Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea stressaantunutta ja ahdistunutta lukiolaista?
Lukion toisella oleva tyttö on yhtäkkiä ahdistunut silmin nähden opiskelusta. Tulevaisuus pelottaa hirveästi, kun on tunne ettei pääse mihinkään opiskelemaan.
Ennen joulua tuli muutamasta kokeesta alle vitosen arvosana, mistä tytär murtui täysin. Luuli osanneensa asiat. Muutoin on tullut 7-9 arvosanoja.
Haluaisi vaihtaa pitkän matematiikan lyhyeksi, mutta pelkää, ettei sitten ainakaan saa jatko-opiskelupaikkaa.
Miten voisi parhaiten tukea tässä kohtaa? Tyttö on niin ahdistunut, ettei saa nukuttua, mikä ei tietysti helpota painetta yhtään.
Kommentit (274)
Olette vanhempina epäonnistuneet kun olette ylläpitäneet illuusiota että vain opiskelemalla kiitettävällä ja korkeakoulutasolla pääsee itselleen mielenkiintoisiin töihin.
Teidättekö edes kuinka monta erilaista ammattia on tarjolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietitte että mitä hän tykkäisi tehdä 8 tuntia päivässä ja myös silloin kun on muuten kurja päivä. Ei niitä numeroita niin kannata murehtia, ammattikouluistakin pääsee korkeakouluihin ja sieltä taas yliopistoihin kunhan motivaatiota riittää. Monella alalla suoraan lukiosta tulleet ovat jopa vähän riippakiviä koska heillä on vähemmän itse työstä kokemusta kuin heillä jotka ovat itseopiskelleet, tehneet työharjoitteluja ja päässeet vaativan pääsykokeen läpi.
Etenkin nyt kun koulujen varoja on vähennetty, itseopiskelu on erittäin tärkeää. Jos matikka ei kiinnosta niin v-t matikasta, keskittyy omaan mieluiseen alaan. Ainoastaan laiskottelu ei ole sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika on tokalla myös. Ei tiedä yhtään, mitä alkaa opiskelemaan lukion jälkeen. Kyllä toi jatko-opintouudistus on luonut lukioisille ihan hirveesti paineita. Juurikin sen suhteen, että pitäisi jo nyt osata (tai oikeastaan jo ekan alussa) priorisoida, mihin keskittyy, jollei ole lahjakas kaikessa.
Äidinkieli, pitkä englanti, pitkä matikka, fysiikka, X lienee ihan hyvä yhdistelmä lähes kaikkeen. X on reaaliaine (ei TE)/kieli, jossa kokee olevansa vahvoilla. Oikikseenkin saa fysiikasta eniten pisteitä, mikä saattaa olla hieman yllättävää
Näin poika onkin ajatellut ja onneksi on suht ok matemaattisissa aineissa mutta joutuu tekemään kyllä kovasti töitä. Kuitenkin myös monet reaaliaineet teettävät hirveesti töitä, kun kirjallisten tehtävien + esitelmien määrä on lisääntynyt valtavasti omista ajoista. Kurssista on kuitenkin hyvä päästä läpi, joten tehtävähän ne on eikä pojan luonto kestä ihan peetä tehdä. Mut joo, on tämä kyllä aika syvältä, kun matemaattisten aineiden arvostus on niin korkealla vaikka loogista päättelyä ja ajattelua ne vissiin mittaa parhaiten.
Toisaalta just hyvä, että arvostetaan päättelytaitoa ja loogista ajattelua eikä pelkästään ulkoaoppimalla pärjää.
Itse löysin lukioaikana poikaystävän joka opetti mulle matikkaa. Olin saanut hylätyn ja uusinnassa sain 10- !!!
Englannin tentteihin tenttasi pikkusisko.
Eli tuttavapiiristä opettaja ja äkkiä tai itse perehdytte aiheeseen.
Itse jouduin poikaani tenttaamaan lukioiässä tosi tosi paljon ja tsemppaamaan.
Ylioppilas tuli ja hyvissä jatko-opinnoissa on.
