Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea stressaantunutta ja ahdistunutta lukiolaista?
Lukion toisella oleva tyttö on yhtäkkiä ahdistunut silmin nähden opiskelusta. Tulevaisuus pelottaa hirveästi, kun on tunne ettei pääse mihinkään opiskelemaan.
Ennen joulua tuli muutamasta kokeesta alle vitosen arvosana, mistä tytär murtui täysin. Luuli osanneensa asiat. Muutoin on tullut 7-9 arvosanoja.
Haluaisi vaihtaa pitkän matematiikan lyhyeksi, mutta pelkää, ettei sitten ainakaan saa jatko-opiskelupaikkaa.
Miten voisi parhaiten tukea tässä kohtaa? Tyttö on niin ahdistunut, ettei saa nukuttua, mikä ei tietysti helpota painetta yhtään.
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
Ihme natinaa. Mä olin tuon ikäisenä amiksessa ja tein opiskelun ohessa töitä. Olen ollut jatkuvasti töissä 14-vuotiaasta lähtien ja nyt on ollu oma yritys jo pidemmän aikaa. Nykyään notkutaan ties missä kouluissa kolmekymppisiks eikä tiedetä työnteosta yhtään mitään. Yhteiskunta kun maksaa ylläpidon, niin eipähän pullamössöillä ole mikään kiire tekemään hommia. Joku muuhan sen elämisen maksaa..
Joopa joo, itse olin 80-luvulla iltalukiossa ja päivät töissä.
Oma lapsi on ollut 17v lähtien lintsillä kauden töissä ja lukion käynyt.
Sekä minua että lastani autettiin läksyissä ja kokeisiin lukemisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppaa keskittymään siihen mikä kiinnostaa. Matikan kanssa kesällä abikurssille. Kerro että ei ole tarpeen pärjätä kaikessa. Itse olen kuuden ällän ylioppilas, tytär lukion ekalla ja vetelee siitä mistä rima on matalin ja keskittyy harrastamiseensa. En ole ajatellut kiristää ruuvia millään lailla. Ehkä just sen verran että viimeisenä kesänä ennen kirjoituksia tuo matikan kurssi..
Mä pääsin luokanopettajakoulutukseen, vaikken pitkää matikkaa kirjoittanutkaan. Myöskään kirjoitusten arvosanat olivat B-E välillä (6 kirjoitettua ainetta) ja hyvin oon pärjännyt yliopistomaailmassa. Itse en ole myöskään ollut koskaan lukija tyyppiä, mutta kummasti sekin puoli on itsestä löytynyt, kun on mielekkäitä asioita saanut opiskella. Ei heti kannata pelätä. Ps. Mäkin oon jostain kurssista saanut 5 lukiossa. Jotenkin sitä vain menee lukkoon kokeessa eikä siellä osaakaan kun paniikki iskee, mutta uusinasta voikin jo pompsahtaa hyvä numero! Ei se yks kaks huonoa numeroa vielä tulevaisuutta kirjoita, ellei itse anna itselleen lupaa siihen. :) Todellinen osaaminen voi olla paljon parempaa kuin mitä kokeessa; jännitys tekee monille kepposet.
Tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.
Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!
Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.
Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.
Kasvatustieteet on tulevaisuudenala ja lehtoreilla on hyvät palkat ja mielekäs työ.
Nyt yhdessä käytte kaavat läpi rauhassa ja harjoittelette niin kauan että epäselvät asiat selkiytyvät ja tyttö voi mennä hyvillä mielin tenttiin.
Jatkossa olet mukana kotitehtävissä niin, että uudet matikanmutkat eivät muodostu taas hebreaksi.
Näin itse tein tyttärien kanssa. Vaikeata oli, mutta yhdessä selvittiin, ja oma miesystävä on insinööri, hän oli haka kaikissa jutuissa joita ei hokattu millään..Opetusalalla on todella paljon pätkätyötä ja työttömyytt. Koulutuksesta on leikattu ja se näkyy työpaikkojen määrässä. En ikinä suosittelisi opetusalaa varmana työllistäjänä kenellekään. Mielummin joku muu asiantuntijatason työ.
T. Pätkäope jo 11 vuotta10 vuoden sisällä jää opettajia sankoin joukoin eläkkeelle.
Kannattaa pitää oikeuksistaan kiinni! Jos oot ollut useamman vuoden samassa paikassa pätkäopena ja pystyt osoittamaan että ko opinahjossa on jatkuva tarve yhdelle opettajalle, niin ei muuta kuin valittamaan päätöksestä, että miksi sinua ei olla vakinaistettu. Sitten kannattaa mahdollisuuksien mukaan täydentää tutkintoaan. :)
N10 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.
Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!
Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.
Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.
Kasvatustieteet on tulevaisuudenala ja lehtoreilla on hyvät palkat ja mielekäs työ.
Nyt yhdessä käytte kaavat läpi rauhassa ja harjoittelette niin kauan että epäselvät asiat selkiytyvät ja tyttö voi mennä hyvillä mielin tenttiin.
Jatkossa olet mukana kotitehtävissä niin, että uudet matikanmutkat eivät muodostu taas hebreaksi.
Näin itse tein tyttärien kanssa. Vaikeata oli, mutta yhdessä selvittiin, ja oma miesystävä on insinööri, hän oli haka kaikissa jutuissa joita ei hokattu millään..Opetusalalla on todella paljon pätkätyötä ja työttömyytt. Koulutuksesta on leikattu ja se näkyy työpaikkojen määrässä. En ikinä suosittelisi opetusalaa varmana työllistäjänä kenellekään. Mielummin joku muu asiantuntijatason työ.
T. Pätkäope jo 11 vuotta10 vuoden sisällä jää opettajia sankoin joukoin eläkkeelle.
Kannattaa pitää oikeuksistaan kiinni! Jos oot ollut useamman vuoden samassa paikassa pätkäopena ja pystyt osoittamaan että ko opinahjossa on jatkuva tarve yhdelle opettajalle, niin ei muuta kuin valittamaan päätöksestä, että miksi sinua ei olla vakinaistettu. Sitten kannattaa mahdollisuuksien mukaan täydentää tutkintoaan. :)
Sen jälkeen on turha haaveilla niistä pätkistäkään. Kyllä tulijoita riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rentoutuminen poistaa stressiä joten lahjakortti hierontaan, johonkin vaihtoehtohoitoon tai vain irtautumiseen opiskelun ohessa auttaa. Sekä se ettei opeta lapselleen että tässä elämässä pitäisi olla parempaa kuin muut. Se että valaa uskoa siihen että kaikki menee tulevaisuudessa hyvin ja opettelee itsekin luottamaan siihen että elämä kantaa ilman huippupapereitakin. Ei kaikista tarvitse tulla priimuksia. Titteleiden edelle menee aina se että ihminen osaa olla toisia kohtaan myötätuntoinen, auttava ja hyvä sekä maapallon parasta ajatteleva. Tärkeintä on aina minä itse ja minun hyvinvointini, ei mikään muu. Jos stressaa jo tuossa iässä itsensä sairaaksi on ihan sama saako jatko-opiskelupaikkaa.
Omakin mieli voi muuttua tytöllä monta kertaa. Se että nyt korkeakouluun pääsee myös todistuksella ei tarkoita, että aina jatkossa näin tulisi olemaan. Edelleenkään kaikki eivät voi L saada kaikesta. Eikä tarvitsekaan. Korkeakouluun pääsee myös pelkällä valintakokeella. Ei se että joskus on valinnut jonkin polun tarkoita suoraan seurasta. Elämä ja yhteiskunta ei ole matikan lasku. Oma mieleni on todellakin lukioajoista muuttunut eikä jälkiviisaus sinänsä mitään jeesaa. Kukin löytää polkunsa ajallaan ja alanvaihto on sallittu. Lukiolaisille eli ensikertalaisille sitä paitsi aivan turhaan varattu 65% kaikista opiskelupaikoista... en ymmärrä miksi nuoruus nähdään siinä jonain etuna. Päinvastoin aivot kehittyvät vasta parin kympin jälkeen siinä määrin, että tulevaisuuden kauaskantosempi suunnittelu ja itsetuntemus on niin hyvin tiedossa, jotta voi tietää mitä haluaa elämässään tehdä..
Voi tehdä töitä (esim olla myyjänä) ja miettiä rauhassa valintoja lukion ja amiksen jälkeen. Ei mikään kiire tässä valmiissa maailmassa. Kokeilemalla selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat auttaa tyttäresi tulevaisuutta, niin valmistele häntä luokanopettajien surkeaan työtilanteeseen, jos tytärtäsi tosiaan kiinnostaa eniten kasvatustiede. Kiinnostaisko häntä mikään muu ala? On todella haljua stressata ensin lukiossa yliopistoon sisäänpääsystä ja yliopistolla töiden saamista. Luokanopettajille ei ole nytkään töitä ja tulevaisuudessa vielä vähemmän alhaisen syntyvyyden takia. Nytkin puolen vuoden sijaisuuksia hakee lähes 200 opettajaa ja tilanne pahenee vuosi vuodelta. Onko tyttäresi henkisesti valmis tulevaisuudessa muuttamaan aina muutaman kuukauden välein toiselle puolelle Suomea, tekemään pari kuukautta töitä ja etsimään koko ajan uutta pätkää? Jos edes pääsee noin hyvään pätkäputkeen, tuokin jää useimmilla haaveeksi.
