään nälkä ole vaan tarve pysyä äidissä kiinni. Ja imutarve tietenkin.

Nukuin todella huonosti. Vuosi sitten olin ensin kaksi yötä osastolla todella korkean verenpaineen takia synnytystä käynnistellessä. En nukkunut kumpanakaan yönä kun ensin vieressä oli synnyttämään alkanut nainen joka vinkui ja vikisi kipujaan ja hoitajat ravasivat hänen luonaan koko yön. Hänet siirrettiin synnytyssaliin aamuyöstä ja sitten minun luonani ravattiin sen jälkeen aamiaiseen asti. Ei silmäystäkään unta. Toisena iltana olin käyrillä sydänäänten laskun takia monta tuntia enkä saanut unta, ja lopulta minut siirrettiin synnyttyssaliin jatkuvaan tarkkailuun. Kätilö vakuutti että kaikki hyvin ja nuku vaan. No kerkesin torkahtaa ehkä puoleksi tunniksi kun lääkäri tuli paikalle ja puhkaisi kalvot. Ilmeisesti sydänäänet katoilivat säännöllisesti. Siitä käynnistyi synnytys ja siinä meni loppuyö. Sitten olin 4 päivää itse osastolla koska maito ei noussut ja vauva ei suostunut syömään kunnolla kun nukahteli. En nukkunut yhteensä kuin ehkä muutaman tunnin tuon neljän päivän aikana. Ei vain pystynyt kun oli kaikkea. Lopulta eräs kokenut hoitaja halusi vielä otattaa verikokeet, koska vauva ei jaksanut edes syödä nukahtamatta ja infektiohan se oli. Onneksi näin. Vauva joutui antibioottihoitoon ja minulta kysyttiin haluanko kotiin vai jäädä vielä osastolle. Tunsin itseni heti huonoksi äidiksi, mutta halusin vain kotiin. Nukuin sinä yönä kotona 15h putkeen heräämättä kertaakaan. Sitten vietin lähes viikon lastenosastolla vauvan kanssa enkä nukkunut öisin taas mitään.

Toukokuussa syntyy toinen ja olen paljon viisaampi kuin viimeksi ja osaan toivottavasti varautua paremmin.