Samat mietteet täällä. Poikani on ihan hyvä koulussa, mutta ei matematiikassa. On lyhyessä matikassa, eikö aio sitä edes kirjoittaa. Jos ei pääse Suomessa jatko-opiskelemaan, niin yrittää ulkomaille.
Esim. Ruotsissa on tosinkorkeatasoista yliopisto-opiskelua.
Paineet on kovat nykylukiolaisilla.
Tosi paljon tekemistä, lukemista, esitelmiä ja referaatteja yms. Kokeiden ja välikokeiden lisäksi.
Ja ainakin oman poikani kouluss, jodsa ei kannusteta opiskelemaan yli 3 vuotta. On yli 9 ka:n lukio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poika on tokalla myös. Ei tiedä yhtään, mitä alkaa opiskelemaan lukion jälkeen. Kyllä toi jatko-opintouudistus on luonut lukioisille ihan hirveesti paineita. Juurikin sen suhteen, että pitäisi jo nyt osata (tai oikeastaan jo ekan alussa) priorisoida, mihin keskittyy, jollei ole lahjakas kaikessa.
Äidinkieli, pitkä englanti, pitkä matikka, fysiikka, X lienee ihan hyvä yhdistelmä lähes kaikkeen. X on reaaliaine (ei TE)/kieli, jossa kokee olevansa vahvoilla. Oikikseenkin saa fysiikasta eniten pisteitä, mikä saattaa olla hieman yllättävää
Näin poika onkin ajatellut ja onneksi on suht ok matemaattisissa aineissa mutta joutuu tekemään kyllä kovasti töitä. Kuitenkin myös monet reaaliaineet teettävät hirveesti töitä, kun kirjallisten tehtävien + esitelmien määrä on lisääntynyt valtavasti omista ajoista. Kurssista on kuitenkin hyvä päästä läpi, joten tehtävähän ne on eikä pojan luonto kestä ihan peetä tehdä. Mut joo, on tämä kyllä aika syvältä, kun matemaattisten aineiden arvostus on niin korkealla vaikka loogista päättelyä ja ajattelua ne vissiin mittaa parhaiten.
Toisaalta just hyvä, että arvostetaan päättelytaitoa ja loogista ajattelua eikä pelkästään ulkoaoppimalla pärjää.
Onhan se näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Mietitte että mitä hän tykkäisi tehdä 8 tuntia päivässä ja myös silloin kun on muuten kurja päivä. Ei niitä numeroita niin kannata murehtia, ammattikouluistakin pääsee korkeakouluihin ja sieltä taas yliopistoihin kunhan motivaatiota riittää. Monella alalla suoraan lukiosta tulleet ovat jopa vähän riippakiviä koska heillä on vähemmän itse työstä kokemusta kuin heillä jotka ovat itseopiskelleet, tehneet työharjoitteluja ja päässeet vaativan pääsykokeen läpi.
Etenkin nyt kun koulujen varoja on vähennetty, itseopiskelu on erittäin tärkeää. Jos matikka ei kiinnosta niin v-t matikasta, keskittyy omaan mieluiseen alaan. Ainoastaan laiskottelu ei ole sallittua.
Hänellä on jo selkeästi omat ajatukset jatkosta, mutta ilmeisesti koulussa ei todellakaan puhuta siitä, että teitä ja väyliä on tosiaan erilaisia.
Kyse ei niinkään ole siitä ettei matikka kiinnostaisi. On tähän mennessä saanut ihan ok arvosanoja siitä, mutta viimeisin meni penkin alle ja sen lisäksi yksi toinen koe, jotka laukaisivat armottoman stressin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.
Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!
Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.
Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.
Kasvatustieteet on tulevaisuudenala ja lehtoreilla on hyvät palkat ja mielekäs työ.
Nyt yhdessä käytte kaavat läpi rauhassa ja harjoittelette niin kauan että epäselvät asiat selkiytyvät ja tyttö voi mennä hyvillä mielin tenttiin.
Jatkossa olet mukana kotitehtävissä niin, että uudet matikanmutkat eivät muodostu taas hebreaksi.
