Miten tukea stressaantunutta ja ahdistunutta lukiolaista?

Onko muuten sillain, että käytännössä matikan vaihtaminen lyhyeen pakottaa kirjoittamaan ruotsin? Jos on jo kirjoittamassa kaksi kieltä muutenkin. Englanti & saksa?

Pitää kirjoittaa joko matikka tai ruotsi, mikä tarkoittaa että ruotsi on silloin joko keskipitkä tai pitkä ja matikka joko pitkä tai lyhyt. Englannin ja saksan kirjoittaminen ei asiaan vaikuta. Joskin  yksi pitkä kieli pitää kirjoittaa, jolloin englannin voi teoriassa kirjoittaa lyhyenä ja saksan pitkänä.

Liikuntaa ja turhat hömpötykset naftaliiniin.

Pitäiskö tehdä uusia tulevaisuudensuunnitelmia? Monen ammatin saa tänä päivän ilman lukiotakin. Jos joku asia käy liikaa pään päälle niin joskus on viisautta luopua siitä... 

Kannattaa ehdottomasti raivota joka päivä ja heittää alaikäisenä pihalle kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.

Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!

Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.

Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.

Kasvatustieteissä pärjää lyhyellä matikalla. Itse lyhyen matikan opiskellut enkä edes kirjoittanut sitä. OKL-Turku järjestää toisen vaiheen hakijoille matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun testin, mutta lyhyt matikka riittää siinäkin. Yritä vakuuttaa tytölle, että kaikki järjestyy ja tärkeintä on oma hyvinvointi. Vaikka mitä ratkaisuja tekisi koulu-uralla tuossa iässä, mikään ei ole peruuttamatonta meidän koulutusjärjestelmässä. Sen sijaan burn outilla ja pitkittyneellä ahdistuksella voi olla kauaskantoisia seurauksia, jotka vaikuttaa pitkälle elämään.

Meillä kaksi stressaajatyttöä kotona, toinen lukiolainen ja toinen vasta ala-asteella. Itse olin aikanaan samanlainen suorittaja. Nuoremman kanssa tehdään muuten mindfulness-harjoituksia stressaavina kausina. Kannattaa kokeilla!

Mitä tarkoittaa, että lyhyt matikka riittää? Jos mat-lu ajattelun testissä kilpaillaan muita vastaan, eikö olisi aika selvää, että pitkän matikan ja fysiikan käyneillä on aivan mieletön etu

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo teksti kuvaa minua ihan täysin. Olen tällä hetkellä abivuodella ja voin kertoa että stressi on kova. Itkettää ja ahdistaa eikä viime yönä tullut sitä 2½ tuntia enempää unta. Jätän menemättä penkkareihin ja abiristeilylle, että saan edes pari stressin aihetta pois.

Harmittaa, kun en silloin 15 vuotiaana tajunnut pääsykoeuudistuksista ja jatko-opinnoista yhtään mitään. Numerot sitten jäivätkin vain tuohon 7-9, ja nyt tuntuu että olen umpikujassa. Koko pääsykoeuudistus ei tainnut silloin olla edes valmis kun aloitin lukiossa, vasta näin viimemetreillä valmistui. Tämän takia edes opettajat eivät voineet kehottaa meitä panostamaan kunnolla. Siihen asti kaikki oli sanoneet että “ne on vaan yo-kokeet, ei niillä tee mitään.” Mutta nyt yhtäkkiä ne onkin tosi tärkeitä.

Kilpailu jatko-opinnoista on ihan järkyttävää. Monien haaveet on kaatuneet pelkästään jo siihen kun ollaan nähty sisäänpääsyprosentit. Itkettää kun unelmakouluihin on vuosittain 1400 hakijaa, mutta vain 30 opiskelupaikkaa. “Helppoihinkin” kouluihin on 500 hakijaa ja 40 opiskelupaikkaa. Taisi olla minun haaveet tässä. Pidän välivuoden, koska en kertakaikkiaan keksi opiskelupaikkaa mikä kiinnostaisi ja minne olisi 8 keskiarvon oppilaan mahdollista päästä sisään. Olen samassa tilanteessa kuin sun lapsesi → pelkään etten pääse edes sisään minnekään mistä tykkään.

