Lue keskustelun säännöt.
Onpas Hercule Poirot - sarja hyvä - katsoin pitkästä aikaa
Ei mitään epäloogisuutta juonessa, vaan nimenomaan päinvastoin.
Usein sarjoissa ja leffoissa häiritsee epäloogisuudet.
Olipa ilo katsella noita sarjoja, joissa puvustus ja lavastus on hiottu täydelliseksi ajankuvaksi, näyttelijät erittäin hyviä, englannin kieli hyvin lausuttua ja selkeää ja juoni on mietitty pilkun tarkasti. Ja samalla voi pohtia murhaajakandidaattia.
Ei ihme, että näitä on katsottu YleAreenassa jo parisataa tuhatta kertaa alle viikossa.
Kommentit (678)
Vierailija kirjoitti:
Oliko Hastings kirjoissakin yhtä yksinkertainen kuin sarja antaa ymmärtää?
Kyllä oli. Christie passittikin hänet Etelä-Amerikkaan varsin varhaisessa vaiheessa :) Mutta onhan sen apulaisen tietysti oltava etsivää tyhmempi, sillä kirjassa etsivä voi sitten selittää apulaiselle asioita, joita tämä ei ymmärtänyt, vaikka tietysti siinä "oikeasti" selitetään ne asiat lukijalle. Tuosta TV-sarjasta saa sen vaikutelman, että lähes aina Poirot ratkoi rikokset yhdessä Jappin, Hastingsin ja Lemonin kanssa, mutta niinhän ei kirjoissa ollut. Mutta ei se mitään, sarja on erittäin hyvä ja pidän näistä kaikista henkilöhahmoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä minkä ikäinen Hastings on sarjassa olevinaan, mutta ärsyttää, kun jää monessa jaksossa suu auki tuijottamaan nuoria kauniita naisia. Siinähän ois omanikäinen(?) sekä näpsäkkä ja nätti neiti Lemon ihan nenän edessä.
Kohta taas alkaa
Miten kaikki on aina tuossa kihloissa, mutta koskaan ei päästä häihin asti? Tai sitten ne naimisissa olevat pariskunnat on jotain ikivanhoja taloudenhoitajapareja. Neiti Lemonin kikkurat ovat kyllä ihanat, ihme ettei Hastings ole niihin lätkässä vaan kaikkiin nuoriin jo kihloissa oleviin pimuihin.
Mieheni nauraa kun sanon Poirotti :D Pitäisi ajan kanssa katsoa Areenasta putkeen noita, nyt vaikea keskittyä kun saattaa olla vauvalla ruoka-aika tai känkkäränkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuten Kyllä Jeeves hoitaa sarjaa ei 8pe ole uusittu?? Oli mahtava!
Sarjat ovat lähes kokonaan dialogia. Ensin jututetaan kaikkia, sitten Hercule paljastaa murhaajan. Usein vieläpä niin, että joku johtolanka on piilotettu katsojilta.
Visuaalisesti sarjat ovat tunkkaisia, kuvaukseltaan keskitasoa, ja etenkin vanha kuvasuhde häiritsee tosi paljon. Muutenkin kuva on lähellä VHS-tasoa.
Ohjaus on puisevaa, siinä ei ole mitään uusia ideoita tai kekseliäisyyttä. Suurin osa tämän ja viime vuoden suomalaissarjoista on paljon paremmin ohjattu, kuvattu, leikattu, ja käsikirjoitettu, jopa näytelty.
Agatha Christien murhatarinat on tarkoitettu luettavaksi, suurin osa viehätyksestä ja ideasta katoaa tv-sarjoina. Lisäksi suurin osa sarjan jaksoista on ihan kokonaan uusia tarinoita joilla ei ole Christien kanssa tekemistä kuin Hercule Poirotin ja parin tuttavansa hahmo.
Sarjan musiikit on äitelän ärsyttäviä, etenkin tunnusmusiikki on aivan kamala.
Sarjan ajankuva ei ole kovin realistinen, ihmiset käyttäytyvät usein kuin 70-80-lukujen ihmiset, sama puheen kanssa.
Kaksi tähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään epäloogisuutta juonessa, vaan nimenomaan päinvastoin.
Usein sarjoissa ja leffoissa häiritsee epäloogisuudet.
Olipa ilo katsella noita sarjoja, joissa puvustus ja lavastus on hiottu täydelliseksi ajankuvaksi, näyttelijät erittäin hyviä, englannin kieli hyvin lausuttua ja selkeää ja juoni on mietitty pilkun tarkasti. Ja samalla voi pohtia murhaajakandidaattia.
Ei ihme, että näitä on katsottu YleAreenassa jo parisataa tuhatta kertaa alle viikossa.
Tykkään myös! Loistava sarja.
Nyt tuli Britanniaan todella kamalalta vaikuttava yksittäis-Poirot jossa John Malkovich (!! wtf) oli Poirot. Aivan varmasti tulee Suomeenkin. En tykännyt, katsoin 20 minsaa, ankeeta ja taitellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki on aina tuossa kihloissa, mutta koskaan ei päästä häihin asti? Tai sitten ne naimisissa olevat pariskunnat on jotain ikivanhoja taloudenhoitajapareja. Neiti Lemonin kikkurat ovat kyllä ihanat, ihme ettei Hastings ole niihin lätkässä vaan kaikkiin nuoriin jo kihloissa oleviin pimuihin.