En halua olla pahanilmanlintu, mutta tuntuisi pahalta, että noin herkkä tyttö joutuisi opiskelemaan turhaa ja pettymään unelma-ammatistaan :) Tämä älä tarttee paksua nahkaa...
Ohis
25-vuotias tuore ope
Meillä samanlaisia tuntemuksia, tyttö vasta lukion ensimmäisellä. Nyt harkitsemme vakavasti matematiikan vaihtamistä lyhyeen, jotta jäisi aikaa muuhun elämään ja opiskeluun. Joku tuolla jo ehdottikin yksityistä opetusta lisäksi, meillä tämä myös kokeilussa. Lukion voi suorittaa myös neljässä vuodessa, jolloin jää aikaa valita enemmän valinnaisia kursseja (jos ei tiedä vielä mitä haluaa) tai vaihtoehtoisesti panostaa tiettyjen arvosanojen korotukseen kirjoituksia varten.
Pitkä matematiikka ei ole vaatimus kaikkeen. Koearvosanat ovat vain suuntaa antavia, pääsykokeessa painaa kirjoitusten tulos. Täältä voi katsoa millä arvosanoilla pääsee ilman pääsykoetta 2020 lähtien yliopistoon:
https://opintopolku.fi/wp/opo/korkeakoulujen-haku/mika-korkeakoulujen-o…
Ehkä myös kannattaa korostaa tyttärellesi, että on muitakin uravaihtoehtoja kuin akateeminen - ja silti voi menestyä.
Tsemppiä sinulle ja tyttärellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on jo selkeästi omat ajatukset jatkosta, mutta ilmeisesti koulussa ei todellakaan puhuta siitä, että teitä ja väyliä on tosiaan erilaisia.
Kyse ei niinkään ole siitä ettei matikka kiinnostaisi. On tähän mennessä saanut ihan ok arvosanoja siitä, mutta viimeisin meni penkin alle ja sen lisäksi yksi toinen koe, jotka laukaisivat armottoman stressin.
No jos sillä on jo selkeästi jatkoajatuksia niin sehän on monia ikäisiään edellä. Oma pikkusisko valmistuu myös tänä vuonna ja hänellä ei vieläkään ole hajuakaan mille alalle menisi. Jos se oman unelma-alan koulu ei niin sitä matikkaa vaadi niin eipä sillä väliä sitten ole mitä numeroja siitä tulee. Tykkään muuten siitä kuinka pari lukiolaista alapeukutti viime viestiäni koska kerroin vain sen totuuden että tietyissä kouluissa he hidastavat muiden opetusta. Näin esim. 3d-mallinnuksessa.
Jatko-opintoihin hakiessa sillä matikalla just on väliä...
Onko näin tiukkaa nykyään? Itse en edes kirjoittanut matikkaa koska ei ollut pakko, olisin päässyt nippa nappa läpi. Nyt maisteri, tosin kasvatustieteistä. Mutta mihinkään matemaattiselle alalle en koskaan tähdännytkään.
Juttelet sen kanssa äidillisesti, tai viet psykoterapiaan, siellä voi puhua jaksamisesta, unesta...tärkeää opintojen kannalta on myös yksilöllinen ajattelu, omaako tyttäresi yksilöllisen ajattelutavan, onko hän individualisti..tutustutat self help kirjoihin...voitte vaikka lukea niitä yhdessä nykyaikaista, ja toimii, on helpompi jaksaa, jos tuntee itsensä, ja opiskelumetodit, myös äidin on hyvä tuntea tyttärensä ja olla selvillä opinnoista. on myös hyvä tuntea omat toiminta tapansa äitinä, korostatko liikaa menestystä, oman hyvinvointisi edelle, ehkä tyttäresi omaksuu vanhemmilta skeemoja...Psykoterapeutti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukioissa on tosi paljon eroja vaativuudessa ja läksyjen +kotona tehtävien hommien määrässä.