Eikö yo-kokeet saa vieläkin uusia kerran? Pidä välivuosi, käy töissä, osta valmennuskurssi ja käy uusimmassa huonoiten menneet kokeet. Muistan kyllä stressin, kun oli pakko päästä jonnekin, koska muuten olisi joutunut armeijaan. Hirveintä aikaa tuo ikä, mutta ainakin mulla helpotti sitten

Syksystä 2019 lähtien yo-kokeet saa uusia niin monta kertaa kuin haluaa.

Yliopistoon pääsee jatkossakin sisään osa hakijoista pääsykoekiintiössä. Ja kaikki ihmiset ei hae alalle, jossa reunaehto tietty matikan arvosana tai matematiikka ylipäätäänsä.

Äidinkieli on myös aine jota kannattaa vahvistaa lukiossa, kun yliopistossa odotetaan sujuvaa tekstiä useilla aloilla, saatikka työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten sillain, että käytännössä matikan vaihtaminen lyhyeen pakottaa kirjoittamaan ruotsin? Jos on jo kirjoittamassa kaksi kieltä muutenkin. Englanti & saksa?

Ei ole. Neljä pakollista valitaan seuraavista aineista: pitkä kieli, matematiikka, toinen kotimainen kieli, reaaliaine sekä pakollinen äidinkieli/s2.

https://www.uusilahti.fi/jutut/lahesta/art2353013

Nuorella ei ole vielä elämänperspektiiviä. Vaikka ottaisi välivuoden tai kaksi kaikki on mahdollista. Monet vaihtavat ilta-tai aikuislukion ja voivat hyvin valmistua sieltä myöhemmin ilman paineita. Opiskella ehtii myöhemminkin ja ammattia vaihtaa myös.

Ei ole mikään pakko eikä häpeä reista vähän. Nuorena sitä on liian riippuvainen siitä,mitä toiset ihmiset sanovat ja miten kaverit suoriutuvat, mutta meidän aikuisten pitää lempeästi opettaa,että elämässä ei loppujen lopuksi ole kiire minnekään. Voit sanoa,että kymmenen vuoden sillä, miten nopeasti on lukiosta valmistunut, ei ole mitään merkitystä.

Elämä ei ole kilpailu. Elämänkokemus opettaa olemaan armollinen itselleen. Nuorena on niin paljon kaikkea muutakin kehittymistä mieli,hormonit,keho,että ei mikään ihme,että nuori ei ymmärrä,minkä paineen alla itse elää. Monet,suurin osa nuorista kamppailee saman riittämättömyydentunteen kanssa, vaikka ei sitä aina uskalla ääneen sanoakaan.

"Kaikki järjestyy, nyt rauhassa edetään. Olemme aina tukenasi. Epäonnistumiset kuuluvat myös elämään. Elämä ei siihen lopu, vaan eteen tulee aina uusia mahdollisuuksia. Uusia unelmiakin voi rakentaa vanhojen tilalle." Voit sanoa

Ihana asia, kun tuet lastasi. Olet hyvä ja luotettava vanhempi.

Olisinpa itsekin saanut tukea elämän varrella stressaaviin asioihin/tapahtumiin. Jos joskus yritin äidilleni avautua vastaus oli vain, että jaa/vaihtoi aihetta/tiuskaisi jotain.

Jatka sinä tuolla kannustavalla ja huolehtivalla linjalla. Lapsesi on onnekas. :)

Vierailija kirjoitti:

Ihana asia, kun tuet lastasi. Olet hyvä ja luotettava vanhempi.

Olisinpa itsekin saanut tukea elämän varrella stressaaviin asioihin/tapahtumiin. Jos joskus yritin äidilleni avautua vastaus oli vain, että jaa/vaihtoi aihetta/tiuskaisi jotain.

Jatka sinä tuolla kannustavalla ja huolehtivalla linjalla. Lapsesi on onnekas. :)

Kiitos, ihanasti sanottu! Koen olevani äitinä onnekas, sillä lapseni on ehkä empaattisin ja sosiaalisesti älykkäin tapaamani tyyppi, ja on opettanut minuakin paljon. Erittäin mielelläni olen siis hänen tukenaan.