Näin itse tein tyttärien kanssa. Vaikeata oli, mutta yhdessä selvittiin, ja oma miesystävä on insinööri, hän oli haka kaikissa jutuissa joita ei hokattu millään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietitte että mitä hän tykkäisi tehdä 8 tuntia päivässä ja myös silloin kun on muuten kurja päivä. Ei niitä numeroita niin kannata murehtia, ammattikouluistakin pääsee korkeakouluihin ja sieltä taas yliopistoihin kunhan motivaatiota riittää. Monella alalla suoraan lukiosta tulleet ovat jopa vähän riippakiviä koska heillä on vähemmän itse työstä kokemusta kuin heillä jotka ovat itseopiskelleet, tehneet työharjoitteluja ja päässeet vaativan pääsykokeen läpi.
Etenkin nyt kun koulujen varoja on vähennetty, itseopiskelu on erittäin tärkeää. Jos matikka ei kiinnosta niin v-t matikasta, keskittyy omaan mieluiseen alaan. Ainoastaan laiskottelu ei ole sallittua.
Hänellä on jo selkeästi omat ajatukset jatkosta, mutta ilmeisesti koulussa ei todellakaan puhuta siitä, että teitä ja väyliä on tosiaan erilaisia.
Kyse ei niinkään ole siitä ettei matikka kiinnostaisi. On tähän mennessä saanut ihan ok arvosanoja siitä, mutta viimeisin meni penkin alle ja sen lisäksi yksi toinen koe, jotka laukaisivat armottoman stressin.
Minkä verran yhdessä katsotte matikantehtäviä ennen lapsen tenttejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on jo selkeästi omat ajatukset jatkosta, mutta ilmeisesti koulussa ei todellakaan puhuta siitä, että teitä ja väyliä on tosiaan erilaisia.
Kyse ei niinkään ole siitä ettei matikka kiinnostaisi. On tähän mennessä saanut ihan ok arvosanoja siitä, mutta viimeisin meni penkin alle ja sen lisäksi yksi toinen koe, jotka laukaisivat armottoman stressin.
No jos sillä on jo selkeästi jatkoajatuksia niin sehän on monia ikäisiään edellä. Oma pikkusisko valmistuu myös tänä vuonna ja hänellä ei vieläkään ole hajuakaan mille alalle menisi. Jos se oman unelma-alan koulu ei niin sitä matikkaa vaadi niin eipä sillä väliä sitten ole mitä numeroja siitä tulee. Tykkään muuten siitä kuinka pari lukiolaista alapeukutti viime viestiäni koska kerroin vain sen totuuden että tietyissä kouluissa he hidastavat muiden opetusta. Näin esim. 3d-mallinnuksessa.
Lukio on monille kovempi koulu kuin yliopisto, joten siihen on turha vedota, että kuinka sitten yliopistossa. Sitäpaitsi pääsykokeissa kukaan ei kysy, menikö lukioon kaksi vai neljä vuotta. Jos voimat on loppu, kannattaa hidastaa tahtia. Yksi vuosi sinne tai tänne, pahimmassa tapauksessa intti kuitenkin sotkee opiskelijapojalta kaksi lukuvuotta, ja taivas yksin tietää, kuka elää kuusikymppiseksi ja kuka yhdeksänkymppiseksi.
Eikä maailma yksin sen lukion varassa seiso, vaikka se tietenkin on tärkeä. Kannattaa ylipäätään muistaa, että lukion tärkein anti eivät ole oppisisällöt, vaan se, että oppii raatamaan ja tutustuu omiin voimavaroihinsa. Jos lukio on vaikea ja ahdistava, kannattaa harkita jotakin vähän konkreettisempaa opinahjoa lukion jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on jo selkeästi omat ajatukset jatkosta, mutta ilmeisesti koulussa ei todellakaan puhuta siitä, että teitä ja väyliä on tosiaan erilaisia.
Kyse ei niinkään ole siitä ettei matikka kiinnostaisi. On tähän mennessä saanut ihan ok arvosanoja siitä, mutta viimeisin meni penkin alle ja sen lisäksi yksi toinen koe, jotka laukaisivat armottoman stressin.