Osassa lukioista ei tarvitse kotona tehdä juuri mitään ja vaativimmissa on opiskelijoilla ihan älyttömän paljon erilaisia tehtäviä, välikokeita yms. koeviikkojen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat auttaa tyttäresi tulevaisuutta, niin valmistele häntä luokanopettajien surkeaan työtilanteeseen, jos tytärtäsi tosiaan kiinnostaa eniten kasvatustiede. Kiinnostaisko häntä mikään muu ala? On todella haljua stressata ensin lukiossa yliopistoon sisäänpääsystä ja yliopistolla töiden saamista. Luokanopettajille ei ole nytkään töitä ja tulevaisuudessa vielä vähemmän alhaisen syntyvyyden takia. Nytkin puolen vuoden sijaisuuksia hakee lähes 200 opettajaa ja tilanne pahenee vuosi vuodelta. Onko tyttäresi henkisesti valmis tulevaisuudessa muuttamaan aina muutaman kuukauden välein toiselle puolelle Suomea, tekemään pari kuukautta töitä ja etsimään koko ajan uutta pätkää? Jos edes pääsee noin hyvään pätkäputkeen, tuokin jää useimmilla haaveeksi.
En halua olla pahanilmanlintu, mutta tuntuisi pahalta, että noin herkkä tyttö joutuisi opiskelemaan turhaa ja pettymään unelma-ammatistaan :) Tämä älä tarttee paksua nahkaa...
Ohis
25-vuotias tuore ope
Tämä. Lähipiirissä on ope-opiskelijoita ja ei tosiaan hyvältä näytä työtilanne. Jos lukio stressaa kamalasti eikä matikkakaan ole vahvin laji, yksi vaihtoehtoinen reitti voisi olla esim.lähihoitaja jolla suuntautumisalana lapset ja nuoret. Työllistyisi todennäköisesti heti esim. päiväkotiin ja voisi jatkaa opiskelua AMK.ssa varhaiskasvatuksen sosionomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat auttaa tyttäresi tulevaisuutta, niin valmistele häntä luokanopettajien surkeaan työtilanteeseen, jos tytärtäsi tosiaan kiinnostaa eniten kasvatustiede. Kiinnostaisko häntä mikään muu ala? On todella haljua stressata ensin lukiossa yliopistoon sisäänpääsystä ja yliopistolla töiden saamista. Luokanopettajille ei ole nytkään töitä ja tulevaisuudessa vielä vähemmän alhaisen syntyvyyden takia. Nytkin puolen vuoden sijaisuuksia hakee lähes 200 opettajaa ja tilanne pahenee vuosi vuodelta. Onko tyttäresi henkisesti valmis tulevaisuudessa muuttamaan aina muutaman kuukauden välein toiselle puolelle Suomea, tekemään pari kuukautta töitä ja etsimään koko ajan uutta pätkää? Jos edes pääsee noin hyvään pätkäputkeen, tuokin jää useimmilla haaveeksi.
En halua olla pahanilmanlintu, mutta tuntuisi pahalta, että noin herkkä tyttö joutuisi opiskelemaan turhaa ja pettymään unelma-ammatistaan :) Tämä älä tarttee paksua nahkaa...
Ohis
25-vuotias tuore opeTämä. Lähipiirissä on ope-opiskelijoita ja ei tosiaan hyvältä näytä työtilanne. Jos lukio stressaa kamalasti eikä matikkakaan ole vahvin laji, yksi vaihtoehtoinen reitti voisi olla esim.lähihoitaja jolla suuntautumisalana lapset ja nuoret. Työllistyisi todennäköisesti heti esim. päiväkotiin ja voisi jatkaa opiskelua AMK.ssa varhaiskasvatuksen sosionomiksi.
En näkis että toista vuotta lukiossa olevan 7-9 oppilaan kannattais lähihoitajaksi lähteä. 7-8 pitkästä matikasta on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.
Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!
Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.
Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.
Tähän oli pakko tarttua kun täällä sama juttu, nuori toisella lukiossa ja alkaa stressaantuminen näkyä, aikoo kirjoittaa jo maaliskuussa psykologian alta pois.
Meidän nuorella oli kans kasvatustieteet ykkösenä, mut nyt kun on "hoksattu" tää nykymaailman meno oikein perusteellisesti, onneks ajoissa. Niin ei kasvatustieteille, alkaa olla aika "sekava" paikka. Näine kaiken maailman sukupuolisuuden kokemuksineen ja maailmankatsomuksineen.