Eikä tilanne hänen kohdallaan ole ehkä niin huolestuttava kuin se on ymmärretty. Opiskelu ei ole yhtä surua ja murhetta, vaan suurimman osan ajasta hän on onnellinen ja nauttii täysin rinnoin elämästä. Vain nukkumaan käydessä tuntuu stressaavat ajatukset nousevan pintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten sillain, että käytännössä matikan vaihtaminen lyhyeen pakottaa kirjoittamaan ruotsin? Jos on jo kirjoittamassa kaksi kieltä muutenkin. Englanti & saksa?

Ei ole. Neljä pakollista valitaan seuraavista aineista: pitkä kieli, matematiikka, toinen kotimainen kieli, reaaliaine sekä pakollinen äidinkieli/s2.

Eikö kaavailla että 5 täytyy kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten sillain, että käytännössä matikan vaihtaminen lyhyeen pakottaa kirjoittamaan ruotsin? Jos on jo kirjoittamassa kaksi kieltä muutenkin. Englanti & saksa?

Ei ole. Neljä pakollista valitaan seuraavista aineista: pitkä kieli, matematiikka, toinen kotimainen kieli, reaaliaine sekä pakollinen äidinkieli/s2.

Eikö kaavailla että 5 täytyy kirjoittaa.

Jos kirjoittaa matikan niin ei tarvi ruotsia kirjoittaa ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten sillain, että käytännössä matikan vaihtaminen lyhyeen pakottaa kirjoittamaan ruotsin? Jos on jo kirjoittamassa kaksi kieltä muutenkin. Englanti & saksa?

Ei ole. Neljä pakollista valitaan seuraavista aineista: pitkä kieli, matematiikka, toinen kotimainen kieli, reaaliaine sekä pakollinen äidinkieli/s2.

Eikö kaavailla että 5 täytyy kirjoittaa.

Jos kirjoittaa matikan niin ei tarvi ruotsia kirjoittaa ja päinvastoin.

Ainakin moneen paikkaan hakiessa huomioidaan viisi arvosanaa. On vähän huonot lähtökohdat, jos on vain neljä mistä saa pisteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietitte että mitä hän tykkäisi tehdä 8 tuntia päivässä ja myös silloin kun on muuten kurja päivä. Ei niitä numeroita niin kannata murehtia, ammattikouluistakin pääsee korkeakouluihin ja sieltä taas yliopistoihin kunhan motivaatiota riittää. Monella alalla suoraan lukiosta tulleet ovat jopa vähän riippakiviä koska heillä on vähemmän itse työstä kokemusta kuin heillä jotka ovat itseopiskelleet, tehneet työharjoitteluja ja päässeet vaativan pääsykokeen läpi.

Etenkin nyt kun koulujen varoja on vähennetty, itseopiskelu on erittäin tärkeää. Jos matikka ei kiinnosta niin v-t matikasta, keskittyy omaan mieluiseen alaan. Ainoastaan laiskottelu ei ole sallittua.

Hänellä on jo selkeästi omat ajatukset jatkosta, mutta ilmeisesti koulussa ei todellakaan puhuta siitä, että teitä ja väyliä on tosiaan erilaisia.

Kyse ei niinkään ole siitä ettei matikka kiinnostaisi. On tähän mennessä saanut ihan ok arvosanoja siitä, mutta viimeisin meni penkin alle ja sen lisäksi yksi toinen koe, jotka laukaisivat armottoman stressin.

Voisin lohduttaa tyttöäsi sillä, että yksittäiset tai pari huonoa numeroa ovat hiiren kakka kokonaisuudessa, jos pääosin sujuu hyvin. Minulla oli aikanaan pitkä matikka, josta sain arvosanoja välillä 5-8. Loppuarvosanaksi tuli 7, mutta kirjoitin M:n. Muuten kirjoitukset menivät arvosanoin C-L eli laajalla skaalalla. Yliopistoon, halutulle alalle, pääsin pääsykoekiintiössä. Ekojen tenttien joukossa tuli yksi kakkosen arvosana (1-5), joka meinasi lannistaa ja laittoi ajattelemaan, olenko ansainnut paikkaani yliopistolla. Päätin kasata itseni ja panostaa seuraaviin opintoihin. Jatkossa arvosanat olivatkin 4-5 ja valmistuin 4,5v jälkeen huippuarvosanoin. Nykyisin teen mieleistäni työtä.