No jos sillä on jo selkeästi jatkoajatuksia niin sehän on monia ikäisiään edellä. Oma pikkusisko valmistuu myös tänä vuonna ja hänellä ei vieläkään ole hajuakaan mille alalle menisi. Jos se oman unelma-alan koulu ei niin sitä matikkaa vaadi niin eipä sillä väliä sitten ole mitä numeroja siitä tulee. Tykkään muuten siitä kuinka pari lukiolaista alapeukutti viime viestiäni koska kerroin vain sen totuuden että tietyissä kouluissa he hidastavat muiden opetusta. Näin esim. 3d-mallinnuksessa.
Missä koulussa opiskellaan 3d-mallinnusta? Eli jos teillä on opiskelijoina datanomi, kokki, lähihoitaja, autonasentaja, parturi-kampaaja ja 5 lukiolaista niin juuri ne lukiolaiset hidastavat kaikkien opetusta?
Eri
Kouluaika on vanhemmille rankkaa. Itsellä on olo kuin olisin käynyt peruskoulun ja lukion kolmeen kertaan kolmen lapsen kanssa. Tehtiin aina harjoitustenttejä ennen koepäivää. Matematiikkaa en itse hallitse, mies hoiti sen tenttaamisen tytön kohdalla, pojat osasivat sen ilman tenttaamista.
Itselläni omassa lapsuudessa 70- luvulla äiti valvoi kotitehtävät joka ilta ja kertasi kokeeseen. Se tuntui tylsältä silloin, mutta olen jatkanut perinnettä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietitte että mitä hän tykkäisi tehdä 8 tuntia päivässä ja myös silloin kun on muuten kurja päivä. Ei niitä numeroita niin kannata murehtia, ammattikouluistakin pääsee korkeakouluihin ja sieltä taas yliopistoihin kunhan motivaatiota riittää. Monella alalla suoraan lukiosta tulleet ovat jopa vähän riippakiviä koska heillä on vähemmän itse työstä kokemusta kuin heillä jotka ovat itseopiskelleet, tehneet työharjoitteluja ja päässeet vaativan pääsykokeen läpi.
Etenkin nyt kun koulujen varoja on vähennetty, itseopiskelu on erittäin tärkeää. Jos matikka ei kiinnosta niin v-t matikasta, keskittyy omaan mieluiseen alaan. Ainoastaan laiskottelu ei ole sallittua.
Hänellä on jo selkeästi omat ajatukset jatkosta, mutta ilmeisesti koulussa ei todellakaan puhuta siitä, että teitä ja väyliä on tosiaan erilaisia.
Kyse ei niinkään ole siitä ettei matikka kiinnostaisi. On tähän mennessä saanut ihan ok arvosanoja siitä, mutta viimeisin meni penkin alle ja sen lisäksi yksi toinen koe, jotka laukaisivat armottoman stressin.
Minkä verran yhdessä katsotte matikantehtäviä ennen lapsen tenttejä?
Eipä ole voitu yhdessä katsoa, kun menee multa yli hilseen. Yksi tuttu on pari kertaa katsonut yhdessä tytön kanssa, jos on ollut epäselvyyttä, ja siinä olen huomannut tytön kuitenkin nopeasti hoksaavan mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on jo selkeästi omat ajatukset jatkosta, mutta ilmeisesti koulussa ei todellakaan puhuta siitä, että teitä ja väyliä on tosiaan erilaisia.
Kyse ei niinkään ole siitä ettei matikka kiinnostaisi. On tähän mennessä saanut ihan ok arvosanoja siitä, mutta viimeisin meni penkin alle ja sen lisäksi yksi toinen koe, jotka laukaisivat armottoman stressin.
No jos sillä on jo selkeästi jatkoajatuksia niin sehän on monia ikäisiään edellä. Oma pikkusisko valmistuu myös tänä vuonna ja hänellä ei vieläkään ole hajuakaan mille alalle menisi. Jos se oman unelma-alan koulu ei niin sitä matikkaa vaadi niin eipä sillä väliä sitten ole mitä numeroja siitä tulee. Tykkään muuten siitä kuinka pari lukiolaista alapeukutti viime viestiäni koska kerroin vain sen totuuden että tietyissä kouluissa he hidastavat muiden opetusta. Näin esim. 3d-mallinnuksessa.