Luultavasti Hastings ei voi sarjassa(kaan) ihastua neiti Lemoniin koska Christien luoma hahmo on kaikkea muuta kuin viehättävä, tehokas ja järkevä kyllä. Lemon siis.
Vierailija kirjoitti:
Hienosti toteutettua ajankuvaa, mutta tarinat tunkkaisia. Christien maailmankuva on jo homeessa.
Pitäisikö henkilöiden käyttäytyä kuin nykyajan ihmiset?
Murdochin murhamysteerit on typerä sarja, koska tuntuu, että modernilla tavalla ajattelevat ja käyttäytyvät ihmiset on siirretty sadan vuoden taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poirotissa kukoistavat luokkaerot. Mutta pidän kyllä, näyttelijät ovat huippuja. Ja kukoistaa myös menneen maailman hyvät tavat.
Olen aina ihaillut sitä, miten sarjan miljöö on aina niin huolella lavastettu. On nähty mm. lentokenttiä, rautatieasemia, metro, parturi, herkkukauppa, lomakeskuksia, hotelleja ja jopa piirakkatehdas. Hahmojen taustalla on aina elämää, lapsia leikkimässä ja laivoja uittamassa, lastenhoitajat työntävät vaunuja, maitomiehet tuovat maitopulloja, taloudenhoitajat pesevät pyykkiä, bussit ja kuorma-autot kulkevat, retkeilijät paikkaavat pyöränkumeja jne. Esimerkiksi yhdessä jaksossa, kun Poirot meni luonnontieteelliseen museoon, portaissa parveili kokonainen koululuokka harmaissa koulupuvuissaan.
Olen muuten ihmetellyt, mitä ne pyörylät neiti Lemonin otsalla ovat. Niiden määrä vaihtelee. Lienevätkö jotain hiuskampoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas tykkäsin Malkovichin Poirotista, vaikka se ei Suchet:in poirottia pesekään. Onneksi ei yrittänyt kopioida vanhoja. Mielenkiintoinen ja synkkä.
Tykkään Poirotista. Pitää vaan olla tietyssä vireessä, että jaksan katsoa sarjaa. Katselen myös silmä kovana taustoja, lavastuksia, pukuja, asusteita, taloja, sisustuksia, autoja, jne. Kiinnitän huomiota yksityiskohtiin. :)
Lavasteet ovat hyvät, sillä sarja kuvataan aidoissa vanhoissa kohteissa, aidoissa taloissa jne.
Pidän kovasti Poirot- sarjasta myös.
Raatojenkaivelua on TV:ssä ihan liikaa.
Mennyttä aikaa tosin on turha haikailla, elokuvissa ja sarjoissa voidaan ajankuvaan poimia parhaat palat ja jättää kaikki ikävä huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Olen muuten ihmetellyt, mitä ne pyörylät neiti Lemonin otsalla ovat. Niiden määrä vaihtelee. Lienevätkö jotain hiuskampoja?
Ne pyörylät ovat hiuskiehkuroita, se oli muotia silloin, laittaa vahalla tuollaiset pyörylät etuhiuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti toteutettua ajankuvaa, mutta tarinat tunkkaisia. Christien maailmankuva on jo homeessa.
Pitäisikö henkilöiden käyttäytyä kuin nykyajan ihmiset?
Murdochin murhamysteerit on typerä sarja, koska tuntuu, että modernilla tavalla ajattelevat ja käyttäytyvät ihmiset on siirretty sadan vuoden taakse.
Naulan kantaan.
Pisti oikein mietityttämään ton Viisikko-ketjun innoittamana: ei ihme, että britit ja UK on tuntunut aina niin läheiseltä kaikista ulukomualaisista maista - pentuna lukenut viisikoita, nallepuhia, narniaa yms. Hieman vanhempana mukaan tuli Christie, Doyle, Austen, Kipling jne. Radiosta kuunnellut Knallia ja Sateenvarjoa. Koko penskuus meni Beatlesien ja Rollarien tahtiin enimmäkseen - minä mitää lastenlauluja kuunnellut, Yesterdayta ja Helpia se oli. Ja sitten teininä tuli mukaan Monty Pythonien huumori, punk-bändit, Lontoon shoppailureissut, Minä Claudius ja Brideshead revisited, lukemattomat määrät dekkari-. ja historiallisia sarjoja jne.
Kyllä siinä sivussa on tullut opittua aimo annos brittien (ja Euroopan) historiaa, vaate- ja hiusmuotia eri vuosikymmeniltä, arkkitehtuuria ja sisustustyylejä, historian tajua (milloin esim. kotona alkoi näkyä radioita, milloin televisioita, milloin kaasulamppuja jne jne).
Poiroteista päällimmäisenä muistona on tarkka lavastustyö, 1920-luvun tyyli ja Poirotin dandiys. Sama huolellinen lavastaminen näkyi sittemmin myös Kyllä Jeeves hoitaa -sarjassa. 1920- ja myös 1930-luvun tyylien ihailijoille must- sarjoja.