Että uusi ura, ja sekös nyt rassaa. Äitinä minäkin yritän auttaa lastani löytämään sen oman tiensä minkä nyt siinä rinnalla kulkijana pystyn.
Vierailija kirjoitti:
Mites teidän muiden lukiolaiset, aikovatko hakea kesätöitä? Tuntuu, että opiskelu on niin rankkaa ja intensiivistä, että ei jaksa edes ajatella kesätöiden hakemista. Ja kun ei lähde nuoresta itsestään, niin tuntuu ikävältä aikuisena painostaa. Abivuosi siis syksyllä edessä...
Niin ne kesätyötkin? Muina kesinä on onnistunut saamaan paikan että ei kai tuo huilikaan pahitteeks olis, kun tuo abivuosi edessä.
Nuorella tahtoo vaan aika käydä kesällä pitkäks jos ei sitä kesätyöpätkää ole. Ja itse hankittu rahakin on aina tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on jo selkeästi omat ajatukset jatkosta, mutta ilmeisesti koulussa ei todellakaan puhuta siitä, että teitä ja väyliä on tosiaan erilaisia.
Kyse ei niinkään ole siitä ettei matikka kiinnostaisi. On tähän mennessä saanut ihan ok arvosanoja siitä, mutta viimeisin meni penkin alle ja sen lisäksi yksi toinen koe, jotka laukaisivat armottoman stressin.
No jos sillä on jo selkeästi jatkoajatuksia niin sehän on monia ikäisiään edellä. Oma pikkusisko valmistuu myös tänä vuonna ja hänellä ei vieläkään ole hajuakaan mille alalle menisi. Jos se oman unelma-alan koulu ei niin sitä matikkaa vaadi niin eipä sillä väliä sitten ole mitä numeroja siitä tulee. Tykkään muuten siitä kuinka pari lukiolaista alapeukutti viime viestiäni koska kerroin vain sen totuuden että tietyissä kouluissa he hidastavat muiden opetusta. Näin esim. 3d-mallinnuksessa.
Jatko-opintoihin hakiessa sillä matikalla just on väliä...
Onko näin tiukkaa nykyään? Itse en edes kirjoittanut matikkaa koska ei ollut pakko, olisin päässyt nippa nappa läpi. Nyt maisteri, tosin kasvatustieteistä. Mutta mihinkään matemaattiselle alalle en koskaan tähdännytkään.
Kyllä vaan, se pitkä matikka vaikka hunommallakin arvisanalla. Tuon ymmärtää tyhmempikin. Kurja sitten huomata että seinä vastassa lukion jälkeen kun meni sieltä missä aita on matalin.
Vierailija kirjoitti:
Just tänään teimme pojan kanssa toisen vuoden kurssit, pitkän matikan jätimme pois, lyhyellä mennään koska ei aio matikkaa kirjoittaa. Kielet ja reaalit etu sijalla, koska niistä on kiinnostunut joka näkyy numeroissa. Suosiolla vaihtaisin pitkän matikan, koska ei järkeä että yksi vaativa aine alkaa syömään myös muita aineita, jossa niissä pärjää. Uupumushan on varsin yleistä lukiossa nykyään, mutta en näkisi että se on mitään rakettitiedettä, järkevillä muutoksilla selviätte. Jos nuorella on aikuinen tukena tuollaisessa tilanteessa, on kultaakin kalliimpaa. Jo toteamus että tästä selvitään rauhoittaa mieltä.
Eikös se matikka oo pakko kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tänään teimme pojan kanssa toisen vuoden kurssit, pitkän matikan jätimme pois, lyhyellä mennään koska ei aio matikkaa kirjoittaa. Kielet ja reaalit etu sijalla, koska niistä on kiinnostunut joka näkyy numeroissa. Suosiolla vaihtaisin pitkän matikan, koska ei järkeä että yksi vaativa aine alkaa syömään myös muita aineita, jossa niissä pärjää. Uupumushan on varsin yleistä lukiossa nykyään, mutta en näkisi että se on mitään rakettitiedettä, järkevillä muutoksilla selviätte. Jos nuorella on aikuinen tukena tuollaisessa tilanteessa, on kultaakin kalliimpaa. Jo toteamus että tästä selvitään rauhoittaa mieltä.
Eikös se matikka oo pakko kirjoittaa.
Ei ole pakko. Mutta ruotsi on sitten pakko kirjoittaa
Kerro ottaa vielä kaikki kurssit biologiasta varmuuden vuoksi.