Yksittäiset epäonnistumiset eivät tarkoita mitään koko tulevaisuutta ajatellen - niistä oppii ja saa vinkkejä hioa opiskelutekniikoitaan. Suosittelisin juttelemaan opintopsykologin kanssa asioiden laittamisesta mittasuhteisiin, jotta mielenterveys ja toimintakyky säilyisi hyvänä. Tsemppiä! ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tytöllä jo tiedossa mitä alaa haluaa suunnilleen opiskella? Itselläni oli palikkamatikka lukiossa, hain ja pääsin yliopistoon pääaineeseen, jonka valinnassa ei olisi tullut pitkästä matikasta lisäpisteitä. Kannattaisiko jutella tästä, jos stressaakin suotta eli pitkän matikan lisäpojoille ei olisi tarvettakaan? Tällöin voisi huoletta vaihtaa palikkamatikan puolelle jos helpottaa stressiä.

Ohiksena, oot ihana äiti kun olet noin murkun arjessa ja lukiostressissä mukana ja huolehtivana, ei ole mitenkään itsestäänselvää että kotona saa "enää" tuossa iässä tukea (omakohtainen kokemus). On niitäkin, joille lapsi on lapsi vain lapsena, juuri niissä vaikeissa kasvukivuissa lapsi jätetään yksin koska osaahan aikaihminen jo sumplia omat juttunsa (13 v alkaen omalla kohdalla). Kiva lukea että sun tyttösi saa tukea, tuli lämmin ja mukava fiilis siitä. Tsemppiä teille kummallekin!

Kiitos kauniista sanoista. Kasvatustieteet kiinnostavat eniten. En itse asiassa tiedä kuinka paljon hakiessa hyötyy pitkästä matikasta. Ajattelukykyä se kehittää tietysti.

Täytyy yrittää puhua vielä asiasta, vaikka se vähän haastavaa on nyt ollutkin, kun tulevaisuus tuntuu niin pelottavalta möröltä. Mulle on itsestäänselvyys olla tukena. Kai se on täälläkin just sitä, etten itse aikoinani saanut mitään tsemppausta ja kannustusta kotoa, vaikkei mitenkään dissattukaan.

Kasvatustieteissä pärjää lyhyellä matikalla. Itse lyhyen matikan opiskellut enkä edes kirjoittanut sitä. OKL-Turku järjestää toisen vaiheen hakijoille matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun testin, mutta lyhyt matikka riittää siinäkin. Yritä vakuuttaa tytölle, että kaikki järjestyy ja tärkeintä on oma hyvinvointi. Vaikka mitä ratkaisuja tekisi koulu-uralla tuossa iässä, mikään ei ole peruuttamatonta meidän koulutusjärjestelmässä. Sen sijaan burn outilla ja pitkittyneellä ahdistuksella voi olla kauaskantoisia seurauksia, jotka vaikuttaa pitkälle elämään.

Meillä kaksi stressaajatyttöä kotona, toinen lukiolainen ja toinen vasta ala-asteella. Itse olin aikanaan samanlainen suorittaja. Nuoremman kanssa tehdään muuten mindfulness-harjoituksia stressaavina kausina. Kannattaa kokeilla!

Mitä tarkoittaa, että lyhyt matikka riittää? Jos mat-lu ajattelun testissä kilpaillaan muita vastaan, eikö olisi aika selvää, että pitkän matikan ja fysiikan käyneillä on aivan mieletön etu

ohis

Ainakin lääkikseen pyrittäessä ja teknilliseen yliopistoon ja miksei oikkikseen Hkiin.

Mitä tyttö haluaa opiskella? Koska suurimpaan osaan jatko-opiskelupaikoista kyllä pääsee, vaikkei olisi pitkää matematiikkaa opiskellut/kirjoittanutkaan.