Jatko-opintoihin hakiessa sillä matikalla just on väliä...
Vierailija kirjoitti:
älä skagaa kirjoitti:
Valintakysymys. Miksi mennä lukioon jos perse ei kestä stressiä? Tuskin se elämä on yhtään stressittömämpää lukion jälkeen. Pullamössöillä valahtaa torttu punttiin silloin kun pitäisi onnistua.
Koska moni ei tiedä vielä 15-vuotiaana yhteishaun aikaan, mitä alaa haluais alkaa opiskella. Ja lukio on muuttunut vasta viime vuosina näin hurjaksi, joten vanhemmatkaan ei ole ihan ajantasalla, jotta voisivat järkevästi lapsiaan opastaa.
Näinhän se on. Itselleni on tullut ihan viime vuosina yllätyksenä, että lukio on nykyisin noin kamalaa. Minulla ja miehelläni on molemmilla akateeminen koulutus ja olen suoraan sanoen ihan tyytyväinen, että ysiluokkalainen poikamme on hakemassa ammattikouluun. Jotenkin tuo lukioiden ym. "korkeampien opinahjojen" opiskelu kuulostaa nykyisin sellaiselta tosi-tv:n Heikoin lenkki -kilpailulta, jossa on tarkoitus vain pudottaa heikkohermoisia pois kisasta. Minkään oppimisen tai muun järkevän kanssa näillä nykyvaatimuksilla ja muutoksilla ei tunnu olevan mitään tekemistä. Tällä tavallako saadaan hyviä työntekijöitä ja talous nousuun? Tuntuu, että puolet nuorista sekoaa vaatimuksista, masentuu ja on kohta työkyvyttömyyseläkkeellä :( Sehän se hyödylliseltä kuulostaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
älä skagaa kirjoitti:
Valintakysymys. Miksi mennä lukioon jos perse ei kestä stressiä? Tuskin se elämä on yhtään stressittömämpää lukion jälkeen. Pullamössöillä valahtaa torttu punttiin silloin kun pitäisi onnistua.
Koska moni ei tiedä vielä 15-vuotiaana yhteishaun aikaan, mitä alaa haluais alkaa opiskella. Ja lukio on muuttunut vasta viime vuosina näin hurjaksi, joten vanhemmatkaan ei ole ihan ajantasalla, jotta voisivat järkevästi lapsiaan opastaa.
Näinhän se on. Itselleni on tullut ihan viime vuosina yllätyksenä, että lukio on nykyisin noin kamalaa. Minulla ja miehelläni on molemmilla akateeminen koulutus ja olen suoraan sanoen ihan tyytyväinen, että ysiluokkalainen poikamme on hakemassa ammattikouluun. Jotenkin tuo lukioiden ym. "korkeampien opinahjojen" opiskelu kuulostaa nykyisin sellaiselta tosi-tv:n Heikoin lenkki -kilpailulta, jossa on tarkoitus vain pudottaa heikkohermoisia pois kisasta. Minkään oppimisen tai muun järkevän kanssa näillä nykyvaatimuksilla ja muutoksilla ei tunnu olevan mitään tekemistä. Tällä tavallako saadaan hyviä työntekijöitä ja talous nousuun? Tuntuu, että puolet nuorista sekoaa vaatimuksista, masentuu ja on kohta työkyvyttömyyseläkkeellä :( Sehän se hyödylliseltä kuulostaakin.
On nykylukiossa paljon hyvääkin. Omaa ajattelua tarvitaan ja käytetään paljon. Välillä työmäärä tosin ihmetyttää, kun koulupäivätkin pääsääntöisesti on 8-16 ja matkoimeen helposti menee 10h. Sen jälkeen alkaisi se toinen työpäivä esseineen ja lukemisineen. En voi välttyä ajatukselta, etteikö vähemmän voisi tuoda parempia tuloksia. Nuorilla kun on muutakin elämää. Tai pitäisi ainakin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
älä skagaa kirjoitti:
Valintakysymys. Miksi mennä lukioon jos perse ei kestä stressiä? Tuskin se elämä on yhtään stressittömämpää lukion jälkeen. Pullamössöillä valahtaa torttu punttiin silloin kun pitäisi onnistua.
Koska moni ei tiedä vielä 15-vuotiaana yhteishaun aikaan, mitä alaa haluais alkaa opiskella. Ja lukio on muuttunut vasta viime vuosina näin hurjaksi, joten vanhemmatkaan ei ole ihan ajantasalla, jotta voisivat järkevästi lapsiaan opastaa.
Näinhän se on. Itselleni on tullut ihan viime vuosina yllätyksenä, että lukio on nykyisin noin kamalaa. Minulla ja miehelläni on molemmilla akateeminen koulutus ja olen suoraan sanoen ihan tyytyväinen, että ysiluokkalainen poikamme on hakemassa ammattikouluun. Jotenkin tuo lukioiden ym. "korkeampien opinahjojen" opiskelu kuulostaa nykyisin sellaiselta tosi-tv:n Heikoin lenkki -kilpailulta, jossa on tarkoitus vain pudottaa heikkohermoisia pois kisasta. Minkään oppimisen tai muun järkevän kanssa näillä nykyvaatimuksilla ja muutoksilla ei tunnu olevan mitään tekemistä. Tällä tavallako saadaan hyviä työntekijöitä ja talous nousuun? Tuntuu, että puolet nuorista sekoaa vaatimuksista, masentuu ja on kohta työkyvyttömyyseläkkeellä :( Sehän se hyödylliseltä kuulostaakin.
On nykylukiossa paljon hyvääkin. Omaa ajattelua tarvitaan ja käytetään paljon. Välillä työmäärä tosin ihmetyttää, kun koulupäivätkin pääsääntöisesti on 8-16 ja matkoimeen helposti menee 10h. Sen jälkeen alkaisi se toinen työpäivä esseineen ja lukemisineen. En voi välttyä ajatukselta, etteikö vähemmän voisi tuoda parempia tuloksia. Nuorilla kun on muutakin elämää. Tai pitäisi ainakin olla.
No sepä se, kun ei esim. 16-vuotiaan ajattelun tarvitsekaan periaatteessa olla sillä tasolla kuin aikuisella. Eivät kaikki pysty kovin hurjaan omatoimisuuteen ja omien opintojen suunnitteluun, vaikka olisivat ahkeria ja motivoituneita. Miksi myöhemmin kypsyviä sitten pudotetaan pois, kun he voisivat myöhemmin olla kuitenkin ihan paikallaan vaikka akateemisessa työelämässä? Itse pakersin lukion kovalla työllä ja vasta myöhemmin yliopisto-opinnoissa huomasin ajatteluni kehittyneen, aloin nähdä metsän puilta jne. En ymmärrä tätä pudotuspelimeininkiä, kun tarkoitus olisi saada Suomeen hyvää, osaavaa ja mieleltään tervettä työvoimaa, ei kilpailla keskenään.
Mäkin ihmettelen tuota, miksi pitäisi olla pitkä matematiikka. Sillä on merkitystä låhinnä teknisille aloille ja fysiikan opintoihin, no, arkkitehtuuri ehkä myös.
Mutta jos teoreettinen matikka nimenomaan tuottaa vaikeuksia, en usko että tyttäresi noille aloille hakeutuisikaan.
Itse pääsin läåkikseen hyvillä pisteillä, lyhyt matikka lukiossa. Keskiarvoni oli kyllä lähes 10. Lyhyt matikka ei haitannut lääketieteellisen fysiikan ja kemian/biokemian opinnoissakaan. Olin toki suorittanut lukion fysiikan ja kemian kurssit.
Koska moni ei tiedä vielä 15-vuotiaana yhteishaun aikaan, mitä alaa haluais alkaa opiskella. Ja lukio on muuttunut vasta viime vuosina näin hurjaksi, joten vanhemmatkaan ei ole ihan ajantasalla, jotta voisivat järkevästi lapsiaan opastaa.